K A T S A U S U L K O M A I D E N . A I K A K A U S L E H D I S T O O N .
EKONOMISK T I D S K R I F T .
J926, n:o 2—2. David Davidson, Tyska skadestdndsfroblemet.
Tekija luo tassa katsauksen Saksan vakingonkorvauskysymyksen mcnivaiheiseen kehitykseen tehden perusteellisesti selkoa Dawes- komitean ehdotuksista ja lopulta vahvistetusta korvausjarjestel- masta. Esityksen tekevat arvokkaaksi tekijan sehtykset ja arvos- telut. •— Karl Hildebrand, Den engelska kolkrisen. Esitys on suu- rinamalta osaltaan selostusta huhkomissionin mietinnon selvityk- ' sista Englannin hihiteolhsuuden nyk3dsesta asemasta ja-uudistus- ehdotuksista. — Erik Lindahl, Det kooperativa programmet. Noja- ten tunnetun ruotsalaisen osuustoimintamiehen Anders Omen samannimiseen kirjaseen tekija tarkastaa eraita osuustoiminnan paamaara- ja menettelytapakysymyksia. Varsinkin han koettaa selvittaa, miten kauan ' kulutusosuuskuntien' tulee uhrata nyky- hetken edut tulevaisuuden etujen hyvaksi, t. s. kauanko niiden tulee pitaa hinnat yksityiskauppiaiden hintojen tasaha, jotta ne siten saisivat keratyksi hikkeen pohjan vahvistamisehe ja laajentami- sehe tarpeelliset paaomat, ja milloin ne voivat toteuttaa varsinaisen tarkoituksensa: alentaa hinnat nykyisten kuluttajapiirien hyvaksi.
— Taman vihkon muusta sisahyksesta on mainittava selostukset Ruotsin kansantaloudeUisen yhdistyksen parissa kokouksessa pide- tyista esitelmista ja nuta, seuraimeista keskusteluista. Toisessa ko- kouksessa piti ministeri Ernst Wigforss esitehnan valtionbudjetista, toisessa ylithehtSori P. / . G. Laurin Ruotsin halhtuksen ehdotuksista yhteiskunnaUiseksi tapaturma- 'ja sairausvakuutukseksi, kysymyk- sesta, joka. Ruotsissa viime aikoina on ohut erikoisen huomion esi-_
neena, varsinkin valtioUisissa piireissa.
NATIONALEKONOMISK T I D S K R I F T .
1926, n:o I—2 . Har aid Faber, Konkurrencen for danske land- brugsprodukter paa det engelske marked. Tekija tutkh tassa Tanskan vientimarkkinoiden viimeaikaista kehitysta Englannissa ja lahinna
Katsaus ulkomaiden' aikakauslehdistoon 233 mahdoUisuuksia kestaa siina yha vaikeutuvassa kilpaUussa, minka Englannin surtomaiden ja niiden tuotteiden asettaminen etuoikeu- tettuun asemaan on saamassa aikaan. Kysymys Englannin yha J37rkemman imperiahstisen talouspolitiikan vaikutuksesta Englan- nin tuontiin eri maista ansaitsee Suomenkin osalta vakavaa huo- miota. — Gustav' Ole Bech, En )>Managed currency)}. "Tekija tarkas- taa mahdoUisuuksia n. s. managed currency'm aviUla pitaa hinta- taso muuttumattomana ja osoittaa, etta tuoUaista rahajarjestel- maa suunniteltaessa on yksipuohsesti _kiinnitetty,JiuQmip^^
arvon vaUiteMsta .johtuviiH"~hni|atasdn muutoksiin. Tavarapuo- lesta, lajhlmiir^luonnonsuhteista, teknilhsista seikoista ja^ pai^a-_
suhteista johtuu kuitenkin suuri^iaara hinnanmu^ ja nama teJEevat mainittuun,. periaatiteeseen perustuvan rahajarjestelman:
nTffiddttomaksi..^^.,., MahdoUi^^
ciUTency»,
jossa tavarapuolesta johtuvia hinnanmuutoksia ei mekaa- nisesti esteta. Mutta taman ja kultakannan, josta enimmakseen todeUisuudessa voisi kayttaa nimitysta »managed» kultakanta, valilla on verraten pieni ero, ja eroavaisuudet ovat tekijan mielesta mel- kein kauttaaltaan jalkimmaisen eduksi. Varsinkin han huomaut- taa vaikeudesta kansainvahsten sopimusten avuUa vakiinnuttaa paperikanta, kun taas kultakanta seUaisenaan epasuorasti merkitsee kansainvahsta sopimusta siita, ettei mikaan maa erikseen voi har- joittaa luottopohtiikkaa, joka poikkeaa terveen ja luonnollisen kehi- tyksen vaatimasta. — Kirsten -Gjessing, Rationel driftsledelse —•scientific management •— og arbejderen. Esitettyaan tieteellisen tyo- jarjestelman — meiha enimmakseen Taylorin jarjesteknan nimeUa tunnettu, vaikka tama on vain yksi naita amerikkalaisia jarjestel- mia —• periaatteet han tutku varsinkin niita keinoja, joiden avuUa tyovaki saadaan suosioUisiksi taUe jarjestehnaUe. Niinkuin tun- nettua, tyovaki aluksi tassa.naki keinon, jonka avuUa tyonantaja koetti puristaa tyolaisista entista enemman tyota, ja vastusti siis sen kaytantoon ottamista. Sittemmin on tassa kuitenkin tapah- tunut muutos. Tama on tekijan.mielesta etupaassa johtunut siita, etta tyonantajat, toisin kuin Taylor, sovittaessaan puheena ole- van jarjestelman tehtaisiinsa, ovat asettuneet yhteistoimintaan
•tyolaisten kanssa. Tarkastaessaan j'arjestehnah menestymismah- doUisuuksia tekija paneekin paapainon kahdehe seikaUe. Toiselta puolen on tyolaisia riittavasti — mita enemman sen pareinpi — .valistettava kasittamaan jarjestelman tarkoituspera ja etta heidan- kin taloudeUinen edistymisensa pohjaltaan riippuu tuotannon hsaa- misesta. Toiselta puolen on tyolaisUle annettava osaUisuus ty5n- johtoon — mista muuten on suurta etua myos jarjesteknan kay- tanndUisen soveltamisen kannalta •— siUa vain yhteistoiminta kaik- kien tuotantotoimintaan osallisten kesken takaa seka ajan pit-
^34 Katsaus ulkomaiden aikakauslehdistoon
kaan parhaimmat taloudelhset tulokset etta suurimman t5rydy- tyksen yksityisihe yksilohle. — Taman vihkon muusta sisahyksesta on mainittava Idrjoitukset: Pout Heiberg, .Sammenligning mellem ferbruget i Kobenhavnske familier med en aarsindtaegt af 4—3000 kroner i igi6 og i 1922, seka muistosanat Henrik Pedersenista..
STATSEKONOMISK T I D S K R I F T .
1926, n:o I. J. B. Hjort, Reformer i statens regnskapsvaesen.
Tassa, Statsekonomisk Forening'in kokouksessa pidetyssa esitel- massa tehdaan paaasiahisesti selkoa Norjan tilUaitosta uudistamaan asetetun valtion komitean' ehdotuksista lahinna tulo- ja meno- arvion uudistamiseksi. Kun Norjan budjettijarjestys on peraisin vuodelta 1885 ja Norja tosiasiallisesti on vaiha yhtenaista, uuden- aikaista seka tulo- ja menoarvioita etta tilUaitosta yleensa,' ei ole ihmeteltavaa, etta komiteaUa yksin tulo- ja menoarvion uudista- miseen nahden on laaja uudistusohjehna. Eraat sen kohdat saat- taisivat oUa meUlakin huonuoon otettavia. — K.A. Wieth-Knudsen, Kronestigningen og Prisfoldet i Norge og Danmark. Paahuomionsa on professori Wieth-Knudseh kohdistanut rahankurssin ja hinta- tason kehityksen erilaisuuksien valaisemiseen ja taman ilmion sjd- den selvittamiseen. SamaUa han tarkastaa mahdollisuuksia vaikut- taa vahittaishintoihin haluttuun suuntaan. — Sen hsaksi tassa vUikossa on Ansgar ThorbJBrnsenin kirjoitus: Statsekenomiske og Bedriftsokonomiske graensefelter, belyst ved aktieselskapers aarsregn- skaper ynna vertaUu Norjan ja Ruotsin valtionvirkamiesten palkka- suhteista.
' T H E ECONOMIC JOURNAL.
1926, maaliskuu. D. H. Macgregor, Family allowances. Jos palkat asetetaan ruppuviksi perheen suuruudesta, joudutaan risti- riitaan vaatimuksen kanssa: samasta tyosta sama palkka. Yksityis- taloudessa on ainoastaan, jalkimmainen periaate mahdoUinen. Jos palkan tulee mukautua perheen suuruuteen, on valtion asiana mak- saa erityisia perhehsia, se merkitsisi nykyisUlaan vahintaan. 60—•
70 miljoonan punnan lisa verotusta, mika maara viela kasvaisi, koska perhehsan maksaminen hsaisi syntyneisyytta.' — C. Dampier Whetham, The Land and the Nation. Englannin hberahsen puo- lueen ehdotus maan kansaUistuttamisesta ja vUjelijoiUe vuokraUe jattamisesta on tekijan mielesta •ka3rtann6llisesti mahdoton, koska mitkaan jaxjestot ja komiteat eivat voisi tehokkaasti ja jousta- vasti toimia maan vuokr'aamisessa. Nyk}dset epakohdat johtuvat
vahemman omistusoloista kum vaUitsevista hintasuhteista. — H.
Belshaw, The Profit Cycle in Agriculture. Tutkunus nousu- ja lasku- kausista maataloudessa perustuu amerikkalaiseen ja tanskalaiseen tilastoon. Sen mukaan vaihtelut, ovat maataloudessa yhta tuntuvia kuin teoUisuudessa, mutta ne ilmenevat vahemman tuoton maa- rassa kuin puhtaassa tulossa. Nousukautena ttUot kasvavat suuresti maatalouden tuoton verkkaisuuden vuoksi; samasta syysta lasku- kautena joudutaan helposti tappion puoleUe. — R. G. Hawtrey, The Gold Standard and the Balance of Payments. KuUan virtaaminen maasta tai maahan riippuu osittain rahamarkkinoiha valhtse- vasta tilanteesta, osittain ulkomaankaupasta ja osittain paaoman siirtymisista. Yleensa kehitys itsestaan pyrkii tasapainoon ja sita voidaan auttaa sopivilla luottotoimenpiteiha. Ainoa vaara uhkaa nykyjaan Amerikan taholta. Jos Amerikan omistama tavaton kultamaara laskettaisun hikkeeseen, ei mikaan pankki kykenisi estamaan kuUan virtaanaista maahan ja sen aiheuttamaa liintain nousua. Mutta -Amerikka on noudattanut toisenlaista rahapolitiik- kaa ja tulee kaiken todennakoisy^den mukaan vastakin niin teke- maan. — 5. N. Procopovitch, The Distribution of , National Income.
KansaUistulon jakaantumista on aikaisemmin. esitetty tulovero- tUaston pohjaUa, mutta on noudatettu vaaria metodeja. Professori Procopovitch esittaa eri tuloryhmat suhteessa ' vaestoon, ei nuden henkUQluvun mukaan, seka vastaavat tulomaarat,' ei rahassa, vaan
»budjettiyksikoissa», s. o. yksikoissa, jotka merkitsevat kansakun- nan jasenten keskimaaraista tulomaaraa. Kirjoittaja tulee siihen tulokseen, etta varakkaiden piirien tulotaso on jotensakin .sama kaikissa kapitahstisissa maissa, mutta kuta alemmas laskeudutaan tuloasteikossa, sita suuremmiksi muuttuvat eroavaisuudet; koy- hissa maissa alemmat luokat ovat paljon koyhempia kuin varak- kaammissa maissa.
K A T S A U K S I A .
ENGLANNIN HIILIKYSYMYS.
1.
Nykyjaan niin paljon liuomiota kerattanyt Englannin hiUi- teoUisuudessa syntynyt riita on samalla luonnoHisesti S5mnyttanyt laajan kirjallisuuden asiasta. SiLle, 'joka nopeasti haluaa asioihin perehtya, tarjoaa vrraUinen sinikirj.a Report of the Royal Commission on the Coal industry (1925) hitteineen erinomaista johtoa. —
Koetamme seuraavassa paaasiassa siihen' nojaten hieman selostaa niita olosuhteita, jotka johtivat lakkoon.
Hiiliteohisuuden tarkeyden Englannihe kuvaa parhaiten se seikka, etta maasta viedyn hihen arvo on nykyjaan noin kjmimenes osa koko viennin arvosta ja vol}rymi on noin koko viennista.
Vuonna 1800 oli hiihteohisuus vasta aluhaan, sihoin oli vuotui- nen tuotanto kymmenen mhjoonan tonnin vaihehla. Sen jalkeen aina maaihnansotaan asti tuotanto ja myoskin vienti nopeasti kas- voivat ohen w . 1909—13 keskimaarin edelhnen 469.6 ja jalkim- mainen 88.4 mhj. tonnia. Kotimaista kulutusta varten jai sus keski- maarui 181.2 milj. tonnia. Jos esitamme luvut v:lta 1913, ,sus jurui ennen sotaa, seka muutamilta viime vuoshta, saamme seuraavan
asetehnan:
Vuosi Tuotanto Vienti Kotina. kulutus M i l j . t o n n e i n
1 9 1 3 2 8 7 ' " 9 8 1 8 9 ' 1 9 2 0 2 3 0 4 4 1 8 6 1 9 2 4 • 2 6 7 8 2 1 8 5 1925 . 2 4 4 6 9 175
Huomaamme siis, etta kotimainen kulutus ei ole ^suurestikaan v'ahentjmyt, pikemmin painvastoin, paitsi v. 1925, jota yleensa
1 Vol. I . Report. Hinta 3 d . • .
pidetaan hiiliteoUisuudelle' varsin raskaana vuotena, kun sen sijaan vienti v. 1920 oli vahemman kuin puolet engnen sotaa saavutetusta keskimaarasta. Viela v. 1925 vienti oli ri. 19 milj. tonnia pienempi kuin viiden sotaa edeltaneen vuoden keskimaara ja 29 milj. tonnia pienempi kuin v. 1913. Siina lieneekin eras tarkea syy hiiliteohisuu- den huonoon asemaan. • •"
Viennin vahentymiseen on monta syyta vaikuttamassa. Venaja ei osta juuri mitaan, sen olot ovat siksi kaaosmaisessa tilassa. Sak- sassa on ryhdytty kayttamaan entista enemman hgniitteja, mika lisaa sen bituminoosisten hiUten varastoa n. 15 mhj. tonnilla. Lisaksi on maailmansodan aikana ja sen jalkeen turvauduttu eraisiin hiiha saastaviin menetelmiin, joiden avuUa saastetaan n. 10 % kulutuk- sesta. Itahaan on vienti myoskin pienentjmyt, Saksan on vietava sinne sotavahinkojen korvaukseksi hiUia, ja kun 93 % taman maan hiilentuoimista ennen sotaa oh Englannista, on se nykyjaan vain 63 %•
Myos hiUen kayttoon nahden on Englannissa tapahtunut joita- kin muutoksia. Kulutus henkea kohden oli v. 1909—^13 • 86 • cwt-, V. 1924 83 cwt ja V. 1925 78 cwt. . E r i tarkoituksiin kaytet5m hulen maara ilmenee seuraavasta asetelmasta.
Milj. tonnia Prosenttia 1 9 1 3 1 9 2 3 1 9 2 4 1913 1 9 2 3 1 9 2 4
33-60 33-50 33-''6 18.2 19.9 18.7 Kaasulaitokset 16.70 15-37 16-66 9-1-^ 9 . 1 9.2 4-90 7-24 7.75 2.7 4-3 4.3 13.20 13.3s I 3 . S 1 7.2 7.9 7-6 Rannikkoliikenne 1.90 1.10 1.37 1.0 0.7 0.7 18.00 16.85 16.68 9-S 10.0 9.2 5.80 -6.47 6.67 3-2 3-8 3-7 21,20 14.42 14.04 11.5 8.6 7-8 Muu teoEisuus y. m 68.6 6 0 . 4 2 7 0 . 2 s 37-8 35-8 38.2 Yhteensa 183.SO 168.76 l 8 o. 3 6 loo.O 100.0 1 0 0 . 0
Sahkoteolhsuuden alaUa on hiUenkulutus suuresti hsaantynyt suta huohmatta, etta hiUen kulutus kUowattia kohden on huomat- tavasti laskenut, ja on luultavaa, etta se tulee vielakin laskemaan.
Rautateiden sahkoistaminen tulee hsaamaan hihen kayttoa taha alaUa, vaikkakin samaUa on luultavaa, etta yhteiskulutus tulee vahenemaan. Sahkoradat kuluttavat sahkontuotantoon vain puolet suta hiUimaarasta, minka sama hikenne vaatii hoyrjrvetureita kay- tettaessa. Kuitenkin on otettava huomioon, etta lahimpina vuo-
238 Ku/sauKsia
sina tuskin sahkoistetaan paaratoja, ja esikaupunkiradoiUa on tarkoituksena samalla lisata liikennetta 50 tai 100 %. Vesivoimaa Englannissa tuskin tullaan kayttamaan, ainakaan huomattavassa maarin, sahkoa synnyttamaan.
Rautateolhsuuden alalia on sota-ajan korkeakonjunktuurien jal- keen havaittavissa taantumista. SUla, samoin kuin kone- ja laivan- rakennusteollisuudeUa,_ on nykyjaan varsin vaikeat ajat kestettava- naan.
Zotitalouskulutus ei ole kasvanut, huohmatta siita, etta vaesto on lisaantynyt n. kolmella miljoonaUa. Se johtuu etupaassa siita, etta vanhoUlisessa Englannissakin on keskuslammitys paass}^ san- gen yleiseksi, ja sen lisaksi poltetaan monin paikoin kaasuvalkeaa hiUivalkean asemesta. Huvittavana piirteena voi mainita, etta kaasuvalkea palaa sekin avonaisessa takassa, joka rautaristikoUa tai -torviUa on jarjestetty hiUi- tai haUcotakan nakoiseksi.
Rannikkohikenteessa, samoin kuin merilhkenteessa, on hiUien kaytto vahentynyt, johtuen hiUien viennin pienentymisesta. Kuta- kin ulkomaiUe vietya 100 tonnia kohden kuluttavat krUjetusalukset naet 27 tonnia. Sen hsaksi on oljyjen kaytto tuhut yleisemmaksi.
V. 1913 tuotun Suurbritanniaan enintaan 500 000 tonnia oljya.
V. 1924 kuluttivat yksin ulkomaisessa hikenteessa olevat alukset yh miljoonan tonnin. V:n 1926 alussa rakenteUla olevien moot- torialusten tonnisto oh melkein sama kuin hdyryalusten tonnisto.
Mita Englannin huhvarast oUiin tulee, on laskettu, etta viime vuoden lopussa oh kayttamatta 194355 mUj. tonnia hiUia, joUoin ei oltu otettu huomioon hiUta, joka on 4000 j alkaa maanpinnasta syvemmaUa. Tama maara kestaisi jos tuotanto, pysyy nykyisel- laan, noin 400—500 vuotta, ja jos, kuten on luultavaa, piankin onnistuttaisiin teknUhsten apuneuvojen parantuessa kayttamaan hyvaksi 4000 j alkaa syvemmaUa olevia kerroksia, hsaant5dsi varasto huomattavasti.
I I .
Englannissa on nykyjaan n. 1400 kaivosyritysta, joUla on yhteensa 2 481 hiiha paatuotteenaan tuottavaa kaivosta. Sen hsaksi on olemassa 237 kaivosta, jotka tuotta,vat hiilia sivutuotteena tai jotka ovat seisomassa. Muutamien tyovaestoon ei kuulunut viit- takaankymmenta miesta, toisissa oh yh 3 000. Joidenkin tuotanto- kustannukset olivat 12 shUlinlda tonnUta, toisten 30 shiUinkia, jotkut mq^vat antrasiittihiilensa 34 sh. tonnUta ja huonommat lajinsa 25 sh. tonnilta kaivoksen aukoUa, toisten m3rydessa 13 sh.
tonni. Jotkut voittivat v. 1925, epaeduhisista olosuhteista huoh-
matta, 5 sh. tonnhta, toiset karsivat' v. 1923, suotuisain konjunk- tuurienkin aikana, yhta suuren tappion.
. Seuraavassa taulukossa on esitetty joitakin tuloksia erisuuruisten kaivosyritysten toiminnasta. Kysymyksessa olevassa tutkimuk- sessa ei ole kasitelty kaikkia yrityksia, ainoastaan 613 niista, ja on, siina rajoitettu tulokset vuoden 1925 ensi puohskoon.
Vuotuinen tuotanto
f l
Kaivettu hiilia
Yrityksia, jotka tuottivat tap-
piota tonnilta
Yrityksia, jotka tuottivat voit-
toa tonnilta I 0 0 0 tonnein
i f " tonnia I 0 0 0 /o n »)
Alle 5 • 10 3 2
_
5_
2_
I 1_
I_
5 — 2 0 0 3 0 7 27 3 6 0 12.7 2 8 16 3 9 73 5 0 33 4 8 9 5 6 2 0 0 — 4 0 0 126 3 6 3 9 4 16.9 2 5 13 3 9 2 8 10 14 14 I
-
] 4 0 0 — 6 0 0 72 35 118 16.3 — — 2 2 5 15 14 12 4 — —
6 0 0 — 8 0 0 2 8 1 9 1 3 2 8.9 — — 9 8 5 4 2 —
8 0 0— I 0 0 0 2 0 1 7 9 9 2 8.4 — — - 6 8 2 2 2 - —
I 0 0 0 — 2 0 0 0 • 4 2 5 6 2 8 0 2 6 . 3 — — 2 10 6 8 15 — I —-
2 0 0 0 j a enemiBan 8 2 2 7 4 4 10.6 — — — I 3 1 3 — — —
6 1 3 2 1 5 0 5 2 1 0 0 . 0 3 5 2 1 58 163 119 7 4 9 8 3 2 7 6
Siis piep.immat yhtiot ovat yleensa karsineet suurimmat tappiot.
. Niista 114 yhtiosta, joiden tappio oli enemman kuin 3 sh. tonnilta, kokonaista n o oh' seUaista, joitten vuotuinen tuotanto oh aUe' 400 000 tonnin, ja vain neljan tuotanto oh korkeampi. V. 1923, joUoin yritysten voitto oli keskimaarin 2 sh. 1^/2 d. tonnUta,"oli 120•
sellaista yritysta, joiden tappio oh i sh. tai enemman, naista 113m tuotanto oh aUe neljansadan tuhannen tonnin ja vain seitseman yh sen. Myoskin v. 1922 on sama ilmio huomattavissa, pienimmat yhtiSt tuottivat yleensa tappiota enemman kuin muut. Mainitta- koon viela, etta v:n 1925 ensi puohskoUa kaiklden tutkimuksen kasit-- tamien yhtioitten keskimaarainen tappio oli 3 d, (noin Smk 2:50) tonnUta.
Yleensa on varsin vaikeata suorittaa laskehna hiihteoUisuuden kannattavuudesta, erittainkin jos on tarkoituksena laskea voitto- suhteessa paaomaan. Eihan ole edes mahdoUista t3rydyttavaUa tavoin laskea nuta paaomia, tai maariteUa nuta, joihin voitto olisi verrattava. V. 1919 tunnettu tUastomies Sir Josiah Stamp arvosteli hiihteohisuuden voiton vahemmaksi kuin g%±sr;taxkem-pa.a. laskua eivat asiantuntijatkaan uskaUa, selittaen samaUa, etteivat he voi mai- nittua laskelmaa edes arvosteha. Sir Josiah Stamp huomauttaa viela, etta hiihteoUisuus on mita suurimmassa maarin spekulatii-
240 Katsauksia
vista. Jotkut liyvat kaupat voivat lioukutella suhen runsaasti paa- omia huolimatta siita, etta voitto useissa tapauksissa onkin harvi- naisen pieni.
Toinen tapa laskea voitto suhteessa hiihtonniin ja sen tuotta- miseksi maksettuihin palkkoihin on khtohisempi. Seuraavassa tau- lukossa -on koetettu esittaa kokonaisvoitto, seka voitto ja palkat kaupalhsesti kaytettavissa olevaa' tonnia kohden. Kahdessa vii- meisessa sarakkeessa on, hojautuen Statist-lehden tukkuhinta- indeksiin, koetettu laskea todehiset palkat ja todehinen voitto, eliminoimaha raha-arvon vaihtelut. Laht6kohta,na on pidetty sihoin wm-igog—13 voittoa ja palkkaa. Taulukossa on jatetty huomioonottamatta kaivosten itse kayttamat ja Samoin kaivosmies- ten hihet.
! K a u p a l l i s e s t i
' k a y t e t t a v i s . S R Vuotuinen voitto Palkat Voitto Palkat
V u o s i ; o l e v a M i l i -
j m a a r a Y h t e e n s a
milj. p u n t a a
Shiilinkia
•tonnilta
shiUinkia tonnilta
Sh. tonnilta v v : n 1 9 0 9
— 1 3 hintojen mukaan
1 8 8 9 — 1 8 9 3 • 1 6 2 7.4 0. 9 1 5 . 0 4 1. 0 3 5 . 7 3
1 8 9 4 — 1 S 9 8 178 4 . 4 0. 4 9
—
0.0*—
1 8 9 9 — 1 9 0 3 205 16.0 1 .5 0 5.9s 1. 7 9 6. 8 7
1 9 0 4 — 1 9 0 8 228 I I . 0 1 .0 1
—
1.12—
1 9 0 9 — 1 9 1 3 246 1 2. 8 1. 0 4 5 . 9 9 1.04 5 . 9 9
1 1 9 1 4—1 9 Z 1 2 1 2 2 2. 7 2. 1 4 1 4 . 4 9 1.06 7 . 1 4
1922 227 I I .0 0 . 9 7 1 2. 1 5 0.00 7 . 4 5
1923 253 27.6 2. 1 7 1 2. 3 5 1. 3 6 7 . 7 2 1924 244 14.3 1. 1 7 1 3 . 2 4 O . 0 8 7 . 6 6
2 1 9 2 5 226 — 2 . 1 0. 1 9 1 2. 9 9 — 0. 1 1 7 . 5 1
1 9 2 2 — 1 9 2 5 237 1 2. 7 1. 0 7
i 1 2. 6 9 0. 6 4 7 .6 0
Vuoteen 1913 saakka oh siis keskimaarainen voitto n. i sh ton- nhta, palkat ohvat hiukan ahe 6 shhlingin. Jos vertaamme tata kontrohin lakkauttamisen jalkeisiin vuosiin, toteamme keskimaarai- sen voiton pysyneen yhden shilhngin vaihehla, palkkojen ollessa yh 14 sh..6 d. J a jos tarkastamme voittoa ja palkkoja redusoituina vvm 1909—13 hintojen mukaisiksi, tulee voiton osalle 0.04 shhlin- kia ja palkkojen osalle 7.60 sh.
Arvostelua vaikeuttaa ja yleisoa johtaa harhaan jo aikaisemmin mainittu tieto, etta samaan aikaan voi yksi yritys tuottaa 5 shm voiton tonnUta ja toinen yhta suuren tappion.
1 Sota-aika j a hiilikaupan saannostelyaika sen jalkeen on kasitelty yhtena jaksona.
^ 6 kuukautta.
H I . •
HiiliteoUisuuden alalia on useiri sattunut tyoriitaisuuksia, jotka joskus ovat saaneet hyvinkin vakavan muodon. Sodanjalkeisia riitaisuuksia kuvaa seuraava asetehna: ' '
Vuosi Riitaisuuksien Niihin osaaotta- Menetettyja tyo- luku neita tyolais'.a paivia likimaarin 1919 • 2 1 6 9 1 9 0 0 0 7 5 6 5 0 0 0 1 9 2 0 2 1 3 1 4 0 7 0 0 0 17 4 1 5 0 0 0 1 9 2 1 147 1 2 5 1 0 0 0 7 2 6 9 3 0 0 0
1 9 2 2 155 , 116 0 0 0 1 2 4 6 0 0 0 1 9 2 3 , 1 8 6 1 8 7 0 0 0 1 1 8 3 0 0 0 1 9 2 4 1 9 0 . 1 3 4 0 0 0 ' 1 5 6 3 0 0 0
•1925 1 6 2 ' 1 2 9 0 0 0 3 4 5 0 0 0 0
Jos taas tarkastamme tyon saannohisyytta, niin huomaamme, etta yksityinen mies menetti v. 1924.keskimaarin seuraavan maaran tyopaivia ja seuraavista syista:- ' '• .
Kysynnan puute tai liikennevaikeudet 1 9 . s i
Mekaaniset rikkumat y. m. s 1.18 Tyoriidat . . .' '. 1.57.
• Vapaapaivia (holidays) : 11.39 Tavanmukaisia toimettomuuden paivia 1 2. 4 1 ' Sairaus tai muu tyolaisen henkilokohtainen syy . . . . 22.73
Yhteensa 6 8. 4 9
Kay siis hmi, etta hiniteoUisuuden alalia yksityinen tyolainen I V. 1924 menetti keskimaarin n. 46 paivaa eri syista, jotka pysayt- tivat tyon kaivoksessa, ja 22^/4 paivaa henkilokohtaisen syyn vuoksi.
Edehisessa ei ole kasitelty tapauksia, jolloin kaivos oli pitemman
aikaa suljettuna. . '.
Eri syista on myoskin suuri joukko hiihtyolaisia joutunut tyot- tomaksi; heita oli huhtikuussa 1924 25 000, huhtikuussa 1925 146 000, kesakuussa samana vuonna 315 000 ja vuoden lopussa 140 000. — On huomattava, etta Englannin tyottomyysthasto ei aina tee eroa taysin tyottomien henkiloiden ja sellaisten valhla, jotka tekevat tyota pari paivaa vhkossa, mutta jotka siita huohmatta voivat vaatia vakuutussuunnitehnan mukaista korvausta tyotto- myydestaah. Edehisessa on molemmat lajit yhteensa. -.— Vume vuoden lopussa oh n.s % vakuutetuista tyolaisista tyottomina.
', Mita tulee tyoaikaan ja tyopaivan pituuteen, on se Englannin, niinkuin myos Ranskan j a ^Belgian kaivoksissa 7 Va tuntia (Saksassa
YhteiskuntataloudeUinen aikakauskirja — 10
242 Katsauksia
kai yleensa 8 ja Yla-Slesiassa 8 ^ 2 ) - Sen lisaksi monin seuduin tyot lopetetaan lauantaina aikaisemmin, joten viikon tyotuntien luku on useinkin 40^/4.tai enintaan 45. •— Useiden mielesta olisivat tulokset parempia, jos viitena paivana viikossa tehtaisiin kunakin 8 tuntia, kuin jos kuutena paivana tehdaan kunakin 7.
Lopuksi mainittakoon hihityolaisen palkoista: ammattitaitoi- set miehet saavat noin 65—76 shilhnkia viikossa, sus n. 750 mk, muut n. 41 sh. 6 d.—52 sh. 9 d. viikossa, siis n. 400—^520 mk. Tar- kempi selostus palkoista veisi luan pitkahe, hiilimiesteri palkan las- keminen- on nimittain erittain monimutkainen toimitus. TeoUisuu- denharjoittajathan nykyjaan haluaisivat naita palkkoja alennetta- van. He naet selittavat, ja aikaisenunin esitetysta se kajmee ihni,
etta hiihteohisuus ei nykyisillaan kannata ihnan valtion avustusta.
Paivalehdissa on selostettu suunnitehnat tilanteen selvittami- seksi, joten niihin ei liene syyta tassa kajota.
• A.G.W.
POHJOISMAIDEN KANSANTALOUDELLINEN KOKOUS.
•Kansantaloudellinen Yhdistys ja Ekonomiska Samfundet i Fin- land, Helsingissa, National0konomisk Forening, Kopenhaminassa, Stats0konomisk Forening, Oslossa, ja Nationalekonomiska Forenin- gen, Tukholmassa, jarjestavat yhdessa Pohjoismaiden kansantalou- dellisen kokouksen, joka pidetaan Kopenhaminassa syyskuun 6, 7 ja 8 p. 1926.
Kokouksessa kasitehaan seuraavia kysymyksia:
Korkean verotuksen taloudelliset vaikutukset, jonka alustaa ent.
paaministeri, tohtori / . K. Paasikivi, Suomesta;
Tavaranjaon organisatsioni ja kustannukset, alustajana professori Sven Brisman, Ruotsista;
Pohjoismaiden suhde kansainvalisun kauppapoliittisiin kysymyk- siin sodan jalkeen, alustajana dosentti, tohtori / . Wedervang, Norjasta;
Rahalaitoksen jarjestys Pohjoismaissa, alustajana professori, toh- tori Axel Nielsen, Tanskasta.
• Kokoukseen osanotosta suorittavat mainittujen yhdistysten jase- net 15 kruunua, muut 25 kruunua. Kokouksen osanottajat voivat ilmoittaa naispuolisen omaisensa (vaimonsa tai tyttarensa) kokouk- sen osanottajaksi samanlaisista maksuista. ' •
Ne, jotka tahtovat ottaa osaa yllamainittuun kokoukseen, voi- vat ilmoittautua KansantaloudeUisen Yhdistyksen sihteerUle.
suurta huomiota herattaneeseen, loistava-asuiseen maataloudehi- seen merkkiteokseen
S U O M E N M A A T A L O U T T A
K U V I O I N J A K A R T O I N .
Tulette sinoin huomaamaan, etta se on TeiUe vahan korvaamaton neuvonantaja j a yleissivistyksen kohottaja maatalousasioissa. Siita saatte yhdella silmayksella paremman kasityksen asioista kuin
muista fcirjoista tuntifcausia lukemaha.
Teoksen sisaltamista tiedoista mainittakoon yleinen maatalous- tilasto, joka osoittaa eri maankayttolajit, eri viljelyskasvien pel- toalat, maanviljelyskoneitten luvun, kotielainten j a erikoisten vil- jelmien luvut laaneittain j a koko maassa. JVielsatalousosasto selvittaa maamme metsavarat, sen kasvun j a vuotuisen hakkuun.
Asutustoiminnan alalta on tilastoa asutusrahastoista j a asutus- kassoista, itsenaistyneista vuokra-alueista j a torpista. ]Vlaata- lousopetusta selvittavat omat kuvionsa. E r i osastonsa on viela Suomen Maatalousseurojen K e s k u s l i i t o U a , jonka tilastossa ovat myos maamme kaikki maanviljelys- j a maamiesseurat, 3Vl.aa- taloustuottajain K e s k u s l i i t o U a j a karjantarkastustoiminnaUa.
jMaatalouden kannattavaisuus, samoin maataloutta koskeva tuonti j a vienti on selvitetty tarkoin. Osuustoimintaliike kaik- kine keskusliikkeineen j a jarjestoineen on saanut oman tilastonsa.
Kaikkiaan on naita paaosastoja teoksessa 13.
Valtava teos sisaltaa 317 kuudella varilla painettua kartta- ja kuvioesitysta seka siihen liittyvat selittavat tekstit.
t
Hinta homeasti sid. 200 markkaa.
Saatavana myos mukavin vahittdismaksuin.
W E R N E R S O D E R S T R O M O S A K E Y H T I O .
Kansantaloudellisen Yhdistyksen
Esitelmia
I J a I I v u o s i k e r t a 1 0 : —
Taloustieteellisia tutkimuksia.
I . J . H . Vennola, V i l j a n j a l e i v a n h i n t a s u h t e i s t a S u o m e n k a u -
pungeissa 7 : — I I . H . Paavilainen, K r u u n u n t i l o j e n verolleostosta j a sen t a l o u - '
deUisista v a i k u t u k s i s t a Suomessa 3 : — I I I . E d v a r d Gfylling, M a a n v i l j e l y s t y d v a e n taloudellisista oloista
I k a a l i s t e n p i t a j a s s a v . 1902 : 6 : — I V . Leo H a r m a j a , Gooteporin j a r j e s t e l m a Suomessa 7:50
V . E . Nevanlinna, S u o m e n v a l t i o n r a h a - a s i a t v u o s i n a 1 8 6 3 — 1 9 0 4 . 1 2 ; —
V I . J . E . Sunila y. m . , T u t k i m u k s i a vuokraoloista 6 : — V I I . ' Yrjo Jahnsson, K u o p i o n l a a n i n a s u t u s k y s y m y s j a sen r a t -
k a i s u y r i t y k s e t yksityisoikeudeUisen m a a n a s u t t a m i s e l l a 3 : — V I I I . J . H . Vennola, L u o n t a i s - j a rahataloudeUinen astetaistelu
k a n s a n t a l o u d e s s a j a v a l t i o n f i n a n s s i t ' 10:^—
I X . E d v a r d Gtylling, S u o m e n torpparilaitoksen k e h i t y k s e n p a a p i i r -
teet R u o t s i n v a l l a n a i k a n a '. 1 0 : — X . Martti K o v e r o , V a l t i o n uutisasutus R u o t s i n - S u o m e s s a j a l k e e n
I s o n - V i h a n ..' - 1 0 : — X I Topi K a l l i o , P a l v e l i j a p o l i t i i k a s t a Suomessa 18. v u o s i s a d a l l a 7 : —
X I I . 0 . K . E i l p i , S u o m e n a m m a t i s s a t o i m i v a vaesto j a sen y h t e i s -
k u n n a l l i s e t l u o k a t v u o s i n a 1815/75. 1 7:50 X I I I . K y o s t i H a a t a j a , M a a n v u o k r a - j a m a a k y s y m y k s e n v a i h e i t a
u l k o m a i U a : .• : 4:—
X I V . Toivo T . K a i l a , E u r o p a n V e n a j a n vaestonsiirroista X I X
v u o s i s a d a n l o p u l l a 6 : — X V . Eino K u u s i , T a l v i t y o t t o m y y s , sen e s i i n t y m i n e n , s y y t j a eh-
kaisytoimenpiteet S u o m e n s u u r i m m i s s a kaupungeissa . . 1 2 : — X V I . A . E . Tudeer, H a m e e n l a a n i n vaeston l i s a a n t y m i n e n v u o s i n a
1 8 1 1 — 1 9 1 0 ; 1 0 : — X V I I . Otto Sarvi, I s o j a o n j a r j e s t e l y L a i h i a l l a j a J u r v a s s a v u o s i n a
1 8 9 0 — 1 9 0 9 6:50 X V I I I . 0 . W . L o u h i v u o r i , K u n n a l l i n e n koyhainhoitorasitus S u o m e n
s u u r i m m i s s a 'kaupungeissa ennen n y k y i s t a k u n n a l l i s h a l l i -
t u s t a • 1 0 : — X I X . Paavo Korpisaari, T a U e t u s p a n k k i e n l i k v i d i t e e t t i p e r i a a t e 1 0 : —
X X . 0 . K . E U p i , S u o m e n a m m a t i s s a t o i m i v a vaesto j a sen y h t e i s -
k u n n a l l i s e t l u o k a t v u o s i n a 1815/75. I I J a I I I 5:—•
X X I . Topi Kallio, K o y h i e n lasten huolto T u k h o l m a s s a 18. v u o s i - •
s a d a l l a 5 : — X X I I . ' 0 . K . K i l p i , S u o m e n siirtolaisuus J a 19. v u o s i s a d a n k a n s a n - '
talous ; - 6:50 X X I I I . J . H . Vennola, M a a k y s y m y s talouspolitiikassamme 1 2 : —
^ X X V . Paavo Korpisaari, S u o m e n p a n k i t . N i i d e n k e h i t y s , rakenne
j a t o i m i n t a m u o d o t 20:—;
X X V I . J . H . Vennola, Y h t e i s k u n t a j a tieteelhnen k a s v a t u k s e m m e 3 : — X X V I I . E . Nevanlinna, S u o m e n v a l t i o n tulo- j a m e n o a r v i o 2 5 : — X X V I I I . Hannes Gebhard, P i e n v i l j e l y s P o h j o i s m a i s s a 3 8 : — ' X X I X . B . Nevanlinna, V e r o t u s j a paaomanmuodostus 2 5 : —
X X X . E e m i l * H y n n i n e n , U l k o t y o v a e n . p a l k k a s u h t e e n k e h i t y s 3 5 : —
X X X I . Y . 0 . R u n t h , K e h i t y s J a edistys 4 2 : — X X X I I . L e o H a r r c a j a , T u U i k y s y m y k s e t S u o m e n kansantaloudelli-
sessa k i r j a l l i s u u d e s s a 3 5 : — X X X I I I . Topi Kallio, R a u t a t e i d e n s u u n n a t v i e n n i n k a n n a l t a J a v a l -
t i o n t u l o t Suomessa ; 7 5 : — X X X I V . Paavo Korpisaari, S u o m e n m a r k k a 1 9 1 4 — 1 9 2 5 6 0 : —
Yhteiskuntataloudellisia kirjoituksia.
I . J . H . Vennola, T y o v a e n s u o j e l u s k y s y m y s agraaripoUtiikas- •
s a m m e _. 2 : — I I . E . G. F a l m e n , V e n a j a n n y k y i n e n taloudellinen'asema 1:50
I I I . Onni Hallsten, T y o k y v y t t o m y y s - J a v a n h u u s v a k u u t u k s e n .
J a r j e s t a m i s e s t a Suomessa ." 1:50 I V . K y o s t i Jarvinen, K a u p p a k o r k e a k o u l u k y s y m y s J a sen r a t -
k a i s u Suomessa 2:50 V . E i n a r Book, V a l t i o n t o i m i s t a t y o v a e n a s u n t o j e n r a k e n t a m i - •
sen edistamiseksi : ." ' 1:50
V I . Otto Stenroth J a E i n a r Book, A s u n t o k y s y m y k s i a 3 : — V I I . J . H . Vennola, V e n a j a n a s e m a S u o m e n v i l j a n t u o n n i s s a . . 2 : —
V I I I . K . V . Hoppn, V i l j a t u U i , m i t e n a r v o s t e l t a v a 1:50 I X . Oskari Autere, K a t s a x i s S u o m e n k u n n a l l i s y e r o t u k s e n k e h i -
t y k s e e n ; 2 : — X . ''Yrjo H a r v i a , T o n t t i a y r i k y s y m y s kaupungeissammc ' 2 : —
X I . K . V. Hoppu, S u o m e n r a h a m a r k k i n a t y u o s i n a 1 9 0 3 — 1 9 1 2 3 : — X I I . Yrjo H a r v i a , K a u p u n l d e n yleisen k u n n a U i s v e r o t u k s e n
u u d i s t a m i s e s t a ' 2 ; — X I I I . Hugo Kautapaa, T u u l a a k i m a k s u n k e h i t y k s e s t a J a o i k e u -
deUisesta luonteesta 1:50 X I V . P a a v o Korpisaari, S u o m e n r a h a n a r v o n aleneminen 2 : —
X V . Paavo Korpisaari; R a h a o l o j e m m e u u d i s t a m i n e n •.. _^ 2 : —
X V I . Y . 0 . R u u t h , Valtiotieteellisista opinnoista Suomessa 1:50 X V I I . Yrjo H a r v i a , K u n n a l l i s y e r o t u k s e n u u d i s t u k s e n s u u n t a v i i v o j a 2:25 X V I I I . L a u r a H a r m a j a , N y k y a j a n k u l u t u s p o l i t i i k a n t e h t a v i a 2 : —
X I X . Max Bering, M a a U m a n s o d a n taloudelliset J a y h t e i s k u n n a U i -
set s e u r a u k s e t '. 1 0 : —
X X . K . V . Hoppu, Setelirahoitus 8 : — X X I . K y o s t i H a a t a j a , M a a - j a m a a n v u o k r a p o l i t i i k k a m m e v a i h e i -
t a y l e i s t e n talous- J a oikeusperiaatteiden v a l o s s a 8 : — YUaolevia julkaisuja saadaan Yhdistyksen sihteerilta j a kirjastonhoi-
tajalta (puh. 32 839), Helsinki.
S A T T U M A S T A R I I P P U V A K S I
v o i j a a d a ~ "
p e r L e e n n e v a s t a i n e n t o i m e e a t u l o e l l e i s i t a
. o l e t u k e m a s s a ~ ~
S U O M I
y L. t i 6 n
m y o n t a m a r i i t t a v a n s u u r i k e n k i v a k u u t u s
S A A S T O P A N K K I E N
KES K U S - O S A K E - P A N K K I
V. 1 9 0 8 perustettu
sadstiJpankkien omistama rafialaitos. ., HELS INKI, Aleksanterink. 7.
T A Y D E L L I N E N P A N K K I L I I K E E d u l l i s e t o t t O " j a a n t o l a i n a u s e k d o t .
A v o i t m a 10- 4-
E L A N T O
o n
v a l l o i t t a n u H e l s i n g i n
j a s e n
y m p a r i s t o n
O s t a e d u l l i s e s t i
L i i t y j a s e n e k s i
K E S K I N A I N E N H E N K I V A K U U T U S Y H T I O
S A L A M A
Salama jakaa vuosittaiset voitto-osuutensa vakuutusmaksun alennuksena. V : l t a 1 9 2 5 nousevat ne eri vuosina otetuissa jatkuvamaksuisissa kenkivakuutuksissa seuraaviin m a a r i n :
Vak. Voitto- otettuv. osuus:
1910 310/0 vuoden vak. maksusta 1911 2 9 » » » 1912 27 » » » » 1913 24 » >•> » » 1914 22 » » » .>
1915 2 0 » » » 1916 18» » » » 1917 1 6 » » » »
Vak. Voitto- otettuv. osuus:
1918 140/0 vuoden vak. maksusta^
13 » » » » 12 >> ' « >> » 11 » » » » 10» » » » 9 » » » 1919
1920 1921 1922 1923 1924
Salaman vakuutus tulee Teille edullisimmaksi.
Salama on Teidan yhtidnne.
V a k u u t u s o s a k e y k t i o X a p a t u r m a v a k u u t u s O y .
P 0 k j 0 1 a TCullervo
R a h a s t o t R a h a s t o t
Smk. 40.000.000:- Smk. 21.000.000:-
Palo= MevU Lainmukaisia tydvaen=
Mmto= Kuljetus^ Kaikenlaisia LasU Auto= vapaaehtoisia=
Takuu= AvvopostU T a p a i u r m a "
vakuuiuksia. vakuuiuksia.
Kirj.- 0. K.' Kilpi.
R
i c a r d o n arvon- j a hinnanselitysperusteet ovat uudes- taan tulieet kasittelynalaiseksi teoksessa, joka jokin aika sitten ilmestyi R i c a r d o n vastasattuneen satavuotis- kuolinpaivan johdosta. Tarkoitan Pragin saksalaisen yliopis- ton professorin Alfred A m o n n i n tutkimusta Ricardosta teo- reettisen kansantaloustieteen perustajana, ^ .Muutama sana ensin itse tutkimuksesta yleensa.
A m o n n ei yksistaan pyri selvittelemaan Ricardon oppeja teoreettisen kansantaloustieteen paakysymyksista, han selvit- telee niita arvosteUen. Eika hanen arvostelunsa ole vain nega- tiivista, han. pyrkii Ricardon' opit' ja erehdykset lahtdkohta- naan positiivisiin ratkaisuihin, joissa nakyy varma kanta.
J a vaikka tama varma kanta ei yleensa olekaan aivan omaperai- nen, antaa s e A m o n n i n teoksehe merkitysta, kun ottaa huo- mioon, kuinka laaja Ricardoa y. m. klassikoita kasitteleva seli-i tyskirjahisuus jo on. • .
Joissakin kohdin nayttaisivat tekijan yleisarvostelut Ricar- dosta melkein. ristiriitaisilta. Kun han esim. fefaassa paikassa lausuu,v etta »so kann nicht ein Stein uber dem anderen .bleiben in Ricardos nationaldkonomischem Gedankengebaude», varoit- taa han alkulauseessaan sellaisten uusien systeemien rakentele- misista, joissa luullaan kaikissa suhteissa voitavan luoda uutta.
Teoreettisen kansantaloustieteen on.yha rakennuttava Ricar-
1 A l f r e d A m o n n : Ricardo als Begrunder der theoretischen National- okonomie. E i n e Einfuhrung i n sein Hauptwerk und zugleich i n die Grund- probleme der uationalokonomisclien Theorie. Zur-hundertjalurigen Wiederkekr seines Todestages ( i i . September. 1 8 2 3 ) . Jena 1 9 2 4 .
•Yhteiskuntataloudellinen a i k a k a u s k i r j a — ' 17
244 0. K. Kilpi
don laskemalle pohjalle. Paamaarana ei tule olla Ricardon- kor- vaaminen, vaan hanen ajatustensa edeheen kehittaminen.
Omalta osaltaan tunnustaa tekija, etta se perusta, joita han itse samoin kuin useat muut nykyaikaiset tutkijat selittavat arvo- ja hintailmidita, on jo ilmilausuttuna Ricardolla. Ricardo- itse oli vain talle oikealle ajatukselle ohut uskoton.
Tekijan kasittelemien probleemien ala' on suppeampi kuin esim. • D i e h 1 i n tuimetun Ricardo-teoksen. Tama johtuu
•— ainakin osaksi — siita kannasta, joka hanella ja useilla muiUakin nykyaikaisilla tutkijoiUa on teoreettisen kansan- taloustieteen alasta. Sen mukaan kasittelee A m o n n paa- asiassa Ricardon arvo- ja hintaoppeja, nimittain arvo- ja hinta- oppeja laajemmassa mielessa, jolloin hinnaksi kasitetaan ei.
ainoastaan varsinaiset hyodykkeitten hinnat, vaan myoskin tyopalkka, paaomanvoitto' ja maankorko.
' Ricardo puolestaan asettaa paateoksensa esipuheessa k a n - santaloustieteen paaprobleemiksi tulo- eli jakoprobleemin, lyhyesti sanoen nuden lakien maaraamisen, jotka saanndste- levat kokonaistuotteen jakaantumista maankoron, paaoman- voiton ja palkkojen nimella yhteiskuiman erf luokihe, maan- omistajhle, kapitaJistehle ja tydlaisille. ^
Tulo- eli jakoprobleemia voidaan kasittaa monellakin tavaha. Voidaan esim., kuten amerikkalaiset tutkijat tekevat,, erottaa i . funktsionellinen jakoprobleemi, jolloin kysymys on kokonaistuotteen jakaantumisesta eri tuotannontekijoille tyd- palkkana, maankorkona ja paaomankorkona, 2. henkildlhnen jakoprobleemi, jolloin on kysymys siita, kuinka suurenosapyksilot saavat koko kansahistuotteesta, riippumatta suta, minka ja.
yhdenkd vai useamman tuottavan tehtavan korvaus se on.
Useat nykyaikaiset tutkijat ovat sita iruelta, etta jakoprob- leemi vain ensinmainitussa mielessa saattaa olla teoreettisen kansantaloustieteen asehla ratkaistavissa ja etta jakoprobleemi sihoinkin on vain arvo- ja hintaprobleemi, kysymys tuotannon-
1 D a v i d R i c a r d o : Principles of Political Economy and Taxation.
(The Works of D a v i d Ricardo. W i t h a notice of the life and writings of the- author by J . R . Mc Culloch. Ne-w Edition. London 1876.) Siv. 5 . Seuraavassa.
viitataan taman Mc Cullochin julkaiseman painoksen si-vuihin.
tekijain hinnoista. K u n tekija aivan maaratyssa muodossa on nyt kyseenalaisessa teoksessa esittanyt oman kantansa — mydhenunin han on sen tehnyt ehka viela Jyrkemmin eraassa toisessa kirjoituksessa ^ •—olisi odottanut, etta hanen esityk- sestansa, selvemmin kuin nyt on laita, olisi kaynyt esiin Kicardon mielipide tassa kohden. Nyt saa A m o n n i n esityksesta melkein painvastaisen kasityksen Ricardon kannasta, kuin mika se todellisuudessa kaikesta paattaen oli. Ricardolta on naet lausuntoja (esim. hanen kirjeissaan John Ramsay Mc. C u l l o c h - i l l e ) , joiden voidaan katsoa osoittavan, ettei han pida mahdollisena kasitella arvo- ja jakoprobleenaeja samoina. J a siten voi sellainenkin tutkija, joka nykyaan jyrkimmin on asettunut vastustamaan • kasitysta jako- ja arvoprobleemien samastamisesta, nimittain T u g a n - B a r a n o w s k y , mieli- piteensa tueksi vedota Ricardoon. ^
Teoreettinen kansantaloustiede voi ja ehka- on pakoitettu- kin paaasiassa rajoittamaan tulo- eli jakoprobleemin kasittelyn shla tavalla, etta se tutkii vain niita lakeja, jotka hallitsevat
tuotannon tekijain, maan, paaoman ja tydn hinnanmuodos- tusta. 3 Mutta on silloin oltava selvhla ja mydnnettava, etta tuloprobleemia varsinaisessa mielessa tahainen kasittely ei pal- jon valaise. Tulo maasta ei esim. riipu yksin siita, kuinka suuri maan hinta on joitakin yksikdlta, vaan myds siita, paljonko
1 A l f r e d A m o n n : Der Stand der reinen Tlieorie. Die -Wirtschafts-
•wissenschaft nach dem Kriege.' Festgabe fiir L u j o Brentano zum 8 0 . Geburtstag. Z-sveiter B a u d . Munchen u. Leipzig, 1925. Siv. .326/—.
^ M i c h a e l T u g a n - B a r a n o w s k y : Soziale Tlieorie der Ver- teilung. Berlin, 1913. Siv. 6/7. V r t . myos: G i d e et R i s t: Histoire des doctrines economiques depuis les physiocrates jusqu'd nos jours. Paris 1909.
Siv. 1 6 2 / — .
3 V r t . H u b e r t D . H e n d e r s o n : Supply and demand. Cambridge Economic Handbooks, i . London, 1922. Siv. 174. H e n d e r s o n i n puo- lustus talle menettelylle on jonkin verran oudostuttava. Peruste tuntuu melkein samalta, kuin etta teoreettisen kansantaloustieteen on pakko tehda valtta- mattomyydesta hyve. V r t . niinikaan: J o h n S t u a r t M i l l : Principles of political economy with some of their applications to social philosophy. Vol. I.
Fourth edition. London, 1857. Siv. 2 9 2 /— . E d - w i n C a n n a n : A His- tory of the Theories oj Production and Distribution in English Political Eco-
•nomy from 1776 to 1848. London 1894. Siv. 2 2 9 /— y. m.
246 0. K. Kilpi
maata on vissin ajanjakson kuluessa vuokrattu tai myyty;
tulo paaomasta ei riipu yksin paaoniankoron korkeudesta, vaan myds siita, paljonko paaomia on vuokrattu. J a sama on laita tyopalkan. Tulo tyosta ei riipu yksin tyopalkan korkeu-
desta, vaan myoskin siita, paljonko tyovoimaa on vuokrattu.
Tuotannon tekijain hintasuhteet ja niiden muutokset eivat siis yksin maaraa. J a viela suurempia vaikeuksia on yrittajan tulon kasittelemisessa yksin tuotannontekijan hintana. Y r i t - tajan tulohan ei edes muodostu hinnasta, vaan hintojen erotuk- sesta, vielapa hintas u m m a i n erotuksesta: maarattyna ajan- jaksona suoritettujen tuotteen markkinoillesaattamiskustannus- ten eli -hintain summan ja tuotteitten myyntihintain summan erotuksesta. ^
A m o n n on eraassa toisessa yhteydessa avoimesti tunnus- tanut, etta teoria tuotannontekijain hinnanmuodostuksesta ei ratkaise tulonmuodostuskysymysta varsinaisessa mielessa, ei ole mikaan teoria tulonmuodostuksesta. ^ Mutta on toisia saman suunnan teoreetikoita, jotka eivat ole nain pidattyvaisia; .tuo- tannontekijain Mntaprobleemin ratkaisu sisaltaisi muka samassa ratkaisun, miten yhteiskunnaUinen tulo jakaantuu nihle yksi- tyistalouksille, jotka tarjoavat tuotannontekijoita tuotannon palvelukseen. Tulojenjakoprobleemi ei siis olisi mitaan mmita kuin probleemi tuotannonteldjain hinnoista. J a kuitenkaan naiden samojen tutkijain esityksista ei useinkaan saa varmaa vastausta siihen, mita on pidettava tuotannontekijdina. Onko esim. yrittajan toimi pidettava tuotannontekijp.na, jolloin yrit- tajan tulo olisi sehtettavissa taman tuotannontekijan kaytet- tavaksi jattamisesta. Jos yrittajan tulokin .on sehtettavissa tuotannontekijain hintana, siUoin on yrittajan toimi kasitet- tava joko erityiseksi tuotannontekijaksi tai sitten taytyy yrit- tajan toimessa nahda yhdistettyna muut eri tuotannontekijat.
Mutta vaikeuksia on tassakin. Yrittajan tulossa on naet eria, joita ei voi selittaa tavanomaisten tuotannontekijain hintana.
^ V r t . F r a n z E u l e n b u r g : Die Preisbildung in der modernen Wirt- schaft. Grundriss der Sozialokonomik. I V . Abteilung. I . Teil. Tubingen, 1 9 2 5 . Siv. 2 7 3 / — .
A m o n n : Der Stand der reinen Theorie. V r t . edella!
Nimenomaan juuri yrittajan tulon kasittelyssa huomaa Icyseen- alaisilla 'tutkijohla jonkinlaista epavarmuutta. Joko jatetaSn ratkaisematta yrittajantoimen luonne tuotannontekijana tai siirretaan yrittajantulon kasittely pois luonnoUisesta yhtej'-
destaan. Mutta tama kysymys sikseen.
A m o n n i n teos kohdistuu olennaisesti^k kuten sanottu, Ricardon yleiseen arvo- ja hintaoppiin seka siihen liittyen Ricar- don oppeihin paaomanvoitosta, maankorosta ja tydpalkasta
(erityishintaprobleemeihin, kuten nykyaan useimmiten sandt- taisiin).
J a peruskohta A m o n n i n arvostelussa, kohta, josta kaikki muu johtuu j a joka samalla ilmaisee tekijan oman kannan
^patkaisevassa suhteessa, koskee arvon ja hinnan sehtysperustetta Ricardolla (arvo merkitsee Ricardolla yleensa vaihtoarvoa).
Tieteen vaatimus on samanlaisten ilmioitten selittamineii yhtenaisin perustein. Teoreettisen kansantaloustieteen koe- tinkivi on, missa maarin se kykenee Idytamaan yhtenaisen seli- tysperusteen kaikille arvoille ja hinnoille, ei ainoastaan tuottei- den, vaan myds tuotannontekijain, ei vain absoluuttisten har- vinaisuushyddykkeitten, vaan myds tuotannon kautta lisat- tavissa olevien tavarain arvolle ja hinnalle, ei vain relatiivisille
hinnoille (eri hintain relatiiviselle korkeudelle), vaan myds hintain muutofcsille.
Ricardo enempaa kuin klassillinen koulukunta yleensa ei tallaista yhtenaista riidatonta sehtysperustetta Idytanyt. T a i se ei ainakaan luullut voivansa ulottaa sita koskemaan kaikkia arvoja ja hintoja.
Ricardo tosin A m o n n in mielesta jo esittaa selitysperus- teen, jonka A m o n n tavallaan omaksuu j a joka hanen mieles- taan riittaa selittamaan ei vain tuotteitten, vaan myds tuo- tannontekijain, maan, paaoman j a tydn arvon j a hinnan. TamM.
arvonselitysperuste oli hyodykkeitten hyddyllisyys ja harvinai- suus. Mutta Ricardo luopui sen yleistamisesta. Han rajoitti sen, Icuten tunnettua, koskemaan ainoastaan . suhteellisesti vahalukuisia hyodykkeita. J a tasta johtuivat kaikki heikkou- det Ricardon yleisessa arVo- ja hintaopissa'ja hanen yrityk- sissaan selittaa maankorkoa, paaomanvoittoa ja tydpalkkaa.
248 0. K: Kil-pi
Ricardon yleista arvo- ja hintaoppia vaivaa, kuten tunnettu, dualismi eri suhteissa. Dualismi siina, etta hyddykkeissa erote- taan harvinaisuushyddykkeet, joiden hinnoille esitetaan eri- tyinen maaraamisperuste: hyddyllisyys ja harvinaisuus (vast, kysynta j a tarjonta), ja tuotannon kautta mielinmaarin lisatta- vissa olevat hypdykkeet, joille esitetaan osaksi toiset hinnan- maaraamisperusteet. ^
Dualismi edelleen siina suhteessa, etta mielinmaarin lisat- tavissa olevien tavarain suhteen esitetaan kaksi erilaatuista vaihtoarvoa eli hintaa: luonnoUinen hinta, jota maaraavat 'tuotantolcustannukset (RicardoUa: tydn maara niUla modifi-
katsioneiUa, jotka aiheutuvat kapitaalin kaytosta), ja hetkel- lisesti vaihteleva, todeUinen markkinahinta, jota maaraavat Icysjmta. ja tarjonta (Ricardolla: k y s y n t a m a a r i e n ja tar- j o n t a m a a r i e n suhde). ^
A m o n _ n i n mielesta on perusprinsiippi eri vaihtoarvojen selittamisessa ja sen kautta kulmakivena teoreettise;n kansan- taloustieteen probleemien selittamisessa hyddykkeitten suh- teellinen harvinaisuus, s. o. vaihtoarvon riippuminen hyddyk- keitten harvinaisuudesta verrattuna haluumme saada niita.
Taman prinsiipin on jo Ricard© esittanyt, mutta han on itse sita vain osittain kayttanyt opissaan harvinaisuushyddykkeit- ten vaihtoarvosta.
1 Tarkkaan ottaen voisi puhua trialismista sikali,. etta Ricardo esittaa oikeastaan kolme arvo-oppia. Ensimmainen koskee hyodykkeita, joita ei voida lisata; naiden hyodykkeiden arvo vaihtelee niiden hyvinvoinnin j a mieli- tekojen mukaan, jotka haluavat niita. Toinen koskee monopolitavaroita;
niiden arvoa maaraa kysynta j a tarjonta; j a kolmas koskee mielinmaarin lisattavissa olevia tavaroita, joiden arvoa ohimenevasti maaraavat kysynta j a tarjonta, mutta lopuUisesti tuotantokustannukset. V r t . R o b e r t Z u c- k e r k a n d l : Zur Theorie des Preises mii hesonderer Beriicksichtigung der geschichtlichen Entwicklung der Lehre. Leipzig, 1 8 8 9 . Siv. 1 5 9 / — .
2 D i e t z e l kieltaa Ricardon esittavan kaksi perustetta, kaksi arvon lahdetta, siUoin k u n Ricardo puhuu hyodysta j a harvinaisuudesta j a hyodysta j a tyokustannuksista. SiUa molemmat tarkoittavat samaa. H e i n r i c h D i e t z e l : Theoretische Socialokonomik. Erster Band, Leipzig, 1895'. S i v . 2 2 8 / 3 0 . Lehr- und Handbuch der politischen Oekonomie . heraus- gegeben von Adolph, Wagner. Zweite Hauptabtheilung.
Tassa koMen on huomattava, etta kyseessa oleva peruste oikeastaan on sama, joka on pohjana kysynnan ja tarjonnan laissa. Mainittu peruste nayttaytyy suna, vaikuttaa sen kautta, jos vain kasitamme kysynnan ja tarjonnan oikein. A m o n n itse, joka omasta puolestaan puhuu suhteellisesta harvinaisuu- desta, lausuu verraten jyrkasti, etta )>kysynnan ja tarjonnan suhde o n a i n a y a l i t d h hinnan korkeuden maaraamisperuste j a kaikki kaukaisemmat, ohimenevat ja jatkuvat syyt vaikutta-
vat vain k y s y n n a n j a t a r j o n n a n s u h t e e n j a s e n muutoksen kautta)). ^ J a arvostehessaan Ricardon tuo- tantokustannusteoriaa ja kysynnan ja tarjonnan teoriaa, lisattavissa olevien tavaroiden hinnan maaraajana puolustaa A m o n n jalkimmaista edellista vastaan.
Ricardon virhe oli siina, ettei han harvinaisuus- ja hyddyl- lisyysperustetta (vast, kysyntaa ja tarjontaa) kayttanyt joh- donmukaisesti myoskin lisattavissa olevien tavarain arvon ja hinnan selittajana, vaan omaksui niille varsinaisesti toisen arvonselitysperusteen, opin tydmaarasta, jolle han rakentaa tuotantokustannusteoriansa. ^
A m o n n koettaa lisattavissa olevien tavarain hintojen suhteen osoittaa i . etta Ricardon oppi erityisesta, luonnoUi- sesta hinnasta, joka riippuisi hyddykkeitten markkinoille saat- tamiseen tarvittavasta tyomaarasuhteesta, joutuu ristiriitaan Ricardon oman opin kanssa markkina- eli todelhsesta hinnasta,
jota maaraavat kysynta ja tarjonta; 2. etta kysynta ja tar-
^ A m o n n : Ricardo als Begrunder, siv. 8 3 / 8 4 ; 1 0 2 .
^ A m o n n ; Ricardo als Begrunder, siv. 17. D i e t z e l valittaa niin- ikaan, etta Ricardo jatti kayttamatta hyodyUisjrys- j a harvinaisuus-perustet- taan yleisemmin j a sen sijaan alkoi puhua hyodyllisyydesta j a harvinaisuu- desta j a tyomaarasta. Mutta D i e t z e l on samalla sita mielta, etta tassa itse asiassa ei ole ristiriitaisuutta; tyomaarakin muka Ricardolla on arvon perusteena siksi, etta itse tyo on harvinainen. Ricardon lausuntatapa on vain epaselva. D i e t z e l , m . t . siv. 2 2 8 / 3 0 , 2 9 0 . D i e t z e 1, kuten tunnetaan, osoittaa selitys3n:'ityksissaan vahan liiankin paljon sellaista jalomielisyytta, jota m . m . M a r s h a l l , siihen nahden, etta Ricardo oli tunnetusti huono kielimestari, suosittelee Ricardoa kohtaan. A l f r e d M a r s h a l l : Principles of Economics. A n introductory volume. Seventh edition. London 1916.
Siv. 8 1 3 .
250 0. K. Kil-pi
jonta, jos nama kasitteet maaritellaan oikein, ovat maaraa- misperusteina myoskin lisattavissa olevien tavarain luonnolli-
selle hinnalle.
A m o n n i n todistelu, mita ensimmaiseen kohtaan tulee, ei ole varsinaisesti uutta. Jo M a l t h u k s e l l a tapaa saman- laisia vaittamia. LuonnoUinen tuotantokustannusten mukai- nen hinta ei ole mikaan eritpnen hinta, jonka erityiset tekijat
saavat aikaan. LuonnoUinen hinta on maaratty todeUinen markkinahinta, tarkemmin sanoen: maaratty markkinahinnan taso, jonka markkinahinnan tekijat, kysynta ja tarjonta aikaan- saavat silloin, kun ne vapaasti vaikuttavat, ja siUoin, kun ne ovat tasapainotilassa, johon ne erityisesti pyrkivat. Ricardo itse lukuisissa kohdissa osoittaa, kuinka tama tasapainotUa on tuloksena kysynnan ja tarjonnan vaihteluista. Han sanoo esim.: Jos muodinvaihdoksen vuoksi silkkikankaitten kysynta kasvaisi j a vUlakankaiden kysynta vahenisi, niin jaisi niiden luonnoUinen hinta, s. o. nuden tuottamiseen tarvittava tyd^
maara, muuttumattomaksi, mutta silkkikankaitten markkina- hinta kohoaisi ja villankankaitten laskisi. Seurauksena olisi, etta silkkitehtailijain voitto tulisi suuremmaksi, villatehtaUijain pienemmaksi, kuin yleinen voittoprosentti on. Eika tama koskisi ainoastaan voittoa, vaan myoskin tydpalkkoja naissa yrityksissa. Kuitenkin tulisi lisaantynyt silkkikankaitten kysynta pian peitetyksi siten, etta paaomaa ja tyota siirtyisi vUlakangasalalta silkkikangasalalle. J a silkki- ja villakan- kaitten markkinahinta lahenisi taas luonnohista hihtaansa. ^
Monissa kohdissa Ricardo sehttaa tata kysynnan ja tar- jonnan mekaniikkaa, joka haUitsee hintoja. K u n nain on, tulee todella kysyneeksi, mika tehtava sitten eri hyddykkeitten tuottamiseen vaadittaviUa tydmaarasuhteilla on hintojen maa- raamisessa. A m o n n huomauttaa sjrylla, etta -kysynta ja tarjonta Ricardon mukaan vaikuttavat, etta luonnollisen hin- nan korkeus tulee tulokseksi, ja ne vaikuttavat tarkoin siihen asti, kunnes tama taso on saavutettu. Mutta sitten ne lakkaa- vat vaikuttamasta ja tyomaarasuhde vaikuttaa, kunnes taas
1 R i c a r d o : Works, siv. 48/49.
jonakin kauniina paivana k y s y n t a j a tarjonta alkavat v a i k u t - taa j a johtavat hinnan pois luonnoUisesta korkeudestaan. J a .kuitenkin v a i t t a a Ricardo toiselta puolen, etta tuotantokus-
tannukset viime kadessa maaraavat hyddykkeitten hinnan (hsattavissa olevien- tavaroiden hinnan) eika, kuten usein v a i - tetaan,- kysynnan j a tarjonnan suhde. ^
V o i sanoa, etta jos Ricardo ohsi yksin kysynnan j a tarjon- nan lain (tai hyoty- j a harvinaisuusperusteen) nojaUa katsonut voivansa selittaa lisattavissakin olevien tavarain hinnat, hanen hintateoriansa ohsi ohut yhtenainen. T a m a n l a i n ' a v u U a olisi silloin voitu selittaa seka harvinaisuustavarain etta lisattavissa olevien tavarain arvo j a hinta (edellyttamalla tietysti, etta
samalla selitettaisiin'itse kysyntaan j a tarjontaan vailcuttavat tekijat).
Mutta Ricardo ei katsonut niin voivansa tehda. Lisattavissa olevain tavarain hinnat ovat hanesta sehtettavissa lopuUisesti yksin tuotantokustannusten perusteella.»Ja Ricardo on esit- tanyt s y y n tahan kantaansa. H a n on huomaiinut hinnan- muutostapauksia, joiden selittamiseen hanen mielestaan k y s y n - nan j a tarjonnan suhde ei riita. J a Ricardo lieneekin ensim- mainen, jonka vaikutuksesta joutuu kasittelyn alaiseksi k y s y - mys, tuotantokustannuksetko vaikp kysynnan j a tarjonnan
suhde viime kadessa maaraavat hinnan. ^
Paa,teoksensa X X X lu-vussa Ricardo mainitsee esimerkkina seuraavat tapaukset: ' »Jos .hattujen tuotantokustannukset vahenevat, laskeutuvat hattujen hinnat lopuUisesti uuden luonnollisen hintansa kohdalle, v a i k k a k i n k y s y n t a olisi ehka tullut kaksin^, kolmin- t a i nehnkertaiseksi.))'' E r a a s s a toisessa kohdassa osoittaa -Ricardo, ettei kysjmnan kasvaminen v o i
aiheuttaa k u i n ohimenevan hinnan kohoamisen, elleivat tuo- tantokustannukset kohoa: J o s hattujen k y s y n t a tulisi kaksin- kertaiseksi, kohoaisi niiden hinta heti, m u t t a tama kohoami-
1 »It is the cost of production -which must ultimately regulate the price
• of commodities, and not, as has been often said, the proportion between the supply and demand.)) R i c a r d o : Works, siv. 2 3 2 .
2 Z u c k e r k a n d 1: m. i., siv. 159.
3 R i c a r d o : Works, siv. 2 3 2 .
252 0. K. Kilpi
nen olisi vain ohimeneva, elleivat hattujen tuotantokustanmik- set eli niiden luonnoUinen hinta olisi kdhonnut. ^ Jos ihmisten elinkustannukset vahenevat toimeentuloon tarpeeUisten ravinto- aineiden ja vaatteiden luonnoUisen hinnan laskemisen vuoksi, niin laskevat lopulta myoskin palkat siita huolimatta, etta tyo- miesten kysynta on saattanut lisaantya huomattavastikin. ^
Edelleen pyrkii Ricardo osoittamaan, etta kysynnan ja tarjonnan pysyessa muuttumattominakin — siten kuin han ne kasittaa — saattaa hinta muuttua. »Jos joidenkin suurten maanviljelystekniUisten keksintojen johdosta leivanluonnollinen hinta laskisi 50 %, ei kysynta paljoakaan kasvaisi, silla kukaan ei leipaa haluaisi enempaa kuin tarpeittensa tyydyttamiseksi, ja kun ei kysynta kksvaisi, ei tarjontakaan kasvaisi.» Tassa nah- daan siis tapaus, jolloin leivan hinta laskisi 50 %, vaikka ky- synnassa ja tarjonnassa ei ole tapahtunut sanottavia muutoksia.^
Tassa yhteydessa henee syjrta huomauttaa — A m o n n ei sita tee—• samantapaisista esimerkeista, joita myohemmin m.m, esitti John St. M i l l ja jotka ilmeisesti vaikuttivat M i l l i n - kin kantaan. M i l l , joka erityisesti tutki markkinahintoja, mainitsee, osaksi d e . Q u i n c e y n mukaan, esimerkkeja tavaroista, joiden kysynta ei juuri voi kasvaa eika tarjonta- kaan. J a kuitenkin: jos tuotantokustannukset laskevat, las- kevat hinnat. Ne eivat siis voi laskea tarjonnan lisaantymi- sen johdosta. Kellontauluja, vaikka niiden hinta laskisi, ei voitaisi myyda enempaa kuin keUon sisaosia, viiniastioita ei voitaisi myyda enempaa, eUei vitnia voida enemman myyda.
Laivanvarusteille ei voisi saada suurempaa menekkia, jos lai- vanrakennus on seisahduksissa j . n . e. M i l l myontaa kui- tenkin itse, etta jo m a h d o l l i s u u s tarjonnan lisaantymi- seen voi vaikuttaa l a t e n t t i s e s t i . Tarjonnan ei tarvitse tosiasiallisesti lisaantya ja siten saada aikaan hinnan laske-
mista; paljas mahdolhsuus tarjonnan lisaantymiseen saattaa jo vaikuttaa. Pelko uudesta kilpailijasta, joka tuotantokus- tannusten halvetessa ryhtyisi halvemmalla tarjoamaan, vaikut-
1 R i c a r d o : Works, siv. 2 3 4 . 2 R i c a r d o : Works, siv. 2 3 2 . 3 R i c a r d o : Works, siv. 2 3 4 .
i a a , etta tuottajat alentavat hintoja jo ennen tarjonnan hsaan- tymista. M i l l esittaa viela esimerkin tapauksfesta, jolloin h.yodykkeen tuotantokustannukset saattavat kohota esim.
hyodykkeille asetetun veron johdosta. Hinta kohoaisi shloin, kysynta mahdollisesti ensin vahenisi, hinta laskisi, kunnes tarjonta on supistunut tasapainoon kysynnan kanssa, jolloin hinta taas kohoaisi.
Myds M i 11 i n mukaan kysynta ja tarjonta maaraavat vain mielin maarin lisattavissa olevain hyodykkeiden hintain )>hairidita» lyhyena aikana, mutta hinnan viimeisena saanndstelijana ovat tuotantokustannukset. ^
Tuotantokustannusten laki jaa taten klassillisen koulun maaraavimmaksi hintalaiksi (lisattavissa oleville tavaroille).
Kuitenkin' on ilmeista, etteivat tuotantokustannukset voi viime kadessa selittaa hintoja. SiUa mita luetaan tuotanto- kustannuksiksi? Tyopalkka, paaomanvoitto ja joskus maan- korko. Mutta mita ovat nama kustannukset? Hyodykkeita, kayttoja tai palveluksia. • J a mika maaraa niiden hinnan? Nii- den hinnan maaraa niiden tuotantokustannukset. Taman seli- tyksen tuloksena on regressus infinitus. Hintain selittaminen tapahtuu- toisilla hinnoilla. ^ Ricardon tydmaarateoria eroaa jonkin verran yleisesta tuotantokjistannusteoriasta. Toiset pitavat sita kuitenkin tuotantokustannusteoriana (m. m. Gon- ner, Verrijn Stuart, Bdhm-Bawerk), toiset eivat. Mutta joka tapauksessa koskee edella mainittu kritiikki sitakin niiden modifikatsionien vuoksi, joita Ricardo teki tydmaarateoriassaan j a joiden johdosta teoria yha enemman muodostui tuotanto-
kustannusteoriaksi. *
1 J o h n S t u a r t M i l l : m . t , siv. 5 4 8 / 4 9 .
2 J 6 h n S t u a r t M i 11: m. siv. 5 5 1 . V r t . myos Z u c'k e r k a n d 1, m. t., siv. 1 6 6 .
^ Z u c k e,r k a n d 1: m. t., siv. 1 6 0 . ' F r a n z O p p e n h e i m e r : Wert
•und Kapitalprofit. 'Neubegriindung der objektiven Wertlehre. 2 . Auflage.
Jena, 1 9 2 2 . Siv. 1 3 . - '
* K a r l D i e h l : Sozialwissenschaftliclie Erlautermtgen zu David Ricardo's Grundgesetzen der Volkswirtschaft und Besteuerung. I Teil. Zweite Auflage.
Leipzig, 1 9 0 5 . Siv.' 4 8 /— . (David Ricardo's Grundgesetze der Volkswirt- schaft und Besteuerung. Zweiter Band.)
