TUU-06-021
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4462000
4462000
4463000
4463000
4464000
4464000
6843000 6843000
6844000 6844000
6845000 6845000
6846000 6846000
6847000 6847000
KARSIKKONIEMI
Tietokantatunnus: TUU-06-021
Pinta-ala: 5,5
Korkeus: 91
Alueen suhteellinen korkeus: 15
Geologia
Karsikkoniemen kaksiosaisella alueella on hyvin tai melko hyvin kehittyneitä erityyppisiä ja eri-ikäisiä rantamuotoja harjumuodostuman koillis- ja pohjoiskyljellä (vrt. Hellaakoski 1922:44). Alueen länsiosassa on hyvin jyrkkä, noin 200 metriä pitkä ja 10-15 metriä korkea Multamäen törmä. Törmä on peitteinen, mutta sen alaosa on yhä alttiina rantavoimien aiheuttamalle eroosiolle. Törmän juurella on noin 80 metriä leveä vedenalainen terassi. Alueen itäosassa Karsikkoniemen ja Saunalahden välissä on hyvin kehittynyt Suursaimaavaiheen törmäterassi noin 82 metrin tasolla. Jyrkkä törmä on noin 500 metriä pitkä ja 7 metriä korkea, ja sen edustalla on 5-50 metriä leveä terassi, joka päättyy loivahkoon, parin metrin korkuiseen jyrkänpartaaseen. Aluerajauksesta on jätetty pois törmäterassin länsiosa ja hiekkaranta, joiden yhteydessä on kolme loma-asuntoa. Saunalahden kohdalla terassin edustalla on pieni soistuma ja kapea hiekkaranta mataline rantapalteineen. Saunalahden kaakkoispuolella Suursaimaan törmä loivenee ja madaltuu 2-4 metrin korkuiseksi, ja törmän juurella on selkeä kivivyö ja pallekivikkoa. Kivet ja lohkareet ovat melko hyvin pyöristyneitä. Törmän alapuolella on lisäksi muutamia kivisiä taipeita ja nykyrannassa pieni kivinen rantapalle.
Ylin ranta (Baltian jääjärven loppuvaihe) on seudulla noin 105-110 metrin tasolla. Taso hahmottuu melko hyvin mm.
alueen kaakkoispuolisten harjudeltojen ja Toiseen Salpausselkään kuuluvien reunamuodostumien lakitasanteina.
Vedenpinta laski kuitenkin nopeasti yli kymmenen metriä Saimaan jääjärven tasoon (vrt. Saarnisto 1970). Saimaan jääjärvi koostui alkuvaiheessa kolmesta erillisestä jääjärvestä, joista Pihlajaveden-Puruveden aluetta peitti
keskimmäinen, ns. Säämingin jääjärvi. Säämingin jääjärven huomattavin lasku-uoma lienee ollut Toisen Salpausselän läpäisevä Vuorijärven painanne noin 12 km kohdealueen eteläpuolella (vrt. Hakulinen 2009).
Pihlajaveden kuroutuessa Ancylusjärvestä noin 10 700 vuotta sitten vedenpinta on ollut kohdealueella hieman nykyistä alempana (vrt. Pajunen 2004). Suursaimaan transgressiovaiheessa vedenpinta nousi seudulla noin 82 metrin tasolle asti. Vedenpinnan kohoaminen hidastui Ristiinan Matkuslammen uoman avauduttua noin 6 900 vuotta sitten ja loppui Lappeenrannan Kärenlammen uoman avauduttua noin 6 300 vuotta sitten. Suursaimaavaihe päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti kolmisen metriä.
Biologia
Saunalahden hiekkaranta on parhaimmillaan viisi metriä leveä ja sen edusta on täysin avoin. Rantapalteella kasvaa niukasti tyypillisiä rantakasveja ja joitakin kulttuurilajeja, joita on enemmän palteen takana olevalla tiellä ja kääntöpaikalla, saunan edustalla. Rannan puusto on poistettu ja palteen takana kasvaa vain pensasmaisesti
tervaleppää, mäntyä, rauduskoivua, raitaa ja pihlajaa. Rantasaunan ja rantatörmän välisessä notkelmassa on avoin ja vetinen, vehkavaltainen suopainanne.
Karsikkoniemen puusto on varttunutta, valoisaa männikköä, ja terassilla sitä on hiljattain harvennettu. Terassilla on myös vähän pihlajan ja koivun taimia, ja törmässä on männyntaimia. Varvikko on puolukka- ja mustikkavaltaista ja törmässä variksenmarjalaikkuista. Pohjakerros on törmässä lievästi kunttainen, muuten seinäsammalvaltainen.
Muutamissa kohdin kasvaa kangaskortetta, ja kangasmaitikkaa on yllättävän runsaasti. Kangasvuokkoja (VU) kasvaa Saunalahdelta nousevan mökkitien molemmin puolin.
Multamäen törmän laella puusto ja aluskasvillisuus on samanlaista kuin edellä. Jyrkänteen päällä on
variksenmarjavyöhyke. Jyrkän rinteen yläosa on metsäkasvillisuuden peittämä ja mäntyvaltainen. Aluspuuna on koivua, harmaaleppää ja pihlajaa. Varvikkoa vallitsee variksenmarja, mustikka ja puolukka. Sammalikko on kunttaista. Eroosiorinteet ovat alaosassa. Maapeitteet ovat liukuneet laattamaisesti alas ja paljastuneet hiekat ovat lähes kasvittomia. Vanhempia hiekkatörmiä sitovat sammalet kuten kulosammal, nuokkuvarstasammal ja
karhunsammalet. Yksittäin näissä kohdin kasvaa peltokortetta ja ahosuolaheinää. Vesirajassa on järvelle kallistuneita tai kaatuneita koivuja, mäntyjä ja mustuvapajua.
Maisema ja muut arvot
Alueen muodostumat hahmottuvat maastossa melko hyvin ja näkyvät osittain tiestöltä. Rannasta avautuu näkymiä Pihlajaveden Utrasselälle. Sisäinen maisema on melko vaihteleva.
Sijainti: Utrasniemen koillisrannalla, 7 km Punkaharjulta lounaaseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 15 m
Karttalehti:
Punkaharju
4124 02
Alueella on polkuja, ja Saunalahden kohdalla kapean terassin päällä kulkee tie. Alue on pohjavesialuetta. Alueen liepeillä on loma-asuntoja, ja Saunalahdessa on uimaranta ja veneranta. Kolmisen kilometriä alueen lounaispuolella on Pihlajaveden laaja Natura-alue (FI0500013). Kohdealue on muodoiltaan seudulle tyypillinen, mutta tavallista monipuolisempi rantakerrostuma-alue.
Kirjallisuus:
Hakulinen, M. 2009. Saimaan jääjärvet. Geomatti Oy. 92 s.
Hellaakoski, A. 1922. Suursaimaa. Fennia 43:4.
Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.
Saarnisto, M. 1970. The Late Weichselian and Flandrian History of the Saimaa Lake Complex. Commentationes Physico-Mathematicae, Societas Scientiarum Fennica 37, 7-107.
Ympäristöhallinnon eliötietojärjestelmä (Hertta). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
