MOR-Y12-098
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 4492000
4492000
4493000
4493000
4494000
4494000
4495000
4495000
7181000 7181000
7182000 7182000
7183000 7183000
7184000 7184000
7185000 7185000
LAMPOKANGAS SUOMUSSALMI
Tietokantatunnus: MOR-Y12-098 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 3 Karttalehti:4423 12 Alueen pinta-ala: 58,1 ha
Korkeus: 243 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 38 m Muodon suhteellinen korkeus: 38 m
Moreenimuodostuman sijainti: Lampokankaan drumliinikompleksi sijaitsee Malahvianvaaran lounaispuolella, 47 km Suomussalmelta itäkaakkoon.
Geologia
Lampokankaan 1400 x 600 metrin kokoinen drumliinikompleksi sijoittuu Suomussalmen-Hyrynsalmen drumliinikentän itäosaan. Suhteellisen korkea ja jyrkkäpiirteinen, tulkinnaltaan hieman epäselvä kompleksi muodostuu kahdesta yhteen sulautuneesta, hyvin tai melko hyvin suuntautuneesta selänteestä.
Drumliinikompleksin suuntaus näyttäisi olevan lähinnä luoteesta kaakkoon, selänteet ovat puolestaan jokseenkin itä-länsisuuntaisia. Eteläinen selänne on noin 1100 x 200 metrin kokoinen ja 38 metriä korkea, muodoltaan melko virtaviivainen ja hyvin jyrkkärinteinen, ja sen eteläkyljellä on ilmeisesti jopa vieremäarpia. Pohjoinen selänne on noin 1300 x 400 metrin kokoinen ja 35 metriä korkea, ja se jakaantuu distaaliosassa 2-3 matalaan ja loivaan osaselänteeseen. Selänteiden väliin jää kapeahko, melko tasainen painanne. Molempien selänteiden proksimaalipäät ovat teräväpiirteiset, distaalipäät ovat hieman vaihettuvampia. Selänteiden kyljet ovat kauttaaltaan jyrkähköt tai jyrkät. Molempien selänteiden eteläkyljillä on kumpuilua ja epämääräisiä taipeita, pohjoisen selänteen distaalipäässä on myös suppia ja uomamainen painanne. Alueen liepeillä on lisäksi pieniä kumpuja ja kohtalaisesti suuntautuneita selänteitä, ja idässä kompleksin "häntänä" on tasainen kangas.
Kohdealue on varsin tulkinnanvarainen moreenimuodostuma, sillä se poikkeaa korkeutensa, jyrkkyytensä ja kompleksimuotonsakin puolesta melko paljon seudun tavanomaisista moreenimuodoista. Hieman samantapaisia komplekseja löytyy kuitenkin alueen länsi- ja itäpuolelta järvireitin rannoilta. Seudun melko epämääräisille drumliineille ominainen piirre on suuntauksen vaihtelu: vallitsevan luode-kaakkosuuntauksen lisäksi löytyy yleisesti itä-länsi- ja jopa lievää lounas-koillissuuntausta (esim. alueen pohjoispuolinen Ahvenvaara).
Kallioperän rakenteet lienevät kuitenkin monin paikoin suuntauksien taustalla. Koska kohdealueen sisäosien aineksesta tai rakenteista ei ole tietoa, sen tulkinta on epävarmaa. Muodot saattavat heijastaa vanhan moreenikerrostuman uudelleenmuokkautumista, paksulti moreenipeitteistä kallioperän kohoumaa tai jopa moreenipeitteistä vanhaa harjumuodostumaa.
Kalliosta ei ole havaintoa, mutta se voi silti aiheuttaa osan kohdealueen suurmuodosta. Tieleikkauksissa on hiekkamoreenia, distaaliosassa ja alueen kaakkoispuolella pinnassa on yleisesti hiekkaa. Pintalohkareisuus on kohtalainen (1-5 kpl aarilla), joitain tihentymiä löytyy. Lohkareet ovat keskikokoisia (alle 1-2 m), ja kiviä on paikoin runsaasti. Ylin ranta lienee seudulla noin 230 metrin tasolla tai hieman ylempänäkin (ilmeisesti
paikallinen jääjärvi, jonka laskusuunta on ollut itään kohti Vienanmerta), joten alue on jopa suurimmaksi osaksi subakvaattinen. Kompleksin ulkokylkiä kiertää suunnilleen 230 metrin tasolla selkeä taive ja kivikkoinen rantavalli, jonka alapuolella on huuhtoutunutta lohkareikkoa ja kivikkoa. Myös noin 210 metrin tasolla on kivikkoinen taive.
Biologia
Lampokankaan drumliinikompleksin metsät ovat pääosin mäntypuustoisia tuoreita kankaita (VMT).
Pohjoisrinteellä sekä osaselänteiden välisessä korpijuotissa on kuusivaltaista sekametsää. Drumliinikompleksin lakialueella on melko laaja hakkuualue sekä harvapuustoista metsää. Lakialueita lukuun ottamatta metsä on suurimmaksi osaksi luonnontilaisen kaltaista. Varsinkin länsiosan jyrkät rinne- ja rantametsät ovat
kasvillisuudeltaan monipuolisia. Alueella on runsaasti kääpäisiä puita, palokantoja ja keloja. Etelärinteellä on avarapuustoista varttunutta kuivahkon kankaan männikköä (VMT, EVT), jossa kasvaa katajaa, pihlajan taimia ja jonkin verran ruohovartisia kuten lillukkaa, kevätpiippoa ja keltaliekoa. Rinteen alaosassa kasvillisuus muuttuu kuivemmaksi kanerva- ja puolukkavaltaiseksi (EVT, ECT). Rinteiden kasvillisuus on melko tavanomaista tuoretta kangasta. Puusto on länsirinteiden metsissä vaihtelevaa kuusi-mänty-koivusekametsää. Pohjoisrinteillä on runsaasti kuusta ja mänty on rinteiden yläosissa vallitsevampi. Alikasvospuustoa on kohtalaisesti ja
pensaskerroksessa on runsaasti lehtipuiden taimia. Ruohovartisia on hyvin vähän, kasvillisuus on suurimmaksi osaksi rehevää mustikkavarvustoa. Metsän pohjalla on kangasmetsäsammalia ja vanamoa. Ruohovartisista esiintyy mm. oravanmarjaa, kultapiiskua, lillukkaa. Ruohoja sekä metsälauhaa kasvaa runsaammin länsiosan rantametsässä. Osaselänteiden välisessä korpijuotissa on rahka- ja karhunsammaleisuutta ja pieniä
avovesilampareita. Rannan lajisto on monipuolisempaa rantatyyppien vaihtelun vuoksi. Jyrkällä pohjoisrannalla
on kapea suolaide, jossa kasvaa lehtipuupensastoa, suovarpuja, jouhi- ja pullosaraa, siniheinää sekä runsaasti ruohovartisia. Lehtipuista ja pensaista mainittakoon paatsama, kiilto-, virpa- ja pohjanpaju, kataja, hieskoivu sekä harmaaleppä. Suovarvuista runsaimpia ovat vaivaiskoivu, vaivero ja suopursu, jota kasvaa myös ylempänä rinteessä mustikan joukossa. Rannan ruohovartisia ovat ruohokanukka, kurjenjalka, kultapiisku, metsäkorte, terttualpi, oravanmarja, mesimarja, rantamatara ja rentukka. Lisäksi vedessä kasvaa järvikortetta, järvikaislaa ja järviruokoa. Harjanteen eteläpuolella ranta muuttuu karuksi kivikkorannaksi. Jyrkän rannan metsä on
luonnontilaisen kaltaista.
Maisema ja muut arvot
Ympäristöään korkeampi alue hahmottuu kartalla selkeästi ja näkyy soiden ja vesistöjen takaa sekä tiestöltä kohtalaisesti. Alueen rajausta voisi kenties jatkaa huomattavasti kauemmas itään. Puuston salliessa alueelta on näkymiä ympäröiville vaaroille ja selänteille, tällä hetkellä peitteisen alueen näkymät rajoittuvat kuitenkin suo- ja rantamaisemiin. Sisäinen maisema on selkeiden korkeuserojen vuoksi melko vaihteleva, ja kummut, supat ja rantavyöhykkeet tuovat lisää vaihtelua. Alueen länsipuolella on Yli-Vuokin retkeily-, virkistyskalastus- ja metsästysalue polkuineen. Alueen molemmin puolin on lisäksi laajat Natura-alueet: kaakossa viiden kilometrin päässä on laaja Murhisalon alue (FI1200742) ja luoteessa kolmen kilometrin päässä Malahvian alue
(FI1201012).
