MOR-Y06-100
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
4437000
4437000
4438000
4438000
4439000
4439000
6933000 6933000
6934000 6934000
6935000 6935000
6936000 6936000
6937000 6937000
HAIKANSALO HEINÄVESI
Tietokantatunnus: MOR-Y06-100 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:4221 05 Alueen pinta-ala: 48,6 ha
Korkeus: 133 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 33 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Moreenimuodostuman sijainti: Haikansalon kumpumoreenialue sijaitsee Haikanniemen kylän pohjoispuolella, 12 km Heinävedeltä koilliseen.
Geologia
Haikansalon 1200 x 600 metrin kokoinen kumpumoreenialue sijoittuu aivan Kajaanin-Outokummun
kumpumoreenikentän eteläpäähän. Kohtalaisen jyrkästi kaakkoon viettävälle rinteelle kerrostunut alue koostuu lohkareisesta, vaihtelevasta kummukosta ja selänteistä. Pohjoisosassa on pieni- ja jyrkkäpiirteisiä kumpuja, keski- ja kaakkoisosissa kummut ovat suurempia ja loivapiirteisempiä. Kumpujen halkaisija on 20-100 metriä ja korkeus 3-8 metriä. Alueen lounaisosan rinteessä on lisäksi neljä peräkkäistä itä-länsisuuntaista porrasmaista selännettä, jotka ovat mahdollisesti reunasyntyisiä. Selänteet ovat 100-300 metriä pitkiä, 10-50 metriä leveitä ja jopa 8 metriä korkeita. Niiden distaalirinteet ovat selvästi proksimaalirinteitä jyrkemmät ja korkeammat, mutta tämä johtuu toisaalta suurelta osin rinnesijainnista. Ylimpänä rinteessä oleva suurin selänne on hyvin
lohkareinen. Alueella on vain vähäisiä soistumia. Kalliokohoumien suojasivulle kerrostunut kohdealue on melko monipuolinen kokonaisuus ja osa laajempaa itä-länsisuuntaista kumpumoreeniosakenttää (katso MOR-Y08- 006).
Kallio tulee näkyviin alueen pohjoispään länsipuolella korkeana jyrkänteenä, ja se voi olla rajauksen sisälläkin paikoin lähellä pintaa. Alueen useissa tieleikkauksissa aines on kivistä tai soraista hiekkamoreenia. Alueen eri puolilta on viisi koekuoppatietoa (Tikkanen 1985): pääosin soraista hiekkamoreenia on ainakin 3.5-4.7 metrin paksuudelta, ja moreenin hienoainespitoisuus vaihtelee 6-17% ja kivisyys 20-30% välillä. Kaikkiaan alueella on tulkittu olevan suuria määriä murskattavaksi sopivaa moreeniainesta, mutta toistaiseksi ainesta ei käytetä. Mikäli ainesta aletaan hyödyntää, ainakin lounaisosan selänteet ja osa tiestön länsipuolisista kummuista olisivat
säilyttämisen arvoisia. Pintalohkareisuus vaihtelee kohtalaisesta hyvin suureen (5-yli 10 kpl aarilla), monin paikoin on jopa lohkareröykkiöitä ja -painanteita. Lohkareet ovat keskikokoisia tai suuria (1-4 m), rajauksen ulkopuolella alueen pohjoisreunalla on kalliosta lohjennut jopa 8-metrisiä paasia. Ylin ranta on seudulla noin 120 metrin tasolla, joten rantavyöhyke jakaa alueen pohjoiseen supra-akvaattiseen ja eteläiseen subakvaattiseen osaan. Kovin selkeitä rantamuotoja ei kuitenkaan löydy.
Biologia
Haikansalo on kasvillisuudeltaan rehevää, monin paikoin luonnontilaisen kaltaista, mutta nuorehkoa metsää.
Rehevimmät tuoreen kankaan (MT) mustikkavaltaiset mänty- ja sekametsät ovat eteläosassa ja pohjoisosan kumpualueilla, joiden rinteillä kasvaa maariankämmekkää ja valkolehdokkia. Näissä metsissä kasvaa runsaasti ruohoja, kuten kultapiiskua, oravanmarjaa ja metsäkastikkaa. Vanamoa, yövilkkaa, keltatalvikkia on etenkin paksusammaleisella eteläisellä alueella. Keltaliekoa on erittäin runsaasti koko alueella, myös nuorehkoissa mäntytaimikkometsissä, joita on alueen keskiosassa. Alueen kaakkoisosassa on edustava saniaiskorpi terassimaisen lounais-koillissuuntaisen selänteen pohjalla. Selänteen rinteessä on tihkupintaa, jolla kasvaa hiirenporrasta, isoalvejuurta sekä korven kosteikkokasveja rinteen keskiosiin saakka. Korven ja kangasmetsän rajalla on runsaat valkolehdokkikasvustot. Rinteessä on myös järeärunkoinen vanha raita. Korpi muuttuu lännessä rämemäiseksi mustikkaa, suopursua ja vaiveroa kasvavaksi eriskummalliseksi kivikon ja kosteikon yhdistelmäksi. Luonnontilaisuutta vaativia lajeja, kuten yövilkkaa, keltatalvikkia, valkolehdokkia,
maariankämmekkää sekä keltaliekoa on alueella kohtalaisen paljon.
Maisema ja muut arvot
Alue on rajaukseltaan hieman vaihettuva, erityisesti itäraja on tulkinnallinen. Muodot hahmottuvat kuitenkin maastossa hyvin ja näkyvät osittain myös tiestöltä. Peitteiseltä alueelta ei ole näkymiä ympäristöön. Sisäinen maisema on vaihteleva, joskin keskiosissa maasto on melko loivapiirteistä. Suuret lohkareet ja selkeästi erottuvat selänteet tuovat vaihtelua. Viisi kilometriä alueen lounaispuolella on Kermajärven laaja Natura-alue
(FI0500011), joka kuuluu kansallismaisemaksi arvotettuun Heinäveden reittiin (MAO060071).
Kirjallisuutta
Tikkanen, J. 1985. Kiviainestutkimuksia TVL:n Mikkelin piirin Heinäveden yhteistyöalueella 1984. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, P 13.3.2.007. 49 s. ja liitteet.
