Epäedullinen maataloustuotteiden kauppabalanssi , joka jo pitemmän aikaa on vallinnut ja vuosi vuodelta On ollut kehitty-mässä yhä epäedullisempaansuuntaan, tuli Suomen Maatalous-seurojen Keskusliiton edustajiston neljännessä kokouksessa v. 1910
keskustelun alaiseksi seuraavan keskustelukysymyksen muodossa:
»eikö se tosiasia, että Suomen maatalous, vaikka valtio-varoja onkin yhä suuremmassa määrässä käytetty sen
kohotta-Maatalou dellisen edistystyön tdlokkaisuudeu tutkimimn . 31
miseksi, yhä vieläkin on niin alhaisella kannalla, että maatalous-tuotteiden vienti ei ylipäänsä ole kyennyt kohoamaan, anna
maatalousseuroille aihetta jossakin suhteessa muuttaa toiminta-tapaansa ja mihin suuntaan ·tämän muutoksen pitäisi käydä » ? Kysymyksen aiheuttamassa keskustelussa jäi pääkysymys, maa-talousseurojen toimintatavan muuttaminen, käsittelemättä, mutta' siihen sijaan joutui vilkkaan pohdinnan alaiseksi kysymys. siitä, missä määrin kauppatilasto voi olla luotettava pohja maatalou-dessa tapahtuneen kehityksen selvittelyIle, samoinkuin myöskin toisen alustajan prof. Gebhardin ehdotus, että Maatalousseurojen Keskusliiton toimesta ryhdyttäisiin panemaan toimeen tutkimuk-sia maatalouden eri puolien se!ville saamiseksi ja sen atutkimuk-sianhaa- asianhaa-ran valaisemiseksi, missä määrin maataloudellinen ectistystyö on vastannut tarkotustaan ja niitä suuria rahallisia uhrauksia , joita valtion puolelta sen hyväksi on tehty .
Sanotussa Keskusliiton kokouksessa asetettiin erityinen ko-mitea tekemään ehdotuksia, mitenkä parhaiten maa taloudellisen ed istystyön tehokkaisuus oli selville saatavissa. Tähän komiteaan valittiin jäseniksi kunnallisneuvos Karl Fieandt, prof. Karl Enckell , t:ri
J.
E . Sunila ja agronoomit Erkki Pullinen ja Viktor Fager-ström , ja on tämä komitea joitakin aikoja sitten laskenut julki-suuteen 15 sivua käsittävän mietintönsä. Koska tämä mietintö sisältää huomattavia näkökohtia ja hyvin tärkeitä, laajalle tähtää-vi ä ehdotuksia, Suomen maatalouden tilan seltähtää-vittämiseksi , on syytä aikakauskirjan lukijoita tutustuttaa sen pääkohtiin.Maataloustuotteiden kauppabalanssi ei komitean mielestä ole pätevä peruste maan maataloustuotannon kehitystä arvostel-taessa , koska se ei suinkaan anna mitään luotettavaa käsitystä maatalouden kokonaistuotannosta, vaan on maatalous kokonai-suudessaan otettava selvittelyn alaiseksi . Maataloustuotteiden epäedullisen kauppabalanssin lisäksi vaativat monet muut seikat perinpohjaista yksityisten maatalousliikkeittemme tutkimista.
Niistä mainittakoon m. m.: 1) puutteellinen ja vähän luotettava virallinen maataloustilasto, 2) työpaikkojen suuri kohoaminen ja monin paikoin esiintyvämaataloustyöväen vähyys , 3) tapahtunut muutos viljataloudesta rehu- ja karjatalouteen, 4) maan hintojen suuri kohoaminen, 5) korkea korkokanta ja vaikeat luottosuhteet,
32 Maataloudellisen t distystyöll tthokkaisuuden tutkiminen.
6) maatalousliikkeen harjoittajain suuri lisääntyminen varsinkin tilojen Iohkomisen ja palstoituksen kautta, 7) elämän vaatimus-ten kohoaminen ja 8) maatalouden siirtyminen luontaistaloudesta raha- ja luottotalouden kannalle .· Verratta.in yleisenä esiintyy maanviljelijäin kesken väite maatalouden huonosta kannattavai-suudesta ja vaikkei siihen - kirjanpidon puutteessa - voitaisi-kaan kiinnittää kovin paljon huomiota, täytyyhän kuitenkin myön-tää, että useat edelläkin luetelluista seikoista ovat olleet omiansa heikentämään maatalousliikkeen kannattavaisuutta ja varsinkin velallisten maanviljelijäin toimeentuloa .
Viitaten siihen, miten Saksassa jo useita vuosia sitten valtion puolesta toimitettiin tutkimus maatilojen kannattavaisuu-desta, mutta erittäinkin siihen, miten Saksassa, Sveitsissä ja Norjassa näiden maiden johtavat maatalousseurat ovat ryhtyneet laajasuuntaisiin toimenpiteisiin maatilojen kannattavaisuuden ja liikesuhteiden selville saamiseksi, on komitea sitä mieltä, että tällainen maatalousolojen tutkiminen meillä soveltuu erikoisen hyvin Suomen Maatalousseurojen Keskusliiton kaltaiselle keskus-seuralle. Tutkimustapoja esittää komitea useampiakin. Sellai-sina mainitaan tiedustelu (enquete) ja tilastollinen keruu sekä
kirjanpidon käytäntöön saattaminen maataloudessa mahdollisim-man suuressa määrässä ja sen tulosten kerääminen yhteisiin jul-kaisuihin . Tätä viimeksi mainittua tapaa on käytetty esim. Sveitsissä ja Norjassa. Ja komitea puolestaan pitääkin tätä erittäin tärkeänä, kaikkein tärkeimpänä. Komitea sen vuoksi ehdottaa, että Keskus-liitto ryhtyisi alaistensa maatalousseurojen avulla nopeasti ja tarmokkaasti edistämään kirjanpidon käyttämistä maatalou-dessa. Keskusliiton valtuuskunnan olisi ensiksi hyväksyttävä joku yksinkertainen, selvä ja tuloksia antava kirjanpitotapa, jota on mahdollista olosuhteiden mukaan kehittää, mutta jossa määrätyt asiat ovat kaikille tiloille yhteisiä. Samoin huolehtisi valtuus-kunta myöskin siitä, että tarvittavia taulukoita olisi kaupassa saatavana. Tavan tunnetuksi tekemistä varten olisi tarpeellista, että kukin maanviljelys- ja talousseura lähettäisi pari kirjanpidosta huvitettua, asianymmärtävää neuvojaa, maamieskoulun opettajaa tai muuta sopivaa henkilöä määrätyssä paikassa pidettäville, noin 4-- 6 päivää kestä ville kirjanpitokursseille, joilla
asiantunti-M aataliJudellisen edistystyön tekokkaisuuden tutkiminen. 33
jan johdolla käytäisiin läpi tarpeelliset asiat esimerkkeineen, tau-lukkoineen j. n . e. sekä neuvoteltaisiin asiain käytäntöön sovel-luttamisesta. Kunkin osanottajan tulisi valmistua kirjanpidon opastajaksi oman maatalousseuransa alueella. Tämä paikallinen neuvontatyö tapahtuisi osaksi samanlaisten paikallisten kirjan-pitokurssien avulla, osaksi taas suoranaisena kirjanpidon käytän-töön sovittamisena itse tiloilla sekä sovitetun kirjanpidon
jatku-\'ana tarkastuksena ja seuraamisena tarpeen mukaan pitkin tili-vuotta. Niille maanviljelijöille, jotka suostuvat mainitulla tavalla hoitamaan kirjanpitoa ja antamaan sen tulokset Keskusliitolle, tulisi Keskusliiton antaa vapaasti kaikki tarvittavat taulukot, maanviljelysseurain neuvojain matkat taas suorittaisi kukin seura itse. Kirjanpidon päätös toimitettaisiin Keskusliiton toimistossa ilmaiseksi. Joka vuosi jaettaisiin lisäksi palkinnoita hyvin hoide-tuista kirjanpidoista ja määräajat, esim. 5 tai 10 vuotta yhtäjak-soisesti kirjanpitoa säännöllisesti harjoittaneille jaettaisiin erityi-siä k~nniapalkinnoita. Samoin tulisi myöskin muistaa kunnia-paIkinnoilla niitä maanviljelysseurain neuvojia y . m . henkilöitä, jotka ovat kirjanpidon käytäntöön sovelluttamisessa ja sen oh -jaamisessa alueellaan osottaneet aivan erityistä harrastusta ja kykyä. - Kirjanpidon tulokset vuosittain koottaisiin maatalouden liikesuhteiden selvittelyä varten ja julkaistaisiin Keskusliiton toi-mesta .
Komitea tekee erikoisen ehdotuksen tutkimusten toimeen-panemiseksi myöskin kyselykaavoja käyttämällä tilastollisen ke-ruun tapaan. Näiden avulla hankittaisiin tietoja maanviljelysseu-rojen neuvojain y . m. asiaaharrastavien ja siihen pystyvien väli-tyksellä sellaisilta tiloilta, joilta jo on olemassa kirjanpidon tulok-sia, sekä muiltakin yleensä sellaisista asioista, jois ta maanviljeli-jöillä on muistiinpanojen avulla hankittuja tietoja. Komitea on kuitenkin tähän menetelmään nähden sillä kannalla, ettei sen avulla voida alkuperäisissä oloissa kovinkaan suuria aikaansaada , sillä tiedot tahtovat tulla, kuten kokemus muualta on osottanut, ylimalkaisia tai umpimähkäisiä. Senvuoksi olisi komitean mie-lestä meidän oloissamme tärkeintä, että Maatalousseurojen Keskus-liiton puolesta päähuomio toistaiseksi kiinnitettäisiin siihen, että saattamalla kirjanpito -maataloudessa yleisemmäksi , hankittaisiin
34 Maataloudellism edistystyön te1tokkaisuudm tutkiminm.
.luotettavaa aineistoa tärkeiden yksityistalouciellisten kysymysten ratkaisuun. Niistä kysymyksistä, jotka komitean mielestä ensi sijassa ansaitsisivat tulla kirjanpidon avulla selvitetyiksi, mainit·
takoon tässä muutamia:
1. Kuinka suuri puhdas tuotto maataloudesta saadaan ja kuinka suuri korko maatilan pääoma-arvolle eli toisin sanoen, mitenkä kannattava on liike kokonaisuudessaan?
2. Millaisessa suhteessa tähän kannattavaisuuteen ovat karja- ja metsätalous?
3. Mikä jää maanviljelijän tuloksi maatalousliikkeestä eli siksi määräksi, jonka hän voi käyttää omaisuutensa sen johdosta vähentymättä, sekä millaisen koron maatalous tuottaa maanviljeli-jän siihen kiinnittämille omille varoille?
4. Millaisen palkan saa maanviljelijä perheineen maatilan hyväksi suorittamastaan työstä?
5. Miten suuri on maatilan ja sen eri osien: maan, raken-nusten, perusparanraken-nusten, puukasvulIisuuden, elottoman ja elävän kaluston sekä varastojen arvo sekä millaiset muutokset niissä tapahtuvat?
6. Millä tavalla jakautuvat maatalouden kokonaistuotto ja tuotannon kustannukset (viimemainituista erityisesti työkustan-nukset, ruokatalouskustantyökustan-nukset, rehujen, apulantain y . m. s.
kustaimukset) ?
7. Millainen suhde on olemassa omaa taloutta ja kauppaa varten tapahtuvan tuotannon välillä?
8. Millainen suhde on olemassa tilan tuotto- ja: kauppa-arvon välillä?
Yllä esitettyä tapaa tulisi Keskusliiton olosuhteiden mukaan vuosi vuodelta kehittää, niin että vuosittain julkaistava selostus voisi jonkun ajan kuluttua antaa selvän kuvan Suomen maa-talouden liikesuhteista.
Komitea päättää ehdotuksensa seuraaviin ponsiin:
että Keskusliiton valtuuskunta:
1) järjestäisi mahdollisimman pian, esim. ensi helmi- tai maaliskuussa, sopivaan paikkaan maatalouskirjanpitokurssin maan-viljelysseurain valitsemille henkilöille, joilla kursseilla yksityis-kohdittain esitettäisiin Valtuuskunnan hyväksymä ja maatiloille
ilfaataloudellisen edistystyön t~hokkaisuuden tutkiminen . 3S
sovitettavaksi ajateltu kirjanpitotapa taulukkoineen. Kursseilla voitaisiin samalla tehdä selkoa maatila tutkimisessa käytettävästä kyselykaavasta ;
2) kehottaisi maanviljelysseuroja ryhtymään yhteistoimin-taan Keskusliiton kanssa valitsemalla mainituille kursseille sopi-van määrän, esim. kukin kaksi osanottajaa (neuvojia, maamies-koulun opettajia tai muita sopivia henkilöitä), joiden tulisi sit-ten alueillaan tOimia kirjanpidon paikallisina opastajina, järjestää samanlaisia kurssejq maanviljelijöille, avustaa näihin kursseihin Qsanottaneita kirjanpidon sovittamisessa heidän tiloilleen sekä tilivuoden aikanakin tarpeen mukaan sitä ohjaten;
3) antaisi Keskusliiton toimihenkilöiden järjestää tarpeen mukaan kirjanpitokursseja suorastaan maamiehillekin sekä mah-dollisesti valvoa joidenkuiden tilojen kirjanpitoa koko tilivuoden aikana;
4) toimituttaisi Keskusliiton puolesta esitetyllä tavalla jär-jestettyjen kirjanpitojen päätökset Keskusliiton toimistossa sekä laadituttaisi niiden johdosta vuosittain selostuksen maatilojen liikesuhteista, jossa selostuksessa maatalouden kannattavaisuus-kysymyksen tulisi selvästi esiintyä;
5) olosuhteiden mukaan edistäisi aineiston keräämistä maatilatutkimukseen komitean laatiman kyselykaavan mukaan sekä toimituttaisi, sittenkun riittävä aineisto on saatu, sen joh-dosta yhden tai useampia tutkimuskertomuksia ;
6) huolehtisi siitä että Keskusliiton toimistohenkiIökuntaa lisätään sikäli että esitettyjen töiden suorittaminen käy mahdol-liseksi sekä että yritystä varten tulee anotuksi riittävä valtio-avustus.
Komitean ehdotus kirjanpidon saattamiseksi Keskusliiton välityksellä mahdollisimman laajalti käytäntöön maanviljelijäin keskuudessa vaatii toteutuakseen paljon aikaa ja vaivaa sekä varoja. Mutta siihen nähden, että se tarjoo ainoan varman kei-non maataloutemme kannattavaisuuden ja liikesuhteiden sekä yleensä maatalousolojemme selvittämiseksi sekä ottaen huomioon että Sveitsissä on tätä tietä päästy erittäin hyviin tuloksiin, on Komitean ehdotusta pidettävä kannatettavana. Komitea on arvioinut, että - kun työ on saatu säännöllisesti ja riittävässä
Eduskuntavaalit v. I9II.
laajuudessa käyntiin - se vuosittain tulisi maksamaan noin
20,000 mk., mikä summa Keskusliiton olisi saatava avustuksena valtiolta. Komitea mainitsee, että Sveitsin liittovaltio uhraa asian hyväksi vuosittain 25,000 mk., ja sitäpaitsi saa Sveitsin Talonpoikain liitto, joka työtä johtaa, lahjoina y. m. tuloina useampia kymmeniä tuhansia vuosittain. Onkin luonnollista, että valtiovalta aineellisesti kannattaa ja tukee tällaista tutkimus-työtä ja varsinkin silloin kun valtion puolesta käytetään vuosit-tain suuria summia maatalouden edistämiseksi. Sillä sellainen tutkimustyö on omansa paremmin kuin mikään muu osottamaan, missä määrin valtion aineelliset uhraukset ovat vastanneet tarkoi-tustaan ja mitenkä valtion toimenpiteet maatalouden edistämi-seksi vastaisuudessa ovat sunnnattavat ja mihin seutuihin erittäin kohdistetta vat.
Myöskin maanviljelys- ja talousseuroiIle olisi ehdotuksen toteuttamisesta suurta hyötyä. Paitsi sitä, että sen kautta saa-taisiin ohjeita seurojen toiminnan järjestämiseen nähden, vaikut-taisi se toteutettuna hedelmöittävästi niiden työhön sellaisenaan, saattamalla ne entistä lähempään kosketukseen maanviljelijäin kanssa .
H . Paavilahun.
EDUSKUNTAVAALIT V. 1911.
Vaalitilastomme on virallisen tilastomme nuorin haara, mutta siitä huolimatta sen huolellisimmin ja ripeimmin toimitettuja julkaisusarjoja. Varsinkin on pidettävä oloissamme erikoisena saavutuksena sitä, että virallinen tilastojulkaisu ilmestyy, kuten on (tämän selostettavamme) vaalitilaston laital), ennen vuoden kulu-mista itse tapahtukulu-mista. Näin joutuisasti toimitettuna on tilas-tolla erityinen tuoreutensa ja viehätyksensä. Tätä seikkaa on sitä enemmän korostettava, kun muiden yirastojemme vuotuisista tilastojulkaisuista on tavallisesti saatavissa vasta kahden , kolmen vuoden vanhoja tietoja.
Vaaliluettelojen mukaan oli 2 ja 3 päivänä tammikuuta toi-mitetuissa valtiopäivävaaleissa vaalioikeutettuja kaikkiaan 1,350,058
1) Suomen Virallinen 'Jlilasto, XXIX 5. Tilastollinen Päätoimisto, Aug. Hjelt: Eduskuntavaalit vuonna 1911.
"
Eduskuntav aalit ,:. I9I I . 37
henkeä. Vuodesta 1907, jolloin vastaava luku oli 1,272,873, oli-vat vaalioikeutetut lisääntyneet 77,185 hengellä eli 6,38 o/ .. :lla.
Kaupungeissa oli v:na 1911 vaalioikeutettuja 194,233 ja maaseu-dulla 1,155,825 henkeä; kun v:na 1907 vastaavat luvut olivat 166,188 ja 1,106,685, oli siis vaalioikeutettujen luku 1907--1911 kasvanut kaupungeissa 16,88 %;lla ja maaseudulla 4,u %:lla. Vaali-piirittäin oli vuosina 1907 ja 1911 vaalioikeutettuja seuraavat määrät:
VaaJipiiiri 1907 1911 Lisäys( + ) tai yähenn. ( - ) Uudenmaan läänin 159,336 172,157
+
12,821Turun ja Porin läänin etel. 106,316 118,076
+
11,760» » pohj. 97,642 104,675
+
7,033Hämeen läänin eteläinen 74,106 78,564
+
4,458» » pohjoinen 70,96\l 76,735
+
5,766Viipurin läänin läntinen 102,737 112,179
+
9,442» itäinen . 112,262 113,625
+
1,363Mikkelin läänin 88,932 90,911
.+
1,979Kuopion läänin läntinen 76,141 78,425
+
2,284» » itäinen . 63,113 62,246 967
Vaasan läänin itäinen 67,150 71,608
+
4,458» eteläinen 76,274 82,687
+
6,413» » pohjoinen 61,077 65,151
+
4,074Oulun läänin eteläinen. pohjoinen 74,656 36,738 77,999 39,026
+
3,343+
2,288Lapin 5,424 5,994
+
5701,272,873 1,350,058 77,185 Suurin on vaalioikeutettujen suhteellinen lisääntyminen Tu-run ja Porin läänin eteläisessä vaalipiirissä, huomattavan suuri myöskin Viipurin läänin läntisessä, Turun ja Porin läänin poh-joisessa, Vaasan läänin eteläisessä ja Hämeen pohjoisessa; häm-mästyttävän vähäinen on sitä vastoin vaalioikeutettujen lisäänty-minen Viipurin läänin itäisessä ja Mikkelin läänin vaalipiireissä.
Vähentynyt on vaalioikeutettujen luku vain yhdessä vaalipiirissä-nim . Kuopion läänin itäisessä.
Kuten aikaisemmissakin vaaleissa oli v:na 1911 vaalioikeu~
tettuja naisia enemmän kuin vaalioikeutettuja miehiä; edellisiä oli nim. v:na 1911 707,247 henkeä, jälkimäisiä taasen 642,811 henkeä, joten siis 1000 vaalioikeutettua miestä kohti tuli 1100 vaalioikeutettua naista. Kaupungeissa ja maaseuduilla oli vaali-oikeutettuja miehiä ja naisia vuosien 1907- 1911 vaaleissa seu-raavat määrät:
Eduskuntavaalit v . I9II.
Vaalioikeutettuja nai-Miehiä Naisia Ybteensä sia 1,000 vaalioikeu-tettua miestä kohti Kaupungeissa on vaaliin oikeutettujen naisten luku ollut pitkin matkaa melkoisesti suurempi kuin vaali oikeutettujen mies-ten; v:na 1911 oli kaupungeissa vaalioikeutetuista naisia kokonaista 58,80/ 0 . Maaseudulla sitävastoin ovat vaalioikentetut naiset olleet vain vähäisen lukuisammat kuin miehet.
Äänestäneiden luku v:n 1911 vaaleissa oli kaikkiaan 807,094 henkeä eli 59,8 % vaalioikeutetuista. Edellisissä eduskuntavaa-leissa oli äänestäneiden luku ollut: konsaan aikaisemmin. Yleensä on osanotto vaaleihin ollut pitkin matkaa heikentymään päin; ensimäisten v:n 1907 vaalien korkeata suhdelukua 70,7 0 / 0 ei en AAn missään myöhem missä vaaleissa ole edes likimääräil'esti saavutettu.
Kaupungeissa oli äänestäneiden luku v:na 1911 l08,193 hen-keä eli 55,7 % vaalioikeutetuista; maaseudulla taasen olivat vas-taavat luvut · 698,901 ja 60,5 UJo. Osanotto vaaleihin oli niin-muodoin v:na 1911, kuten ennenkin, huomattavasti laimeampaa kaupungeissa kuin maaseudulla.
Eri vaalipiirien keskinäinen suhde on vaaleihin osanottoon nähden pysynyt v:na 1911 yleensä samanlaisena kuin se oli v:n 1907 vaaleissa. Vilkkain on näinä vuosina osanotto vaaleihin ollut Turun ja Porin läänin eteläisessä vaalipiirissä, jossa v:na 1907
Eduskuntavaalit 1/. I9fI . 39
äänioikeuttaan käytti 80,3 % ja v:na 1911 66,6 % vaalioikeute-tuista. Lukuunottamatta poikkeuksellisessa asemassa olevaa Lapin vaalipiiriä, on vaaleihin osanotto ollut laimeinta Oulun läänin poh-joisessa vaalipiirissä; sen kyseessä oleva suhdeluku oli v:na 1907 58,2% ja v:na 1911 47, 7°/ •.
Sukupuolen mukaan jakautuivat äänestäneet 1911 ja edel-listen vuosien vaaleissa, joista täAsä kohden on tietoja, seuraavasti:
Absoluuttinen luku 0/0 vaaJioikeutetuista
miehet naiset miehet naiset
1908 416,373 401,194 68 .9 60,3
1909 439,660 413,023 70,5 60,6
1910 409,886 386,683 64,9 55,8
1911 419,4!H 387,603 65,3 54,8
Kaikissa näissä vaaleissa ovat naiset suhteellisesti paljon harva-lukuisemmin kuin miehet käyttäneet äänioikeuttaan; onpa naisten osanotto vaaleihin tullut vain entisestäänkin laimeammaksi kuin miesten.
Muualla kuin siinä äänestysalueessa, jossa oli vaalioikentet-tuja, äänesti v:na 1911 vaaleissa ~2,501 henkeä eli 4, 0
°lo
kaikista äänestäjistä. Näistä 22,501 äänesti ulkopuolella oman vaalipii-rinsä 9,879 henkeä eli 1,2 0/0Hyljättyjen vaalilippujen luku oli v:na 1911 vaaleissa 4,707 eli 0,6 % kaikista vaalilipuista. Edellisissä vaaleissa oli vastaava suhdeluku: v. 1907 0,9 0/ 0, v. 1908 1,00/0. v. 1909 0,70/ 0 ja v.
1910 0,60/ 0.
Eri puolueiden kesken jakautuivat hyväksytyt vaaliliput v: na 1911 seuraavasti :
Annettuja ääniä Lisäy~ (+ ) tai.v~henn. (-:-~
verrattuna edelhslln vaaleihlll Sosialidemokratinen puolue 321,201
+
4,250 = 1,3 0/ 0Suomalainen 174,177 484
=
0,3 »Nuorsuomalainen 119,361
+
5,070=
4,4, ~Ruotsalainen kansan- » 106,810 - 311
=
0,3 »Maalaisliitto 62,885
+
~ , 728=
4,5 »Kristillinen työväen liitto 17,245 99= 0,6 »
Muut puolueet 708 326
=
31,5 »Yhteensä 802,387
+
10,828=
1,4, 0 / 0Suhteellisesti suurimman lisäyksen on maalaisliitto saanut ääni-määräänsä ; muuten on maalaisliitto puolueistamme ainoa, jonka äänimäärä on jatkuvasti vaali vaalilta liRääntynyt. Suuren
Eduskuntavaalit v. UjI I.
lisäyksen on myöskin nuorFlUomalainen puolue saanut, vaik-kakaan sen äänimäärä ei ole siltä vielä kohonnut yhtä kor-keaksi kuin se oli v:na 1907. Äänimäärän lisäys, jonka sosiali·
demokratinen puolue on saanut, on tosin absoluuttiselta luvultaan huomattava, mutta suhteellisesti pieni; v:n 1907 äänimääräänsä.
ei tämäkään puolue ole vielä saavuttanut takaisin . Kaikkien muiden puolueiden äänimäärä on sitävastoin vähentynyt v:n 191(}
vaaleista, ja on, paitsi kristillisen työväenliiton , myöskin alhai·
sempi kuin v:na 1907 .
Edustajia ovat eri puolueet saaneet vuosien 1907-1911 vaa·
lei;;sa seuraavat määrät:
1907 1908 ·1909 1910 1911 Sosialidemokratinen puolue 80 83 84 86
86-Suomalainen 59 54 48 42 43
Nuorsuomalainen 26 27 29 28
28-Ruotsalainen kansanpuolue 24 25 25 26
26-Maalaisliitto 9 9 13 17 . ] 6·
Kristillinen työväen liitto 2 2 1 1 1
Muut puolueet
Yhteensä 200 200 200 200 200 VerrattaeE'sa eri puolueiden edustajamäärien vaihtelua 1910 ja 1911 ylempänä esitettyihin puolueiden äänimäärissä 1911 ta·
pahtuneisiin muutoksiin, pistää silmiin se omituinen ilmiö, että puolue, jonka äänimäärä edellisistä vaaleista on vähentynyt, on siitä huolimatta saanut. 1911 lisäyksen edustajamänrään, kuten laita on suomalaisen puolueen, kun taasen toinen puolue, jonka äänimäärä 1911 on suuresti lisääntynyt, on tänä vuonna saanut vähemmän edustajia kuin edellisenä vuonna, kuten laita on maa·
laisliiton. Syynä tähän ilmiöön on pääasiallisesti se seikka, että.
maa on jaettu useaan v~alipiiriin, sen sijaan että se olisi yhtenä.
ainoana vaalipiirinä. Häiritsevästi vaikuttaa tässä kohden myös se asiaintila, että valittavaa edustajaa kohti tulevain vaalioikeu-tettujen luku on eri suuri eri vaalipiireissä.
Martti Kovero .
Kj,:failisuutta . .
KIRJALLISUUTTA.
E. Cajander, Studien ueber das in der Milchvieh-haltung investierte Anlagekapital. Helsingfors 1911. 76 sivua ja 26 liitetaulukkoa.
Tämä tutkimus on aiheensa puolesta yksi niitä harvoja, jotka ovat koettaneet esittää pääomasuhteita suomalaisessa maa-taloudesta. Aikaisemmin ovat samarrlaisia tutkimuksia laajem.
milta aloilta tehneet ainoastaan Karl Enckell ja C. L. Viklung.
Edellisen tutkimus käEtitti 63 tilaa eri osissa maata ja jälkimäi-sen tutkimus rajoittui hypoteekkiyhdistykjälkimäi-sen arvioimiin tiloihin Keski · Uudellamaalla.
Puheena oleva tutkimus käsittää 124 maatilaa, jotka ja-kaantuvat eri läänien osalle seuraavasti:
Uudenmaan läänissä 19 Mikkelin läänissä 3
Turun ja Porin 34 Kuopion » 28
Viipurill 7 Waasan » 14
Hämeen » 13 Oulun -» 6
Yht. 124 Kaikki tiedot ovat yhdeltä ainoalta vuodelta, nim. v. 1909.
Tekijä jakaa maatalouspääoman vain kahteen ryhmään:
Anlage· oder Stehendes-Kapital und Umlaufendes Kapital (Krä-merin ja Krafftin mukaan) eli kiinteään- ja käyttöpääomaan.
Sitäpaitsi on tutkimus rajoitettu esittämään ainoastaan lypsykar-janhoidossa tarvittavaa kiinteätä pääomaa.
Tutkimustulosten ensimäisessä osassa annetaan tietoja eläin · ten luvusta eri suurilla tiloilla. joista käy selville jo aikaisemmin tunnettu tosiasia, että kuta pienempi on tila, sitä enemmän elätetään siinä nautakarjaa 100 ha viljeltyä maata kohti; Ramoin pidetään myöR nuorta karjaa pienillä tiloilla eniten, mutta lehmien määrä yhtä s onnia kohti taasen su urenee sitä mukaan kuin tila suurenee.
Arvokkaimman osan tutkimuksessa muodostaa se luku, jossa kä-sitellään eläinten raha· arvoa.
Esitämme tässä muutamia kohtia mainitusta luvusta.
Nautakarjan arvo on puheena ,olevan tutkimuksen mukaan erikokoisi lla tiloilla seuraava :
Tilojen Buuruusryhmä karjan arvosta selviää allaolevasta taulukosta:
Tilojen suuruusryhmä
Lopuksi esittää tekijä karjarakennusten arvoa eri suurilla tiloilla. Tulokset ovat samat kuin Enckellin, Sunilan ja allekir- ' joittaneen tutkimuksissa: kuta suurempi on tila, sitä pienempi on rakennuspääoma 100 ha vilj o maata kohti .
Yksityiskohtaisemmin emme tässä voi selostaa puheenaole-vaa tutkimuma. Mutta luulemme kuitenkin, että siinä esitetyt tulokset ovat siksi mieltäkiinnittäviä, jotta lukuisilla maanviljeli-jöillä ja maataloutta harrastavilla henkilöillä on syytä kääntää huomionsa tähän tutkimukseen. Lukuisat lasku- ja painovirheet .-varsinkin liitetaulukoissa - eivät ole yliopistolliselle
tutkimuk-selle kunniaksi. V. J. M .
Arbetslöshetsräkningen i Sverige den 31 januari
1910. Arbetsstatistik. H: 2. Utgifven af K. Kommerskollegii af-delning för arbetsstatistik. Stockholm 1911. Tekstiä ja tauluja 181 sivua, 8:0.
Tärkeän sosialipoliittisen kysymyksen selvittämiseksi sen tyydyt.tävää ratkaisua varten on Ruotsissa ryhdytty vuosittain panemaan toimeen selonottoja työttömyyden laajuudesta ja syistä.
Ensimäinen tällainen selonotto eli työttömyyslasku pantiin toi-meen 12 p. tammik. 1909 valtakunnan eri osissa. Seuraava työttömyyslasku, 31 p. tammik. 1910, toimitettiin 70 kaupun-gissa, 18 kauppalussa ja 222 maalaiskunnassa kaikissa lää-neissä, yhteensä siis 310 paikkakunnalla, joiden yhteinen väki-Juku oli 2,420,086, eli 44,2
0/0
valtakunnan koko väestöstä. Ilrnoit-tautuneiden työttömien luku oli yhteensä 14,412 , niistä 14,016 miestäyltte;skunnall;sla /ainsäiidätllöii. 43
ja S96 naista. Suurin oli työttömien luku rakennusteollisuudessa (4,598), sitä lähinnä puutavara- sekä kone- ja metalliteollisuuk-sissa (edellisessä 1,474, jälkimäisessä 1,269); kirjallimetalliteollisuuk-sissa toimissa työ8kenteleviä oli ainoastaan 3 ilmoittautunut työttömäksi. Niin mieltäkiinnittäviä kuin tämän tutkimuksen tulokset ovatkin, emme tällä kertaa ryhdy niitä lähemmin selostamaan; siihen sijaan muutama sana tutkimuksen suunnittelusta.
Paitsi 'johdantoa, jossa annetaan tietoja valmistavista toimen-piteistä laskua varten, käsittää tekstiosa 13 eri lukua. Ensimäi-sessä näistä tehdään selkoa laskun laajuudesta ja suorittamisesta, toisessa laskuaineiston muokkaamisesta, kolmannessa laskun pää·
tuloksista, neljännessä työttömien luvusta eri elinkeinohaaroissa ja maan eri osissa, viidennessä työttömien luvusta eri ammatti-ryhmissä, kuudennessa niiden ikäluokituksesta, seitsemännessä niiden sivilisäädystä y. m., kahdeksannessa työttömyyden syistä, yhdeksännessä ja kymmenennessä työttömyyden kestävyydestä, yhdennessätoista työttömien työkuntoisuudesta, tilapäisestä työan-siosta sekä viimeksi olleen työn laadusta. Kahdennessatoista lu-vussa annetaan tietoja työttömien syntymä- ja henkikirjoituspai-kasta ja viimeisessä eli kolmannessatoista luvussa käsitellään työttömien järjestäytymissuhteista.
Tauluosasto sisältää 19 taulua, joista monet ovat hyvin mieltäkiinnittäviä. Lopuksi seuraa liitteenä laskun toimeenpa-nossa käytetyt kaavakkeet ohjeineen.
Tekstiosan lopussa on lyhyt ranskankielinen yhteenveto tut-kimuksen tärkeimmistä tuloksista . . Yleensä tekee tutkimus sen vaikutuksen, että se on huolellisesti ja selvään muotoon laadittu .
H. P.