MOR-Y06-027
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 3511000
3511000
3512000
3512000
3513000
3513000
3514000
3514000
3515000
3515000
6878000 6878000
6879000 6879000
6880000 6880000
6881000 6881000
6882000 6882000
6883000 6883000
6884000 6884000
LAUKKOLAN-HAUKILAMMEN KUMPUMOREENIALUE HAUKIVUORI
Tietokantatunnus: MOR-Y06-027 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 1 Karttalehti:3231 05, 06 Alueen pinta-ala: 281,6 ha
Korkeus: 133 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 28 m Muodon suhteellinen korkeus: 18 m
Moreenimuodostuman sijainti: Laukkolan-Haukilammen kumpumoreenialue sijaitsee 2 km Haukivuoren Asemankylästä itään.
Geologia
Laukkolan-Haukilammen kumpumoreenialue sijoittuu Etelä-Savon kumpumoreenikentän keskiosaan. Alue koostuu kahdesta vierekkäisestä luoteesta kaakkoon suuntautuneesta kumpu- ja selännejonosta. Jonojen suuntaus on jokseenkin sama kuin seudun drumliineilla. Läntisen jonon koko on 4800 x 500 metriä ja itäisen 6300 x 500 metriä, ja jonojen välissä on 200-600 metriä leveä soistunut painanne. Koko aluerajauksen pituus on siten noin 6300 metriä ja leveys 1200 metriä. Jos rajauksessa olisivat mukana kaikki morfologiseen kokonaisuuteen kuuluvat muodot, tulisi alueen pituudeksi peräti 11 kilometriä. Rajaukseen on kuitenkin otettu vain selkeimmin hahmottuva pohjoisosa. Jonoissa olevat kummut ja selänteet ovat erillisiä tai yhteen sulautuneita, yleisesti varsin kookkaita ja melko loivapiirteisiä muodostumia. Pieni osa kummuista on kuitenkin myös jyrkkäpiirteisiä.
Kumpujonojen luoteispäät ovat tiiviimpiä ja yhtenäisempiä kuin yksittäisiksi pieniksi kummuiksi hajoavat kaakkoispäät, ja aluekokonaisuus myös levenee hieman distaalisuuntaan. Kummut ovat soikeahkoja, selänteet puolestaan melko leveitä, kaarevia ja paikoin poikittain kumpujonojen ja jäätikön virtauksen suuntaan nähden.
Kumpujen halkaisija on 100-200 metriä, selänteet ovat puolestaan jopa 500 metriä pitkiä ja 300 metriä leveitä.
Muodostumien korkeus on 2-18 metriä. Alue on hyvin suuren kokonsa takia seudulla poikkeuksellinen, mutta hieman samantyyppisiä luode-kaakkosuuntaisia kumpujonoja on kuitenkin ympäristössä enemmänkin (katso esim. MOR-Y06-017). Muodostuman luokittelu on epäselvä, samoin sen sisäinen rakenne, syntytapa ja syntyajankohta. Muodostumat ovat voineet syntyä pääosin jo drumlinisaation aikana (poikittaiset selänteet juomumoreenityyppisiä?) tai vasta myöhäisessä deglasiaatiovaiheessa. Alue saattaa myös koostua suurelta osin uudelleen muokkautuneista ja synnyltään monivaiheisista rakenteista. Lisäksi alueen halki on ilmeisesti virrannut runsaasti sulavesiä (pienet harjut kaakkois- ja luoteispuolilla).
Tieleikkauksissa aines vaihtelee sorasta ja hiekasta hiekkamoreeniin, osa selänteistä muistuttaa pinnaltaan lähinnä harjukankaita. Alueen eteläpäässä Tervahautakankaan kummussa on nykytilassaan erittäin selkeä noin 50 metriä pitkä ja 8 metriä korkea pystyleikkaus, josta hahmottuu kaksi paksua moreenipatjaa. Ylempi
moreenipatja on ruskea ja melko löyhä, alempi harmaa ja ilmeisesti hieman tiiviimpi. Moreenipatjojen välissä on hiekkainen ja vähäkivinen, parin metrin paksuinen lajittunut kerros. Pintalohkareisuus vaihtelee alueella
vähäisestä kohtalaiseen (alle 1-5 kpl aarilla), yleensä lohkareita on varsin vähän ja tihentymiä harvassa.
Lohkareet ovat vajaan metrin kokoluokkaa ja melko pyöristyneitä. Kiviä on kohtalaisesti. Ylin ranta on seudulla noin 120 metrin tasolla, joten alue on vapautunut jäätiköstä aivan rantavyöhykkeeseen ja lienee puolittain subakvaattinen.
Biologia
Laukkolan-Haukilammen moreenialueet ovat suurimmaksi osaksi edustavia tuoreen kankaan (MT) männiköitä.
Metsänhoito ulottuu lähes koko alueelle. Luonnontilaisimmassa kaakkoisosissa kasvaa keltaliekoa ja keltatalvikkia. Kumpareita erottavat avosuot ja rämeet on ojitettu. Kivennäismaan rajalla on järeäpuustoisia korpia. Varjoisilla koillisrinteillä on lehtomaisen kankaan kuusikkoja (OMT). Soiden varpuja, kuten suopursua ja juolukkaa kasvaa paikoin kumpujen männiköissä. Kaakkoisosan tuoreissa männiköissä sekä muutamissa lehtomaisen kankaan kuusisekametsissä on selviä luonnontilaisuuden merkkejä. Puustorakenne on vaihteleva ja lahopuuta on riittävän paljon. Asutusten läheisyydessä metsien kasvillisuus on kuivempaa ja
kulttuurivaikutteista. Päiväkummun alueella on edustava laidunmetsä sekä rikasta kulttuurilajistoa metsäteiden varsilla. Alue on maisemallisesti hyvin eheä, vaikka pohjoisosassa on muutama laajahko hakkuuaukea ja taimikoita.
Maisema ja muut arvot
Alue erottuu kartalla suuresta koostaan huolimatta melko hyvin, sillä sen muodot poikkeavat selvästi ympäristöstä. Maastossa suuret, loivapiirteiset ja peitteiset muodostumat eivät yleensä hahmotu kovin hyvin.
Etenkin suurten kumpujonokokonaisuuksien hahmottaminen on melko vaikeaa. Suot ja pellot rajaavat toisaalta suurta osaa kummuista. Ympäristöön on lähinnä vaatimattomia suo- ja metsänäkymiä. Paikoin löytyy kuitenkin myös viljelymaisemia, ja esim. Haukilampi näkyy hyvin. Sisäinen maisema on lukuisine kumpuineen
kohtalaisen vaihteleva, ja osalla kummuista on jyrkkiäkin rinteitä. Kumpujen sisäosat ovat toisaalta jokseenkin yksitoikkoista maastoa. Aluerajauksessa on noin 20 maatilaa tai taloa. Kolmisen kilometriä kohdealueen lounaispuolella sijaitsee Saksalanharjun (katso MOR-Y06-049) ja Haukivuoren vanhan kirkonkylän valtakunnallisesti arvokas maaseudun kulttuurimaisema-alue (MAO060062).
