TUU-08-004
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4481000
4481000
4482000
4482000
4483000
4483000
6864000 6864000
6865000 6865000
6866000 6866000
6867000 6867000
6868000 6868000
RIIHINIEMI
Tietokantatunnus: TUU-08-004
Pinta-ala: 28,1
Korkeus: 85
Alueen suhteellinen korkeus: 9
Geologia
Riihiniemen alue koostuu Puruveteen työntyvän harjuniemen molemmilla kyljillä olevista erityyppisistä Suursaimaavaiheen rannoista ja nykyrannoista. Rajatulla alueella on rantaviivaa noin 4,5 kilometriä.
Suursaimaavaiheen ranta on alueella noin 82 metrin tasolla, ja se koostuu törmistä, törmäterasseista, taipeista, kivivöistä sekä huuhtoutumis- ja pallekivikoista. Alueen pohjoisosan rannoilla on lisäksi huuhtoutumislohkareikkoa.
Törmät ja taipeet ovat melko jyrkkäpiirteisiä ja noin 1-5 metrin korkuisia. Törmäterassimuoto hahmottuu parhaiten alueen pohjoisosassa, missä terassin päällä kulkee tie. Suursaimaavaiheen tason alapuolella on noin 79-80 metrin tasolla niin ikään matalia törmiä ja kivikkoa. Kohdealueen nykyrannoista parhaiten kehittyneitä ovat Kaunisniemen ja Vaakinlahden hiekkarannat, joiden yhteydessä on matalia hiekkaisia rantavalleja ja törmiä. Rantavoimat ovat
kuluttaneet törmiä aivan äskettäin esim. Mustapohjan lahden koillisreunalla. Alueen eteläosassa on lisäksi mm.
Pukkelon 4 metriä korkean nykyrantatörmän juurella jäiden puskemasta maa-aineksesta koostuva rantapalle, ja Saihonniemen ja mantereen välissä on hieman tombolotyyppinen kannas. Alueen pohjoisosan nykyranta on pääasiassa loivaa kivikko- ja sorarantaa, josta pistää pohjoiseen matala, pääosin vedenalainen Karinhaikan särkkä.
Ylin ranta (Baltian jääjärven loppuvaihe) on seudulla noin 105-110 metrin tasolla. Vedenpinta laski kuitenkin pian yli kymmenen metriä Saimaan jääjärvivaiheen tasoon (vrt. Saarnisto 1970). Saimaan jääjärvi koostui alkuvaiheessa kolmesta erillisestä jääjärvestä, joista Puruveden aluetta peitti ns. Säämingin jääjärvi (vrt. Hakulinen 2009). Yksi jääjärven lasku-uomista lienee ollut kymmenisen kilometriä kohdealueen kaakkoispuolella Toisen Salpausselän poikki kulkeva Haukilamminsuon painanne. Jääjärvet yhdistyivät jäätikön reunan vähitellen vetäytyessä
lyhytaikaiseksi Saimaan jääjärveksi, joka purkautui lopulta Yoldiameren tasoon Ristiinan Matkuslammen alueen paljastuttua jäästä. Puruvesi kuroutui Yoldiamerestä noin 11 000 vuotta sitten, jolloin sen vedenpinta oli hieman nykytasoa alempana, ja järven lasku-uoma oli pohjoisessa Raikuun kohdalla (Pajunen 2004). Suursaimaan transgressiovaiheessa vedenpinta kohosi Puruvedellä noin 82-84 metrin tasolle. Vedenpinnan kohoaminen
kohdealueella hidastui Matkuslammen uoman avauduttua noin 6 900 vuotta sitten, ja loppui kokonaan Lappeenrannan Kärenlammen uoman avauduttua noin 6 300 vuotta sitten. Suursaimaavaihe päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti kolmisen metriä. Vedenpinnan vähittäinen aleneminen eli regressio on jatkunut sen jälkeen kohdealueella näihin päiviin saakka.
Biologia
Alueen puusto on pääasiassa avaraa, varttunutta tuoreen ja kuivahkon kankaan kasvatusmetsää. Etelään viettävillä rinteillä on paikoin sekametsän piirteitä ja alueelta löytyy myös joitakin kilpikaarnaisia mäntyjä. Rantavyöhykkeessä on lepikkoa. Alueella kasvaa vähän kangasajuruohoa (NT). Alueen hiekkarantoja ja rantalajistoa ei ole inventoitu.
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu selkeästi ympäristöstä, ja Suursaimaan rannat erottuvat maastossa hyvin. Puruvedelle avautuu useita laajoja näköaloja, ja jyrkkärinteisen harjun muodot näkyvät myös mainiosti. Sisäinen maisema on erityyppisine muotoineen niin ikään varsin vaihteleva.
Kohdealueella ei ole leikkauksia, mutta tiestöä, polkuja ja rakennuksia on runsaasti. Rantamuodostumat ovat kuitenkin yhä jokseenkin ehjiä. Alue on pohjavesialuetta. Rajatulla alueella on parikymmentä loma-asuntoa, ja heti sen itäpuolella on lomakylä. Harjualueella on luontopolku, ja rantoja pitkin kulkee useita teitä ja polkuja. Alue rajoittuu pohjoisessa Puruveden Natura-alueeseen (FI0500035). Puolen kilometrin päässä alueen eteläpuolella on Sirnihtan kivikautinen ja varhaismetallikautinen asuinpaikka, joka kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin
muinaisjäännöksiin (Purhonen, Hamari & Ranta (toim.) 2001). Kohdealue on helppopääsyinen ja havainnollinen esimerkki seudun rantamuodostumista. Suursaimaan tutkija Aaro Hellaakosken mukaan Riihiniemessä on ”Puruveden alueen kaunein Suursaimaavaiheen ranta” (Hellaakoski 1922:48).
Sijainti: Ruokkeen kylän luoteispuolella Puruveden itärannalla, 9 km Kesälahdelta länteen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 9 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Kesälahti
4213 07
Hakulinen, M. 2009. Saimaan jääjärvet. Geomatti Oy. 92 s.
Hellaakoski, A. 1922. Suursaimaa. Fennia 43:4.
Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.
Purhonen, P., Hamari, P. & Ranta, H. (toim.) 2001. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto.
Saarnisto, M. 1970. The Late Weichselian and Flandrian History of the Saimaa Lake Complex. Commentationes Physico-Mathematicae, Societas Scientiarum Fennica 37, 7-107.
