MOR-Y06-024
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 3502000
3502000
3503000
3503000
3504000
3504000
3505000
3505000
6901000 6901000
6902000 6902000
6903000 6903000
6904000 6904000
6905000 6905000
TUOMAANKANGAS PIEKSÄNMAA
Tietokantatunnus: MOR-Y06-024 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 2 Karttalehti:3232 02 Alueen pinta-ala: 14,3 ha
Korkeus: 133 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 20 m
Moreenimuodostuman sijainti: Tuomaankankaan drumliini sijaitsee Iso-Syväjärven länsipuolella 9 km Pieksämäeltä lounaaseen.
Geologia
Tuomaankankaan erittäin hyvin suuntautunut sukkulamainen drumliini sijoittuu Pieksämäen drumliinikentän keskiosaan. Lähes symmetrisen selänteen koko on 1300 x 150 metriä ja korkeus 20 metriä. Proksimaali- ja distaalipäät ovat terävät ja selkeät, distaalipäässä on vain vähän vaihettumista. Kyljet ovat molemmilla puolilla hyvin jyrkät, keskiosassa lähes harjumaiset. Drumliinin korkein kohta on suunnilleen muodostuman keskellä, ja lakialue on poikkeuksellisen kapea ja jyrkkäpiirteinen. Kohdealue on muodoltaan seudulle tyypillinen, mutta selvästi tavallista paremmin kehittynyt pienehkö drumliini.
Alueen muutamissa tieleikkauksissa aines on hiekkamoreenia. Selänteen juurella on paikoin hiekkaa ja hietaa, ja proksimaaliosan muinaisrantavyöhykkeessä pinta on melko sorainen ja kivinen. Luotausten mukaan (Repo &
Tynni 1971) selänteen paksuus vaihtelee 10-35 metrin välillä, ja pohjaveden pinta on 5-10 metrin syvyydessä.
Pintalohkareisuus on kohtalainen (1-5 kpl aarilla), lohkareet ovat keskikokoisia. Kiviä on tihentyminä länsikyljellä. Ylin ranta on seudulla noin 130 metrin tasossa (alueen itäpuolisen harjujakson deltat ovat vajaan 125 metrin korkeudella), joten lähes koko alue ylintä lakea lukuun ottamatta lienee subakvaattinen. Länsikyljellä on noin 120 metrin tasossa muinaisranta törmineen, tasanteineen ja pallekivikkoineen.
Biologia
Tuomaankankaalla on varttunutta kuivahkon kankaan (VT) männikköä. Distaalikärjen länsilaiteella on jonkin verran myös kuusikkoa. Tuoreemmilla alueilla kasvaa jonkin verran rauduskoivua ja harmaaleppää männyn joukossa. Pensaskerrosta vallitsevat katajat; haavan ja raidan taimia on kohtalaisesti. Aluskasvillisuus on niukkalajista, lähinnä puolukkaa, variksenmarjaa ja kanervaa. Harvennetuissa metsiköissä, varsinkin proksimaaliosan varttuneessa männikössä, sananjalka, metsäkastikka ja kielo ovat lisääntyneet. Alue on puustoltaan epäyhtenäistä ja suureksi osaksi melko nuorta metsää. Distaaliosassa on alueen poikki kulkevan voimalinjan kohdalla tiheää mäntytaimikkoa ja sen pohjoispuolella nuori, sekapuustoinen metsikkö.
Proksimaaliosan rinteillä on hakkuita ja alueen metsää on harvennettu voimakkaasti.
Maisema ja muut arvot
Alue rajautuu kartalla ja maastossa erittäin hyvin. Jyrkkä selänne näkyy tieltä ja hahmottuu maastossa kuljettaessa mainiosti. Alueelta on useita näkymiä länteen avoimelle Isosuolle ja suurelle Etelä-Niskamäen selänteelle (katso MOR-Y06-021) sekä pohjoiseen Korkeakankaalle. Sisäinen maisema on jyrkkäpiirteisyyden ja rantamuotojen ansiosta melko vaihteleva. Drumliinin proksimaalipäässä muinaisrannan tasossa on rauhoitettu 6400 vuoden ikäinen kampakeraamisen kauden asuinpaikka (ajoitettu hiiltyneistä ulpukansiemenistä). Alueen länsipuolinen Isosuo kuuluu Suurenaukeansuon-Isosuon-Pohjalammen Natura-alueeseen (FI0500018), ja drumliinin kärjen ohitse virtaavaa Naarajokea pitkin kulkee melontareitti. Drumliinin distaalipään yli kulkevalla voimajohtolinjalla on moottorikelkkareitti. Alueen itäpuolisen Iso-Syväjärven itäpuolitse kulkeva harjujakso on pohjavesialuetta.
Kirjallisuutta
Repo, R. & Tynni, R. 1971. Observations on the Quaternary geology of an area between the 2nd Salpausselkä and the ice-marginal formation of central Finland. Bulletin of The Geological Society of Finland 43:2, 185-202.
