TUU-12-055
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue 3555000
3555000
3556000
3556000
3557000
3557000
3558000
3558000
3559000
3559000
3560000
3560000
3561000
3561000
7139000 7139000
7140000 7140000
7141000 7141000
7142000 7142000
7143000 7143000
VASIKKAKANGAS - KYLMÄNPURONKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-12-055
Pinta-ala: 75,6
Korkeus: 195
Alueen suhteellinen korkeus: 27
Geologia
Vasikkakankaan - Kylmänpuronkankaan laaja ja hajanainen, hyvin tai melko hyvin kehittynyt dyynialue on kerrostunut Miesjoen laakson ympärille. Luode-kaakkosuuntainen dyynialue on noin 5,5 kilometriä pitkä ja 1,5 kilometriä leveä, ja se koostuu paraabelidyyneistä ja paraabelidyyniketjuista. Suuri osa alueen dyyneistä on vaeltanut moreenin päälle. Laajansuolla alueen luoteisosassa paraabelidyynit ovat puolestaan osittain turvekerrostumien peitossa. Suurimmat ja jyrkkäpiirteisimmät, loivasti kumpuilevat ja mutkittelevat 1,0-1,6 kilometrin pituiset paraabelidyyniketjut sijaitsevat alueen keski- ja eteläosissa. Yksittäisten paraabelidyynien pituus on noin 100-600 metriä ja korkeus 1-10 metriä. Dyynien eteläiset ja kaakkoiset suojasivurinteet ovat paikoin jyrkähköt. Miesjoki on kuluttanut seudun hiekka- ja hietakerrostumien läpi moreeniin asti ulottuvan, paikoin voimakkaasti mutkittelevan uoman.
Sotkamon-Pielisen jääjärven ylin ranta on seudulla noin 210 metrin tasolla. Kun jääjärvi purkautui Kattilamäen uomaston avauduttua Kajaanin eteläpuolella noin 10 750 vuotta sitten, vedenpinta laski noin 170 metriin Ancylusjärven tasolle. Purkausvaiheen aikana kohdealueen pohjoispuolelle muodostui lyhytikäinen Ristijärven jääjärvi, jonka lasku-uoman edustalle noin kilometrin päähän kohdealueen luoteispuolelle kerrostui Laajankankaan delta noin 180 metrin tasolle (vrt. Kemiläinen 1982, Kemiläinen & Keränen 1986). Dyynit ovat kerrostuneet alueen kohottua Ancylusjärven vedenpinnan yläpuolelle. Dyynien aines on peräisin pääosin Miesjoen laaksoon jääjärven pohjalle kerrostuneista hietikoista, jotka ovat nykyisin soistuneet. Alueen luoteisosan dyyneissä voi olla myös Laajankankaan deltan ainesta. Tuulen suunta on ollut luoteinen. Kohdealueen ympärillä on melko runsaasti pieniä ja matalia dyynejä ja moreenin päälle kerrostunutta peittohiekkaa.
Biologia
Alueen metsät ovat lähinnä varttuneita, kuivahkon kankaan männiköitä, mäntytaimikoita tai äestettyjä hakkuualoja, ja kasvillisuuden suhteen aika vaatimattomia. Keskimmäinen iso paraabelidyyni on tasaikäistä männikköä, jossa on jokunen koivu sekapuuna ja yksittäinen aluskuusi. Aluskasvillisuus on varjorinteillä variksenmarjakanervavarvikkoa.
Pohjakerros on seinäsammalvaltaista. Etelärinteet ovat tavanomaista puolukan rei’ittämää jäkälikköä.
Sianpuolalaikkuja on niukasti. Toinen pohjois-eteläsuuntainen dyyni on vielä edellistä hieman varpuisempi. Eräs pieni ja matala dyyni on varttunutta, tuoreen kankaan kuusikkoa. Sen läpi virtaa vielä noromainen puro. Metsässä ei ole maapuita.
Maisema ja muut arvot
Dyynit hahmottuvat soiden rajaamina kohtalaisesti ympäristöstä. Osa dyyneistä näkyy tiestöltä. Alueelta avautuu maisemia dyynejä ympäröiville nevoille, rämeille ja mäntykankaille, mutta ei kauemmas ympäristöön. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva. Miesjoki tuo vaihtelua alueen eteläosaan.
Alueella on pieniä tieleikkauksia, ja pohjoisosassa rautatien liepeillä osa dyyneistä on tuhoutunut lähes kokonaan.
Muutamat dyynit ovat metsätöiden takia kuluneita. Alueen keskiosissa on kerätty jäkälää.
Sijainti: Kontiomäen koillispuolella Miesjoen ja Kostamusrautatien välissä, 20 km Paltamosta kaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Paltamo
3434 04 3434 05 3434 07 3434 08
Kemiläinen, H. & Keränen, R. 1986. Paltamon maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun yliopisto, Oulujärven tutkimusasema. 183 s. + liite.
Kemiläinen, H. 1982. Oulujärven ympäristön deglasiaatiosta ja siihen liittyvästä hydrografiasta. Lisensiaattitutkielma.
Oulun yliopisto, maantieteen laitos. 67 s. + liitekartta.
