MOR-Y12-034
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT 0500m
Reunamoreenivalli
3515000 3515000
3516000 3516000
3517000 3517000
3518000 3518000
3519000 3519000
7150000 7150000
7151000 7151000
7152000 7152000
PETÄJÄLAHDEN KUMPUMOREENIALUE PALTAMO
Tietokantatunnus: MOR-Y12-034 Muodostumatyyppi: Kumpu- ja reunamoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:3432 06 Alueen pinta-ala: 81,6 ha
Korkeus: 153 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Moreenimuodostuman sijainti:
Petäjälahden kumpumoreenialue sijaitsee Kivesjärven
Petäjälahden ja Oulujärven Kiveslahden välissä, 23 km
Paltamosta luoteeseen.
Geologia
Petäjälahden 3400 x 800 metrin kokoinen kumpumoreenialue sijoittuu Puolangan-Vaalan kumpumoreenikentän eteläosaan. Laajahkolla ja hajanaisella alueella on jäätikön liikesuuntaan nähden poikittaisia, suunnilleen lounaasta koilliseen suuntautuneita selänteitä ja jokseenkin suuntautumattomia kumpuja. Selänteet ovat 200-500 metriä pitkiä, 50-150 metriä leveitä ja 3-10 metriä korkeita ja melko jyrkkäpiirteisiä. Ne ovat myös paikoin selkeästi epäsymmetrisiä: proksimaalirinteet ovat pitkiä ja loivahkoja, distaalirinteet jyrkkiä ja lyhyitä. Alueen kumpujen halkaisija on 50-200 metriä ja korkeus 2-5 metriä, ja niiden rinteet vaihtelevat hyvin loivista jyrkähköihin. Soistumat peittävät ohuelti muodostumien alarinteitä.
Kohdealue on osa Kivesjärven ja Oulujärven väliin kerrostunutta laajaa kumpumoreeniosakenttää. Alueen selännerakenteet lienevät syntyneet jäätikön aktiivisessa reunavyöhykkeessä, ja ne heijastavat mahdollisesti osittain jäätikön väistöliikettä (Seppälä 1988:58-62, vertaa esim. MOR-Y12-017). Vaikka kaikki selänteet eivät osoita jäätikön reunan tarkkaa sijaintia, osa lienee kuitenkin varsinaisia jään puskemia reunamoreeneja. Suurin osa muodoista lienee joka tapauksessa tulkittavissa reunasyntyisiksi moreeniselänteiksi. Selänteet ja kummut ovat toisaalta ilmeisesti kerrostuneet vain vähäisessä määrin stagnantin, paikalleen sulavan jään olosuhteissa, sillä muodostumien syntyvaiheessa veden syvyys oli huomattava (Kemiläinen & Keränen 1986:175). Poikittaiset selännerakenteet jatkuvat kohdealueelta lounaaseen, ja ne muodostavat yhdessä pienempien
reunamoreeniparvien (katso MOR-Y12-035) ja Manamansalon suuren deltamaisen harjunlaajentuman kanssa Kainuussa harvinaisen selkeän jäätikön reunan asemaa ja suuntaa osoittavan vyöhykkeen.
Kallio muodostaa osan aluetta ympäröivistä suurehkoista kummuista, kohdealueella sitä ei kuitenkaan ole.
Alueen ainoissa tieleikkauksissa itäpäässä on soraista tai kivistä (huuhtoutunutta) hiekkamoreenia.
Pintalohkareisuus vaihtelee kohtalaisesta suureen (1-10 kpl aarilla), paikoin on tihentymiä ja lohkarepainanteita.
Lohkareet ovat keskikokoisia (1-3 m), ja kiviä on melko runsaasti. Ylin ranta on seudulla noin 190 metrin tasolla (Ancylusjärvivaihe), joten alue on subakvaattinen ja vapautunut jäästä noin 50 metrin syvyiseen veteen.
Biologia
Petäjälahden kumpumoreenialueen länsiosassa on hakkuualueita ja taimikoita. Avopuronahon suon koillispuolisilla kumpareilla on jäljellä vielä tuoreen kankaan (VMT) varttunutta mäntymetsää sekä pieni naavainen kuusikko. Kuusikko sijaitsee eteläisimmän suurehkon metsäkummun luoteispuolella ja rajautuu pohjoisessa metsäkortekorpeen. Kumpareita ympäröivät suoalueet ovat muuten suurimmaksi osaksi ojitettuja sekä ojittamattomia nevoja. Ojitetut suot ovat muuttuneet isovarpurämeitä muistuttaviksi kosteikoiksi.
Moreenialueen mäntymetsä ei ole erityisen järeää. Rehevän mustikkavarvuston vallitsemassa männikössä kasvaa paikoitellen kuusia ja koivuja. Katajat ja nuoret kuuset muodostavat pensaskerroksen. Pohjan sammalkerros on lähes yhtenäinen, muutamia pieniä jäkälälaikkuja kylläkin löytyy. Ruohoja ei esiinny juuri ollenkaan, mutta keltaliekoa kasvaa siellä täällä. Paksusammaleisessa, naavan ja luppojen verhoamassa, kapeapuustoisessa kuusikossa kasvaa rehevää mustikka- ja puolukkavarvustoa sekä vanamoa. Kuusikon pehmeä sammalpatja muodostuu pääosin seinä- ja sulkasammalesta.
Maisema ja muut arvot
Alueen rajaus on vaihettuva. Matalat muodot eivät juurikaan näy ympäristöön, mutta ne ovat soistumien rajaamia ja hahmottuvat maastossa kuljettaessa kohtalaisesti. Parhaiten erottuvat itäosan selänteet,
vaatimattomimpia muodot ovat Avopuronahon pohjoispuolella. Sotilammen länsipuoliselta selänteeltä näkyy kauas itään Kivesvaaralle asti, muuten näkyvissä on lähinnä ympäröiviä soita ja metsänreunaa. Alue on monin paikoin varsin peitteinen. Sisäinen maisema on melko vaihteleva ja näkyvyys on kohtalainen. Tien puuttuminen alueelta tekee osasta muodostumia hieman vaikeapääsyisiä. Sotilammen länsipuolella on moottorikelkkareitti.
Kirjallisuutta
Kemiläinen, H. & Keränen, R. 1986. Paltamon maisema- ja maa-ainesselvitys 1985. Oulun yliopisto, Oulujärven tutkimusasema. 183 s. ja liitteet.
Seppälä, M. 1988. Oulujärven alueen maaperä, erityisesti moreenimuodostumat. Pro gradu-tutkielma, Oulun yliopiston geologian laitos. 100 s. ja liitteet.
