MOR-Y06-098
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 4442000
4442000
4443000
4443000
4444000
4444000
6912000 6912000
6913000 6913000
6914000 6914000
6915000 6915000
PIENEN HAAPALAMMEN KUMPUMOREENIALUE HEINÄVESI
Tietokantatunnus: MOR-Y06-098 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:4212 09 Alueen pinta-ala: 63,5 ha
Korkeus: 143 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 33 m Muodon suhteellinen korkeus: 20 m
Moreenimuodostuman sijainti: Pienen Haapalammen kumpumoreenialue sijaitsee Pölläkän kylän pohjoispuolella, 18 km Heinävedeltä kaakkoon.
Geologia
Pienen Haapalammen 1800 x 800 metrin kokoinen kumpumoreenialue sijoittuu hieman Leppävirran kumpumoreenikentän itäpuolelle. Luode-kaakkosuuntainen, kaakkoon viettävä alue sisältää kohtalaisen
vaihtelevia muodostumia ja se voidaan jakaa kolmeen osaan. Pohjoisosa on suuri, kaakkoon viettävä kumpuileva selänne, joka on luoteispäässä lohkareinen ja kaakkoispäässä loivapiirteisen harjukankaan tapainen. Keskiosassa on luode-kaakkosuuntaisena jonona vaihtelevan kokoisia, melko jyrkkäpiirteisiä kumpuja. Kaakossa kummuilla on myös hyvin lievä poikittainen suuntaus. Eteläosassa pienipiirteinen, matala kummukko on sijoittunut ilmeisesti loivapiirteisen kallioselänteen päälle. Alueen kumpujen halkaisija on 30-150 metriä ja korkeus 3-15 metriä, suuret selännekompleksit ovat 400-800 x 200 metrin kokoisia ja 10-20 metriä korkeita. Kohdealue on osa laajempaa, hajanaista kumpumoreeniosakenttää ja se sijoittuu seudun kumpumoreenialueille tyypillisesti kalliomäkien väliseen painanteeseen.
Kalliosta on muutama havainto suurten selänteiden juurelta, ja kallio muodostaneekin osan alueen
suurmuodoista. Alueella on useita tieleikkauksia ja erikokoisia maa-aineksen ottokuoppia, joiden aines vaihtelee soraisesta hiekkamoreenista hiekkaan. Rajauksen ulkopuolella Haapalampien välissä olevan murskaamon / seulonta-aseman kohdalla oli vielä inventointihetkellä mainio 7 metriä korkea moreenikummun leikkaus, jossa näkyi paksuja hiekkamoreenin ja ohuita lajittuneen aineksen kerroksia, kuormitus- ja poimurakenteita.
Pintalohkareisuus vaihtelee alueella kohtalaisesta suureen (1-10 kpl aarilla), eniten lohkareita on alueen
eteläosassa ja pohjoisosan luoteiskärjessä. Lohkareet ovat melko pieniä tai keskikokoisia (alle 1-2 m). Ylin ranta on seudulla noin 110 metrin tasolla, joten alue lienee aivan kaakkoisinta reunaa lukuun ottamatta supra-
akvaattinen.
Biologia
Pienen Haapalammen moreenialueella on paljon tuoreen kankaan mänty- ja havulehtipuusekametsiä. Jokseenkin saman verran on myös kuivahkon puolukkatyypin mäntytaimikkoa sekä hakkuualuetta. Sekapuustoiset
metsäkuviot ovat poikkeuksetta runsasruohoisia. Alueen eteläosassa vaihtelevat pinnanmuodot, kivisyys ja nuori puusto aiheuttavat metsätyyppien jyrkkärajaiset vaihtelut. Pohjoisosassa on laajempia yhtenäisiä, luonnontilaisen kaltaisia alueita. Puustoltaan edustavin metsäalue on pohjoisosassa, valtatien itäpuolinen avara mustikkatyypin mäntykangas, jonka eteläosassa kulkevan metsätien varrella on niittykasvillisuutta ja kulttuurinseuralaislajeja.
Ison Haapalammen kaakkoispuolella on järeäpuustoinen, luonnontilaisen kaltainen sekametsäalue, jossa kasvaa yövilkkaa, keltaliekoa sekä keltatalvikkia. Alueen kaikissa osissa kasvaa keltaliekoa jonkin verran. Alueen läpi kulkevan 471 -tien varrella kasvaa runsaasti maariankämmekkää, kissankäpälää, kesämaitiaista sekä edustavaa tuoreiden niittyjen lajistoa.
Maisema ja muut arvot
Pääosin soiden rajaama alue erottuu kartalla melko selkeästi, ja muodot hahmottuvat maastossa hyvin. Suuri osa alueesta näkyy tiestöltä. Peitteiseltä, painanteessa olevalta alueelta on joitain näkymiä ympäristön kalliomäille ja keskiosan pienille lammille. Sisäinen maisema on laajahkolla alueella olevien monipuolisten muotojen ansiosta kohtalaisen vaihteleva, joskin osa kummuista on melko matalia. Näkyvyys on yleensä kohtalainen, paikoin hyvä.
