MOR-Y03-042
2522000
2522000
2523000
2523000
2524000
2524000
6716000 6716000
6717000 6717000
6718000 6718000
6719000 6719000
6720000 6720000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
KUKKURAMÄKI LOPPI
Tietokantatunnus MOR-Y03-042 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni
Arvoluokka: 3 Karttalehti:2042 07 Alueen pinta-ala: 6,7 ha
Korkeus: 133 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 15m Moreenimuodostuman sijainti: Kukkuramäki sijaitsee Lopen kunnassa Keihäsjärven länsipuolella,
Keihässuon itäpuolella.
Geologia
Kukkuramäki on erityisen hyvin kehittynyt reunamoreeniselänteiden ryhmä. Alue on I ja II Salpausselän välisessä vyöhykkeessä. Selänteet ovat syntyneet matalan veden oloissa, alkuvaiheessa 20-30 metriä ja myöhemmin matalimmillaan noin 10 metriä syvään veteen päättyvässä jäätikön reunassa, olettaen ylimmän rannan tason olevan alueella noin 140-145 m mpy korkeudessa.Selänteiden ikäjärjestykset tulevat esille selänteiden sijoittumisessa ja suhteissa: selänteen tyven alempi, vanhempi syntyvaihe ja pääselänteen synty.
Distaalirinteet ovat hyvin jyrkkiä, proksimaalirinteissä jyrkkyys vaihtelee. Alueella selänteiden pintalohkareisuus vaihtelee, mutta on monin paikoin yli 10 lohkaretta aarilla. Selänteissä, erityisesti laella ja distaalirinteissä on paljon pintalohkareita, ja ne ovat kookkaita, 1 m3 ja tätäkin isompia. Paikoin voi kulkea lohkareiden päällä maahan välillä astumatta.Kirjallisuudessa on Virkkala (1963) aiemmin kuvannut alueen selänteiden sijoittumista. Alueella on tehty koekaivantoja, GTK, Palmu, maastotutkimusvaihe 1987, raportointi 1990 lis.opinnäytteessä.
Biologia
Kukkuramäen kasvillisuutta vallitsevat tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsät. Alueen koilliskärki on hyvin kehittynyttä lehtomaista kangasta, jonka puusto on varttunutta kuusikkoa. Tästä lounaaseen on noin
kahdeksanmetristä, lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Lehtomaisilla kankailla kasvaa tyyppilajien lisäksi niukasti nuokkuhelmikkää ja kevätlinnunhernettä. Muodostuman keski- ja luoteisosat ovat tuoretta kangasta. Suurin osa tästä alueesta on nuorta kuusitaimikkoa, jossa koivua kasvaa paikoin runsaastikin sekapuuna. Vain
muodostuman luoteiskärjessä on pieni alue varttuvaa kuusimetsää. Kartoitetun alueen kasvillisuus on hyvin tavallista kangasmetsien lajistoa.
Maisema ja muut arvot
Selänteeltä avautui havaintoajankohtana melko hyvä näkyvyys ulospäin etelään, koska viereinen alue on matalahkoa taimistoa, samasta syystä selänne näkyy väliaikaisesti ympäristöönsä. Selänteen (oikeastaan selänneryhmän) pienipiirteinen pinnanmuodostus on hyvin kehittynyttä. Noin 300 metriä muodostumasta lounaaseen sijaitsee Keihässuon Natura-alue (FI0100049).
Kirjallisuutta
Virkkala, K. 1963. On ice-marginal features in Southwestern Finland. Bull. Comm. Géol. Finlande, n:o 210, p.
1-76, illus.
Palmu, J.-P. 1990. Karkkilan-Mäntsälän alueen moreenimuodostumat ja aineksen laatu. Turku : TY. Geologian laitos, Julkaisematon lisensiaatintutkimus. 126, [24] s. + karttal.
