TUU-06-016
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue 4440000
4440000
4441000
4441000
4442000
4442000
4443000
4443000
6837000 6837000
6838000 6838000
6839000 6839000
6840000 6840000
6841000 6841000
TETRINIEMI
Tietokantatunnus: TUU-06-016
Pinta-ala: 8,9
Korkeus: 105
Alueen suhteellinen korkeus: 29
Geologia
Tetriniemessä on erittäin hyvin kehittynyt Suursaimaavaiheen törmäterassi sekä hyvin kehittyneitä rantavalleja ja rantapalteita harjudeltan kyljellä (vrt. Hellaakoski 1922:43). Harjudeltan tasainen laki on noin 105 metrin
korkeudella, ja sen loivalla koillisrinteellä on taive noin 95 metrin tasolla. Deltan koilliskyljellä on noin 83 metrin tasolla hyvin jyrkkäpiirteinen, noin 700 metriä pitkä törmäterassi. Jyrkän, itäänpäin madaltuvan törmän korkeus on 5- 12 metriä, ja sen juurella on jonkin verran pallekiviä. Törmän edustalla on 10-20 metriä leveä terassi, joka päättyy jyrkkään, 2-4 metriä korkeaan kiviseen jyrkänpartaaseen tai törmään. Jyrkänpartaan tyvellä on paikoin melko runsaasti pallekivikkoa, ja sen edustalla on alueen länsiosassa noin metrin korkuinen vanha kivinen rantapalle ja nykyrannassa kaksi lähes päällekkäistä 0,5 metrin korkuista kivistä ja soraista rantapalletta. Sorainen ranta jatkuu itään Tetriniemen kärkeen asti. Alueen itäosassa törmäterassi on hieman epämääräisempi, ja sen edustalla on matala painanne (ilmeisesti Hellaakosken 1922 mainitsema "kaksoiskynnäs"). Niemenkärjen loivalla itärinteellä on allekkain 3-4 noin puolen metrin korkuista soraista ja hiekkaista rantavallia. Alueen itäosan nykyrannassa on loiva hiekkainen törmä ja noin 300 metrin pituinen hiekkaranta.
Ylin ranta (Baltian jääjärven loppuvaihe tai Saimaan jääjärvivaihe) on seudulla noin 105-110 metrin tasolla (vrt.
Saarnisto 1970). Harjudeltan laki on kohonnut vedenpinnan yläpuolelle pian alueen vapauduttua jäästä, ja deltan rinteen taive on muodostunut Saimaan jääjärvivaiheen alussa. Saimaan jääjärvi on todennäköisesti koostunut alkuvaiheessa kolmesta erillisestä jääjärvestä, ja Pihlajaveden ja Puruveden altaisiin patoutuneen keskimmäisen ns.
Säämingin jääjärven yksi laskujoki lienee virrannut jonkin aikaa 6-12 km kohdealueen lounaispuolella
Likastenjärven, Lohijärven ja Lieviskänjoen kautta eteläiseen ns. Etelä-Saimaan jääjärveen, ennen kuin jäätikön reunan vetäytyminen luoteeseen lopulta aiheutti jääjärvien lyhytaikaisen yhdistymisen (vrt. Hakulinen 2009).
Pihlajaveden kuroutuessa Ancylusjärvestä noin 10 700 vuotta sitten vedenpinta on ollut kohdealueella hieman nykyistä alempana (vrt. Pajunen 2004). Suursaimaan transgressiovaiheessa vedenpinta nousi seudulla noin 83 metrin tasolle asti, jolloin alueelle kehittyi törmäterassi. Vedenpinnan kohoaminen hidastui Ristiinan Matkuslammen uoman avauduttua noin 6 900 vuotta sitten ja loppui Lappeenrannan Kärenlammen uoman avauduttua noin 6 300 vuotta sitten. Suursaimaavaihe päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti kolmisen metriä. Kohdealueen rantavallit ja rantapalteet ovat kehittyneet vasta Suursaimaavaiheen jälkeen vedenpinnan hitaasti laskiessa.
Biologia
Tetriniemen koillisrinnettä peittää kuivahkon kankaan tasarakenteinen ja valoisa kasvatusmännikkö. Rinteen
alapuolella puuston seassa on vanhempia yksilöitä. Törmä on puolukka-mustikkavaltaista ja hieman kunttaista. Siellä täällä on muutamia laajempia variksenmarjalaikkuja ja törmän taipeessa on paikoin laajoja suopursukasvustoja.
Kiviset rantapalteet ovat peittyneet metsävarvikon alle. Koillisrannan somerikko on aika kasviton. Rannalla ja sen edustalla kasvaa paikoin harvakasvuista ruokohelvikkoa ja parissa kohtaa myös järviruokoa ja viiltosaraa. Alemmilla rantapalteilla kasvaa harvakseltaan tervaleppiä, koivuja, jokunen harmaaleppä ja ilmeisesti enimmäkseen
mustuvapajupensaita. Ylemmät rantapalteet ovat paikoin suopursujen ja mustikan peittämiä.
Kaakkoisrannalla on edustava, 5–10 metriä leveä hiekkaranta. Vesiranta on käytännössä avoin lukuun ottamatta pientä ja harvaa rytikasvustoa aivan etelärajalla. Hiekkarannan alaosa on avoin ja käytännössä kasviton noin 5–7 metrin leveydeltä muutamia ruokohelpiä lukuun ottamatta. Hiekkarannan yläosassa, noin 5 metrin leveydeltä niemen nykytörmään saakka on pieniä hietikkotierasammal-, karhunsammal-, lampaannata- ja sianpuolalaikkuja. Rannalla on edelleen edellisiä jo koillisrannalla tavattuja rantapuita harvakseltaan, mutta myös männyt tulevat aivan hiekkarantaan asti. Niemen puusto on varttunutta ja valoisaa kuivan kankaan männikköä, jolta maapuut puuttuvat. Puiden tyvellä on mäntytaimikkoa. Niemestä ja itärannan takaa aluskasvillisuus on kulunutta. Taaempaa kulumattomissa kohdin aluskasvillisuus on puolukkaista ja mustikkaista.
Maisema ja muut arvot
Harjudeltan kyljellä sijaitseva alue erottuu hyvin sitä reunustavista kallio- ja moreenirannoista. Pihlajavedelle avautuu rannoilta avaria näköaloja, ja järvi häämöttää myös törmäterassin päältä. Sisäinen maisema on monipuolisine ja Sijainti: Soilukan kylän kaakkoispuolella Pihlajaveden Tetriselän lounaisrannalla, 24 km Savonlinnasta etelään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 29 m
Karttalehti:
Savonlinna
4122 07
selkeine muodostumineen ja korkeuseroineen varsin vaihteleva.
Alueella on tie ja polkuja, ja maasto on paikoin hieman kulunut. Alue on pohjavesialuetta ja kuuluu kokonaan Pihlajaveden Natura-alueeseen (FI0500013). Itärannalla on retkisatama (keittokatos ja jätepiste), ja hiekkarannalla on useita pieniä nuotionpohjia. Kohdealueen muodostumat ovat seudulle tyypillisiä harjuihin liittyviä rantamuotoja, mutta varsinkin törmäterassi on tavallista selkeämpi ja havainnollisempi. Alue on hyvä ja melko helppopääsyinen käyntikohde.
Kirjallisuus:
Hakulinen, M. 2009. Saimaan jääjärvet. Geomatti Oy. 92 s.
Hellaakoski, A. 1922. Suursaimaa. Fennia 43:4.
Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.
Saarnisto, M. 1970. The Late Weichselian and Flandrian History of the Saimaa Lake Complex. Commentationes Physico-Mathematicae, Societas Scientiarum Fennica 37, 7-107.
