TUU-10-013
TUU-10-017
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue 1561000
1561000
1562000
1562000
1563000
1563000
1564000
1564000
1565000
1565000
7042000 7042000
7043000 7043000
7044000 7044000
HÄLLVIKEN
Tietokantatunnus: TUU-10-017
Pinta-ala: 0,6
Korkeus: 1
Alueen suhteellinen korkeus: 1
Geologia
Rantojen läheisyydessä dyynit ovat muodostuneet usein rannan suuntaisiksi selänteiksi. Mannerjäätikön reunan peräydyttyä peitti aluetta aluksi Ancylusjärvi (Haavisto-Hyvärinen & Kutvonen 2007). Maankohoamisen edistyessä veden syvyys pieneni ja alueen noustua kokonaan merenpinnan yläpuolelle rantavyöhykkeessä aallokko lajitteli hiekkaa ja heitti sen rannalle tuulen vietäväksi, jolloin eolisen aineksen karkein, maata pitkin vierivä osa kerääntyi dyyneiksi (Okko 1949, Johansson et al. 2004). Kohde on pienialainen rantahietikko, jonka takaosassa on muutamia jo kasvillisuuden paikalleen sitomia dyynikumpuja. Dyynikumpujen korkeus on noin 50 cm.
Biologia
Hiekkaranta on noin 30 m leveä ja sen yläosassa on alkiodyynejä. Vesiraja on suora ja rannalla on muutama kivilohkare. Hiekkarannan alaosa on kasviton, yläosassa on muutamia rantavehnän, merinätkelmän ja kiiltopajujen sitoma alkiodyyni. Valkoisella, 8 m leveällä, rantavehnävaltaisella dyynivallilla kasvaa myös jonkin verran merinätkelmää ja lisäksi pohjanpunanataa. Laelta valli vaihettuu 10 m leveäsksi harmaaksi dyyniksi. Rantavehnän ohella sillä kasvaa runsaasti metsälauhaa ja niukasti mm. maitohorsmaa ja suola-arhoa. Takaosan pohjakerros on vähän jäkälöitynyt. Avoimella dyynillä on yksittäin mäntyjä, koivuja, katajia ja pajupensaita. Harmaa dyyni vaihettuu taaempana pajukkoiseen puustoiseen dyyniin ja sen suojarinne on hyvin jyrkkä. Rinteen tyvellä on suota. Ojan länsipuolella, rajauksen ulkopuolella on lentopallokenttä, ja hiekkaranta on kulutuksen vuoksi kasviton. Ojaa reunustaa järviruokokasvusto. Rannalle johtaa pieni ajoura.
Maisema ja muut arvot
Rannalta aukeaa merimaisema länteen. Mataluudesta johtuen muodostuma ei hahmotu ympäristöön. Lähistöllä on loma-asutusta.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Storsandenin leirikeskuksesta 2,5 km länteen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 0,5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Uusikaarlepyy
1343 07
Haavisto-Hyvärinen, M. & Kutvonen, H. 2007. Maaperäkartan käyttöopas. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 61 s.
Johansson, P., Sahala, L. & Virtanen, K. 2000. Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenimuodostumat geologisina luontokohteina. Tutkimusraportti 151. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 76 s.
Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointi -tietokanta (LULU). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Okko, V. 1949. Kokkola. Maalajikartan selitys. Suomen Geologinen yleiskartta, lehti B4. Geologinen tutkimuslaitos.
108 s.
HÄLLVIKEN
Databaskod: TUU-10-017
Areal: 0,6
Höjd: 1
Områdets relativa höjd: 1
Geologi
I närheten av stränderna har dynerna ofta formats till ryggar som går parallellt med stranden. När inlandsisens rand dragit sig tillbaka täcktes området först av Ancylussjön (Haavisto-Hyvärinen & Kutvonen 2007). När landhöjningen framskred blev vattnet grundare tills området i sin helhet låg över vattenytan. Vågorna i littoralzonen fördelade sanden och sköljde upp den till stranden där vinden förde den vidare. Den grövsta delen av det vindtransporterade materialet rullade längs marken och lagrades i dyner (Okko 1949, Johansson et al. 2004). Objektet är ett litet sandjordsområde vid stranden, med några redan vegetationsbundna dynkullar, som är ungefär 50 cm höga.
Biologi
Sandstranden är ungefär 30 m bred och i dess övre del finns embryonala dyner. Strandlinjen är rak och på stranden finns några stenblock. Nedre delen av sandstranden är vegetationsfri, i övre delen finns några embryonala dyner bundna av strandråg, strandvial och grönvide. På den 8 m breda strandrågsdominerade vita dynen växer det också lite strandvial samt bottenvikssvingel. På krönet övergår vallen gradvis i en 10 m bred grå dyn. Förutom strandråg växer det på krönet rikligt med kruståtel och lite bland annat duntrav och saltarv. I bakre delen finns det en del lavar i bottenskiktet. På den öppna dynen finns enstaka tallar, björkar, enar och videbuskar. Den gråa dynen övergår längre bak i trädbevuxen dyn med videbuskar. Läsluttningen är mycket brant. Vid foten av sluttningen finns myrmark. Väster om diket, utanför avgränsningen, finns en volleybollplan och sandstranden är vegetationsfri på grund av slitage. Diket kantas av ett vassbestånd. Till stranden leder ett hjulspår.
Landskap och andra värden
Från stranden öppnar sig ett havslandskap mot väster. Formationen är så låg att den inte urskiljs från omgivningen. I närheten finns fritidsbebyggelse.
Läge: Formationen ligger 2,5, km väster om Storsandens lägercentrum.
ha
m m ö.h.
Formation: Svallavlagring
Värderklass: 4
Formationens relativa höjd: 0,5 m
Kartblad:
Litteratur:
Nykarleby
1343 07
Haavisto-Hyvärinen, M. & Kutvonen, H. 2007. Maaperäkartan käyttöopas. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 61 s.
Johansson, P., Sahala, L. & Virtanen, K. 2000. Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenimuodostumat geologisina luontokohteina. Tutkimusraportti 151. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 76 s.
Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointi -tietokanta (LULU). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Okko, V. 1949. Kokkola. Maalajikartan selitys. Suomen Geologinen yleiskartta, lehti B4. Geologinen tutkimuslaitos.
108 s.
