• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-08-013: Rouanahon dyynit (Tohmajärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-08-013: Rouanahon dyynit (Tohmajärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-08-013

0 500 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

4511000

4511000

4512000

4512000

4513000

4513000

6907000 6907000

6908000 6908000

6909000 6909000

6910000 6910000

6911000 6911000

(2)

ROUANAHON DYYNIT

Tietokantatunnus: TUU-08-013

Pinta-ala: 52,3

Korkeus: 113

Alueen suhteellinen korkeus: 18

Geologia

Rouanahon laaja dyynialue koostuu hyvin kehittyneistä suurista ja katkonaisista paraabelidyyneistä sekä muutamista hieman pitkittäisdyynin tyyppisistä selänteistä (Lindroos 1972). Alueen pohjoisosassa rautatien pohjoispuolella sijaitseva katkonainen paraabelidyyniketju on lähes 2,7 kilometriä pitkä ja noin 10 metriä korkea. Dyyniketjun lounaiset ja kaakkoiset suojasivut ovat jyrkät. Dyynin itäinen haara jatkuu rajauksen pohjoispuolella vielä puolisen kilometriä ampumaradan alueelle saakka. Alueen keskiosassa Onkamonsalon vaaraselänteen pohjoispuolella on pohjois-eteläsuuntainen, lähes kilometrin pituinen ja 1-4 metriä korkea, ainakin kahdesta paraabelidyynistä kooostuva melko symmetrinen dyyni. Se on mahdollisesti ollut alun perin yhteydessä vaaran eteläpuoliseen suureen

paraabelidyyniin, mutta katkennut vaaran kohdalla. Alueen eteläosan dyyniparvi maantien lounaispuolella on luode- kaakkosuuntainen, ja se koostuu melko epäsymmetrisistä, mutkittelevista parabelidyyneistä ja muutamista

dyynikummuista. Kohdealueen yksittäisten dyynien pituus on 100-1 400 metriä ja korkeus 1-10 metriä, ja niiden rinteet vaihtelevat loivahkoista jyrkkiin. Leivolan talon itäpuolisessa 6 metriä korkeassa leikkauksessa näkyy kaakkoon viettävää vinokerroksellisuutta.

Ylin ranta (Baltian jääjärvivaihe) on seudulla noin 115 metrin tasolla. Dyynit ovat kerrostuneet ilmeisesti viimeistään Yoldiamerivaiheen alussa, kun alue kohosi vedenpinnan yläpuolelle. Dyynien aines on peräisin seudun laajoista hiekka- ja rantakerrostumista, jotka kerrostuivat Baltian jääjärveen ja Toisen Salpausselän edustalle. Nykyisin nämä kerrostumat ovat suurelta osin soistuneet. Tuulen suunta on ollut pääasiassa luoteinen, osin myös pohjoinen.

Aluerajauksesta on jätetty pois useita kartalla näkyviä dyynejä, jotka ovat kohdealueen muodostumia heikommin kehittyneitä tai hyvin kuluneita.

Biologia

Useampia dyyniharjanteita pitkin kulkee teitä, joten metsäkasvillisuutta ja puustoa on verraten vähän näillä dyyneillä.

Puusto muodostuu lähinnä eri-ikäisistä kuivahkon kankaan männiköistä. Pohjoisosa on laajalti hakattu ja puusto on lähes pelkästään mäntytaimikkoa. Keskiosan puusto on nuorta männikköä. Erityisesti tieleikkauksissa on runsaasti myös jäkäliä. Etelässä Umpilammella kasvillisuus on paikoin rehevämpää ja ruohoista.

Maisema ja muut arvot

Dyynit hahmottuvat ympäristöstä hyvin tai melko hyvin, ja suurimmat dyynit näkyvät osittain lähiympäristön tiestöltä.

Eteläosan Koivistonsuon matalat ja peitteiset dyynit näkyvät kuitenkin kunnolla vasta läheltä. Ympäristöön ei ole kaukonäkymiä, ja vain pohjoisosan hakatuilta dyyneiltä näkyy laajemmin metsänreunan yli. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva. Korkeuserot ovat yleensä selkeitä, ja dyynejä on helppo seurata maastossa.

Alueella on useita tieleikkauksia ja suurehkoja aineksenottoalueita, joista osa liittyy alueen lounaispuolitse kulkevaan katkonaiseen harjujaksoon. Kohdealueen keskiosassa on pieni rallirata ja lakkautettu kaatopaikka. Kohdealueella on muutamia huomattavan suuria ja näyttäviä dyynejä, jotka ovat kuitenkin osittain aineksenoton ja tiestön rikkomia.

Kokonaisuutena alue on silti yhä melko ehjä, ja suurimmat dyynit ovat hyviä käyntikohteita.

Sijainti: Tohmajärven keskustan ja Onkamon kylän välissä maantien ja rautatien molemmin puolin, 7-10 km Tohmajärveltä luoteeseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 10 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Tohmajärvi

4232 05 4232 06

Lindroos, P. 1972. On the development of late-glacial and post-glacial dunes in North Karelia, eastern Finland.

Geological Survey of Finland, Bulletin 254. 85 s.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Mutkittelevat ja kumpuilevat paraabelidyynit ovat kohdealueella noin 200-600 metriä pitkiä ja 2-10 metriä korkeita, ja ne ovat selvästi epäsymmetrisiä.. Dyynien

Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin 125-130 metrin tasolla ja Pielisen jääjärven ylin ranta noin 115-120 metrin tasolla.. Dyynit ovat alkaneet ilmeisesti kerrostua

Jäiden puskemat, kohtalaisen kivikkoiset rantapalteet sijaitsevat noin 97 metrin korkeustasolla, ja ne ovat 0,5-2,0 metriä korkeita ja noin 100-500 metriä pitkiä.. Ne

Alueen länsiosan hieman katkonaiset, kivikkoiset rantapalteet muodostavat noin 97 metrin korkeustasolla vanhan niemenkärjen ympäri silmukan, jonka pituus on vajaat 600 metriä,

Alueen pohjoisosan ylimpänä sijaitsevat dyynit Vatalanvaaran juurella ovat mahdollisesti alkaneet kerrostua jo Baltian jääjärvivaiheessa jäätikön reunan ollessa vielä

Ranta koostuu jyrkästä, paikoin lähes 20 metriä korkeasta törmästä ja sen edustalla olevasta, osin kivikkoisesta ja lohkareisesta, noin 10-30 metriä leveästä terassista..

Alueen länsiosan lounas-koillissuuntainen pitkittäisdyyni on puolestaan 400 metriä pitkä ja 8 metriä korkea, ja sen rinteet ovat symmetriset.. Alueen itäosan pienen ja

Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin 130-135 metrin tasolla ja Pielisen jääjärven ylin ranta noin 120 metrin tasolla.. Dyynit ovat alkaneet ilmeisesti kerrostua vasta