• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: MOR-Y06-071: Pienen Paavolammen kumpumoreenialue (Mäntyharju). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007.

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: MOR-Y06-071: Pienen Paavolammen kumpumoreenialue (Mäntyharju). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007."

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

MOR-Y06-071

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

Mormi -alue Natura 2000 -alue

ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT

0 500 m

Reunamoreenivalli 3491000

3491000

3492000

3492000

3493000

3493000

3494000

3494000

6797000 6797000

6798000 6798000

6799000 6799000

6800000 6800000

(2)

PIENEN PAAVOLAMMEN KUMPUMOREENIALUE MÄNTYHARJU

Tietokantatunnus: MOR-Y06-071 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni

Arvoluokka: 4 Karttalehti:3114 12 Alueen pinta-ala: 49,9 ha

Korkeus: 138 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 28 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m

Moreenimuodostuman sijainti: Pienen Paavolammen kumpumoreenialue sijaitsee Mouhun kylän koillispuolella, 13 km Mäntyharjulta etelään.

Geologia

Pienen Paavolammen 1000 x 700 metrin kokoinen kumpumoreenialue sijoittuu Mäntyharjun kumpumoreenikentän länsipuolelle. Alueella on suuntautumattomia, suuria ja lohkareisia kumpuja ja pienipiirteisempää kummukkoa. Alueen suurrakenteet (kumpuryhmät) ovat kuitenkin ilmeisesti kallioperän rakenteiden vaikutuksesta hieman kulmikkaita, ja alueelta hahmottuu lievä pohjois-etelä- ja itä-länsisuuntaus.

Kumpujen halkaisija on 20-200 metriä ja korkeus 3-15 metriä. Osa kummuista on hyvin jyrkkäpiirteisiä, ja niiden lakiosat ovat vaihtelevasti kekomaisia, tasaisia tai kumpuilevia. Suuria kumpuja erottavat toisistaan soistumat ja pienet suot. Kohdealue on osa laajahkoa ja hajanaista, hyvin lohkareista osakenttää, joka on kerrostunut jyrkkäpiirteiseen kalliomaastoon pääosin kalliokohoumien päälle ja vain osittain itsenäisiksi moreenimuodostumiksi. Kokonaisuutena alue ympäristöineen on kuitenkin kohtalaisen edustava ja hyvin hahmottuva käyntikohde.

Kalliosta ei ole havaintoa, mutta todennäköisesti sitä on mukana joidenkin suurten kumpujen ja suurten kumpuryhmien rakenteessa. Tieleikkauksissa aines on melko soraista hiekkamoreenia. Pintalohkareisuus vaihtelee kohtalaisesta hyvin suureen (1- yli 10 kpl aarilla), lohkareita on kummuilla ja painanteissa. Lohkareet ovat kooltaan keskikokoisia tai suuria (1-4 m), hallitsevia ovat suuret, punertavat graniittilohkareet. Ylin ranta on seudulla noin 110 metrin tasolla, joten alue on ilmeisesti lähes kokonaan supra-akvaattinen.

Biologia

Pienen Paavolammen kumpumoreenialueen metsät ovat suurimmaksi osaksi kuivia, karuja männiköitä, joissa kasvaa puolukkaa ja kanervaa. Luonnontilaisen kaltaista aluetta on alueen pohjoisosassa. Pohjoiset metsät ovat kangasmetsäsammalen verhoamia ja niissä on jonkin verran lahopuuta. Painanteiden rämeillä kasvaa suopursua, juolukkaa ja kanervaa. Laajan isovarpurämeen yhteydessä on tuoretta mustikkatyypin kangasmetsää (MT).

Tuoreella kankaalla kasvaa järeitä kuusia. Avoimilla, kivikkoisilla kumpareilla on hyvin kehittyneitä monilajisia jäkälikköjä. Pienen Paavolammen laskuojan kohdalla on alueen ainoa kapea-alainen hiirenporrasvaltainen korpi.

Pääosin karu alue on vähälajinen eikä harvinaisia lajeja ei ole.

Maisema ja muut arvot

Alue on rajaukseltaan vaihettuva, ympäristössä on runsaasti samantyyppistä maastoa. Kummukko on sekä kartalla että maastossa hyvin selväpiirteistä, ja muodot hahmottuvat hakkuiden takia mainiosti. Osa kummuista näkyy tieltä. Muutamalta korkealta kummulta on näköaloja metsäiseen ympäristöön, jossa kalliomäet,

moreenikummut ja pienet lammet vuorottelevat. Sisäinen maisema on vaihteleva ja korkeuserot melko suuret, lisäksi näkyvyys on tällä hetkellä pääosin erittäin hyvä. Polkuja (metsittyneitä autoteitä) pitkin myös alueella liikkuminen on kohtalaisen vaivatonta. Repoveden kansallispuisto on noin 10 kilometrin päässä alueen eteläpuolella.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Selänteiden länsirinteet ovat yleensä hieman jyrkempiä kuin itärinteet, mutta päinvastaisiakin tapauksiakin esiintyy.. Muodostuma on syntynyt Kalajoen länsireunalle, jossa

Lohkareet ovat melko pieniä, noin metrin kokoluokkaa.. Kiviä

Ylin ranta on seudulla noin 130 metrin tasossa (alueen itäpuolisen harjujakson deltat ovat vajaan 125 metrin korkeudella), joten lähes koko alue ylintä lakea lukuun ottamatta

Kyljet ovat lähes symmetriset ja paikoin varsin jyrkät, laki on puolestaan melko tasainen tai loivasti kumpuileva.. Poikkiprofiili

Molemmat kyljet ovat jyrkät ja melko korkeat, ja paikoin harjumaisen kapea laki on distaalipäässä jonkin verran kumpuileva.. Alueen korkein kohta sijoittuu

Aluerajauksessa on lisäksi tiiviisti maisemakokonaisuuteen liittyvä 500 x 150 metrin kokoinen ja 8 metriä korkea pienempi drumliini Hämeenmäen selänteen

Kohdealueen rakenne ja sijainti on seudulla hyvin tyypillinen, vastaavanlaisia kumpumoreenikaistaleita on etenkin alueen itäpuolella.. Tieleikkausten aines

Mahdollisesti alue on ollut aluksi lähes kokonaan subakvaattinen, mutta vedenpinnan äkillisesti laskettua se on noussut varsin nopeasti kokonaan vedenpinnan yläpuolelle.. Tämä