Yhteiskuntataloudellinen Aikakauskirja
Kansantaloudellisen Yhdistyksen julkaisema
Yhdeksastoista vuosikerta 1923
T O I M I T U S : a : E. Tudeer
Paatoimittaja
Einar Book Paavo Korpisaari
Niilo Karki
Toimitussihteeri
Yrjo Harvia 0 . K . K i l p i O. W , Louhivuorl ' J . H . Vennola
H e l s i n k i 1923, Helsingin U u s i Kirjapaino O . Y .
SISALLYS.
Paakirjoituksia." .
' S i v . . Haataja," KyosH, Maa- j a maanvuokrapolitiikkamme v a i -
keita ^deisten talons- j a oikeusperiaatteiden valossa i , 124 Harraaja, Leo, Tukisuojelus- j a tukiverotuskysymyksia .. 93-^
Jutila, ,K. T., Maatalouden osuus Snomen kansanvaraki-
• , suudesta 194 -
— „ — Viljelmaintaloudellisen suuruuden tekijoista
ja naiden maaraamisesta 320 Kaila, Toivo T . , A d a m vSmitk j a kanen merkitj^ksensa .-. 163
Kilpi, 0 . K., Taloustoiminnan olemuksesta '. . 257 <
Korpisaari, Paavo, Rupla. Rakateoreettisia kuomioita-.. 112 1
— „ — Suomen Maanviljelys- j a Teokisun?-
pankki ' w . 1897—1901 207 Karki, Niilo, Maailm-antalouden konjunktuuritilanne
vuonna 1922 .' 48 Nevanlinna, Ernst, Verotuksen vaikntus paaomanmnodos-
tnkseen •. ; 179 Saari, Eino, Met^abilansseista j a pnnnknlutuksesta . . . . 34
Travers-Borgstroem, Arthur, Rakayksikon vakanttaminen 300 <
- Arvosteltua kirjallisuutta. , ' - - . - , . A r v . S i v .
Auermaa, Kalle, K., I t a - A a s i a n markkinamaat . . .. W. P. 61 Bowley, Arthur L., Prices and wages i n tke United
Kingdom 1914—1920 ; ." Af. / . P . •150 Borries, Hans Karl v., Die Handels- und Sckiffakrts-
• • bezieknngen zwiscken I^iibeck und Finnland A. E. T. 6 6 A . Cassel, Gustav, Penningvasendet efter 1914 E. Ed. 248 Diehl, Karl, tJber Sozialismus, Eommunismus und
Anarckismus . . . . - : ; 'A. R—4o 152 • Handworterbuch der StaatswissenschaWen N. K. 154 Heckscher, .EH F . , V a n k a j a uusi taloudekinen libera-
lismi ..' ,.' ' A. E..T. 67 Hoppu, K. W., • Setekrakoitns ...'. •'... P—0 K-^a 146
• ' • A r v . Siv.
international Labour Office, Wages clianges i n various
countries 1914 to 1922 M. J . P. 336 Jarvinen, Kyosti, I^iiketalous E. J . 144 Korpisaari, Paavo, R a h a j a mnut maksuvalineet K. K—ho 146
— „ — - P a n k i t j a pankkiliike K. K—ho 246 Lindelof, Ernst, i n l a n d s svenskalandskommnnerJ.. E. T. 147 Nielsen, Axel, Bankpoktik P. K. 252 Olsoni,-Enierik, Venaj a ennen j a n y t I . L . 149- Saari, Eino, Kotitarvepuun kulutus maaseuduka . '
T u r n n j a Porin laanissa Y. I—0. 62 Schaefer, Carl A., Klassiscke Valuta-Stabiksierungen
Kaarlo J . Kalliala , 69' Suviranta, Br., T h e Theory of the Balance of Trade
i n England. A Study i n Mercantilism J . V. Tallqvist. 3 2 9 ' ^ Tigerstedt, Robert, Valdjuomakysymys N.K. 64 Wagemann, Ernst, Allgemeine Geldlehre. I . . . M. Str. 335
Katsauksia.
— ' *
Maatalons.
. K i r j . S i v . Vuoden 1920 maataloustiedusteln Simo Lilja 156
feollisuus.
Snomen teollisuus v . 1921 Vilho Annala 78 Kauppa.
Yleiskatsaus Suomen nlkomaankanppaan v. 1922
Erkki Kalliala 72 Raha- j a luottoliike.
Suomen osakeyktiot w . 1896—^1921 A.G.W. 86 Obkgatsionkiike vuosina 1914—^1921 . . . . • J.-V- 83 Suomen valuuttaindeksi v . 1922 '. M. Str. 80
• Vararikot S u o m e s s a ' w . 1922 j a 1923 A. G.W. 338 . • Liikenne.
• Suomessa rekisteroidyt moottoriajoneuvot kesak.
30 p. 1923 -. I A. R—io. ^ 341 Kunnallistalous j a -politiikka.
Snomen Satamaliitto . . . . " E.W. 90 Taksoitettujen tulojen kokoaminen kaupungeissa E . W. 254 Keftomus' Kansantaloudelksen Yhdistyksen toimin-
nasta V . 1923 - ' L.Har'maja 344
Maa- j a maanvuokrapolitiikkamme vaiheita yleisten talous- j a oikeusperiaatteiden, ,
valossa.
E i r j . Kyosti Haataja.
T a s s a - esitettavan t u t k i m u k s e n suurimtiian osan v a l m i s t a m i n e n t a - palittii v v . 1914—15, jolloin k a s i t t e l i n k y s y m y s t a korvauspeiiaatteesta m a a n - vuokralainsaadannossa j a s i t a v a r t e n jouduin ottamaan. selkoa n i i s t a talou- dellisista periaatteista, j o i h i n 1734 vuoden l a k i perustuu. SiUoin suorittamiani t u t k i m u k s i a k a y t i n sittemmin i i y v a k s i vaittelytilaisuudessa pitamassani a l k u - esitelmassa, j o n k a k o M i s t i n k y s y m y k s e e n , missa ma'arin y h t e i s k u n t a p o U t i i k k a oli ollut v a i k u t t a m a s s a myos v a n h e m p a a n " maanvuokralainsaadantoomme.' Siihen tarkeyteen, nahden, m i k a k y s y m y k s e l l a yleisten taloudeUisteu periaat- teiden v a i k u t u k s e s t a maaomaistiuslainsaadantoomme seka lainsaadantoon \ yleensa on, on n a y t t a n y t olevah aihetta ottaa k y s y m y s j u l k a i s t a v a s s a t u t k i e l - ' massa k a s i t e l t a v a k s i . S i i n a ' tarkoitnksessa olen alkuperaista t u t k i m u s t a n i entisestaaa melkoisesti laajentanut J a muodostellut. Sen tarkoituksena ei ole esiintya y k s i t y i s k o h d i s s a a n taydeUisena j a t y h j e n t a v a n a t u t k i e h n a n a , v a a n ainoastaan k u v a t a k e h i t y k s e n j a sen t a k a n a oUeiden yleisten talousperiaattei- den paapiirt^et j a antaa p o h j a n y k y i s i n paivajarjestj'ksessa olevien vastaavien k y s y m y k s i e n arvostelemiseUe.
T n t k i m u k s e n historiallisen osan laatimisessa on, p a i t s i lakikokoehnia j a v a l t i o n a r k i s t o a , k a y t e t t y paaasiallisesti seuraavia lahteita: Abrahamsson, P.
^ Swerikes R i j k e s Landz-I^ag. Stockholm 1726. Amira, K. v. Nordgermanisches Obligationenrecht I . Altschwedisches ObUgationenrecht. L e i p z i g 1882. Berch, A. Inledning t i l l A l m a n n a Hushaldningen, innefattande grunden t i l l politie, oeconomie och cameralvetenskaperna. Stockholm. 1747. Berg, G. E i d r a g t i U deh inre statsforvaltningens historia under Gustaf den I . Stockholm 1893-. • A k . afh. T J p s a l a . i ? —I k (Bergfalk), A r v o s t e l u J . J . Nordstromiu k i r j a s t a B i d r a g t i l l den S v e n s k a samhallsforfattningens historia. ]?rey. 1841. B—Ih (Bergfalk), N a g r a S v e n s k a Jordbruksforhallanden. Svensk I / i t e r a t u r t i d s k r i f t 1869.
' Bdnsdorff,C.v. O m donationerna och forlaningarna. A k . afh'. Helsingfors 1886.
Botin, A. B e s k r i f n i n g om svenska h e m m a n och jordagods. S t o c k h o l m 1755, ' Bratt, A. W. O m svenska allmogen under Gustaf d. I I Adolfs regering. Stock- h o l m 1863. Christiernin, Jordhrukets hiuder ocih h j a l p genom forfattniugar v i d s t a d s e l - , lego- ochfardag. D i s s . U p s . 1771. Clason, S. Ueduktiouens forhisto- r i a . Diss. U p s . Ekeberg, B. O m fralserauta, Stockholm 1911. Ekmark, J.O. H u r u i de s k a n d i n a v i s k a r i k e n a hondemas staUning utvecklade sig. D i s s . U p s . 1869.
• Florin, F. E. Omiordlagenhetersbildning i F i n l a n d . A k . afh. Helsingfors 1853.
Forssell, H. Anteckningar om Sveriges jordbruksniiring i sextonde seklet. {Kongl.
Vitterliets, liistorie och antiquitets akademiens handlingar 29). Sto :;kliolm 1884. Forssell, H. B i d r a g t i l l historien om Sveriges forvaltning under Gustaf den I . Stockholm. 1866. Forssell, H. Sveriges inre h i s t o r i a f r a n Gustaf den forste, I — I I . Stockholm 1869, 1875. i?rj';i^rfZ, H a n d l i n g a r t i l l S k a n d i n a v i e n s historia. Gei/er, S v e n s k a folkets historia. Grotenfelt, K. J a a k k o T e i t i n v a l i t u s - luettelo Suomen aatelistoa v a s t a a n v . 1555—1556. H e l s i n k i 1894. Gustaf den I : s R e g i s t r a t u r . Gylling, E. Suomen torpparila'itoksen k e h i t y k s e n p a a - piirteet R u o t s i n v a l l a n aikana. H e l s i n k i 1909. Hatisen, R. F i n l a u d s Medcltids- urlamder. HawsOT, i?. B i d r a g t i l l F i n l a u d s historia, I — I V : Helsingfors 1881
—1912. Hedenius, F. J . Anteckningar rorande svenska bondestandet. U p s a l a 1863. Hildebrand, E. S v e n s k a statsforfattningens historiska utveckling. Stock- holm 1896. Hildebrand, H. Sveriges medeltid. Stockholm 1879—1898.
f Jarta, H. Forsok a t t f r a m s t a l l a svenska Ivagfarenhetens utbildiiiug ifran K o n u n g Gustaf I : s antrade t i l l Regeringen i n t i l l slutet af . sjuttonde arliundradet. ( E o u g l . Y i t t e r h e t s , historie och aatiquitets akademiens
handlingar 14). Stockholm 1838. Kreiiger, J . Studier rorande de agrariska forhallandenas u t v e c k l i n g i Sverige t i l l slutet af unionstiden. L u n d 1882.
Lille, A. Anders Chydenius i forhallaude t i l l s a m t i d a nationalekonomer. H e l - singfors 1882. Lindblad, J . C. O m skyldigheten att bebygga, underhalla och h a f d a bostiillen. A k . afh. U p s a l a 1833. Linde, L . G. Sveriges ekonomiratt.
Stockholm.1888. Limdell, J . O m svenska alhuogens dagsverksskyldighet. A k . afh. L u n d 1842. Maxirer, K. Aforlesungen iiber altaordische Rechtsgeschichte.
L e i p z i g 1907—ID. Modee, R. G. XJtdrag u t u r aUe Publique H a n d l i n g a r e. c.
1719—1790. Stockholm 1742—1804. Nordstrom, J . J . B i d r a g t i l l den svenska samhallsforfattningens historia, I I . Helsingfors 1840. 'Oif/iMer, Sveriges inre . historia rmder drottning Christinas formyndare. Palmin, E.'G. P o l i t i s k a skrifter af Anders Chydenius.. Rosenborg, J . W. O m inskrankningar u t i dispositions- ratteir ofver hemman. A k . afh. Helsingfors 1856. Schauman, G. Studier i f r i h e t s - tidens natioualekonomiska litteratur. Helsingfors 1910. Schmedemann, J . K o n g l . Stadgar, Forordningar, Bref och Resolutioner 1528—1701. Stockhohn 1706. Stiernman, A l i a R i k s d a g a r s och Motens B e s l u t h , I — I I I . Stockholm 1728—1743. Stiernman, S a m l i n g utaf K o n g l . B r e f , Stagdar och Forordningar.
I — ^ V I . Stockholm. 1747—1775. SiyZ/e, S k a u d i n a v i e n under unionstiden. Stock- h o l m 1880. Svedelius, O m reduktionen. U p s a l a 1851. Svedelius, Porsok t i l l en historisk framstiillning af de orsaker, h v i l k a tmder konung C a r l X I : s rege- ring foranledde statsskickets forandring. (Svenska akademiens handUngar X X L )
Tauson, G. S v e n s k a kimgsgardars historia. A k . afh. L u n d 1846. Thulim, G O m mantalet. A k . afh. Stockholm 1890. Waaranen, J . E. Landtdagen i H e l - singfors i 6 i 6 och F i n l a n d s davarande tiUstand. Helsingfors 1862. Wahlberg, C. J . O m lega af j o r d a landet enligt svensk civilratt. A k . afh. Stockholm 1870. Winroth, A.O. Om-tjenstehjonsforhallandet. A k . afh. Wohlin,N. D e n svenska jordstyckningspolitiken i de i8:de och i9:de arhundradena. Stock hohn 1912. Ostefgren, P. A. T v i s t e n om 'agande- och n y t t j a a d e r a t t e n t i l l
skattejord. ' A k . afh. L u n d 1896.
Maa- ja maanvuohrapoKtWkkamms vaiheita. 3
I . Lddnityslaitoksen vaikutuksien aika.
Suurten maaomaisuuksien keraantyminen y k s k n kasiin j a sen okeka maanvuokrajarjestelman v a k a a n paaseminen.tapak- t'ui Rnotsissa jo 1200- j a 1300-lnvnika. Naiden ilmioiden okella samaan aikaan myos exi ykteisknntalnokat alkoivat selvasti erottantna toisistaan. Sikoin erottan.tui kerraslnokka selvasti rakvaasta (akmoge), jotapaitsi rakvaan kesknudessa mnodostni eri r y k m i t y k s i a . ' Varsinaiset talonpojat (bonde), joiksi Inettiin itsenaiset j a ykteismaika asnvat talolliset (odal- ock allman- ningsbondet) seka vuokramieket (landbo),. erottantuivat koko- naistilojen viljelijoina erikeen niista kansanluokista, jotka v i l - jekvat v a i n osaa toisen maasta asuntoalneena (kusman, ink3'-ses- kjon) t a i k k a mmnta pienempaa epaitsenaista viljelmaa (torpare) tai viljelmaa 3''kteismaalla (stubbekarl) t a k i karjoittivat kasi- toita (garningsman) t a i okvat palvelijoina (legodrangar). ^) Sita mnkaa k u i n sikoin mnodostuneen aatekston v a l t a k a s v o i . j a juopa keidan j.a talonpoikain v a k k a suureni, tasoittuivat talon- poikaisvaeston eri rykmien v a k t . T a k e eri ykteiskuntaluokkien valilla keski aikana tapaktuneelle kekitykselle ok myos omi- naista vieraiden, muissa Euroopan maissa eri ykteiskuntaluok- kien v a k k a valktsevien. periaatteiden sovekuttaminen meidan- k i n ykteiskuntaoloikimme. T a m a ok sita luonnolksem]paa, k u n aateksto ok osaksi kokonaan vierasta, vieraiden kakitsijain aikana tanne tukutta, j a mikak se ok kotimaista, se kuitenkin oli ykteydessa muiden maiden aatekston j a kulttuurin kanssa j a omisti sielta periaatteita, joita se sitten r y k t y i t a a k a sovel-
•••) S a n a »tonde» merkitsee samoinkuin saksalainen sana »Bauer» alkuaan miesta, »welciLer als selbstandiger H a u s w i r t die I/andwirtscliaft betreibb). ICeski- aikaisissa asiakirjoissa seka myos uuden a j a n alussa t a t a sanaa nay t a a n k a y - t e t y u osaksi t a r k o i t t a m a a n v a i n talonpoikaista maanomistaj aa eli siis vero- talollista (esim. TJpl. 1. MIC 12: i ) , osaksi n i i n h y v i a talonpoikaista maanomis- taj aa k u i n l a m p u o t i a k i n (esim. I G l R K 9 pr, U p l . 1. M k 5 p r . ) . ICristofferin ' maanlaissa k a y t e t a a n n i m i t y s t a »Jordagliand©> J a »I,andbo», k u n talidotaan naiden v a s t a k o b t a tehda selvaksi, m u t t a muuten sanaa »Bonde» osaksi t a r k o i t - t a m a a n talonpoikaista maanomistaj aa, osaksi h a n t a seka vuokramiesta. T a - m a n m u k a a n myos 1734 v : n laissa kasitteella »bonde» tarkoitetaan samalla seka maanomistaj aa etta v u o k r a m i e s t a (ks. R K 27 seka Wahlberg s, 3 5 ) .
luttamaan. T a m a vieras, varsinaisesti T a n s k a n j a Saksan oloista peraisin oleva vaikntns ilmeni maanomistusoikeu.delksten k y s y - myksien alalia yleensa seka erityisesti vnokrasnkteita koske- vissa kysymyksissa. ICun aateksten varallisuns oli sikoin varsi- maisesti sijoitettnna maatiloikin, joita ke snnrimmaksi osaksi
k a y t t i v a t vnokraamalla lampnodeiUe, oli Inonnolksta, etta ke koettivat saada nama maaomaisnnksiin sijoitetnt paaomansa makdokisimman tuottaviksi j a siina tarkoitnksessa, K e s k i - Enroopan maiden esimerkin mnkaan, sailyttivat vuokramie- kiUe makdollisim_man paljon velvokisuuksia seka k a n k k i v a t itsekeen makdokisimman paljon oikeuksia. T a m a ok keille sita kelpompaa, k u n kansaka ei okut noikin aikoikin tilaisnntta ottaa lainsaadantotyokon osaa, v a a n lain laadinta oli nenvoston kasissa ykdeSsa kuninkaan t a i valtakunnankoitajan kanssa j a tapaktui 'antamaka lukuisia- saantoja (»stadgar») kaikenlaisista asioista.
, Vieras vaikntus ilmenee selvasti monissa 'niista saannok- sista, jotka koskivat vuokra-alneiden viljelemista j a kunnossa- pitoa.
Maakuntalakien mukaan vuokramies ei ollut velvollinen parantamaan vnokra-alueen viljelyksia, v a a n ainoastaan pita- maan ne kunnossa (Sm I M K i i pr.), lannoittamaankuinomiansa, kyntamaan j a kylvamaan seka pitamaan osan kesannossa (Wm L I R K 1 3 : 2; I I M K 15: 13; Hels 1 M K 11: i ) . Ainoastaan I t a -
•gootan laid kielsi kanta viemasta vnokra-alneelta pois rekuja j a lantaa ( i G I , R K 9:1). Hinkan'yksitjdskoktaisempia k u i n maaraykset vnokramieken viljelemisvelvollisundesta okvat maa- kuntalakien saannokset vnokramieken rakeimusvelvolksuudesta.
Yleensa maakuntalait eivat velvoittaneet vuokramiesta "vnokra- alueelle rakentamaan, v a a n jatti vat sen kysymyksen l a i n saan- noksien ulkopuoleke. Mutta jos vuokramies rakensi, t u l i v a t hanen rakentamansa rakennukset yleensa kanen omikseen j a haneUa oli vuokrakauden paattyessa n i i h i n jus tokendi. Mikali rakennukset okvat vuokranantajan, ok vuokramies velvokinen pitamaan ne-kunnossa, v a i k k a k i n maaraykset siita okvat san- gen n i u k a t ' ( H e l s ' l M K 11: 2). Ainoastaan Itagootan l a k i maa- rasi vuokramiekeke nutisrakennusvelvokisnnden siina tapauk-
Maa- ja maanvtiokrapolUii'k'kamme vaiheita.
sessa, etta vuokra-alueella ei ollut sen viljelemiseen tarpeellisia rakennuksia, velvoittaen vnokramieken siUoin rakentamaan ladon, v i l j a - a i t a n j a navetan ( I G I ^ R Z 9 pr), jokon tarkoituk- seen k a n luonnollisesti sai ottaa rakennusaineet ykteisilta, j a k a - mattomilta metsamailta. N a m a rakennukset vnokramieken.oli myos laktiessaan tarjottava maanomistaj alle Innastettaviksi, mutta ellei t a m a taktonnt lunastaa, sai k a n vieda pois ne, sa- moin. k u i n joka tapauksessa mnut omistamansa rakennukset ( I G L R K 9: 3). Smalannin laissa oli vuokramiekeke saadetty velvokisuus tarjotar rakennukset maanomistaj alle Innastetta- ~ viksi, ennenkuin k a n sai ne vieda pois. Paitsi rakennuksia oli vnokramieken Itagootan l a i n mukaan tarjottava maanomista- jalle Innastettaviksi myos aidat, m i k a k ne okvat vnokramieken 'rakentamat, j a ok niiden Innastamisesta seka pois viemisesta voimassa samat saannokset, jotka vastaavissa kokdissa koski- vat rakennuksia. Ainoastaan tontin aidan t u l i seurata taloa ( I G L R K 91.3). Svean laeissa taas pukutaan v a i n mista tapauk- sista, joissa aidat kuului vat maanomistaj alle, j a oli vuokra- miekella niikin nakden samanlainen kunnossapitovelvokisuus, ktdn m i k a maanomistaj alle kuului kanen kakitessaan tilaa.
V a i k k a "nama maaraykset okvatldn puntteekisia, osoitta- v a t ne kuiterdsin, etta ne perustuivat siiken oikean vuokran- kasitteen mnkaiseen periaatteeseen, etta vnokramieken on v a i n pidettava vuokranesine kunnossa j a k 3 ^ n koidettava. Sittem- min, Maunn Eerikinpoj an maanlaissa, nimenomaan sanottun- k i n , etta kanen ok luovutettava se y k t a h3rvana, k u i n k a n ok sen vastaan ottanut.
Sama tasapnolisuus molempia asianosaisia koktaan ilmeni vankimmissa vuokramaksua koskevissa saannoksissa. Sen suu- ruus j a l a a t u oli yleensa asianosaisten vapaasti maarattavissa
(Upl 1 M K 10), j a noudatettiin siina luonnollisesti p a i k k a - kunnan tapaa. Ainoastaan Itagootan l a k i ( R K 9 pr) maarasi kerta k a i k k i a a n sen suuruuden k u t a k i n veroyksikkoa kokden, v a i k k a sen saannos kuitenkin naktavasti voitiin sopimukseka rikkoa. Yleensa vuokramies- j a maanomistajaluokan v a k k a ei okut n a i k i n aikoikin snurempaa ykteiskunnallista. eika talou- delksta eroa. K u n myos niilla, jotka vuokramiekiksi rupesivat.
oli noihin a i k o i H n monia mnMoUisunksia saada oma viljelm.a laajoilla, asnmattomilla seudnilla,-ja siis |)idattaytya vuokra- miekiksi rnpeamasta, jos ekdot na;>d:tivat epaedukisilta, ei-ole sy^rta katsoa, etta vnokramaksun maara yleensa nousi sita- korvausta suuremmaksi, jonka maanomistaj a koktnuden m u ; kaan ok oikentettu vuokra-alueesta saamaan luovuttaessaan sen vnokramieken nautittavaksi. Myoskaan silloiset lain saan- nokset j a selonteot noiden aikojen ykteiskunnallisista j a talou- dellisista oloista eivat anna aiketta siiken kasitykseen, etta toisin olisi yleensa^ okut.
Edella on jo sanottn, etta niyos vnokramaksun laatu oli asianosaisten vapaasti sovittavissa. Mitaan lakempia maarayk- sia siita ei maakuntalaeissa jdeensa ole. K u t e n luonnokista, oli silloin, luontoistalouden v a k a l l a oUessa, tavalksta, etta vuokra- maksn suoritettiin suuremmaksi t a i pienemmaksi osaksi vuokra- alueelta saatavika luonnontnotteika, joko osaviljana t a i m u u - ten; mutta myoskin raka- j a paivatydt esiintyivat vnokramak- sun snorittamistapoina. Paivatoita kaytettiin vuokramaksnn suorittamiseen viela 1300-luvuka kuitenkin verraten vakan.
Ainoastaan Itagootan l a k i ( R K 9 pr) sisalsi nimenomaisen maa- rayksen vnokramaksun suorittamisesta paivatoika, j a senkin maarays siita ok sangen vaatimaton. ,
Naissa alkuperaisen ruotsalaisen oikeuden mnkaisissa oloissa tapaktui muntos sita mukaa k u i n aatekston v a l t a kasvoi j a juopa keidan j a rakvaan. v a k k a suureni seka aatekston tuoma vieras vaikntus voitti jalansijaa. Sen sijaan, etta vnokramieken aikaisemmin ok t u k u t luovuttaa vuokra-alue v a i n y k t a k y v a n a , k n i n k a n ok sen vastaanottanut, saadettiin nyt, etta kanen oli luovutettava se parempana ( K r M E M K 25). Entisen vilje- lyksien kunnossapidon sijasta vuokramies velvoitettiin vuosit- t a i n kaivamaan maaratty mitta uutta ojaa ( K a l m a r i n res. 1483,
28 k . ) , pitamaan kumakstoa j a ksaamaan sita vuosittain maa- r a t t y y n seivasmaaraan (Wexion saanto I v. 1414, 5. kokta, 40 seivasta; W e x i o n saanto I I v. 1414, 5- kokta, 30 seivasta; E r i k Pommerilaisen saannos v. 1416, 40 seivasta; K a l m a r i n resessi V . 1474, I I . kokta, 40 seivasta vuodessa, kunnes niita on 200),
Maa- ja maanvnokrapoUtiikhamvie vaiheita. 7
rakentamaan vuosittain maaratty sykmaara aitaa ^) selca enti- sen rakennuksien IcnnnossaxoitovelvoUisnnden ksaksi ralcenta- • maan vuosittain unsia rakennuksia asetuksissa saadetyt maarat j a jattamaan ne vuokrakauden paattyessa vuokranantajan omina vuolcra-alueeke. ^) Sen valvomiseksi, etta vnckramieket t a y t - tivat naissa kokdin velvokisuutensa, okvat vuokranantajat Inonnokisesti oilceutettnja pitamaan tilalla katselmuksia, j a myokemmat asetukset suoranaisesti velvoittivat keita katsel- muksien pitamiseen joka koknas vuosi ( E a k n a r i n res. 1483, 21. k.). ' - ' '
E n t i s t e n vnokramaksuja koskevien maarayksien sijaan - t u k unsia, jotka ulottivat aikaisemmin ainoastaan Itagootan laissa t)lleen saannoksen paivatyovelvolksuudesta y k koko niaan j a ksasivat niin k y v i n paivatoiden lukua-kuin muidenldn
•suorituksien seka laatna etta maaraa.
Maanomistaj an j a vnokramieken snkdetta k u v a a v i n a mai-
^) W e x i o n saanto I , 3. Isolita, 20 s y l t a a ; W e x i o n saanto I I , 6. iiolita, 30 s y l t a a ; K a l m a r i n resessi v . 1474, 12. kohta, j a v . 1483, 26. k o i t a , 20 s y l t a a ; W e x i o n saanto v . 1514, 7. kolita, 40 s y l t a a . K r M L i s s a vuokramies velvoitettiin v a i n a i t o j a »p arantamaan, mirtta ei liuonontarr{aan» ( M K 25). — 2) W e x i o n I saaimon m u k a a n v^ 1414 oli rakennettava y k s i rakennus vuodessa; W e x i o n I I saannon m u k a a n v . 1414 oli r a k e i m e t t a v a v u o s i t t a i n puolen m a r k a n arvosta;
E r i k Pommerilaisen saannon m u k a a n v . 1416 oli rakennettava y k s i huone j o k a vuosi, k u i t e n k i n n i i n ettii lato, t u p a j a n a v e t t a laskettun.kahden vuoden r a - kennuksiksi; j a samoin K a l m a r i n resessin m u k a a n v . 1483, p a i t s i etta m a i n i t u t rakennukset I n e t t i i n kolmen vuoden rakennuksiksi; W e x i o n saaunon m u k a a n V. 1514 on t u p a l a s k e t t a v a kolmen vuoden rakennukseksi, samoin lato j a h y v a , u u s i n a v e t t a ; kahden vuoden 1 rakermuksia o l i v a t vierashuone, h y v a t a l l i j a rehulato. K r i s t o f f e r i u m a a n l a i n m u k a a n oh lampuodin rakennettava v S i i n - t a a n puolen m a r k a n arvosta vuodessa. L i s a k s i oli asetuksissa m a a r a y k s i a , j o t k a v e l v o i t t i v a t vuokramielien vuosittain tekemaan vissin m a a r a n u u t t a k a t t o a seka maksamaan sakkoa, jos h a n 161 rakennusvelvolHsuutensa l a i m i n , v i e l a p a oikeuttivat v u o k r a u a u t a j a u silloin h a a t a m a a n vuokramiehen. — 3) 1403 v : n saanto; W e x i o n I saanuon m u k a a n v . 1414 on vuokramiehen suori- t e t t a v a maanonristajaUe v u o s i t t a i a 8 p a i v a t y o t a , i a j o m a t k a tiiomiokimnan
sisiilla, y k s i t y r m y r i olutta seka v a p a a r u o k a j a hevosenrehu yhden k e r r a n v u o - dessa maanomistaj an voudille t a i virkamiehelle, puolet humalistou tuloista, ellei ollut itse s i t a perustanut, seka v a p a a majoitus kahdeUe hevoseUe herrojen matkirstaessa; E r i k Pommerilaisen saanto v : l t a 1416 lisasi paivatoiden l u v u n kahdeksitoista; K a h n a r i n resessi v . 1474, 8. k .
nittakoon, etta maanomistaj a oli oikentettn nontamaan t a k a i - sin-vnokramieken,.joka karkasi vnokra-alneelta kesken vnokra- kanden (Wexion s. 11414, 13. k; K r M L M K 23), etta "aatelis- mies eraassa asetnksessa nimenomaan mainittiin »lampnotinsa knninkaaksi)) ( K a k n a r i n res. 1483) seka etta Kristofferin 'maan- lakiin ( M K 26), jota laadittaessa naktavasti v a k a n aikai- semmin sattuneen Engelbrektin kapinakikkeen vaikutuksesta katsottiin tarpeekiseksi asettua kiukaii vapaammalle k a n - naUe, otettun saannos, jonka mukaan vuokramiesta ei saanut vastoin kanen taktoansa pidattaa vuokra-alueella y l i vuokrakauden, j a maanlain jtdkaisemista v a k a n aikaisem-
" m i n annettnun Strangnasin saantdon maarays, etta vuokra- miesten . lapsia ei saanut erottaa keidan vankemmistaan vas- toin naiden taktoa (Strangnasin s. 1437, 7-k.).
Maaraavina teldjdina takaisten aatelisten j a lampuotien- kesMnaisia sukteita koskevien saannoksien syntymiseke 1400- luvuUa j a 1500-luvun aluka olivat, knten on sanottu, aatelisten v a k a n kasvaminen, keidan pyrkimykseiisa saada maaomaisuu- det, joikin keidan varalksuutensa oli sijoitettu, makdokisim- man tuottaviksi, seka p y r k i m y s sovekuttaa Ruotsin j a Suomen oloikin niita keidan etujensa mukaisia periaatteita, joikin ke olivat tntustuneet Keski-Euroopan maissa. Tosin tallaisia eri- koismaarayksia ei sekaisinaan otettu yleiseen Kristofferin maan- laldin Engelbrektin kapinakikkeen vaikutuksesta, mutta niiden ottamiseka lukuisun erikoissaantoiHn ok sama vaikntus, j a ksaksi vuokramiesten koykA'ys j a voimattomnns pakottivat keidat. yleensa alistumaan vuokrasukteissa sekaiskn ektoikin, k u i n maanomistaj at suvaitsivat keille tarjota.
Sellaiset saannokset, k n i n edeka on mainittu, koskivat alkuaan v a i n aatelisten j a keidan lampnotiensa keskinaisia sukteita. Verotalolksia ne eivat koskeneet, koska siiken aikaan, k u i n niita annettiin, oli jo voimassa se periaate, etta vero- talolksen ok itse viljeltava tilansa. Siten esim. K a l m a r i n re- sessissa v : l t a 1483, 27. kokdassa, pukutaan v a i n verotalokisista seka aatelisten j a krnnnun lampuodeista, mutta ei verotalolks- ten lampuodeista. Strangnasin. saannossa v:lta 1437 oleva saannos, jonka mukaan verotalolksen lampuodin vuokramak-
Maa- ja maaiivuokrapoUtiihkamme vaiheita. 9
susta ptiolet oli meneva krnunttUe, oli v a i n poikkens tasta ylei- sesta saannosta.
K u n tarkastamme t a t a kekitysta noikin aikoikin v a l l a k a okeiden yleisten taloudellisten periaatteiden valossa, kuomaam- me, etta kekitys oli takaisten Keski-Euroopan maissa v a l k t - sevien periaatteiden mukainen. Siella painoi kaikkeen talou- delliseen seka 3''kteiskunnalkseen elamaan leimansa laanitys- laitos, Iuontoistaloudesta jbktuvat seikat seka jakautuminen pieniin taloudellisiin j a .pokittisiin intressipiireikin, joUaisia am- mattikunnat okvat. Eaanityslaitoksen k a n t t a ok Keski-Euroo- pan uusien kansojen kesknudessa vallinnut sotilaakinen jar- jestys osittain^ siirretty taloudelksiin sukteisun. Sen alaisena aateksto j a talonpoikaisluokka 'mnodostuivat toistensa vasta- koktina oleviksi kallitsevaksi j a - kalktuksi Inokaksi, j a talon- poikaisluokka sai sen alaisena etnja j a oikeuksia v a i n sikali,
k u i n ylemmat Inokat niita sille soivat.
N a i t a keskiajan talondelksia periaatteita ei pnettn talou- dellisen ajattelnn tieta s3'-stemaattiseen muotoon, eivatka ne muodostaneet mitaan taloudelksta koulua, v a a n kaytannolk- sessa elamassa esiintyvia ilmioita, joita tarkastaessa kuoma- taan niissa maarattyja, jokdonmukaisia snuntaviivoja, jotka voidaan sekttaa silloisista oloista joktuvina, luoimokisina talou- dellisina snuntina. - -
V a i k k a laanityslaitos ei Snomessa eika Ruotsissa saanutkaan sellaisenaan jalansijaa, painoivat sen periaatteiden- mukaiset katsantokannat kuitenkin siekakin leimansa.aateksten j a talon- poikien, vakseen sukteeseen seka maakj'symyksen jarjesteljryTi, jokon keskiajan kansantaloudekiset kysymykset varsinaisesti kokdistuivat. Meilla tapaktunut aatelisten valta-aseman mno- ' dostununen, talonpoikaislnokan joutuminen siita riippuvaiseksi j a sen alaiseksi; aatelisiUe snoritettavain paivatoiden k a y t a n - tdon paaseminen y. m. s. okvat noiden kansantaloudekisten periaatteiden ilmaisumuotoja.
2. Merkantilismin aika.
Uuden aj an alussa oli yleinen talonselama j ohtunut uusille utiUe. Merentakaisen kaupan mnodostnminen seka tavarain j a jalojen metakien tnonti vilkastnttivat kaupan j a loivat snu- ret ro.aarat ii-fcainta paaomaa, saattaen ne teollisuuden palve- lukseen seka irroittaen teolksnuden_ maataloudesta. Naista ilmioista seka rakatalouden valtaan paasysta aikeutui porva-.
riston- vakvistuminen seka samaka palkkatyomiesluokan mnodostnminen. Y k s i t y i s e t rupesivat vapautumaan ammatti- knntain siteista j a pa asemaan vapaina, ainoastaan valtioval-- last a riippuvina, eknkeinoja karjoittamaan. Voimistunut por- varisto k e r a y t y i kakitsijain ymparike aatekstoa vastaan. V a l - tiot mnodostuivat todelksiksi kansakisiksi valtioiksi keskitet- tyine taloudellisine kallintoineen j a valtioke suoritettavine veroineen. Vilkastuneen kaupan tarpeista joktui jalojen me- talken tarve seka pyrkimys edistamaan niiden maakan tuontia j a tuotteiden maasta vientia. Voimistunut valtiovalta katsoi velvolksuudekseen maaraperaiseka toiminnaka joktaa eknkeino- elamaa varakisuuden ksaamiseen j a siina tarkoitnksessa jarjes- tavilla saannoksika p y r k i a ksaamaan tuotantoa: Oltiin nimit- tain sita mielta, etta valtion jokdon" takolla parkaiten voitiin arvosteUa, m i k a eknkeinojen jarjestely ok tnottavinta. Bnnen kaikkea ilmeni takainen toiminta luonnollisesti kauppapolitii- kassa, mutta samat periaatteet t n k v a t vaikuttamaan myos muikakin eknkeinoelaman aloilla j a sus myos maatalondessa.
Naiden periaatteiden mukaan oltiin m. m. sita mielta, etta ainoastaan valtion.takolta tapaktuva jarjestely voi antaa elin- keinoille, sen mnodon, jossa ne maata-parkaiten kyodyttavat.
Tallaiseke taloudelksen elaman snunnake, joka ei perustunut mikiidsiaan tieteekisen ajatustavan tieta laadittuun systeemiin, v a a n muodosti sen ajan kalktusten j a talousmiesten noudatta- mien periaatteiden ykdistelman, antoivat merkantikstiset k i r - jailijat teoreettisen ilmaisun.
Sita' kapitakstista suuntaa, jota merkantiksmi yleisessa talouselamassa tiesi, olivat omansa tuntuvasti tnkemaan.sen r i n - naka muodostuneet oikeuselaman ilmiot. Se roomalaisen oiken-
Maa- ja maanviiokrapolitiikhamme vaiheita. I I
den vaikntus, joka keskiajan lopuUa alkoi saada Keski-Buroo- pan oikeuselamassa sijaa, oli kapitalismin mnodostumiselle ednkinen. Y k s i sen joktavia periaatteita oli absoluuttisen omis- tusoikenden j a omaisuiisvapanden periaate. Niinikaan se ok suunnaltaan kaupunkilaisoikeutta. Lisaksi se oli oikeutta, joka asetti valtioaatteen kaiken jarjestelman^3dapuolelle j a myonsi yksityiselle oikeuksia v a i n valtion kansalaisena. T a m a rooma- lainen oikeus siis syrja^'tti noikin aikoilun v a n k a n germaanisen oikeuden, j o k a oli kuomattavasti toisenlaatuinen. Siita, etta t a m a ero kuomattiin j a etta muutosta ei suinkaan ykteisen kansan kesknudessa aina snopeasti katsottu, on monia todis- tuksia. M . m. on k u v a a v a seuraava t a t a muutosta koskeva kansan kasityksen ilmaisu: »Das edle R e c k t ist worden krank, den A r m e n knrz, den Reicken lang»; j a roomalaisen oikeuden juristeja kutsnttiin »Recktsverdreker und Beutelsckneider, Zungenkramer und bose Ckristen». V a n k a germaaninen oikens siis nimenomaan karakterisoitiin j aloksi oikeudeksi, mutta roo- malainen oikeus sen sijaan sairaaksi oikeudeksi, joka ok koy- kalle l y k y t j a rikkaake pitka. Mutta gilloisen taloudellisen sunn- nan kekittjoniseke ok t a m a oikeudelknen kekityssuunta edul- knen.
Tarkastettaessa n i i t a ilniioita, jotka Ruotsissa merkanti- kstisten periaatteiden voimassa okessa esunt5dvat maa- j a maan- vnokrapoktiikan alaka, kuomaamme senraavaa.
Niiden tekijain ksaksi, jotka edekisen mukaan 1400-luvulla
•ja' 1500-luvun alussa saivat aikaan alkuperaisen ruotsalaisen, vuokranantajan j a vnokramieken keskinaisia sukteita koskevan lainsaadannon kekittymisen siiken vieraaseen j a vuokramie- k i k e epaedukiseen suuntaan, josta edella on t e k t y selkoa, tuli 1500-luvulla t a k a n lainsaadantoon vaikuttamaan unsia t e k i - joita.
K o k o keskiajan ok kuningas oknt v a i n y k s i magnaateista, kuninkaanvallan asemasta ok maaraavana valtakunnan asioissa okut magnaattien valta, j a itse valtio oli ollut enemman ajatus k n i n todekisuns valtiokasitteen varsinaisessa merldtyksessa.
T a k a n asiain tilaan K n s t a a Vaasa sai voimakkaaka kadekaan perinpokjaisen mnutoksen. H a n saattoi magnaatit kuninkaan-
vallan palvelnkseen, pannen alnke keidan mnnttamisensa feo- daaksista magnaateista virkamagnaateiksi, k a n mnodosti mag- naattien kalktnksen sijaan kuningaskallitnksen j a k a n t e k i kuninkaanvakasta ykteisknntaelaman k a i k k i i n snkteisiin v a i - k n t t a v a n t e k i j a n / joka ykteisen valtakunnan ykteista k y v a a silmaka pitaen sekaantui yksityisten pienimpiinkin asioikin.
Siten esim. K n k . kirjeissa 19/4 j a 20/6 1555 perustekaan toimen- piteita silla, etta »vij pa v a i t konungzlige amketis vagne are skylkge Sverigis crones ock akes edkers skade ock fordarff sa m y k i t mogekgit akr att f6rekom_ma ock affverd©>. T a m a painoi ludnnolksesti leimansa myos kanen aikanansa annettuikin maa- omaisuuden kayttoa koskeviin saannoksun. Mutta ksaksi ok niiden silloiseen suuntaan eras toinen tarkea tekija v a i k u t t a - massa. J o valtaistuimelle noustessaan K n s t a a Vaasa, joka polveutui vankasta j a maktavasta ruotsalaisesta suvusta, omisti melkoisen maaran tiloj a. N a i t a tiloj ansa, samoin k u i n varsi- naisia kruununtiloja, k a n sitten kalktusaikanansa tuntuvasti ksasi.. N i i n k y v i n yksityisista k u i n krunnunkin tiloista saadut tulot k a n pani samaan kassaan, josta k a n snoritti valtakunnan j a omat menonsa. Ok Inonnolksta, etta nain oken maaomaisuu- den kayttoa koskeviin m.aarayksiin painoi leimansa pyrkimys saada maatilojen tuotto j a niista snoritettavat verot makdoki- simman sunriksi. K u n valtion kassaan t u l i v a t myos verot pe- rintotiloilta j a k u n verokepanot eivat sikoin okeet pys3rvaisia, v a a n toimitettiin ajanjaksoittain, ok luonnokista, etta samat saannokset ulotettiin perintotalothinkin, sita snuremmaka s^^yka, k u n silloin valtaan paasseen katsantokannan mukaan verotalolk- set okvat v a i n »kronans skattskyldige b6nder» ek krnnnun lampnoteja ( K n k . rnandaatti 1541; K n k . kirje 23/81549),
K n s t a a Vaasa usein nimenomaan perusteleekin antamiansa saannoksia maatilojen kunnossapidosta j a koidosta siUa, etta sita v a a t i niin k y v i n valtion k n i n ykteisen kansankin paras.
Siten esim. K n k . kirjeessa 12/5 1550 k a n nimenomaan sanoo kavaiimeensa, »kvad skade ock fordarf menige riket utaf tken oacktsamket, som medk aker, eng ock kumblegarden mangen- stades k a r i rijket en tijdk lang v a r i t kafver.» (Samoin esim.
K n k . kirjeet 19/4 j a 20/6 1555.) Samat saannokset koskivat
Maa- ja maanvuokrapolitiikkamme vaiheita. 13
tassa k o M e n k a i k k e a maaomaisuutta kakitsevaa talonpoikais- vaestqa. ^) Paitsi yleisia maarayksia tilojen koidosta j a k n n - riossapidosta antoi K n s t a a Vaasa myos nseita yksityiskoktaisia nenvoja j a k a s k y j a siita, miten niita ok koidettava talonpoi- k a i n omaksi seka koko valtaknnnan parkaaksi. ^) K u n m a a - k a n tuotiin paljon kumaloita nlkomailta, velvoitettiin talon- pojat rangaistuksen u k a k a . perustamaan kumakstoja, missa
niin ei ollut viela tekty. ^) K n n talonpojat toisin paikoinotti- vat kaltuunsa enemman'maata, k n i n ke voivat vilj ella, j a toisin paikoin-taas tilat jaettiin liian moni en perkeiden kesken, kiel- lettiin takainen vakingollinen menettely. *) Sen valvominen, etta maatilojen koidosta annettuja saannoksia ^noudatettiin, oli vero- j a krnnnuntiloilla kuninkaan voutien seka ralssitiloilla aateksten itsensa tektavana omien voutiensa kautta. ^) EHei- vat aatekset sita tekneet, oli kuninkaan voutien ralssitiloikakin asiaan r y k d y t t a v a . K u n talonpoikaisvaesto v a k t t i , e'tta takaiset katselmnkset j a takainen valvonta okvat ristiriidassa keidaii omistusoikentensa kanssa, vastasi kuningas kirjeissaan j a mandaateissaan, etta talonpoikain tuli pitaa tallaiset k r u u - nnntalot kunnossa j a etta elleivat ke sita tekneet, v a a n t i l a t joutuivat antioiksi t a i niin turmeltnivat, ettei niista v o i t n mak-.
saa veroa, tuli niiden jaada kruunnke j a n i i k i n oli asetettava undet asukkaat.'') Viljelysvelvollisuuden noudattamisen v a l -
-•) S i t e n lianen kirjeensa maaomaisuuksien k a y t o s t a olivat saannolHsesti m a i n i t u t t a r k o i t t a v i k s i A ' a r e och. cronones skattskyllige bonder, {raises, k y r k e , closters ochpraebendes landboer». E t s . esim. K n k . k i r j e e t 28/4 j a 12/5 1550. — K i r j e l m i i 27/5 1552 koskee »alle vare och cronones skattskyllige bonder; land- boer och menige ahnoge». K i r j e h n a t 4/2 1553 seka 19/4 j a 20/6 1555 k o s k i v a t
»vare och cronones s k a t t s k y l l i g e bondher, landboer och danneman, alle som bygge och boo». V i i m e k s i mainitussa falssilampuodit nimenomaau velvoite- t a a n rakentamaan j a viljelemaan seka o j i t t a m a a n j a aitaamaan, s a m o i n k u i n kruununtalolliset ovat velvoUiset tekemaan. ^) Sellaisia sisaltavat m. m.
K n k . p a t e n t t i 15/1 1539, K n k . maudaatit 15/4 j a 28/8 1541, K n k . k i r j e 24/12 1545, K n k . m a n d a a t t i 4/4 1546, K n k . k i r j e e t 28/4 j a 12/5 1550, 4/2 1553 j a 20/6 1555. — ^ ) K n k . p a t e n t t i 15/1 1539 j a K n k . k i r j e 28/2 1558. — *) K n k . kirjeet 23/8 1549, 19/4 j a 20/6 1555 seka 24/9 1557. •—^) K n k . m a n d a a t t i 15/4 1541 seka K n k . kirjeet 29/6 1547, 6/2, 12/5 j a 8/6 1550, 27/5 1552 seka 20/6 1555. — ^) K n k . k i r j e 28/4 1550. — K n k . mandaatti 15/4 1541 seka K n k , kirjeet 23/8 1549 j a 4/2 1553.
vomisessa K u s t a a V a a s a meni jopa niin pitkaEe; etta k a n maa- rasi vondit laiminlydjain knstannuksella-korjaamaan pnntteet, missa n i i t a ilmeni.'^) K n v a a v i a siita, k u i n k a pitkalle vero- talolksten- oikeuksien rajoitukset menivat, ovat myos saan- nokset, joiden-mnkaan k u k a a n verotaloUinen, jos k a n antoi tilansa vuokrake, ei saanut kantaa lampnodilta vuokramaksua, v a a n t a m a oli vastuussa ainoastaan krunnulle mene-vista snori- tuksista,'koska »efftker Sverigis lagk icke med' gifiver, att bonde bor skatta bonde», j a etta talonpoika ei saanut antaa palve- - lij oilleen • palkaksi "vilj elysmaata, v a a n ^ oli. snoritettava raka-
palkka, jonka suuruus maarattun samassa mandaatissa, jossa takainen saannos annettiin. ^) Myos ok talonpoikaa kieketty pitamasta luonansa loisia ,"seka maaratty, etta knonemieken, j o k a oli lekma j a joka voi pitaa taloa, oli sekainen otettava. *)
T a m a selonteko osoittaa, etta se vakainen ero, joka aikai- semmin ok ollnt verotalolksten j a lampuotien v a k k a , tasoittui K u s t a a Vaasan aikana melkein kokonaan. Teoriassa vero- talollisika tosin p i t i oka omistusoikens tiloikinsa, k u n taas 1am- pnodeika ok v a i n vnokraoikeus, mntta tosiasialkses-fi ke tilo- jensa kayttoon nakden olivat varsinaisten lampuotien asemassa, jotka snorittivat veroa krunnulle, eika k r u u n u e d e s tunnus-
• tanut keille mnnta k u i n tallaisen krnununlampuodin oikeuden.
Tasta talonpoikaisvaeston kakinnassa olevien tilojen asemasta erosivat eri rykmaan v a i n aateksten itsensa kallitsemat tilat, joikin nakden ei ollut'olemassa sekaisia kayttooikeuden rajoi- tuksia k u i n ensiksi mainituilla tiloika.
^ Aatelisten j a talonpoikain vaksesta sukteesta on mainit- tava, etta v a i k k a K u s t a a Vaasa ei turmustanutkaan talon- poikain vankaa, ekdotonta omistusoikentta maakan, k a n k u i - tenkin snojek talonpoikia aateksten sorrolta j a myos voutiensa vaarinkaytoksilta seka "rajoitti vaksta myos ralssimieken omaa
•') ICnk. k i r j e 15/5- 1559 (refer. Forssellin m u k a a n , s. 71). — 2) K n k . k i r - jeet 23/8 1549 j a 26/5 1551. — 3) K n k . m a n d a a t t i v . 1540 (Registr. X I I I s. i ) ,
— 4) K n k . m a u d a a t i t 1540 (Registr. X I I I s. i ) j a 27/8 1541.
Maa- ja maanvKokrapolitiikkamme vaiheita. 15
ka3rtt6oiketitta. ^) Siten k a n m. m. nimenomaan maarasi, etta vnokrasnkteessa vuokramaksnn t u k oka omatteligt ock skiakgt, 'pa det at Landboen ma k a f v a dess battre macht ock amne at
byggia ock forbiittra hemmanet bade i en och annan matto samt dess redekkare kunna ntgora Konungen ock Cronan dess aturkge skatt, som dem med ratta b6r» (A15/41541). Myos Iran piti tarldcaa kuolta siita, etta aateliset tayttivat velvoUi- suntensa valtiota koktaan j a snorittivat ratsupalvelusta tulo- jensa mukaan.
K u n K n s t a a Vaasan kuoltua kanen voimakas katensa ei enaa ollut aatelisia kurissa pitamassa, laajeni naiden v a l t a taas.
H e saivat monia eiioikenksia, jotka koskivat osaksi keidan velvollisuuksiaan valtioon nakden, osaksi erinaisia juUdsia tek- tavia, joikin keille annettiin etuoikeus, • j a osaksi keidan lam- pnotiensa suorituksia valtioke. K a a r l e I X sai siina jonldnlaisen pysahdyksen aikaan, mutta kanen jalkeensa tapaktunut k e k i - t y s sai aateksten .vallan suuremmaksi, k u i n mita se kosksCan aikaisemmin ok ollut. • _ _
K t m silloiset suuret sodat t n k v a t ' vallitseviin oloikin k a t - soen suhteettoman kaUiiksi, t u r v a l i t u i ' k a l l i t u s varojen saami- seksi krnununtilojen seka tulojen myymiseen aatelisike. T a m a pantiin alulle jo K u s t a a I I Aadolfin aikana, mutta vasta K r i s t i i - nan seka kanen kolkoojainsa aikana. se oli oikein vaukdissa.
Sen sijaan siis, etta verotalolkset okvat aikaisemroin suoras- taan krnnnun valvonnan alaisina snorittaneet veronsa kruunnke j a etta heidat oli katsottu kruununlampuodeiksi, joutuivat ke veroksiostojen k a u t t a aateksten valittoman kerrnuden alaisiksi.
Tosin verot nimelksesti v a i n laanitettiin pois, mutta uusi sukde tarjosi aateksike monia keinoja verotalolksten pakottamiseen omistusoikeudesta luopumaan j a talonpojan v a n k a n maan- omdstusoikenden rajoittamiseen j a kavittamiseen. Siten m. m.
1681 v m talonkatselmusasetuksessa (6. kokta) aateksike aimet- tiin samanlainen oikeus katselmuksien pitoon j a kuolenpitoon
(
•'•) S i t e n haXL esim. L a n s i - G o o t a n m a a n hallitusmuodossa; maarasi, etta ralssimies ei saanut m y y d a t a i p a n t a t a maatansa i l m a n k u n i n k a a n suostu- mtista. Jdrta, S v e n s k a lagfarenlietens ufbildning, ss. 299 j a 302.
saadetyn rakennus- j a viljelemisvelvoUisnuden tayttamisesta laanitystiloika k u i n tavakisilla lampuotitiloillakin. Sanottiin nimenomaan: »Hafwe ock Eralset samma mackt ofwer tkeras Landboer, ware sig tkeras Odal eker Eorlante B6nder». J a ekei omistusoikenden anastaminen keike onnistnnut, ke joka t a - pauksessa rasittivat taten valittoman kerruutensa ake joutu- neita verotalolksia makdokisimman paljon, suorituttaen keika korkeita veroja j a raskaita paivatoita. T a k a n k e i k a ok sita parempi tilaisnus, k u n kalktsijat, aktuisten sotien vallitessa, okvat pakotetut tnrvautumaan aatelistoon j a myontamaan sike kaikenlaisia etuoikeuksia. ^) . Siten m. m. kalktus jatti ralssimiesten j a talonpoikain kesken vapaasti sovittavaksi, mita talonpoikain t u k suorittaa edelliskle niista suuremmista vapauksista, joita keika ralssin alaisina ralssitalonpoikina ok.
Tallaista sopimnsvapautta aatekset Inonnokisesti eivat' sovel- luttaneet talonpoikien ednksi. J a rasittamiseen keika oli sita suurempi' aike, k u n oli ex)avarmaa, k u i n k a kanan ke saivat laanityksiaan pitaa, j a k u n siis t a y t y i sina aikana koettaa ottaa k a i k k i , m i n k a suinkin ottaa voi.
J o aikaisemmin. aateliset olivat saaneet valtaansa varsi- naisia kruununtiloja kayttamalla kyvakseen J n k a n a I l l m v.
1582 myontamaa oikeutta kruunuiitilojen perinnoksi ostami- seen. Tosin silloin ok saadetty, etta perinnoksi ostetut tilat eivat saisi joutua aateksike j a saatykenkiloille, mutta siita kuolirnatta nama k a n k k i v a t niita kaltuunsa. 'Eyi k u n krnunun- tilojen m y y n t i tuli yleiseksi, k a n k k i v a t ke niita omikseen entista enemman. Takaisten krnununtalolksten asema mnodostni viela aatelisten v a l t a a n joutuneiden verotalolksten, asemaa knonom- maksi. S i k a paitsi sita, etta ke menettivat keille aikaisemmin kuulnneen perinnoksiosto-oikeuden, sai ralssinomistaja oikeuden sanoa keidat irti mikoin takansa, j a keidan asemansa tuli siis ko- konaan turvattomaksi (ks. vast, r a k v a a n v a k t . 27/111643, i . §).
•'-) O l i myos y r i t y k s i a aatelisten liikanaisten oikeuksien rajoittamiseen.
S i t e n m. m. 26/8 1651 annettu »Or(ining mellair A d e l n o c i Skatteti6ndeme»
maarasi, k u i n k a paljon verotalollisten oli aateUsille snoritettava.' M u t t a t a m a ei ollut t a r k o i t e t t u k a a n koskemaan n i i t a talonpoikia, j o i s t a k r u u n u n t i l o j a myytaessa oli t u l l u t ralssitalonpoikia. K s . Lundell s. 2 1 0 .
Maa- ja maanvitohyapolitiikhamme vaiheita. 17 .
Samaan aikaan k n i n krnnnnn- j a verotalokisten asema nain mnnttni, osasivat aatekset kanl<:kia omien vankojen ralssi- tilojensa lampnodeike erinaisia vapanlcsia yleisista rasitnksista j a sotavaenotoista.- Siten aatelisten alaisiksi jontnneiden krnn- nnn- j a verotalokisten lampnotien asema mnnttnikin vakitellen ralssilampuotien asemaa knonommaksi. Mntta myos niiden krnnnun- j a verotalolksten asema, jotka pelastuivat aatelisten kerrnuden alaisiksi joutumasta, kuononi tuntuvasti entisesta, silla ok luonnokista, etta k u n ke y k s i n muodostivat kruunnke veroa maksavan j a rasituksiin osaaottavan Inokan j a k n n kei- dan lukunsa pieneni, k a v i v a t verot keike entista raskaammiksi.
Niista erikoisista eduista, joita ralssilampnodit m u i k i n lampuoteikin nakden nauttivat, mainittakoon esimerkkeina seuraavat. Sotavaenotoissa vero- J a krnununtalokisilta kirjoi-
• tettiin joka kymmenes roies, mntta ralssitalokisilta v a i n ' j o k a kakdeskymmenes. Vero- j a kruununtalolksten ok maksettava valtiopaivamaksuj a, mutta ralssilampuddit okvat niista vapaat,
»koska keidan isantansa vastaavat keidan puolestaan valtio- paivilla j a niin on okut tapa vaiikoista ajoista» (vast, rakvaan valit. 26/11 1660, 7. k , 27/8 1664,6.k seka i i / i i 1686, 23. k ) . Vuonna 1660 saadettun nimenomaan, ettei ralssilampuodeike saanut panna mitaan fasituksia, joista ne eivat tienneet t a i joista ei ollut sovittu (vast, aatel. v a k t . 8/3 1660, 5. k ) . '
Taten siis maata omistavien seka sita viljelevien kansan- luokkien asema oleellisesti mnnttni siita, mita se lakinna aikai- sempina aikoina j a v a r s i n k i n siita mita se vanhimman Ruotsin lainsaadannon mnkaan ok oknt. K o k o talonpoikaislnokan poliittinen vapaus oli vaarassa, keidan asemansa alkoi laketa maaorjuutta. J a k u n kerran krunnun- j a verotalolksika ok varsinaisesti v a i n niita oikeuksia, joita aatekset keike antoivat,.
ok luonnolksesti ralssilampuotien asema viela enemman sel- lainen. H e i k a ok tosin krunnuke menevista snorituksista monia • vapanksia verotalolksiin verraten, mntta sukteessaan aateli-
seen maanomistaj aan ke okvat taydekisesti taman maaratta- . vissa.
N a i n mnodostni vakiteken olotila, jonka sekaisenaan j a t - ktiminen oli- luin k 3 m n finanssi- k u i n pokittisista syistakin mak- 2
dottomuus. Se oli saattanut valtion raha-asiat taysin rappioUe.
Se oli saattanut kokonaiset kansanlnokat toisesta v a k a l u k n i - sesta kansanluokasta riippuviksi j a sellaiseen asemaan, joka ei ollnt lainkaan sopusoinnussa oikeuden j a koktnuden vaatimuk- sien kanssa. Taten se "oli saattanut vajbs kuninkaan jarj estel- maa. vastaan. Mutta ennen k a i k k e a se oli saanut aikaan uuden demokratian muodostumisen, joka v a a t i itselleen sijaa valtiossa j a imtta oikeuksien jakoa ykteiskuntaluokkien kesken. A j a n k a i k k i pyrkimykset keskittyivatkin kysymykseen aateksten j a talonpoikien vaksesta sukteesta. Feodalisuns ok kaynyt sietiimattomaksi.
Se kasitys, j o k a i6oo-luvnn loimlla j a 1700-luvun alulla oli verotalokisen asemasta vakitsevana, pexustui csaksi edeka selitettyyn kekitykseen^osaksi niiden m.untoksien laatuun, joita lakinna edekisena aikana oli veroluetteloiden pitamisessa t a - paktunut. K u n K u s t a a Vaasa perusti m.aakirjat, merkittiin siiken-vero- j a kruummtilat samaka t a v a k a , j a varsinkin sen jalkeen k u i n eutinen l a i n mukainen knuden vuodeii vuokra- aika ok v m 1630 paikoilla mmutettu j'-ksivuotiseksi, tuk lam- pnodeike vuokratuilta krnunnntiloilta snoritettava -vero, joka oli yksityisoikeudellista laatna, olemaan maakirjoikin merkit- t y n a samaan- tapaan k u i n perintomaalta snoritettava vero, joka oli julkisoikeudellista laatna, jotapaitsi molempien peii- minen tapaktui-samoin. Oli niin oken luonnollista, varsinkin k u n ottaa knomioon olojen munn kekityksen, etta kasitteet veron-j a vuokranmaksu sekoitettiin, veroa ruvettiin katsomaan vnokranmaksuksi j a verotalolksia krunnun lampuodeiksi.
-Talonpoikaisvaeston kesknudessa tektiin 1600-luvun ensi puokskolta alkaen asian tilan jokdosta valtiopaivika useita vaktuksia. Ne saivat aikaan lukuisia saatyriitoja, joiden pok- j a n a oli taistelu talonpoikaisnlaan j a kerrasluokalle kunluvien suurtiloen sukteista. N a m a talonpoikain pj-rkimiykset seka se vaikea asema, jokon krunnu oli joutunut saivat aikaan osit- taisen reduktsionin jo K a a r l e X K n s t a a n aikana. T a m a re- duktsioni ei kuitenkaan aikeuttanut perinpokjaista muutosta silloisiinoloikin. Se v a i n piaransi valtion raka-asiain tilaa, mutta pokittisesti silla ei okut varsinaista merkitysta, silla entinen
Maa- jd maanvuokrapolitiikhamme vaiheita. 19
feodalisuiis j a i edelleenlcin voimaan, joskin jonkin verran rajoi- tettuna, j a talonpoilden. asema j a i y k t a liippnvaiseksi j a epa- varmaksi, k u i n se oli aikaisemmin okut. Varsinainen muntos oloissa saatiin aikaan vasta K a a r l e X l m aikana. Silloin sen muodostivat kaksi toimenpidetta, nim. reduktsionin toimeen- pano seka ruotujakojarjestelman aikaan saaminen. Edellinen mursi aatekston vallan, repien leodalismin junret pois j a pakot- taen aatekston munttumaan toiseksi, k n i n se oli ollut. Samalla se vapautti lukuisat talonpojat aateliston kerruudesta j a pelasti keidan vapautensa. Jalkimmainen taas sai aikaan sen, etta k u n vero- j a krnununtilojen tuloja ruvettiin kaj^ttamaan soti- laspaaltyston palkkaamiseen, t n k v a t takaisten tilojen omista- jat verojen perijaan nakden samanlaiseen sukteeseen, k u i n k e aikaisemmin okvat olleet aatelisiin, j a se ok luonnollisesti omansa titntnvasti keidan asemaansa parantamaan.
N a m a toimenpiteet eivat kuitenkaan saaneet aikaan mitaan varsinaista parannnsta siina asemassa, joka talonpoikaisvaes- tolla maatilojen kayttoon seka yleisiin rasituksiin nakden oli.
Painvastoin r a k v a a n entisia velvokisuuksia tilojen kayttoon nakden osaksi undelleen teroitettiin, osaksi ksattiin v. 1681 julkaistulla talonkatselmusasetukseka seka ' v . 1686 annetuka palkokissaannolla, jossa viimeksi mainitussa m. m. rajoitettnn niiden tyomiesten lukua, joita talonpoikainen maanomistaj a ok oikentettu apnnansa t i l a k a a n pitamaan. Niissa tapanlcsissa, joissa tilan verot menivat sotapaakyston palkkaukseen, t u l i v a t tosin tilalta maksettavat suontukset j a paivatyovelvokisuns tarkoin maaratyiksi. Suorituksien laadussa j a paljondessa ei kuitenkaan varsinaista muutosta tapaktunut, jotapaitsi aikai- sempi kasitys siita, etta verotalokisika ei oknt samanlaista omis- . tnsoikeutta tiloikinsa k u i n ralssimiekella, pysyi edekeenldn v a l - laka. Ralssilampuotien asemaan reduktsioni ei tuonut mitaan muutosta.
Reduktsionin jalkeen okvat siis edekeenkin piolttavina paivajarjestyksessa kysymykset vdvokisundesta verojen snori- tuksiin seka yleisiin rasituksiin j a sotavaen ottoikin seka k y s y - mykset aateksten j a talonpoikien jukdsoikendekisista sukteista
toisiinsa. N i i h i n k y s y m y k s i i n kohdistnivat talonpoikien paran- nusvaatimnkset, j a niita kasiteltiin edelleenldn valtiopaivilla lain- saadantokysymyksina. N i i n ok laita myos viela sikoin, k m i 1734 vnoden l a k i valmistui. Nunpa sita valmistettaessa k i i k - keimmat riidat ka>'tiin siita, knnlniko \'erotalollisille m..etsastys- oikens v a i ei, j a erinaisista mnista verotalollisten asemaa koske- v i s t a kysymyksista. N a m a enemman jnlkis- k n i n y k s i t y i s - oikendelliset kysymykset siis koskivat aatelisten j a talonpoikien jnlkisoikeudelksta snkdetta toisnnsa. Sita vastoin puhtaasti yksityisoikeudekiset kysymykset, nuden mukana kysymys vuokranantajan j a vnokramieken keskinaisesta sukteesta y k s i - tyismaan vuokrassa, eivat takaisia riitoja aikenttaneet. T a m a
ok Inonnolksta jo siita syj-sta, etta ne olivat pienia kys^^myksia ensiksi mainittnikin snuriin k y s y m y k s u n verraten. Mutta sita- paitsi siiken oli Inontaiset, vuokraolojen silloisesta laadusta
aikeutuvat syynsa.
' K u n aateliston asema oli sekainen, k u i n edeka on osoitettu, ei tasavakisten sopimnskumppanien kesken tekty j a molempien edut. prditaan yksityisoikeudelksen vuokrankasitteen mukaan knomioon ottava vuokrasopimns voinut keidan j a heidan lam- pnotiensa v a k k a t n k a kysymykseen. Painvastoin on niilta ajoilta todisteita, joiden mukaan aatekset yksipnoksesti miekn maarin maarasivat, m i k a ekdoika he antoivat tilansa vuok- ralle. ^) T a t a osoittaa myos se, etta ralssitaloUiset eli lampuo- dit eivat siiken aikaan okeet n^'kyoloihin verrattavan vapaan vnokramieken asemassa, ' v a a n niin h y v i n taloudekiseen tekta- vaansa nakden k u i n henkilokoktaisestikin paapiirteissaan sa- massa asemassa k u i n palvekjat. Heidan oikeuksiensa tassa kokden lain saannoksika sitominen t u k sita vakemman k y s y - mykseen, k u n esim. ruiden suorituksien maara, joita verotalol- ksten t u k keike maksaa, j a i erinaisissa kokdissa keidan keskensa vapaasti sovittavaksi (ks. vastaus verotalollisten v a k t u k s i i n 19/3 1649).
3) Ehrensten s. 2. — Nimenomaan. v a l i t e t t i i n , etta aateliset p a n i v a t vuokramieliilleen noihin a i k o i h i n Hian suuria veroja. ICs. kililakunnanvoiitien olijes. I I . §, j a Christiernin s. 4 1 .
Maa- ja maanvitohrapnliiiikhamme vaiheita. 21
•Vuokraelitojen maaritteleminen . j a tinkiminen w o k r a - miesteii t a k o k a ok siiken aikaan sita vakemman makdoki- nen, Ictm vnokramiekiksi tnkjoita ralssitiloike ok rnnsaasti.
T a k a n v a i k n t t i osaksi jo se, etta aatelisten vnokramiekiUa, knten edella-on osoitettu, oli m u i k i n talonpoikiin verraten monia etuja. Mutta sitapaitsi oli tilatonta vaestoa j a talonpoikais- maata koskevassa lainsaadannossa koktia, jotka suoranaisesti ajoivat tilatonta vaestoa aateksten lampuodeiksi, m i k a k sel- laiseksi oli tilaisnntta paasta.
• J o vankastaan ok Ruotsin laeissa saannoksia, joiden m u - kaan irtainien vaeston oli otettava vuosipalvelus, ekei keika ollut 3 markan omaisuutta. Sittemmin taman sunntaisia saan- noksia kehitettiin edekeen. Orebron saannoissa 24 p:lta t a m m i - k n u t a 1540 saadettiin, etta irtain'vaesto ei saanut tekda tyota paivapalkkaa vastaan, erinaisia kasityolaisia lukuunottamatta, vaari oli keidan otettava vuosipalvelus t a i mentava tyokon kaivoksiin. J a ksaksi saadettiin, etta myos sekaisten m a k i - tupalaisten, joilla oli lehma j a sika j a jotka olivat sopivia taloa pitamaan, tuli sekainen ottaa. Sittemmin annettiin useam- pia saannoksia, joiden mnkaan irtaimen vaeston, joka ei ollut vuosipalvelusta, ok m.entava sotavakeen. ^) N a m a saan- nokset okvat voimassa viela silloin, k u n ,1734 vuoden l a k i a saadettiin.
K u n siis irtaimena vaestona ei saanut oka j a k u n sota- vakeen joutumista luonnokisista syista koetettiin m i k a k mak- dolksta vaittaa, oli irtaimen vaeston j oko pyrittava vuosipalve- lukseeiL t a i tilaa hakitsemaan. Mntta nekin mahdokisnudet okvat rajoitettuja. K n n palkolksten saaminen ok alkanut tuot- t a a aatelisiUeldn vaikeuksia, olivat nama saaneet aikaan sen, etta talonpoikaisvaeston palvekjain l u k u lainsaadantotieta rajoitettiin maaralukuun, joka v a i k t e k talon suuruuden mu-
1) K n k . P I 4/1 1577; Yaltiopaivapaatos 12/11 1635, 4- §; Pallcollis- saanto 30/8 1664, 1:0 (Schmedeman); Vastaus aateliston v a l i t u k s i i n 23/12 1682, X V n i . K s . m y o s Nordstrom s. 128; Winroth, O m tjenstehjonsfor- liallandet, s. 62.-
kaan. ^) Talonpojike kunluvien palvekjain l u k u a rajoitti taman okeka myos se v a n k a saannos, jonka mukaan talonpoika ei saanut ottaa kaltuunsa maata enempaa, k u i n etta k a n oli »fnk- sntten». Sus paitsi e t t a , talonpoikien palvekjain Inkn oli pantu riippumaan kanen kallitsemansa maa-alneen suuruudesta, oli myos sen maa-alneen snmuns, jonka k a n sai -kaltuunsa kankkia, edeka mainitnlla tavalla rajoitettu.
I r t a i m e k a vaestoka ei ollnt myoskaan makdokisuntta paasta talonpoikaismaanomistajain vnokramiekiksi, koska naita
ok nimenoniaan kieketty pitamasta lampuotej a ^) eika myos- kaan tilanosia saanut torppina vuokrake antaa. Uuden suo- r a a n kruunnke veroa maksavan -viljelman perustaminen metsa- maike tuotti luonnollisesti myos'vaikeuksia, varsinkin k u n kylien jakamattomake maalle voitiin perustaa unsia tiloj a v a i n k a i k - kien k y l a n asukasten l u v a k a (1664 v m metsaasetus 18. §).
Varattomimmalla irtaimeka vaestoka ei siis okut usein- kaan mnnta makdoUisuutta k u i n rnveta aatelisten palvekjaksi t a i lampuodiksi, jos taktoi vaittaa sotavakeen t a i vuorityokon joutumista. Siiken asemaan pyrkiminen oli sita luonnoUisem- paa k n n ' knten edella on osoitettu, se tarjosi erinaisia mnitakin etuja vero- j a krnuimntalokisten asemaan verraten. Aatelisika siis ei okut pnntetta -vnokramiekista j a niin oken keita siis ei p3iTkim3fS vuokramiesten saamiseen pako-ttanut tekemaan vuok- raektoja -vuokramiekille ednlksiksi, v a a n painvastoin vuokra- miehia ok k d l l a tarjoka sellaisika ekdoika, k u i n ke yksipnok- sesti taktoivat maarata. K u n ottaa knomioon keidan edella kerrotun suktautumisensa verotalokisiin seka sen, etta keidan paaomansa olivat varsinaisesti sijoitetnt maaomaisnnksiin, joiden makdolksimman tuottaviksi tekeminen kuului keidan varakisnutensa koitoon, ok luonnollista, etta ke eivat jattaneet
^) Palkollissaanto 13/11 1686, 2:0 (Sdunedeman); Vastaus aateliston v a l i t. - 2 5/ i o 1682, 2:0; V a s t a u s r a l i v a a n v a l i t . 11/11 i 6 8 6 , 33:0. — 2) K r M I , , K n k k 30: 2; P l a k a a t t i verotilojen kunnossapidosta 1^59; Strangnasin saanto 1437; K n k . P I koyhyydesta 19/4 1555; K n k . m a n d a a t t i 4/4 1546, 2. §; 1681 vuo- den talonkatselmusasetus 23:0. — ^) K n k . k i r j e 23/8 1549; Gj'WjMg, T o r p p a r i - laitoksen k e l i i t y s , s. 22. Vuokraamiskielto j o l i t u i jo m a a r a y k s i s t a , joiden m u - k a a n verotaloUinen sai p i t a a v a i n yhden t i l a n , ei saanut k a n i a a veroa toiselta talonpojalta seka oli velvollinen itse tilaansa viljelemaan. _ '
Maa- ja maanvuokrapoUtiikkamme vaiheita. 23
t a t a tilaistiutta kayttamatta. ^) Siten keidan vuolcrasopininlt- sensa' okvat yleensa v a i n vnodeksi kerraka'an t e k t y j a j a siis milloin takansa irtisanottavia ^) j a vnokramaksnna perittiin keilta yleensa k a i k k i , mita k e i k a tilan tnotosta j a i y l i tarpeelk- sen yllapidon. ^)
Sen tanstan ksaksi, jonka edeka oleva selonteko. antaa aateksten j a keidan lampnotiensa valisike snkteille, on tassa ykteydessa viela mainittava siita velvollisnndesta, joka 1am- puodeilla lakinna ennen 1734 vuoden lain voimaan astumista ok vnokra-alneittensa viljelemiseen j a rakentanuseen. Perus- saannoksena ok siina kokden talonkatselmusasetus keinakuun 18 p:lta 1681. • g
Viljelemisvelvollisundesta ok, siina (3.kokta) yleisesti saa- detty, etta talonpojan t u l i »wal bruka sin aker, ransa ock rodja sin ang om k a n will' skogzlopa, dika, kagna ock stangia,
laggia Huniblegardar, ock t k e m wid mackt k a k a , som ratter Bonde agnar ock b6r.» U u t t a peltoa t a i n i i t t y a oli vuosittain raivattava yksi panninmaa (spanneland), mikak siiken sopivaa maata oli j a laidtmta ei siten vakennettj^. J o k a taman loi l a i - min, sai maksaa sakkoa j a seuraavana vnonna korjata puutteen.
Xisaksi tuli vuosittain k a i v a a 40 sylta u u t t a ojaa, t a i k k a jos sellaista ei t a r v i t t u , perata kaksi ker^taa niin paljon v a n k a a ojaa. N i i n i k a a n tuli lampuodin pystyttaa vuosittain 40 kumala- seivasta, siksi kunnes niiden l u k u tuli olemaan 200.
Rakentamisvelvokisuudesta ok myos yksitjdskoktaisia saan- noksia. Siten oli Ineteltn, m i t k a knoneet ok katsottava l a i k i - siksi knoneiksi j a milloin siis talo oli katsottava taysin laiUi- sesti rakennetuksi, seka myos k u i n k a monen vnoden rakeimus- velvolksuutta k u n k i n rakentaminen erikseen vastasi. Erikseen
• . r
•'•) Aateliston erioikensasettiksessa vuodelta 1723 sanottiin (35. k o M a ) :
»li"\var Adelsman liar f r i t t , at giora sig s i t t gods ocli egendom sa n y t t i g lian kan».
— ^) J o niiden kruununtaloUisten irtisanomiseeu, joiden t i l a t olivat aatelisiUe l a a n i t e t y t , oli n a i l l a oikeus milloin tahansa; k s . vastaus r a h v a a n v a l i t u k s i i n 27/11 1643. — J o 1600-luvun alussa oli m a a n l a i n saatama yleinen 6 vuoden v u o k r a - a i k a r a j o i t e t t u yksivuotiseksi; ks. Ekeberg s. 2.— Yrt. v. Bonsdorff, Donationerna, s. 62. — ^) Ehrensten s. 2.
oli maaratty, • etta vuosittain tuli panna 20 k^^naraa uutta kattoa, missa- tarve vaati, seka rakentaa 30 sylta nutta -aitaa.
Uutisviljelys- j a rakentamisvelvolksuus oli toimitettava sakon u k a k a , oken laiminlyonti seuraavana vnonna korjattava.
Jos lampuoti t a i m u n talonpoika k u i n perintotalollinen loi laimin rakennus- j a -inljelemisvelvolksuuden kolmena vnonna, voitiin kanet ajaa tilalta pois j a ottaa vakinko kanen omaisun- destaan.
Edella oleva selonteko virokramieken. viljelemis- j a raken- tamisvelvokisuudesta siis osoittaa, etta lain mukaiseen k u n - nossapitovelvolksuuteen k u n k u velvolksnus r a i v a t a vuosittain niin paljon unsia viljelyksia k u i n vnokramieken voi edekyttaa voi v a n niita yleensa raivata, Jotapaitsi saannokset viljelyksien kunnosta vuokraesinetta takaisin annettaessa osoittavat, etta niiden l a i n mnl^aan t u l i oka ta3rdessa kunnossa, s. o. sellaisessa k n i n ne sikoisia viljetysoloja silmalla pitaen yleensa voivat oka.
Samanlainen oli vnokramieken velvolksnus vnokra-alueen r a - kennnksiin nakden.
Vnokramieken viljelys- j a rakennnstyo ei siis yleensa voi- nut vuokrakauden aikana nonsta y k sen, m i k i n k a n oli lain mukaan velvollinen. Vuokramaksn oli myos maaratty otta- malla etukateen knomioon, 'etta vuokramiekeke kuului tuol- lainen parantamisvelvolksnus. J o siita seurasi, etta mikaan korvans vuokramiekeke vuokra-alueella tekdyista paranmtk- sista ei yleensa t n k u t vuokrakauden paattyessa kysymykseen.
Sitapaitsi seurasi se myos siita jdeisesta sukteesta, j o k a asian- osaisika vuokrasukteissa edellisen mukaan toisiinsa nakden ok.
Ainoastaan sikoin k u i n vuokrarqies otti autiotilan viljel- lakseen, vaadittiin kanelta t a v a k i s t a suurempiia ponnistuksia j a tekoklcaampaa tyota. M u t t a niista parannuksista, jotka takaisen t y o n k a u t t a maanomistaj an k y v a k s i tulivat, saikin vuokramies korvanksen laissa saadetyn > verovapauden muo- dossa. 1)
V a i k k a aatekston lampnotien asema ok takainen, eivat
1) M a a h e r r a i n olijes. 1687, 32:0; K i h l a k u n n a t i v o u t i e i i olijes. 1688, 10 §;
Aateliston etuoik. 16/10 1723, 20:0; Abrahamsson ss. 53 j a 152.
Ulaa-, ja maanvuokrapolitiikkamme vaiheita. 25'
silloisen ajan valtiopaivaasiakirjat, joissa tavataan Inkuisia valitnksia vero- j a krnunnntalokisten asemasta, sisaka jnuri mitaan ralssilampuotien asemaa -koskevia v a k t u k s i a . T a m a . joktun jo siita, etta silloinen k^'symys aatelisten j a talonpoikien
keskiiiaisesta sukteesta keski'tt5'i kjj'symykseen aatelisten seka kruunum j a verotalolksten sukteesta toisiinsa, jonka rinnaka kysji'm^^s vuokramiesten asemasta-niilla tiloika, joita aateliset olivat vankoista ajoista saakka omistaneet, jai' syrjaan eika voinut saada knomattavaa ykteiskunnallista merkitysta. Sita- paitsi ainoastaan vero- j a kruununtalokiset olivat valtiopaivilla
edustettuina, jota vastoin ralssitalonpoikien pnolesta ok v a n - koista ajoista saakka katsottu keidan isantiensa sieka puku- van. ^) I/isaksi ralssilampnoteja suoranaisesti estettiin kaan- tymasta valituksikansa kakituksen puoleen. .
K u n tata kekityksen k n l k u a K n s t a a Vaasan j a kanen seu- raajiensa aikana tarkastaa n a i k i n aikoikin valkimeiden yleisten kansantaloudelksten periaatteiden valossa, niin kuomaa, etta se oli aivan' niiden periaatteiden mukainen.
Ruotsin valtioaatteen kekitys K u s t a a Vaasan j a kanen seuraajiensa aikana seka sikoinen toiminta eknkeinoelaman jarjestamiseksi okvat merkantikstisten periaatteiden sovellutta- misen t y y p i k i s i a ilmaisumnotoj a. Naiden periaatteiden sovel- luttaminen ikneni meilla kauppapoktiikan alalia m. m. kaupan rajoittamisessa kanpunkeikin j a maakaupan kiekossa, kauppa- j a tapukkaupunkien erossa, ammattikuntajarjestdssa, kasityo- laisten j a t e k t a i k j a i n pakottamisessa kaupunkeikin y. m. s.
Maatalouspoktiikan alaka ne ilmenivat sen suuntaisissa saan- noksissa, joista edella on tekty selkoa j a jotka pakottivat maa- r a t t y y n maatalouden jarjestelyyn, estivat uusien itsenaisten viljelmien muodostumisen seka m. m. en^tiset itsenaiset talon-
\
^) V a s t a u s r a l i v a a n v a l i t . 26/11 1660, 7:0 j a 27/8 l'664, 6:0, seka i i / i i 1686, '^yo. — S i t e n esim. k r u u n u n - j a verotaloUiset v a l i t t i v a t v : n 1686 v a l t i o - p a i v i l l a , etta heidan tiloillaan p i d e t t i i n katsehnuksia tiloj en kunnosta j a hoi- dosta, m u t t a v a s t a t t i i n siihen, etta heidan oli n i i h i n a l i s t u t t a v a , »koska ne oli- v a t heidan omaksi J a koko v a l t a k u n n a n hy6dyksi». Vastaus r a h v a a n v a l i t . i i / i i 1686, 2i:o. — Y r t . vastaus r a h v a a n v a l i t . 3/1 1683, 9:0. — - ) Wahlberg s. 79.
pojat maata vuokralle antamasta j a torppia perustamasta y m i a pakottivat alemmat kansanluokat palvelij oiksi t a i - muuten mukautumaan ylempien kiokkien tarpeisun.
Samaka keskisaaty voimistui seka talonpoikaislnokan jou- tuminen aatekstosta riippuvaksi t a v a k a , joka ukkasi sen edis- tysta j a itsenaista kekitysta, valmisti aateliston maanomistuk- seen pernstnvan valta-aseman murtumista, kunnes tuokainen murtuminen reduktsionien vaikutuksesta tapaktui.
Merkantikstiset periaatteet olivat siis meilla vallaka vuosi- satoja. Ne painoivat leimansa k a i k i k e taloudelksen j a vielapa ykteiskunnalkseukin elaman aloille. • Ne okvat ilmaisuna, kuten on sanottu, taloudelksen elaman alaka personifioidnsta despotis- mista j a niiden pystyssa pysymiseen okvat vaikuttamassa yleis- ten taloudelksen elaman vaatimuksien lisaksi myos ylempien ykteiskuntaluokkien itsekkaat intressit. ^)
3. Sm'tyminen merkantilismista Uheralismiin.
1700-luvun alknpuoleka olivat merkantikstiset periaatteet okeet maaraavina parisataa vuotta. Niiden yksipuolinen to- teuttarninem ok vakitellen joktanut eknkeinoelaman sekaisiin rajoituksiin j a sekaiseen pakkotilaan, joka mnodostni edistysta ekkaisevaksi j a taloudelksta tuotantoa keikentavaksi. T a m a aikentti Inonnokisesti jDyrkimyksen paasta takaisista rajoituk- sista. N i i n i k a a n esiintyi kenkinen tarve paastaa yksilo siita lujasta valtiovakan kolkouksesta, jokon merkantikstisten oppien toteuttaminen ok joktanut. Merkantikstisten oppien tilake toikin Rousseaun luonnonoikeuden teoria opin yksiloiden tasa- arvoisuudesta j a vapaasta itsemaaraamisoikendesta seka y k - teisknntaelamasta y k t a voimakkaiden jdcsiloiden sopimussuk- teena. ' •
T a l t a luonnonoikeuden pokjalta laktien k e k i t t y i vakiteken uusi taloudelknen oppisuunta,, fysiokraattinen j a klassilknen konlu, joike ykteisena perusajatnksena ok oppi yksilon vapau- desta taloudekisessa toiminnassa. Niinikaan mnodostni oppi valtiovakan tarpeettomuudesta muuknn k u i n jarjestyksen ylla-
^) Lille, Anders Chydenius, s. 6.
