TUU-12-046
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue 3547000
3547000
3548000
3548000
3549000
3549000
7152000 7152000
7153000 7153000
7154000 7154000
7155000 7155000
7156000 7156000
KOKKOHARJU
Tietokantatunnus: TUU-12-046
Pinta-ala: 95,3
Korkeus: 173
Alueen suhteellinen korkeus: 18
Geologia
Kokkoharjun dyynialue on kerrostunut loivapiirteisen harjun päälle. Alue koostuu hyvin tai melko hyvin kehittyneistä pitkittäis- ja paraabelidyyneistä, dyynikummuista, deflaatiopainanteista sekä harjua myötäilevästä peittohiekasta (vrt.
Kemiläinen & Keränen 1986). Merkittävin muodostuma on alueen pohjois- ja koillisreunalla oleva melko jyrkkäpiirteinen, lähinnä pitkittäisdyynityyppinen 2,6 kilometrin pituinen dyyniketju. Alueen keski- ja eteläosissa dyynit ovat pääosin matalia ja loivapiirteisiä. Dyynien pituus on noin 200-1 300 metriä ja korkeus 2-10 metriä, ja niiden pohjoiset ja paikoin itäiset ja eteläiset suojasivurinteet ovat jyrkähköt. Alueen liepeillä on myös rantavalleja, ja koillisreunan paraabelidyyniin on kulunut raviinin tapaisia painanteita.
Ristijärven jääjärven ylin ranta on ollut kohdealueen itäpuolella noin 185-189 metrin tasolla, mikä hahmottuu mm.
Heinikankaan harjun melko tasaisena lakena. Jääjärvi purkautui Ancylusjärven tasoon, kun kohdealueen eteläpuolinen Valkeisjärven alue vapautui jäästä. Vedenpinta laski tällöin noin 175 metrin tasolle, mikä näkyy mm. törmäterassina alueen kaakkoispuolisen vaaran rinteellä (Kemiläinen & Keränen 1986). Ristijärven jääjärven purkautumiseen liittyvä uomasto on noin 1-3 kilometriä Valkeisjärven eteläpuolella. Kohdealueen dyynit alkoivat kerrostua vasta
purkausvaiheen jälkeen harjun kohotessa vähitellen Ancylusjärven vedenpinnan yläpuolelle. Tuulen suunta on ollut pääosin läntinen, osittain luoteinen ja lounainen.
Biologia
Alue on laajalti hakattu. Metsät ovat lähinnä taimikoita ja nuoria kasvatusmänniköitä. Näitä vanhempia männiköitä on niukasti. Pohjoisrinteet ovat varpuisia ja variksenmarjalaikkuisia, etelärinteet sekä tasamaat ovat hakkuiden takia poronjäkälä- ja kanervalaikkuisia. Vanhemmissa männiköissä on enemmän puolukkaa. Kasvillisuuden suhteen alue on aika vaatimaton.
Maisema ja muut arvot
Alue erottuu hiekkaisena kankaana melko hyvin ympäristöstä. Dyynialueen reunoilta avautuu paikoin avaria metsä- järvi- ja vaaramaisemia pohjoiseen, itään ja etelään. Saukkovaara ja Valkeisjärvi näkyvät melko hyvin. Sisäosat ovat kuitenkin pääosin peitteisiä. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva.
Alueella on pieniä tieleikkauksia, ja dyynit ovat metsätöiden ja äestyksen takia paikoin kuluneita. Alue on kokonaan pohjavesialuetta. Kohdealue on melko hyvä esimerkki dyyniytyneestä harjusta.
Sijainti: Pajulammen kylän eteläpuolella Pajulammen ja Valkeisjärven välissä, 12 km Paltamosta koilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Paltamo
3434 03
Kemiläinen, H. & Keränen, R. 1986. Paltamon maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun yliopisto, Oulujärven tutkimusasema. 183 s. + liite.
