TUU-08-068
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4486000
4486000
4487000
4487000
4488000
4488000
6910000 6910000
6911000 6911000
6912000 6912000
6913000 6913000
6914000 6914000
PIIMÄLAHDEN RANTAKERROSTUMAT
Tietokantatunnus: TUU-08-068
Pinta-ala: 11,3
Korkeus: 102
Alueen suhteellinen korkeus: 26
Geologia
Piimälahden rantakerrostuma-alue koostuu hyvin tai melko hyvin kehittyneistä eri-ikäisistä törmistä, taipeista, kivivöistä, pallekivikoista, kivisistä terasseista ja rantavalleista, jotka sijaitsevat allekkain harjun pohjoiskyljellä ja - liepeellä (vrt. Hellaakoski 1922:53). Ylimpänä alueen itäosassa on noin 97 metrin korkeustasolla loivahko, melko heikosti kehittynyt törmä tai taive. Sen alapuolella on noin 90 metrin korkeustasolla selkeähkö, 2-3 metriä korkea törmä, jonka edustalla on keskiosassa pallekivikkoa ja kapea kivinen terassi. Alueen selkein ja terävin
rantamuodostuma on noin 85 metrin tasolla oleva Suursaimaan törmä, jonka pituus on noin 700 metriä. Se on länsi- ja keskiosassa loivahko ja 1-3 metriä korkea, ja sen juurella on paikoin kivivyö ja pallekivikkoa sekä edustalla leveä kivinen terassi. Alueen vähäkivisemmässä itäosassa törmä on puolestaan jyrkkä ja jopa 5-15 metriä korkea, ja sen edustalla on kapea terassi ja vain muutamia pallekiviä. Terassin alapuolella on loiva, kivikkoinen rinne. Alueen alimmat muinaisrantamuodostumat ovat länsiosassa noin 82-83 metrin tasolla allekkain olevat 2-3 soraista ja kivistä rantavallia. Vallit ovat noin 150-200 metrin pituisia, 3-4 metriä leveitä ja vajaan metrin korkuisia. Alueen pohjoisosa muodostaa lisäksi matalan tombolotyyppisen kannaksen harjun ja Hirsiniemen väliin. Nykyisen hiekkarannan yhteydessä on muutamia hyvin matalia rantavalleja.
Ylin ranta (Baltian jääjärvivaihe tai Saimaan jääjärvivaihe) on seudulla noin 110-120 metrin tasolla. Harjun laki on noin 102 metrin tasolla, ja se on ilmeisesti huuhtoutunut tasaiseksi kohotessaan Yoldiamerivaiheen alussa
vedenpinnan yläpuolelle. Alueen kaksi ylintä törmää ovat kehittyneet Yoldiamerivaiheen aikana. Pyhäselkä kuroutui Yoldiamerestä noin 10 800 vuotta sitten. Suursaimaan transgressiovaiheessa vedenpinta kohosi seudulla noin 85 metrin tasolle. Vedenpinnan kohoaminen hidastui Ristiinan Matkuslammen uoman avauduttua noin 6 900 vuotta sitten ja loppui Lappeenrannan Kärenlammen uoman avauduttua noin 6 300 vuotta sitten (vrt. Pajunen 2004).
Suursaimaavaihe päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti kolmisen metriä. Alueen länsiosan rantavallit ovat muodostuneet vasta Suursaimaavaiheen jälkeen.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Puusto on jokseenkin tasaikäistä avaraa männikköä ja kasvatusmännikköä.
Maisema ja muut arvot
Alueen rantamuodostumat hahmottuvat hyvin maastossa ja näkyvät osin tieltä. Piimälahti ja Säyneenlahden luhta näkyvät harjun alarinteiltä, ja uimarannalta on avara näköala luoteeseen. Harju muodostaa alueen länsipuolelle pitkän ja kapean, maisemallisesti melko näyttävän Kyyrönhäikän niemen. Kohdealueen sisäinen maisema on melko
vaihteleva.
Kohdealueella on muutamia pieniä tieleikkauksia, polkuja ja ajouria. Harju on pohjavesialuetta. Uimarannalla on keittokatos ja kaivo, ja Hirsiniemessä heti kohdealueen pohjoispuolella on useita loma-asuntoja. Parinsadan metrin päässä alueen eteläpuolella on Jouhtenuslammen Natura-alue (FI0700007) ja sen eteläpuolella Akkakankaan Natura- alue (FI0700040). Kohdealue on melko hyvä ja helppopääsyinen käyntikohde.
Sijainti: Jänisselän Piimälahden etelärannalla Patrikanlahden ja Säyneenlahden välissä, 7 km Rääkkylästä itään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 26 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Rääkkylä
4214 09
Hellaakoski, A. 1922. Suursaimaa. Fennia 43:4.
Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.
