Sveibyn tase-kuviossa esitetyt komponentit (Bukh et al. 2001, 95) kuvaavat yhteenvetomai-sesti, mistä osista organisaation näkyvä ja näkymätön tase koostuvat ja kuinka ne on rahoi-tettu. Aineeton pääoma ja yrityksen näkymätön finanssi muodostavat organisaation näky-mättömän taseen. Näkymätön finanssi sisältää muun muassa organisaation (Sveiby 1997, 8;
Lönnqvist 2005, 40) goodwill´n sisältämän arvon, joka heijastuu organisaation brandien ja obligaatioiden arvoon. Yrityksen aineettoman pääoman arvo (Sveiby 1997, 18; Roos et al.
1997, 413; Edvinsson & Malone 1997, 2–3; Bukh et al. 2001, 90) muodostuu markkina- ja kirjanpitoarvon erotuksesta. Näkymätön omaisuus ei ole Sveibyn mukaan (1997, 8) mys-teeri, vaan peräisin organisaation henkilökunnasta.
Tutkimuksessa määritetään goodwill-käsite, koska se esiintyy useissa aineetonta pääomaa käsittelevissä tieteellisissä teoksissa. Aineettoman pääoman tuomasta arvosta käytetään professori H. Thomas Johnsonin mukaan (Edvinsson & Malone 1997, 4; Mouritsen 1998, 468) yleisesti nimitystä "goodwill", jolla viitataan aineettoman pääoman tuomaan taloudel-liseen menestymiseen, joka näkyy yrityksen taseessa. Goodwill sijaitsee (Bontis et al. 1999,
Näkyvä
397) aineettomissa resursseissa, joihin yritys voi itse vaikuttaa, minkä vuoksi se on osa ai-neetonta pääomaa. Goodwill`n tuoma lisäarvo on suhteellinen käsite. Itse asiassa yhä enemmän ja enemmän (Roos & Krogh, 1996, 333) yrityksen aineettoman pääoman tuomas-ta markkina-arvostuomas-ta on nykyään liian suurtuomas-ta luokiteltuomas-tavaksi "goodwill`ksi". Johtuomas-tamisessa (Sullivan 1999, 45–46) arvon tuottaminen voidaan liittää muuhunkin kuin fyysisessä pääo-massa olevien rahan ja hintojen mittaamiseen. Sullivan liittää arvon tuottamisen suhteiden rakentamiseen ja tiedon luontiin, joista muodostuu julkisten organisaatioiden aineettoman pääoman arvonluonnin tärkeimpiä tekijöitä.
Poliisijohtajat tarvitsevat laaja-alaista tietoa poliisiyksikön menestymiseen vaikuttavista tekijöistä, minkä vuoksi paikallispoliisin johtamisessa tarvitaan näkymättömän taseen ele-menttien ymmärtämistä. (vrt. Sveiby et al. 1987, 42) Julkisesti noteerattujen yritysten ai-neettoman pääoman arvon määrittämisessä ja sen laskemisessa voidaan käyttää (Bukh et al.
2001, 90) yksinkertaista laskukaavaa IC = MV–BV, missä MV on julkisesti noteerattu markkina-arvo ja BV on yrityksen kirjanpitoarvo. Noteeraamattomien organisaatioiden osalta aineettoman pääoman arvon rahallinen määrittäminen on hankalampaa, jolloin mää-rittämisen avuksi voidaan ottaa Sveibyn tietoperusteisen tase -kuvion elementit. (vrt. Lev et al. 2003, 598)
Tässä tutkimuksessa aineettomaan pääomaan sisällytetään inhimillisen pääoman ja organi-saatiopääoman lisäksi fyysiset tietojärjestelmät, verkostot ja tietokannat, koska ne sisältyvät BSC-viitekehyksen oppimisen ja kasvun näkökulmaan kuuluvaan informaatiopääomaan.
(ks. Kaplan & Norton 2004, 13) Usein näiden elementtien (Lönnqvist 2005, 19) sijoittumi-nen fyysiseen tai aineettomaan pääomaan ei ole täysin selvää. (vrt. Sveiby 1997, 11) Viitat-taessa Kaplanin ja Nortonin BSC-viitekehyksen informaatiopääomassa (2004, 50–51) ole-viin tietojärjestelmiin, verkkoihin ja tietokantoihin, niillä tarkoitetaan teknisten järjestelmi-en sisältämijärjestelmi-en tietojjärjestelmi-en hyödyntämisjärjestelmi-en, käsittelyn ja tuottamisjärjestelmi-en alustoja, joita ihmiset käyt-tävät prosessoidessaan aineettomaan pääomaan sisältyvää tietoa osaamisen, motivaation ja kasvun mahdollistamiseksi. (ks. myös Lönnqvist et al. 2005, 75; Pöyhönen 2004, 44)
Lopuksi tarkastellaan fyysisen ja aineettoman pääoman eroja. Yksi selvimmistä eroista liit-tyy niiden omistajuuteen. Fyysisen pääoman omistajuus voidaan selvittää Sveibyn tase-kuvion (kuvio 11, s. 70) elementtien avulla. Aineettoman pääoman omistajuuden selvittely onkin monimutkaisempi asia. Aineeton pääoma (Bukh et al. 2001, 91) jakautuu yleensä kolmeen osa-alueeseen – inhimillinen pääoma, rakennepääoma ja asiakaspääoma – joiden kesken aineettoman pääoman omistajuus jakautuu seuraavasti: Työntekijöillä olevat (Da-venport 1999, 19; Bontis et al. 1999, 398; Hussi 2004, 40) tiedot, taidot ja kyvyt kuuluvat työntekijöiden omistukseen. Nämä ominaisuudet kuuluvat inhimilliseen pääomaan. Organi-saation (Lönnqvist et al. 2005, 31) kulttuuri, työilmapiiri ja arvot kuuluvat rakennepää-omaan. Rakennepääoma (Bontis et al. 1999, 398) jää "työpaikalle" työntekijöiden lähtiessä illalla kotiin, joten sen omistaa organisaatio. (vrt. Hussi 2004, 41) Asiakaspääoman omista-vat työntekijät ja organisaatio yhdessä. Asiakaspääomaan kuuluomista-vat muun muassa asiakas-suhteet, jotka ovat työntekijöiden luomia, joten (Sveiby 1997, 9) niiden ei voida katsoa kuuluvan yksistään organisaatiolle.
Toiseksi fyysinen ja aineeton pääoma eroavat toisistaan niiden hankkimisen, kehittämisen ja käyttämisen osalta. Tarvittavan fyysisen pääoman, kuten raaka-aineiden, kulkuneuvojen tai työkalujen, hankkiminen ostamalla on helpompaa kuin aineettoman pääoman (vrt. Itami
& Roehl 1987, 13). Vastaavasti yritykseen palkatun uuden työntekijän osaamisen hyödyn-tämiseen tai vanhan työntekijän kehithyödyn-tämiseen koulutuksen avulla liittyy monia epävar-muustekijöitä kuten esimerkiksi motivaatiotekijät, joita ei liity fyysiseen pääomaan. (vrt.
Kujansivu et al. 2007, 34) Aineettomaan pääomaan tehdyt investoinnit näkyvät organisaati-on toiminnassa hitaammin kuin fyysiseen pääomaan tehdyt. Aineettoman pääoman inves-toinneissa on kyse kasvuun, pitkän ajan tuottavuuteen tehdyistä investoinneista, kun taas fyysiset investoinnit ovat lähes välittömästi organisaation käytettävissä.
Kolmas eroavuus liittyy fyysisen ja aineettoman pääoman käyttöön. Fyysinen pääoma, esimerkiksi raaka-aineet, kuluvat käytössä (Lönnqvist 2005, 20) kun taas aineeton pääoma, esimerkiksi järjestelmissä oleva informaatio, ei kulu. Lisäksi fyysistä pääomaa voidaan
käyttää yleensä vain yhteen toimintaan kerrallaan, kun informaatiopääomassa olevaa in-formaatiota, voivat käyttää samanaikaisesti useat eri käyttäjät.
3.1.2 Sosiaalinen pääoma – aineeton pääoma
Sosiaalisen pääoman käsite (Nahapiet & Ghoshal 1998, 244) tuli tunnetuksi 1960-luvulla yhteiskuntatieteilijöiden käyttämänä, heidän soveltaessaan käsitettä alun perin kaupungin-osien tutkimuksessa. Käsitettä on sovellettu sen jälkeen laajasti eri sosiaalisiin ilmiöihin, lopullisen läpimurron (McElroy, Jorna & Engelen 2006, 124) tapahtuessa viimeisen kah-denkymmenen vuoden aikana suurelta osin Colemanin ja Putnamin vaikutuksesta.
Sosiaalista pääomaa (social capital) on vaikea määritellä yksiselitteisesti, koska sitä (Adler
& Kwon 2002, 20–21) voidaan tarkastella ja lähestyä aineettoman pääoman tapaan useasta eri näkökulmasta, minkä vuoksi sosiaalisesta pääomastakaan ei ole (Nahapiet & Ghoshal 1998, 243) yleisesti hyväksyttyä ja täsmällistä määritelmää. Sosiaalisella pääomalla (Salo-järvi 2005, 18; Lönnqvist et al. 2005, 21–22) tarkoitetaan yleensä sosiaalisia resursseja ja verkostoja, jotka muodostuvat ihmisten suhteiden vaikutuksesta. Sosiaalinen pääoma miel-letään (Koivumäki 2008, 72) nykyisten määritelmien mukaan aineettomaksi resurssiksi.
Sosiaalinen pääoma koostuu (McElroy et al. 2006, 125) tiedosta ja organisaation resursseis-ta, jotka parantavat yksilöiden ja yhteisön toiminnan mahdollisuuksia inhimillisessä sosiaa-lisessa järjestelmässä. Sen lähteet sijaitsevat toimijoiden sosiaalisten suhteiden rakenteissa ja sisällyksissä. Sen tehokkuus virtaa informaatiosta, vaikutuksesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta joka tulee toimijoista. (Adler & Kwon 2002, 40) Sosiaalinen pääoma käsitetään karkeasti goodwill`ksi, joka luodaan sosiaalisten suhteiden rakenteiden avulla ja joka voi-daan panna liikkeelle helpottamaan toimintaa (Adler & Kwon 2002, 17).
Sosiaalinen ja aineeton pääoma eivät ole sama asia, vaikka niiden väliltä voidaan löytää
tarkastelun tarkoitus on osoittaa poliisijohtajalle näiden vuorovaikutuksellisen suhteen vält-tämättömyys, eikä tehdä laaja-alaista ja tyhjentävää luetteloa sosiaalisen pääoman eri näkö-kulmista. Sosiaalista pääomaa tarkastellaan tutkimuksessa Pierre Bourdieun, Robert D.
Putnamin ja James S. Colemanin tavoin funktionalistisesti (Nahapiet & Ghoshal 1998, 244) todellisena tai mahdollisena hyödynnettävänä resurssina, joka on käytettävissä aineettoman pääoman johtamisessa.
Sosiaalinen pääoma muodostaa kuvion 12 mukaisen yhdistävän tekijän – verkoston – ai-neettoman pääoman eri osien välille. Yhdistävä tekijä näkyy Kaplanin ja Nortonin oppimi-sen ja kasvun näkökulmien (kuvio 24, s. 92) sekä Otalan aineettoman pääoman (kuvio 17, s. 85) kuvioissa + -merkkeinä eri aineettoman pääoman osa-alueiden välillä. Lönnqvist ja Hubert Saint-Onge kuvaavat vuorovaikutuksellisuutta eri osa-alueiden päällekkäisyydellä.
(ks. Lönnqvist et al. 2005, 12; Sullivan 1998, 44) Vuorovaikutuksellisuuden avulla mahdol-listetaan (Adler & Kwon 2002, 30) organisaation aineettomien ja sosiaalisten resurssien muuntaminen toisenlaiseksi pääomaksi. Kyse on transformaation mahdollistamisesta.