Martti Kovero, Suomen vientiteollisuus. Liike-elama X I V . 4 8 0 siv. Hinta
nid. 6 0 mk, sid. 7 5 mk. - '
Niilo A. Mannio, Suomen tyblainsaadanto. 4 4 8 siv. Hinta nid. 3 0 mk, sid. 3 8 mk.
K A T S A U S U L K O M A I D E N A I K A K A U S L E H D I S T O O N .
T H E ECONOMIC JOURNAL.
1926 n:o 6. Warren S. Thompson, Britain's population problem as seen by an American. Kirjoittaja osoittaa, etta EnglannUIa ei vastaisuudessa voi oUa samoja vientimahdollisuuksia kuin ennen sotaa. Useaan aikaisempaan vientimaahan on kasvamassa koti-maista kulutusta tyydyttava teollisuus, esim. Kanadaan ja Austraa-liaan. SeUaisissa maissa, joissa ei viela sanottavasti ole omaa teoUi-suutta, kuten Etela-Amerikassa, Intiassa ja Kiinassa, on kilpaUu muodostunut yha kiivaammaksi. Saksa tosin on poissa, mutta Yhdysvahat ja Japani ovat suunnattomasti kehittaneet vienti-mahdoUisuuksiaan ja jo melkeinpa riistaneet esim. Kiinan englanti-laisten viejien kasista. Uusia vienthnaita ei maapahohamme juuri enaa ole. Kaikesta tasta kirjoittaja tulee siUien lopputulokseen, etta Englannissa on hikavaestoa, jota luonnoUinen kehitys ei voi poistaa. •— Francis Rodd, The deferred payments system in the United States. Vahittaismaksujarjestelma on YhdysvaUoissa.. tavattomasti kaytetty. Nykyisessa muodossaan sita ensinna ruvettiin kayttamaan autojen myjmneissa, mutta se on myohemmin levinnyt melkein kaikUle kaupan aloUle. Sita kayttavat rikkaat ja koyhat. Taten myonnetyn luoton maara lasketaan n. 3 000 mUjoonaksi doUariksi.
Toistaiseksi ei tasta luotosta ole luotonantajihe aiheutunut juuri mitaan tappioita. Mutta jos syntyisi yleinen pulakausi, olisi vahit-taismaksuluotto epahematta suurimmaissa vaarassa, siha sen vakuu-tena on tavaraa, joka pulakauvakuu-tena menettaa suuren osan myynti-arvoansa, koska tarjonta kasvaa kysyntaa paljon suuremmaksi.
— A.C. Pigon, A contribution to the theory of credit. Tunnettu kansan-talousmies valaisee tassa kirjoituksessa D. H. Robertsonin teosta Banking policy and the price level, joka teos on tarkeissa kohdin kehit-tanyt luottoteoriaa.
WELTWIRTSCHAFTLICHES ARCHIV.
igsd 'n:o 2. Bernhard Harms, Der Begriff der Weliwirtschaft.
Kun »maaihnantalous)>-kasitetta ei ole saatu tyydyttavasti maa-riteUyksi, on taman kasitteen huomattavin selvittaja ottanut
kysy-myksen nyt uudestaan esille. Kirjoitus sisaltaa vasta alkuosan tata tutkimusta, jonka probleemana nayttaa olevan: onko maailman-talous »Sozialwirtschaftsgebilde». — Alfred Amonn, Emit Lederers
DGrundzuge der okonomischen • Theorie». Kirjoituksessa kritikoidaan Heidelbergin yliopiston professorin, tri Ledererin v. 1912 julkaisemaa teosta )>Grundzuge der okonomischen Theorie», erittainkin siina esitettyja tyonarvo- ja rajahyotyteorioja. — Walther Vogel, Wirt-schaft imd Geopolitik. Maailmantalous on sodan aikana ja sen jalkeen suuresti muuttunut sen johdosta, etta Euroopan ulkopuoleha ole-vissa maissa on teohistuminen nopeasti edistjm}^:. Kirjoituksessa pohditaan, miha tavoin tiheasti asutettu Eurooppa voi taman kehi-tyksen tapahduttua sailya »omavaraisena», autarkisena. •—• A.
Fraenkel, • Die Bedeutung der iiberseeischen Mdrkte fur Europa.
Probleema on osittain sama kuin edehisessa kirjoituksessa. Osoi-tettuaan maahmantaloudessa tapahtuneen perinpohj aisen muutok-sen kirjoittaja, tanskalainen tutkija, tulee silken tulokseen, etta Eurooppa ei voi elattaa itseansa menetettyaan valtamertentakaiset markkinansa. Sen vuoksi sen on luotava itseheen uusi valtamerten-takainen ostajapiiri perustamalla suuria eurooppalaisia siirtoloita Etela- ja Keski-Amerikkaan, Kanadaan, Afrikkaan ja Austraaliaan.
— Elemer Hanto's, Der Europdische Zollverein. Vaatimus Euroopan tuhhiiton muodostamisesta johtuu siita ajatuksesta, ettei talou-dehinen hata ole autettavissa yksityisten valtioiden toimenpitehla.
Euroopan tuhihiton toteutumista on kuitenkin viela kauan aikaa odotettava, mutta itse idea on asetettava kaikkien valtiohisten ja taloudelhsten toimenpiteiden pohjaksi.
J926 n:o 3. Leopold Ziegler, Vom Sinn und Ziel des Wirtschaftens.
Fhdsofista pohdintaa taloudehisen toiminnan olemuksesta ja tar-koituksesta. Kirj oittaj an'mukaan tuleva talousmuoto ei ole nykyi-nen ansaintatalous (»Erwerbswirtschaft)>) enempaa kuin Marxin tarpeidentyydyttamistalous (»Bedarfswirtschaft») tai khj oittaj an keksima »Bedurfniswirtschaft)), vaan tulevaisuudessa kaikki nama kolme esiintyvat rinnan. — A. Mendelssohn-Bartholdy, Wirtschaft und Politik in Afrika. Kirjoituksessa luodaan mielenkiintoista valais-tusta Englannin Sudanissa, keskisessa Ita-Afrikassa ja Swazimaassa harjoittamaan pohtiikkaan. —• Louise Sommer, Freihandel und Schutzzollin ihrem Zusammenhang mil Geldtheorie und Wahrungs-politik. Tarkastelun esineena on vapaakaupan ja protektionismin _ suhde rahateoriaan ja rahakantapohtukkaan, ja todetaan
suojelus-tullien olevan ristiriidassa nykyisin vahitsevan rahateorian (kvan-titeettiteorian) ja kultakantajaxjestehnan kanssa, samoin kuin se on ristirudassa nykyaikaisen valtio-oikeuden ideologian kanssa. — Robert Wilbrandt, DasEnde der historisch-ethischen Schule.
Khjoit-• taja ihnoittaa, etta han yrittaa perustaa uudeheen »kaytann6lhsen
Yiiteiskuntataloudellinen a i k a k a u s k i r j a .— 21 '
/
3o8 Katsaus ulkomaiden aikakauslehdistoon
taloustieteen)), joka ei tosin pjnri jakamaan imperatiivisia. normeja, vaan tyytyy olemaan aiaoastaan neuvoa antavana taloustieteena ())beratende Wirtschaftswissenscliaft)))., Nama suunnitelmat mieles-saan Mn sitten ryhtyy ratkaisemaan suhdettaan historiallis-eetiUiseen oppisuuntaan. — Joh. Plenge, Zum »Tableau Economiquei). Samoin kuin Quesnay aikanaan julkaisi kuuluisan teoksensa )>Tableau Econo-mique)), samoin alkaa prof. Plenge nyt julkaista uutta,))taloudellista taulustoa», jossa djmamista kaavaa kayttaen kasitehaan koko kapi-tahsmui uutta jarjestehnaa, erikoisesti rahan arvoa, hintaa, yri-tysta j . n . e. Kirjoitus on kuitenkin vasta ikaankuin ahculause varsinaiseen tutkimukseen, joka julkaistaan myohemmin samassa aikakauskirjassa. — Julius Hirsch, Amerikas Wirtschaftsiiherlegen-heit und die M'dglichkeiten des Wiederausgleichs fur Deidschland.
Kasittelyn alaisena on viime aikoina usein tehty kysymys: mista johtuu Amerikan taloudellinen etevammyys, se suuri erotus, mika kansantulon ja kansan tyon tuoton suhteen on olemassa Yhdysval-tojen ja Euroopan valilla.
Kummassakin numerossa on sitapaitsi tavanmukainen laaja khjahisuuskatsaus seka osasto ))Chronik und Archivalien)). Viimeksi mainittu sisaltaa m. m. Werner Sombartin tutkimuksen »Ausbati,, Anbau, Abbau)>, joka kasittelee suurkapitahsmin ())Hochkapitalis-mus)>) sjmtyhistoriaa ja on ote tana vuonna hmestyvasta »Der
• Moderne Kapitahsmus)>-teoksen kohnannesta osasta.
JAHRBUCHER F O R N A T I O N A L O K O N O M I E UND STATISTIK.
J926 n:o 7. Georg Halm, Das Zinsfrdblem am Geld- und Kapital-markt. Kirjoittaja sehttaa, mita ymmarretaan rahamarkkinoiha (Geldmarkt) ja paaomamarkkinohla (Kapitahnarkt), vaikkakin ero-tus naiden' valiha on tieteellisesti kestamaton. Sen jalkeen esite-taan, miksi korkokanta rahamarkkinohla on korkeampi ja suurem-pien vaihteluiden alainen kuin paaomamarkkinohla, joilla se yleensa on alhaisempi ja vakavampi. • Kirjoituksessa sehtetaan myos, mita muut tutkijat, kuten Cassel, Weber, Spiethoff, Hahn ja Beckerath
•ovat mainituista asioista lausuneet. — Th. Brauer,. Das Wesen des Proletariats. Tekija arvostelee Goetz Briefs'in teoksessa »Grundriss del-' Sozialokonomik)) -(Abt. I X , Teh I) esittamia mielipiteita
prole-" tariaatin olemuksesta ja suhteesta sosialismun.
J926 n:o 8. Niteessa on loppu edeha mainitusta Halmm kir-joituksesta. — Hans Ullrich, Der Wahrungszerfall, die Aufwertung imd der Wiederaufbau bei den privaten deutschen Lebensversicherungs-gesellschaften. Jo maailmansodan aikana ohvat Saksan henkivakuu-tusyhtiot vaikeassa asemassa, mutta viela suurempiin vaikeuksiin
ne joutuivat valtakunnan rahakannan luhistumisen jokdosta. Rahan suunnaton aleneminen ja siita johtuneet valuuttavaikeudet seka Versaihesin rauhansopimus saattoivat yhtioiden than varsin uhkaa-vaksi syksyha 1923. Sopimukshla ulkovaltojen kanssa ja lainsaa-dantotoimenpiteilla vakuutusten uudeheen arvioimiseksi on tilanne saatu paranemaan, mutta yhtioiden vakuutuskannasta oli vm 1924 lopussa jaljeha vain n. 20 % ja omaisuudesta 6.5 % verrattuna sii-hen, mita nama ohvat v. 1913.
.Niteissa on viela kirjalhsUusarvosteluja, katsaus uusimpaan aikakauskirjalhsuuteen ja kuukausikatsaukset Saksan ja ulkomai-den taloudehisiin oloihin.
EKONOMISK T I D S K R I F T .
ig26 n:o 4—^5.' S.D.'Wiksell, Sveriges framtida befolkning under olika fdrutsdttningar. Vaestokysymys on _ taha haavaa Ruotsissa suuren huomion esineena, sieha kun kiihtynyt khpailu toimeentulo-mahdohisuuksista viittaa siihen, etta suhteehista hikavaestoa alkaa oha runsaasti. Tassa kirjoituksessa tekija saadaksensa selvihe minkalainen vaestokehitys Ruotsissa lahiaikoina todennakoisesti on odotettavissa, tekee eraita asiaa valaisevia • laskehnia. Naita tehdessaan han lahtee maaratysta syntyneisyysluvusta, joko nyt valhtsevasta tai odotettavissa olevasta jatkuvasti alenevasta, ja samoin maaratysta kuoheisuustaulusta, jonka luvut osin ovat nykyaan todehiset, osin vahitellen alenevat. Tasta lahtien tekija laskee vaenlisayksen, vakhuvun, hedehnahisjyden, yleisen kuohei-suuden y. m. eri aikoina jatkaen laskuaan siihen asti, johoin naiha edellytyksiha syntyy n. s. statsionaarinen vaesto. Tekijan tarkoi-tuksena ei ole ennustaminen, vaan eraiden kehitysmahdohisuuksien tutkiminen. Myonnettava onkin, etta tulos on hyvia mielenkiin-toinen hanen graafihisesti osoittaessaan esim., miten vakhuku aluksi kasvaa siita jaheen alentuakseen , ja minkalainen ikaiyhmitys eri tapauksissa tulee valhtsevaksi. — G. Silverstolpe, Guldproduktionens elasticitet. Polemisoiden m. m. Casselin kanssa tekija koettaa osoit-taa, ettei ole pelkoa siita,^ etta yleinen j)aJaaminenkBS-Ste^
tuntuvasti koroittalsi"' kuhaiT'aivoar" Hinen kasityksensa mukaan on naet olemassa runsaasti sehaisia koyhempia kultamahneja, joita ei nyt kannata kayttaa, mutta joiden kaytto muuttuisi kannatta-vaksi heti,,kun kullan arvo nousisi vahasen. — E r i k Lindahl, Aktie-holagsheskattningen. Tasta aiheesta dosentti Lindahl esitti alustuk-sen Ruotsin kansantaloudehialustuk-sen yhdistykalustuk-sen kokouksessa. Alus-taj a osoittaa, etta osakeyhtidt ovat erikoisen hsayerotuksen alaiset, josta muunlainen ansiotoimuita on vapaa, ja etta tama on erikoisen suuri, mihoin kaytetaan tytaryhtioita. Talouselama karsii taman
310 Katsaus ulkomaiden aikakauslehdistoon
johdosta, ja puheena olevan • lisaverotuksen suuruus verrattuna muissa maissa kaytettjryn on omansa johtamaan paaoman surty-miseen ulkomaille. Sen vuoksi han, nunkurn yleensa myos muut alustusta seuranneeseen keskusteluun osaa ottaneet, vaati veron alen-tamista ja verotusperiaatteiden muutalen-tamista.
STATS0KONOMISK T I D S K R I F T .
ig26 n:o 2—3. Thomas Sinding, Nogen valutabetrakininger.
Tekija tarkastaa ainettaan Norjan valuuttakysymyksen kannalta suunnaten huomionsa lahinna seuraavien seikkojen selvittamiseen:
sj:)ekulatsionia vaikutus valuutan arvon kehitykseen, kruunun pari-arvoon palauttamisen ja devalvoimisen edut ja varjopuolet, hitaan
arvonnousun mahdollisuudet ja sen edut verrattuna nopeaan pariarvoon palaamiseen. Lopputuloksena on, etta mikah ei tahdota vahentaa kruunun kulta-arvoa_ sen nykyisten kurssien" tasalle —jota tekija nahtavasti puolestaan pitaa parhahnpana, vaikka han. ei sita suoraan sano .— on nopeata palaamista pariarvoon pidettava oikeana valuuttapohtiikkana. — Arne Rygh, Passer vore mivcBrende skattelover for vor nuvcerende heskatning? Tekija osoittaa, etta Norjan tulo- ja omaisuusverotuksessa noudatetut periaatteet, jotka ohsivat voineet puolustaa paikkaansa veron ohessa alhainen, monessa suhteessa ovat hyvin kohtuuttomat yksitjdsihe ja jopa haitahiset talouselamahe, kun verotus on ankara ja progressiivinen. Vaarahisehe tiehe on jou-duttu, kun hikkeiden tilinpaatokset laaditaan ensi sijassa verotusta silmaha pitaen ja kun vielapa, taloustoiminnan useat seikat ratkais-taan samalta kannalta eika hikkeen yhapitamisen tai terveen talous-elaman vaatimusten mukaan. — Vihon muusta sisahosta mainitta-koon ahsupuoh tunnetun tanskalaisen kansantaloudentutkijan pro-fessori L . V. Birckin. kirjoitusta Den saakaldte nncreasing return's^
Lov teknisk belyst seka professori Oskar Jcegerm. muistokirjoitukset P. Th. Aarumm ja Knut Wicksellin kuoleman johdosta.
NATIONAL0KONOMISK TIDSSKRIFT.
• ig26n:o 3. Knut Dalgaard, Arbejderklassens 0konomiske kaar i Danmark i de sidste 50 aar. Tama toistasataa sivua laaja esitys sai palkinnon Tanskan kansantaloudellisen yhdistyksen v. 1925 juhstamassa, tata aihetta koskevassa khpailussa. ' Kirjoituksessa
kasitehaan teollisuus- ja maataloustyovaen palkkasuhteita ja sivu-tuloja, vahittaishintojen kehitysta w . 1872—1924 ja hintatason erhaisuutta maan eri osissa seka reaahpalkkoja ja elinkantaa. —•
Vihon sisallosta ' mainittakoon edelleen Rigmor Granin tutkunus Kreditforeningsobligationers Rente.
K A N S A L L I N E N
E JL A M
I K E M M A S T ©
T^^ertomus 3000 miehestd ja naisesta, jotka ovat JTV maamme historian luoneet.
Tietoteos, joka on tilattava kaikkiin sivistyneiliin koteihin.
I nide ilmestynyt.
Sisaltaa m. m. seuraavat elamakerrat:
Valiiomiehia ja Jiallitsijoita: Adolf Fredrik (kirj. K . Grotenfelt), K. J . Adlercreutz (G. Rein), Pekka Ahmavaara (V. Hyto-nen), Albrecht Mecklenburgllainen ( J . W. Ruuth), Aleksan-teri I (U. L . Lehtonen), AleksanAleksan-teri I I ja I I I (K. R. Brot-hefus), Maksimilian ja Frans David Alopaeus (G. Rein), J . F . Aminoff (Tor Hartman).
Liikemiehid: Emh Aaltonen (O. A. Kahio), Gustaf Fredrik Ahl-gren (Nulo Liakka), Gabriel Ahlman (Nulo Liakka), C. H.
Ahlqvist (Aug. Ramsay), Antti ja Walter Ahlstrom (J-. W.
Ruuth).
Kirkonmiehia, tiede- ja houlumiehid: Antti Aarne (Uno Holm-berg), Abraham Achrenius (Martti Ruuth), August Engel-brecht Ahlqvist (E. N. Setala), Matias Akiander (A. R. Ce-derberg), Mauno Jaakko ja Carl Henrik Alopaeus (Martti , Ruuth).
Kirjailijoita ja taiteilijoita: Ida Aalberg (Helmi Krohn), Vaino Aaltonen (L. Wennervirta), Lorenz, Emmy ja Aino Achte (Toivo Haapanen), Mikael Agricola (Jaakko Gummerus), Jac Ahrenberg (Gunnar Castren), Santeri Alkio (V. Tarkiainen).
Yhteensa 5 suurta osaa, 3500 sivua, 2000 kuvaa., Ilmestyy myos 32 niteena d 20 mk. Ilmestymisaika 5 vuotta. Osan hinta kangaskansissa 160: —, puoli-nahkakansissa 200: —•
Tilattavissa kaikkialta, missa kirjoja myydaan.
W E R N E R S O D E R S T R O M O S A K E Y H T I O .
S A T T U M A S T A R I I P P U V A K S I
v o l j a a d a
p e r k e e n n e v a s t a i n e n t o i m e e n t u l o , e l l e i s i t a
o l e t u k e m a s s a
S U O M I
y k t i o n
m y o n t a m a r i i t t a v a n s u u r i k e n k i v a k u u t u s
S A A S T O P A N K K I E N
K E S K U S - O S A K E - P A N K K I
V. 1 9 0 8 perustettu
saastopankkien omistama rahalaitos. ^ HELSINKI' Aleksanterink. 7.
T A Y D E L L I : N E N P A N K K I L I I K E
E d u l l i s e t o t t o - j a a n t o l a i n a u s e k d o t .
A-voitina 10-"^U
4-E L A N T O
on
v a l l o i t t a n u t H e l s i n g i n
a s e n
y m p a r i s to n
O s t a e d u l l i s e s t i
L i i t y j a s e n e k s i
K E S K 1 N A I 1 ! ^ E N H E : N K I V A K U U T U S Y H T I O
S A L A M A
S a l a m a jakaa vuosittaiset voitto-osuutensa vakuutusmaksun alennuksena. V : l t a igaS nousevat ne e r i vuosina otetuissa jatkuvamaksuisissa kenkivakuutuksissa seuraaviin m a a r i i n :
Vak. Voitto-otettu V . osuus:
1910 31o/o vuoden vak.-maksusta 1911 2 9 » » » » 1912 27 » » • » >•>
1913 2 4 » » » » 1914 2 2 » » » »
1915 20 ^> 0 » »
1916 - 1 8 » » » » 1917 16 » » »• »
Vak. Voitto-otettuv. osuus:
1918 140/0 vuoden vak.-maksusta 1919 13 » » » 1920 • 12 » .> » >•>
1921 11 » » -> » 1922 10 » » .) 1923 9 .-. » » » 1924 8 » » » » Salaman vakuutus tulee Teille edullisimmaksi.
Salama on Teidan yhtidnne.
V a k u u t t i s o s a k e y k t i o T a p a t t i r m a v a k u u t u s O y .
1^ o k i o l a ICullervo
R a h a s t o t R a h a s t o t
Smk. 40.000.000:- Smk.
21.000.000:-Palo= Meri= Lainmukaisia tydvaen=
Mmto= Kuljetus= Kaikenlaisia LasU Auto= vapaaehtoisia=
Takuu- ArvopostU T a p a i u v m . a f vakuuiuksia. vakuuiuksia.
Muistosanat, j otka Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa syyskuun 23. p:na 1926 esitti
0. K. KilpL
K
nut Wicksellin tydpaiva on- tana -vuonna paattynyt.Kuohessaan oli vainaja lahes 75-vuotias.
Wicksell oli ehyt personalhsuus. -Mutta siita huoli-matta voidaan ehka sanoa, etta han eraassa suhteessa oli kak-soisluonne: han oli vakeva tahto- j a tuimeihminen, taistelija-luonne, mutta toisaalta harkitseva kiihkoton tutkija. - J a mo-lempina han oli hmhnen. , ^ ' .
On usein niin, etta pikemmin, jo nuoruudessa, olemme val-miit nakeinaan, kuinka asiain pitaisi oha, j a taistelemmesen puolesta. J a sittemmin koko miehuus- j a vanhuusian ponnis-'telemme tiedon saamiseksi siita, -kuinka asiat ovat ja niista
•syysta ne ovat,- nunkuin ovat. Tama koskee tavahaan Wick--selhakin. ,
Wicksell tuli kansantaloustieteen ylimaaraiseksi professo-riksi Lundin yliopistoon v. 1901 ja vakinaiseksi v. 1904.- Han oli jo silloin kansantajuisessa esitelma-ja kirj ailij atoiminnassaan tuhut tunnetuksi radikalisena sosialisten ja kultturellisten aat-teiden ajajana. K u n han taysinpalvelleena v. 1916 erosi Lundin yliopistosta, sanottiin hanesta Lundin yliopiston
vuosikerto-•muksessa; Wicksell tuli yliopistoon kiistanalaisena miehena — ei tieteelhsten ansioidensa puolesta • Idistanalaiseria —- ja taistelun miehena, seka pysyi sellaisena, maaratyssa mielessa, koko virka-aikansa. Joissakin phreissa,virkatoverienkin piirissa, saattoivat herattaa paheksumis-ta- hanen mielipiteensa,- ja viela
•Vhteiskuntataloudellinen a i k a k a u s k i r j a — 22 . '
312 O. K. Kilpi.
-enemman se muoto, johon han ajatuksensa toisinaan puki.
Mutta ainakin nuden keskuudessa, jotka tunsivat hanet ruttavan' lahelta, oli kunnioitus ehka viela voimakkaampi kuin pahek-suminen. Kunnioitusta heratti hanen personahinen luohteensa, ehdoton pelottomuus jarkahtamattdmasti olla oma itsensa ja noudattaa mielipiteitans'a huolimatta siita, mita ihmiset pita-vat' henkhdkohtaisen etunsa mukaisena.,
Jo i88o-luvulla aiheutti Wicksell paljon melua ja narkas-tysta esitelmihaan ja julkaistdllaan, joissa han harjoitti uus-.malthusianista. propagandaa, suositellen lasten luvun vahenta-mista preventiivisin keinoin. Vaestdkysymyksessa naki Wick-sell yhteiskunnallisen Itysymyksen ytimen. J a vaestdoppi saa hanen puhtaasti teoreettisissa tutkimuksissaankin usein huo-mattavan sijan. Mutta ei vain yhteiskunnalhsissa, vaan myds poliittisissa ja uskonnohisissa kysymyksissa vihasi han kaikkia yleisesti totunnaigia kasityksia. Turmettu on Wickselhn Tuk-holman Kansantalossa v. 1908 pitama esitehna, jonka aiheena oli: »Tronen, altaret, svardet och penningpasen*. Esitelma ai-heutti syytteen ja tuomion jumalanphkasta; Wicksell karsi ran-gaistuksensa seuraavana vuonna Ystadin vankilassa. —; »Wer Apostef sein will, muss leiden» — .SchmoUerin sanat kerran .Julius WoUUle, kun tama luuli tuUeensa vaarin kohdeUuksi. . WickseU siirtyi matematukan alalta kansantaloustieteeseen,' ja hanen kansantaloustieteeUiset opintonsa sattuivat paaasiassa 1880-luvun vaiheaikaan. Itavaltalainen koulu tahtoi korvata kJassikot rakentamaUa kansantaloustieteen uuden arvo-opin, rajahyotyopin pohjaUe. Toiselta puolen itavaltalaisen koiUun ja nuorhistoriaUisen koulun, lahinna Mengerin j a SchmoUerin valUla, oli kaymassa kiivas kiista kansantaloustieteen metoo-,dista,,onko kansantaloustieteessa lahinna
kaytettava.historial-Ijsta vaiko. teoreettista tutkimustapaa.
Wicksell yalitsi historikoista ja teoreetikoista teoreetikot.
Hanen oppi-isakseen ei tullut SchmoUer, vaan rajahyotyopin .paamiehet Menger,,Bdhm-Bawerk ynna jossakin maarin Walras
|a Jevons... Wicksellin mielesta voidaan antaa arvoa historialli-sille tosiasiain ,kuvauksiUe. Mutta kansantaloustieteessa on valttamaton teoreettinen kasittelytapa, jotta tama tiede voisi
•paasta joihinkin yleispateviin tuloksiin, j o t k a hyodyttaisivat kaytannollista elamaa.
Wicksellin tieteellisina ansioina on mainittava v a r s i n k i n lianen tutkimuksensa rajahyoty- j a rajatuottavuusteorian seka
rahateorian alalta. ' ' " ' Itse rajahyotyopin esitti Wicksell jonkin v e r r a n toisin k u i n
varsinaiset rajahyotjrteoreetikot. Mutta v a i k k a oppi taten v a i t t i . eraita-muistutuksia, joille se on alttiina, ei se tassakaan muodossa
ole t y y d y t t a v a .
Rajatuottavuusteorian varsuiaisena kehittajana on, paitsi Wicksellia, j o k a tassa kohden sai vaikutuksia lahinna J . H . V . Thunenilta, m a i n i t t a v a Clark j a Wicksteed. Wicksellin, Clarldn ja^ Wicksteedin tutkimulcset ilmestyivat jotenkin sa-moihin aikoihin. Mutta niiden vastaanotto oli h y v i n eri-lainen. Glarkin.teoria heratti Amerikassa suurta mielenkiintoa j a huomiota. Wicksteedin j a Wicksellin tutkimukset sita vastoin saivat t u s k i n ollenkaan vastakaikua anglosaksisessa tieteessa.
Rajatuottavuusteoria, jattamaUa syrjaan sen eri v i v a h d u k -set, on oikeastaan rajahyotyopin ajatusten soveltamista tulojen-jakoprobleemin alalle. Kansantaloudehiset tulolajit, s. o. maan, paaoman j a tydn osuudet tuotannon tuloksesta, riippuvat taman teorian mukaan naiden tuotannontekijain rajatuotosta, s. o. vahimmasta tuotosta, joUa naita tuotannontekijoita v o i -daan k a y t t a a tuotantoon. T y o p a l k k a esim. vastaa siten t y d n ' rajatuottoa, paaomankoi^ko paaoman rajatuottoa j . n . e . •
Omituista on, etta rajatuottavuusteoriaa eivat ole ensi sijassa kehittaneet varsinaiset rajahyotyopin paamiehet. Mutta joidenkin rajahydtyteoreetikkojen kehittama n. s. ansio-osuus^
eli • Zurechnungteoria on ' ktutenkin laheista sukua r a j a -tuottavuusteoriaUe.
Rajatuottavuusteoria on ehka enin l e v i n n j t tulojenjako-teoria n y k y a i k a n a . Se on yksinkertainen j a selva j a tekee rajahyotyopin ohessa mahdolhseksi yhtenaisen selityksen
talous-elaman eri ilmidilie. Mutta se ei ota riittavasti huomioon, etta tuloa tuotannon tekijoista maaraavat m u u t k i n te.kijat, esim.
sosialiset valtaauhteet — seikka, jota viime aikoina v a r s i n k i n Tugan-Baranowslcy" on tehostanut.
314 0. K. Kiipi
Enemman tunnustusta on Wicksell saanut tutkimuksistansa korkoprobleemin alalia. Ansiokas on varsinkin lianen tutki-mukssnsa, sikali kuin han on selvittanyt l<ysymysta, mika yhdys-side vallitsae lainakoron korkeuden ja hintatason valilla ja mitka seuraukset ovat tuloksena tasta. • . '
."Wicksell erottaa toisistaan tayallisen sovitun lainakoron ja realipaaomakoron. RsahpiaomakoroUa han 'tarkoittaa
^ita lisaa, milla tuottaja, joka kayttaa p'iaomia tuotantoon, saa paaomansa kasvamaan. Normaalikoroksi voisi nimittaa sita lairiakoron korkeutta, joiika vaUitessa.lainapaaomien ky-synta ja saastovarojen tarjonta tasan peittavat toisensa. Nor-niaalikprko vastaa taten myds suunnilleen realipaaomakorkoa, .on ilmaus siita. ,•. .
. - TodeUinen, vallitseva lainakorko saattaa olla alhaisempi, ,yhta suuri tai korkeampi kuin normaalikorko. Mutta: jos esim.
.pankit soyeltavat lainakorkoa, joka on alhaisempi kuin nor-ma.alikorko^ on tasta seurauksena hintatason kohoaminen ja .siita taas . seurauksena vaikutuksia, .jotka • tekevat panklden
aseman kestamattdmaksi. Jos taas pankit painvastoin sovel-taisivat korkeampaa lainakorkoa, kuin normaalikorko on, seu-raisi siita hintatason aleneminen, ja siita taas aiheutuisi vaiku-tuksia, jotka pakottaisivat pankit alentamaan korkomaariansa.
Pankit ovat siten suurin piirtein sidotut maarattyihin korko-',maariin,...jotka vaihtelevat talouselaman vaihtelujen kanssa.
Kdrkokantain muutokset vaikuttavaj: taten hintatason niuu-.tosten kautta. - . . : ' •• •
Syyt, jotka Wicksellin mukaan .aiheuttavat esim. hintatason kohoamisen, .jos lainakorko on alhaisempi kuin normaalikorko, ovat seuraayat, ..Jos lainakorko pn alhaisempi-normaalikorkpa, saavat yrittajat ylimaaraista voittoa; se kiihoittaa niita-.laa-jentamaan "tuotantoa, jolloin tuotanjtpliyddykkeiden kysjmta .kasvaa' j a niiden hinta kohoaa, ,J\i;aanomistajien, tyolaisten
y. ra. lisaantyneiden tulojen .johdosta kasyaa kiUutushyddyk-,keiden. kysynta, j a nuden hinta kohoaa,. Saastajat, ja paaoman-inuodostajat eivat saasta niin paljon silloin^-kuin lainakorko on
„^Uiaisempi, kuin silloiri, kuin se op.jkorkea. Tamakin ruerkitseg nyikyisyydessa kaytettavien .kulutp§hyddykkdden..^
kysyntaa j a siis kulutushyodykkeiden hinnan kohoamista.
Taten tapahtuu hintain kohoaminen kautta linjan; seka tuo-tanto- etta kulutushyodykkeiden hinnat kohoavat.
Teoria, sikali kuin se perustuu olettamukseen, etta alhaisem-.pien korkomaarien valhtessa saastetaan tai muodcstetaan
paaomia vahemman, kdrkeampien korkomaarien. vahitessa enemman, ei ole kustaton. Voi naet ajatella painvastaisenkin suhteen korkomaarien ja saastamisen valilla. Voi naet ajatella, etta esim. henkildn, joka haluaa itselleen turvata: rnaaratyn korkotulon, on pakko saastaa enemman korkomaarien ollessa alhaisia kuin silloin, kun.ne ovat korkeat. Itse asiassa ovat tasta kysymyksesta aina mielipiteet kayneet erhleen. J a todennakoista on, etta .erilaisten saastaja- ja paaomanmuodcs-tajaryhmain menettely saattaa tassa kohden poiketa toisistaan.
WickseUin tutkijaluonteen miellyttavana piirteena on mai-nittava se rehelhsyys, voisi sanoa ricardolainen vaatimattomuus, joka saattoi hanet aina avoimesti tunnustamaan ne vaikutteet, mitka han oli saanut. eri suuntien kirj ailij ohta. • .., ' ;
P I E N V I L J E L Y K S E M M E N Y K Y I N E N T I L A J A T A R P E E T .
V
< *
Esitelma, jonka Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa -lokalcuun 9. paivana 1926 piti
K. T. Jutila. ;
K
uUakin ajalla oti omat suuret kysymyksensa, olivatpa ne ' sitten valtioUisia, yhteiskunnaUisia, taloudehisia tai sivis-tyslcysymyksia, jotka vetavat. erityisesti huomiota puo-eensa ja vaativat nopeata ratkaisua...Eras tallainen suuri kysy-mys on Suomessa nykyisin pienviljelijakysykysy-mys. Mutta sama Icy- • symys on paivanpolttava ei vain Suornessa, vaan .useissa muissa->kin maissa, joissa varsinkin viime vuosilsymmenina, samoin kuin meiUakin, kehitys maatalouden alalia on johtanut yha enemman pienvUjelykseen j a joissa vume yuosina, kuten meUlakin, on suurten maauudistusten j a valtion tukeman asutustyon kautta luotu runsaasti uusia pientUoja j a siten samaUa lisatty pien-vilj elij avaest on lukua. LuomaUa itsenaisia pientUoja on koe-tettu vahvistaa maatalouden merkitysta kansantaloudessa, vakauttaa irtaimen maatalousvaeston asemaa ja saada kansal-Uset valtiot entista lujemmiksi. Tyo on kuitenldn oUut vaikeata, silla pienviljelyksen tuottoa ei voida kadenkaanteessa kohottaa,
eika yhtakkia saada kovin huomattavia parannuksia aikaan pienvilj ehjavaeston taloudeUisessa j a yhteiskunnaUisessa ase-massa.
Seuraavan esityksen varsinaisena tarkoituksena on sihnayk-sen luominen pienviljelyksihnayk-sen nylcyiseen tilaan ja merkitykseen
Suomessa, sen^ahdellisimpien tarpeiden selostairiinen ja pien-vilj elyspohtiikkamme tehtavien selvittaminen. Sita ennen on kuitenkin syyta tarkasteha eraita pienvUjelyksen luonteen-ominaisuuksia.
I . Kuka on pienviljelija ja mita hanelta vaaditaan.
Pienviljelijalla tarkoitetaan henkiloa, joka viljelee joko sel-laista omaa tilaa tai vuokraviljelmaa, joita han perheineen,^
kayttamatta sanottavasti vierasta tyovoimaa, saa paaasiahisen toimeentulonsa. PienvUjelma on nain ollen perhetalous, jossa' vUjelija perheineen suprittaa paaasiahisen tyon. •
MUloin pientUa on itsenainen, omistusoikeudeUa haUittu, on pienvilj elij aha omasta kohden maa ja tyovoima seka enemman tai vahemman orriaa paaomaa. Pienviljelija itse on naiden yhdistaja, yrittaja. VudkravUjehnaUa pienvUj ehj alta puuttuu omistusoikeus tilaansa, samaUa kuin hanen kayttdoikeutensakin siihen on enemman tai-vahemman rajoitettu. Tama estaa hanen yksildUisyytensa taysun oikeuksiin paasya yrityksensa hoidossa. . Miten pienvUjelija ammatissaan onnistuu, rhppuu suuressa maarassa myds siita, noiten yhteiskunta haneen ja hanen talouteensa kulloinkin suhtautuu.
VuokravUj elij ana pienvUjelija maksaa tUastansa vuolaramaksun. Se suoritettiin luontoistalouden asteella yksinomaan -tai ainakin paaasiaUisesti luonnontuotteissa ja tyossa. E,aha-taiouteen siirryttaessa se kuitenkin on muuttunut yha enemman rahassa rnaksettavaksi. Mutta kun rahatalouden asteella raha-paaoman saanti alkoi helpottua, rupesivat vuokramiehet lainaa-maan rahaa tilan vuolcraamisen asemasta, ostalainaa-maan rahaha tiloja maksaen talloin korkoa paaomanomistajalle, sen sijaan etta he ennen maksoivat vuolo-amaksun maanomistajalle, PienvUjelija on voittanut taman kehityksen kautta suuren-"
VuokravUj elij ana pienvUjelija maksaa tUastansa vuolaramaksun. Se suoritettiin luontoistalouden asteella yksinomaan -tai ainakin paaasiaUisesti luonnontuotteissa ja tyossa. E,aha-taiouteen siirryttaessa se kuitenkin on muuttunut yha enemman rahassa rnaksettavaksi. Mutta kun rahatalouden asteella raha-paaoman saanti alkoi helpottua, rupesivat vuokramiehet lainaa-maan rahaa tilan vuolcraamisen asemasta, ostalainaa-maan rahaha tiloja maksaen talloin korkoa paaomanomistajalle, sen sijaan etta he ennen maksoivat vuolo-amaksun maanomistajalle, PienvUjelija on voittanut taman kehityksen kautta suuren-"