TUU-08-050
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4467000
4467000
4468000
4468000
4469000
4469000
7011000 7011000
7012000 7012000
7013000 7013000
7014000 7014000
7015000 7015000
MUSTIKKAVAARA - HARSUNVAARA
Tietokantatunnus: TUU-08-050
Pinta-ala: 6,9
Korkeus: 135
Alueen suhteellinen korkeus: 14
Geologia
Mustikkavaaran - Harsunvaaran kaksiosaisella rantakerrostuma-alueella on melko hyvin kehittyneitä Pielisen jääjärvivaiheen rantatörmiä ja pallekivikoita. Pohjoisosan Mustikkavaaran jyrkähkö ja lohkareinen törmä on kulunut vaaran moreenipeitteiseen itärinteeseen noin 130 metrin korkeustasolle, ja se on vajaat 400 metriä pitkä ja 3 metriä korkea. Törmän alapuolisella rinteellä on huuhtoutunutta lohkareikkoa ja kalliota (vrt. Sauramo 1928, Miettinen 1994). Eteläosan Harsunvaaran rantamuodostumat sijaitsevat allekkain suurehkon moreeniselänteen itä- ja kaakkoisrinteillä noin 130-121 metrin korkeustasolla. Ne koostuvat 100-200 metriä pitkistä ja 1-2 metriä korkeista törmistä sekä pallekivikoista ja huuhtoutumislohkareikoista. Selkeimmät muodostumat ovat noin 130 ja 125 metrin korkeustasoilla. Rantatasoja on allekkain ainakin 3-4 kappaletta.
Pielisen jääjärven ylin ranta on seudulla noin 130 metrin tasolla, ja se hahmottuu molempien osa-alueiden ylimpänä törmänä. Kohdealueen ylimmät rantamuodostumat ovat syntyneet hieman jääjärven lasku-uomana toimineen Koposenvaaran uoman avautumisen jälkeen jääjärven II-vaiheessa (vrt. Miettinen 1996). Pielisen jääjärven pinta-ala kasvoi jatkuvasti jäätikön reunan vetäytyessä luoteeseen, ja järveen kaakkoispäähän Uimaharjuun avautui toinen lasku-uoma. Jääjärvi yhdistyi lopulta III-vaiheessa pohjoispuolisen Sotkamon jääjärven kanssa Sotkamon-Pielisen jääjärveksi. Kun mannerjäätikön reuna oli vetäytynyt Kajaanin eteläpuolisen Kattilamäen alueelle noin 10 750 vuotta sitten, Sotkamon-Pielisen jääjärvi purkautui Ancylusjärven tasoon. Vedenpinta laski Pielisen altaassa 16 metriä ja Pielinen kuroutui itsenäiseksi järveksi (vrt. Kemiläinen 1982, Miettinen 1996). Kuroutumisen jälkeen Pielisen lasku- uoma oli 500 vuoden ajan järven luoteispäässä Kalliojärvellä, ja järvessä vallitsi vedenpinnan kohoamis- eli
transgressiovaihe. Transgressiovaihe päättyi Uimaharjun uoman uuteen puhkeamiseen, jonka jälkeen Pielisen altaassa on vallinnut yhä jatkuva vedenpinnan aleneminen eli regressio. Kohdealueella vallitsi jääjärvivaiheen päättäneeseen Pielisen kuroutumiseen asti hyvin hidas regressio. Kohdealueen alimmat rantatasot ovat mahdollisesti syntyneet aivan kuroutumisen jälkeisen transgressiovaiheen lopussa.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Puusto on Harsunkankaan yläosissa mäntyvaltaista kangasta, alempana kuusikkoa. Mustikkavaaran rinne on hakattu.
Maisema ja muut arvot
Rantamuodostumat hahmottuvat melko hyvin ympäristöstä, ja ne näkyvät osittain tiestöltä. Mustikkavaaran hakatulta törmältä näkyy kauas itään Pielisen suuntaan. Harsunvaaran aluella on puolestaan näkyvissä lähinnä ympäröivää kangasmetsää. Sisäinen maisema on hieman yksitoikkoinen.
Mustikkavaaran törmä on hakkuun takia pinnaltaan varsin kulunut. Harsunkankaan kyljellä ja eteläkärjessä on aineksenottoalueet. Mustikkavaaran pohjoispään laella on entinen tanssilava ja paikoin varsin avara näköala pohjoiseen Pieliselle.
Sijainti: Joensuunkylän ja Juntulankylän välissä Pielisen länsirannalla, 4-6 km Juuasta itäkaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 11 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Juuka
4314 01
Kemiläinen, H. 1982. Oulujärven ympäristön deglasiaatiosta ja siihen liittyvästä hydrografiasta.
Lisensiaattitutkielma. Oulun yliopisto, maantieteen laitos. 67 s. + liitekartta.
Miettinen, A. 1994. Pielisen altaan deglasiaation aikainen kehitys. Pro gradu. Helsingin yliopisto, geologian ja paleontologian osasto. 87 s.
Miettinen, A. 1996. Pielisen jääjärven kehityshistoria. Abstract: The History of the Pielinen ice lake. Terra 108: 14- 19.
Sauramo, M. 1928. Uber die spätglazialen Niveauverschiebungen in Nordkarelien, Finnland. Bulletin de la Commission geologique de Finlande 80: 1-41.
