PÄÄTÖS
Nro 113/08/2 Dnro ISY-2007-Y-90 Annettu julkipanon jälkeen
18.11.2008
ASIA Pankakosken kalanviljelylaitoksen ympäristölupa, Lieksa.
HAKIJA
Savon Taimen Oy
Pankakosken kalanviljelylaitos
Äijäniementie 7
77700 Rautalampi
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Hakemus koskee Pankakosken kalanviljelylaitoksen toiminnan jatkamista ja laajenta- mista siten, että fosforikuormituksen raja nostetaan 700 kilosta 850 kiloon. Lisäksi lai- toksella varaudutaan kolmen 50 m2:n altaan rakentamiseen.
Laitos sijaitsee Lieksan kaupungin Pankakosken kylässä Lieksanjoen Pyörteen lahden rannalla hakijan vuokraamilla tiloilla Pankakoski RN:o 110:0 ja Hiomo RN:o 105:166.
ASIAN VIREILLETULO
Hakemus on tullut vireille 30.3.2007 ja sitä on täydennetty 8.8.2007 ja 19.9.2007.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN
Pankakosken kalankasvatuslaitosta koskevan Itä-Suomen vesioikeuden 29.5.1998 an- taman päätöksen nro 26/98/3 mukaan luvan saajan oli pantava vireille hakemus 31.3.2007 mennessä, mikäli aikoo jatkaa kalankasvatusta. Hakemus käsitellään ympä- ristönsuojelulain ja veden laitokselle johtamisen osalta vesilain mukaisena asiana.
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin kohdan 11 c) mukaan kalanviljelylai- toksella on oltava ympäristölupa, kun toiminnassa käytetään kuivarehua vähintään 2000 kg/a tai kalan lisäkasvu on vähintään 2000 kg/a.
Ympäristölupavirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin kohdan 6) no- jalla toimivaltainen viranomainen kalankasvatusta koskevassa asiassa.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Itä-Suomen vesioikeus on tehnyt 29.5.1998 päätöksen nro 26/98/3, joka koskee Pan- kakosken kalankasvatuslaitoksen lupaehtojen tarkistamista. Luvan mukaan Lieksan- joesta saa ottaa vettä enintään 2,0 m3/s. Vuodesta 2004 alkaen laitoksen fosforipäästö vesistöön sai olla enintään 700 kg/a. Kasvatettavien kalojen lisäkasvu on noin 100 000 kg vuodessa.
Alueella on 18.11.1977 vahvistettu asemakaava. Laitos sijaitsee kartonkitehtaan alu- eella. Pyörteen vesialue on kaavoitettu teollisuusalueeksi.
YMPÄRISTÖOLOSUHTEET
Alapuolinen vesistö ja sitä kuormittavat toiminnat
Laitos sijaitsee Lieksanjoen varrella entisessä koskiuomassa. Lieksanjoki kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen ja Lieksanjoen valuma-alueeseen (4.42). Joki saa alkunsa Venäjän puolelta. Yläpuolisen valuma-alueen koko on 8 276 km2. Lieksanjoen keski- virtaama on 96 m3/s, keskiylivirtaama 350 m3/s ja keskialivirtaama 33 m3/s.
Pankakosken voimalaitos estää kalan luontaisen nousun Pielisestä Pankajärveen.
Myöskään veneliikenne ei ole mahdollista. Voimalaitoksella on Lieksanjoen ja Panka- järven säännöstelyoikeus, jolla on vaikutusta Lieksanjoen virtaamiin.
Kalanviljelylaitoksen poistovedet johdetaan Lieksanjoen Tehtaanlahteen Pyörteen alu- eelle, joka on tehtaan entinen jälkiselkeytysallas.
Lieksanjoen varrella on jonkin verran asutusta ja maataloutta. Kalanviljelylaitoksen ylä- ja alapuolinen valuma-alue on etupäässä maa- ja metsätalousaluetta. Laitoksen alapuolisen alueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse yleisiä vedenottamoita, ylei- siä uimarantoja tai virkistysalueita.
Laitoksen vaikutusalueella ei ole luonnonsuojelualueita.
Veden laatu
Lieksanjoen veden happitilanne on ollut vuosina 1990 – 2003 tyydyttävä ja keskimää- räisessä happitilanteessa on havaittavissa tarkkailujakson lopulla jonkin verran kohen- tumista. Veden fosforipitoisuus on ollut melko pieni kaikilla havaintopaikoilla ja myös alueelliset erot ovat olleet pieniä.
Lieksanjoessa pohjaeläinmassat ovat olleet 1980-luvulta lähtien suurempia Pankakos- ken alapuolella verrattuna yläpuolisiin vertailualueisiin, mikä ilmentää jonkinasteista rehevöitymistä tehtaan alapuolisella jokiosuudella. Biomassaerot ovat kuitenkin ka- ventuneet.
Pielisen havaintopaikoilla vesi on ollut vuosina 1991 – 2003 melko hyvälaatuista. Ve- den ravinnepitoisuuksissa on havaittu ainoastaan vähäisiä eroja eri havaintopaikkojen välillä. Pienimmät fosforipitoisuudet on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta mi- tattu uloimmalta havaintopaikalta. Kohonneita pitoisuuksia on mitattu pohjanläheises- tä vesikerroksesta lähinnä huonon happitilanteen aikana kerrostuneisuuskausien lopul- la.
Kasviplanktonin perustuotantokyvyn ja klorofylliarvojen perusteella 80-luvulla Pieli- sen Mönninselkä oli pääosin lievästi rehevä vesialue. Tuotantokyky kasvoi kuitenkin huomattavasti ja vuonna 1989 Lieksanjoen lähimmät vesialueet olivat jo reheviä. 90- luvulla tuotantokyky pienentyi kaikilla havaintopaikoilla ja vuoden 2003 tulosten pe- rusteella Mönninselkä kuuluu lievästi rehevään tai lähes karuun luokkaan.
Kasviplanktonin biomassa oli vuonna 2002 hieman pienempi kuin edellisten tutkimus- ten aikana vuosina 1987, 1993 ja 1999, jolloin alue luokiteltiin lievästi reheväksi vesi- alueeksi. Vuonna 2002 levämäärät ilmensivät karua vesialuetta. Huolimatta pienenty- neestä kasviplankton biomassasta lajikoostumuksessa on edelleen havaittavissa kuor- mituksen vaikutus.
Pielisen pohjaeläinbiomassat ovat pääsääntöisesti olleet suurimmat kolmella Lieksan kaupunkia lähinnä olevalla havaintopaikalla ja pienimmät Lieksasta kauimpana sijait- sevalla vertailualueella.
Lieksanjoen ja Pielisen vesi on pintavesien käyttökelpoisuuden arvioinnissa käytetty- jen kokonaisfosforin ja näkösyvyyden luokkarajojen mukaan hyvään luokkaan kuulu- va. Veden laatua heikentää edelleen hajakuormitus sekä asuma- ja teollisuusvesien vaikutus.
Kalasto ja kalastus
Tiedot kalastosta ja kalastuksesta perustuvat kirjanpitokalastukseen Mönninselällä ja kalastustiedusteluun Mönninselällä ja Lieksanjoella.
Suurimmat saalisosuudet Lieksanjoella ja Mönninselällä muodostavat hauki, kuha ja ahven. Mönninselällä saatiin aiemmin paljon myös muikkua. Mönninselän kokonais- saaliista muikun osuus on laskenut selvästi ja kuhan osuus kasvanut. Muutokset kala- kannoissa ovat olleet vähäisiä ja selitettävissä pitkälti kalastustapojen muutoksilla.
Muutokset järvilohen ja –taimenen sekä kuhan kannoissa ovat pitkälti selitettävissä is- tutusten vaikutuksella.
Selvin muutos kalastuksessa Mönninselällä on muikkuverkkojen käytön väheneminen.
Harvempien verkkojen ja katiskan käyttö on pysynyt melko ennallaan. Lieksanjoella verkkopyynti on vähentynyt, mutta katiskojen käyttö on lisääntynyt.
Suurimmaksi haitaksi kalastukselle on koettu pyydysten likaantuminen. Myös sään- nöstelyn on koettu haittaavan kalastusta.
TOIMINTA, PÄÄSTÖT JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
Yleiskuvaus toiminnasta ja laitoksen rakenteet
Pankakosken laitos on aloittanut toimintansa vuonna 1965. Savon Taimen Oy on vuokrannut laitoksen vuonna 1995.
Laitoksella kasvatetaan eri ikäluokkia kirjolohta, taimenta ja lohta. Laitoksella on per- kaamo. Laitoksen kalojen lisäkasvu on ollut viime vuosina hieman alle 90 000 kg vuo- dessa. Tuotantoa on tarkoitus kasvattaa siten, että lisäkasvu olisi 115 000 – 125 000 kg vuodessa. Perattavien kalojen määrä olisi 25 000 - 75 000 kiloa vuodessa ja loput is- tukaspoikasia.
Toiminnan laajennuttua kalojen ruokintaan käytetään vuodessa noin 140 000 kg kui- varehua, joka sisältää typpeä noin 10 500 kg ja fosforia 1 330 kg.
Laitoksella käytettävä vähäfosforinen kuivarehu sisältää keskimäärin fosforia 0,92 % ja typpeä 7,5 %. Pienpoikasten rehu sisältää fosforia ja typpeä enemmän kuin ruoka- kalatuotannossa käytettävä rehu. Kalat ruokitaan valvotusti tietokone- ja ajastinohja- tuilla ruokinta-automaateilla. Maa-altaissa kasvatettavia kaloja ruokitaan myös käsin ja pendeleillä.
Laitoksella käytetyn rehun määrä, kalojen kasvu ja rehukerroin vuosina 2002 – 2006:
Vuosi Rehumäärä kg/a
Kasvu kg/a
Rehukerroin
2002 110 646 85 112 1,30
2003 89 478 87 809 1,02
2004 95 486 87 000 1,10
2005 106 458 88 504 1,20
2006 109 913 85 235 1,29
Kasvatusmäärät on laskettu laitokselta poiskuljetettujen kalojen määrän mukaan. Suu- rin osa laitoksen tuotannosta myydään laitokselta vasta kasvatuskautta seuraavana ke- vättalvena tai keväänä. Kalat laihtuvat talviaikaan 5 - 10 %, joten todellinen lisäkasvu on hieman esitettyä suurempi.
Laitoksella on viisi maa-allasta, joiden yhteispinta-ala on 9 370 m2 ja tilavuus 24 350 m3. Kahden betonialtaan yhteispinta-ala on 530 m2 ja tilavuus 500 m3. Hallissa 1 on yhdeksän 28 m2:n kokoista muoviallasta. Niiden yhteinen pinta-ala on 252 m2 ja tilavuus 315 m3. Hallissa 2 on kuusi 50 m2:n muoviallasta. Niiden yhteinen pinta-ala on 300 m2 ja tilavuus 360 m3. Laitos varautuu rakentamaan kolme uutta 50 m2:n muo- viallasta, jotka varustetaan lietteenpoistojärjestelmällä. Lujitemuovialtaat ovat itse- puhdistuvia ja niistä voidaan poistaa lietettä erillistä putkistoa pitkin jatkokäsittelyyn.
Tuotanto uusissa altaissa on 4 000 - 5 000 kg kalanpoikasia vuodessa, mikä sisältyy kokonaistuotantomääriin.
Perkaamo
Perattava kalamäärä on 25 000 - 75 000 kg vuodessa. Perkaamo on toiminnassa ympä- rivuoden, mutta pääosa kalasta perataan helmikuusta huhtikuuhun.
Kalat tuodaan perkaamoon elävinä ja sijoitetaan allashalliin, jossa ne ovat virtaavassa vedessä aina perkaukseen saakka. Kalojen verestys tehdään verestyssäiliöissä, josta verivesi samoin kuin perkauksessa käytettävä vesi johdetaan kartonkitehtaan jätevesi-
verkkoon ja edelleen Lieksan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Verivesiä syntyy 25 - 75 m3 vuodessa. Käyttövesi otetaan vesijohtoverkosta.
Kalat perataan käsin, jäähdytetään tarvittaessa, pakataan styrox-laatikoihin ja jäite- tään, minkä jälkeen ne siirretään kylmiöön.
Laitoksen vesien johtaminen ja käsittely
Laitos saa voimassa olevan luvan mukaan ottaa vettä Lieksanjoesta enintään 2,0 m3/s.
Vesi johdetaan painovoimaisesti padon yläpuolelta laitokselle. Veden käyttömäärä vaihtelee vuoden aikojen mukaan. Talvella käyttömäärä on noin 0,8 m3/s ja kalamas- san kasvaessa määrä nousee jo kesäkuun alusta 2,0 m3/s. Laitoksen ohi Pyörteenlah- teen juoksutetaan aina vähintään yksi kolmasosa kalanviljelylaitoksella käytettävästä vesimäärästä. Laitokselta poistuva vesi johdetaan mittapadon kautta Pyörteenlahteen.
Laitoksen ohi juoksutettavan veden määrä luetaan tehtaan vedenottamossa sijaitsevien kolmen ylisyöksypadon mitta-asteikosta.
Vesi laitokselle johdetaan Pankakosken päähaaraan rakennetun maapadon lävitse te- räsbetonitunnelia pitkin. Osa vedestä johdetaan uusittua putkistoa pitkin vesitystorniin ja sieltä pyöröaltaille sekä kahdelle betonialtaalle (B4, B59) ja maa-altaalle (M3). Näi- den kaikkien käyttämä vesi poistuu putkistoja pitkin maa-altaaseen (M4). Suurin osa käyttövedestä johdetaan ensin maa-altaalle M1, josta edelleen maa-altaiden M2 ja M4 kautta maa-altaalle M5. Pyöröaltaiden käyttämä vesimäärä on noin 270 l/s, betonial- taiden noin 30 l/s ja M3:n noin 40 l/s.
Kasvatushallin altaat ovat itsepuhdistuvia lujitemuovialtaita, joista käyttövesi poistuu ns. pintapoistoputken kautta takaisin vesistöön ja altaaseen jäävä liete kulkeutuu al- taan keskelle, mistä se poistetaan kasvatuskauden aikana päivittäin lieteputkistoa pit- kin saostusaltaaseen. Saostusaltaaseen johdettavaan veteen lisätään saostuskemikaalia (alumiinikloridia) noin 1 kg/m3. Kirkaste pumpataan turvesuodattimelle ja sieltä edel- leen laitoksen poistovesiputkistoon. Saostusaltaaseen saostuva liete ajetaan jäteveden- puhdistamolle ja turvesuodattimen turve vaihdetaan vuosittain.
Pienistä maa- ja betonialtaista liete poistetaan 1 - 2 kertaa vuodessa kuivatyönä. Isois- ta maa-altaista lietettä poistetaan veden alta pumppaamalla paikoista, joihin lietettä kerääntyy, 2 - 3 kertaa kasvatuskauden aikana. Lietevesi pumpataan saostusaltaaseen ja käsitellään samalla tavalla kuin kasvatushallista poistettava lietevesi. Lisäksi maa- altaat puhdistetaan kuivatyönä 2 - 3 vuoden välein.
Yksittäisen maa-altaan vesitys voidaan tilapäisesti sulkea puhdistuksen ajaksi, ilman että se keskeyttäisi muiden altaiden vesityksen. Turvesuodattimelle johdetaan vesiä noin 400 m3 vuodessa eli noin 20 m3 viikossa. Muiden yhtiön laitosten tarkkailujen perusteella veden fosforipitoisuus turvesuodatuksen jälkeen on 3 000 - 4 000 µg/l.
Fosforipäästö turvesuodattimelta olisi näin ollen 1,5 - 2,0 kg/v. Turvesuodattimen päästöjä ei tarkkailla.
Jätteet, kemikaalit ja varastointi
Toiminnassa syntyy vuodessa noin 3 000 kappaletta rehusäkkejä, jotka toimitetaan kaatopaikalle. Muu pakkausmateriaali kierrätetään soveltuvin osin. Talousjätettä syn- tyy noin 4 m3 vuodessa ja se toimitetaan kaatopaikalle. Kuolleet kalat noin 5 000 kg vuodessa hapotetaan umpisäiliöissä ja viedään kaatopaikalle käsiteltäväksi jätehuolto- viranomaisten ohjeiden mukaisesti (kompostointi/hautaaminen). Ongelmajätteet, ku- ten paristot, akut, loisteputket, kuljetetaan kunnan keräyspisteeseen.
Perkaamolla syntyvät perkausjätteet 3 - 8 t vuodessa hapotetaan muurahaishapolla ja toimitetaan turkiseläinten rehuksi.
Turvesuodattimen turve 100 - 150 m3 toimitetaan kysynnän mukaan virherrakentami- seen (esim. nurmialueiden pohjat) tai maanparannusaineeksi.
Laitoksella käytetään formaliinia noin 100 l vuodessa ja merisuolaa.
Rehu varastoidaan kuivavarastossa säkeissä.
Päästöt
Kalanviljelylaitoksen fosforikuormitus, kuormituksen raja-arvo ja ominaiskuormitus vuosina 2002 – 2006:
Fosforipäästö kg/a
Kuormitusraja kg/a
Ominaiskuormitus gP/kala-kg
2002 632 800 7,4
2003 451 800 5,1
2004 600 700 6,9
2005 676 700 7,6
2006 713 700 8,1
Toiminnan laajennuksen jälkeen fosforipäästö olisi 850 kg vuodessa. Laitoksella on kuormituslaskenta, joka perustuu tulevan ja lähtevän veden fosforipitoisuuksiin sekä tarkkaan virtaamatietoon. Fosforikuormituksen nousu 150 kg:lla johtaa vuorokausi- päästön nousuun 1,9 – 2,0 kilosta noin 2,3 kiloon.
Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön
Lieksanjoesta havaittavasta vuotuisesta fosforimäärästä ja Lieksanjoen kautta purkau- tuvasta fosforikuormituksesta on noin 2 % kalanviljelylaitoksen aiheuttamaa. Laitok- sen toiminta on aiheuttanut 10 – 28 µg/l fosforin pitoisuuslisän laitokselta Pyörteeseen poistuvaan veteen. Lieksanjoessa ei pitoisuuden lisäystä enää havaita, koska lai- menemisolosuhteet ovat erinomaiset. Fosforipäästön ylärajan nostaminen 850 kiloon vuodessa merkitsisi noin 0,2 – 0,6 µg/l pitoisuuden nousun laitokselta Pyörteeseen poistuvaan veteen. Mönninselällä ei fosforikuormituksen vaikutuksia havaita. Liek- sanjoen ja Mönninselän veden laadun määrittää valuma-alueen hajakuormitus, joka vastaa noin 97 % mitatusta kokonaisfosforista.
Kalataloudellisten tarkkailujen perusteella pistekuormittajien mahdollisesti aiheutta- mat kalataloushaitat ovat vähäisiä eikä niitä ole voinut selvästi havaita. Sekä ko- konais- että hehtaarisaalis ovat laskeneet Mönninselällä. Saaliin pienenemiseen on
syynä muikkukantojen taantuminen. Suurimmaksi haitaksi on koettu verkkojen li- kaantuminen, mikä on humuspitoisissa vesissä tavanomaista.
Mahdollisuudet vesistökuormituksen alentamiseen ja paras käyttökelpoinen tekniikka
Laitoksella noudatetaan ympäristön kannalta teknisesti ja taloudellisesti parasta mah- dollista tuotettavien kalalajien viljelyyn soveltuvaa tekniikkaa ja käytäntöä.
Laitoksen kuormitus pidetään mahdollisimman pienenä pitämällä kalojen elinolosuh- teet mahdollisimman hyvinä, käyttämällä kalojen ravinne- ja terveysvaatimukset huomioiden mahdollisimman vähäfosforista, myös pienille kalanpoikasille sopivaa korkeatasoista rehua, pitämällä kalojen ruokinta optimaalisena atk- ja ajastinohjatulla ruokintajärjestelmillä ja ruokinnan tarkkailulla, poistamalla poikaskasvatusaltaisiin kertyvä liete kasvukaudella päivittäin lietteenpoistojärjestelmän kautta, johtamalla lie- tevesi laskeutuksen kautta ja käsittelemällä jätteet asianmukaisesti.
TARKKAILU
Kuormitus- ja laitostarkkailu tehdään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen 3.9.1998 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan.
Laitoksella pidetään käyttöpäiväkirjaa, johon merkitään käytetty vesimäärä, ohijuok- sutettu vesimäärä, laitokselle tuotujen ja poissiirrettyjen kalojen määrät, kalakuolemat ja kuolleiden kalojen määrä, käytetty rehumäärä viikoittain, altaista poistetun lietteen määrä sekä tieto sellaisista tapahtumista, jotka vaikuttavat poistovesien laatuun, kalo- jen hoitoon käytettyjen kemikaalien ja mahdollisten lääkkeiden ja rokotteiden laatu ja määrä sekä todetut kalataudit. Laitoksella käytetyn veden määrä merkataan päiväkir- jaan toukokuusta lokakuuhun päivittäin ja muuna aikana viikoittain.
Tulo- ja poistovedestä otetaan kasvatuskauden (1.5. – 31.10.) aikana seitsemän vuoro- kauden pituinen kokoomanäyte joka toinen viikko. Poistoveden kokoomanäyte muo- dostuu vuorokauden mittaisista, automaattisella näytteenottimella otetuista kokooma- näytteistä, jotka puolestaan muodostuvat yhden tunnin välein otetuista osanäytteistä.
Tuloveden kokoomanäyte koostuu kerran vuorokaudessa otetusta osanäytteestä. Kas-
vukauden ulkopuolella viikon mittaiset kokoomanäytteet otetaan kerran kuussa. Kas- vatuskaudella näytteenottojaksoja on 13 ja kasvatuskauden ulkopuolella 6.
Kuormitustarkkailun tulokset raportoidaan viimeistään kuukauden kuluessa näyt- teenotosta ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristölautakunnalle. Lisäk- si laaditaan vuosittain yhteenvetoraportti.
Vesistötarkkailu ehdotetaan suoritettavaksi yhteistarkkailuna alueen muiden piste- kuormittajien kanssa. Ympäristökeskus on hyväksynyt 2.2.1999 Lieksanjoen ja Pieli- sen Mönninselän vesistön yhteistarkkailuohjelman. Fysikaalis-kemiallisen tarkkailun näytteet otetaan Lieksan- ja Mähkönjoesta maaliskuussa, touko-kesäkuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa. Mönninselältä näytteet otetaan maaliskuussa ja elokuussa. Joki- alueella on kuusi näytteenottopaikkaa ja järvellä neljä. Kasviplankton, klorofylli-a ja perustuotantokyky sekä pohjaeläinselvitys tehdään joka kolmas vuosi. Tarkkailuoh- jelman sisältö sovitaan ympäristökeskuksen kanssa ja sitä voidaan muuttaa ympäristö- keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Tulokset raportoidaan kuukauden kuluessa näytteenotosta ympäristökeskukselle ja ympäristölautakunnalle.
Kalastotarkkailu esitetään jatkettavaksi yhteistarkkailun muiden tarkkailuvelvollisten kanssa voimassa olevan ohjelman mukaisesti. Pohjois-Karjalan TE-keskus on hyväk- synyt 26.4.1999 Pankakosken kalaviljelylaitoksen kalataloudellisen tarkkailuohjel- man. Kalastustiedustelulla ja kirjanpitokalastuksella selvitetään kalastusolojen muu- toksia ja vaikutuksia kalastoon ja kalastuksen. Kirjanpitokalastus toteutetaan jatkuva- na ja kalastustiedustelu joka viides vuosi.
HAKIJAN ESITYS KESKEISIKSI LUPAEHDOIKSI
Hakija hakee muutosta voimassaolevaan lupaan siten, että fosforikuormitus on enin- tään 850 kg vuodessa.
HAKEMUKSEN KÄSITTELY
Hakemuksesta tiedottaminen
Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Lieksan kau- pungissa 1.11. – 3.12.2007 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Hakemusta kos- keva ilmoitus on julkaistu 1.11.2007 Lieksan Lehdessä.
Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselta, Poh- jois-Karjalan TE-keskukselta, Lieksan kaupungin ympäristön- ja terveydensuojeluvi- ranomaisilta ja Lieksan kaupungilta.
Lausunnot
1. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vaatii, että toiminnasta aiheutuva fosforipäästö saa olla enintään 700 kg vuodessa. Vaikka vaikutukset ovat olleet vähäiset, laitoksen fosforipäästö on 64 % pistekuormittajien kokonaispäästöstä. Laitoksen ominaiskuor- mitus on ollut suurempi kuin kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeen mukaisesti olisi tavoiteltavaa (6 g fosforia tuotettua kalakiloa kohden). Kasvatusaltaista osa eli lujite- muoviset pyöröaltaat ja niiden talteenottojärjestelmä täyttää ympäristökuormituksen kannalta hyvän kalanviljelytekniikan kriteerit. Maa-altaissa puhdistusta ja samalla kasvatusolosuhteita ei voida toteuttaa parhaan käytettävissä olevan kalankasvatustek- niikan mukaisesti. Tämä saattaa olla syynä suhteellisen huonoon ominaiskuormitusar- voon. Pankakosken kalanviljelylaitoksella on teknisesti mahdollista vähentää laitoksen ominaiskuormitusta nykyisestä ja tätä kautta lisätä laitoksella tuotettavaa kalamäärää ilman, että vesistöön johdettava kokonaispäästö kasvaa.
Turvesuodatuksesta tulevia vesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön. Ne tulee johtaa lai- toksen vesikiertoon laitoksella olevan päästömittauspisteen yläpuolelle siten, että myös turvesuodattimelta poistuvat vedet ovat mukana laitoksen päästömittauksessa.
Jätteistä tulee olla kirjanpito, josta ilmenee jätteiden laji, laatu, määrä, käsittely- ja hyödyntämistavat, vastaanottaja/kuljettaja ja sijoituspaikka. Kirjanpito on säilytettävä vähintään kolme vuotta ja on pyydettäessä esitettävä asianomaisille valvontaviran-
omaisille. Jätekirjanpidosta tulee toimittaa yhteenvetotiedot ympäristökeskukselle lai- toksen toimintaa koskevan vuosiraportin yhteydessä.
Laitoksen vesistövaikutusten tarkkailu toteutetaan yhteistarkkailuna vaikutusalueen muiden pistekuormittajien kanssa ympäristökeskuksen erikseen hyväksymän tarkkai- luohjelman mukaisesti. Hakijan tulee mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta vel- voittaa osaltaan saattamaan ohjelman uudistaminen vireille hyvissä ajoin ennen vuo- den 2008 loppua.
Hakijan tulee toimittaa kuukauden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta ympäristö- keskuksen tarkastettavaksi laitoksen toiminnan ja päästöjen tarkkailuohjelma korjattu- na vastaamaan lupapäätöksessä mahdollisesti annettavia tarkkailua koskevia määräyk- siä ja tarkennuksia.
Koska laitos ei kaikilta osin ole parhaan kalankasvatustekniikan mukainen, pitää ym- päristökeskus hakijan esitystä vuoteen 2020 ulottuvasta luvan voimassaoloajasta liian pitkänä.
Tarkistettavana olevan luvan määräyksen 8 mukaan lupahakemukseen tuli liittää jäte- vesipäästön edelleen pienentämistä koskeva suunnitelma kustannusarvioineen. Tätä ei ole esitetty, joten tältä osin hakemus on puutteellinen.
2. Pohjois-Karjalan TE-keskus vaatii, että laitoksen fosforikuormitusta ei lisätä. Laitos on alueen suurin fosforin pistekuormittaja. Kuormituksen vaikutusalue on kalatalou- dellisesti tärkeä vesistö. Hakijan esittämä kalatuotannon lisäys voidaan saavuttaa ny- kyisellä kuormitustasolla ominaiskuormitusta pienentämällä eli mm. tehostamalla lai- tokselta johdettavan veden puhdistusta.
Uuteen lupaan tulee sisällyttää kalatalousvelvoite kompensoimaan kuormituksen vai- kutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia haittoja. Purkuvesistöön tulee istut- taa vuosittain 2 500 kappaletta keskipainoltaan yli 300 g:n painoisia kolmivuotiaita järvitaimenia. Toissijaisesti on maksettava 5 000 euron suuruinen kalatalousmaksu.
Jätevesien vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava TE-keskuksen hyväk- symällä tavalla. Kalataloustarkkailu on pyrittävä toteuttamaan yhteistarkkailuna.
Hakijan tulee selvittää, voitaisiinko käytössä olevaa jätevesien puhdistustekniikkaa parantaa nykyisestään.
3. Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu ravinnekuormituksen kasvua. Fosforipäästö saa olla enintään 700 kg/a. Omi- naiskuormitus ei saa ylittää vesiensuojelun tavoiteohjelmassa esitettyä tavoitearvoa 7 g fosforia tuotettua kalakiloa kohti. Laitoksen toimintaa ja päästöjen hallintaa on pa- rannettava niin, että se vastaa ympäristönsuojelulaissa edellytettyä parasta käyttökel- poista tekniikkaa.
Turvesuodattimelta lähtevä vesi on johdettava nykyisen pyöröaltaan mittapadon ja näytteenottopisteen kautta. Vaihtoehtoisesti turvesuodattimen jälkeen on tehtävä oma mittapato ja näytteenottopiste niin, että myös näistä vesistä aiheutuvaa kuormitusta voidaan seurata.
Isojen maa-altaiden lietteen poistoa tulee tehostaa niin, että liete poistetaan vuosittain.
Perkausjätteen ja kuolleiden kalojen käsittelyssä on noudatettava sivutuoteasetuksen ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1374/2004 määräyksiä. Kalanperkausjätteet ja kuolleet kalat on toimitettava Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymään laitok- seen.
Vesistövaikutusten tarkkailua on järkevää jatkaa yhteistarkkailuna. Käyttö- ja kuormi- tustarkkailutulokset ja niiden vuosittaiset yhteenvedot on toimitettava ympäristökes- kuksen lisäksi myös Lieksan ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Ympäristönsuojeluviranomaiselle on kesällä 2006 tehty valitus, jonka mukaan veden pinnassa on ollut rasvaista haisevaa jätettä. Sen epäiltiin olevan peräisin kalanviljely- laitokselta. Myös siitä on valitettu, että laitoksesta aiheutuu hajuhaittaa Hangaspuron alueelle.
4. Lieksan kaupunginhallitus yhtyy rakennus- ja ympäristölautakunnan asiasta anta- maan lausuntoon.
Muistutukset
1. Pielisen kalastusalue vastustaa vuotuisen fosforikuormituksen lisäämistä 700 kilos- ta 850 kiloon. Kuormitusta ei tulisi lisätä, vaan pienentää ominaiskuormitusta paran- tamalla kala-altaissa syntyvän lietteen puhdistustekniikkaa ja kalojen kasvun opti- mointia. Kuormitusta voitaisiin alentaa pinnoittamalla maa-altaat tai korvaamalla ne betoni/muovialtailla, joista liete on mahdollista saada nykytekniikalla tehokkaasti pois.
Lisäksi on asetettava kalataloudellinen tarkkailuvelvoite ja kalataloudelle aiheutuvien haittojen kompensointivelvoite (kalatalousmaksu).
2. AA (Törmälä RN:o 29:37) vaatii, että kalankasvatustoiminnan lupaa ei jatketa, eikä varsinkaan toiminnan laajentamislupaa myönnetä. Kalankasvatuslaitoksen toiminnan aikana on vesistössä tapahtunut muutoksia, kuten vesistön rehevöitymistä. Veden pin- nalla on toistuvasti ollut laajoja öljymäisiä lauttoja, jotka tarttuvat kiinni rantakasvei- hin ja laituriin. Hakijakin on myöntänyt, että lautta on todennäköisesti peräisin kalan rehusta. Vesinäytteen perusteella Lieksan Elintarvikevirasto on todennut näytteessä olevan todennäköisesti kalanrehun joukossa olevaa öljyä. Toiminnan laajenemisen myötä vaikutukset vesistöön lisääntyisivät ja mahdollisuudet vesistön virkistyskäyt- töön huononisivat.
3. Lieksan kalastuskunta ei vastusta tuotantomäärän lisäämistä, mikäli Lieksanjokeen päästettävä fosforikuormitus ei nouse nykyisestään. Suhteellisen pienillä investoin- neilla olisi jopa nykyiset lupaehdot mahdollista alittaa. Lieksanjoen suualue, Mönnin- selkä, on lieksalaisille merkittävä kalastus- ja virkistäytymisalue, joka on jo jossain määrin rehevöitynyt johtuen yläpuoliseen vesistöön lasketuista päästöistä.
Lisäksi on asetettava tarkkailuvelvoite ja kalataloudelle aiheutuvien haittojen kompen- saatiovelvoite (kalatalousmaksu).
HAKIJAN SELITYS
Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on esittänyt, että hakemus on ollut puutteellinen, koska hakemuksessa ei ole esitetty jätevesipäästön edelleen pienentämistä koskevaa suunnitelmaa kustannusarvioineen. Ympäristökeskuksen huomautus on aiheeton. Ha- kija on todennut hakemuksen kohdassa 7, että vesistöpäästöjä pyritään pienentämään laitoksen huolellisella hoidolla, ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdolli- simman vähän ravinteita sisältäviä, mutta laitoksella tuotettaville kaloille ja kalakoolle soveltuvia rehuja. Tutkimusten mukaan kirjolohenkasvatuksen ravinnepäästöjä voi- daan vähentää parhaiten kehittämällä rehujen koostumusta ja ruokintamenetelmiä.
Rehujen kehittäminen on myös RKTL:n viimeisimpien tutkimusten mukaan taloudel- lisesti edullisin tapa vähentää ravinnekuormitusta. Laitoksen tuotannon rakenne huo- mioiden laitoksen toiminta edustaa teknisesti ja taloudellisesti ympäristön kannalta pa- rasta tekniikkaa ja käytäntöä.
Hakija on vähentänyt päästöjä lupakaudella lupaehtojen mukaisesti siten, että fosfori- päästö on voimassa olevan luvan mukainen eli 700 kg/a. Päästöjä on vähennetty pää- asiassa tuotantoa vähentämällä, mikä käy ilmi hakemuksessa esitetyissä tuotantomää- rissä. Päästöjen vähentämissuunnitelmaa ei ole tehty, sillä edellisen lupakauden lopus- sa vuonna 1995 - 1996 tehdyt poikasallasinvestoinnit ja ruokinnan automatisointiin liittyvät toimenpiteet tähtäsivät tulevan lupakauden (1997 – 2006) aikaisiin päästöjen vähentämisiin.
Nykyisellä lupajaksolla on toteutettu veden johtamisessa muutoksia, joiden tavoittee- na on ollut jakaa käytettävissä oleva vesimäärä kasvatusaltaisiin oikeassa suhteessa al- taissa tuotettavien kalojen koon ja biomassan tarpeiden mukaan. Riittävä veden saanti lisää kalojen hyvinvointia ja pienentää rehukerrointa, mikä johtaa pienempiin omi- naiskuormituksiin. Toteutetut muutokset pitävät sisällään mm. vedenjakotornin sekä lisävesitysputket altaille.
Nykyisten maa-altaiden korvaaminen keinoaltailla isojen kirjolohien ja pyyntikokois- ten taimenten tuotannossa ei ole taloudellisesti mahdollista.
Huomattava osa laitoksen tuotannosta on onkikokoista kirjolohta. Laitoksen ruokaka- latuotanto perataan vasta kevättalvisin ja alkukeväällä. Kalanpoikasista suurin osa toimitetaan asiakkaille keväisin. Ilmoitetut lisäkasvuluvut perustuvat laitokselta pois- tettujen kalojen biomassaan. Kalojen talvilaihtuminen on kalan koosta ja lajista sekä talven olosuhteista riippuen n. 5 – 10 %. Mikäli laskelmissa käytettäisiin vuodenvaih- teen laskennallista kalojen biomassan määrää, pienenisivät ominaiskuormat vastaavas- ti 5 – 10 %.
Etukäteen ei voi tietää millainen tuotantokesästä tulee ja kuinka pitkälle syksyyn kas- vukausi jatkuu. Kalojen ruokintaa on pakko jatkaa, kun kasvukausi jatkuu syksyllä poikkeuksellisen pitkälle, jotta kalojen kunto ja terveydentila pysyvät hyvinä. Tästä syystä laitosten lupaehdoissa tulisi olla väljyyttä.
Laskennalliset ravinnepitoisuuksien lisäykset jäävät hyvin pieniksi hyvistä laimentu- misolosuhteista johtuen. Haetun suuruisen ravinnekuormituksen ei arvioida muuttavan vesistön yleistä käyttökelpoisuusluokkaa nykyisestä.
Kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista vain noin kolmannes on leväkasvustol- le käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähem- män. Nykyisin lähes kaikki rehut ovat soijapohjaisia.
Ympäristökeskus ja Lieksan kaupunki ovat esittäneet, että turvesuodattimen aiheutta- mat päästöt tulisi mitata.
Turvesuodatuksen läpikäyneen veden fosforipitoisuutta on mitattu yhtiöryhmän poi- kaslaitoksella (Hanka-Taimen Oy, Venekosken kvl) ja se on ollut keskimäärin 3 - 4 mg/l. Kirkasteen sisältämä fosfori näitä arvoja käyttäen on arviolta noin 1,5 - 2 kg/a, mikä vastaa noin 2 promillea haetusta fosforikuormituksesta. Ehdotettu mittapato ja kuormitusmittaus tai pumppaamon rakentaminen kirkasteen pumppaamiseksi käyttö- veden purkupaikalle tulisi huomattavan kalliiksi saavutettavaan informaatiohyötyyn nähden.
Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikkö, Pielisen kalastusalue ja Lieksan kalastuskunta ovat vaatineet kalanistutusvelvoitetta tai kalatalousmaksua ja lisäksi, et- tä laitoksen on tarkkailtava jätevesien vaikutusta kalastoon ja kalastukseen.
Hakija osallistuu kalataloustarkkailuun muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. Laitos on toteuttanut kalataloustarkkailua TE-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti ny- kyisen lupajakson aikana ja tulosten mukaan laitoksen toiminnan ei voida osoittaa ai- heuttavan haittoja Lieksanjoessa tai Mönninselällä.
Laitoksen aikaisemmissa luvissa kuormitusrajat ovat olleet nykyistä huomattavasti suuremmat, jopa 1200 kg fosforia vuodessa. Tällöin ei ole todettu aiheutuvan korvat- tavaa haittaa eikä kalatalousmaksua ole määrätty. Koska mitkään selvitykset eivät osoita, että laitoksen toiminta aiheuttaisi haittaa, vaatimus kalatalousmaksusta ja/tai velvoiteistutuksista ovat aiheettomia.
Muistutuksessa 2 on tuotu esille Pyörteen jälkiselkeytysaltaassa vuonna 2006 esiinty- neen öljymäisen lautan. Tähän viitataan myös Lieksan kaupungin rakennus- ja ympä- ristölautakunnan lausunnossa. Muistuttajan omistama kiinteistö sijaitsee Hangaspuron alueella kalanviljelylaitosta vastapäätä Pyörteen lahdessa kartonkitehtaan entisen jäl- kiselkeytysaltaan rannalla. Muistuttajan kiinteistön kohdalle laskee myös Hangaspuro.
On mahdollista, että poikkeuksellisen lämpimien jaksojen aikana kalanrehusta voi liueta siinä olevaa kalaöljyä. Mikäli rehun laatu täyttää asetetut laatuvaatimukset, ei näin pitäisi tapahtua. Rehusta mahdollisesti irtoava kalaöljy haihtuu nopeasti vedeksi ja hiilidioksidiksi, eikä sen pitäisi aiheuttaa ongelmia.
Lieksanjoen vesi on voimakkaasti humuspitoista. Virratessaan koskipaikkojen läpi ve- si muodostaa vaahtoa ja vaahdon hajotessa esiintyy myöskin öljymäistä kalvoa. Myös veden mukana kulkeva siitepöly aiheuttaa ajoittain öljymäistä kalvoa. Kyseinen ilmiö on havaittavissa myös laitoksen tulovedessä.
Siihen, voiko öljymäinen lautta olla peräisin kalanviljelylaitokselta ei hakija ottaa kan- ta, mutta toteaa, että ei ole kuullut muualta vastaavasta ongelmasta.
Edellä olevaan viitaten hakija katsoo, että sillä ei ole perustetta muuttaa hakemusta, vaan laitokselle tulisi myöntää hakemuksen mukainen ympäristölupa kalankasvatus- toiminnan jatkamista varten.
MERKINTÄ
Ympäristölupavirasto on ratkaissut samanaikaisesti Lieksan kaupungin jätevedenpuh- distamon ympäristölupa-asian dnro ISY-2007-Y-91 ja antanut tänään sitä koskevan päätöksen nro 114/08/2.
YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU
Ympäristölupavirasto myöntää Savon Taimen Oy:lle ympäristöluvan Pankakosken ka- lanviljeylaitoksen toimintaan. Kasvatettava kalamäärä on lisäkasvuna ilmaistuna noin 100 000 kg vuodessa. Kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun määrä on noin 100 000 kg.
Ympäristölupavirasto hylkää hakemuksen vesistöön johdettavan fosforikuormituksen lisäämisen 700 kg ylittävältä osalta.
Ympäristölupavirasto myöntää Savon Taimen Oy:lle luvan veden johtamiseen Liek- sanjoesta Pankakosken kalanviljelylaitokselle ja tarpeellisten vedenottorakenteiden pi- tämisen vesistössä.
Toiminnasta aiheutuvien kalatalousvahinkojen estämiseksi määrätään istutusvelvoite.
Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta korvattavaa vahinkoa. Ennakoimat- toman vahingon varalta annetaan määräys.
LUPAMÄÄRÄYKSET
Laitoksen rakenteet
1. Kalankasvatukseen käytetään laitosalueella olevia viittä maa-allasta, kahta betonial- lasta ja 15 muoviallasta. Lisäksi laitosalueelle rakennetaan kolme uutta 50 m2:n muo- viallasta. Laitoksella kalankasvatukseen käytetty vesi johdetaan mittapadon kautta Lieksanjoen Pyörteeseen.
2. Laitoksen rakenteiden ja toimintojen sijainnit ilmenevät hakemuksen ja sen täyden- nyksen liitteenä olevista 1:250 mittakaavaisista asemapiirroksista (18.3.2007 ja täy- dennys 14.9.2007).
3. Laitoksen rakenteet ja laitteet on pidettävä kunnossa ja laitosalue siistinä.
Vesitalousmääräykset
4. Laitokselle saa johtaa vettä enintään 2,0 m3/s. Kasvatuskaudella toukokuusta loka- kuun loppuun virtaama on mitattava päivittäin ja muuna aikana kerran viikossa. Vir- taama on merkittävä käyttöpäiväkirjaan.
Laitoksen ohi Pyörteeseen on juoksutettava jatkuvasti vettä yläpuolisesta vesistöstä vähintään yksi kolmasosa kalankasvatuslaitoksella käytettävästä vesimäärästä.
Päästöt vesiin
5. Laitoksen fosforipäästö vesistöön saa olla kokonaisfosforina enintään 700 kg vuo- dessa. Fosforipäästö lasketaan kuormitustarkkailun perusteella. Laitoksen ominais- kuormitus ei saa ylittää 7 grammaa fosforia tuotettua kalakiloa kohti.
6. Kaikki laitoksella käytettävä vesi, lietteen käsittelystä johdettava vesi mukaan luki- en, on johdettava kuormitustarkkailun kautta.
7. Poikaskasvatuksessa käytettävän rehun fosforipitoisuuden tulee olla mahdollisim- man pieni. Muutoin kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa ol- la enintään 1 %. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja rehusta on poistettava pöly en- nen ruokintaa. Käytettävien rehujen määrä ja niiden fosforipitoisuus on merkittävä lai- toksen käyttöpäiväkirjaan.
8. Maa- ja betonialtaat on puhdistettava lietteestä vähintään kerran vuodessa siten, että allas tyhjennetään vedestä puhdistusta varten. Altaiden tyhjennys vedestä on tehtävä lietteen irtoamisen estämiseksi hitaasti välttäen nopeita virtaaman vaihteluita.
Maa- ja betonialtaissa on oltava lietekourut. Lietekouruista on poistettava liete kasva- tuskauden aikana vähintään kerran viikossa.
Muovialtaista on liete poistettava päivittäin kasvatuskauden aikana.
9. Altaista poistettava liete on käsiteltävä kemiallisesti saostamalla. Selkeytyksen jäl- keen vesi on johdettava turvesuodattimen kautta edelleen laitoksen poistoveteen.
Turvesuodattimen toimivuutta on tarkkailtava. Turve on vaihdettava vähintään kerran vuodessa.
Jätteet
10. Toiminnoissa on huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän.
Toiminnassa syntyvät jätteet vesien käsittelystä syntyvä liete ja turve mukaan lukien on lajiteltava ja varastoitava asianmukaisesti. Jätteiden varastoinnista ja käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa ympäristölle tai roskaantumista. Jätteet on toimitettava hyötykäyt- töön tai käsiteltäväksi jätteen tai ongelmajätteen käsittelypaikoissa. Ongelmajätteet on varastoitava erikseen siten, että niistä ei aiheudu vaaraa ympäristölle.
Kuolleet kalat on poistettava altaista mahdollisimman pian. Kuolleiden kalojen varas- tointi, kuljetus ja käsittely on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläinjätteen käsittelystä (1022/2000) säädetyllä tavalla.
Saostusaltaaseen saostuva liete ajetaan jätevedenpuhdistamolle ja turvesuodattimen turve käytetään viherrakentamiseen.
Jätteistä on pidettävä kirjaa, josta ilmenee niiden määrä, laatu ja alkuperä sekä toimi- tusaika ja -paikka.
Häiriö- ja poikkeustilanteet
11. Luvan saajan on ilmoitettava kalanviljelylaitokseen liittyvistä merkittävistä häiriö- ja poikkeustilanteista Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä järjestettävä niiden edellyttämä tarkkailu. Häi- riö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä. Havaitut viat ja häiriöteki- jät on korjattava viipymättä.
12. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja hoitotoimenpiteistä on viipymättä ilmoitet- tava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti.
Tarkkailu- ja raportointimääräykset
13. Luvan saajan on pidettävä toiminnasta käyttöpäiväkirjaa, johon on merkittävä muun muassa viikoittain käytetyt rehumäärät, rehun fosforipitoisuudet, laitokselle johdettu vesimäärä, laitokselle tuodut ja laitokselta poistetut kalamäärät, tiedot mah- dollisista kalataudeista sekä käytetyistä lääkkeistä ja kemikaaleista, tiedot lietteen poistosta ja käsittelystä, laitoksella tehdyt huoltotoimenpiteet sekä häiriötilanteet ja niiden vaikutukset ympäristöön. Käyttöpäiväkirja on säilytettävä laitoksella ja pyydet- täessä esitettävä valvontaviranomaiselle.
14. Päästötarkkailu on toteutettava hakemuksessa esitetyllä tavalla. Tarkkailua on täy- dennettävä siten, että myös lietteen käsittelystä vesistöön johdettavat vedet saadaan päästötarkkailuun mukaan. Päästötarkkailu on järjestettävä siten, että laitoksella käyte- tyn veden määrästä ja kuormituksesta sekä lietteen käsittelyn puhdistustehosta saadaan luotettavat tiedot.
Vesistövaikutuksia on tarkkailtava nykyisen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti.
Päivitetty käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuohjelma on toimitettava Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeis- tään kolmen kuukauden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
15. Vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava Pohjois- Karjalan TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Esitys tarkkailun toteuttamisesta on toimitettava Pohjois-Karjalan TE-keskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kulu- essa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
16. Tarkkailuohjelmia voidaan muuttaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Poh- jois-Karjalan TE-keskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.
17. Käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle, Pohjois-Karjalan TE-keskukselle ja Lieksan kaupungin ympä- ristönsuojeluviranomaiselle. Lisäksi tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Kalatalous- tarkkailun tulokset on toimitettava Pohjois-Karjalan TE-keskukselle ja Pielisen kalas- tusalueelle.
Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuuste- kijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Päästömittauspe- rusteisen päästön lisäksi on fosforipäästö esitettävä laskennallisena rehunkäytön ja ka- lan lisäkasvun perusteella.
Toiminnan muutos ja lopettaminen
18. Kalankasvatuslaitoksen toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista on en- nen toimenpiteitä ilmoitettava Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kau- pungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Mikäli toiminta lopetetaan lupakauden aikana, on siitä ilmoitettava ennakkoon Poh- jois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviran- omaiselle.
Kalatalousvelvoite
19. Luvan saajan on istutettava laitoksen alapuolelle Lieksanjokeen ja Pielisen Mön- ninselälle vuodesta 2009 alkaen vuosittain 1 500 kappaletta keskipainoltaan yli 300 gramman painoisia 3-vuotiaita järvitaimenia tai tätä vastaava määrä muita Pohjois- Karjalan TE-keskuksen hyväksymiä kaloja TE-keskuksen antamien ohjeiden mukai- sesti.
ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON KORVAAMINEN
Korvausta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta vahingosta, jota lupaa myönnettäessä ei ole ennakoitu aiheutuvan, voi vahingonkärsijä päätöksen lainvoiman estämättä vaa- tia ympäristönsuojelulain 72 §:n mukaisesti ympäristölupavirastolle tehtävällä hake- muksella.
LUVAN VOIMASSAOLO JA TARKISTAMINEN
Lupa on voimassa toistaiseksi. Mikäli laitoksen toimintaa on tarkoitus jatkaa vuoden 2017 jälkeen, on hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävä 1.3.2017 mennessä.
Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tark- kailutuloksista sekä selvitys laitoksen vaikutuksesta vesistön veden laatuun ja käyttö- kelpoisuuteen, muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tarvittavat suunnitelmat ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutus- aikatauluineen sekä muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset.
KORVATTAVA PÄÄTÖS
Tämä päätös korvaa lainvoiman saatuaan Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 26/98/3, 29.5.1998.
ASETUKSEN NOUDATTAMINEN
Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan es- tämättä noudatettava.
RATKAISUN PERUSTELUT
Luvan myöntäminen
Kun toimintaa harjoitetaan tässä päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudatetaan annettuja määräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla an- nettujen asetusten vaatimukset. Veden johtamisesta laitokselle ei aiheudu ennakoita- vissa olevaa vahinkoa.
Kalanviljelylaitoksen toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympä- ristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
Laitoksen vedet johdetaan Lieksanjokeen ja siitä edelleen Pielisen Mönninselkään.
Vaikka laitoksen vaikutukset ovat olleet fysikaalis-kemiallisen tarkkailun perusteella vähäiset, ovat kuormituksen vaikutukset edelleen havaittavissa biologisen seurannan tuloksista kuten pohjaeläin- ja kasviplankton biomassassa ja kasviplanktonin lajikoos- tumuksessa. Kuormituksen vaikutusalue on kalataloudellisesti tärkeä vesistö, joten vaikutuksia kalatalouteen on tarpeen tarkkailla.
Laitos on alueen suurimpia fosforin pistekuormittajia. Vaikka toiminta ei yksinään ai- heuttaisi vesistön pilaantumista, vaikutukset ovat nähtävissä yhdessä muiden kuormit- tajien kanssa. Jo aiemmin tapahtunut kuormituksen väheneminen 90-luvulta lähtien on näkynyt mm. Pielisen Mönninselän käyttökelpoisuusluokan paranemisena rehevästä lähes karuun luokkaan ja myös biomassaerojen kaventumisena. Edellä mainituista syistä laitokselta vesistöön johdettavan fosforikuormituksen lisäämiseen ei voida
myöntää lupaa. Laitoksen vuotuiseksi fosforin kuormitusrajaksi on siten määrätty 700 kg vuodessa, mikä rajoittaa laitoksen vuotuisen kasvatusmäärän nykytekniikalla noin 100 000 kiloon vuodessa. Kuormitusrajaa ylittämättä voi kalojen vuotuista kas- vua lisätä rehun fosforipitoisuuden valinnalla ja rehun käytön tarkkuuden lisäämisellä, sekä tehostamalla jätevesien puhdistusta.
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista arvioidessa on otettu huomioon lai- toksen ikä, tekniset ratkaisumahdollisuudet, vesistön muu kuormitus sekä purkualueen vesistön muu käyttö. Lujitemuoviset pyöröaltaat ja niiden talteenottojärjestelmä täyt- tävät ympäristökuormituksen kannalta hyvän kalanviljelytekniikan kriteerit. Maa- altaissa ei ole mahdollista päästä samantasoiseen kuormituksen vähenemiseen.
Luvan mukaisesti toimittaessa Pankakosken kalanviljelylaitoksen päästöistä vesistöön ei aiheudu ennalta arvioiden sellaista vesistön pilaantumista, josta aiheutuisi korvatta- via edunmenetyksiä ja josta olisi luvan myöntämisen yhteydessä määrättävä korvauk- sia.
Ennakoimattomien vahinkojen osalta annetaan erillinen ohjaus.
Määräysten perustelut
Laitoksen fosforikuormitusta on tarpeen rajoittaa määräyksen mukaisesti, ettei vesis- tön tila heikkene nykyisestä, vaan sen soveltuvuus kalastukseen ja virkistyskäyttöön säilyvät. Fosforin ominaiskuormitukselle asetettu raja vastaa valtioneuvoston vesien- suojelun tavoiteohjelmassa 2005 asettamaa keskimääräistä tavoitetta. Päästömittauk- sen luotettavuuden seuraamiseksi on tarpeen arvioida päästö myös laskennallisesti re- hun kulutuksesta ja kalan vuosikasvusta. Laskennallisesti on käytetty kalaan sitoutu- vana fosforin määränä 0,4 %.
Lupamääräykset lietteen poistosta ja käsittelystä on tarpeen, koska säännöllinen liet- teen poisto maa-altaista ja lietteen asiallinen käsittely vähentää vesistökuormitusta.
Lietevesien käsittely on osa laitoksen toimintaa ja toiminnasta syntyviä päästöjä.
Jätteen haltijaa koskevat jätelain 6 §:n mukaiset yleiset huolehtimisvelvollisuudet jä- tehuollon järjestämisestä. Jätteistä annettu lupamääräys koskee näitä velvollisuuksia.
Kuolleiden kalojen käsittelystä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetukses- sa eläinjätteen käsittelystä (1022/2000).
Häiriötilanteiden syiden selvittäminen on tärkeää haittojen ennaltaehkäisyn kannalta.
Poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava valvontaviranomaiselle, joka voi antaa asiantuntija-apua poikkeustilanteen korjaamiseksi sekä poikkeustilanteesta johtuvien haitallisten ympäristövaikutusten estämiseksi ja vähentämiseksi.
Toiminnanharjoittajan on ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaan oltava selvillä toimin- nan ympäristövaikutuksista, -riskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdolli- suuksista. Tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen ennakoimattomien vahin- kojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten tehtävää selvitystä varten.
Nyt annettavat lupamääräykset ja rajoitukset huomioon ottaen, määräysten tarkistami- nen voidaan määrätä tehtäväksi noin kymmenen vuoden kuluttua.
Ympäristönsuojelulain 81 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on ilmoitettava välittö- mästi valvontaviranomaiselle toimintaa koskevista muutoksista tai poikkeavista tapah- tumista, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön tai luvan noudattamiseen.
Istutusvelvoite on tarpeen laitoksen päästöjen aiheuttamien haittojen poistamiseen ala- puolisessa vesistössä. Velvoitetta määrätessä on otettu huomioon purkuvesistön arvo kalataloudellisesti merkittävänä vesistönä sekä päästöjen määrä ja niiden vaikutus ka- latalouteen.
VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUISTUTUKSISSA ESITETTYIHIN VAATIMUKSIIN
Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyk- sistä ilmenevällä tavalla. Lupamääräysten tarkistaminen on määrätty tehtäväksi tavan- omaisesti käytetyn noin kymmenen vuoden kuluttua.
Pohjois-Karjalan TE-keskuksen vaatimukset on osin hyläten otettu huomioon lupa- määräyksistä ja perusteluista ilmenevällä tavalla. Istutusvelvoitetta määrätessä on otet- tu huomioon kuormituksen määrä ja vesistön kalataloudellinen merkitys.
Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan ja kaupunginhallituksen vaa- timukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla.
Pielisen kalastusalueen vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla.
Muistutuksessa 2 esitetty vaatimus, ettei lupaa myönnettäisi hylätään edellä ratkaisun perusteluissa sanotusti. Toiminnan kuormituksen lisäämiseen ei ole myönnetty lupaa.
Lieksan kalastuskunnan vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmeneväl- lä tavalla.
PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN
Ympäristönsuojelulain 54 §:n ja ympäristönsuojeluasetuksen 23 §:n mukaisesti päätös toimitetaan luvan saajalle, Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle, Pohjois-Karjalan TE-keskukselle, Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnalle, Lieksan kaupungille ja Suomen ympäristökeskukselle.
Päätöksen antamisesta ilmoitetaan lisäksi niille, joille on annettu hakemuksesta erik- seen tieto sekä niille, jotka ovat ilmaisseet hakemuksesta mielipiteensä.
Tieto päätöksestä julkaistaan Lieksan kaupungissa ja Lieksan Lehdessä.
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET
Ympäristönsuojelulain 41, 42, 43, 44, 45, 46, 52, 55, 56 ja 72 § Ympäristönsuojeluasetuksen 5, 19, 30 ja 37 §
Jätelaki 4 §, 6 §, 12 §, 15 §, 51 § ja 52 § Vesilaki 2 luku 22 §, 9 luku 2 §
KÄSITTELYMAKSU
Päätöksestä peritään käsittelymaksu 6 580 euroa (kalankasvatuslaitos, jonka lisäkasvu on yli 100 000 kg/v).
Ympäristönsuojelulain 105 § (86/2000)
Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006).
MUUTOKSENHAKU
Päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla.
Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasi- asta.
Muutosta tähän päätökseen saa hakea
1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea,
2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta- alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät,
3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutuk- set ilmenevät,
4) alueellinen ympäristökeskus sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kun- nan ympäristönsuojeluviranomainen ja
5) muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen.
Valitusosoitus liitteenä.
Marjo Kaikkonen
Ahti Itkonen Esko Vaskinen
Päivi Määttä
Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet johtaja Marjo Kaikkonen sekä ympäristöneu- vokset Ahti Itkonen ja Esko Vaskinen. Asian on esitellyt esittelijä Päivi Määttä.
PM/LN
Tiedustelut: asian esittelijä, puh. 040 774 8087
Määräaika ja valitusmenettely
Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen anta- mispäivästä sitä määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauan- tai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraa- vana arkipäivänä.
Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Itä-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon viimeistään 18.12.2008 ennen virka-ajan päättymistä.
Käyntiosoite: Minna Canthin katu 64 B, Kuopio Postiosoite: PL 69, 70101 Kuopio
Asiakaspalvelu: 020 690 180 Telekopio: (017) 510 004
Sähköposti: kirjaamo.isy@ymparisto.fi
Virka-aika: klo 8.00 - 16.15
Valituksen lähettäminen postitse, telekopiona tai sähköpostina tapahtuu lähettäjän vastuulla.
Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä.
Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostina) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä.
Valituskirjelmän sisältö
Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta
- miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan.
Valituskirjelmässä on ilmoitettava valittajan nimi, kotikunta ja yrityksen tai yhteisön Y- tunnus. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta.
Valituskirjelmässä on lisäksi ilmoitettava postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähkö- postiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa.
Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä.
Valituskirjelmään on liitettävä
- ne asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle
- valtakirja, jos valittaja käyttää asiamiestä, tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asia- miehen toimivallasta.
Valituskirjelmä liitteineen, lukuun ottamatta valtakirjaa, on toimitettava kaksin kappalein.
Oikeudenkäyntimaksu
Muutoksenhakuasian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa peritään muutoksenhakijalta oi- keudenkäyntimaksua 82 euroa. Maksusta ja maksuvelvollisuudesta vapautuksesta eräissä tapauksissa on säädetty tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista pe- rittävistä maksuista annetussa laissa.
