TUU-06-017
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4445000
4445000
4446000
4446000
4447000
4447000
6844000 6844000
6845000 6845000
6846000 6846000
6847000 6847000
6848000 6848000
PÄÄSKYNIEMI
Tietokantatunnus: TUU-06-017
Pinta-ala: 9,5
Korkeus: 95
Alueen suhteellinen korkeus: 19
Geologia
Pääskyniemen kolmiosaisella alueella on hyvin kehittynyt Suursaimaavaiheen törmäterassi sekä melko hyvin kehittyneitä törmiä, taipeita, rantavalleja ja nykyhiekkarantoja harjunlaajentuman molemmilla kyljillä. Niemen pohjoiskyljellä on noin 83 metrin tasolla jyrkkäpiirteinen ja hieman katkonainen, noin 600 metrin pituinen
törmäterassi. Jyrkkä törmä on noin 6-12 metriä korkea, ja sen tyvellä on vain muutamia pallekiviä. Törmän edustalla on 5-50 metriä leveä terassi, joka päättyy jyrkänpartaaseen. Terassin vieressä on kaksi pientä harjusuppaa. Terassin alapuolella on kaksi loivaa 1-2 metrin korkuista taivetta, ja nykyrannassa on kaksi kalliokumpareen erottamaa kapeahkoa hiekkarantaa. Niemen eteläkyljellä Suursaimaan taso hahmottuu loivana törmänä tai taipeena, jonka edustalla on kapeahko terassi ja muutamia matalia ja loivia rantavalleja. Nykyrannassa on leveä ja matala hiekkaranta, ja rajauksen liepeillä on huuhtoutuneita kalliokumpareita. Alueen nykyrannoilla on lisäksi matalia rantapalteita.
Ylin ranta (Baltian jääjärven loppuvaihe tai Saimaan jääjärvivaihe) on seudulla noin 105-110 metrin tasolla (vrt.
Saarnisto 1970). Kohdealueen länsipuolella Pääskyvuoren kallioisella itärinteellä on paikoin hieman tulkinnanvaraista huuhtoutumislohkareikkoa ja epäselvä huuhtoutumisraja. Pihlajaveden kuroutuessa
Ancylusjärvestä noin 10 700 vuotta sitten vedenpinta on ollut kohdealueella hieman nykyistä alempana (vrt. Pajunen 2004). Suursaimaan transgressiovaiheessa vedenpinta nousi seudulla noin 83 metrin tasolle asti. Vedenpinnan kohoaminen hidastui Ristiinan Matkuslammen uoman avauduttua noin 6 900 vuotta sitten ja loppui Lappeenrannan Kärenlammen uoman avauduttua noin 6 300 vuotta sitten. Suursaimaavaihe päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti kolmisen metriä. Kohdealueen alaosien taipeet ja rantavallit ovat kehittyneet vasta Suursaimaavaiheen jälkeen vedenpinnan hitaasti laskiessa. Kohdealueen muodostumat ovat seudulle tyypillisiä harjuihin liittyviä rantamuotoja. Kongonsaaren ja Pihlajaveden halki kulkevan katkonaisen harjujakson yhteydessä on useita muitakin pieniä rantakerrostuma-alueita.
Biologia
Kongontaipaleen hiekkaranta alueen eteläosassa on kulunut ja lähes kasviton. Rannan edustalla on harvaa ruovikkoa.
Matalalla rantapalteella on vain joitakin pensasmaisia tervaleppiä ja harmaaleppiä. Ylempänä rannalla on varttunutta männikköä. Hiekkarannan itäpuolinen ranta on täysin umpeenkasvanut rannasta ja edustalta. Rannalla kasvaa viiltosaraa ja ruokohelpeä. Rantapalteella kasvaa tiheä tervalepän, koivun ja männyn muodostama rantapuusto.
Metsä on varttunutta tasarakenteista kuivahkon kankaan männikköä. Varvikko on puolukkaista ja mustikkaista.
Pohjakerrosta vallitsee seinäsammal. Aivan itäosassa on vanhempaa siemenpuumäntyjen varjostamaa taimikkoa ja jyrkimmillä rinteillä poronjäkälän, sianpuolan ja kielon vallitsemia paistelaikkuja.
Pääskyniemen etelärannan rantatasku on varttunutta kuivahkon kankaan männikköä. Aluskasvillisuus on sammaleista ja harvaan puolukkaista, leveällä terassilla on enemmän mustikkaa. Metsän kätkössä piilottelee yksi kangasvuokko (VU). Ylärinteessä on vähän jäkälälaikkuja ja muista kasveista mainittakoon keltatalvikki.
Pohjoisrannan itäosan kuivahko kangas on varttunutta tasarakenteista männikköä ja länsiosa vanhempaa
kasvatusmännikköä. Varjostuksesta johtuen mustikkaa on enemmän kuin puolukkaa, ja rinteet ovat paikoin vähän kunttaisia. Paikoin rinteessä on myös variksenmarjalaikkuja ja lähempänä rantaa kanervaisia kohtia. Lähellä rantaa on myös pienialaisia poronjäkälälaikkuja. Pääskyvuoren hiekkaranta on täysin kasvittunut ja pajukkoinen lukuun ottamatta pientä taskua aivan kallion kupeessa. Rannan edustalla on 3–4 metriä leveä saraikko ja ruovikko.
Niilanniemen hiekkaranta on länsiosasta umpeenkasvanut, mutta itäosasta avoin. Rannan edustalla on vähän järviruokoa ja aivan itäosa on kokonaan avoin. Kasvitonta hiekkarantaa on noin 3 metrin leveydeltä. Hiekkainen rantapallekin on aika kasviton. Sillä tai sen metsäpuolella kasvaa vähän harmaaleppää, tervaleppäpensaita, metsälauhaa, ruokohelpeä, sianpuolaa, variksenmarjaa ja hietikkotierasammalta.
Maisema ja muut arvot
Harjunlaajentuman kyljillä sijaitsevat muodostumat erottuvat hyvin kalliovaltaisesta ympäristöstä. Erityisesti pohjoisosan törmäterassi on selkeä. Pihlajavedelle ja ympäristön kalliosaariin avautuu useita vaihtelevia näkymiä, ja Sijainti: Pihlajaveden keskiosassa Kongonsaaren luoteispäässä, 17 km Savonlinnasta kaakkoon.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 19 m
Karttalehti:
Savonlinna
4122 08
läheisen Pääskyvuoren jyrkältä ja korkealta pohjoisrinteeltä on avara näköala pohjoiseen Saunalahdelle.
Kohdealueen sisäinen maisema on melko vaihteleva, joskin maasto on paikoin hieman peitteinen. Myös Pääskyniemen harjunlaajentuman sisäosa suppineen on muodoiltaan vaihteleva.
Eteläkyljen poikki kulkee tie, joka on samalla talvitie ja moottorikelkkareitti. Eteläinen hiekkaranta-alue on hieman kulunut. Alue on pohjavesialuetta. Eteläisellä hiekkarannalla on retkisatama ja nuotiopaikka. Kohdealue kuuluu kokonaan Pihlajaveden Natura- ja rantojensuojelualueeseen (FI0500013, RSO060042).
Kirjallisuus:
Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.
Saarnisto, M. 1970. The Late Weichselian and Flandrian History of the Saimaa Lake Complex. Commentationes Physico-Mathematicae, Societas Scientiarum Fennica 37, 7-107.
