TUU-12-006
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4474000
4474000
4475000
4475000
4476000
4476000
7239000 7239000
7240000 7240000
7241000 7241000
7242000 7242000
7243000 7243000
KELLOJOENSÄRKÄT
Tietokantatunnus: TUU-12-006
Pinta-ala: 67,8
Korkeus: 220
Alueen suhteellinen korkeus: 19
Geologia
Kellojoensärkkien kaksiosaisella dyynialueella on hyvin tai melko hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä katkonaisen harjun eteläpuolella. Alueen länsiosa koostuu melko matalista ja loivapiirteisistä kumpu- ja paraabelidyyneistä sekä peittohiekasta. Alueen itäosassa on puolestaan tiivis parvi hyvin kehittyneitä, suurehkoja ja melko jyrkkäpiirteisiä paraabelidyynejä. Dyynien pituus on 200-1 000 metriä ja korkeus 1-8 metriä, ja niiden kaakkoiset ja itäiset
suojasivurinteet ovat paikoin jyrkät. Alueen kehittynein muodostuma on itäreunalla oleva jopa 2,4 kilometrin pituinen kumpuileva ja mutkitteleva paraabelidyyniketju. Dyyniketjun edustalla Tormuanjärven rannassa olevan Mäntysuon rantavyöhykkeeseen on kehittynyt pieniä rantapalteita. Dyynialueiden välissä mutkittelee pieni Kellojoki.
Kohdealueen ympäristö sijaitsee ylimmän rannan tason yläpuolella, mutta seudulla on voinut olla pieniä lyhytaikaisia jääjärviä. Dyynien kerrostuminen on ilmeisesti alkanut lähes välittömästi alueen vapauduttua jäästä noin 10 800 vuotta sitten. Dyynien aines on peräisin Hossanjoen laaksontäytekerrostumista ja alueen pohjoispuolitse kulkevan harjun liepeiltä. Tuulen suunta on ollut länsiluoteinen.
Biologia
Kellojoensärkkien pohjoisosa on miltei kokonaan varttunutta, valoisaa kuivan kankaan männikköä. Eteläosassa on laajat hakkuualat. Länsiosassa on mäntytaimikkoa. Varttuneissa metsissä laen jäkäliköt on syöty sängelle tai muruksi ja osittain ne ovat korvautuneet kynsi- ja karhunsammalilla. Dyynien molemmilla rinteillä on puolukkavarvikkoa ja paikoin dyynit ovat kauttaaltaan puolukkaisia. Rinteillä kasvaa myös vähän hietakastikkaa, lampaannataa ja sianpuolaa. Muutamassa kohdassa on oravanmarjalaikkuja. Taimikoissa on vallitsevan puolukan lisäksi runsaasti variksenmarjaa ja nuorimmilla kuvioilla harvakseltaan maitohorsmaa. Lakipolkua piristää muutama kissankello.
Vanhoja, kelottuneita maapuita on paikoin kohtalaisesti. Läntistä osa-aluetta ei ole kasvillisuusinventoitu. Ilmakuvan mukaan se on laajalti siemenpuuhakattu.
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu ympäristöstä itäosassa melko selkeästi. Koillisosan dyyniketju näkyy hyvin myös Tormuanjärven itärannalta. Alueen länsiosa on pääosin peitteinen, vain hakatulta eteläreunalta näkyy kauemmas ympäristöön.
Itäosasta on sen sijaan avaria näkymiä ympäröiville soille ja Tormuanjärvelle. Sisäinen maisema on länsiosassa melko yksitoikkoinen ja itäosassa kohtalaisen vaihteleva.
Alueella on useita tieleikkauksia ja pieniä aineksenottokuoppia, ja kalanviljelylaitoksen kohdalla dyyniketju on osittain tuhoutunut. Dyynien laella on myös polkuja ja ajouria, ja dyynit ovat paikoin metsätöiden takia kuluneita.
Aivan alueen pohjoiskärjessä on mökki. Kohdealueen koillisosa eli varsinaiset Kellojoensärkät on melko hyvä käyntikohde.
Sijainti: 5 km Juntusrannalta pohjoisen Tormuanjärven lounaispuolella, 50 km Ämmänsaaresta pohjoiseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Suomussalmi
4513 06
