• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-12-049: Kulju (Puolanka). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-12-049: Kulju (Puolanka). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-12-049

0 250 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

3522000

3522000

3523000

3523000

7171000 7171000

7172000 7172000

7173000 7173000

(2)

KULJU

Tietokantatunnus: TUU-12-049

Pinta-ala: 4,3

Korkeus: 193

Alueen suhteellinen korkeus: 18

Geologia

Kuljun pieni rantakerrostuma-alue koostuu hyvin kehittyneistä erityyppisistä rantamuodostumista moreenipeitteisen kalliomäen lounaisrinteellä. Alueen merkittävimmät muodostumat ovat keski- ja kaakkoisosan hyvin kehittyneet kivikkoiset rantavallit. Erillisiä valleja on 180-190 metrin korkeustasolla allekkain ainakin seitsemän kappaletta.

Rantavallien pituus on 50-100 metriä, leveys 5-10 metriä ja korkeus 0,5-1,0 metriä. Vallien lounainen eli ulapanpuoleinen rinne on hieman korkeampi kuin koillisrinne. Alueen keskiosassa valleista muodostuu lähes yhtenäinen, loivasti aaltoileva kivikko. Vallien aines koostuu pääosin melko hyvin pyöristyneistä, halkaisijaltaan 30- 60-senttisistä kivistä. Kalliomäen päällä alueen koillisreunalla on matalia moreenikumpuja, joiden juurella on noin 190 metrin tasolla huuhtoutumisraja ja hajanainen kivi- ja lohkarevyö. Huuhtoutumisrajan alapuolella on

huuhtoutunut kalliorinne ja alimpana jonkin verran huuhtoutumislohkareikkoa.

Ylin ranta (Ancylusjärvivaihe) on seudulla noin 190 metrin tasolla. Kohdealue sijaitsi jäästä vapauduttuaan niemenkärjessä laajan ulapan äärellä. Alueen rantakerrostumat kehittyivät vedestä kohoavaan mäenrinteeseen alle 200 vuoden kuluessa. Kohdealueen koillispuolella on runsaslohkareinen kumpumoreenialue, jonka kautta purkautui pieni paikallinen jääjärvi seudun vapautuessa jäästä (Kemiläinen 1982). Purkausalueella noin puoli kilometriä kohdealueen itäpuolella näkyy moreeniin kuluneita uomia.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Puusto on harvahkoa, varttunutta männikköä ja nuorta koivikkoa.

Kivikkovallit ovat pääosin puuttomia. Valleilla on jonkin verran jäkälää. Alueella on myös muutamia vanhoja mäntyjä, maapuita ja palokantoja.

Maisema ja muut arvot

Alue hahmottuu melko hyvin ympäristöstä. Huuhtoutunut rantavyöhyke jatkuu mäen rinteellä pohjoiseen ja kaakkoon. Luoteisosan huuhtoutuneelta kallioalueelta ja moreenikummuilta avautuu paikoin metsäinen maisema kauas länteen. Vallialue on peitteisempi. Sisäinen maisema on melko vaihteleva ja näkyvyys on hyvä. Alueella ei ole leikkauksia, ja muodostumat ovat jokseenkin luonnontilaisia. Alueen itäpuolinen kumpumoreenialue kuuluu

valtakunnallisesti arvokkaisiin moreenimuodostumiin (MOR-Y12-076). Kohdealue on hyvä ja havainnollinen, mutta hieman vaikeapääsyinen käyntikohde.

Sijainti: 13 km Puokion kaakkoispuolella, 27 km Puolangalta etelälounaasen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 15 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Puolanka

3441 08

Kemiläinen, H. 1982. Oulujärven ympäristön deglasiaatiosta ja siihen liittyvästä hydrografiasta.

Lisensiaattitutkielma. Oulun yliopisto, maantieteen laitos. 67 s. + liitekartta.

(3)

TUU-12-049 Kulju. Ancylusjärvivaiheessa kehittynyt leveä huuhtoutumiskivikko noin 185 metrin

korkeustasolla alueen keskiosassa. Kivikosta erottuu muutamia hyvin matalia jäiden puskemia

valleja. Kuva: H. Rönty, © GTK 2011.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Ristijärven jääjärvi purkautui Ancylusjärven tasoon Paltamon koillispuolisen Valkeisjärven alueen vapauduttua jäästä (Kemiläinen & Keränen 1985).. Kohdealueen dyynit

Kumpuilevat ja mutkittelevat paraabelidyynit ovat noin 100-800 metriä pitkiä ja 2-10 metriä korkeita, ja niiden eteläiset, itäiset ja pohjoiset suojasivurinteet ovat jyrkät..

Lajistollisesti edustavimmat paikat ovat kuitenkin tieleikkauksilla ja osin myös luontaisilla kasvupaikoilla, jotka ovat suhteellisen puuttomia ja paahteisia.. Etenkin

Länsiosan dyynien jyrkät, järvelle viettävät lounaisrinteet ovat parhaimmillaan laajalti poronjäkälävaltaisia ja paikoin rinnettä laikuttavat pienet puolukka-

Kohdealueen dyynit ovat alkaneet kehittyä vasta kun Sotkamon-Pielisen jääjärvi purkautui noin 10 750 vuotta sitten Kajaanin eteläpuolella Kattilamäen seudulla Ancylusjärven

Kohdealueen luoteispuolella noin 2-4 kilometrin päässä harjun liepeellä on lisäksi kaksi pientä ja heikommin kehittynyttä dyyniparvea, ja niiden välissä olevan

Jokeen rajautuvan alueen itäreunan hyvin jyrkät rinteet ovat jopa 15-20 metriä korkeat, mutta ne ovat puoliksi harjumuotoa.. Dyynien eteläiset ja itäiset suojasivurinteet ovat

Makkaraniemen dyyni on noin 250 metriä pitkä ja Ojaniemen dyyni noin 1400 metriä pitkä, ja ne ovat noin 1-3 metriä korkeita.. Matalat rantavallit ja vedenalaiset särkät