TUU-08-010
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4519000
4519000
4520000
4520000
4521000
4521000
6912000 6912000
6913000 6913000
6914000 6914000
6915000 6915000
6916000 6916000
VATALAN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-08-010
Pinta-ala: 48,6
Korkeus: 125
Alueen suhteellinen korkeus: 25
Geologia
Vatalan dyynialueella on hyvin kehittyneitä, vaihtelevan kokoisia ja pääosin lounaasta koilliseen suuntautuneita paraabelidyynejä ja dyynikumpuja kolmen osa-alueen muodostamana kohtalaisen tiiviinä parvena. Mutkittelevien ja kumpuilevien paraabelidyynien pituus vaihtelee 200-600 metristä jopa 1,2 kilometriin, ja niiden korkeus on 3-10 metriä. Dyynit ovat paikoin selkeästi epäsymmetrisiä, ja kaakkoinen suojasivu on parhaiten kehittyneillä suurimmilla dyyneillä huomattavan jyrkkä. Dyynikumpujen korkeus on 1-3 metriä, ja niiden rinteet vaihtelevat loivahkoista jyrkkiin. Honkavaaran rinteillä dyynikummut nousevat paikoin yli 10 metriä vaaran molempia rinteitä ylöspäin.
Honkavaaran lounaisrinteen juurella dyynikummuista muodostuu puolestaan noin kilometrin pituinen, hieman pitkittäisdyynityyppinen luode-kaakkosuuntainen katkonainen ketju.
Ylin ranta (Baltian jääjärvivaihe) on seudulla noin 115 metrin tasolla. Alueen pohjoisosan ylimpänä sijaitsevat dyynit Vatalanvaaran juurella ovat mahdollisesti alkaneet kerrostua jo Baltian jääjärvivaiheessa jäätikön reunan ollessa vielä Toisella Salpausselällä (Lindroos 1972), ja muutkin dyynit ovat kerrostuneet viimeistään Yoldiamerivaiheen alussa, kun alue kohosi vedenpinnan yläpuolelle. Dyynien aines on peräisin alueen länsi- ja luoteispuolisista laajoista hiekka- ja rantakerrostumista, jotka kerrostuivat Baltian jääjärveen ja Toisen Salpausselän edustalle. Nykyisin nämä
kerrostumat ovat suurelta osin soiden peitossa. Tuulen suunta on ollut pääosin luoteinen Biologia
Vatalan dyynit ovat kasvillisuudeltaan melko samanlaisia kuivahkon ja osin tuoreen kankaan männiköitä. Lähinnä metsiköiden ikäerot tuovat kasvillisuuteen jonkin verran vaihtelua. Pohjoisin osa-alue on puustoltaan kuivahkon kankaan nuorta, harvennettua männikköä. Honkalammen viereinen osa-alue on pääosin nuorta, osin harvaa
kasvatusmännikköä. Alue on osittain soistunutta, mikä vaikuttaa kasvillisuuteen tehden siitä hieman rehevämpää kuin pohjoisimmalla osa-alueella. Eteläisin pitkänomainen osa-alue on pääosin hyvin nuorta metsää ja taimikkoa.
Aluskasvillisuus on enimmäkseen puolukka- ja nuoremmilla kuvioilla kanervavaltaista. Poronjäkäliä kasvaa paikoin runsaasti.
Maisema ja muut arvot
Dyynit hahmottuvat ympäristöstä hyvin tai kohtalaisesti, ja osa näkyy myös lähiympäristön tiestöltä. Peitteisyyden takia alueelta ei ole erityisiä kaukonäkymiä. Honkalampi ja Honkavaara näkyvät kuitenkin paikoin, ja Vatalanvaaran juurelta on lisäksi laajahko näköala Sikosuon yli koilliseen. Sisäinen maisema on vaihteleva ja korkeuserot ovat selkeitä.
Kohdealueella on useita tieleikkauksia ja aineksenottokuoppia, ja Vatalanvaaran kaakkoispään juurella olevaan dyyniin on kaivettu myös pätkä juoksuhautaa. Polkuja ja traktoriuria on alueella niin ikään melko yleisesti. Kaksi kilometriä alueen lounaispuolella on Multasärkän - Likolamminkankaan Natura- ja harjujensuojelualue (FI0700084, HSO070086). Kohdealue on melko edustava ja havainnollinen esimerkki seudun dyyneistä. Parhaiten kehittyneet dyynit Honkalammen lounaispuolella ja Vatalanvaaran juurella ovat mainioita käyntikohteita.
Sijainti: Vatalan kylässä Honkavaaran ja Vatalanvaaran juurella, 11-13 km Tohmajärveltä pohjoiseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Tohmajärvi
4232 06 4232 09
Lindroos, P. 1972. On the development of late-glacial and post-glacial dunes in North Karelia, eastern Finland.
Geological Survey of Finland, Bulletin 254. 85 s.
