Nro 34/06/1
Dnro ISY-2004-Y-236 Annettu julkipanon jälkeen
20.3.2006
ASIA Sunila Oy:n ympäristölupa, Kotka.
HAKIJA
Sunila Oy
Sunilantie 1
48900 SUNILA
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Massatehtaalle (sellutehdas) tarvitaan ympäristölupa ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 mo- mentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin kohdan 1 a) mukaan, satamalle ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin kohdan 12 a) mukaan, voimalaitokselle (kuorikattila) ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin kohdan 3b) mukaan ja kaato- paikalle ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen massatehdasta koskevassa asi- assa ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin kohdan 1 a) nojalla, satamaa koskevassa asiassa ympäristönsuojeluasetuksen 5
§:n 1 momentin kohdan 7 a) nojalla ja voimalaitosta ja kaatopaikkaa koskevassa asiassa ympäristönsuojelulain 31 §:n 4 momentin nojalla.
ASIAN VIREILLETULO
Asia on tullut vireille Itä-Suomen ympäristölupavirastoon 22.12.2004. Hakemusta on täy- dennetty 14.2.2005 (ammattikalastajatiedot ns. yhteisiin asiakirjoihin), 29.3.2005 (hiuk- kaspäästöennusteen korjaus) ja 11.5.2005 (merialueen vesialueomistajatiedot yhteisiin asiakirjoihin).
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT
Vedenottolupa/lupa veden johtamiseen, Itä-Suomen vesioikeuden päätös nro 24/I/70.
Ilmansuojelulain nojalla annettu päätös ilmansuojeluilmoituksesta, Y 1141, 5.10.1987, Kymen lääninhallitus.
Ympäristölupa koskien Sunilan Puhdistamo Oy:n/Sunila Oy:n biologista jäteveden puh- distamoa, lietteen kuivaamoa ja kuorikattilan muuttamista, YA 5009, 27.7.1994, Kymen lääninhallitus.
Itä-Suomen vesioikeuden päätös jätevesien mereen johtamisesta 76/96/1, 19.11.1996.
Ympäristölupa väkevien hajukaasujen polttokäsittelystä, A 1011, 20.3.1997, Kaakkois- Suomen ympäristökeskus.
Ympäristölupa koskien valkaisulaitosta, A 1033, 25.7.1997, Kaakkois-Suomen ympäris- tökeskus.
Ilmansuojelulain nojalla annettu muutospäätös, A 1134, 12.12.1997, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus.
Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen antama jätehuoltopäätös no A 1047, annettu 21.7.1998.
Ympäristölupapäätös koskien Sunila Oy:n portin polttoaineiden jakelupistettä, Kotkan kaupungin ympäristölupalautakunta 20.9.2001.
Ympäristölupapäätös koskien Sunila Oy:n sataman polttoaineiden jakelupistettä, Kotkan kaupungin ympäristölautakunta 1.11.2001.
Raakaveden pumppaamon rakentaminen ja veden johtaminen Kymijoesta nykyisen välp- päämön kautta yhtiön tehtaalle, Itä-Suomen ympäristölupavirasto, 19.6.2003.
Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä lupa Sunila Oy:n satamalaiturin saneerausta varten 97/04/1,15.10.2004.
Turvatekniikan keskuksen päätökset kemikaalien käyttöä koskien:
- Valkaisulaitos, 6723/360/97, 6.2.1998
- Hajukaasujen erillispolttolaitos, 7831/360/96, 27.2.1997 - Sellutehtaan keittämö, 1833/36/99, 5.7.1999
- Biologisen puhdistamon ja lietteenkäsittelylaitoksen rakentaminen 5955/360/94, 30.3.1994
- Ilmoitus koskien tehtaan alueella olevaa dieselöljyn ja polttoöljyn jakelupistettä 5295/36/2001, 23.10.2001
- Ilmoitus koskien satama-alueella olevaa polttoöljyn jakelupistettä 5295/36/2001, 23.10.2001
LAITOKSEN SIJAINTI
Sunila Oy:n toiminnat sijaitsevat Kotkan Sunilan kaupunginosassa mereen pistävässä niemessä. Sunila Oy:n koillispuolella sijaitsee asuntoalue ja pohjoispuolella Keräyskuitu Oy. Tehdasalueen rannassa on Sunila Oy:n oma satama ja Kotkan Satama Oy:n satamalai- turi sekä Imerys Minerals Oy:n Sunilan Lietetehdas. Länsipuolella sijaitsee Hietasen sa- tama. Tehdasalueen itäpuolella ovat Sunilan ja Popinniemen asuinalueet. Lähin asuintalo sijaitsee noin 190 m etäisyydellä tehdasalueen rajasta.
Sunilan Oy:n tehdastontin kiinteistörekisteritunnus on 285-37-1-3 ja sataman kiinteistö- tunnukset ovat 285-404--0017-0004-4-MO601, 285-404-0017-0008-8-MO601, 285-404- 0017-0048-J-MO601. Alueen kaavamerkintä on T (teollisuusalue).
Tehdasalueen kiinteistöt omistaa Sunila Oy. Alueella ei ole maanvuokrasopimuksen mu- kaisia vuokralaisia. Alueen etelärannassa Hakemestarit Oy harjoittaa haketustoimintaa Sunila Oy:n omistamalla maa-alueella.
Sunilan tehdasalueella ja sen läheisyydessä toimivat yritykset yhteystietoineen:
Yritys/toimija
Y-tunnus Toiminta ja toimialatunnus Yhteystiedot Yhteyshenkilö Finnish Chemicals Oy
1071600-2
muiden epäorg. peruskemi- kaalien valm. 24130 (natri- umhydroksidin varastointi)
Finnish Chemicals Oy PL 7
32741 Äetsä
Jan Laine 0204 310 286 Hakemestarit Oy
0721824-8 raakapuutukkukauppa 51531 (haketus, isojen tukkien halkaisu)
Kanttorinpolku 8
49410 Poitsila Kari Muukka 0400 153161 Honeywell Oy
0195809-3 teollisuuden prosessinsäätö- laitt. valm. 33300 (kunnos- sapitoyritys)
c/o Sunila Oy Kari Pantsar 0400 670323 Imerys Minerals Oy Sunilan
lietetehdas 0107494-1
kemiallisten tuotteiden tukkukauppa 51550 (kaolii- niliettämö)
05-226 2700 Mikael Broten- stein
0400 409064 Keräyskuitu Oy
0206567-6
massan valmistus 21110 Kuitukatu 4, 48900 Sunila 020461455
Sari Forsell puh. 02046 48118 Lämpösulku Oy
0564325-9 eristystyöt 45320 (kunnos-
sapitoyritys) Suurniitynkatu 4
48600 Karhula Marko Luoma 0400 550686 Makeplast Oy
0911257-8 lattian ja seinien päällystys
45430 (kunnossapitoyritys) Jäkälätie 8
48800 Karhula Martti Luosta- rinen 0400 834942 Messer Suomi Oy
1016306-5
teollisuuskaasujen valmis- tus 24110 (nestemäisen hapen valmistus)
Äyrintie 12C 01510 Vantaa
Kari Lehtonen 050
3059321 RP Kuljetustekniikka Oy
0666413-1 lastinkäsittely 63110 (Puun mittaus, laivojen purut ja lastaukset)
Keltakalliontie 1
48770 Karhula Asko Pässilä puh. 0400 508 8241
Oy Shell Ab
0113882-9 nestemäisten polttoaineiden tukkukauppa 51511 (poltto- nesteiden säiliöasema)
Oy Shell Ab Yrityspalvelu PL 6
41801 Korpilahti
Kari Lepola puh. 0204 43 3652 Sunilan Mittayhtiö Oy
1587570-7 metsätaloutta palveleva toiminta 02020 (porttimitta- ukset)
Sunilantie 1
48900 Sunila Petri Ojala 050 5298439 Sunilan Puhdistamo Oy
0958295-9 viemäri- ja jätevesihuolto
90010 c/o Sunila Oy Juha Piipponen puh. (05) 229 8349 Varsal Oy
0472291-6 hanojen ja venttiilien val- mistus 29130 (kunnossapi- toyritys)
Suurniitynkatu 15
48601 Karhula Satu Löfman puh. (05) 268 8555
Lähimmät yleisessä käytössä olevat kohteet ovat:
Naapuri Etäisyys tehtaasta (m) Yhteystiedot
Sunilan asuntoalue 200
Keräyskuitu Oy 200 ks. toimijat Sunilan Sisu/Sunilan Pirtti: urheiluseura 300
Sunilan urheilukenttä 700 Päiväkodit
Hakala 1000 Poikkikatu 7 puh. 234 5517 Karhulan Toukola Popinniemessä 700 Reimarinkatu 2 puh. 225 7578 Metsäkulma 1500 Metsäkulmankatu 19 puh. 234 5528 Sunilan seurakuntatalo 700 Valliniemenkatu 20 puh. 225 7123 Hakalan koulu 1000 Poikkitie 7 puh. vaihde 23 451
YMPÄRISTÖN TILA Luonnon tila
Lähin Natura 2000-kohde on noin 4 km laitosalueesta länteen sijaitseva Kymijoen Natura- alue (SCI-alue, F10401001). Eteläpuolella noin 15 km päässä on Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet –niminen Natura 2000-kohde (SPA/SCI-alue, FI 0408001).
Ilman laatu
Kouvolan-Valkealan kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöterveydenhuolto vastaa ilmanlaadun tarkkailusta Pohjois-Kymenlaaksossa. Ajanjaksolla 1989-2003 Pohjois- Kymenlaakson ympäristölupavelvollisten laitosten pelkistyneiden rikkiyhdisteiden ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet lähes 90 %. Rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet lähes 80 % ja typenoksidien päästöt 25 %. Kymenlaakson ilmanlaadun kehitys on suhtees- sa koko Suomen tuloksiin. Kotimaisten rikkidioksidipäästöjen voimakas väheneminen viimeisen 20 vuoden aikana on saanut aikaan taajama-alueiden rikkidioksidipitoisuuksien laskemisen lähelle tausta-alueiden pitoisuuksia.
Kotkan kaupungin toimesta on mitattu ilman laatua Sunilassa ja lähialueilla. Mittausten mukaan ilman laatu on hyvä. Rikkidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet ovat olleet alle valtioneuvoston asettamien ohjearvojen.
Hajurikkiyhdisteiden pitoisuus Sunilassa on laskenut. Vuoden 2003 ilmanlaadun tarkkai- lussa Rauhalassa haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat ohjearvoon verrannolliset vuoro- kausiarvot, 50 % ohjearvosta, mitattiin helmi- ja maaliskuussa. Vuonna 2002 vuorokau- siohjearvoon 10 µg/m3 verrannollinen toiseksi korkein TRS pitoisuus oli 4 µg/m3.
Lähin laskeumatarkkailupiste on aivan tehdasalueen vieressä Sunilassa. Laskeuman rik- kiarvo ylitti sille määritellyn tavoitearvon Sunilan mittauspisteessä. Todennäköinen syy tähän on ajoittainen sulfaattipöly sellutehtaalta.
Typpidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat pysyneet 1990-luvulla varsin tasaisina.
Yleisesti typpidioksiditasot ovat lähempänä ohjearvoja kuin rikkidioksiditasot, vaikkei yli- tyksiä juuri ole ollut.
Hengitettävien hiukkasten (PM10) vuosikeskiarvot ovat pysytelleet 1990-luvulla samalla tasolla, joka on uuden vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Sen sijaan vain muutamilla asemilla vuorokausiraja-arvo 50 µg/ m³ ei ylittynyt kertaakaan vuoden 2000 aikana. 80 % ylityksistä tapahtui maalis-huhtikuussa. Vuonna 2000 yksittäisistä asemista korkeimmat vuosipitoisuudet mitattiin Kotkan Karhulasta. Vuonna 2003 hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo (23 µg/m³) oli 58 prosenttia vuosittaisesta raja-arvosta ja korkein vuoro- kausikeskiarvo (39 µg/m³) 78 prosenttia vuorokausiraja-arvosta 50 µg/m³. PM10- hiukkasten korkein ohjearvoon verrattava pitoisuus maaliskuussa (83µg/m³) oli 119 pro- senttia vuorokausiohjearvosta 70 µg/m³. Muutoin pitoisuudet jäivät alle 70 prosenttiin (49 µg/m³) vuorokausiohjearvosta. Hengitettävien hiukkasten korkeimmat vuorokausiarvot olivat vuonna 2003 Rauhalan mittausasemalla 84 % ohjearvosta.
Kokonaisleijuman vuosikeskiarvon ohjearvo (50 µg/m3) ylittyi Suomessa vuonna 2000 noin 15 %:lla asemista, mutta ei Kymenlaaksossa. Vuorokausiohjearvo ylittyi yli puolella asemista, myös Kymenlaaksossa oli ylityksiä. Karhulassa ja Sunilassa kokonaisleijuma on
vähentynyt noin 40 % vuosina 1990 – 2000, muilla Kymenlaakson ilmanlaatuasemilla ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.
Vuonna 2000 haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) ohjearvot eivät ylittyneet Kymenlaaksos- sa. TRS-vuosikeskiarvot ovat laskeneet vuosina 1994 – 2000 Kotkassa, Kuusankoskella ja Valkealassa, mutta pysyneet samalla tasolla Kouvolassa. Hajurikkiyhdisteiden pitoisuus Sunilassa on laskenut. Vuoden 2003 ilmanlaadun tarkkailussa Rauhalassa haisevien rik- kiyhdisteiden korkeimmat ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot, 50 % ohjearvosta, mitattiin helmi- ja maaliskuussa. Vuonna 2002 vuorokausiohjearvoon 10 µg/m3 verrannol- linen toiseksi korkein TRS pitoisuus oli 4 µg/m3.
Ilman epäpuhtauksien vaikutuksia mäntymetsiin tutkittiin vuosina 1999 – 2000 Itä- Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa. Tutkimusalueen harsuuntuneimmat männyt kesällä 1999 sijaitsivat Kotkan seudulla. Sekä luontaiset tekijät että ilman epäpuh- taudet ovat aiheuttaneet neulaskatoa tutkimusalueella. Männyn neulasten rikkikertymä on pienentynyt ajanjaksolla 1990 – 2000, sen sijaan neulasten typpipitoisuus on hieman noussut. Kotkassa bioindikaattoriseurantaa on tehty myös vuonna 2002. Neulaskadon määrä ja neulasen rikkipitoisuus oli samaa tasoa kuin 1999 – 2000 tutkimuksessa.
Vuoden 2002 bioindikaattoritutkimuksessa Kotkassa jäkälälajien lukumäärät olivat samaa tasoa kuin 1999 – 2000. Mäntyjen runkojäkälien lajimäärät ovat pysyneet samoina kuin aiempinakin vuosina. Mäntyjen kunnon ja jäkälätilanteen (määrä, laatu) perusteella ilman epäpuhtauksien selkein vaikutusalue on Kotkan taajama-alueiden ympäristöissä. Sunilan tehtaan lähellä vaikutuksia on havaittavissa noin kilometrin säteellä tehtaasta.
Kotkan alueen metsissä on merkkejä ilman epäpuhtauksien aiheuttamasta rehevöitymises- tä. Typpikuormituksesta hyötyvät viherleväpeite ja seinänsuomujäkälä ovat yleistyneet.
Verrattaessa eri vuosien tutkimustuloksia ovat rehevyyttä ilmaisevien lajien esiintymis- alueet olleet suurempia vuosien 1997 ja 2002 mittauksissa vuoteen 1992 verrattuna. Naa- vojen runsaudessa on selkeä etelästä pohjois-koilliseen lisääntyvä trendi, josta Kouvola erottuu heikompana naavan kasvun alueena, kuten rannikkoaluekin. Alueen suurin laji- kohtainen muutos on viherlevien vähentyminen vuoden 1994 tasosta, suunnilleen takaisin vuoden 1989 tasolle. Rikkipäästöjen ja sadeveden happamuuden vähennyttyä naavat ovat alkaneet runsastua tutkimusalueella.
Sammalten lyijypitoisuus on vähentynyt tutkimusalueella noin puoleen vuodesta 1989.
Seinäsammaleen lyijypitoisuudet tutkimusalueella kesällä 1999 vähenevät selvästi etelästä pohjoiseen siirryttäessä, samoin kadmiumpitoisuudet, jotka ovat selvästi kohonneita 30 – 50 km leveällä rannikkokaistalla ja alentuvat pohjoiseen mennessä. Ajanjaksolla 1990-98 tutkimusalueen kadmiumpäästöt alenivat noin 25 %. Vuonna 1999 päästöt alenivat edel- leen 25 % edellisestä vuodesta, kun Kotkan ja Kuusankosken päästöt alenivat merkittäväs- ti.
Pohjavesi ja maaperä
Tehdas ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue on noin 1,7 kilometriä laitosalu- eesta itä-koilliseen sijaitseva Suulisniemen II-luokan pohjavesialue (tunnus 0528503).
Tehtaalla on vanha, suljettu kaatopaikka ja uusi kaatopaikka. Uuden kaatopaikan suotove- det kerätään ja johdetaan käsiteltäväksi jäteveden puhdistamolle. Myös suljetun kaatopai-
kan pintavedet johdetaan puhdistamolle. Pohjavesien laatua seurataan kaatopaikan ympä- riltä ja tehdasalueelta.
Vesistötiedot
Kymijokeen ja sen edustan merialueelle jätevetensä johtavat metsäteollisuustoimialan lu- pavelvolliset laitokset ovat Myllykoski Paper Oy:n hakemusasiakirjojen yhteydessä toi- mittaneet ympäristölupavirastolle kootut tutkimus- ja seurantatiedot purkuvesistöjen tilas- ta, kuormituksen ja veden laadun kehityksestä 1980-luvulta vuoteen 2003 sekä kalatalou- dellisen tarkkailun perusteella saadut tiedot alueen kalastosta ja kalastuksesta.
Kymijoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan Suomen neljänneksi suurin joki. Kymijo- en vesistön keskusjärvenä on Päijänne, jonka luusuasta (Kalkkisista) joki alkaa. Kalkkisis- ta Kuusankoskelle joki kulkee useiden järvialtaiden läpi (Ruotsalainen, Konnivesi, Kirk- kojärvi, Pyhäjärvi). Kymijoen alaosa alkaa Iitin Pyhäjärven luusuasta. Pyhäjärven jälkeen järvilaajentumia on vähän. Joki saa Kuusankosken kohdalla lisävettä Valkealan reitiltä ja etelämpänä Tammijärven alueelle laskevista Tallus- ja Teutjoesta. Pernoon kohdalla Ky- mijoki jakaantuu kahteen virtaamaltaan lähes yhtä suureen haaraan. Läntinen haara laskee mereen Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla, itäinen päähaara Kotkan kaupungin kohdalla.
Kotkan edustan merialue on osa itäistä Suomenlahtea. Merialue kuuluu pääasiassa saaris- tovyöhykkeeseen. Uloimmat osat kuuluvat merivyöhykkeeseen. Suomenlahden pohjuk- kaan laskevan Nevan makeiden vesimassojen vaikutus tuntuu vielä täällä lähes 200 km päässä. Kymijoen länsihaara laskee Pyhtään ja Ruotsinpyhtään edustalle mataliin ja saar- ten sulkemiin Ahvenkoskenlahteen ja Purolanlahteen. Näistä vedet pääsevät kapeiden salmien kautta varsinaiselle merialueelle. Kymijoen itäinen haara laskee Kotkan edustalle, joka on suhteellisen avoin. Pyhtää-Kotka merialue on matalaa, pääasiassa syvyys on alle 20 m. Ulompana on syvännealueita, joiden syvyys on 40 – 50 m.
Meriveden korkeus vaihtelee säätilojen mukaan. Vuonna 2002 Haminan mareografilla HW oli 85 cm ja NW –70 cm. Kymijoen jokihaarojen virtaamia säädellään voimalaitospa- tojen avulla. Kymijoen alaosalla on 10 voimalaitosta, ja niiden yhteinen teho on n. 170 MW. Putouskorkeutta Pyhäjärvestä mereen on n. 65 m.
Kymijoen alaosan ja Kymijoen edustan merialueen veden tilaa seurataan kaikkien kuor- mittajien yhteisesti rahoittaman tarkkailuohjelman mukaisesti. Yhteistarkkailuohjelma pe- rustuu Itä-Suomen vesioikeuden määräämään velvoitteeseen (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Käytän- nön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tarkkailu perustuu Kymen vesi- ja ympäristöpiirin (nykyisin Kaakkois-Suomen ympäristökeskus) hyväksy- mään tarkkailuohjelmaan (kirje no Kyvy 0492A265/111, 23.12.1992). Tarkkailuun kuuluu veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta, rehevöitymisen seuranta ja haitallisten ainei- den kertymisseuranta. Kuormittajilla on lisäksi velvoite seurata jätevesien vaikutuksia ka- lakantoihin ja kalastukseen Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalo- usyksikön hyväksymän ohjelman mukaisesti. Uusi ohjelma astui voimaan vuoden 2004 alussa.
Vesistön tila
Kotkan merialueen teollisuuden fosforikuormitus on vähentynyt 40 % ja typpikuormitus 50 % vuoden 1995 tasosta. Vastaavana aikana Kymijoen teollisuuden fosforikuormitus on
vähentynyt 60 % ja typpikuormitus 45 %. Merialueen yhdyskuntajäteveden fosforikuor- mitus on vähentynyt 65 % ja typpikuormitus 30 %. vuosien 1991 – 95 tasosta. Vastaavana aikana yhdyskuntien jätevesien aiheuttama fosforikuormitus on Kymijoella vähentynyt 25
%, mutta typpikuormitus on kasvanut 30 %
Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus on laskenut kuormitetulla osalla lähes puoleen 1980- luvun puolivälistä, vastaten nykyisin luokkaa lievästi rehevä. Vaikka Kymijoen kokonais- fosforipitoisuus on laskenut selvästi, sen edustan merialueella ei vastaavaa kehitystä ole havaittavissa. Pintaveden fosforipitoisuus on pysytellyt pitkään samalla tasolla, alusvedes- sä pitoisuus näyttää nousseen. Pitkän aikavälin tarkastelussa alusveden happikyllästysaste on laskenut Kymijoen edustan merialueella. Fosforia vapautuu sedimentistä huonon hap- pitilanteen aikana.
Merialueen typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut mitään selvää muutosta 80-luvun puolivä- lin jälkeen. Pintaveden typpipitoisuudet kevättalvella ovat Pyhtään edustalla nousseet ja Kotkan edustalla jopa laskeneet. Kesällä pitoisuudet ovat laskeneet lähes koko alueella.
Kymijoen veden typpipitoisuus on talvella korkeampi kuin merialueen, mikä näkyy meri- alueella korkeampina pintaveden kokonaistyppipitoisuuksina pohjan läheisiin vesikerrok- siin verrattuna. Kesällä alus- ja pintaveden typpipitoisuudessa ei ole eroa.
Puunjalostusteollisuuden typpikuorma on pääosin liukoista orgaanista typpeä tai kiintoai- neeseen sitoutunutta typpeä, joiden vaikutus näkyy kokonaistyppipitoisuudessa. Ammoni- umtypen pitoisuusnousu Rapakoski-Huruksela välillä on vuosimediaanien mukaan 10 – 25 µg/l, eli ammoniumtypen määrä kaksin – nelinkertaistuu. Yhdyskuntajätevesien am- moniumtypen alkupitoisuus on keskimäärin 26 µg/l, joten pistekuormituksen osuus am- moniumtypen pitoisuusnoususta on merkittävä. Osa ammoniumtypestä kuluu jokiuomas- sa. Ammoniumtypen pitoisuus on eri jokihaaroissa samalla tasolla kuin Hurukselassa, jo- ten tämän perusteella Kymijoen alimman osan hajakuormitus ei nosta ammoniumtyppipi- toisuuksia.
Kymijoen alaosalle tulevaa happea kuluttavaa kuormitusta on vähentänyt huomattavasti 1980-luvun lopulla aktiivilietelaitosten valmistuminen. Kotkan merialueen happea kulut- tavan kuormituksen selvä pieneneminen vuosina 1995 – 96 on seurausta Sunila Oy:n bio- logisen puhdistamon valmistumisesta. BOD-kuormituksen pääosa tulee teollisuudesta, yhdyskuntien osuus kokonaiskuormituksesta on ollut hyvin pieni.
Kymijoen ja Kotkan merialueen teollisuuden kuormituksen aiheuttama kemiallinen ha- penkulutus on vähentynyt 45 % vuoden 1995 tasosta, mikä vastaa valtioneuvoston koko Suomen teollisuudelle keskimäärin asettamia tavoitteita vuodelle 2005. Kymijokeen koh- distuva happea kuluttava kuormitus on nykyisin jo niin alhaisella tasolla, että joen keski- määräinen happipitoisuus on hyvä. Joen virtaaman ollessa kohtalaisen suuri vesi hapettuu säännöllisesti voimalaitosten ja koskien kohdalla. Kymijoen edustan merialueella pohjan- läheisen kerroksen happipitoisuuteen vaikuttaa kuormituksen lisäksi syvyyssuhteet ja sää- olot. Jokisuiden alueet ovat matalia, minkä takia happipitoisuus on kerrostuneisuuskausina hyvä huolimatta orgaanisesta kuormituksesta. Pitkän aikavälin tarkastelussa hapen kylläs- tysaste on laskenut.
Kymijoen veden orgaanisten klooriyhdisteiden pitoisuudet alenivat jyrkästi Kuusannie- men selluloosatehtaan päästöjen vähetessä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Vuonna 1993 vertailualueella ja kuormituksen alapuolisella alueella ei enää ollut merkittäviä eroja Ky- mijoen veden sisältämissä pitoisuuksissa. Sellun valkaisusta peräisin olevat orgaanisten
klooriyhdisteiden päästöt vähentyivät 1990-luvulla merkityksettömän pieniksi. Yhdisteitä on kuitenkin sitoutunut sedimenttiin.
Vuosien 1996 – 97 KYPRO-tutkimuksissa Kymijoen PCDD/F-yhdisteiden kuormitus oli havaittavissa jokisuun sekä itä- että länsihaaralta lähes 30 – 40 km:n etäisyydellä olevien akkumulaatioalueiden pintasedimentissä. Yli 50 km:n etäisyydellä jokisuilta pitoisuudet olivat selvästi pienempiä. Vaikka valkaisuperäisten kloorifenolien (S2PCP) pitoisuudet olivat vuoden 1994 velvoitetarkkailututkimuksissa kohtuullisen pieniä, ei tutkimusalueella kuitenkaan päästy taustatasolle.
EOX (Extractable Organic Halogen) -analyysillä pyritään kuvamaan sedimentin sisältä- mien organohalogeenien kokonaismäärää. Pyhtää-Kotka edustan merialueen pintasedi- mentin EOX -pitoisuudet olivat merentutkimuslaitoksen vuosien 1993 – 94 tutkimuksissa suurimmillaan Kotkan läheisyydessä. Kohonneita EOX-pitoisuuksia voitiin havaita vielä 30 km:n päässä Sunilan tehtaasta. Nykyisin luonnollinen organohalogeenituotanto on Suomenlahdella EOX:in suurin lähde. Keväinen levätuotanto aikaansaa suurimman osan EOX-tuotannosta.
Vuoden 2000 merialueen velvoitetarkkailututkimuksessa sedimentin kloorifenolipitoisuu- det olivat pieniä, pääosin alle määritysrajojen. Korkeimmat pitoisuudet olivat Karhulan edustan näytteessä.
Merialueen sedimenttien velvoitetarkkailututkimuksissa vuonna 1994 Kotkan satama- alueelta löytyi kaikkia tutkittuja kloorihiilivety-yhdisteitä enimmäkseen pieninä pitoisuuk- sina. PCB-pitoisuus satama-alueella oli koko tutkimusohjelman selvästi korkein (290 ng/g kuiva-ainetta, koko tutkimusalueen mediaani 16 ng/g), mutta kuitenkin alle saastuneen maan raja-arvon. Sedimentin PCB-pitoisuuden alueelliset erot olivat muualla.
Merialueen yhteistarkkailututkimuksissa vuonna 1994 suurimmat elohopeapitoisuudet määritettiin Ahvenkoskenlahdella. Kotkan edustan pintasedimentissä oli elohopeaa lähes yhtä paljon. Elohopeapitoisuudet olivat suurimmillaan yli 7-kertaisia Suomenlahden avo- merialueeseen verrattuna. Elohopeapitoisuus laski tasaisesti ulospäin merelle. Pintasedi- mentin kadmiumpitoisuuden suurimmat arvot mitattiin sen sijaan itäisimmillä pisteillä.
Ahvenkoskenlahden pitoisuudet kuuluivat tutkimuksen pienimpiin. Suurimmat sedimentin lyijypitoisuudet mitattiin Kotkan lähialueelta ja itäisimmiltä pisteiltä. Pienimmillään lyijy- pitoisuudet olivat Pyhtää-Kotka –merialueen uloimmilla asemilla. Raskasmetallien pitoi- suudet olivat kaukana maaperän saastuneisuuden raja-arvoista.
Merialueen vuoden 2000 velvoitetarkkailututkimuksissa suurimmat sedimentin lyijy- ja kadmiumpitoisuudet mitattiin tutkimusalueen itäisistä osista Kirkonmaan selältä ja Mus- tamaan saaren eteläpuolelta, joissa pitoisuudet olivat noin 90 mg/kg kuiva-ainetta lyijyä ja noin 3,5 mg/kg ka kadmiumia. Lyijy- ja kadmiumkuormitus on siis suuremmalta osin pe- räisin muualta kuin Kymijoesta. Saastuneen maan raja-arvo lyijylle on 300 mg/kg ja kad- miumille 10 mg/kg ka, joten nämä arvot eivät ylittyneet. Sedimentin korkein elohopeapi- toisuus, 0,6 mg/kg ka, mitattiin Kotkan edustalta. Muita korkeampia pitoisuuksia mitattiin myös Ahvenkoskenlahdella, Korkiasaaren ja Kuutsalon väliltä sekä Kirkonmaan selältä.
Saastuneen maan raja-arvo elohopealle on 5 mg/kg ka.
Merialueen vuoden 2003 velvoitetarkkailututkimuksissa suurin pintasedimentin lyijypitoi- suus, 58 mg/kg ka, mitattiin itäisimmältä näytepaikalta Tammiosta koilliseen. Pitoisuudet olivat kaikilla näytepaikoilla pienempiä kuin vuonna 2000. Suurin kadmiumpitoisuus, 2,8
mg/kg ka, saatiin Kaunissaaren kaakkoispuolelta. Seuraavaksi suurimpia kadmiumpitoi- suudet olivat Rankin ja Uolionselän näytepaikoilla. Kauempana rannikosta, tutkimusalu- een itäosassa, kadmiumpitoisuudet olivat laskeneet. Elohopean korkeimmat pitoisuudet, 0,69 ja 0,52 mg/kg ka, mitattiin Munapirtin ja Kotkan edustalta. Useimmilla näytepaikoil- la pitoisuudet olivat laskeneet vuoden 2000 tasosta. Kotkan edustalla pitoisuudet olivat kuitenkin nousseet neljällä näytepaikalla.
Kalasto
Merialueella särkien ja haukien PCB-pitoisuudet olivat vuoden 1994 velvoitetarkkailutut- kimuksissa samaa tasoa alueella Ahvenkoskenlahti – Mussalo – Summanjoki. Kuorsalon vertailualueella pitoisuudet olivat pienempiä. DDT:n jäljet näkyivät kaikilla alueilla.
Hauissa määrä väheni lännestä itään. Särkien kohdalla DDT-yhdisteiden pitoisuudet olivat alueella saman tasoisia lukuun ottamatta Mussaloa, jossa pitoisuus oli selvästi korkeampi.
Suurin osa DDT-yhdisteistä oli DDE:tä kuten Kymijoen puolellakin. Klordaania havaittiin Ahvenkoskenlahden ja Mussalon kaloissa ja Summanjoen edustan hauissa. HCBz:iä löy- tyi Ahvenkoskenlahdelta ja Mussalosta, lindaania Ahvenkoskenlahdelta. Näyttäisi siltä, että eri torjunta-aineiden jäämiä löytyy Kymijoen välittömästä vaikutuspiiristä, mutta ei jokisuiden ulkopuolelta DDT-yhdisteitä lukuun ottamatta. Tammijärven tuloksiin verrat- tuna DDT-yhdisteiden pitoisuudet olivat merialueella korkeampia. Kuorsaloa lukuun ot- tamatta DDT-yhdisteiden pitoisuudet olivat merialueen hauilla noin kolminkertaisia ja sär- jillä koko merialueella 6 – 20-kertaisia. Kuorsalon PCB:n pitoisuus oli samaa tasoa kuin Pyhäjärvellä ja muiden merinäytealueiden taso ei poikennut Tammijärvestä. Kuorsaloa lukuun ottamatta merialueen haukien pitoisuudet ylittivät lievästi PCB:n normaalin tausta- tason. Pestisidikloorihiilivetyjen pitoisuudet olivat taustatasoa.
Merialueen kaloissa S2PCP-pitoisuudet olivat vuoden 1994 velvoitetarkkailututkimuksis- sa korkeampia kuin Kymijoella. Hauen osalta pitoisuudet olivat puolitoistakertaisia Tam- mijärven pitoisuuksiin verrattuna, särjen osalta yli kaksinkertaisia. S1PCP-pitoisuudet oli- vat pieniä. Kloorianisoleja havaittiin pieni määrä Ahvenkoskenlahden haukinäytteissä.
Muiden alueiden haukinäytteissä PCA/PCV-yhdisteiden määrä jäi alle määritysrajan. Sär- jistä sen sijaan mitattiin pieniä PCA/PCV-pitoisuuksia kaikilta alueilta. Vuonna 1996 KYPRO-tutkimuksissa PCDD/F-pitoisuudet olivat Kymijoelta ja Kotkan edustalta pyydet- tyjen kalojen lihaksissa alhaisia. Kymijoen hauen PCDD/F-pitoisuudet olivat hieman kor- keampia verrattaessa pitoisuuksia Suomen järvien pitoisuuksiin. Todettu pitoisuustaso ei aseta rajoituksia Kymijoen kalojen käytölle. I-TEQ-arvoina (kansainvälinen toksisuuse- kvivalentti) mitattuna kaloissa ei ollut havaittavissa samanlaista alueellista pitoisuuksien nousua Kuusankosken alapuolella kuin sedimentissä. Sen sijaan kokonaispitoisuuksia tar- kasteltaessa Ky-5-peräisten yhdisteiden osuuden nousu Kymijoella oli selvästi havaitta- vissa. Myös merialueen kaloissa lohta ja silakkaa lukuun ottamatta oli havaittavissa Ky-5- peräisten yhdisteiden suhteellinen nousu verrattuna Pyhäjärveen. Silakassa ja lohessa mi- tatut PCDD/F-yhdisteet olivat valtaosin muita kuin Ky-5-peräisiä. Kalojen maksan ja mä- din dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat jopa 10 – 100-kertaisia lihaksen pitoisuuteen verrattuna, johtuen näiden yhdisteiden taipumuksesta kerääntyä rasvaan. Suurimmat pitoi- suudet olivat Keltin alueen mateiden mädissä ja maksassa. PCDE-yhdisteitä oli Kymijoen kaloissa melko runsaasti. Suurimmat pitoisuudet olivat Keltin kaloissa ja pitoisuudet las- kivat yleensä Kymijokea alaspäin mennessä. Kalanäytteistä määritettiin myös kloori- fenoliset yhdisteet (PCP, PCG, PCC, PCA, PCV). Kymijoen ja merialueen kalojen pitoi- suudet eivät poikenneet Pyhäjärven pitoisuuksista.
Vuoden 1998 – 99 velvoitetarkkailututkimuksissa Tammijärven ja Kymijoen edustan me- rialueen haukien PCB-pitoisuudet olivat kaksin – kolminkertaisia Pyhäjärveen verrattuna.
Särkien osalta Kymijoen molemmilla näyteasemilla PCB-pitoisuus oli alle määritysrajan tai juuri määritysrajan tasolla. Kalanäytteiden korkeimmat PCB-pitoisuudet mitattiin Ah- venkoskenlahden särjistä. Kalojen PCB-pitoisuudet eivät oleellisesti poikenneet yleisestä taustatasosta. Kaikkien tutkittujen simpukoiden PCB-pitoisuudet jäivät alle määritysrajan.
Vuoden 1999 velvoitetarkkailututkimuksissa kaikkien Kymijoella tutkittujen simpukoiden elohopeapitoisuus jäi alle määritysrajan, eli 0,03 mg/kg tuorepainoa. Vuoden 1999 kalata- loustarkkailun yhteydessä määritettiin kalojen elohopeapitoisuuksia Kymijoelta ja meri- alueelta. Elohopean keskimääräiset pitoisuudet eri alueilla vaihtelivat välillä 0,33 – 0,97 mg/kg tuorepainoa. Jokialueen kalojen elohopeapitoisuus oli keskimäärin 0,82 mg/kg ja merialueella 0,58 mg/kg. Hurukselassa ja Tammijärvellä mitattiin korkeimmat pitoisuu- det. Alhaisimmat keskimääräiset pitoisuudet mitattiin Kaunis- ja Haapasaaren ahvenista, muualla tutkittiin haukia.
Melu ja liikenne
Tuotannosta aiheutuu ympäristöön taustamelua ja yksittäisten laitteiden häiriötilanteissa joskus häiritsevää melua. Merkittävin toiminnan aiheuttama melulähde on kuorimon ka- tolla sijaitseva sykloni, joka aiheuttaa 75 % puunkäsittelyn äänitehosta ja 33 % koko Suni- la Oy:n äänitehosta. Muita voimakkaita melulähteitä ovat laivan purku satamassa ja nie- men eteläpäässä oleva haketin, joka kuuluu Hakemestarit Oy:n toimintaan.
Tehtaan melukuormitusta on mitattu ja mallinnettu viimeksi keväällä 2004. Tehdasalueel- la tehtyjen melumittausten tulokset vaihtelivat välillä 52,7 - 62,6 dB(A). Tehdasalueen ympäristössä tehtyjen melumittausten tulokset vaihtelivat välillä 48,0 - 54,0 dB(A).
Sunila Oy:n päiväaikana aiheuttama yli 55 dB(A) melualue ulottuu länsipuolella noin 300–400 m ja itäpuolella noin 200–300 m tehdasalueen ulkopuolelle. Lähimmässä häiriin- tyvässä kohteessa eli tehdasalueen itäpuolen lähimmän rivitalon kohdalla tehtaiden aiheut- tama laskennallinen päiväajan melutaso ylittää 55 dB(A). Yli 55 dB melualueen koko on 122 ha. Yöaikaiset melutasot ovat lähes samat kuin päiväaikana, sillä kaikki muut toimin- not niemen eteläpään haketinta lukuun ottamatta ovat toiminnassa läpi vuorokauden. Me- lutaso ylittää yöajan ohjearvon 50 dB läheisillä Popinniemen ja Sunilan asuinalueilla. Yö- ajan yli 50 dB melualueen koko on 215 ha.
LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta
Sunila Oy:n päätuote on valkaistu sulfaattisellu. Tuotantoprosessin yhteydessä syntyy si- vutuotteena mäntyöljyä ja tärpättiä. Sunilan tuottama sellu valkaistaan klooridioksidin (ECF) avulla. Sellua valmistettiin 330 588 tonnia vuonna 2003. Mäntyöljyä tuotettiin 12 732 tonnia ja tärpättiä 1 219 tonnia.
Tehtaan kapasiteetti on nykyisin 368 000 ADt/a (ADt= ilmakuiva 90 % sellutonni). Lupaa haetaan kapasiteetille 380 000 ADt/a.
Käyntipäiviä on noin 350 d/a ja tehdas käy ympäri vuorokauden työaikamuodossa 3/7.
Puunkäsittely toimii kahdessa vuorossa (16 h/d) työaikamuodossa 2/7. Kunnossapi- toseisokkeja pidetään tarpeen mukaan.
Prosessit
Raakapuu toimitetaan tehtaalle autoilla, junilla ja laivoilla. Saapuva puutavara punnitaan ja mitataan sekä luokitellaan laadun mukaan. Pyöreä puu kuoritaan ja haketetaan. Pölli- hakkeet sekä mänty- ja kuusisahanhakkeet varastoidaan omiin varastoihinsa.
Kuorinnassa syntyvästä kuoresta osa poltetaan kuorikattilalla ja loput myydään biopoltto- aineeksi.
Keittämölle tuleva hakevirta seulotaan sopivan palakokojakautuman takaamiseksi.
Hakkeen keitto tapahtuu noin 150 °C lämpötilassa alkalisessa keittoliemessä, jonka vai- kuttavat kemikaalit ovat natriumhydroksidi ja natriumsulfidi. Hakkeen esihöyrytyksessä ja osin keitossa vapautuva tärpätti lauhdutetaan ja otetaan talteen muualle myytäväksi. Keitto vapauttaa puun kuidut toisistaan liuottamalla kuitujen sidosainetta, ligniiniä. Keitossa noin puolet puuaineksesta liukenee keittoliemeen. Vesi, jäännöskemikaalit, keiton reaktiotuot- teet sekä liuennut ligniini muodostavat mustalipeän. Sellun pesu alkaa keiton lopussa ja mustalipeä erotetaan massasta ja johdetaan haihdutukseen ja edelleen kemikaalien talteen- ottoon. Jatkuvatoiminen keitin on otettu käyttöön syksyllä 1999.
Kaksi rinnakkain sijoitettua nelivaiheista DD-pesuria (DD = Drum Displacer) jatkaa kei- ton lopussa aloitettua pesua. Pesunesteenä käytetään happivaiheen suodoksia. Yleisenä periaatteena koko kuitulinjan alkuosalla on ottaa puhtaat pesuvedet viimeiseen vaiheeseen ja viedä aina puhtaamman vaiheen suodokset pesuvedeksi edelliseen vaiheeseen. Näin saadaan massa mahdollisimman puhtaaksi pienellä vesimäärällä ja mustalipeä korkeassa kuiva-aineessa haihdutukseen.
Lajittelussa massasta erotetaan oksat, tikut ja epäpuhtaudet. Lajittelun moniportaisuus mi- nimoi prosessista rejektin mukana poistuvan priimakuidun määrän.
Keitossa aloitettua ligniinin poistoa jatketaan kaksiosaisessa happivaiheessa. Sellumassaa käsitellään hapella ja hapetetulla valkolipeällä, jolloin ligniinin liukeneminen jatkuu. Mas- san ligniinipitoisuus alenee, jolloin valkaisun kemikaalitarve ja päästöt vesistöön pienene- vät. Happivaiheen jälkeen massa pestään painediffuusöripesurilla. Pesunesteenä käytetään pesupuristimen suodosta. Viimeisenä pesuvaiheena on pesupuristin, jonka pesuvetenä käytetään kuumaa vettä (jäähdytysvesiä). Happivaiheessa tarvittava happi valmistetaan tehdasalueella olevassa Messer Suomi Oy:n happitehtaassa.
Sellun valkaisussa sellun vaaleutta ja puhtautta nostetaan. Valkaisu on neljävaiheinen ja sen sekvenssi on D-EOP/EOP-D-PO. Valkaisussa käytetään vuorotellen klooridioksidia happamissa ja peroksidia alkaalisissa olosuhteissa. Klooridioksidi valmistetaan AHP- menetelmällä. Raaka-aineita ovat natriumkloraatti, vetyperoksidi ja rikkihappo. Valkaisu- vaiheiden välillä massa pestään liuenneen aineen ja kemikaalijäännösten poistamiseksi.
Suodosten kierrätys likaisempien vaiheiden pesuvedeksi parantaa lämmön ja kemikaalien käytön tehokkuutta vedenkulutuksen vähentämisen ohella.
Valkaisun jälkeen sellu kuivataan. Kuivauskoneilla ennen kuivausta tapahtuu myös mas- san jälkilajittelu, jonka tarkoitus on turvata valmiin sellun puhtaus. Kuivauksen jälkeen massaraina leikataan, paalataan, sidotaan ja leimataan. Valmiit paalit toimitetaan varas- toon.
Haihduttamolla keitosta talteen otetusta mustalipeästä haihdutetaan vettä kuiva-
ainepitoisuuden nostamiseksi polton kannalta edulliseksi. Mustalipeän kuiva-ainepitoisuus nostetaan 18 %:sta 80 %:iin höyryllä haihduttaen kahdessa sarjahaihduttamossa ja erilli- sessä väkevöittimessä.
Haihduttamon syöttö- ja välilipeistä otetaan talteen mustalipeästä erottuva suopa, joka muutetaan mäntyöljyksi klooridioksidinvalmistuksen jäännöshapolla. Mäntyöljyä myy- dään useille jatkojalostajille, tällä hetkellä Arizona Chemicalille (Oulu) ja Forchemille (Rauma).
Polttamalla mustalipeää soodakattiloissa tuotetaan höyryä tehtaan tarpeisiin sekä sähkön- tuotantoon. Tehdas on energiaomavarainen ja kykenee myymään osan syntyvästä sähköstä ulos. Mustalipeän polton yhteydessä tapahtuu myös sen sisältämien natrium- ja rikkikemi- kaalien talteenotto. Tulipesän (ja keon) olosuhteissa valtaosa rikistä pelkistyy natriumsul- fidiksi ja loppuosa natriumista reagoi hiilen ja hapen kanssa natriumkarbonaatiksi. Talteen otetut kemikaalit sisältävä soodasula johdetaan liuotussäiliöön, jossa se liuotetaan veteen jolloin syntyy ns. soodalipeää. Soodalipeästä erotettu soodasakka pestään ja läjitetään kaa- topaikalle.
Soodalipeä johdetaan kaustisointiin, jossa sen sisältämä natriumkarbonaatti muokataan natriumhydroksidiksi. Kaustisoinnissa poltettu kalkki sammutetaan soodalipeän sisältä- mällä vedellä ja syntynyt kalsiumhydroksidi reagoi soodalipeän natriumkarbonaatin kans- sa, muodostaen natriumhydroksidia ja kalsiumkarbonaattia eli meesaa. Syntyneestä liuok- sesta erotetaan Ecofilter-suotimella meesa, jolloin syntyy valkolipeää. Meesa erotetaan, pestään Eimcobelt-suotimella ja poltetaan kalsiumoksidiksi meesauuneilla. Valkolipeä käytetään keittämöllä. Kalkki käytetään jälleen kaustisoinnissa.
Energiantuotanto
Lisähöyryä kehitetään voimakattilassa, jossa poltetaan tehtaan puunkäsittelyssä syntyvä kuori. Samassa yhteydessä hävitetään myös tehtaan biologisella jätevedenpuhdistamolla syntyvä ylijäämäliete jätevesistä erotettuun kuitulietteeseen sekoitettuna ja kuivattuna.
Tarvittaessa käytetään lisäksi tuki- ja apupolttoaineita höyrynkehityksen varmistamiseen.
Osa korkeapaineisen tuorehöyryn sisältämästä energiasta muutetaan sähköksi höyryturbii- niin kytketyllä generaattorilla, ja jäljelle jäävä osa jaetaan tehdasosastoille prosessiläm- möksi. Normaalioloissa tehdas on yliomavarainen sekä sähkön- että lämmönkehityksen suhteen. Ylimääräinen sähkö siirretään valtakunnan kantaverkkoon.
Soodakattila SK 10
Soodakattila 10 on 1965 käyttöönotettu peruskuormakattila, polttoaineteholtaan 155 MW.
Kattilalla tuotetaan sähköä noin 90 GWh/a ja prosessihöyryä noin 575 GWh/a. Hakemuk- sen mukainen arvioitu käyttöaika on 8 330 h/a. Polttoaineena käytetään mustalipeää 320 000 t/a (rikkipitoisuus 6 %, tuhkapitoisuus 48 % ja kosteus 20 %) sekä kevyttä polttoöljyä noin 1 000 t/a (rikkipitoisuus 0,5 %, tuhkapitoisuus 0,01 % ja kosteus 0,05 %). Savukaasut
puhdistetaan sähkösuodattimella ja savukaasupesurilla. Kattila nuohotaan noin 8 kertaa vuorokaudessa.
Hakemuksen mukaan hiukkaspäästöt ilmaan ovat olleet 27 t/a, rikkidioksidipäästöt (SO2) 15 t/a, typpidioksidipäästöt (NO2) 257 t/a ja hajukaasupäästöt (TRS) 4 t/a. Savukaasut johdetaan ilmaan 81 metriä (meren pinnasta) korkean piipun kautta. Käyttötarkkailussa savukaasujen lämpötilaa, jäännöshappipitoisuutta, hiilimonoksidipitoisuutta ja tulipesän lämpötilaa mitataan jatkuvasti. Päästötarkkailussa mitataan SO2 -päästöjä ja TRS-päästöjä jatkuvasti siten, että mitataan vuorotellen puoli tuntia kattilaa SK 10 ja puoli tuntia kattilaa SK 11. Hiukkaspäästöjä arvioidaan kertamittausten perusteella.
Soodakattila SK 11
Soodakattila 11 on 1988 käyttöönotettu peruskuormakattila, polttoaineteholtaan 189 MW.
Kattilalla tuotetaan sähköä noin 150 GWh/a ja prosessihöyryä noin 785 GWh/a. Hake- muksen mukainen arvioitu käyttöaika on 8 330 h/a. Polttoaineena käytetään mustalipeää 470 000 t/a (rikkipitoisuus 6 %, tuhkapitoisuus 48 % ja kosteus 20 %) sekä maakaasua noin 1 200 m3/a. Savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella. Kattila nuohotaan noin 8 kertaa vuorokaudessa.
Hakemuksen mukaan hiukkaspäästöt ilmaan ovat olleet 65 t/a, rikkidioksidipäästöt (SO2) 30 t/a, typpidioksidipäästöt (NO2) 260 t/a ja hajukaasupäästöt (TRS) 12 t/a. Savukaasut johdetaan ilmaan 140 metriä (meren pinnasta) korkean piipun kautta. Käyttötarkkailussa savukaasujen lämpötilaa, jäännöshappipitoisuutta, hiilimonoksidipitoisuutta ja tulipesän lämpötilaa mitataan jatkuvasti. Päästötarkkailussa mitataan jatkuvasti SO2 -päästöjä ja TRS-päästöjä siten, että mitataan vuorotellen puoli tuntia kattilaa SK 10 ja puoli tuntia kattilaa SK 11. Hiukkaspäästöjä arvioidaan kertamittausten perusteella.
Kuorikattila K2
Kuorikattila K2 on 1973 käyttöönotettu apukattila, polttoaineteholtaan 82 MW. Kattilalla tuotetaan sähköä noin 27 GWh/a ja prosessihöyryä noin 142 GWh/a. Hakemuksen mukai- nen arvioitu käyttöaika on 8 400 h/a. Polttoaineena käytetään kuorta 88 000 m3/a (rikkipi- toisuus 0,04 %, tuhkapitoisuus 2 % ja kosteus 60 %), lietettä 14 400 m3/a (rikkipitoisuus 1,4 %, tuhkapitoisuus 10 % ja kosteus 75 %) sekä maakaasua noin 3 900 m3/a. Varapolt- toaineena maakaasulle on kevyt polttoöljy. Savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella (SF-Cleanair Oy, vuodelta 1995). Kattila nuohotaan noin 3 kertaa vuorokaudessa.
Hakemuksen mukaan hiukkaspäästöt ilmaan ovat olleet 2 t/a, rikkidioksidipäästöt (SO2) 40 t/a, typpidioksidipäästöt (NO2) 112 t/a ja hajukaasupäästöt (TRS) 1,6 t/a. Dioksiini- ja furaanipäästöt (PCDD/F) ovat olleet 0,002 ng/m3 ja suolahappopitoisuus (HCl) savukaa- suissa 6 mg/m3(n). Savukaasut johdetaan ilmaan 140 metriä (meren pinnasta) korkean pii- pun kautta. Käyttötarkkailussa savukaasujen lämpötilaa, jäännöshappipitoisuutta, hiili- monoksidipitoisuutta ja tulipesän lämpötilaa mitataan jatkuvasti. Päästötarkkailussa mita- taan jatkuvatoimisesti hiukkaspäästöjä, SO2 -päästöjä ja NOx -päästöjä.
Meesauunit MU1 ja MU2
Meesauunit on käyttöönotettu 1951 ja 1961, polttoaineteholtaan ne ovat yhteensä 36 MW.
Hakemuksen mukainen arvioitu käyttöaika on 8 330 h/a. Polttoaineena käytetään maakaa-
sua 17 100 m3/a. Savukaasut puhdistetaan savukaasupesurilla (Ahlström Oy, vuodelta 1981).
Hakemuksen mukaan hiukkaspäästöt ilmaan ovat olleet 25 t/a, typpidioksidipäästöt (NO2) 88 t/a ja hajukaasupäästöt (TRS) 1,3 t/a. Savukaasut johdetaan ilmaan 52 metriä (meren pinnasta) korkean piipun kautta. Käyttötarkkailussa savukaasujen lämpötilaa, jäännöshap- pipitoisuutta ja tulipesän lämpötilaa mitataan jatkuvasti. Päästötarkkailussa mitataan SO2 - päästöjä ja NOx -päästöjä jatkuvasti.
Hajukaasukattila HAJU
Hajukaasukattila on 1997 käyttöönotettu peruskuormakattila, polttoaineteholtaan 13 MW.
Kattilalla tuotetaan prosessihöyryä noin 37 GWh/a. Hakemuksen mukainen arvioitu käyt- töaika on 8 330 h/a. Polttoaineena käytetään väkeviä ja laimeita hajukaasuja sekä maakaa- sua. Savukaasut puhdistetaan savukaasupesurilla (Kvaerner Pulping Oy, vuodelta 1997).
Hakemuksen mukaan hiukkaspäästöt ilmaan ovat olleet 2,5 t/a, rikkidioksidipäästöt (SO2) 18,5 t/a, typpidioksidipäästöt (NO2) 49 t/a ja hajukaasupäästöt (TRS) 0,6 t/a. Hajukaasu- kattilan käytettävyys on ollut 99 %. Häiriötilanteessa hajukaasut ohjataan soihtupoltti- meen. Normaalisti savukaasut johdetaan ilmaan 57 metriä (maan pinnasta) korkean piipun kautta. Käyttötarkkailussa savukaasujen lämpötilaa, jäännöshappipitoisuutta ja tulipesän lämpötilaa mitataan jatkuvasti. Päästötarkkailussa mitataan SO2 -päästöjä ja NOx -päästöjä jatkuvasti.
Raaka-aineet
Tehtaalle tulevasta puuraaka-aineesta noin 40 % on kuusta ja loput mäntyä. Tehdas käyt- tää vuosittain puuraaka-ainetta noin 2 miljoonaa m3. Raaka-aineesta 30–35 % on sahoilta tulevaa pintapuuhaketta ja loput pyöreää havukuitupuuta. Tuotannolla 380 000 tonnia sel- lua vuodessa puunkäyttö on 2,15 miljoonaa kiinto-m3.
Puun toimituksista vastaavat omistajayhtiöiden puunhankintaorganisaatiot, Stora Enso Metsä ja Osuuskunta Metsäliitto. Molemmilla puunhankkijoilla on toiminnallaan voimas- sa oleva ISO 9001:2000-, ISO 14001- ja puun alkuperäketjun hallinnan sertifikaatti. Suo- men metsien sertifiointi toteutettiin suomalaisen sertifiointijärjestelmän (FFCS) mukaises- ti vuoden 2000 loppuun mennessä. Sunila Oy ostaa myös tuontipuun em. puunhankintaor- ganisaatioiden kautta.
Käytettävät polttoaineet
Polttoaineita ovat mustalipeä, kuori ja maakaasu. Lisäksi soodakattilan käynnistyspoltto- aineena käytetään kevyttä polttoöljyä. Suurin osa energiasta perustuu biopolttoaineisiin.
Polttoaine Polttopaikka Varastointi Varaston
koko m3 Käyttö 2003 Kokonaisenergia v. 2003 TJ Mustalipeä Soodakattilat säiliö 585 599 901 t ka 7 240 Kuori Kuorikattila avokasa 900 35 000 t ka 550 Maakaasu Meesauuni
Soodakattila 11 Kuorikattila Hajukaasukattila Soihtu (varapolt- tolaite)
17 110 m3 1 280 m3 3 920 m3 1 200 m3 290 m3
Hajukaasut Hajukaasukattila 3 800 t ka 115
Liete Kuorikattila 36
Kevyt polttoöl-
jy Soodakattila säiliö 200 1 145 m3 47
Kemikaalit
Kemikaalit tuodaan tehtaalle autokuljetuksina. Happi valmistetaan tehdasalueella olevassa laitoksessa.
Tärkeimmät Sunilan käyttämät kemikaalit sekä käyttömäärä vuonna 2003 sekä ennuste niiden käytölle tulevina vuosina:
Kemikaali Käyttö t/a Ennuste t/a
Natriumhydroksidi 8 491 10 000
Jätelipeä 10 424 12 000
Natriumkloraatti 8 962 11 000
Rikkihappo 13 518 16 000
Happi 5 551 6 500
Vetyperoksidi 2 921 3 500
Kalkki 1 210 1 500
Varastot ja varastoalueet
Varasto Käyttötarkoitus Tilavuus m3 Sijainti Muuta Raaka-ainevarastot
Puukenttä puuraaka-aine kapasiteetti 50 000 kiinto-m3
puunkäsittely sadevedet johdetaan samaan purkukohtaan suodinaseman ylikaadon viemärin kanssa
Hakekenttä hakevälivarasto 10 000 irto-m3 puunkäsittely Hakesiilot 4 kpl ja
hakekasa hakevälivarasto 4 x 42 000 m3
+ 75 000 m3 puunkäsittely Tuotevarastot
Selluvarasto sellu kapasiteetti
11 400 tonnia kuivaamon vie- ressä
Satamavarasto sellu kapasiteetti 15 200 tonnia
satama Polttoainevarastot
POK työkoneet 20 m3 säiliöasema
POK työkoneet 7 m3 satama
Dieselöljy työkoneet 20 m3 säiliöasema Ongelmajätevarasto esiselkeyttimen ja
korjaamon välissä asfaltoitu, viemäröinnis- sä öljynerotuskaivo
Jätevesien käsittely
Jätevedet johdetaan sopimuksen mukaisesti käsiteltäväksi Sunilan Puhdistamo Oy:n jäte- veden käsittelyyn. Jätevesien käsittely sisältyy Sunilan Puhdistamo Oy:n ympäristölupa- hakemukseen.
Puhtaita sade- ja jäähdytysvesiä johdetaan suoraan mereen kolmesta viemäristä. Näiden viemäreiden kautta aiheutuva kuormitus on seuraava:
Viemäri Virtaama m3/d Lämpötila
°C pH Johtokyky mS/m COD
kg/d P
kg/d kiintoaine kg/d Puhdasvesi 40 000 50 6 - 8 < 50 < 5 < 5 100 Suodinaseman
ylikaato 4 400 40 6 - 8 < 50 < 2 < 2 100 Meesauunin viemäri 1 600 20 6 - 8 < 50 < 2 < 2 100
Päästöt ilmaan
Sunila Oy:n päästöt ilmaan päästölähteittäin (t/a) vuonna 2003:
Päästölähde Hiukkaset t/a SO2
t/a TRS (S) t/a NOx (NO2:na)
t/a CO2foss
t/a CO2bio t/a Soodakattila 10 26,6 15,3 4,2 257 3 440 335 000 Soodakattila 11 65 30 12 260 2 590 489 000 Kuorikattila 2 1,9 39,4 1,6 112 7 900 92 700 Hajukaasukattila 2,5 18,5 0,6 48,8 2 420 4 980
Meesauunit 24,5 0 1,3 88 34 550 0
Soihtu 586
Hajapäästö 40 0,7 11
Päästöt ilmaan vuosina 1999 – 2003 sekä ennuste tuotannolla 380 000 t/a:
Päästökomponentti 1999 2000 2001 2002 2003 Ennuste Hiukkaset t/a 128 236 134 177 161 185*
Rikkidioksidi, SO2, t/a 119 188 159 147 104 110 Typen oksidit, NOx
(NO2:na); t/a 611 700 734 494 766 840 TRS; t/a (SO2:na) 443 260 34 37 61 73 Kaasumaiset rikkiyh-
disteet; yht. SO2 t/a 563 448 193 184 165 183 Kaasumaiset rikkiyh-
disteet; kg SO2 /ts 2 1,5 0,6 0,6 0,5 0,5
* Hakija on 29.3.2005 toimittanut ympäristölupavirastolle hiukkaspäästöennusteen korja- uksen. Vuonna 2004 ja 2005 suoritettujen hiukkaspäästömittausten perusteella on todettu, että hiukkaspäästöt ovat korkeammat kuin aikaisemmissa mittauksissa. Hakija toteaa, että tehtaan kattilat ja meesauunit ovat BAT:iin verrattuna vanhaa teknologiaa, eikä niillä ole
mahdollista päästä BAT-tasolle. Hakija esittää, että hiukkaspäästöt vuosituotannolla 380 000 t olisivat 350 t/a. Luparajaksi hiukkasille esitetään kuitenkin edelleen 150 mg/ m3 (n).
Pilaantuneet maa-alueet
Tehdasalueella on puhdistettu yksi maa-alue Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen 16.5.2002 tekemän päätöksen A 1060 mukaisesti. Kunnostuskohteesta poistettiin 16.–
19.9.2002 suoritetussa massanvaihdossa 1 490 t (noin 830 m3 ktr) pilaantunutta maata, jonka öljypitoisuus oli yli 1 000 mg/kg. Ratapenkan kaivualueen koillisosaan jäi noin 20 m2 poikkileikkausalalle tavoitepitoisuuden ylittävää maata. Maakaasulinjan ja paine- viemärin alapuolelle jäi noin 20–40 m3 ktr tavoitepitoisuuden ylittävää maata.
Hakijalla ei ole tiedossa muita pilaantuneita maa-alueita. Hakija on teettänyt maaperäkar- toituksen tehdasalueen maaperästä 3.12.1999. Kairauksissa ei havaittu maaperän likaan- tumista. Näytepisteitä oli kuusi eri puolilla tehdasaluetta. Saastuneiden maiden raja- arvoehdotuksen mukaiset rajat eivät ylittyneet missään kohteessa. Yhdessä pisteessä maa- perän lyijypitoisuus oli 66,5 mg/kg ohjearvon ollessa 60 mg/kg.
Melu ja tärinä
Merkittävin toiminnan aiheuttama melulähde on kuorimon katolla sijaitseva sykloni, joka aiheuttaa 75 % puunkäsittelyn äänitehosta ja 33 % koko Sunila Oy:n äänitehosta. Muita voimakkaita melulähteitä ovat laivan purku satamassa ja niemen eteläpäässä oleva hake- tin, joka ei kuulu hakijan toimintaan.
Keväällä 2004 tehdasalueella tehtiin melumittaus. Melua mitattiin tehdasalueella ja sen ympäristössä 5.–6.4., 10.5. ja 12.5.2004. Ympäristömelumittausten yhteydessä mitattiin myös tehtaan pääasiallisten pistemelulähteiden melupäästöt eli äänitehotasot.
Tehdasalueella tehtyjen melumittausten tulokset vaihtelivat välillä 52,7 - 62,6 dB(A).
Tehdasalueen ympäristössä tehtyjen melumittausten tulokset vaihtelivat välillä 48,0 - 54,0 dB(A).
Mittausten perusteella yksikkökohtaisesti äänitehotasoltaan voimakkaimmat melulähteet olivat puunkäsittely (LWA 119 dB) ja kuivattamo (LWA 114 dB) sekä satama ja niemen eteläpään haketin (molemmilla LWA 114 dB). Mittausten perusteella laskettu tehdasalu- een kokonaisäänitehotaso on 123 dB.
Sunila Oy:n toiminnasta päiväaikana aiheutuva yli LAeq 55 dB melualue ulottuu länsipuo- lella noin 300–400 m ja itäpuolella noin 200–300 m tehdasalueen ulkopuolelle. Lähim- mässä häiriintyvässä kohteessa eli tehdasalueen itäpuolen lähimmän rivitalon kohdalla tehtaiden aiheuttama laskennallinen päiväajan melutaso ylittää 55 dB(A). Yli 55 dB melu- alueen koko on 122 ha. Yöaikaiset melutasot ovat lähes samat kuin päiväaikana, sillä kaikki muut toiminnot puun kuorintaa ja haketusta sekä niemen eteläpään haketinta lu- kuun ottamatta ovat toiminnassa läpi vuorokauden. Melutaso ylittää yöajan ohjearvon 50 dB(A) läheisillä Popinniemen ja Sunilan asuinalueilla. Yöajan yli 50 dB(A) melualueen koko on 215 ha.
Tehdasalueen toiminnoista ei aiheudu tärinää, millä olisi vaikutusta tehtaan rakennusten ulkopuolella.
Jätehuolto
Jätteet lajitellaan syntypaikallaan jäteluokittain. Jätteet punnitaan ennen toimitusta loppu- sijoitukseen tai käsittelyyn tehtaan ulkopuolelle. Kuori ja tilanteesta riippuen myös puru poltetaan kuorikattilassa yhdessä aktiivilietelaitokselta kerättävän lietteen kanssa. Paperit, pahvit, metallit ja polttokelpoiset jätteet kerätään uudelleen hyödynnettäväksi. Prosessijät- teistä soodasakkaa, kuorikattilan tuhkaa ja aiemmin käyttämättä jäänyttä kuorta on käytet- ty vanhan kaatopaikan maisemointiin vuonna 2002. Ongelmajätteet kerätään hallitusti omaan välivarastoonsa, josta ne toimitetaan ongelmajätelaitokselle hävitettäväksi.
Toiminnassa syntyvät hyötykäytettävät jätteet:
Jäte-
nro Jäte Syntypaikka Määrä
vuonna 2003 t kuiva- ainetta
Ennuste t/a
kuiva-ainetta Käsittely
030105 seulontapuru puunkäsittely 12 697 15 000 myydään raaka- aineeksi tai biopolt- toaineeksi
030301 kuori puunkäsittely, sataman siivous- jäte
36 177 40 000 poltto tai myynti biopolttoaineeksi 030302 soodasakka kaustistamo 843 2 000 käyttö rakennusma-
teriaalina 030311 selkeyttimen
liete jätevedenkäsit-
tely 151 200 poltto
030311 kuoriliete kuorimo 840 1 000 poltto 030399 jätekalkki meesauunit 432 500 seulonta 100101 kuorikattilan
tuhka kuorikattila 688 1 500 käyttö rakennusma- teriaalina ja viherra- kentamisessa 100124 leijupetihiekka kuorikattila 1938 2 000 käyttö rakennusma-
teriaalina 160117 metalliromu kunnossapito 244,97 10 - 1 000 kierrätykseen 160306 paperi ja pahvi konttoritoimin-
not ja varasto
12 < 50 kierrätykseen 170101 rakennuspur-
kujäte kunnossapito 0 10 - 1 000 mahdollinen käyttö maanrakennusai- neena
170411 kaapeliromu kunnossapito 4,54 1 - 10 200301 energiajäte pakkaus ja kun-
nossapito 58 100 polttoon
Toiminnassa syntyvät loppusijoitettavat jätteet
T o
Jäte
nro Jäte Synty-
paikka Määrä 2003 kuiva- ainetta
Ennuste t/a
kuiva-ainetta Loppu- sijoitus
030302 soodasakka kaustistamo 720 2000 030399 kaatopaikka-
jäte sellutehdas 148 100 100101 kuorikattilan
tuhka kuorikattila 1025 2000 170904 betoni, tiili,
maa
sellutehdas 61 Ei säännöllinen
tehdaskaatopaikka
200301 yhdyskunta-
jäte sosiaalitilat 8,3 10 Lassila & Tikanoja
Toiminnassa syntyvät ongelmajätteet:
Jätenro Jäte Määrä vuonna 2003 t
Ennuste t/a Loppusijoitus
030399 laboratoriojäte 0,18 < 1 080111 maalit, lakat 0,27 < 1 130205 jäteöljy, kirkas 14,12 < 20 130208 käytetty voiteluöljy 6,30 < 10 130507 öljynerottimen öljyinen
vesi
20,54
< 30 130899 öljyn puhdistusjäte 7,31 0-100 130899 öljyvesiseokset 5,15 < 10 140603 liuottimet, kemikaalit 0,90 < 5 160601 lyijyakut 1,67 < 5 160603 paristot 0,21 < 1 200121 loisteputket 0,16 < 1 200136 elektroniikkaromu 0,08 < 1
Lassila & Tikanoja
Kaatopaikat
Vanha kaatopaikka
Vanha kaatopaikka sijaitsee tehdasalueen pohjoispäässä. Kaatopaikka on perustettu1960- luvun puolivälissä ja se oli pinta-alaltaan noin 90 000 m². Kaatopaikka on suljettu Kaak- kois-Suomen ympäristökeskuksen 21.7.1998 (A 1047) myöntämän jäteluvan mukaisesti.
Vanhan kaatopaikan maisemointi on valmistunut syksyllä 2003.
Nykyinen kaatopaikka
Uusi tehdaskaatopaikka on valmistunut vuonna 1999 vanhan kaatopaikan viereen. Kaato- paikan pinta-ala on noin 2 ha. Kaatopaikalle on kulkuyhteys vain valvotun portin kautta.
Kaatopaikka sijaitsee kallioisella alueella, jossa kalliopinta on monin paikoin paljastunee- na. Kallioperä on rapakivigraniittia. Kalliopintaa peittää paljastumattomilla alueilla tiivis pohjamoreeni. Moreeniaineksen luonnontilainen vedenläpäisevyys vaihtelee välillä 10-7 – 10-8 m/s. Pohjaveden pinta on tasolla + 4,77 m.
Louhitun kalliopohjan päälle on rakennettu tiivistyskerros 0,5 metrin paksuisesta (semen- tillä ja betonilla stabiloidusta) voimalaitostuhkasta ja 1,0 metrin paksuisesta tiivistetystä tuhkakerroksesta. Pohjarakenteessa ei ole keinotekoista eristettä (muovikalvoa). Tiivistys- kerroksen vedenläpäisevyys K = pienempi kuin 1 * 10-9 m/s. Tiivistyskerroksen päällä on moreenista rakennettu 0,5 m salaojituskerros ja salaojaputkisto keräys- ja tarkkailukaivoi- neen, käyttöluokan III suodatinkangas ja pintakerroksena 0,3 m murskesorakerros.
Kaatopaikalle läjitetään soodasakkaa ja kuorituhkaa sekä jonkin verran kaatopaikkajätettä, muun muassa lämpöeristyksien purkujätettä. Nykyisillä jätemäärillä kaatopaikan tila 150 000 m3 riittää n. 40 vuodeksi.
Kaatopaikan suotovedet kerätään ja johdetaan puhdistamolle käsittelyyn. Suotovesien laa- tua tarkkaillaan yhdessä muiden puhdistamolle menevien vesien kanssa.
Pohja- ja pintavesien tarkkailua varten on kaatopaikalla viisi toimivaa pohjavedentarkkai- luun tarkoitettua havaintoputkea (GW3…GW7). Kaatopaikan keskelle sijoitettua pohja- vesiputkea käytetään sisäisen veden korkeusaseman ja laadun seurantaan.
Kaatopaikkakaasun muodostus on pelkästään epäorgaanisen jätteen sijoittamisesta johtuen niin vähäistä, että kaasunkeräysjärjestelmää ei tarvita.
Sivutuotteiden välivarastointialue
Sivutuotteiden välivarastointialue perustetaan kaatopaikka-alueen viereen. Alueella varas- toidaan kuorituhkaa, jätekalkkia sekä kuori- ja hiekkaseoksia yhteensä noin 3000 m3/a . Varastoinnin jälkeen sivutuotteet siirretään käytettäväksi rakennustarkoituksiin. Kulkuyh- teys varastointikentälle toteutetaan I-vaiheen kentän kautta.
Varastoalue sijoittuu tehdasalueen koilliskulmaan suljetun täyttöalueen itäpuolelle. Alue on suunniteltu toteutettavaksi kahdessa vaiheessa siten, että vaiheet muodostavat yhtenäi- sen kentän. I-vaiheen pinta-ala on 3 640 m2 ja II-vaiheen pinta-ala 5 180 m2. Kentän pin- nan suunniteltu kaltevuus on noin 2 %. Kenttäalueen itäpuolelle rakennetaan esimerkiksi kuorikkeesta tai muista sopivista massoista suojapenger, joka toimii näkö- ja meluesteenä.
Kenttä pinnoitetaan tiivisasfaltilla siten, että kaikki kentälle satava pintavesi kerätään ja johdetaan käsiteltäväksi. Tiivisasfaltti estää sadeveden imeytymisen alueen pohjarakentei- siin, joten kenttien valmistuttua sieltä ei tule suotovesiä. Kenttäalueiden ympärille tulee reunaojat, joiden puhtaat vedet johdetaan ympärillä oleviin pintaojiin. Kentän reunaluiskat voidaan tarvittaessa eristää bentoniittimatolla, jotta estetään ulkopuolisten vesien pääsy pohjatäyttöön. Kenttäalueen eteläpuolelle rakennetaan keräyssalaojaoja, josta voidaan tarvittaessa pumpata rakennusaikaiset suotovedet käsiteltäväksi. Käsittelytarve päätetään seurannan perusteella.
Asfalttikenttä ei sido lainkaan sadevettä, joka purkautuu pinnoitetulta kenttäalueelta nope- asti ja voi aiheuttaa tulvimista mikäli vedenpumppauksen teho ei riitä. Tämän vuoksi kent- täalueen eteläreunassa on varaus tasausaltaalle, jonka avulla voidaan tasata pintavesien
virtauksia. Mikäli kentällä on varastoituna massoja pidättävät ne osaltaan sadevesien vir- tausta ja helpottavat pumppaamista. Kentältä tulevat pintavedet johdetaan I-vaiheen lou- naiskulmassa olevan purkupisteen kautta pois. II-vaiheen pintavedet johdetaan myös sa- man pisteen kautta.
Rakenteen pohjan tasaus ja muotoilu
I-vaiheen pohjan muotoilu tehdään paikalla olevilla täyttömassoilla. Täyttömassat muo- dostuvat pääosin tehtaan sivutuotteista ja rakentamisen yhteydessä syntyneestä betoni- ja kivimurskeesta. Pohjarakenteen pinta muotoillaan ja tiivistetään enintään 0,5 metrin ker- roksina tasaussuunnitelman mukaiseksi, toleranssi ± 20 mm.
II-vaiheen pohjan täyttö ja muotoilu tehdään erillisen täyttösuunnitelman mukaisesti.
Muotoillun pohjarakenteen päälle levitetään suodatinkangas kl. III, joka limitetään vähin- tään 500 mm saumoin. Suodatinkankaan päälle levitetään 200 mm paksuinen kerros murskeesta (Ø 0-32 mm), joka tiivistetään siten, että pohjan kantavuusmoduuli E2 > 75 MN/m2. Kantavuus tulee testata koerakenteella ennen työn aloittamista. Mikäli riittävää kantavuutta ei saavuteta, pohjarakenteen massoja stabiloidaan tai lisätään rakenteeseen ja- kava kerros.
Tiivistyskerros toteutetaan tiivisasfaltilla, joka levitetään kahtena kerroksena limitetyin saumoin. Tiivistekerroksen kokonaispaksuus on 100 mm. Rakenteen tulee olla pakkasen- kestävä.
Asfalttikentän reuna varustetaan asfaltista tehtävällä vähintään 100 mm korkuisella reu- namakkaralla.
Pohjatäytön luiskat tehdään kaltevuuteen 1:2 ja verhoillaan joko kuorikkeella tai humus- materiaalista olevalla kasvukerroksella.
Kaikki kentältä tulevat vedet johdetaan purkupisteessä olevan kaivon kautta viemäriput- keen ja edelleen pumpattavaksi käsittelyyn. Viemäriputki johdetaan jakokaivoon, josta pumppaamon kapasiteetin ylittävä osa johdetaan tasausaltaaseen. Tasausallas on sijoitettu kentän II-vaiheen alapuolelle ja sen tiivisterakenneratkaisu on sama kuin käsittelykentällä.
Kenttien alapuolelle (eteläpuolelle) rakennetaan suunnitelman mukainen salaoja, josta voidaan pumpata mahdolliset likaiset vedet samaan pisteeseen kuin kentältä tulevat käsi- teltäväksi johdettavat vedet. Kenttien ympärille rakennetaan reunaojat, joista tulevat puh- taat vedet johdetaan ympäristöön. Kentän länsipuolella reunaoja on yhteinen ohikulkevan tien kanssa.
Satama
Sunilan tehtailla on oma satama tehtaan välittömässä läheisyydessä. Osa satama-alueesta on Kotkan kaupungin omistuksessa ja käytössä. Hakijan omistaman sataman kautta ote- taan vastaan laivakuljetuksina tuleva puu ja hake sekä laivataan sellua vientiasiakkaille.
RP-kuljetus Oy vastaa satamatoimintojen käytännön toteutuksesta eli esim. vastaa puu- ja sellukuljetuksista sataman ja tehdasvarastojen välillä.
Satamassa on hakijan polttonesteiden jakelupiste. Jakelupisteessä on yksi SFS 2733
