Aineettoman pääoman merkitys tietoyhteiskunnassa

Aineettoman pääoman on sanottu olevan erityisen tärkeää nykyisessä tietoyhteiskunnassa (Bukh et al. 2001, 88; Stewart 1997, x), jossa tiedosta ja informaatiosta on tullut taloudelli-sesti ensisijaista raakamateriaalia ja sen kaikkein tärkeintä tulosta. (vrt. Niiniluoto 1990, 74–76) Erityisesti tietointensiivisissä organisaatioissa aineeton pääoma muodostaa pääosan koko organisaation resursseista (Lönnqvist, et al. 2005, 11). Tietointensiivisten organisaati-oiden kehitys on Sullivanin mukaan (1998, 62) näyttänyt niin luonnolliselta, että on ollut vaikeaa osoittaa kehityksen lähdettä tai sen juuria. Monessa tapauksessa nämä tietointensii-viset yritykset ovat huomanneet markkina-arvojensa olevan kirjanpitoarvojansa korkeampia (Sullivan 1998, 3; ks. myös Lönnqvist 2004, 34). Siirtyminen tuotekeskeisestä aineelliseen

man pääoman hyödyntämistä. Kaikkien organisaatioiden on luotava tietoyhteiskunnassa johtamisen avulla kestävää arvoa (Kaplan & Norton 2004, 3–4) keskittymällä inhimilliseen pääomaan, informaatiopääomaan, innovaatioihin ja tietoon.

Aineettomaan pääomaan on Sveibyn mukaan kiinnitetty (1997, 3–4; Bukh et al. 2001, 90) huomiota yritysten kirjanpito- ja markkina-arvojen eroavuuksien myötä. Monet tutkijat ovat pyrkineet selittämään syitä yritysten kirjanpito- ja markkina-arvon eroon. Eroavuus on sil-miinpistävä etenkin tietointensiivisten organisaatioiden kohdalla. USA:laisten pörssiyhtiöi-den markkina-arvosta 75 % muodostuu aineettomista resursseista (Otala 2008, 29). Jos yli 75 % yrityksen arvosta perustuu (Kaplan & Norton 2004, 4–5) aineettomaan pääomaan, silloin sen ja strategian muotoilun sekä täytäntöönpanon tulee olla täsmällisesti ilmaistu aineettoman pääoman ja sen sisällön yhdensuuntaistamisen osalta. (vrt. Lönnqvist 2004, 4–

5) Aineettoman pääoman arvo (Kaplan & Norton 2004, 13) perustuu siihen, millä tavalla se auttaa strategian toteuttamisessa. Tutkimusten mukaan 2/3 organisaatioista ei liitä strategi-aa, henkilöstöresursseja ja informaatio-ohjelmia toisiinsa. (vrt. Oiva 2007, 160)

Stewartin mukaan (1997, 57–58; Bukh et al. 2001, 33) tietointensiivisissä yrityksissä perin-teinen tase on epärelevantti, koska se ei huomioi esimerkiksi tekijänoikeuksia, patentteja, kyvykkyyttä ja osaamista eli aineettomia pääomia. Venetsialainen munkki Luca Pacioli loi nykyisen laskentajärjestelmän periaatteet vuonna 1494 ja vuonna 1868 esiteltiin nykyinen taseen malli, josta sitä on kehitetty edelleen. (vrt. Boudreau & Ramstad 1997, 350) Luotu järjestelmä toimii teollisen tuotannon taseiden seuraamisessa, jossa huomio kiinnittyy tuo-tantokustannuksiin. Malli ei toimi Stewartin mukaan (1997, 59), kun kysymyksessä on ai-neeton pääoma, jolloin pitäisi kiinnittää huomiota arvoa tuottaviin aineettomiin resursseihin ja asiakassuhteisiin liittyviin tekijöihin. Tiedon tuottamisen kustannukset poikkeavat hänen mukaansa huomattavasti materiaalisen tuotannon kustannuksista. Aineettomasta pääomasta onkin (Edvinsson 1997, 367) muodostunut nykyisin merkittävä tekijä yrityksen kokonais-arvon muodostumisessa.

Suomalaistutkimuksen mukaan (Lönnqvist et al. 2005, 58) aineettoman pääoman arvon osuus on kaikkein suurin elektroniikkateollisuudessa ja liike-elämää palvelevassa toimin-nassa. Lönnqvistin johtaman tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty Tilastokeskuksen noin 20 000 suomalaisyritykseltä keräämiä tilinpäätöstietoja vuosilta 2001–2003. Aineet-toman pääoman keskimääräisiä arvoja on selvitetty tutkimuksessa organisaation tilinpää-töksestä saatavien tietojen keskiarvojen laskemiseen perustuvan CIV-menetelmän (Calcula-ted Intangible Value) avulla. (ks. Lönnqvist et al. 2005, 165) CIV kuvaa arvoa, jota aineet-tomasta pääomasta joutuisi maksamaan, jos se luotaisiin tyhjästä. Kukin kuviossa 1 esitet-tävä pylväs kuvaa aineettoman pääoman merkitystä kyseisen toimialan yrityksessä keski-määrin.

Kuvio 1. Toimialan keskimääräisen yrityksen aineettoman pääoman arvo suhteessa aineellisen pää-oman arvoon. (ks. Lönnqvist et al. 2005, 215–216)

Kuvion 1 perusteella elektroniikkateollisuudessa ja liike-elämään palvelevan toiminnan Toimialan keskimääräisen yrityksen aineettoman pääoman arvo

suhteessa aineellisen pääoman arvoon (Kujansivu et al. 2007, 39)

0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4

Elektroniikkateollisuu s Liike-elämää palveleva toiminta Kemianteollisuus Tukku- ja vähittäiskauppa Elintarviketeollisuus Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Rakentaminen Kulkuneuvojen valmistus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Metallien jalostus Metsäteollisuus

et al. 2007, 39). Tämä kuvaa sitä, että kyseisissä yrityksissä on paljon osaamista ja tietoa.

Liike-elämää palveleva toiminta on luokkana puutteistaan huolimatta varsin hyvä verrokki tietointensiivisille palveluyrityksille, joita ei löydy tilastoaineistosta omana luokkanaan (Lönnqvist et al. 2005, 59). Tilastoaineistosta puuttuvat myös julkishallinnon organisaatiot.

Sveibyn mukaan (1997, 2) organisaatio on nähtävä tietointensiivisenä ennen aineettoman pääoman tarkempaa tarkastelua ja arviointia. Tällä Sveiby tarkoittaa, että jokaisessa organi-saatiossa on tietoon liittyviä tekijöitä, jotka on osattava tunnistaa ennen aineettomaan pää-omaan kohdistuvia tarkempia johtamistoimenpiteitä. Sveibyn mainitsema tietointensiivi-syys -vaatimus voidaan liittää julkisorganisaatioihin, joita poliisi edustaa.

Stewart (1997, 55) korostaa aineettoman pääoman tärkeyttä verratessaan yhtiöiden markki-na-arvoa niiden kirjanpitoarvoon. Stewartin mukaan yrityksen aineettomassa pääomassa olevat työntekijöiden kyvyt, johtamisjärjestelmien tehokkuus ja asiakassuhteiden luonteet vaikuttavat siihen, että yrityksen tulokset ovat kaksin-, kolmin- tai jopa kymmenkertaiset.

Stewartin mukaan ostaessaan yrityksen sijoittajat investoivat aineettoman pääoman kyvyk-kyyteen, lahjakkuuteen, taitoihin ja ideoihin. Stewartin mukaan (1997, 56) aineettomasta pääomasta on tullut niin elintärkeä, että on oikeudenmukaista sanoa, että organisaatio, jossa ei johdeta aineetonta pääomaa, ei kiinnitä huomiota alaansa.

Aineettoman pääoman merkitys on suuri kaikilla toimialoilla, myös julkisorganisaatiossa.

(ks. Kaplan & Noroton 2004, 7–9; Roos et al. 1997, 413) Aikaisemmat vallalla olleet orga-nisaatioteoriat ovat muodostaneet itselleen käsityksen organisaatiosta järjestelmänä, joka käsittelee informaatiota tai ratkaisee ongelmia. (vrt. Mintzberg et al. 2003, 305) Keskeistä näissä paradigmoissa (Nonaka 1994, 14) on ollut olettamus, että organisaation perustyö on siinä, kuinka tehokkaasti se voi käsitellä informaatiota ja tehdä päätöksiä epävarmassa ym-päristössä. Näiden paradigmojen kriittiset ongelmat johtuvat niiden passiivisesta ja staatti-sesta organisaation näkemisestä. Menestyvän tieto-organisaation arvo muodostuu laajalti työntekijöiden osaamisen taustalla vaikuttavasta taidosta toteuttaa toiminnallisia tehtäviä.

(vrt. Sullivan 1998, 286; Lönnqvist 2004, 23; Pöyhönen 2004, 37)

Minkään organisaation, joka toimii (Nonaka 1994, 14) jatkuvasti muuttuvassa ympäristös-sä, ei pitäisi vain käsitellä informaatiota tehokkaasti, vaan myös luoda informaatiota ja tie-toa. Kyky kontrolloida ja luoda (Lev et al. 2003, 599) strategisia resursseja on avain aineet-toman pääoman menestykselliseen tuottamiseen – organisaation vuorovaikutukseen, arvon luontiin ja yrityksen aineettoman pääoman kehittämiseen. Yleinen ongelmallisuus näissä informaatiota käsittelevissä järjestelmissä (Hussi 2004, 38) on, että yrityksen strategia tur-vautuu usein yhteen aineettoman pääoman ulottuvuuteen, joka täydentää toista ulottuvuutta, kun kolmas ulottuvuus jää huomiotta. Valitettavasti perinteinen laskentatoimi (Lev et al.

2003, 602) ei tunnista inhimillistä pääomaa omaisuutena, joka avustaisi yritystä ansaitse-maan menestymistä, vaan näkee sen kustannuksena ja menoeränä. Organisaatiossa olisikin ymmärrettävä kehityksen tasapainoisuus, jossa huomioidaan myös henkilöstö.

Hyödyn tuottamisen lisäksi aineeton pääoma tarjoaa (Edvinsson 1997, 336) hyödyllisiä mittareita yritysvertailuun. Aineettoman pääoman sisältämän goodwill`n (Edvinsson 1997, 368) arvo on pystyttävä siirtämään mahdollisimman nopeasti johtamisella yrityksen näky-vään taseeseen, koska aineeton pääoma täydentää näkyvää taloudellista informaatiota, (vrt.

Sveiby 1997, 11) Aineettomasta pääomasta on tullut vähintäänkin yhtä tärkeä kuin talou-dellisesta pääomasta.