• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-08-041: Saviranta (Polvijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-08-041: Saviranta (Polvijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-08-041

0 250 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

4474000

4474000

4475000

4475000

6988000 6988000

6989000 6989000

(2)

SAVIRANTA

Tietokantatunnus: TUU-08-041

Pinta-ala: 7,9

Korkeus: 103

Alueen suhteellinen korkeus: 6

Geologia

Savirannan rantakerrostuma-alueella on suuria, hyvin kehittyneitä rantapalteita Höytiäisen vanhassa rannassa ja hieman sen yläpuolella. Suurimmat ja selkeimmät rantapalteet ovat 97 metrin tasolla alueen itäreunalla. Ne ovat 200- 300 metriä pitkiä, 3-8 metriä leveitä ja noin 1-3 metriä korkeita. Muodoiltaan rantapalteet ovat loivasti mutkittelevia ja jokseenkin tasalakisia. Niiden rannanpuoleiset itärinteet ovat jyrkät ja korkeat, länsirinteet ovat matalat. Suurten rantapalteiden takana on peräkkäin 2-3 hieman pienempää ja vanhempaa rantapalletta, jotka ovat alueen eteläosassa vain viiden metrin päässä toisistaan ja osaksi päällekkäin. Alueen länsireunalla on ylimpänä noin 100 metrin tasolla 200 metriä pitkä ja 3 metriä korkea loivapiirteinen, hieman palletyyppinen selänne, joka on ilmeisesti kehittynyt Höytiäisen kuroutumisrantaan. Palteissa on runsaasti kiviä ja jonkin verran pieniä lohkareita, mutta niiden juurella ei ole selkeää kivivyötä. Palteiden aines on ilmeisesti pääosin hiekkaa ja soraa (Vesajoki 1980a). Myös palteiden välissä ja niiden edustalla on yleisesti hiekkaa.

Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin 125 metrin tasolla. Höytiäinen kuroutui itsenäiseksi järveksi

Yoldiamerivaiheen aikana, jolloin sen vedenpinta oli kohdealueella suunnilleen 100 metrin tasolla (Vesajoki 1980b).

Kuroutumisrannan taso hahmottuu kohtalaisesti kohdealueen ylimmän vallin juurella. Koska Höytiäisen lasku-uoma sijaitsi luode-kaakkosuuntaisen järvialtaan keskivaiheilla, aiheutti maan kohoaminen ja kallistuminen järven luoteisosassa regression. Vedenpinta laski kuroutumisen jälkeen kohdealueella hitaasti yli 10 000 vuoden ajan, jolloin loivaan moreenirinteeseen kehittyi vähitellen useita jäiden puskemia peräkkäisiä palteita. Vuonna 1859 Höytiäisen vedet purkautuivat järvenlaskua varten kaivetun kanavan patojen läpi, ja järvelle muodostui uusi lasku- uoma Jaamankankaan halki etelään Pyhäselkään. Vedenpinta laski yhteensä 9,5 metriä, ja vanha Höytiäisen ranta jäi sisämaahan (Saarnisto 1968, Vesajoki 1980c).

Biologia

Alueen puusto on pääosin siemenpuuhakattu, ja alueella on lähinnä nuorta mäntytaimikkoa ja vesakkoa. Eteläosan vallin päällä on harvaa sekametsää. Kasvillisuus on hyvin tavanomaista kuivahkoa kangasta. Aukealla on harvaa horsmikkoa, ja paikoin on myös jäkäläkasvustoja.

Maisema ja muut arvot

Rantapalteet hahmottuvat ympäristöstä hakkuun takia kohtalaisesti. Parhaiten erottuvat alimpana olevat Höytiäisen vanhan rannan palteet. Erityisesti alueen eteläpäässä oleva suuri pallevalli on muodoltaan selkeä. Alueen itäpuolinen peltoalue ja Höytiäinen häämöttävät alueen pohjoispäästä, muuten ympäristöstä on näkyvissä lähinnä tasaista mäntykangasta, vesakkoa ja rämettä. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva, joskin muodot ovat melko matalia.

Kohdealueen rantapalteet ovat jonkin verran metsätöiden kuluttamia, ja esimerkiksi Savirannan taloon kulkeva tie on leikattu alueen pohjoispäässä palteen läpi. Kohdealue on havainnollinen ja helppopääsyinen esimerkki

rantapallemuodostumista.

Sijainti: Martonvaaran kaakkoispuolella, 18 km Polvijärveltä koilliseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 3 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Polvijärvi

4313 04

Saarnisto, M. 1968. The Flandrian history of Lake Höytiäinen, eastern Finland. Bulletin of The Geological Society of Finland 40: 71-98.

Vesajoki, H. 1980a. Isolation of Lake Höytiäinen in eastern Finland. Publications of the University of Joensuu B II 12. 26 s.

Vesajoki, H. 1980b. Pre- and post-drainage development of the shore morphology and stratigraphy of Lake Höytiäinen, eastern Finland. Publications of the University of Joensuu B II 13. 30 s.

Vesajoki, H.1980c. The developmental phases of Lake Höytiäinen in Eastern Finland, and their contributions to the morphology and stratigraphy of the lake shores. Publications of the University of Joensuu B II 14. 5 s.

(3)

TUU-08-041 Saviranta. Suuri rantapalle Höytiäisen vanhassa rannassa noin 97 metrin

korkeustasolla. Järven jäät ovat puskeneet palteeseen kiviä ja maa-ainesta vasemmalta oikealle.

Kuva: H. Rönty, © GTK 2011.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Alueen itäosassa on harjun eteläkyljellä ylimpänä noin 120 metrin tasolla hieman epämääräinen taive, ja sen alapuolella on noin 115 metrin tasolla 2-5 metriä korkea jyrkähkö

Jäiden puskemat, kohtalaisen kivikkoiset rantapalteet sijaitsevat noin 97 metrin korkeustasolla, ja ne ovat 0,5-2,0 metriä korkeita ja noin 100-500 metriä pitkiä.. Ne

Alueen länsiosan hieman katkonaiset, kivikkoiset rantapalteet muodostavat noin 97 metrin korkeustasolla vanhan niemenkärjen ympäri silmukan, jonka pituus on vajaat 600 metriä,

Alueen keskiosassa Onkamonsalon vaaraselänteen pohjoispuolella on pohjois-eteläsuuntainen, lähes kilometrin pituinen ja 1-4 metriä korkea, ainakin kahdesta paraabelidyynistä kooostuva

Alueen pohjoisosan ylimpänä sijaitsevat dyynit Vatalanvaaran juurella ovat mahdollisesti alkaneet kerrostua jo Baltian jääjärvivaiheessa jäätikön reunan ollessa vielä

Ranta koostuu jyrkästä, paikoin lähes 20 metriä korkeasta törmästä ja sen edustalla olevasta, osin kivikkoisesta ja lohkareisesta, noin 10-30 metriä leveästä terassista..

Pohjoisosan Mustikkavaaran jyrkähkö ja lohkareinen törmä on kulunut vaaran moreenipeitteiseen itärinteeseen noin 130 metrin korkeustasolle, ja se on vajaat 400 metriä pitkä ja

Suursaimaavaiheen tason alapuolella on noin 79-80 metrin tasolla niin ikään matalia törmiä ja kivikkoa.. Kohdealueen nykyrannoista parhaiten kehittyneitä ovat Kaunisniemen ja