MOR-Y12-067
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 4477000
4477000
4478000
4478000
4479000
4479000
4480000
4480000
7131000 7131000
7132000 7132000
7133000 7133000
7134000 7134000
7135000 7135000
MYLLYNIEMI-KELJOTTAJA KUHMO
Tietokantatunnus: MOR-Y12-067 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 4 Karttalehti:4414 04 Alueen pinta-ala: 98,2 ha
Korkeus: 198 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 30 m Muodon suhteellinen korkeus: 30 m
Moreenimuodostuman sijainti: Myllyniemen-Keljottajan drumliiniparvi sijaitsee Nivan eteläpuolella Niskajärven itärannalla, 18 km Kuhmosta pohjoiseen.
Geologia
Myllyniemen-Keljottajan hyvin suuntautunut 1600 x 1000 metrin kokoinen drumliiniparvi sijoittuu Sotkamon- Kuhmon drumliinikentän pohjoisosaan. Alueella on tiiviinä ryhmänä Myllyniemen sukkulamainen drumliini (800 x 200 x 15 metriä) ja neljästä osaselänteestä koostuva Keljottajan drumliinikompleksi tai "neloisdrumliini"
(1200 x 900 x 30 metriä). Myllyniemen drumliinin proksimaalipää on melko terävä, muoto loivenee kohti tylppää ja kumpuilevaa distaalipäätä. Kyljet ovat jyrkähköt, koilliskyljellä on taive. Keljottajan
drumliinikompleksin loivapiirteiset osaselänteet ovat 800-1100 metriä pitkiä, 100-300 metriä leveitä ja 10-15 metriä korkeita. Kompleksin ulkokyljet ovat paikoin jyrkähköt, sisäosissa kyljet ovat loivat ja maasto on paikoin lähes tasaista. Parhaiten hahmottuvat eteläisin ja keskimmäinen (korkein) osaselänne, mutta kompleksin
itäreunalla selännemuodot hajoavat. Kohdealue on edustava osa pientä Nivan kylän ympärillä olevaa
drumliiniosakenttää (katso Kemiläinen 1988). Osakentän drumliinit muodostavat pääosan Iivantiirasta Lentuaan laskevan lyhyen reitin rannoista. Keljottajan muodostuma on tyyppinä melko harvinainen, joskaan ei
poikkeuksellinen (vertaa esim. MOR-Y12-043, MOR-Y12-072).
Tieleikkauksissa on huuhtoutunutta hiekkamoreenia, painanteissa ja tasaisilla alueilla pinta on yleisesti hiekkainen. Pintalohkareisuus on vähäinen tai kohtalainen (alle 1-5 kpl aarilla), eniten lohkareita ja kiviä on selänteiden laella. Lohkareet ovat pieniä tai melko suuria (alle 1-3 m). Ylin ranta on seudulla noin 215 metrin tasolla (Sotkamon jääjärvi), joten alue on subakvaattinen.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alue sijaitsee lähes kokonaan valtion maalla, ja alueen metsät ovat kuivahkon kankaan männiköitä. Myllyniemi on varttunutta metsää ja Keljottaja nuorta
kasvatusmetsää. Jälkimmäisellä on kapea vyöhyke varttunutta rantametsää (Metsähallituksen kuviotiedot).
Maisema ja muut arvot
Vesistöjen ja soiden rajaama alue erottuu melko selkeästi ympäristöstä. Maastossa kuljettaessa Myllyniemi hahmottuu hyvin, ja sen proksimaalikärjestä avautuu näkymiä Vuonteenkosken maisemiin. Keljottajan muodot ovat paikoin melko epämääräisiä, parhaiten selänteet erottuvat niiden poikki kulkevalta tieltä. Keljottajalta ei ole myöskään erityisiä kaukonäkymiä, ja sisäosat ovat varsin peitteiset. Selänteiden ulkoreunoilta on kohtalainen näkyvyys ympäröiville järville ja soille. Alueen sisäinen maisema on jokseenkin yksitoikkoinen.
Kohdealueen lähiympäristössä on monipuolinen valikoima luonto- ja kulttuurikohteita. Alueella on opastettuja retkeilypolkuja (kolmesta reitistä koostuvat Nivan polustot), ja Myllyniemen kupeessa Vuonteenkoskella on vanha vesimylly ja laavu. Vuonteenkoski ja lännessä kilometrin päässä oleva Kaarneenkoski ovat
koskikalastuskohteita. Keljottajan etelälaidalla on vuosina 1948-49 rakennettu Kaarneen kanava, jonka kautta uitettiin puutavaraa vuoteen 1972 asti. Niskajärven ja Lentuan välissä on myös vanha kenttärata veneiden vetoa varten. Keljottajan koilliskyljellä on lisäksi lähde ja opastaulujen mukaan myös viitteitä lappalaisasutuksesta.
Heti alueen kaakkoispuolella avautuvan Lentuan saaret ja selkävedet muodostavat laajan Natura-alueen (FI1200251), ja suuri osa saarten rannoista on suojeltu (RSO110105). Lapinsalmen talo, jonka ympäristössä Akseli Gallen-Kallela maalasi mm. kolmiosaista Aino-tarua, on kolme kilometriä kohdealueen kaakkoispuolella.
Kaarneenkosken ja Lentuan seudut puolestaan liittyvät Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijaan.
Kirjallisuutta
Kemiläinen, H. 1988. Kuhmon Lentuan alueen geomorfologinen perusselvitys. Oulun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja. 94 s.
