MOR-Y06-032
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 3550000
3550000
3551000
3551000
3552000
3552000
3553000
3553000
6878000 6878000
6879000 6879000
6880000 6880000
6881000 6881000
6882000 6882000
KÄPÄLINMÄKI RANTASALMI
Tietokantatunnus: MOR-Y06-032 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 4 Karttalehti:3233 03, 05, 06 Alueen pinta-ala: 207,3 ha
Korkeus: 156 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 66 m Muodon suhteellinen korkeus: 66 m
Moreenimuodostuman sijainti: Käpälinmäen crag-and-tail-drumliini sijaitsee Pahakkalan kylässä 18 km Rantasalmelta länsilounaaseen.
Geologia
Käpälinmäen hyvin suuntautunut crag-and-tail-drumliini sijoittuu Pieksämäen drumliinikentän itäosaan. Suuren muodostuman koko on 3700 x 1000 metriä ja korkeus Pahakkalanlammelta laelle jopa 66 metriä. Kalliosta muodostunut laaja proksimaaliosa on laeltaan loivapiirteinen, kyljet ovat kuitenkin kohtalaisen jyrkät etenkin itäosassa. Kylkien juurella soistuneissa painanteissa on kaksi lampea. Drumliinin keskiosassa kyljet ovat niin ikään korkeat ja selkeät, mutta pitkä distaaliosa on matala ja loivapiirteinen. Drumliinin keskiosan laella ja kyljillä on runsaasti vaihtelevan kokoisia, melko matalia ja loivapiirteisiä moreenikumpuja, joista osa liittyy mahdollisesti proksimaalipään länsireunan yli kulkevaan katkonaiseen harjujaksoon. Kumpujen halkaisija on 20- 200 metriä ja korkeus 2-10 metriä, suurimmat kummut voivat olla myös osittain kalliota. Selkeimmät kummut ovat aivan drumliinin proksimaalikärjessä. Harjujakson linjalla oleva proksimaalipään kallio-osa on lisäksi huuhtoutunut laajalta alueelta paljaaksi, ilmeisesti sulavesi- ja rantaprosessien yhteisvaikutuksesta. Drumliinin länsikyljellä on myös pieniä sulavesiuoman tyyppisiä muotoja. Kohdealue on rakenteeltaan seudulla melko tavallinen, mutta poikkeuksellisen kookas, korkea ja muodoiltaan monipuolinen drumliini.
Kallio muodostanee noin puolet drumliinista, paljastumia löytyy proksimaaliosan länsikyljeltä ja laelta.
Matalissa tieleikkauksissa aines on hiekkamoreenia. Osittain drumliinin länsikyljen päällä on suuri, harjuainekseen kaivettu käytössä oleva sorakuoppa. Soranoton jatkuminen ei vaikuta häiritsevästi
aluekokonaisuuteen. Pintalohkareisuus vaihtelee vähäisestä kohtalaiseen (alle 1-5 kpl aarilla), lohkareet ovat alle metrin kokoluokkaa. Kiviä on paikoin runsaasti. Ylin ranta on seudulla noin 110 metrin tasolla, joten alue on vapautunut jäästä rantavyöhykkeeseen ja lienee pääosin supra-akvaattinen. Rantavyöhyke näkyy paikoin proksimaaliosan länsikyljen alaosassa huuhtoutuneena kalliona ja kivikkotihentyminä.
Biologia
Käpälinmäen metsät ovat pääosin tuoreita jykeväpuustoisia kangasmetsiä (MT). Mänty on vallitseva puulaji proksimaalilaella ja distaaliosan harjanteella. Kuusimetsien vyöhyke verhoaa drumliinin alarinteitä.
Lounaisrinteen mäntyvyöhykkeen ja avokallioiden alapuolella on saniaislehtokorpea. Hiirenporraslehtokorvet sijoittuvat lukuisiin puro- ja valuvesiuomiin, jotka risteilevät jyrkillä alarinteillä. Puusto on järeää kuusta. Jyrkän koillis-itärinteen yläosissa on kuusikoita ja sekametsiä. Kuusivyöhykkeen alapuolella on tuoreen kankaan kasvatusmännikköä. Alimmassa mäntyvyöhykkeessä on eri-ikäisiä taimikoita, joissa kasvaa kanervaa ja mustikkaa. Kuvaksenlammen rannalla on järeäpuustoista, lehtomaista kuusi-mäntykangasta (OMT).
Paksusammaleisella kankaalla kasvaa mustikkaa, vanamoa ja valkolehdokkia. Rannassa kasvaa tervaleppää ja paatsamaa. Käpälinmäen pohjoisrinteillä on kuivia ja tuoreita sekametsiä, taimikoita sekä laaja hakkuuaukea.
Paikoitellen sukkession alkuvaiheita muistuttavat metsät ovat melko luonnontilaisia: nuorta lehtilahopuuta on runsaasti ja paksu sammalpeite verhoaa kivikkoisia jyrkänteitä. Lähellä päätietä, ojitetun rämeen yläpuolisella rinteellä, on harvennettua koivu-mäntysekametsää, jossa kasvaa valkolehdokkia. Valtatien kaakkoispuolella suo muuttuu korveksi. Korven lehtomaisuus lisääntyy distaalisuuntaan kuljettaessa. Metsäkortekorpi muuttuu hiirenporrasvaltaiseksi saniaislehtokorveksi ja ylävämmät tuoreen kankaan metsät lehtomaisiksi (OMT).
Distaaliosan harjanteella on tuoreen kankaan mäntymetsää ja laaja hakkuuaukea. Peltoja ympärillä olevat metsät ovat sekapuustoisia ja kulttuurivaikutteisia.
Maisema ja muut arvot
Alue erottuu kartalla melko selkeästi, ja korkea proksimaaliosa näkyy kohtalaisen kauas. Suuren koon takia aluetta on kuitenkin paikoin vaikea hahmottaa maastossa, etenkin proksimaali- ja distaaliosissa on melko loivapiirteisiä muotoja. Proksimaaliosan hakkuilta ja länsikyljen kallioilta on näköaloja moneen suuntaan, esim.
Sääksjärvi pohjoisessa näkyy hyvin. Pääosin alue on kuitenkin peitteinen. Sisäiseen maisemaan sisältyy suuren koon ansiosta paljon vaihtelua (kumpuja, kalliota, jyrkkiä rinteitä, viljelyksiä), mutta myös runsaasti jokseenkin yksitoikkoista maastoa. Alueen distaalipäässä on kaksi maatilaa viljelyksineen, ja keskiosassa on masto. Alueella on useita teitä. Reilu kilometri alueen itäpuolella on pieni Alajoen soidensuojelualue (SSO060179).
