TUU-12-030 TUU-12-031
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4436000
4436000
4437000
4437000
4438000
4438000
7138000 7138000
7139000 7139000
7140000 7140000
7141000 7141000
7142000 7142000
PATAMANKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-12-030
Pinta-ala: 123,9
Korkeus: 200
Alueen suhteellinen korkeus: 22
Geologia
Patamankankaan laajahko dyynialue koostuu dyynien peittämästä harjusta ja hyvin kehittyneestä
paraabelidyyniparvesta sen eteläliepeellä. Alueella on myös dyynikumpuja, peittohiekkaa ja osittain soistuneita deflaatiopainanteita. Dyynien pituus on noin 100-1 500 metriä ja korkeus 1-10 metriä. Suurimmat paraabelidyynit ovat alueen eteläreunalla, ja niiden eteläiset ja kaakkoiset suojasivurinteet ovat paikoin jyrkät. Dyyniselänteitä on paikoitellen kolme peräkkäin. Loivapiirteisen harjun laella on puolestaan melko matalia dyynikumpuja sekä suurehko paraabelidyyni. Harjun pohjoisrinteellä on 178 metrin tasolla Hiisijärven 10-15 metriä korkea vanha rantatörmä.
Sotkamon jääjärven ylin ranta on seudulla noin 195 metrin tasolla. Kun jääjärvi alkoi purkautua Kajaanin eteläpuolisen Kattilamäen seudun vapautuessa jäästä noin 10 750 vuotta sitten (vrt. Kemiläinen 1982), seudulle muodostui lyhytaikainen Ristijärven jääjärvi (Kemiläinen & Keränen 1986). Ristijärven jääjärvi purkautui Ancylusjärven tasoon Paltamon koillispuolisen Valkeisjärven alueen vapauduttua jäästä (Kemiläinen & Keränen 1985). Kohdealueen dyynit alkoivat kerrostua Ristijärven jääjärven purkauduttua ja harjun kohottua liepeineen vedenpinnan yläpuolelle. Tuulen suunta on ollut luoteinen. Alueen pohjoispuolella ollut 10 kilometrin pituinen vanha Hiisijärvi laskettiin vuonna 1761, jolloin vedenpinta aleni 14 metriä ja järvestä jäi jäljelle vain nykyinen pieni Hiisijärvi ja pieniä lampia (ks. TUU-12-031).
Biologia
Alueen dyynien metsät ovat aika tavanomaisia kuivia kankaita ja yksitotisia kasvillisuuden suhteen. Korkeilta kaakkoisosan dyyneiltä ei myöskään löytynyt mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa. Kaakkoisosan varttuneen metsän peittämillä dyyneillä kasvaa laajalti dyynien molemmilla rinteillä puolukan rei'ittämää poronjäkäläkasvustoa, jota laikuttavat pienialaiset mutta tiheät variksenmarjakasvustot. Taimikoissa jäkälikkö on puhtaampaa ja paisterinteillä on pieniä sianpuolalaikkuja. Tasaisten metsämaiden kasvatusmetsissä on enemmän kanervaa edellä mainittujen varpujen ja jäkälikön ohella. Alueella on myös pienialaisia taimikoita ja hakkuuaukioita.
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu osittain soiden rajaamana kohtalaisesti ympäristöstä. Ympäristöön ei avaudu erityisiä kaukonäkymiä, sillä alue on pääosin peitteinen. Maisemat ovat lähinnä mäntykankaita ja rämeitä. Etelässä näkymiin tuo vaihtelua Pyöreälampi. Sisäinen maisema on melko vaihteleva, ja ero eteläisen ja pohjoisen dyynialueen välillä on varsin selkeä.
Alueella on useita pieniä tieleikkauksia, ja osa dyyneistä on metsätöiden takia kuluneita. Pyöreälammella dyynin rinteessä on kaksi pientä mökkiä. Alue on pohjavesialuetta ja kuuluu kokonaan Hiisijärvenharjun
harjujensuojelualueeseen (HSO110120). Alue on melko hyvä käyntikohde.
Sijainti: 2 km Hiisijärven itäpuolella, 29 km Ristijärveltä kaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Ristijärvi
4412 04 4412 05
Kemiläinen, H. & Keränen, R. 1986. Paltamon maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun yliopisto, Oulujärven tutkimusasema. 183 s. + liite.
Kemiläinen, H. 1982. Oulujärven ympäristön deglasiaatiosta ja siihen liittyvästä hydrografiasta. Lisensiaattitutkielma.
Oulun yliopisto, maantieteen laitos. 67 s. + liitekartta.
