MUUTAMIA PIIRTEITÄ HENKIV AKUUTUS- YHTIÖITTEMME PÄÄOMAN SIJOITUKSISTA.
Kirjoittanut
OnJtt· Kallia.
Yleisen vakuutuslain puuttuessa ei meillä ole lain säännök·
siä siitä, minkäläisiin arvoesineisiin vakuutusyhtiöiden tulee sijoit- taa varansa, vaan voivat ne "tässä kohden toimia täysin vapaasti.
Ne ottavat luonnollisesti silloin huomioon jonkun verran eriävät
,
tarpeensa sekä koettavat sen ohessa, varmuudesta tinkimättä, saada sijoituksensa koron kannalta niin edullisiksi kuin on mah-
dollista. Kunkin eri yhtiön johtomiesten henkilökohtaiset mieli·
piteet ja katsantokanta voivat myöskin suuressa määrin ratkaista yhtiön sijoitusten laadun. Yleisenä piirteenä on kuitenkin huo- mattava että meillä, kuten muua:Ilakin, ne vakuutusyhtiöt, jotka
voivat äkkiarvaamatta tarvita maksuihinsa suuret summat, kuten palovakuutusyhtiöt ja merivakuutusyhtiöt, etupäässä sijoittavat varansa pankkitalletuksiin ja sellaisiin obligatsioneihin, jotka voi- daan helpolla rahaksi muuttaa, vaikka ne siten saavat jonkun verran pienemmän koron kun kiinnityslainoista, kun taas ne yh- tiöt, joiden toimi edellyttää vasta pitkän ajan kuluttua ja yleensä vähissä erin tapahtuvia suorituksia, kuten henki· ja elinkorkova-
kuutus, mieluummin sijoittavat varansa pysyviin lainoihin, jotka tuottavat edullisemman koron.
2 Om'; Kallio.
Henkivakuutusyhtiöiden sijoitettava pääoma on vakuutuk- seen luonteesta riippuen monta vertaa suurempi kuin palovakuu- tusyhtiöiden . Tämä käy myöskin selville siitä, että 1910 vuoden lopussa kolmen silloin toimivan henkivakuutusyhtiön sijoitukset, Salama kun ei tehnyt tilinpäätöstä muutaman kuukauden kestä- neestä liikkeestään, yhteensä olivat noin 116,7 mili . markkaa, kun samaan aikaan palovakuutusosakeyhtiöt olivat sijoittaneet yh- teensä 9,5 milj. mk., suuremmat keskinäiset paloapuyhdistykset
20,5 milj . mk. ja pitäjäyhdistykset yhteensä 4 milj . mk., eli kaikki palovakuutuslaitoksemme yhteensä 34 milj. mk. Seuraa - vassa tahdon kiinnittää huomiota yksinomaan henkivakuutusyh- tiöiden sijoituksiin.
Vaikka meillä, kuten edellä huomautettiin, ei ole vakuutus- yhtiöiden sijoituksia järjestäviä lakimääräyksiä, ovat kuitenkin melkein kaikki henkivakuutusyhtiömme sääntöihinsä ottaneet siitä ainakin muutamia ohjeita. Siten mäarätään yhtäpitävästi Suomen ja Fennian säännöissä, että »vakuutusrahaston varat ovat sijoitetta- vatlainoihin realivakuutta vastaan obligatsioneihin tahi kiin- teistöihin, kuitenkin vaarinottamalla, että korkeintaan 70 % kiin- teistön kirjoihin merkitystä arvosta saadaan vakuutusrahaston va- roihin lukea ». Kalevan ja Salaman sekä perustettavaksi aiotun Kata- jan säännöt antavat sijoitusten tekemisen kokonaan johtokunnan asiaksi . Tämän nojalla onkin Kaleva sijoittanut varoja myöskin puhtaisiin takauslainoihin. Salaman ja Katajan säännöissä tava- taan sama määräys kuin Suomen ja Fennian säännöissä yhtiön omistaman kiinteistön .arvon lukemisesta vakuutusrahaston varoiksi . Henkivakuutusyhtiöidemme säännöt eivät siis suuresti sido johto- kuntien vapaata harkintavaltaa. Eivät myöskään sitä tee varsin mainittavassa määrin Saksan ja Ruotsin vakuutuslakeihin otetut yleiset määräykset. Saksan lain mukaan voidaan vakuutusrahas·
ton varojen sijoituksina käyttää : · 1 :ksi kaikki sellaiset arvoesineet, joihin voidaan Biirgerliches Gesetzbuch'in mukaan sijoittaa holho-
M uutamia p iirteitä henkivakuutusyhtiöittemme pääomansijoituksist a . 3
tin varoja, kuten kiinnityslainoihin, valtion tai jonkun liittoval - tion antamiin tahi niiden takamiin obligatsioneihin sekä myöskin liittohallituksen hyväksymiin kuntien ja luottolaitosten obligatsio·
neihin, 2:ksi lainoja, joiden vakuutena on edellä mainittuja obli- gatsioneja 75 %: iin saakka niiden nimellisarvosta tahi 75 o,'o:iin kurssiarvosta , jos tämä on pienempi , 3:ksi n. s. vakuutusmaksu- lainoja sekä 4:ksi lainoja kunnille, seurakunnille ja koulupiireille . Ruotsin vakuutuslain mukaan on vakuutusrahaston täyttämiseen käytettävä · valtion antamia tahi sen takaamia sekä hypoteekki- yhdistysten obligatsioneja, pankkitalletuksia, kuntien obligatsioneja tahi niiden muita velkasitoumuksia, kiinllityslainoja
2/
s:aan saakka omaisuuden taksoitusarvosta sekä yksityisten rautatieyhdistysten ja teollisuuslaitosten ynnä ulkomaisten valtioiden obhgatsioneja.Nämä yleiset määräykset eivät ole erityisesti painaneet leimaa . mainittujen maiden yhtiöiden sijoituksien laatuun , vaan riippuu tämä siellä, kuten muissakin maissa, etupäässä yleisistä taloudel- lisista oloista ja asianomaisten johtokuntien käsityksestä niiden a iheuttamista vaatimuksista. On näin ollen vaikeata ilman syvälle menevää erikoistutkimusta pätevälIä tavalla selvittää erilaisten sijoitusten käyttämisen syyt, joten tässä kohden tyydyn ainoastaan muutamiin yleisiin viittauksiin .
Alla olevat luvut osottavat Suomen, Ruotsin , Saksan ja Tanskan henkivakuutusyhtiöiden sijoitusten laatua vuoden 1910
lopussa. Tanskan yhtiöiden lukuihin ei ole otettu n. s. Statsan · stalten'in sijoituksia, koska tämä laitos toimii toisellaisissa oloissa kuin muut henkivakuutusyhtiöt . Sijoituksiin en ole tässä luke- nut kaikenlaisia satunnaisia ja suuresti vaihtelevia saatavia kuten muilta yhtiöiltä, yhtiön omilta asiamiehiltä ja vakuutetuilta tulevia saatavia, maksamattomia · korkoja y. m. Yhtiöiden omistamien kiinteistöjen arvosta on vähennetty niihin kiinnitetyt, muualta otetut lainat.
\
4
Kiinteistöä
Lainoja kiinnitystä vastaan vakuutuskirj. vastaan
» muuta vakuutta vastaan Obligatsioneja ja osakkeita Pankkitalletuksia ja kassa
Onni Kallio.
.
Sijoitukset vuoden 1910 lopussa.Suomi Ruotsi 5,7 % 8,2 3 8 ,0 » 4 1,5 4°,7 » 14,5 8,4, » 7 ,1 6,7 » 25,3 0,5 » 3,4 100,0 100,0
Saksa
Ofo
1,9» 83,7
» 7,2
» 3,5
» 2,5
1,2 100,0
0/
0»
»
»
»
»
Tanska 2,5 0/ . 24,9
8,9 » 0,7 » 57,0 » 6,0 » 100,0
Edellä esitettyjen sijoitusten kokonaisluku oli Suomessa 116,7 milj . mk., Ruotsissa 324,8 milj. kr., Saksassa 4,837 milj . Rmk. ja Tanskassa 79,7 milj. kr. Suomalaiset yhtiöt ovat viimei- sinä vuosina sijoituksistaan saaneet noin 5,4, %:n, ruotsalaiset noin 4,5 °/o:n ja saksalaiset 4,2 o/.:n korkot:.Jlon.
Huomiota ansaitsee tässä Saksan suuri sijoitus kiinnityslai - noihin, jonka vertaista ei tavata missään muussa maassa, joskin sveitsiläiset henkivakuutusyhtiö,t: sitä jonkun verran lähentele- vät, nousten tämä prosenttiluku siellä lähes 65 °/o:iin. Gotha- yhtiön tirehtööri Mueller selittää tämän riippuvan siitä, että Saksassa viimeisinä vuosikymmeninä kaikilla taloudellisilla aloilla tapahtunut ripeä ja mahtava edistys on vaatinut suurien pääo- mien sitomista uusiin teollisuuslaitoksiin ja kaupunkirakennuk- siin sekä maanviljelystilojen viljelyksen parantamiseen. Koska liikeyhtiöt ja yksityiset yrittelijät eivät kuitenkaan siellä yleensä itse omista riittäviä pääomia, kuten useinkin Englannissa ja Ranskassa, joissa yleinen varallisuus on paljon suurempi kuin Saksassa, ovat rahat hankittavat lainavaroina. Siten syntyneistä kiinnityslainoista maksetaan suur.empi korko kuin valtion ja kau- punkien obligatsioneista, joten ne varmoina lainoina ovat halut- tuja sijoitusesineitä. Kuvaavata, tässä kohden on että, kun Saksan henkivakuutusyhtiöt, kuten jo mainitsin, saavat keskimäärin 4,2 %
Muutamia pii,·teitä hmkivakuutusy'"iöiltemme pääolllansijoituksista. 5
koron sijoituksistaan, työkyvyttömyysvakuutuslaitokset, jotka sijoit- tavat 70 % varoistaa~ valtion ja kuntien obligatsioneihin, saa- vat 3,6%.
Ruotsissa ja Suomessa muodostavat kiinnityslainat melkoi·
sen osan sijoituksista, kummassakin maassa noin 40 %:n koh- dalla. Tietysti meillä ja osaksi Ruotsissa kiinnitys!aillojen korko on suurempi kuin monen muun sijoituksen, mutta syy minkä vuoksi niiden sijoitusten prosenttiluku meillä ei nouse suurem- maksi, on vakuutusmaksulainojen suuri määrä, josta vasta enemmän.
Niissä maissa, jotka omistavat suuria pääomia, kuten Eng- lanti ja Ranska ja suhteellisesti Tanskakin, sijoittavat henkiva- kuutusyhtiöt varansa etupäässä obligatsioneihin. Ranskan ja Eng lannin kaikkien yhtiöiden sijoituksista tosin en ole voinut saada tietoja. Mutta Ranskan JO suurinta osakeyhtiötä. jotka yhteensä edustavat 88 % Ranskan kaikkien osakeyhtiöiden ja 80
°;0
sekä osake- että keskinäisten yhtiöiden vakuutuskannasta, oli vuoden 1909 lopussa pannut noin 62 % kaikista sijoittamistaan varoista valtion- tahi valtion takaamiin obligatsioneihin sekä 7 0/0 muihin obligatsioneihin. Niiden englantilaisten yhtiöiden obligatsionisalkku, joista olen voinut saada tietoja, sisälsi 1909 vuoden lopussa noin 44 % näiden yhtiöiden kaikista sijoituksista, ja jakaantuvat nämä obligatsionit verrattain tasan valtion, teollisuuslaitosten ja rautatie- yhtiöiden antamien kesken. Amerikkalaiset yhtiöt omistavat myös- kin verrattain paljon ol2ligatsioneja, etupäässä rautatieyhtiöiden antamia. Tanskan yhtiöiden obligatsionisalkku on myöskin suuri, ollen vuonna 19 JO noin 57 % yhtiöiden kaikista sijoituksista;Statsanstalten'n sijoituksista oli 79 % obligatsioneja, niistä ei mitään valtion antamia. Itävallan henkivakuutusyhtiöiden sijoituksia en ole voinut erottaa muiden itävaltalaisten vakuutusyhtiöiden sijoituksista, mutta muodostavat, kuten edellä olen huomauttanut, henkivakuutusyhtiöiden sijoitukset aina yhteissumman suurimman osan. Itävallassa oli obligatsionien ja osakkeiden summa vuonna
6 Onni Kallin .
1909 48,3 Olo kaikista sijoituksista, lainat 24,3 OJa ja pankkitalle- tukset 13,& % . Viimeksi mainittu luku riippuu tietysti etupäässä palovakuutusyhtiöiden sijoituksista. Nämä Itävallan luvut siis eivät ole täysin verrattavia edellä esitettyihin.
Tahdon lähemmin valaista, miten kotimaisten yhtiöiden si- joitukset ovat kehittyneet vuodesta 1892 alkaen eli sen ajan ku- luessa, josta meillä on vakuutustilastoa saatavissa . Mainitsen paitsi vuotta 1892 ne, jotka päättyvät o:aan ja 5 :een sekä myös- kin vuoden 1908. koska kehitys viimeisten vuosien aikana on ollut niin nopea. E nsin mainitaan sijoitusten absoluuttiset luvut mil- joonamarkoissa, kolmeen pääluokkaan jaettuina .
v. 189 2 1895 1900 19°5 J908 19 10 Vakuutusmaks. lainat. 0,9 1,8 4,6 20,3 37,7 47 ,6 Kiinnityslainat . 7, ~ 5, 5 16 ,3 25,9 35 ,3 44 , ~ Muut sijoitukset 2,5 8,2 10 . ~ 1 5,~ 21,0 24 ·7 Yhteensä 10,8 15 ,5 3 1,3 61 ,6 94,0 1 i6,7 Jotta erilaisten sijoitusten suhdeluvut eri aikoina paremmin näkyisivät, esitetään alla, kuinka monta prosenttia eri sijoitusryh- mät ovat muodostaneet kaikista sijoituksista, ja ryhmitetään ne silloin 10 ryhmään.
Suomalaisten henkivakuutusyhtiöiden sijoitukset.
1 8 9 2 1895 19°0 1 9°5 190 8 1910
K iinteistöjä 16,83 0/0 11 , 2' 0/0 10.28 0f0 6,U 0/0 4,1 .; 0/0 5 , 09 o/e>
L ainoja : ki innitys. 68,85 ) 35, 3 9 • 5 1,92 • 4 2 , 0 4
•
3 7 , &7 » 3 8 , 0~ •vak . maks. 8 , i O
·
II , ' 3 • 14,8 6 » 3 2 , 97 4 ° , 1' > 4°.74·
kunnille 0 , 5 3 • 0 , 61
•
6 , 1 3·
6 , 26.
5 , 91 •arvop. vast. 0 , 0 3 • 2,02 • 7 , 8 9 • 3 ,5 9 > 2 , 9& » 1 , 92 >
takaus 1 , 0 3 • 1 , 7i
·
1 , '9 > 0 , 7 8 > 0 , 7 0 > 0 , '9 •Obligatsioneja . 3 , 8 0
•
18,36 • 9 , 2i > 4 , 8 9 • 4 , 7 8 • 3, 42 )Osakkeita. 2 ,58 • 2 , 8 6 » 2 , 1 5 > 2,9 6 > 3 ,2ti >
Pankissa o, U
•
14 ,3 2•
0 , 08 » 0 , 0 5 • 0 , 0 7 > 0 , 0 8 >Kassa . 0 , 92
•
2 , 09•
0,73 • 0 , 92 » 0 , '2 > 0 , '5 >100, 00 100; 00 t oo,oo 100, 00 100', 0 0 100, 0 0
Muutamia piirteitä henkivakuutusyhtiöittemme pääo11lansfjoituksista. 7
Vuonna 1892 muodo\>tivat kiinnityslainat lähes 69 % kai- kista sijoituksista, mutta jo vuonna 1895 oli asema tuntuvasti muuttunut. Näiden lainojen prosenttiluku aleni noin puoleen en- tisestä ja absoluuttinenkin lainasumma aleni lähes 2 miljoonaa markkaa, jota vastoin obligatsionit ja pankkitalletukset kasvoivat, kumpikin enemmän kuin 2 miljoonaa markkaa. Tämä riippuu etupäässä siitä, että Kalevan kiinnityslainat, jotka 1894 vuoden lopussa olivat 6,6 milj . mk, 'vuoden 1895 tilinpäätöksessä olivat ainoastaan 3,' milj. mk. Vapaaksi tulleella rahalla ostettiin 2 milj.
markan arvosta obligatsioneja, ja 1,4 milj . mk. jäi vuoden lopussa pankkitiliin vielä lopullisesti sijoittamatta. Seuraavana vuonna ne jo ovat sijoitetut. Muuten on vuosi 1895 ainoa, jolloin pankkitalle- tuksiin on sijoitettu mainittava rahamäarä. Vuonna 1900 nouse- vat kiinnityslainat taas enempään kuin puoleen sijoitettavista va- roista . Mutta sen jälkeen alenee askel askeleelta kiinityslainojen prosenttiluku, kun sitä vastoin vakuutusmaksulainoihin annettujen rahasummien prosenttiluku yhä kasvaa, viimeisinä vuosina kuiten- kin jonkun verran hitaammin. Kunnille lainaksi annettu määrä
<?n vuodesta 1905 pysytellyt noin 6 %:n kohdalla kaikista sijoi- tuksista, kohoten sen absoluuttinen määrä mainittuna aikana noin 6 milj . markasta lähes 7 milj. markkaan .
Mitä obligatsionilajia yhtiöimme käyttivät 1910 vuoden löpussa, esitetään seuraavassa yhdistelmässä tasaisissa tuhatmar- koissa tilinpäätökseen otettujen kurssiarvojen mukaan.
Kaleva Suomi Fennia Yhteensä
Valtion . 1,744,0 - 1,744,0
Hypot.-kassojen ja -osastojen. 22,1 8.5 30,6
Kaupunkien 178,5 29,2 115,2 322,9
Teollisuuslaitosten 1,410,9 20.0 1.43°,9
. Yksit. rautateiden 459,8 459,8
1,611,5 2,241,5 175 ,2 3,988,2
Ontti Kal/ia.
Jo toimintansa alkuajoista on Kaleva omistanut etupäässä kotimaisten teollisuuslaitosten obligatsioneja. Tosin se vuonna
1895 osti venäläisiä rautatieobligatsioneja 400,000 markalla ja kiinalais-venäläisiä milj. markalla, mutta viimeksi mainitut se möi jo seuraavana vuonna. Suomi-yhtiö oli jo ensi toiminta- vuotensa päättyessä hankkinut 70,000 mk:lla ulkomaisia, mutta ainoastaan 50,000 mk:lla kotimaisia obligatsioneja. Ulkomaiset olivat erään venäläisen hypoteekkiyhtiön obligatsioneja ja italia- laisia valtiopapereita. Italialaiset arvopaperit myytiin vuonna
1894, ja seuraavana vuonna ostettiin niiden sijaan venäläisiä.
Vuonna 1896 ostetaan 1,200,000 markalla osaksi venäläisiä, osaksi rumänilaisia, osaksi kiinalais-venäläisiä obligatsioneja.
Kotimaisia obligatsioneja ostaessaan on -Suomi-yhtiö pysytellyt kaupunkien ' ja seurakuntien antamissa, kun Kaleva puolestaan on pannut pääpainon teollisuuslaitosten obligatsioneihin. Vasta vuonna 1907 alkaa Suomi-yhtiö ostamaan kotimaisia valtionobli- gatsioneja, ja vuonna 1909 katoavat kaikki ulkomaiset obligatsio- nit sen tileistä.
Alla esitetään kotimaisten yhtiöiden obligatsionisijoitusten eri ryhmien prosenttiluvut '910 vuoden lopussa ja samalla ver- tauksen vuoksi ,muutamien muiden maiden henkivakuutusyhtiöi- den obJigatsionien ryhmittely.
Suomi Tanska Saksa Sveitsi (1909)
Valtion ja valt. takaamat 43,8 0/ 0 1,3 0 1 ' 0 49,7
%
65,6%
Hypot.-kassain ja hyp-osast. 0,7 » 60,6 » » »
Kaupunkien ja seurakunt. 8,0 » 3 1,1 » 20,~ » 3 1 ,8 »
Teollisuuslaitosten 35,9 » »
I
J 6,3 4,6 » Yksityisten rautateiden 1 1,5 » »
Ulkomaisia 7,0 » 23,6 » - »
100.0 1;00,0 100,0 100,0
Muutantia pii1':eitii htttkivakuutusyhti~itleill1m piiiiomomijoituksista. 9
Tanskan henkivakuutusyhtiöt käyttävät siis verrattain pal- jon kiinteistöluottolaitosten antamia obligatsioneja, mutta ainoas- taan vähässä määrässä valtion, kun asian laita on päinvastainen S aksassa ja Sveitsissä.
Suomalaisten henkivakuutusyhtiöiden omistamat osakkeet ovat melkein yksinomaan Suomen kaupunkien hypoteekkikassan osakkeita.
Erityistä huomiota ansaitsee vakuutusmaksulainojen suuri pro- senttiluku meillä. Tätä asiaa tarkemmin arvosteltaessa on, kuten yleensä tehdään , verrattava vakuutusmaksulainain summa vakuu- tusrahastoon, johon silloin tietysti luetaan vakuutusmaksujen siirto ja johon vielä lisätään vuoden lopussa tunnettuja, mutta suorittamatta olevia vahinkoja varten varattu vahinkorahasto.
Kehityksen osottavat alla olevat luvut:
Vak. rahasto Vak. mak. lainat % V. 1892 7,7 milj. mk. 0,9 milj . mk . 1 1,9
» 1895 1 3,3 1 ,8 1 3,5
•
19°0 27,1 4,6 1 7.2» 19°5 5 5,3 » 20,3 » 36 ,7
» 1908 84,3 » 37,7 » » 44,7
» 19IO 108,3 »
•
47 ,6 » » 43 ,9Aluksi nousi näiden lainojen prosenttiluku verkalleen, mutta vuodesta 1900 on se alkanut nopeasti nousemaan , jota vastoin viimeiset vuoden osotta vat vähäistä suhteellista alenemista. Vertauk- sen vuoksi mainittakoon puheena oleva prosenttiluku vuonna 19IO muutamissa muissa maissa.
Vak. rahasto Vak. maks. lainat 0/.
Ruotsi 26 3,7 milj . Kr 47-,' milj . Kr 18,0
Venäjä 13 8,1
•
R 22,' » R 16,2Tanska 76 ,3 » Kr 7,1 » Kr 9,3
Saksa. 4,128,3 » Rm 347,7 Rm
8.,
Itävalta 1,4 20,0 Kr 122,' » Kr 8,5
Sveitsi (1909) 243,9 » Fr 10,5 » Fr 4,3
10 Onni · Kallio.
Tästä nähdään, että meiclän köyhässä maassamme vakuute- tut ovat olleet pakotetut paljon suuremmassa määrässä kuin muualla turvautumaan siihen luottoon, jonka he voivat henkiva- kuutuksiensa nojalla saada vakuutusyhtiöiltä. Lähinnä meitä, mutta huomattavan matkan päässä, ovat siinä suhteessa molemmat naapurimaamme, sekä läntinen että itäinen naapurimme, ja ovat ne verrattain samalla tasalla . Tanskassa on tämä prosenttiluku paljon pienempi ja vielä pienempi Saksassa ja Itävallassa sekä Sveitsissä. Ranskalaisista yhtiöistä saatavissa tiedonannoissa ei yleensä eroteta vakuutusmaksulainoja muista lainoista. Vakuu- tuslainojen prosenttiluvun täytyy kuitenkin olla siellä melkoista pienempi kuin yllä esitetyissä maissa, koska kaikki lainat, paitsi kiinnitystä vastaan annetut, edellä mainituissa yhtiöissä olivat ainoastaan noin 3,6 olo sijoituksista.
Vakuutusmaksulainojen nopea kasvaminen on meillä lähei- sessä yhteydessä n. s. kertamaksuvakuutusten kanssa. Olisi syytä verrata puheena olevien lainojen 01 o:luku kertamaksuvakuutusten prosenttilukuun sekä koti- että ulkomailla, mutta saatavana ole- vat tilastotiedot eivät kotimaisissa yhtiöissä, pitkiä laskelmia teke- mättä, myönnä kertamaksuvakuutusten erottamista muista vakuu- tuksista, kun on puhetta n. s. yhdistetyistä pääoma- ja henkiva- kuutuksista, eikä tätä erittelyä yleensä voida tehdä muiden mai- den saatavanani olevan tilaston nojalla.
Täydellä syyllä meillä iloitaan henkivakuutuksemme rio peästä edistyksestä viimeisen vuosikymmenen aikana. On kuitenkin pidettävä mielessä, ettei koottua vakuutusmaksurahastoa kokonai- suudessaan voida lukea säästetyksi pääomaksi, vaan ovat vakuu- tuksen ottajat siitä lainanneet ja tarpeisiinsa käyttäneet melkoi- sen osan.
Uusimpia ehdotuksia työttömyyden poistamiseksi Englannissa. I I
UUSIMPIA EHDOTUKSIA TYÖTTÖMYYDEN POIST AMISEKSI ENGLANNISSA.
Kirjoittanut
Ilmari Erwast.
Ennenkuin käymme tutustuttamaan lukijaa niihin uusim- piin reformiehdotuksiin, joita Englannissa on työttömyyden
poistamiseksi tehty, ei liene esitykselle vahingoksi antaa muu- tamia numerotietoja Englannin uudemmasta työttömyystilastosta.
Jo viimeksi kulunut vuosikymmen on riittävän pitkä antamaan luotettavan kuvan työttömyysilmiön nykyisestä esiintymisestä Englannissa. Sen lisäksi ovat luonnollisestikin useimmat uusim- mista työttömyyden poistamiseksi tehdyistä reformiehdotuksista pääasiallisesti tänä aikana saavutettujen kokemusten ja tänä ai- kana vakiintuneiden periaatteiden pohjalle rakennetut.
Viimeksi kulunut vuosikymmen alkoi Englannissa huonoilla enteillä. Buurisota oli juuri päättynyt. Isku, minkä se oli Eng- lannille antanut, oli suurempi kuin mitä oli saatettu otaksua; eten- kin Englannin taloudellista elämää kohtasi se raskaasti ja synnytti vakavia häiriöitä liike· elämässä, työnseisahduksia, työt~ömyyttä.
Kun Trade Unions'in tutkimusten mukaan työttömien lukumäärä v. 1899 teki 2,4,%, teki se v. 1900 jo 2,9 %; v. 1901, 3,8 %;
v . 1902, 4,4, %; v. 1903, 5,1 %; kunnes se v. 1904 saavutti korkeimman huippunsa 6,5 %. V. 1905 tapahtui muutos, va- hinko vain, liian pieni ja liian lyhytaikainen muutos; sillä alin määrä, mihinkä tämä prosentti laskeutui, oli vielä 4,1 ja sekin v ain v. 1906. Seuraavana vuonna alkoi se jälleen säännöllisesti nousta. Tällä kertaa syynä oli, - ainakin osaksi - Amerikassa tapahtunut suuri taloudellinen pula, jonka vaikutukset tulivat lähinnä sen emämaata kohtaamaan. Keskimääräinen työttömyys- prosentti v. 1907 oli tosin vielä vain 4,2, vaikka vuoden joulu- kuussa se teki jo 6,1. Vuoden 1908 kymmenenä ensimäisenä
12 II"'at'i E ,w ast.
kuukautena kasvaa työttömyys lakkaamatta, saavuttaen tällöin myös kulminatsionihuippunsa 9,50/ 0. Vuoden keskimäärä on kuitenkin vain 8,1 %. V. 1909 tapahtuu jälleen käänne; tosin työttömyysprosentti on vielä 7,7, mutta v. 1910 alkaakin se vasta nopeammin laskea, tehden vuoden kesäkuussa ainoas- taan 3,7 % .
Prosenttimäärää käyttämättä, mainitsemme lopuksi, että paraimpina aikoinakin on laskettu työttömiä Englannissa olevan vahintään 250,000.
Luotettavimmat tiedot siitä, millä kannalla työttömyys- kysymys Englannissa nykyään on, mitä sen poistamiseksi on tehty ja mitä ehdotettu tehtäväksi, saadaan parhaiten n. s. köy- häinlakikomitean lausunnoista. Tämä 18 jäsentä käsittävä komitea, joka v. 1905 ensikerran kokoontui ja vasta v. 1910
toimintakautensa lopetti, sai tehtäväksensä perusteellisesti tutkia työttömyysilmiötä kaikilta sen eri puolilta : sen syitä, sen ole- musta, sen esiintymistä ja sen poistamiskeinoja. Syvälle tun- keutuneen ja monipuolisen tutkimustyönsä tulokset on komitea esittänyt siinä lausunnossa, jonka se työ kautensa loputtua on parlamentille jättänyt ja jossa se samalla tekee ehdotuksia suuri- piirteisten sosialisten reformien toimeenpanemiseksi .
Ennenkuin teemme lähemmin selkoa näistä reformiehdotuk- sista, mainittakoon muutamia periaatteeHisia näkökohtia, joita tämä komitea näyttää uskollisesti pitäneen toiminta-ohjeen}an ja joiden pohjalle se on kaikki uudistussuunnitelmansa pääasial- lisesti rakentanut.
Köyhäinlakikomitean käsitys on - ja tämän takana epäi- lemättä on suurin osa nykyistä Englantia - että menestykselli- nen taisteleminen työttömyyttä vastaan on mahdollinen vain seuraavilla ehdoilla: 1) Että lopulliseksi ja ylimmäksi päämää- räksi asetetaan sellaisen sosiaalisen reformin aikaansaaminen, joka kerta kaikkiaan tekee työttömyysilmiön esiintymisen mah-
Uusimpia ehdotuksia työttöillyydm poi;tamiseksi E ng lannissa. 13
dottomaksi. Ennen käytetyt toimenpiteet eivät tähän lähimain- kaan riittäneet. Ne saattoivat korkeintaan työttömien kurjaa kohtaloa lieventää, mutta ei työttömyyttä poistaa. Ja siinä juuri niiden suurin heikkous! Tämä uudistustyö on luonnollisestikin alettava työttömyyden syistä : ensi tehtävä on tehdä ne voimat- tomiksi tahi - vielä parempi - kokonaan olemattomiksi. Mutta on väärin hakea nämä syyt - kuten ennen - ajottaisista pu- lista, yksityisten teollisuuden haarojen sisimmistä suhteista, maa- ilman tavaramarkkinoiden yleisestä tilasta j . n. e. Näilläkin tie- tysti on merkityksensä, mutta vasta toisessa sijassa. Varsinai·
nen ja ensimäinen työttömyyden syy on työmarkkinoilta haet- tava ; siitä tosiasiasta , että - kuten Englannissa tehdyt tutki- mukset osottavat - useimmissa tapauksissa työnkysyntä, työhön pyrkivien lukumäärä on niin ylivoimaisen suuri, ettei mahdolli- nen työntarjonta riitä sitä lähimainkaan vastaamaan . Työnkysyn- nän Ja työntarjonnan keskinäisen suhteen muuttaminen päinvas- taiseksi on siis asetettava päämääräksi - .
2). Että tämän suuren sosiaalisen reformin saavuttaminen o n mahdollinen vain useampien pienempien reformien kautta.
Niiden kaikkien tarkoituksena on täydentää ja vahvistaa toisiansa, ne kaikki ovat niin läheisesti toinen toisestaan riippuvia , että yhden, tällaisen reformin toimeenpaneminen tekee välttämättömäksi uuden rinnakkaisreformin toimeen panemisen.
3) Että tämän" suuren reformin käytäntöönpaneminen vaa- tii valtion tarmokasta puuttumista asiaan, valtion kannatusta ja valtion auktoriteetin väliintuloa. Vain hyvin järjestetyn valtion johtaman kansallisen toiminnan kautta on anarkia työmarkki- noilta . poistettavissa.
Nämä ovat komitean kolme johtavaa periaatetta. Nämä mainittuamme siirrymme vihdoinkin varsinaiseen aineeseemme : uusimpien työttömyyden poistamiseksi tehtyjen reformiehdotus-
IIlIlat"i E rwast.
ten lähempään selosteluun . - Kuten jo sanottu, tulemme tässä seuraamaan pääasiallisesti köyhäinlakikomitean lausuntoja .
Ensimäinen vaatimus on, että valtion on erikoisten vlras- tojensa kautta pidettävä tarkkaa huolta maan työmarkkinoiden todellisen tilan selville saamisesta. Tätä varten on välttämä- töntä järjestää suuria, saman suunnitelman mukaan toimivia, yh- teisen keskushallinnon lujasti toisiinsa "liittämiä lyönvälitystoi11lis- toja, joiden ylimpänä tarkoituksena on pitää mahdollisimman tarkkaa kirjanpitoa kaikista erilaisilla työaloilla avoinna olevista työpaikoista sekä toiselta puolen kaikista niistä henkilöistä, jotka työn puutteessa ovat halukkaita tahi pakotettuja nämä tarjolla olevat työpaikat vastaanottamaan.
Ajatus ei ole uusi eikä puheenaolevalle komitealle tule kunnia siitä, että se ensimäisenä olisi tämän ajatuksen julkisuu- dessa esittänyt. Jo useita vuosikymmeniä sitten ryhdyttin Eng- lannissa tällä järjestelmällä kokeilemaan, vaikka - myöntää täy- tyy -- huonolla menestyksellä .
Puheenaolevan komitean ansio sen sijaan on, että se on tämän järjestelmän perusvikoja korjannut ja antanut sille osaksi uuden entistä laajemman ja entistä suurpiirteisemmän työohjelman.
Niin esim. vuoden 1909 lakiehdotuksessa, jossa tyänvälitys- toimistojen perustaminen ja voimassapitäminen esitetään jätettä- "
väksi kauppaviraston tehtäväksi ja jossa samalla niiden ohjelmaa tarkemmin kehitellään, kuvastuu joka kohdassa tämän komitean suurisuuntainen käsitys työnvälityksen kasvaneista tulevaisuuden- tehtävistä .
Koska mainittu lakiehdotus itse sisältää kovin vähän lä- hempiä tietoja järjestelmän rakenteesta ja suunnitelmasta, mai- nittakoon tässä eräitä silloisen kauppaministeri Churchillin lau- suntoja asiasta.
T oukok. 19 p. 1909 teki hän pitemmässä lausunnossa selkoa kauppa ministeristön kannasta sekä siitä ohjeimasta, mitä se työn-
Uusimp ia ehdotuksia työttömyyden p oistamiseksi E nglamlissa. 15
välitystoimistoja järjestäessään' aikoi noudattaa ohjeenaan. Hä- nen esittämänsä suunnitelman pääkohdat ovat suurissa piirteissä lausuttuina s·euraavat. Työnvälitystoimistoja on toimeenpantava kaikkialla maassa ja o'n niiden työtapa järjestettävä mahdollisim- man yhtäläiseksi . Intensiivisemmän toimintamahdollisuuden saa- vuttamiseksi on maa jaettava 10 piiriin; kullakin piirillä on oleva oma »tilintekopaikkansa »; niillä kaikilla tulee olla yhteinen kes- kusvirasto ja sen paikkana on oleva Lontoo. Kaupungeissa , joissa asukasluku on 100,000 tahi siitä yli, on oleva kaiken kaik- kiaan 30-40 ensiluokkaista työnvälitystoimistoa, paikkakunnilla, JOissa asukasmäärä on 50- 100,000 kaikkiaan 45 sellaista, mutta ne vain toisluokkaisia, ja vihdoin 150 pienempää sekä työväkeä varten sama määrä erikoisia työn »odotuspaikkoja ». - Aivan lähimmässä tulevaisuudessa on rakennettava näille toimistoilIe omat talonsa, ja on niissä silloin varattava tilaa myös ammatti- yhdistyksille kokousten pitoa varten, jokaisella ammatilla ja jo- kaisella paikkakunnalla on oleva oma »neuvonantaja-valiokun- tansa »; se on kokoonpantava työnantajista , työmiehistä ja puo- lueettomista siten , -että kumpaisellakin ensiksimainitulla ryhmällä on yhtä monta edustajaa -- puolueettomia on tavallisesti vain yksi ainoa. Tämän valiokunnan tehtävänä on lähemmin pitää silmällä puheenaolevien toimistojen työskentelyä ja tarkastaa, että niiden toiminnassa kaikki tapantuu säädetyssä järjestyk- sessä.
Ensialuksi on tietojen antaminen työnvälitystoimistoille jätettävä itsekunkin - suuremman tahi pienemmän -- korporat- sionin vapaasta tahdosta riippuvaksi; mutta vähitellen on maa- perä muokattava sellaiseksi, että siirtyminen pakonalaisuuteen voi suurempia vastuksia kohtaamatta käydä päinsä; ainakin sel- laisille työnantajille, joiden toimeenpanemat työt kestävät kuu- kautta lyhyemmän ajan, on tämä tehtävä pakolliseksi. Näin siksi, että tämä toimenpide kieltämättä on omansa - se on
16 Ilm01'j Erwast.
Churchillin ajatus - varmistamaan ja lujittamaan tilapäisissä ja sesonkitöissä (vain määrättyinä vuodenaikoina suoritettavissa töissä - työskentelevien epävakaista ja huolekasta asemaa. Työnvälityk- sen tulee tapahtua »nopeasti , varmasti ja ilmaiseksi ». Näiden laitosten ylläpidosta johtuvat kustannukset on toistaiseksi arvioi- tava 170,000 punnaksi vuotta kohti ja omien talojen rakennus- menot 30,000. Toimistojen 011 toiminnassa pidettävä silmällä etupäässä vain teknillistä puolta, teknillisiä saavutuksia; syvem- mälle, sisimpiin työsuhteisiin ne eivät saa tunkeutua.
Vuoden 1910 helmikuussa alotti 93 työnvälitystoimistoa toimintansa . Niiden toi'minnasta ja niiden kehityksestä antanee seuraava taulukko jonkunlaisen kuvan .
I
I I
Helmikuu.
124 I
93Maalt skuu . . '. 25 93 Huhtikuu . . .
124
98Toukokuu .
22
1°3 K esäkuu . 30 103Hein ~ kuu
::r:
'"
~ :oc't;
0 " '''·
~ . i»
'" "'" .,
~ 216.8 13 126 119 116.523 100.392
15 1.55 6 118 .588
;:.q
;;.
." ."
:oc'
o
g
9·°39 5.045 4.855 4.563
21.193 297°4 31.7 11 3°.788 5.°5 2
I
51.4 174.941 39.746
526 816 994 1.°92 12.628
I
20·395 23.858 24 02 5 41650 33.81 3
I 1.388 60 Ofo 69 % 75 Ofo 78 Ofo
81 °lo 85 °,'0 Elokuu 23 1II 124.085 5.395 37.89 1 3 1.257 1.359 82,So/0 1 Syyskuu • . [ 30 1~4 1 174980
I
5 833 53.938I
45.3 14 I i.5 IO 84,0%Vertailun vuoksi mainitsemme vielä, että näiden toimisto- jen lukumäärä oli lopulla v. 1908 45 . Niistä oli 28 Lontoossa ja 17 maaseudulla. Ne välittivät vuoden ' joulukuussa paikkoja kaiken kaikkiaan 6,210 ; vastaava määrä vuoden 1909 joulu- kuussa oli 8497 . Ja kuluvan vuoden toukokuussa, josta viimei- set tiedot on saatavissa, välitettiin keskimäärin päivää kohti 2080
paikkaa, siis kuukaudessa noin 62.400.
Uusimpia ehdotuksia työttömyyden , poistamisekst E nglannissa. 17
Ainakin näistä numeroista päättäen ovat työnvälitystoimis- tot Englannissa menestyneet hyvin. - Samalla kuin niiden teko niikka on kehittynyt ja niiden toimintatapa varmistunut, samalla on myös niiden tekemien työnvälitysten lukumäärä säännölli- sesti kasvanut.
Mutta koska Englannin työnvälitysjärjestelmä -- nykyisessä muodossaan - on vielä kovin nuori - - eikä lähimainkaan vielä lopullista muotoaan saavuttanut, - jos sellaisesta lainkaan voi puhua, - olisi ennenaikaista tämän järjestelmän tulevaisuudesta , samoinkuin sen rakenteesta ylimalkaan, mennä varmaa päätel- mää tekemään . Luonnollisesti on tälläkin järjestelmällä vikansa - tuntu uhan useinkin siltä kuin olisi sula mahdottomuus luoda niin ehyttä ja niin täydellistä taloudellista järjestelmää, ettei kriitillinen arvostelu voisi johonkin sen kohtaan iskeä kiinni; ja luonnollisesti on tämänkin järjestelmän toimeenpaneminen koh- dannut vastarintaa, mutta niinhän on laita kaikkien suurempien sosiaalisten reformien. On esim. moitittu näitä laitoksia siitä, että niitä voivat työnantajat käyttää itsekkäiden intressiensä
palvelukseen, esim. määräämällä työmiehellensä laillista sovittua minimipalkkaa pienemmän palkan, tahi on niille suureksi vir- heeksi luettu se, että ne toisinaan, pyrkiessään mahdollisimman tarmokkaaseen toimintaan, ovat tehneet sen erehdyksen, että o vat välittäneet työmiehiä työpaikkoihin, joissa paraikaa on vai·
linnut työriitaisuuksia, tekemättä sitä ennen työmiehille selkoa asiain todellisesta tilasta .
Kieltämättä tässä onkin rikottu puheenaolevien laitosten ylintä toimintaohjetta : puolueettomuuden vaatimuksia vastaan.
Mutta luulisi kuitenkin, että nämä epäkohdat ovat vielä sellaisia, että niiden poistaminen voi hyvällä tahdolla vallan hyvin käydä päinsä. Tämä on hallituksenkin käsitys , Hyvin järjestettyjen . neuvonantaja·valiokuntien » kautta uskoo se voivansa tämän epäkohdan poistaa. '
18 Ilmat·; ErwQst.
Joskin tällaisia pienempiä yllämainitunlaisia heikkouksia järjestelmässä on, tuntuu kuitenkin nyky hetkellä siltä kuin olisi se pohja, millä nämä laitokset lepäävät, niin tarkoituksenmukai- sen ja niin varman suunnitelman mukaan rakennettu, että niiden toiminnasta on vielä syytä toivoa paljon. Ja onhan tähänastinen kokemuskin - vaikka se lyhytkin on - tuottanut jo kauniita tuloksia. On saatu - kiitos työnvälityksen - - ruumiillinen työ- voima paremmin ja tasaisemmin jaetuiksi erilaisten ammattien ja erilaisten työalojen kesken; yhä kasvavat kansanjoukot kiin- tyvät ja antautuvat maatöihin ; yhä pienenee Englannin suurien teollisuuspaikkojen >onneton vitsaus: työttömien kurja reservi- armeija. » Entistä helpompi on nyt työmiehen saada taitoansa vastaava työpaikka, entistä helpommin voi hän ilman pitempiä väliaikoja siirtyä työstä toiseen, ja entistä helpompi on antaa tilapäisillekin töille vakinaisen katkeamattoman työn leima ja luonne.
Tämä mainitsemamme reformi ja sen periaatteen mukainen toteuttaminen käytännössä tekee edelleen uusien rinnakkaisrefor- mien toimeenpanemisen välttämättömäksi. Ensimäisenä mainit- takoon reformi, joka tarkoittaa eräiden työntekijäryhmien työs- kentelyaikaa lähemmin rajoittamalla korvata ne mahdolliset va- hingot, joita tämän edellä mainitun reformin toimeenpaneminen voi tuottaa.
Onhan selvä, että jos kerran työsuhteet saadaan järjesty- mään siten, että entisen osaviikko- ja osa-vuosityön tilalle tu- lee säännöllinen koko viikon ja koko vuoden työ, jos toisin sa- noen hyvin toimivan työnvälityksen avulla siirtyminen työstä toiseen voi käydä niin helpoksi, että tilapäiset usein vaihtuvat työtkin tämän kautta saavat katkeamattoman ja yhtenäisen työn luonteen, että tämä työn vakinaistuttaminen, koska työnvälitys suorastaan ei voi työpaikkojen lukumäärää nostaa, voi tapahtua vain eräiden työntekijäryhmien kustannuksella; ennenkaikkea si
U usimpia ehdotuksia työttömyydm poistamiseksi Englannissa. 19
ten, että työmarkkinoilta työnnetään pois sellaiset työvoimat, joidenka osuus työnsuorituksessa on pienin, joiden syrjäyttämi- sestä toisin sanoen taloudellinen tuotanto vähiten tulee kärsimään .
Tätä varten on köyhäinlakikomitea ehdottanut seuraaviin toimenpiteisiin ryhdyttäväksi :
1) Poikien ja tyttöjen alin sallittu palkkatyöhön ryhtymis·
ikä on nostettava 15 vuoteen; vuosina 15 - 18 eivät he saa viik- koa kohti työskennellä 30 tuntia enempää; tänä kolmivuotiskau- tena on vielä paljon huomiota kiinnitettävä nuorten kasvatukselle, henkiselle ruumiilliselle ja ammatilliselle ja on tämä aika kaikin·
puolin käytettävä niin, että nuoret sen kuluessa ehtivät koota itsel- een mahdollisimman suuria elämänvarastoja, tietoa, voimaa, taitoa.
2) Rautatie- ja raitiotie·töissä työskentelevien työaikaa on Iyhennettävä; nykyään on heidän työaikansa kohtuuttoman pitkä: 12, 14 jopa 18 tuntia päivää kohti.
3) Äideiltä, joilla on nuoria lapsia, on palkkatyö koko- naan kiellettävä; heille on annettava avustusta yleisistä varoista, tahi - ellei se riitä - on heidät kokonaan niillä elätettävä.
Komitea uskoo, että nämä toimenpiteet riittävät saattamaan
»työttömiksi joutuneet ~ tilapäiset työmiehet vakinaiseen työhön . Ja tämän kauttahan olisi jo pitkälle ratkaistu pysyväisen työttömyyden vaikeata kysymystä.
Mutta yhä pitemmälle on mentävä. Sattuu vaikeita talou- dellisia pulia; työn välitys ei voi työvoimien kysyntää nostaa ja sen on sentähden . taloudellisina ahdinkoaikoina saatava apua muilta voimilta - ennenkaikkea suurimmalta työnantajalta, val- tiolta, joka vuosittain voi antaa töitä noin 150 milj. punnan ar·
vosta., Tällaisina aikoina valtion tehtävä on: suunnitelmanmu- kaisesti jakelemalla työnsuorituksia mahdollisimman hyvin järjes- tää 1 kansallinen työnkysyntä. Tätä varten on työttömyyspro- sentin huomattavammin noustessa valtion virastojen pantava käyntiin hallituspiiriinsä kuuluvia töitä, mutta vain sellaisia töitä,
20 l 1111an' Erwast.
Joiden suorittamisesta taloudelliselle elämälle on jotakin vastaa- vaa hyötyä. Sitäpaitsi on keskushallituksen toimitettava joka kymmenes vuosi uusia työohjelmia, jonkunlaisia luetteloja kai- kista seuraavalla kymmenvuotiskaudelIa suoritettavista yleisistä töistä, kuten uusista viljelyksistä, uusista metsänistutuksista j . n. e . Tällaiset toimenpiteet voisivat olIa terveeIIisenä vastavaikutuk- sena taloudellisen elämän äkkinäisilIe vaihteluille. -
Komitea ei usko kuitenkaan, että sosiaalinen reformi voisi tähän pysähtyä - yhä pitemmälle on mentävä, sillä, jos- kin kaikki ylIämainitut toimenpiteet ovat tehoisia taistelukeinoja työttömyyttä vastaan, eivät ne kuitenkaan voi työttömyyttä ko·
konaan poistaa. Etenkin eräitä työntekijäryhmiä uhkaa tämä työttömäksi joutumisen vaara aina . Tarkoitamme joko sellaisia työmiehiä, jotka vain väliaikaisesti, jonkun taloudellisen pulan kautta, joutuvat vakinaisesta työpaikastansa pois ja joilIe ei val - tio eivätkä yksityiset voi minkäänlaista työtilaisuutta antaa tahi sellaisia työmiehiä, jotka joku valtaava teknillinen keksintö pa- kottaa siirtymään heidän ennen harjoittamastansa ammatista pois sekä lopuksi s~lIaisia, jotka eivät enää kykene minkäänlaista työtä tekemään . Näiden hädän Iieventämiseksi on komitean mielestä ryhdyttävä erikoisiin toimenpiteisiin.
Väliaikaisesti työttömiksi joutuneille, vakinaisille oppineille työmiehille ehdottaa komitea Gentin systeemin mukaista vakuu- tusta. Tämän systeemin mukaan on kuntien -annettava avus- tusta ammattiyhdistysten työttömyyskassoille. Teknillisistä syistä hylkää se pakollisen ja vapaaehtoisen valtion vakuutuksen .
Kaikiksi ajoiksi työttömiksi joutuneiden elatuksesta on komitean mielestä valtion pidettävä huolta, ja on silloin ehtona oleva , että tällaiset työttömät alistuvat jonkunlaiseen pakolliseen
»kulutukseen» , jonka tarkoituksena on kehittää heitä sekä ruu- miillisesti että ammatillisesti. Tätä varten on perustettava eri- koisia kaupunki- ja: maaseutusiirtoloita ja erikoisia » kouluj~ .,
Uusimpia ehdotuksia työttölllyyden poistamiseksi Englannissa. 21
JOissa kasvatus on sovitettava itsekunkin yksilöllisten ominaisuuk- sien mukaan. - Jonkun ajan kuluttua on tällaiselle tyÖttör.nälle - jos hän nim. on kyllin voimistunut ja tarvittavan suuren ammattitaidon saavuttanut - välitettävä sopiva .työpaikka. -
Ellei tällaista työtöntä onnistuta saamaan minkäänlaista työtä tekemään tahi jos hän palaa takaisin »kouluun », siinä ta- pauksessa on hänet toimitettava erikoiseen rangaistussiirtolaan.
Mutta eivät vielä nämäkään toimenpiteet riitä: ei nytkään vielä ole työmies kyllin varmasti turvattu työttömyyttä vastaan.
On siis uusia muotoja keksittävä; lähinnä luonnollisesti sellaisia muotoja, jotka parhaiten voi johonkin edellämainituista refor- meista yhdistää. Ensisijassa on ajateltava käytännöllisintä ja tarkoituksenmukaisinta näistä reformeista : työnvälitystä. Ja sitä taas soveltunee parhaiten Iyöttömyysvakuutur täydentämään. »Val- tion tarkoituksena on yhdistää työnvälitystoirilinta työttömyys- vakuutukseen. Kummatkin näistä systeemeistä täydentävät toi- siansa, ne ovat mies ja vaimo, ne tukevat toinen toistansa », - sanoi Churchill pitämässään puheessa.
Niin yleinen tunnustus kuin Englannissa työttömyysvakuu- tukselle annetaankin , käyvät kuitenkin mielipiteet tämän vakuu- tuksen järjestely tavasta , sen rakenteesta ja muodosta kovin eri- laisiin suuntiin. Eikä kumma! Onhan tässä jos missään niin monta mahdollisuutta huomioonotettava, niin monen menettely- tavan välillä valinta tehtävä, että tämän kysymyksen yhteydessä esiintyvää epäröimistä ja erimieltä ei ole lainkaan syytä ihmetellä.
On esim . kovin vaikea päättää, onko pakollinen vaiko vapaa- ehtoinen työttömyysvakuutus edullisempi, onko tämän vakuutuk- sen järjestäminen jätettävä valtion vaiko yksityisten korporatsio- nien, kuten ammattiyhdistysten tehtäväksi, missä määrässä on työmiesten itsensä, missä määrässä työnantajien otettava tähän vakuutukseen osaa, milloinka on työmies itse syypää työUömyy- teensä, mitä on pidettävä laiIlisena syynä työstä luopumiseen,
22 Ilmari Erwast.
miten on määriteltävä :tsopiva» työpaikka, tuleeko työsitoumuk·
'sia tehtäessä ottaa huomioon myös työehtojen laatu j. n. e.
Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joiden ratkaiseminen ei ole helppo.
l\1ille kannalle tässä asiassa on Englanni5sa lopultakin ase- tuttu, näkyy seuraavasta .
Kuten Churchill oli luvannut, teki hallitus toukok. 4 p. 1911
alihuoneelie lakiehdotuksen (National Insurance Bill), jossa esite- tään rakennus- ja metallityöntekijöiden (noin 2 1/2 milj . henkeä)
keskuudessa toimeenpantavaksi pakollinen valtion kannattama työttömyysvakuutus.
Hallitus ei tässä seurannut köyhäinlakikomitean vähem- mistön neuvonantoa: tämä vähemmistö vast,usti nim . pakollisen työttömyysvakuutuksen toimeenpanemista.
Tämä ' lakiehdotus on uudemman sosialipolitiikan historiassa ensimäinen laatuaan, joten on syytä lähemmin tehdä selkoa sen si- sällyksestä.
Tarvittavat varat on työnantajien, työmiesten ja valtion yhteisesti suoritettava ja itsekunkin suoritettavat menot jakautu- vat seuraavasti : työmiehet ovat velvolliset maksamaan 2 1 '2 pen- seä viikkoa kohti, työnantajat jokaiselta työmieheltänsä niinikään
2 1/ 2 penseä viikkoa kohti sekä valtio 2/ 9 työmiesten ja työn- antajien yhteisestä maksumäärästä. On laskettu, että tämän mu- kaan tulisi koko vuotuismaksu nousemaan 3,000,000 puntaan, josta suorittavat työmiehet 1,100,000, työnantajat 9°0,000
Ja valtio 750,000. Tämä arvio on tietysti ainoastaan suun- nittainen ,
Tämän työttömyys rahaston jakelu ja vakuutusorganisatsionin hoito on jätettävä työnvälitystoimistojen tehtäväksi . Sillä vain läheisessä vuorovaikutuksessa työnvälityksen kanssa voi työttö- myysvakuutus menestyä hyvin.
Avustusmäärän suuruus on : jokaiselle vflkuutetulle metalli- työntekijälle - toisesta työtönnä oloviikosta alkaen - 7 sh.
Uusillipia ehdotuksia työttömyyden poistamiseksi Eng lannissa. 23
viikkoa kohti, jokaiselle rakennustyöntekijälle 6 sh . - Tällöin on kuitenkin ehtona oleva, etteivät he itse ole jollakin tavalla syypäitä työttömyyteensä. - Pisin avustusaika on 15 viikkoa --
ainoastaan erityisissä tapauksissa on tämän maksimirajan sivuut- taminen sallittu. -- Yleensä on arviolaskut tehty sillä perusteella, että 5 (vakuutetun maksamaa) avunantoviikkoa vastaisi työttö- myyden kohdatessa vain yksi avustusviikko.
Työnvälitystoimistot toimivat ilmoitus-, maksu- ja tarkastus- paikkoina. Niiden tehtävänä on myös välittää työttömille so·
piva työpaikka.
Ainoastaan siinä tapauksessa, ettei niiden varsinainen teh- tävä, työnvälittäminen, onnistu, ovat ne velvolliset avustusta an- tamaan . Tämän kautta tulee välitystoimistojen virkamiehistö saamaan kovin suuren vallan, sillä sillehän itse asiassa on koko - naan uskottu tämän lain käyttely ja tulkitseminen . Tosin esi- tetään tässä lakiehdotuksessa toimeenpantavaksi jonkunlainen sovinto-oikeus, jonka puoleen vakuutetut voisivat riitaisuuksien sattuessa kääntyä; mutta sen tekemät päätökset eivät ole rat- kaisevia, sillä vielä tämän jälkeen on oikeus vedota kauppa- virastoon, jossa n. k. »puolueeton» riitaasiat lopullisesti rat- kaisee.
Tässä lakiehdotuksessa on mainittava myös sen toinen puoli, jossa työttömyysvakuutus esitetään toimeenpantavaksi toista tietä . - Sillä paitsi työnvälitystoimistoja, voivat vakuutuksesta pitää huolta myös vapaat yhdistykset, erinomattain ammatti·
yhdistykset, myöntämällä jäsenilleen työttömyysavustusta. - Ne voivat joko maksaa pakollisesti vakuutetuille laissa määrätyn avustusmäärän ja vaatia vuoden lopussa täten käytetyt varat takaisin maksettaviksi, taikka ne voivat myöntää myöskin sellai- sille henkilöille, jotka eivät ole vakuutusvelvolliset, työttömyys- avustusta ja ovat tässä tapauksessa oikeutetut saamaan valtiolta avustukseksi 1/ 6 näin kulutetuista rahoista. Tässä lakiehdotuk-
Ilma17 E 1w ast.
sessa koetetaan näin ollen pakollisen vakuutuksen periaate yhdis- tää Gentin systeemin periaatteeseen.
Tosiasia kai on, ettei tämäkään reformiehdotus ole voinut vikoja välttää eikä niin ollen kaikkien kansanryhmien ja -ai- nesten täyttä tunnustusta saavuttaa. Etenkin Englannin sosia·
listien taholta huomautetaan , että virkavallan leima tulee laki- ehdotuksessa ilmi. Niin esim . siinä suuressa vallassa, mikä tässä lakiehdotuksessa tahdotaan työnvälitystoimistojen virkamie·
histölle antaa, kun sen ratkaistavaksi jää, milloin esim . työmies on itse syypää työttömyyteensä, missä määrässä yleinen työlakk0- saa vaikuttaa hänen työttömyysavustukseensa, millä ehdoilla on tapahtuva työttömien välittäminen, huonosti maksettuihin paikkoi- hin j. n. e. Näin sosialistiselta taholta . Painavin ja asialIisin muistutus, mikä tätä reformiehdotusta vastaan voidaan tehdä - eikä vain etupäässä yksityisten puolueryhmien taholta --- on , että se- kin verrattain yksipuolisesti tahtoo palvella työväen paraimmis- ton, työväen ylimystön etuja kiinnittämättä lähimainkaan tarvit- tavassa määrässä huomiotahuonompiosaisiin - ajattelemme ensisijassa tilapäisissä töissä työskentel~viä - työntekijöihin ja heidän etujensa valvomiseen . Mutta myönnettäköön, että tämän asian puolen järjestämisessä on kylläkin suuria vaikeuksia ja myönnettäköön että olisi ennenaikaista mennä tästä lakiehdo- tuksesta kyllin pitkän kåytännön ja kokemuksen puutteessa lo- pullista tuomiota antamaan. Se on joka tapauksessa suuremmoi- nen edistysaskel työttömyyskysymyksen selvittämisessä.
Englannin työttömyystaistelua seuratessa pistää erityisesti silmään se innostunut ja lämmin mieliala, millä siellä tätä tais- telua käydään. Hallitus kannattaa vilpittömästi näitä reformi- pyrintöjä, kaikki valtiolliset puolueet, vapaamieliset, vanhoilliset, sosialistit, muista puhumattakaan ovat ohjelmissaan tälle kysy- mykselle antaneet paljon merkitsevän sijan, kansan vähävarai-
Kysymys teollisuusluottolaitok~en perustamisesta. 2S
simmat aineksetkin, jotka jonkunlaiseen itsetietoisuuteen ovat heränneet, näyttävät tahtovan tehdä voitavansa tämän kysymyk- sen onnelliseksi ratkaisemiseksi .
KYSYMYS TEOLLISUUSLUOTTOLAITOKSEN PERUST AMISESTA.
Niiden monien ehdotusten joukossa, joita viime aikoina on tehty teollisuutemme kehittämiseksi, ansaitsee erityistä huomiota pyrkimys sen pääomansaantimahdollisuuksia kohottamaan. Näin s ii tä syystä, että tämä kysymys on teollisuutemme kipeimpiä ja ansaitsee korjaamista, jos mieli luoda tälle kansantaloudellisen tuotaimon haaralle kehitysmahdollisia oloja.
Sillä merkittävä on että nykyisin teollisuutemme on ilman va rsinaista omaa luottolaitosta ja riippuvainen talletuspankkien epävarmasta ja kovin kalliista luotosta . Kotimaiset yksityiset pää- o mat, joiden liikkuvaisuus yleensä on meillä vielä pieni , hakevat mielellään varmempia sijoituspaikkoja, ja ulkomaista pääomaa on ollut olojemme tuntemattomuuden takia ulkomailla verratta in vaikea saada, vielä vähemmän , kun obligatsioniliike ja pörssilai- toksemme on ollut kovin puutteellinen. Parannusta on hiljakkoin erityisen pörsi n perustamisen kautta saatu aikaan, mutta 'viipynee vielä kauan ennenkun siitä tuntuvampaa apua puheena olevassa suhteessa on saatavissa eikä se missään tapauksessa pysty sitä teollisuutemme painajaista, josta tässä on kysymys, poistamaan.
On sen tähden monista syistä mielenkiintoinen se esitys, jonka hiljakkoin konsuli Gösta ' Sumelius on tehnyt erityisen pankkilaitoksen perustamisesta teollisuuden pääoma tarpeita tyy- dyttämään.
Ehdotuksen tekijä laskee , saatavan tämän laitoksen käytet- täväksi ei vähemmän kuin 20 milj. markkaa seuraavalla tavalla :
r) 5 milj . saadaan laskemalla liikkeeseen 500 kantaosa·
ketta
a
10,000 mk., jotka osakkeet merkitsisivät teollisuudenhar · joittajat itse, etupäässä lainanottajat. Vakuuttaakseen näille osak-K ysy mys teollisuusluottolaitoksen je,·u stamisesta.
keille mahdollisimman · suuren levenemisen ja säilyttääkseen ne teollisuuden piirissä, on pantava ehdoksi, ettei kellään saa olla enempää kuin 10 kantaosaketta ja että pankin osakkaan täytyy olla työnantajana ainakin 20 työntekijälle. Jos viimeksi mainittu edellytys lakkaa, lunastaa pankki osakkeet hintaan, joka vastaa niiden matemaattista arvoa, ja lasketaan ne liikkeeseen uudelleen.
Kantaosakkeiden osinko rajoitetaan 60 / o:ksi ;
2) 10 milj. mk. saadaan laskemalla liikkeeseen 5 Ofo: n etu- oikeutettuja osakkeita, jotka kuoletetaan 50 vuoden kuluessa, kuoletuksen alkaessa kuitenkin vasta 10 vuoden kuluttua pankin perustamisesta, jotta siten helpotettaisiin etuoikeutettujen osak- • keiden sijoittamista, jonka tulisi etupäässä tapahtua omassa maassa. Sen mukaan kuin etuoikeutettuja osakkeita arvotaan, siirretään vastaava määrä kantaosakepääomaksi , joka siten 50 vuoden kuluttua on kohonnut 15 miljoonaksi ;
3) Koska tällainen yritys tulee olemaan maalle ja sen ta- loudelliselle elämälle erittäin suuriarvoinen, olisi sille saatava valtiolaina suunnilleen samanlaisilla ehdoilla kuin mitä aikaisem- min ja aivan äskettäinkin on myönnetty osuuskauppa liikkeen ke- hittämiseksi. Ne edut, .joita pankki tulisi suojelemaan, ovat niin suuret ja niin vaikuttavat maan hyvinvoinnille, että on aivan todennäköistä, että esim . 5 miljoonan suuruisen 40/0:n valtiolai - nan anomus tuskin voisi tuIla hallituksen puolelta hylätyksi .
~Paitsi näin koottua 20 miljoonaa, tulisi pankin tarpeen mu- kaan laskea liikkeeseen obligatsioneja, joita olisi sijoitetta va etu- päässä ulkomaisille markkinoille . .
Lainaus olisi järjestettävä kuoletuslainoiksi 5 - 20 vuoden maksuajalla ja etupäässä kiinnitysvakuutta vastaan; takuulainat eivät saisi tulla kysymykseen.
Jako-osuutta jaettaisiin kantaosakkeille ainoasta!1n 6% asti sen jälkeen kuin pankin kustannukset, laina- ja etuoikeutettujen osakkeiden kuoletukset ovat vähennetyt; tästä jälellä oleva yli- jäämä voitosta jaettaisiin lainanottajille lainan suuruuden mukaan.
Mitä mahdollisuuksia on tämän ohjelman toteuttamisella?
Miten se vastaa tarkoitustaan?
Ehdotus perustuu keskinäisyysperiaatteelle.
päässä itse teollisuuden harjoittajat hankkimaan
Se vaa tii etu- pankin perus-
Kysymy s teollisuusluoltolaitok,en pe,·ustamisesta.
paaoman , ainakin . ensimäiset 5 .milj. markkaa. Kysymys on:
onko mahdollista että teollisuudenharjoit~ajat, jotka juuri pää~
omia tarvitsevat, sijoittavat niitä tähän tarkoitukseen? Puoles- tamme emme pidä tätä mahdottomana, vaikka siinä onkin vai ~
keuksia. Kaikki riippuu siitä, miten asia järjestetään ja miten sii- hen saadaan innostusta luoduksi. Eihän tässä ole kysymyksessä suoranainen avunanto, vain ainoastaan pääoman sijoitus pankki- osakkeisiin, ja pankin aikaansaamisesta voi juuri itse sijoittajille olla hyötyä. Varsinkin jos teollisuuslaitoksemme esim. osan vuosi- voitoistaan rupeavat sijoittamaan kysymyksessä oleviin osakkeisiin ja tämä sijoittaminen järjestetään pitemmän ajan kuluessa tapah- tuvaksi, niin mainittua summaa ei pitäisi olla mahdoton saada kokoon.
Se aate, mikä tässä asettuu toiminnan taugtaksi, on suuri- suuntainen ja miellyttävä : teollisuus tekisi tuloksistaan säästöjä ei ainoastaan yksityisten yrittäjien eduksi, vaan loisi pääomia koko maan teollisuuden yhteiseksi hyväksi. Se edistäisi yritte- liäisyyttä ja yleistä taloudellista kehitystä. Nämä sijoitukset ei- vät olisi suinkaan lahja, sillä pääornahan säilyisi osakkeiden muo- dossa, jotka antaisivat 6 % korkoa, sijoittajien omana , vaan se olisi a inoastaan pieni vastapalvelus niistä monista eduista, mitä teolli- suudenharjoittajat itse kansantaloudellisen edistyksen monipuoli- sesta eteenpäinmenosta saavat .
. Jos tämä käsityskanta pääsee teollisuudenharjoittajissamme selville, niin yrityksen onnistuminen on mahdollinen. Mutta kysy- mys onkin, onko teollisuudenharjoittajillamme myös tällaisia ylei- siä koko teollisuuden etua tarkoittavia päämääriä, vai rajoit- tuuko heidän harrastuksensa ainoastaan oman minänsä arvioimi- seen. Koko suunnitelman onnistuminen riippuu siis tästä.
Heikoin kohta ehdotuksessa on kuitenkin mielestämme 10
milj . hankkiminen 5 % etuoikeutetuilla osakkeilla. Pääoman ky- syntä maassamme on siksi suuri ja varmoja sijoitustilaisuuksia yllin kyllin, niin että epäillä sopii , tokko ulkopuolella olevat, joilla asiaan ei ole yhtä voimakkaita aatteellisia syitä kuin itse teolli- suudenharjoittajilla, sijoittavat pääomiaan tavallisesti epävar- moina pidettyihin teollisuustarkoituksiin, kun korkomääräkään ei ole sen suurempi kuin 5 0/ 0. Mahdotonta ei kuitenkaan ole, että
Kysymys te()lIis~uslu()tt,lait()ksen · jJet·us/olllisesta.
jos laitos teollisuudenharjoittajien ja valtion, josta alempana, avustuksilla saadaan vakavaraiselle pohjalle, pääomia tätä tietä saadaan kootuksi. Pahimmassa tapauksessa on kuitenkin vielä se keino jälellä, että teollisuudenharjoittajat itse kokoavat tämänkin summan. ~oimenpide vaatisi tietysti tällöin pitkän ajan, mutta muistettakoon, ettei tässä olekaan kysymys vain het- ken tarpeesta, vaan kysymyksessä on toimenpide, josta tulokset voivat kypsyä vasta vuosikymmenien kuluttua. Sen lopullisen tuloksen saavuttaminen siirtyy tällöin kauemmaksi tulevaisuuteen, mutta ei muutu suinkaan vähemmän tärkeäksi.
Entäs valtion tehtävä puheena olevan tarkoitusperän edis- tämisessä?
Ehdotuksen tekijä toivoo että valtio tuskin vastustaisi esim.
5 milj . markan lainan antamista 4 % korolla. Mielestämme tämä on vähin. mitä valtio voi tässä asiassa tehdä, siltä voi vaa- tia paljon enemmän. On tietysti periaatteellisesti hyväksyttä- vlssa se näkökanta, että valtion apuun ei liian helposti ilman syytä ole vedottava. Mutta · muistettakoon että vaatimukset tässä suhteessa muodostuvat sekä paikkaan että aikaan nähden erilaisiksi. Meidän maassamme, jossa yktityisiä pääomia on vä- hän ja jossa juuri tästä syystä paljon yritteliäisyyttä jää toteutu- matta, on valtiolla taloudellisessa suhteessa paljon vaativampi tehtävä kuin maissa, joissa on runsaasti yksityisiä pääomia, joi- den avulla voidaan erilaisia taloudellisia pyrkimyksiä ilman vaikeuk- sia tukea. Kysymyshän on tässä valtion lainasta, eikä valtion lahjasta teollisuuden hyväksi . Valtion laina-avustus on osottautu- nut meilläkin, samoin kuin muuallakin, moniin taloudellisiin yri- tyksiin nähden välttämättömäksi. Muistettakoon esim. meillä niitä avustuksia, mitä valtio eri muodoissa on antanut esim.
maanviljelyksen hyväksi, m. m . sen osuuskunnallisen luottolai- toksen aikaansaamiseksi. Se taloudellisen toiminnan tarkoi·
tusperä, minkä avustaminen tässä on kysymyksessä, on siksi tärkeä koko maan kansantaloudelliselle kehitykselle, että valtiolla on siihen nähden talouspolitiikassaan painavia velvollisuuksia.
Lyhyesti sanoen: valtion ja yksityisten yhteistoiminta pää- omien kokoomisessa on meikäläisissä pääomasta köyhissä oloissa taloudellisella alalla, silloinkuin yleisiin tärkeisiin yrityksiin kysy-
