MOR-Y06-019
014
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 3490000
3490000
3491000
3491000
3492000
3492000
6895000 6895000
6896000 6896000
6897000 6897000
6898000 6898000
TOIKKALA-PALOKANGAS PIEKSÄNMAA
Tietokantatunnus: MOR-Y06-019 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 3 Karttalehti:3214 10 Alueen pinta-ala: 141,2 ha
Korkeus: 173 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 53 m Muodon suhteellinen korkeus: 45 m
Moreenimuodostuman sijainti: Toikkalan-Palokankaan drumliinipari sijaitsee Jouteejärven ja Paihmaajärven välissä 22 km Pieksämäeltä lounaaseen.
Geologia
Toikkalan-Palokankaan drumliinipari sijoittuu Pieksämäen drumliinikentän keskiosaan. Kohdealue koostuu kahdesta tiiviisti limittäin olevasta drumliinista, ja sen kokonaispituus on 3200 metriä ja leveys 800 metriä.
Suurempi muodostuma, Toikkalan crag-and-tail-drumliini, on korkea ja leveä sekä melko hyvin suuntautunut.
Sen koko on noin 2000 x 800 metriä ja korkeus 45 metriä. Kalliosta muodostunut proksimaaliosa on jyrkkäpiirteinen ja kahteen osaan jakautunut. Proksimaalipään koilliskyljellä on kapea ja teräväpiirteinen, soistunut kaariallas. Keskiosassa drumliinin kyljet loivenevat ja madaltuvat nopeasti, ja distaalipää on vaihettuva. Kohdealueen pienempi muodostuma, Palokankaan matala ja loivapiirteinen sukkulamainen drumliini, on kapea ja hyvin suuntautunut. Sen koko on 1600 x 150 metriä ja korkeus 8 metriä. Molemmat toisistaan selvästi poikkeavat muodostumat ovat rakenteeltaan seudulle tyypillisiä, hieman erikoinen piirre onkin niiden sijoittuminen maastoon aivan vierekkäin. Vaikka drumliinit voisi rajata myös erillisinä, ne muodostavat myös kokonaisuutena varsin selkeän, joskin epäsymmetrisen selänteen.
Kallio muodostanee jopa puolet Toikkalan drumliinista. Paljastumia on kuitenkin hyvin niukasti. Matalissa tieleikkauksissa aines on hiekkamoreenia. Pintalohkareisuus on vähäinen tai kohtalainen (alle 1-5 kpl aarilla), peltoalueilta lohkareet on raivattu aidoiksi. Lohkareet ovat melko pieniä, noin metrin kokoluokkaa. Ylin ranta on seudulla noin 130 metrin tasolla, joten Toikkalan drumliini on pääosin supra-akvaattinen rantavyöhykkeen kiertäessä alueen länsikyljen juurella. Palokangas on ilmeisesti lakea lukuun ottamatta subakvaattinen. Kovin selkeitä rantamuotoja ei alueelta hahmotu.
Biologia
Toikkalan-Palokankaan drumliiniparimuodostumaa hallitsee proksimaaliosan jylhä peltomaisema ja
maalaistalot. Päätietä reunustaa pihlajakujanne. Pellonreunuskivikoiden ja niittyjen kasvillisuus on monipuolista, ja Tannilan ohra- ja kuminapellot luovat elokuiseen luontoon aivan erityislaatuisen väriloiston. Niittykasvillisuus on monilajista ja tavallisimpien lajien lisäksi alueella kasvaa mm. ketoneilikkaa (NT/+) ja valkoailakkia, erilaisia kellokasveja, lehtosinilatvaa , jäkkäröitä, piippoja, mesimarjaa ja nurmitatarta. Lehtosinilatva lienee
puutarhakarkulainen. Proksimaaliosan metsät ovat reheviä, mutta hyvin kulttuurivaikutteisia. Useimpien metsäalueiden kasvillisuus on sukkessionsa alkuvaiheessa. Pohjois- ja koillisrinteellä on laajoja
kasvatuskuusikkoja, - koivikkoja ja nuorta sekapuustoista metsää. Rinteen kosteissa purouomissa on rehevää hiirenporrasvaltaista kasvillisuutta. Itärinteen hakamaat ovat edelleen laidunkäytössä. Laidunnetut alueet ovat puustoltaan ja kasvillisuudeltaan vaihtelevia. Laitumina on mm. reheviä kuusikoita, niittyjä,
harmaaleppävaltaisia ja lehtipuustoisia pensastoja, lehtoa sekä kosteikkoa. Proksimaaliosan länsi- ja lounaisrinteellä on järeäpuustoista, luonnontilaista kuusimetsää. Kuusen rinnalla kasvaa mäntyjä, haapoja ja koivuja. Metsässä on lehtomaisen kankaan (OMT) ja lehdon (OMaT) kasvillisuutta. Edustettuina ovat lehdon yleisimmät ilmentäjälajit kuten käenkaali, sudenmarja, oravanmarja, sormisara, ahomansikka ja metsäorvokki.
Distaaliosassa on laaja , ojitettu suoalue ja mustikkakorpi (MK). Suota reunustava sekapuustoinen metsä on tuoretta kangasmetsää (MT). Palokankaan osaselänteellä on hakkuuaukea. Vain pienialaisia seka- ja
mäntypuustoisia metsälaikkuja on jäljellä. Palokangas on huomattavasti karumpaa kuin kulttuurivaikutteinen, biotoopeiltaan monipuolinen Toikkala.
Maisema ja muut arvot
Alue rajautuu melko hyvin kartalla, joskin keski- ja distaaliosat ovat maastossa hieman vaihettuvia. Toikkalan drumliinin korkea proksimaaliosa on selkeä maamerkki ja näkyy kauas etenkin järvien kohdalla. Viljellyltä laelta avautuu myös laaja näköala länteen ja etelään. Varsinkin maisema Paihmaajärvelle on näyttävä. Keski- ja distaaliosat ovat puolestaan peitteisiä. Alueen sisäinen maisema onkin juuri proksimaalipään korkeuserojen ja asutuksen ansiosta melko vaihteleva, muilta osin loivapiirteinen alue on jokseenkin yksitoikkoista maastoa.
Aluerajauksessa on viisi maatilaa. Toikkalan kylä on merkitty Etelä-Savon seutukaavaan arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi, ja alueen kautta kulkee mm. vanha Pieksämäen ja Mikkelin välinen maantie.
