TUU-06-006
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
3506000
3506000
3507000
3507000
3508000
3508000
6898000 6898000
6899000 6899000
6900000 6900000
6901000 6901000
KAIVANNONHIEKKA
Tietokantatunnus: TUU-06-006
Pinta-ala: 7,8
Korkeus: 122
Alueen suhteellinen korkeus: 11
Geologia
Kaivannonhiekan alue koostuu harjun eteläkyljellä ja -liepeellä sijaitsevista hyvin tai melko hyvin kehittyneistä eri- ikäisistä särkistä, rantavalleista, rantapalteista ja törmistä. Alueen selkein muodostuma on länsiosan suuri, kaareva särkkä, joka on noin 700 metriä pitkä, 15-50 metriä leveä ja noin kaksi metriä korkea. Särkkä on muodoltaan symmetrinen ja loivapiirteinen, ja sen edustalla nykyrannassa on paikoin lähes metrin korkuinen hiekkainen
rantapalle. Särkän keskiosan poikki on kaivettu leveä oja. Alueen itäosassa on harjun eteläkyljellä ylimpänä noin 120 metrin tasolla hieman epämääräinen taive, ja sen alapuolella on noin 115 metrin tasolla 2-5 metriä korkea jyrkähkö törmä. Törmän edustalla on 1-2 katkonaista, reilun metrin korkuista vanhaa särkkää tai rantavallia. Nykyrannassa on lisäksi matalia törmiä ja peräkkäisiä järvelle työntyviä hiekkaisia rantapalteita, joiden taakse on kehittynyt pieniä soistumia. Hiekkaranta jatkuu mataline rantapalteineen vielä nelisensataa metriä aluerajauksen itäpuolelle.
Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin 130 metrin tasolla, mikä hahmottuu hyvin kohdealueen pohjoispuolisen deltamaisen harjunlaajentuman tasaisena, suppien rikkomana lakena. Kohdealueen törmät, suuri särkkä ja ylimmät vallit ovat syntyneet Yoldiamerivaiheen lopussa ennen Iso-Naakkimajärven kuroutumista, kun harjualue on muodostanut saaren. Särkkä lienee muodostunut pääosin harjutörmästä kuluneesta ja itäisten virtausten mukana kulkeutuneesta aineksesta ja kerrostunut alun perin pääosin vedenpinnan alapuolelle. Järven kurouduttua ja
vedenpinnan vakiinnuttua suunnilleen nykytasolle rantavoimien toiminta kohdealueella on hieman heikentynyt, mutta rantavyöhykkeeseen kehittyy edelleen kerrostumis- ja eroosiomuotoja.
Biologia
Hiekkaranta on leveimmillään noin 7 metriä, ja tällöin yläranta on jo noin metrin korkuisella hiekkapalteella. Tällaista rantaa on suunnilleen alueen länsiosassa olevan mökin eteläpuolelta pistotien päähän asti. Itäosan hiekkaranta on kapeampi, ja jäät tai aallokko ovat kuluttaneet rantatörmän alaosaan lippamaisen muodostuman. Hiekkarannan edusta on hyvin matalaa noin 100 metrin päähän rannasta. Pohjakasvillisuutta ei ole, mutta järvisimpukoita on siellä täällä.
Mökin kohdalta etelään ranta on umpeenkasvanut, ja rannan edustalla on kapealti ruovikkoa. Ruovikkoa on myös kauempana rannasta. Itäosan ranta harjun kohdalla on myös umpeenkasvanut, ja lahoavan ruokomassan lomassa ja rannan edustalla on järvikaislaa ja ruovikkoa. Muuten rannan edusta on avoin lukuun ottamatta pieniä kasvustoja Pieni-Valkeisen laskuojan suulla. Keski- ja länsiosan kerrostumisrantaa reunustaa vain varttunut, erirakenteinen rantamännikkö, ja itäosan eroosiorannalla on mäntyjen lisäksi koivua, tervaleppää, harmaaleppää ja haapaa.
Eroosiorannalla etenkin koivut kaartuvat tyveltä ulapalle päin ennen kuin latvukset nousevat kohti taivasta. Itäosan harjupuusto on ylismäntyistä kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä.
Hiekkaranta on täysin kasviton ja vasta palteella tai eroosiolipan suojassa kasvaa satunnaisesti yksittäisiä kasveja kuten hietakastikkaa, luhtavuohennokkaa, rantamataraa ja suoputkea. Rantapalteen takana on jo varpuista
metsäkasvillisuutta, jota laikuttavat sianpuola-, poronjäkälä, variksenmarjalaikut ja kangasmaitikka. Pieni-Valkeisen laskuojan eteläpuolella rannan yläosassa kulkee kapea mökkitie. Sen molemmin puolin on varttunutta kuivahkon kankaan männikköä, jonka varjossa kasvaa paikoin suhteellisen paljon alle puolen metrin kuusia. Laskuojan toisella puolen on enemmän männyntaimia. Puolukkavaltaisen varvikon seassa on myös variksenmarjaa, jonkin verran juolukkaa ja poronjäkälää. Itäosan eroosiorannalla ja harjun kohdalla rannan yläosa on lehtipuisempi ja enemmän tuoreen kankaan oloinen. Hiekkarannan törmässä on torvijäkäliä, kulosammalta ja nuokkuvarstasammalta, jota on myös törmän kosteissa onkaloissa. Törmän alta löytyy myös kilpilehväsammalta.
Maisema ja muut arvot
Alueen muodostumat erottuvat melko hyvin ympäristöstä, parhaiten hahmottuu länsiosan suuri särkkä. Iso- Naakkimajärvelle avautuu avara näköala, ja myös rantavyöhykkeen takana kohoava harju on ehjä ja paikoin maisemallisesti melko näyttävä. Kohdealueen sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva, joskin itäosa on hieman peitteinen.
Harjun kyljellä on pieni, metsittynyt aineksenottokuoppa. Länsiosan särkällä on polku, mökki ja nuotiopaikka. Alueen keski- ja itäosat ovat pohjavesialuetta. Lännessä parin kilometrin päässä on laajahko Suurenaukeansuon-Isosuon- Sijainti: Iso-Naakkimajärven luoteisrannalla, 10 km Pieksämäeltä etelään.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 11 m
Karttalehti:
Pieksämäki
3232 01
Pohjalammen Natura-alue ja soidensuojelualue (FI0500018, SSO060171). Iso-Naakkimajärven kohdalla on yksi Suomen kymmenestä tunnetusta meteoriittikraatterista.
Kirjallisuus:
