TUU-06-022
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4474000
4474000
4475000
4475000
4476000
4476000
6853000 6853000
6854000 6854000
6855000 6855000
6856000 6856000
6857000 6857000
METELINHARJU-RYNKÄNIEMI
Tietokantatunnus: TUU-06-022
Pinta-ala: 11,5
Korkeus: 93
Alueen suhteellinen korkeus: 17
Geologia
Metelinharjun-Rynkäniemen kaksiosaisella alueella on kaksi hyvin kehittynyttä Suursaimaavaiheen törmäterassia noin 82 metrin tasolla sekä rantavalleja ja laajahko hiekkaranta harjumuodostuman kyljellä ja liepeellä. Itäisellä osa- alueella Metelinharjun koilliskyljellä on jyrkkä, noin 500 metriä pitkä ja 5-10 metriä korkea törmä, joka on suurelta osin harjuselänteen primäärimuotoa. Törmän tyvellä on länsiosassa pallekivikkoa ja kapea, 5 metriä leveä kivinen terassi. Itäosassa terassi on puolestaan noin 50 metriä leveä ja loivasti kumpuileva, ja se päättyy noin metrin korkuiseen jyrkänpartaaseen. Jyrkänpartaan edustalla on muutamia matalia rantavalleja. Läntisellä osa-alueella Rynkäniemessä on matalan harjukummun kyljellä pieni törmäterassi. Jyrkähkö törmä on noin 5 metriä korkea, ja sen edustalla oleva 30-50 metriä leveä tasainen terassi päättyy noin metrin korkuiseen jyrkänpartaaseen. Jyrkänpartaan tyvellä ja alueen lounaispäässä on jonkin verran pallekiviä ja huuhtoutunutta lohkareikkoa. Törmäterassin edustalla on muutamia pitkiä ja matalia, ainekseltaan soraisia ja hiekkaisia rantavalleja. Nykyrannassa on lisäksi noin 350 metrin pituinen leveähkö hiekkaranta, matala rantavalli ja muutamia yksittäisiä pallekiviä.
Ylin ranta (Baltian jääjärven loppuvaihe) on seudulla noin 105-110 metrin tasolla, joka hahmottuu kohtalaisesti alueen kaakkoispuolisten Toiseen Salpausselkään kuuluvien reunamuodostumien tasaisina lakina. Vedenpinta laski kuitenkin nopeasti yli kymmenen metriä Saimaan jääjärven tasoon (vrt. Saarnisto 1970). Saimaan jääjärvi koostui alkuvaiheessa kolmesta erillisestä jääjärvestä, joista Puruveden aluetta peitti keskimmäinen, ns. Säämingin jääjärvi (vrt. Hakulinen 2009). Puruveden kuroutuessa Yoldiamerestä noin 11 000 vuotta sitten vedenpinta oli nykyistä alempana, ja järvi laski Raikuun kautta Oriveteen (Pajunen 2004). Suursaimaan transgressiovaiheessa vedenpinta kohosi seudulla noin 82 metrin tasolle. Vedenpinnan kohoaminen hidastui Ristiinan Matkuslammen uoman avauduttua noin 6 900 vuotta sitten ja loppui Lappeenrannan Kärenlammen uoman avauduttua noin 6 300 vuotta sitten. Suursaimaavaihe päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti kolmisen metriä. Puruveden harjusaarissa ja -niemissä on runsaasti kohdealueen tyyppisiä rantamuotoja, ja vedenalaiset harjut muodostavat järveen paikoin pitkiä ja matalia särkkiä.
Biologia
Metelinharjun pohjois– ja koillisrinteet ovat valoisaa, varttunutta ja harvennettua kuivahkon kankaan männikköä.
Länsiosan puusto on hieman tiheämpää. Aluskasvillisuus on mustikka- ja puolukkavarpuista. Rinteillä pohjakerros on enemmän kerrossammaleinen, muuten seinäsammalvaltainen. Etelärinteen puusto on itäosasta samanlaista kuin edellä. Mäntyjen alla on kuitenkin enemmän koivuja ja miltei koko länsiosa on tiheähköä kasvatusmännikköä, jossa on kuitenkin muutamia paisteisia aukkoja. Rinteen aukkokohdissa on poronjäkälien ja sianpuolan lisäksi paikoin kangasajuruohoa (NT) ja kukkivaa idänkeuläkärkeä muutamin yksilöin. Edellistä on myös harjun laella, polun vieressä. Lisäksi paistepaikoilla kasvaa kissankäpälää (NT) ja keltatalvikkia.
Rynkäniemen hiekkaranta on hyvin luonnontilainen ja kulumaton. Hiekkaranta on avoin ja kasviton noin 3 metrin leveydeltä. Edustalla on epäyhtenäistä, harvaa ruovikkoa, josta osa on ruokohelven muodostamaa. Ruovikko ei tule aivan rantaan asti. Matalan hiekkaisen rantavallin takana rantamäntyjen ja yksittäisten tervaleppien alla kasvillisuus on metsäistä. Vallin takana on hietikkotierasammallaikkuja, yhtenäistä poronjäkälikköä ja tinajäkäliä. Hiekan ja ruokomassan muodostama valli on yllättävän kasviton.
Rynkäniemen puusto on lähes kauttaaltaan hyvin harvaa, varttunutta tasarakenteista kuivahkon kankaan männikköä.
Jyrkähkön törmän varvikko on puolukkavaltaista ja variksenmarjalaikkuista. Muuten metsävarvikko on tasavahvasti mustikan ja puolukan vallitsema. Siellä täällä on edelleen variksenmarjalaikkuja ja lähellä rantaa enemmän kanervaa.
Pohjakerros on seinäsammalvaltainen. Lajisto on köyhempi kuin Metelinharjulla.
Maisema ja muut arvot
Alueen muodostumat hahmottuvat melko selkeästi ympäristöstä ja näkyvät osin tieltä. Rynkäniemen jokseenkin luonnontilaiselta, maisemallisesti näyttävältä hiekkarannalta avautuu avara näköala Puruvedelle. Sisäinen maisema on melko vaihteleva ja näkyvyys on hyvä.
Sijainti: Hiukkajoen kylän pohjoispuolella Puruveden Mustanselän etelärannalla, 9 km Punkaharjulta koilliseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 17 m
Karttalehti:
Punkaharju
4124 06
Alue on pohjavesialuetta. Aluerajauksen liepeillä on useita loma-asuntoja, ja hiekkarannalla on nuotiopaikka. Alueen pohjoispuolella on laaja Puruveden Natura- ja rantojensuojelualue (FI0500035, RSO060043).
Kirjallisuus:
Hakulinen, M. 2009. Saimaan jääjärvet. Geomatti Oy. 92 s.
Hellaakoski, A. 1922. Suursaimaa. Fennia 43:4.
Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.
Saarnisto, M. 1970. The Late Weichselian and Flandrian History of the Saimaa Lake Complex. Commentationes Physico-Mathematicae, Societas Scientiarum Fennica 37, 7-107.
