MOR-Y06-091
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 4464000
4464000
4465000
4465000
4466000
4466000
6835000 6835000
6836000 6836000
6837000 6837000
6838000 6838000
6839000 6839000
RIUKONSALO PUNKAHARJU
Tietokantatunnus: MOR-Y06-091 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni
Arvoluokka: 3 Karttalehti:4124 01 Alueen pinta-ala: 69,0 ha
Korkeus: 133 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 33 m Muodon suhteellinen korkeus: 33 m
Moreenimuodostuman sijainti: Riukonsalon reunamuodostuma sijaitsee Ruhvanan kylässä Pitkäjärven itäpuolella, 14 km Punkaharjulta etelään.
Geologia
Riukonsalon reunamuodostuma on osa Toista Salpausselkää. Alue on 1400 x 700 metrin kokoinen
reunasyntyisten muotojen kompleksi, joka koostuu useista peräkkäisistä pohjois-eteläsuuntaisista selänteistä, kummuista, suppamaisista painanteista ja muutamista sulavesiuomista. Alueen suurrakenne kohoaa portaittain lännestä itään, itäreunan distaalirinteet ovat yleisesti jyrkkiä. Korkeusero länsirinteen juurelta alueen laelle on 33 metriä. Erilliset, lievästi epäsymmetriset selänteet ovat 50-300 metriä pitkiä, 20-50 metriä leveitä ja 3-15 metriä korkeita. Selkeimmin jäätikön reunan asemaa osoittavat jyrkkäpiirteiset selänteet ovat aluerajauksen itäreunalla.
Alueen toisiinsa sulautuneet kummut ovat n. 50-100 metriä leveitä ja 3-10 metriä korkeita, ja ne sijaitsevat alueen länsi- ja keskiosissa. Kohdealue on kehittynyt kymmenien vuosien ajan jatkuneen aineksen kerrostumisen ja jäätikön oskilloinnin tuloksena, ja muodostuma koostuu todennäköisesti vuorottelevista lajittuneen aineksen ja moreenin patjoista. Alue on osa laajempaa reunamuodostumakokonaisuutta, johon kuuluu mm. laaja
Riukonkankaan delta. Toinen Salpausselkä jatkuu pari kilometriä leveänä, hieman katkonaisena vyöhykkeenä alueen lounais- ja koillispuolella.
Kalliosta ei ole havaintoa, mutta alue on mahdollisesti kerrostunut osittain matalan kalliokohouman päälle.
Suuria leikkauksia ei ole. Matalissa tieleikkauksissa on soraa ja soraista hiekkamoreenia ja painanteissa hiekkaa.
Pintalohkareisuus vaihtelee vähäisestä kohtalaiseen (alle 1-5 kpl aarilla), ja lohkareet ovat yleensä melko pieniä, korkeintaan metrin kokoluokkaa. Muutama jopa 3-6-metrinen pulteri kuitenkin löytyy. Ylin ranta on alueen eteläpuolisen Riukonkankaan deltan perusteella noin 108 metrin tasolla, joten alue on selkeästi supra-akvaattinen länsiosan alarinteitä lukuun ottamatta.
Biologia
Riukonsalon reunamuodostuma-alueen kasvillisuustyypit ovat lehtoja, ja luoteisrinteen pohjalla on lisäksi kosteaa hiirenporraslehtokorpea. Etelä- ja itäosan kuivat, katajaiset lehdot ovat mäntyvaltaisia ja niiden lajistossa sekoittuvat lehtojen, niittyjen ja kangasmetsien vaateliaat lajit. Pohjoisosassa vallitsee kuusilehdot, joiden kasvillisuus on hyvin rehevää sinivuokko-käenkaalityypin (HeOT) ja keskiravinteista oravanmarja- käenkaalityypin (OMaT) lehtokasvillisuutta. Luoteisosan hiirenporraslehtokorpi poikkeaa alueen muusta kasvillisuudesta kosteusolojensa perusteella. Lehtokorvessa on oma vaatelias lajistonsa kuten mesiangervo, sanikkaiset, lehtokorte, velholehti ja suokeltto, jotka kasvavat sadevesiuomassa ja alarinteen tihkupinnalla.
Kokonaisuudessaan alueen lajisto on erittäin monipuolista, pinnanmuotojen, puulajin ja varjostusolosuhteiden mukaan vaihtelevaa. Vaateliaita eri biotooppien lajeja on yhteensä nelisenkymmentä mm. häränsilmä, kaiheorvokki, kalliokielo, kevätleinikki, kevätlinnunherne, lehtomatara, lehtoneidonvaippa, lehtotesma, metsälehmus, metsäruusu, mustakonnanmarja, mäkilehtoluste, mäkiminttu, näsiä, sinivuokko ja sudenmarja.
Alue on biologisesti erittäin arvokas ja sen metsäkasvillisuuskin on suureksi osaksi vielä hyvin luonnontilaista.
Lehtometsät sulautuvat saumattomasti rajauksen ulkopuolisiin metsiin. Kaakkois- ja eteläpuolella on reheviä mäntykankaita, pohjois- ja koillisosassa hikeviä kuusilehtoja. Lounaispuolella on kaksi rauhoitettua
lehtokorpialuetta.
Maisema ja muut arvot
Alue erottuu kartalta kohtalaisesti, mutta rajanveto sora- ja hiekkavaltaisempiin muodostumiin on
tulkinnanvaraista. Alueen reunoilta on näkymiä itään ja kaakkoon tasaiselle deltalle sekä länteen Pitkäjärven suuntaan. Sisäinen maisema on vaihteleva, korkeuseroja ja erilaisia muotoja on runsaasti. Näkyvyys on yleisesti hyvä. Alue ympäristöineen on pohjavesialuetta. Alueen lounaispuolella parin kilometrin päässä on Pirttilammen lehtokorpien suojelualue (LHO060223).
