• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: MOR-Y03-014: Palokangas (Loppi; Vihti). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007.

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: MOR-Y03-014: Palokangas (Loppi; Vihti). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007."

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

MOR-Y03-014

2525000

2525000

2526000

2526000

2527000

2527000

6715000 6715000

6716000 6716000

6717000 6717000

6718000 6718000

6719000 6719000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

Mormi -alue Natura 2000 -alue

ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT

0 500 m

Reunamoreenivalli

(2)

PALOKANGAS LOPPI, VIHTI

Tietokantatunnus MOR-Y03-014 Muodostumatyyppi: Kumpumoreenimuodostuma Arvoluokka: 2 Karttalehti:2042 07 Alueen pinta-ala: 292,5 ha

Korkeus: 152 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 42 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Palokangas sijaitsee Lopen ja Vihdin rajalla Ylimmäisenjärven

pohjoispuolella.

Geologia

Palokangas on Suomessa eteläisin kumpumoreenialue, joka on syntynyt paikalleen sulaneen jäätikön oloissa ylimmän rannan tasoon ja sen yläpuolelle. Lisäksi kohde on deglasiaatiohistorian kannalta mielenkiintoinen, koska kumpualue on osa leveän ruhjepainanteen paksua maapeitettä. Myös kallioperän kivilajilla

(mikrokliinigraniitti) voi olla merkitystä paksun ja ainekseltaan karkean moreenimuodostuman synnyssä.

Kummut ovat tyypillisiä paikalleen sulaneen jäätikön kumpuja. Niiden korkeus on yleensä alle 10 metriä, mutta paikoin 10-15 metriä. Koko alueen suhteellinen korkeusero on yli 40 m. Kummut ovat yleensä suhteellisen loivapiirteisiä, jyrkkärinteisiä kohtia on mm. uomastojen yhteydessä. Kumpualueella ei ole selväpiirteisiä rajoja vaan alue vaihettuu reunamoreenivalli-tyypin muodostumiin. Kumpumoreenialue vaihettuu kallioalustansa reunoilla reunamoreenityypin muodostumiin ja -valleihin. Ilmeisesti mannerjäätikön erillinen osa on jäänyt korkeammalle alustalle sulamaan paikalleen ja alempana jäätikön reuna on ollut edelleen aktiivinen ja liikkunut.

Eteläpuolella on glasifluviaalinen muodostuma ruhjeen reunavyöhykkeessä. Itämeren rannansiirtymisen kannalta Palokankaan alue on mielenkiintoinen, koska sen lakiosa on ylimmän rannan tason yläpuolella, joka alueella on noin 145 m mpy tasossa. Kohteessa on havainnoitu 10 koekaivantoa tai leikkausta, joiden

perusteella alueen moreeni on soraista ja kivistä, kivisyys vaihtelee 20-40 % ja hienoainespitoisuus 2-10 %:iin.

Alueella on myös tehty seismisiä- ja maatutkaluotauksia. Seismisten luotauksien mukaan moreenin paksuus on 4-15 metriä. Pintalohkareisuus vaihtelee laajoissa rajoissa lohkareettomasta aina yli 10 lohkaretta aarilla.

Biologia

Metsät ovat pääosin tuoretta tai lehtomaista kangasta, länsiosassa kuivahkoa kangasta. Lehtoja löytyy Kiviahon itäpuolelta. Suurruoholehto (OFiT) on säästynyt hakkuilta, mutta käenkaali-oravanmarja tyypin (OMaT) lehto on lähes kokonaan hakattu. OMaT-lehtoa on myös Pikkusuon alajuoksulla. Kiviahon noropuron varret ovat

suurimmaksi osaksi hiirenporrasvaltaisia saniaiskorpia (SaK). Isoalvejuurivaltaista saniaiskorpea on Lähdekorvessa. Saniaiskorpea on myös muiden purojen varsilla, mutta yleensä ne ovat ruohokorpi- tai metsäkortekorpivartisia. Varttunutta, kuusivaltaista puustoa on harvennettu. Luonnontilaisimmat kuviot ovat puronvarsissa ja soistuneilla metsämailla. Lähdekorven kosteimmat kohdat ovat hyvin säilyneet. Korvessa on muutamia järeitä lahopuita, tervaleppää sekä haapaklooni. Pienimpien purojen uomat ovat säilyneet

luonnontilaisina, suuremmat purot on oikaistu ja puronvarsikasvillisuus köyhtynyt. Joitakin soita on ojitetu ja hakkuuaukioita äestetty. Mustaherukkaa kasvaa Kiviahon puroilla, Lähdekorvessa ja Pikkusuon puron alajuoksulla ja tienvierustan sivuhaaralla. Mustakonnanmarjaa löytyy Kivipuron hakatusta lehdosta (OMaT).

Suurruoholehto on lajistoltaan köyhä, ja karttaan merkitty lähde on ilmeisesti tuhoutunut. Lehtomataraa kasvaa Pikkusuon puronvarren alajuoksulla, OMaT-lehdossa. Koillisimmassa tien risteyksessä, kasvaa kultturikasveina vaahteraa, purppura-angervoa ja humalaa.

Maisema ja muut arvot

Alue hahmottuu epämääräisesti eikä sillä ole selväpiirteisiä rajoja. Ympäristöön ei avaudu maisemia. Sisäiset maisemat ovat melko vaihtelevia. Pohjoisosassa on runsaasti siirtolohkareita. Alueella on kaksi maa-aineksen ottoaluetta. Toiminta on loppunut 1998, kokonaisottomäärä on ollut noin 50 000 m3. Maisemointi on osittain kesken. Palokankaan eteläosa rajautuu 2. luokan pohjavesialueeseen (0192727).

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Korkeus: 155 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Puolukkasuon kumpumoreenimuodostuma sijaitsee

Korkeus: 141 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Riimalan drumliini on Lopella Riimalan kylässä lähellä

Pintalohkareisuus on vähäinen (noin 1 kpl aarilla), ja lohkareet ovat pieniä tai keskikokoisia, noin metrin kokoluokkaa.. Kiviä on

Ylimmän rannan taso alueella on noin 145 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja selänteen laki kohoaa noin 143 metrin tasoon, eli selänteen lakiosa on kerrostunut lähes

Vahteristonlammit on reunamoreeniselänne, joka on ilmeisesti syntynyt Itämeren muinaisen vedenpinnan pudotessa noin 25 metriä Baltian jääjärven tasosta Yoldiameren vaiheen

Korkeus: 140 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Vesajärven kumpumoreenialue sijaitsee Rengossa Vesajärven

Selänteen alueella suurin korkeuksien ero on 30 metriä, laen noin 105 m mpy tasosta länsiosan alareunojen noin 75 m mpy tasoon.. Jäätikön reunan ollessa I Salpausselällä

Korkeus: 146 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m Moreenimuodostuman sijainti: Karhulammen - Tähilammen inventoitu alue sijaitsee