LIEKSANJOEN JA PIELISEN LIEKSAN EDUSTAN YHTEISTARKKAILUN VUOSIYHTEENVETO 2020

(1)

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy

Ossi Lappalainen 14.4.2021

LIEKSANJOEN JA PIELISEN LIEKSAN EDUSTAN YHTEISTARKKAILUN

VUOSIYHTEENVETO 2020

(2)

1 JOHDANTO ... 4

2 SÄÄOLOT ... 5

2.1 SÄÄTILA ... 5

2.2 VIRTAAMAT JA VESIVARAT ... 6

3 ALUEEN KUVAUS ... 6

4 KUORMITUS ... 7

5 TARKKAILUN TOTEUTUS ... 8

6 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU ... 11

6.1 VESINÄYTTEET ... 11

6.1.1 Talvi ... 11

6.1.2 Alkukesä ... 11

6.1.3 Loppukesä ... 12

6.2 VEDENLAADUN PITKÄAIKAISMUUTOKSET ... 14

6.2.1 Lieksan- ja Mähkönjoen havaintopaikat ... 14

6.2.2 Pielisen havaintopaikat ... 16

6.3 BIOLOGINEN TARKKAILU ... 20

6.3.1 Veden a-klorofylli ... 20

6.3.2 Kasviplankton ... 21

6.3.3 Pohjaeläimet ... 23

6.3.4 Piilevät ... 30

(3)

2. Kasviplanktonraportti 3. Pohjaeläinraportti 4. Piileväraportti

TILAAJA

Pankakoski Mill Oy Lieksan kaupunki Savon Taimen Oy

JAKELU

Pankakoski Mill Oy: Juha Keränen

Lieksan kaupunki, vesihuoltoliikelaitos: Markku Auvinen Savon Taimen Oy: Yrjö Lankinen

Lieksan kaupunginhallituksen lupajaosto: Tuula Tirronen Pohjois-Karjalan ELY-keskus: kirjaamo

(4)

TIIVISTELMÄ

Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan vesistötarkkailu tehtiin tutkimusohjelman mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin akkreditoiduin menetelmin Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa. Vuosi 2020 oli tarkkailun laaja vuosi, joten tarkkailuun sisältyi myös laaja biologinen tarkkailu.

Lieksan puhdistamon puhdistetun jäteveden määrä oli hieman edellisvuotta suurempi. Kuor- mitus oli kokonais- ja ammoniumtypen osalta hieman edellisvuotta suurempaa. Muilta osin kuormitus edellisvuoden tasolla tai hieman edellisvuotta vähäisempää. Pankakosken tehtaan jätevesimäärä nousi myös hieman edellisvuodesta ja kuormitus oli hieman edellisvuotta suurempaa. Pankakosken kalanviljelylaitoksen kuormitus oli kokonaisfosforin osalta hieman edellisvuotta suurempaa, kokonaistypen osalta puolestaan edellisvuotta pienempää.

Vuoden 2020 tarkkailutulosten mukaan vedenlaatu oli Lieksanjoessa hyvin pitkälti aiempien vuosien kaltaista. Vesi oli hapekasta, lievästi hapanta sekä humusleimaista, sähkönjohtavuu- den ollessa alhainen. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli niukkaravinteista.

Lieksan jokihavaintopaikan 84 vedestä havaittiin jonkin verran indikaattoribakteereja, muuta veden hygieeninen laatu säilyi kuitenkin hyvänä.

Kuormittajista kalalaitoksen vaikutus näkyi lievästi osassa havaintopaikan 29 tuloksista mm.

lievästi kohonneina ja muita Lieksanjoen havaintopaikkoja korkeampina kokonaisravinnepitoisuuksina. Kalalaitokselta tuleva kuormitus ei kuitenkaan enää näy alemmilla havaintopaikoilla.

Edellisvuosien tavoin Mähkönjoen vesi oli laadultaan Lieksanjokea heikompaa, mikä näkyi korkeampina kokonaisravinnepitoisuuksina, humuksikkuutena, sähkönjohtavuutena, sameutena, värilukuna sekä myös hieman Lieksanjokea korkeampana bakteeritiheytenä. Mähkön- joen vaikutus Lieksanjokeen on kuitenkin vähäinen; Lieksanjoen alapuolisella havaintopaikalla veden laatu oli lähes ylempien havaintopaikkojen kaltaista. Jätevedenpuhdistamon ja Pankakoski Mill Oy:n kuormitusvaikutuksia ei ollut selvästi erotettavissa.

Lieksanjoen alapuolisen Pielisen havaintopaikkojen vesi oli hyvälaatuista ja niukkaravinteista. Maaliskuussa kerrostuneisuuden aikana havaintopaikkojen happitilanne oli alusve- dessä heikentynyt, mutta muilla havaintokerroilla happitilanne oli moitteeton. Huomattavaa sisäistä kuormitusta ei havaittu, vaikka heikentyneen happitilanteen vallitessa alusveteen ra- vinteita tiivistyikin. Päällysvesi oli havaintokerroilla hyvälaatuista ja Lieksanjoesta tulevan kuormituksen vaikutusta järvihavaintopaikkojen vedenlaatuun ei ollut selvästi erotettavissa.

Kokonaisravinnepitoisuudet olivat Lieksanjoen suualueella samaa tasoa Pielisen kanssa. Ke- sällä Pielisen havaintopaikkojen pintaveden a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät keskimääräin lievästi rehevää vettä ja luokittuivat hyvään tai erinomaiseen ekologiseen luokkaan. Pielisen havaintopaikkojen päällysvesi ilmensi kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella niukkaravinteista vettä, luokittuen erinomaiseen ekologiseen luokkaan.

(5)

Pielisen kasviplanktonnäytteiden biomassatasot olivat vuonna 2020 niin alhaisia, että kaikki kolme näytettä voidaan luokitella erinomaisiksi. Klorofylli-a:n tulokset tukivat tätä näkemystä.

Limalevää esiintyi kohtalaisesti, mutta tasaisesti paikasta riippumatta (13–17 %). Sinileväin- deksi ilmensi myös erinomaista ekologista laatua ja haitallisia sinileviä oli näytteissä vain yk- kösprosentteina biomassasta. TPI-luokitukset kolmessa näytteessä olivat hyvän laatuluokan rajojen sisällä.

Vuonna 2020 Lieksanjoen alavirran jokisuun näyteasemalla pohjaeläimistön tiheys, biomassa ja taksoniluku olivat vuoden 2017 tapaan suurempia kuin ylävirran luusuan näytease- malla. Aiemmista vuosista poiketen ylävirran näyteasemalla ei esiintynyt lainkaan har- vasukasmatoja tai surviaissääsken toukkia, ja niukka lajisto koostui lähinnä päivänkoren- noista ja vesiperhosista. Näyteasemalla havaittiin myös uhanalainen virtalude. Indeksilajien puuttumisen vuoksi Lieksanjoen havaintopaikoille ei voitu laskea CI-surviaissääski-indeksiä, mutta pohjaeläimistön tilaa voi luonnehtia hyväksi.

Pielisellä oli havaittavissa vähenevä gradientti pohjan rehevyyden suhteen Törökarin näy- teasemalta 131-asemalle ja edelleen Sipolansaareen mentäessä niin pohjaeläimistön biomassan kuin surviaissääski-indeksinkin (Chironomidi-indeksi, CI) perusteella. Törökarin sy- vänteessä oli havaittavissa aiempien vuosien tapaan selviä kuormitusvaikutuksia ja pohja- eläimet ilmensivät ravinteikkaampaa pohjaa kuin muilla näyteasemilla. Näyteasemalla 131 pohjan rehevyys oli Törökaria vähäisempää ja Sipolansaaren näyteasemalla pohja oli jokseenkin niukkaravinteinen, CI-indeksin ilmentäessä karua pohjaa. Myös ekologisen tilan luokittelussa käytettävä PICM-indeksi ilmensi samansuuntaista muutosta, ja indeksi sijoittui Tö- rökarin asemalla tyydyttävään, 131-asemalla hyvään ja Sipolansaaren asemalla erinomaiseen tilaluokkaan.

Pielisen litoraalin näyteasemien pohjaeläinlajistossa ei ollut havaittavissa kuormitusvaikutuksia. Ekologisen tilan luokittelumuuttujat sijoittuivat hyvään (tyyppiominaiset taksonit, TT) tai erinomaiseen (prosenttinen mallinkaltaisuus, PMA) tilaluokkaan. Lajisto oli melko niukka, mutta Sipolansaaren rannan näyteasemalla runsaampaa ja monimuotoisempaa kuin muilla näyteasemilla. Uuden Hattusaaren rannan näyteaseman pohjaeläimistö oli alhaisemmasta yksilömäärästään huolimatta monimuotoisuudeltaan samankaltainen kuin muut näytease- mat. Ikolanniemen ja Sipolansaaren asemilla pohjaeläimistön monimuotoisuudessa ei ole tapahtunut muutoksia vuosina 2011–2020. Sen sijaan ekologisen tilan muuttujat ilmensivät litoraalin parempaa tilaa kuin edellisenä tarkkailuvuonna 2017.

Vuonna 2020 piilevänäytteet näytteet edustivat ACID-arvon perusteella lievästi hapanta veden laatua. IPS-arvo oli erinomaisessa laatuluokassa näytteille Lieksanjoki 4 ja Lieksanjoki 30, erinomaisen rajalla näytteelle Lieksanjoki 29, ja hyvässä luokassa näytteelle Lieksanjoki 84. Mähkönjoen näytteen IPS-arvo sijoittui hyvän ja tyydyttävän luokan rajalle. Lieksanjoen TDI-arvot olivat oligotrofisella tai lievästi mesotrofisella tasolla, Mähkönjoen meso-eutrofisella tasolla. Kaikissa tutkituissa näytteissä havaittiin runsaasti Aulacoseira-suvun planktisia piile- viä, jotka suosivat humuksisia ja meso-eutrofisia vesiä. Erityisesti tämä korostui Mähkönjoen näytteessä, joka osoitti korkeampaa ravinnetasoa kuin muut näytteet.

(6)

1 JOHDANTO

Pankakoski Mill Oy:n kartonkitehtaan, Savon Taimen Oy:n Pankakosken kalanviljelylaitoksen sekä Lieksan kaupungin jätevedenpuhdistamon ympäristölupiin perustuvan vesistön yhteis- tarkkailua on tehty Lieksanjoen, Mähkönjoen ja Pielisen Mönninselän sekä Suurselän alueilla vuodesta 1985 lähtien. Vuonna 2010 tarkkailu siirtyi Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n tehtäväksi. Valvovana viranomaisena toimii Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Tarkkailuohjelma uudistui vuoden 2019 alusta. Velvoitetarkkailun uusi ohjelma on laadittu 21.9.2018 kokouksen muistion mukaisesti. Uuteen tarkkailuohjelmaan sisältyy vesistön velvoitetarkkailun ja biologisen tarkkailun lisäksi kalataloudellinen yhteistarkkailu. Uuteen ohjelmaan on päivitetty tutkimusanalyyseja, näytteenottoajankohtia sekä -paikkoja. Ohjelmaan on sisällytetty myös tarkkailu- ja analyysimenetelmien päivitetyt standardit sekä maininta toimin- nanharjoittajien ennakkovarautumissuunnitelmista laitosten häiriötilanteiden varalta. Vesistö- vaikutusten tarkkailuvelvoite on Pankakoski Mill Oy:llä, Lieksan kaupungilla ja Savon Taimen Oy:llä. Kalataloustarkkailuvelvoite on edellä mainittujen lisäksi myös Kemijoki Oy:llä. Päätös on annettu julkipanon jälkeen 10.1.2019 (Dnro: POKELY/282/07.00/2010).

Yhteistarkkailu perustuu seuraaviin ympäristölupiin:

 Pankakoski Mill Oy, Itä-Suomen ympäristölupaviraston 22.6.2005 antama päätös nro 62/05/2 (Dnro ISY-2004-Y-256).

 Savon Taimen Oy, Itä-Suomen ympäristölupaviraston 18.11.2008 antama päätös nro 113/08/2 (Dnro ISY-2007-Y-90).

 Lieksan kaupunki, Itä-Suomen ympäristölupaviraston 18.11.2008 antama päätös nro 114/08/2 (Dnro ISY-2007-Y-91).

(7)

2 SÄÄOLOT

2.1 SÄÄTILA

Loppuvuoden 2019 sekä tarkkailuvuoden 2020 sääoloja Pohjois-Karjalassa on arvioitu Jo- ensuussa havaittujen ilman lämpötilan ja sademäärien perusteella (kuvat 1 ja 2). Vuosi 2020 oli selvästi pitkän aikavälin (1981 – 2010) keskiarvoa lämpimämpi. Suhteessa lämpimimpiä olivat tammi-maaliskuu sekä marras-joulukuu. Vuosi oli myös selvästi keskiarvoa sateisempi.

Erityisen sateisia kuukausia olivat tammikuu, heinäkuu ja syys-lokakuu.

Kuva 1. Joensuun kuukausittainen keskilämpötila vuonna 2020 verrattuna pitkän ajan kes- kiarvoon (Joensuu, Ilmatieteen laitos 2021).

Kuva 2. Sadanta Joensuussa 10/2019-2020 verrattuna pitkän ajan keskiarvoon (Joensuu, Ilmatieteen laitos 2021).

(8)

Lumitalvi oli selvästi normaalista poikkeava, sillä lumet sulivat lähes kokonaan kahteen ot- teeseen jo alkuvuodesta (kuva 3). Tästä johtuen sulamisvesivirtaamat jaksottuivat selvästi keskimääräistä pidemmälle ajalle alkuvuoden aikana.

Kuva 3. Päivittäiset sademäärät ja lumensyvyystiedot Joensuun Pyhäselän mittausasemalla (Ilmatieteen laitos) sekä vuoden 2020 tarkkailuajankohdat.

2.2 VIRTAAMAT JA VESIVARAT

Pohjois-Karjalassa järvien vedenkorkeudet olivat alkuvuodesta keskimääräistä ylempänä, aina toukokuulle saakka. Pielisen vedenkorkeus nousi kevättalvella lähelle keskimääräistä tulvakorkeutta. Tämän vuoksi Kaltimolla aloitettiin poikkeusjuoksutukset huhtikuun alussa.

Pielisen vedenkorkeuden nousu jäi vähäsateisen kevään takia ennustettua vähäisemmäksi.

Vedenkorkeus palautettiin luonnontilaiselle tasolle heinäkuun puoliväliin mennessä. Järvien vedenkorkeudet laskivat vähäsateisen kevään ja alkukesän aikana ajankohdan keskitason tuntumaan. Loka-marraskuun lauha ja sateinen sää sai järvien vedenkorkeudet nousemaan ajankohdan keskitason yläpuolelle.

Pohjavedenkorkeudet pysyttelivät Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen mittauspisteissä alku- vuodesta pääosin keskiarvon yläpuolella aina toukokuulle saakka. Keskimääräistä tasoa alhaisempia pinnankorkeuksia havaittiin pääasiassa elo-syyskuussa. Loppuvuodesta pinnan- korkeudet pysyttelivät pääosin keskiarvon yläpuolella.

Jäätilanne oli alkuvuodesta 2020 heikko. Järvien jäänpaksuus oli maaliskuun lopussa 12-30 cm tavanomaista ohuempaa. Talvella lunta oli koko maakunnan alueella 10-40 cm tavallista vähemmän. Keväällä Pohjois-Karjalan järvien jäidenlähtö ajoittui huhti-toukokuun vaihtee-

(9)

3 ALUEEN KUVAUS

Tarkkailualue sijoittuu valuma-alueelle, Riikonlammen 04.421 ja Pielisen lähialueelle 04.411.

Valuma-alueen pinta-ala Pankajärven luusuaan on 8276 km². Lieksanjoen valuma-alue on 829 km². Joki laskee Lieksan kaupungin läpi Mönninselälle. Jokien tyypittelyssä Lieksanjoki kuuluu suuriin turvemaiden jokiin (St) ja Mähkönjoki puolestaan keskisuuriin turvemaiden jokiin (Kt).

Pankajärvestä alkunsa saava Lieksanjoen alaosa on vesienhoidon ekologisen luokittelun mukaan hyvässä kunnossa. Hydrologis-morfologisen luokittelun mukaan joki on voimak- kaasti muutettu.

Pielinen on suppean ekologisen luokittelun mukaan hyvässä kunnossa ja hydrologis-morfologisen luokittelun mukaan erinomaisessa kunnossa. Järvien tyypittelyssä Pielinen kuuluu suuriin humusjärviin (Sh).

4 KUORMITUS

Lieksan puhdistamon kuormitus on esitetty kuvassa 4 ja yhteistarkkailussa muutoin mukana olevien kuormittajien tiedot taulukossa 1. Lieksan puhdistamon puhdistetun jäteveden määrä oli hieman edellisvuotta suurempi. Kuormitus oli kokonais- ja ammoniumtypen osalta hieman edellisvuotta suurempaa. Muilta osin kuormitus edellisvuoden tasolla tai hieman edellisvuotta vähäisempää. Pankakosken tehtaan jätevesimäärä nousi myös hieman edellisvuodesta ja kuormitus oli hieman edellisvuotta suurempaa. Pankakosken kalanviljelylaitoksen kuormitus oli kokonaisfosforin osalta hieman edellisvuotta suurempaa, kokonaistypen osalta puolestaan edellisvuotta pienempää.

Taulukko 1. Yhteistarkkailussa olevien toimijoiden vesistökuormitus vuonna 2020.

Toimija Jätevesimäärä BOD7ATU Kok.P Kok.N m³/d kg/d kg/d kg/d

Lieksan jätevedenpuhdistamo 2800 29 0,50 89

Pankakoski Mill Oy 5889 - 0,67 16,90

Savon-Taimen Oy,

Pankakosken kalanviljelylaitos

- - 1,59 14,25

(10)

Kuva 4. Lieksan jätevedenpuhdistamon jakso- ja vuosikuormat vuosina 2011–2020.

5 TARKKAILUN TOTEUTUS

Näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti talvella, kesäkuussa sekä elokuussa. Näytteet otti sertifioitu näytteenottaja ja näytteet analysoitiin Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa. Havaintopaikat ja tarkkailtavat kuormittajat näkyvät kartoista 1 ja 2. Havain- topaikat ja niiden tiedot on esitetty alla taulukossa 2.

Taulukko 2. Havaintopaikat ylävirrasta alaspäin.

Havaintopaikka Koordinaatit Vesistöalue Kokonaissyvyys

ETRS-TM35FIN KKJ / YK (m)

Lieksanjoki 4 7026495 7029438 04.423 6,4

657964 3658200

Lieksanjoki 29 (Pyörre) 7025432 7028375

04.422 3,6

656761 3656996

Lieksanjoki 30 7025617 7028560 04.422 6,0

655253 3655488

Mähkönjoki 37 7023506 7026448 04.421 2,2

651928 3652161

Lieksanjoki 84 7023435 7026377

04.411 6,5

650971 3651204

Pielinen 62 (Törökari) 7022689 7025631

04.411 17,1

649154 3649386

7021560 7024501

(11)

Kartta 1. Vedenlaadun havaintopaikkojen sijainti. Ympyröidyt kohdat tarkennettu kartassa 2.

(12)

Kartta 2. Vedenlaadun havaintopaikkojen Lieksanjoki 29 (pyörre, Lieksanjoki 84 (jokisuu),

(13)

6 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU

Tarkkailuvuoden 2020 yhteistarkkailun tulokset havaintokerroittain on esitetty kappaleessa 6.1. Pidemmän ajan vedenlaadun tarkkailutulokset ja yhteenveto on esitetty vuoden 2020 tulosten jälkeen kappaleessa 6.2 ja biologisen tarkkailun tulokset kappaleessa 6.3. Kokonai- suudessaan kaikki tulokset löytyvät taulukkona liitteestä 1.

6.1 VESINÄYTTEET 6.1.1 Talvi

Havaintopaikalta Lieksanjoki 84 näytteet otettu huonon jäätilanteen vuoksi poikkeavasta si- jainnista. Paikan koordinaatit N 7026411, E 3651201 (YKJ).

Happitilanne virtavesipaikoilla, Lieksanjoessa ja Mähkönjoessa oli hyvä.

Lieksanjoessa kokonaisravinnepitoisuudet olivat alhaisia, kuvastaen niukkaravinteista vettä. Kokonaisravinnepitoisuudet laskivat lievästi Pankakosken kalalaitoksen alapuoliselta havaintopaikalta Lieksanjoki 29, aina kartonkitehtaan alapuoliselle havaintopaikalle 30. Ha- vaintopaikalla Lieksanjoki 30 vesi oli samankaltaista havaintopaikan Lieksanjoki 4 kanssa.

Havaintopaikoilla humuksikkuus koholla ja tavanomaista korkeampi. Lisäksi havaintopaikan Lieksanjoki 4 väriluku selvästi koholla ja tavanomaista korkeampi. Vesi oli pH:ltaan lievästi hapanta ja sähkönjohtavuus oli koko joen matkalla alhainen.

Lieksanjoen alaosaan laskevan Mähkönjoen vesi oli tavanomaiseen tapaan heikompilaa- tuista kuin Lieksanjoessa, mikä näkyi korkeampina ravinnepitoisuuksina, sähkönjohtavuu- tena, humuspitoisuutena, sameutena sekä värilukuna. Pitoisuudet ja arvot olivat pääsääntöi- sesti keskimääräisellä tasolla tai hieman keskimääräistä alhaisempia. Bakteereita esiintyi jonkin verran, mutta veden hygieeninen laatu pysyi hyvänä. Mähkönjoen vesi ei juuri vaikuttanut Lieksanjoen vedenlaatuun: Lieksanjoen alimman havaintopaikan 84 vedenlaatu oli lä- hellä yläpuolisen Lieksanjoen tasoa.

Pielisen syvännehavaintopaikoilla vallitsi näytteenottoaikana talvikerrostuneisuus. Kaikilla havaintopaikoilla pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne oli selvästi heikentynyt. Havain- topaikoilla 62 Törökari ja 3 Ikolanniemi alusveden happitilanne oli myös hieman keskimää- räistä huonompi. Ylemmissä vesikerroksissa happea riitti kaikilla havaintopaikoilla hyvin.

Pielisen havaintopaikat luokittuivat päällysveden kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella niukkaravinteisiksi. Päällysveden pitoisuudet olivat tavanomaisia ja havaintopaikkojen pääl- lysveden laadussa ei juuri ollut eroja. Päällysveden humuksikkuus selvästi koholla kaikilla Pielisen havaintopaikoilla.

Havaintopaikalla 3 Ikolanniemi myös päällysveden väriluku oli selvästi koholla, ollen myös alusvettä korkeampi. Bakteereita esiintyi jonkin verran, mutta veden hygieeninen laatu säilyi silti hyvänä.

(14)

Alusveden ainepitoisuudet olivat päällysvettä korkeampia ja havaintopaikoilla 62 Törökari ja Pielinen 131 pohjan lähellä esiintyi luontaista kerrostuneisuuden ajan, keskimäärin lievää veden sähkönjohtavuuden ja kokonaisfosforipitoisuuden kasvua.

Havaintopaikalla 3 Ikolanniemi alusveden kokonaisravinnepitoisuudet olivat kuitenkin sel- västi koholla, ilmentäen heikentyneen happitilanteen aiheuttamaa verrattain lievää sisäistä kuormitusta. Kokonaisuutena vesi oli kuitenkin hyvälaatuista eikä viitteitä jätevesivaikutuk- sista havaittu.

6.1.2 Alkukesä

Happitilanne virtavesipaikoilla, Lieksanjoessa ja Mähkönjoessa oli moitteeton. Sähkönjohta- vuus oli kauttaaltaan alhainen ja veden hygieeninen laatu hyvä. Veden pH oli lievästi hapan.

Lieksanjoessa kokonaisfosforipitoisuudet olivat alhaisia ja tavanomaisella tasolla, kuvas- taen niukkaravinteista vettä. Kokonaistyppipitoisuudet olivat koholla ja tavanomaista korkeampia Lieksanjoen havaintopaikoilla 4, 29 ja 30. Veden humuksikkuudesta kertova kemiallinen hapenkulutus oli tavanomaisella tasolla. Väriluku oli tavanomaista korkeampi Lieksan- joen havaintopaikalla 84.

Lieksanjoen alaosaan laskevan Mähkönjoen vesi oli tavalliseen tapaan heikompilaatuista kuin Lieksanjoessa, mikä näkyi korkeampina kokonaisravinne-pitoisuuksina, sähkönjohta- vuutena, humuspitoisuutena ja sameutena. Kokonaistyppipitoisuus oli myös koholla, kokonaisfosfori tavanomainen. Mähkönjoen vesi ei juuri vaikuttanut Lieksanjoen vedenlaatuun:

Lieksanjoen alimman havaintopaikan 84 vedenlaatu oli pääosin yläpuolisen Lieksanjoen tasoa.

Pielisen syvännehavaintopaikoilla vallitsi näytteenottoaikana lämpötilakerrostuneisuus.

Happitilanne oli kaikilla havaintopaikoilla hyvä. Sähkönjohtavuus oli kauttaaltaan alhainen ja veden hygieeninen laatu lähes moitteeton. Veden pH oli pääosin lievästi hapan ja päällysve- den humuksikkuus keskimääräinen. Veden a-klorofyllipitoisuudet olivat alhaisia, ollen tavanomaisella tasolla tai hieman alle.

Pielisen havaintopaikat luokittuivat päällysveden kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella niukkaravinteisiksi. Päällysveden laatu oli Pielisellä lähes yhtenevä, eikä laadussa havaittu juuri eroja. Alusveden ainepitoisuudet olivat pääosin hieman päällysvettä korkeampia. Koko- naisuutena syvännehavaintopaikkojen vesi oli hyvälaatuista eikä viitteitä jätevesivaikutuk- sista ilmennyt.

Liukoiset mineraaliravinteet otetaan kolmen vuoden välein kesä-, heinä- ja elokuussa. Alku- kesällä kesäkuussa havaitut nitriitti ja nitraattitypen pitoisuudet olivat alhaisia tai alle määri- tysrajan. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat kaikki alle määritysrajan.

6.1.3 Loppukesä

(15)

Lieksanjoessa kokonaisravinnepitoisuudet olivat tavanomaisella tasolla tai hieman tavan- omaista alhaisempia. Pitoisuudet kuvastivat keskimäärin niukkaravinteista vettä. Veden humuksikkuudesta kertova kemiallinen hapenkulutus ja väriluku olivat tavanomaisella tasolla.

Lieksanjoen alaosaan laskevan Mähkönjoen vesi oli tavalliseen tapaan heikompilaatuista kuin Lieksanjoessa, mikä näkyi hieman korkeampina kokonaisravinnepitoisuuksina, sähkön- johtavuutena, humuspitoisuutena sekä sameutena. Kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat kuitenkin tavanomaista alhaisempia. Mähkönjoen vesi ei juuri vaikuttanut Lieksanjoen vedenlaatuun: Lieksanjoen alimman havaintopaikan 84 vedenlaatu oli pääosin yläpuolisen Liek- sanjoen tasoa.

Lieksanjoen havaintopaikalta 30 määritettiin elokuun havaintokerralla kloridi sekä raskas- metalleista barium, kromi, lyijy ja molybdeeni. Määritykset perustuvat Pankakosken voima- laitoksen tuhkasta rakennettavien varastokenttien ja meluvallin ympäristölupaan (ISAVI/1612/2015). Havaintokerran pitoisuudet olivat alhaisia.

Pielisen syvännehavaintopaikoilla vallitsi näytteenottoajankohtana vain lievä lämpötilaker- rostuneisuus ja vesi oli lähes sekoittunutta. Happitilanne oli kaikilla havaintopaikoilla moitteeton. Sähkönjohtavuus oli kauttaaltaan tasainen ja alhainen, ollen tavanomaisella tasolla. Ve- den hygieeninen laatu oli havaintopaikoilla moitteeton.

Veden pH oli lähellä neutraalia ja päällysveden humuksikkuus keskimääräinen. Veden a- klorofyllipitoisuudet olivat heinä-elokuussa pääosin tavanomaista alhaisempia.

Pielisen havaintopaikat luokittuivat päällysveden kokonaisravinnepitoisuuksien ja a-klorofyl- lipitoisuuksien perusteella niukkaravinteisiksi. Pinnanläheisen veden laatu oli Pielisellä lähes yhtenevä, eikä laadussa havaittu juuri eroja. Pohjanläheiset pitoisuudet olivat samaa tasoa pinnanläheisen veden kanssa. Kokonaisuutena syvännehavaintopaikkojen vesi oli hyvälaa- tuista eikä viitteitä jätevesivaikutuksista ilmennyt.

Liukoiset mineraaliravinteet otetaan kolmen vuoden välein kesä-, heinä- ja elokuussa. Heinä- ja elokuussa havaitut nitriitti ja nitraattitypen pitoisuudet olivat pääosin alhaisia tai alle määri- tysrajan. Korkein pitoisuus havaittiin elokuussa havaintopaikalta 131, pitoisuuden jäädessä kuitenkin verrattain alhaiseksi. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat kaikki alhaisia tai alle mää- ritysrajan.

Kasviplanktontulokset on esitetty kappaleessa 6.3.2.

(16)

6.2 VEDENLAADUN PITKÄAIKAISMUUTOKSET

Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun tulokset tarkasteluineen vuodesta 2007 lähtien on esitetty alla olevissa kuvissa. Tuloksissa on ollut vaihtelua, eikä selviä muutossuuntia ole ollut havaittavissa. Vuoden 2020 tulokset olivat pääpiirteittäin edellisten vuosien kaltaisia.

6.2.1 Lieksan- ja Mähkönjoen havaintopaikat

Lieksanjoen valuma-alue on turvemaavoittoista, mistä johtuen vesi on jo luonnostaan lievästi hapanta, tummaa ja humuksista. Virtavesille on myös luontaista varsinkin rankkasateiden jälkeiset nopeat pitoisuusvaihtelut, jolloin voi esiintyä yksittäisiä korkeita arvoja. Havainto- paikkojen sijainti on esitetty kartassa 2.

Vuosien varrella jokiveden pH-arvo on ollut eri havaintopaikoilla suhteellisen tasainen. Vain kesäisin havaintopaikka 29 erottuu ajoittain muista hieman alhaisemman pH-arvonsa johdosta. Kesän arvoissa on esiintynyt talvea enemmän vaihtelua. Talven pH-arvoissa taso on kohonnut vuosikymmenen vaihteen arvoista. Ekologisen luokittelun mukaan pH-minimi on viitannut lähivuosina erinomaiseen tilaan (luokitteluraja pH 5,7). (kuva 5.)

Kuva 6. Lieksanjoen (Lj) ja Mähkönjoen (Mj) havaintopaikkojen pH-arvo vuosina 2007–2020.

Lieksanjoen havaintopaikka 103 on poistunut tarkkailuohjelmasta.

Lieksanjoen sähkönjohtavuus on yleisesti alhainen ja on pysynyt tasaisena. Mähkönjoen sähkönjohtavuus on ollut korkeampi, ilmentäen Lieksanjokea suurempaa elektrolyyttien mää- rää. Vuonna 2020 Mähkönjoen sähkönjohtavuus oli korkeimmillaan maaliskuussa, 2,8 mS/m.

Arvo on kuitenkin edelleen suhteellisen alhainen, mutta ollut keskimäärin hieman luonnonve- siä korkeampi. Havaintopaikan Lieksanjoki 29 sähkönjohtavuus on myös ollut ajoittain hieman yläpuolista havaintopaikkaa korkeampi. Selkeitä muutossuuntia ei ole ollut sähkönjoh- tavuuksissa kuitenkaan havaittavissa. (kuva 6.)

(17)

Kuva 6. Lieksanjoen (Lj) ja Mähkönjoen (Mj) havaintopaikkojen sähkönjohtavuus vuosina 2007–2020.

Lieksanjoen kokonaisravinnepitoisuudet ovat kuvastaneet pääosin karua – lievästi rehevää vettä. Talvisin typpipitoisuudet ovat olleet suhteellisen tasaisia. Talven 2020 tulokset olivat edellisvuosien tasoa. Kalalaitoksen kuorma nostaa pitoisuutta alapuolisella havaintopaikalla 29 lähinnä kesäisin, mutta vaikutusta Lieksanjoki 29 alapuolisilla havaintopaikoilla ei ole enää juurikaan ollut havaittavissa. Vesien ekologisen laatuluokittelun mukaan Lieksanjoen arvot ovat olleet lähinnä erinomaisia. Lieksanjoki 29 on ollut kesäisin pääosin erinomaisen ja hyvän rajalla, viime kesinä erinomainen − hyvä. Mähkönjoen kesänpitoisuuksissa on esiintynyt paljon vaihtelua, ekologisen tilan ollessa lähinnä tyydyttävää − hyvää tasoa. Mähkönjoen vaikutusta ei kuitenkaan ole ollut alapuolisen havaintopaikan veden laadussa selvästi erotettavissa. (kuva 7.)

Kuva 7. Lieksanjoen (Lj) ja Mähkönjoen (Mj) havaintopaikkojen kokonaistyppi vuosina 2007–

2020. Mukana luokittelun rajat viivoina: erinomainen/hyvä = sininen, hyvä/tyydyttävä = vih- reä.

Lieksanjoen vesi on ollut kokonaisfosforipitoisuuden perusteella karua – lievästi rehevää ja Mähkönjoen lievästi rehevää. Lukuun ottamatta kalalaitoksen alapuolista havaintopaikkaa, Lieksanjoen havaintopaikkojen väliset pitoisuuserot eivät ole olleet suuria. Lieksanjoki 29 erottuu myös typen tavoin korkeampien kesäisten pitoisuuksien johdosta, mutta vaikutusta ei kuitenkaan ole enää ollut havaittavissa alemmalla havaintopaikalla Lieksanjoki 30. Mäh- könjoen kokonaisfosforipitoisuus on ollut ajoittain huomattavan korkea. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet talvisia pitoisuuksia korkeammat ja niissä on esiintynyt laajempaa vaihtelua. Mäh- könjoen ravinteikkaan veden vaikutusta ei juurikaan ole ollut alimmalla havaintopaikalla enää nähtävissä. Kokonaisfosforin perusteella Lieksanjoen vesi luokittuu ekologiselta luokaltaan pääosin erinomaiseksi, Lieksanjoki 29 kohdalla hyväksi. Mähkönjoen ekologinen tila on vaih- dellut pääsääntöisesti hyvän ja tyydyttävän välillä, mutta satunnaisesti tulokset ovat viitanneet myös välttävään tilaan. (kuva 8.)

(18)

Kuva 8. Lieksanjoen (Lj) ja Mähkönjoen (Mj) havaintopaikkojen kokonaisfosfori talvella ja avovesiaikana vuosina 2007–2020. Mukana luokittelun rajat viivoina: erinomainen/hyvä = si- ninen, hyvä/tyydyttävä = vihreä, tyydyttävä/välttävä = keltainen, välttävä/huono = oranssi.

Lieksanjoen fekaalisten kolibakteerien määrä on ollut viime vuosina suhteellisen alhainen ja veden hygieeninen vedenlaatu pysynyt hyvänä. Mähkönjoessa bakteerien määrä on ollut vii- meksi korkeampi loppukesällä 2016, mutta veden hygieeninen laatu on tämän jälkeen pysynyt hyvänä. Bakteeritiheydet määritetään uuden ohjelman mukaisesti vain havaintopaikoilta Mähkönjoki 37 ja Lieksanjoki 84. (kuva 9.)

Kuva 9. Lieksanjoen (Lj) ja Mähkönjoen (Mj) havaintopaikkojen fekaalisten kolibakteerien ti- heys avovesiaikana vuosina 2007–2020.

6.2.2 Pielisen havaintopaikat

Pielisen järvihavaintopaikkoja on kolme: Pielinen 62 Törökari, Pielinen 3 Ikolanniemi sekä Pielinen 131 (kartta 1).

Syvänteiden alusveden happipitoisuus ja sisäinen kuormitus

Järvihavaintopaikkojen syvyydet vaihtelevat 15-19 m välillä ja niiden vesipatsaan lämpötila- kerrostuneisuus on ollut talvella kesää vahvempaa. Kerrostuneisuuden aikana alusveden happipitoisuus on heikennyt, mutta pysynyt silti kaikilla havaintopaikoilla kuitenkin kohtuulli- sena. Kesäisin happitilanne ollut talvea parempi. Huomattavaa sisäistä fosforikuormitusta ei juuri ole ilmennyt, mutta alusveden fosforipitoisuus on viitannut yhdessä normaalin aineiden

(19)

Kuva 10. Havaintopaikan Pielinen 62 Törökari alusveden happi- ja kokonaisfosforipitoisuus talvisin ja kesäisin vuosina 2001–2020.

Kuva 11. Havaintopaikan Pielinen 3 Ikolanniemi alusveden happi- ja kokonaisfosforipitoisuus talvisin ja kesäisin vuosina 2001–2020.

Kuva 12. Havaintopaikan Pielinen 131 alusveden happi- ja kokonaisfosforipitoisuus talvisin ja kesäisin vuosina 2001–2020.

(20)

Päällysveden sähkönjohtavuus ja kemiallinen hapenkulutus

Pielinen kuuluu tyypittelyn mukaan suuriin humusjärviin, joille tyypillistä on lievästi hapan ja tumma vesi. Vesi on erittäin niukkasuolaista ja talvinen sähkönjohtavuus on ollut tasaisen alhainen jo useamman vuoden ajan. Kesällä havaintopaikan Pielinen 131 sähkönjohtavuus on ollut hieman muita havaintopaikkoja korkeampi, mihin vaikuttavat todennäköisesti hajakuormituksen valumavedet. Kesällä 2019 havaintopaikan Pielinen 131 päällysveden sähkön- johtavuus oli havaintopaikalle poikkeuksellisen korkea, arvon ollessa kuitenkin verrattain alhainen. Vuonna 2020 sähkönjohtavuudet kuitenkin laskivat edellisvuodesta. (kuva 13.)

Kuva 13. Pielisen havaintopaikkojen päällysveden sähkönjohtavuus talvisin ja kesäisin vuo- sina 2006–2020.

Humuspitoisuutta kuvaavassa kemiallisessa hapenkulutuksessa näkyy lähinnä vaihtelevien olosuhteiden aiheuttama vaihtelu: sateisten vuosien (mm. 2004, 2008, 2012) jälkeen pitoisuus on hieman noussut. Selviä muutossuuntia ei ole ollut havaittavissa, kuten ei myöskään merkkejä jätevesivaikutuksesta. Vuonna 2020 kemiallinen hapenkulutus oli havaintopaikoilla hieman edellisvuotta suurempaa. (kuva 14.)

Kuva 14. Pielisen havaintopaikkojen päällysveden kemiallinen hapenkulutus talvisin ja kesäi- sin vuosina 2006–2020.

(21)

Päällysveden kokonaisravinnepitoisuudet

Pielisen ravinnepitoisuudet ilmentävät lähinnä karua–lievästi rehevää vettä. Talviset typpipitoisuudet ovat olleet tasaisia eikä havaintopaikkojen välillä ole esiintynyt huomattavia eroa- vaisuuksia. Kesäisin vaihtelu on ollut hieman talvea runsaampaa, mutta pitoisuustasossa ei ole ollut näkyvissä selvää muutossuuntaa. Viime vuosina pitoisuustasot ovat pysyneet tasai- sina. Järvien vedenlaadun luokittelussa käytetään vain avovesikauden ravinnepitoisuuksia.

Pielisen kokonaistyppipitoisuudet ovat viitanneet poikkeuksetta erinomaiseen ekologiseen luokkaan. (kuva 15.)

Kuva 15. Pielisen havaintopaikkojen päällysveden kokonaistyppipitoisuus talvisin ja kesäisin- vuosina 2006–2020. Kesän kuvaan merkitty kasvukauden luokittelun raja-arvo 460 µg/l erin- omaisen ja hyvän välille.

Pielisen kokonaisfosforin talven pitoisuudet ovat viime vuosina hieman nousseet. Vuoden 2020 talven pitoisuudet olivat havaintopaikkaa 131 lukuun ottamatta edellisvuoden tasoa tai hieman alhaisempia. Havaintopaikalla Pielinen 131 talven pitoisuus nousi hieman edellisvuodesta. Kesällä pitoisuudet olivat edellisvuotta korkeampia. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet talvisia arvoja korkeammat, johtuen lähinnä valumavesien tuomasta hajakuormituksesta. Al- haisin pitoisuustaso on mitattu kauimpana ulapalla olevalla havaintopaikalla Pielinen 131.

Kokonaisuutena kokonaisfosforipitoisuudet ovat ilmentäneet pääosin erinomaista ekologista luokkaa ja kuvastaneet lähinnä karua vettä, ollen myös Lieksanjoen veden kanssa verrattain samanlaatuista. (kuva 16.)

Kuva 16. Pielisen järvihavaintopaikkojen päällysveden kokonaisfosforipitoisuus talvella ja ke- sällä vuosina 2006–2020. Kesän kuvaan laitettu avovesikauden luokittelun raja-arvo 15 µg/l erinomaisen ja hyvän välille.

(22)

6.3 BIOLOGINEN TARKKAILU 6.3.1 Veden a-klorofylli

Veden a-klorofyllipitoisuudet ovat laskeneet huippuvuosista. Heinä-elokuussa 2020 pitoisuudet olivat edellisvuoden tason molemmin puolin. Törökarin havaintopaikalla pitoisuudet olivat lähellä edellisvuoden tasoa, Ikolanniemessä keskimäärin edellisvuotta alhaisempia. Havain- topaikalla Pielinen 131 heinäkuun pitoisuus oli aikaisempia vuosia korkeampi, kesä- ja elokuun pitoisuudet edellisvuosia alhaisempia. Veden a-klorofyllipitoisuuden määrittäminen Lieksanjoesta on uuden tarkkailuohjelman myötä loppunut. Jokien a-klorofyllitasot vaihtelevat nopeasti vaihtelevien olosuhteiden johdosta. (kuva 17.)

Pielisen syvännehavaintopaikkojen a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet vuosien varrella keski- määräisesti alhaisimmat havaintopaikalla Pielinen 131. Pitoisuuksissa on ollut vuosien varrella paljon vaihtelua. Havaintopaikkojen pitoisuudet ovat viitanneet pääosin hyvään tai erinomaiseen ekologiseen luokkaan. (kuva 17.)

Kuva 17. Veden a-klorofyllipitoisuus Lieksanjoen havaintopaikalla 29 (2000-2018) sekä Pie- lisen havaintopaikoilla vuosina 2000–2020. Pielisen havaintopaikkojen ekologisen luokittelun rajat erinomainen (E), hyvä (H) ja tyydyttävä (T). Veden a-klorofyllipitoisuuden määrittäminen Lieksanjoesta on loppunut 2018.

(23)

6.3.2 Kasviplankton

Vuonna 2020 kasviplanktonnäytteitä otettiin kolmesta näytteenottopisteessä Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan yhteistarkkailun alueelta. Näytteet otettiin 12.8.20. ja näytteenoton suoritti Savo-Karjalan ympäristöntutkimus Oy:n sertifioitu näytteenottaja. Näytteiden määrityksestä ja tulosten raportoinnista vastasi Eco Monitor Oy:n Raino-Lars Albert, FM. Määritysmenetel- mänä käytettiin SYKE:n kasviplanktonmääritysten omia ohjeistuksia (Järvinen ym. 2011).

Näytteistä selvitettiin laajalla kvantitatiivisella kasviplanktonmenetelmällä lajisto, runsaussuh- teet ja biomassat EU-standardin (EN 15204:2006) ja Järvinen ym. (2011) mukaisesti. Tar- kempi määrityskuvaus on esitetty liitteessä 2.

Näytteenottojen rekisteritiedot näkyvät taulukossa 3. Järvityyppi on ilmoitettu ympäristöhal- linnon Hertta-tietojärjestelmän mukaan. Joillekin paikoille järvityyppiä ei ole ilmoitettu järjes- telmässä, mikä vaikeuttaa ekologisen luokituksen tekoa. Näytteet säilöttiin kentällä happa- malla Lugolin liuoksella. Sen jälkeen niitä säilytettiin viileässä analyysiin asti. Määritystulokset on tallennettu EnvPhyto-ohjelmaan, josta ne siirtyivät hyväksymisen jälkeen Hertta-tietojär- jestelmän kasviplanktonrekisteriin. Kaikki määritystulokset ovat yksityiskohtaisesti tarkastel- tavissa siellä. A-klorofyllipitoisuudet on poimittu SYKE:n vedenlaaturekisteristä.

Taulukko 3. Näytteiden ja näytteenottojen tärkeimmät tiedot.

Nimi Kunta Pvm Näyte Nro syvyys m Pintavesi-

tyyppi Paikka KKJ / YK Syvyys- väli m Pielinen 131 Lieksa 12.08.2020 24294 14,5 Sh 7019810 - 3646965 0.0-2.0 Pielinen 3 Ikolanniemi Lieksa 12.08.2020 24293 18,8 Sh 7024501 - 3648702 0.0-2.0 Pielinen 62 Törökari Lieksa 12.08.2020 24292 17,1 Sh 7025631 - 3649386 0.0-2.0

Tuloksina on ilmoitettu jokaiselle näytteelle a-klorofyllipitoisuus µg/l, kokonaisbiomassa (mg/l), haitallisten sinilevien prosenttiosuus, TPI-arvo, taksonilukumäärä ja pintavesityyppi (liite 2). TPI on järvien kasviplanktonin trofiaindeksi skaalalla -3 - +3 (ultraoligotrofisesta hy- pereutrofiseen, Willén 2007). Osaa näistä muuttujista käytetään järvien ekologisen tilan arvi- oinnissa ja siksi taulukossa 4 näkyy yksittäisten osamuuttujien laskennalliset arviot luokituk- sesta Aroviita ym. (2012) mukaan. Jos muuttujan arvo on sama kuin kahden luokan välinen raja-arvo, näytetään luokituksena parempi luokitus kahdesta vaihtoehdosta. Luokitustulokset käydään näytekohtaisissa esittelyissä tarkemmin läpi.

Järville, joille pintavesityyppiä ei ole ilmoitettu, ei luokituksia voitu suoraan laskea. Näiden kyseisten näytteiden ekologista tilaa on kuitenkin pyritty tulkitsemaan muiden järvityyppien raja-arvoja soveltamalla ja kasviplanktonyhteisöä arvioimalla.

Gonyostomum semen –limalevän osuus voi humuksisissa vesissä kasvaa ajoittain suureksi, vaikka järveä ei muuten pidettäisikään rehevänä. Näissä tapauksissa olisi Willénin (2007) mukaan parempi käyttää haitallisten sinilevien osuutta ja TPI-arvoa indikaattoreina veden laadulle virallisessa luokitustyössä. Tässä tutkimuksessa limalevän osuudet jäävät kuitenkin varsin pieniksi, joten limalevää ei tarvitse ottaa tarkemmin huomioon tulosten tulkinnassa.

(24)

Taulukko 4. Keskeiset tulokset kasviplanktonnäytteille sisältäen a-klorofyllipitoisuuden (µg/l), kokonaisbiomassan (mg/l), taksonimäärän, sinileväosuuden (%) ja TPI -arvon tutkimusjär- villä. Järvien kasviplanktonin muuttujien luokittelussa (Aroviita ym. 2012) on käytetty värejä sininen (erinomainen), vihreä (hyvä), keltainen (tyydyttävä), oranssi (välttävä) ja punainen (huono).

Nimi Pvm Näyte Nro

a-klorof.

pit. µg/l

Luokitus a-klorofyllipitoi- suuden mukaan

Kokonais- biomassa (mg/l)

Luokitus kokonais- biomassan mukaan

Limalevän %-osuus kok.biomassasta

Pielinen 131 12.08.2020 24294 3,7 erinomainen 0,3765 erinomainen 16,5

Pielinen 3 Ikolanniemi 12.08.2020 24293 4,6 erinomainen 0,3680 erinomainen 17,0

Pielinen 62 Törökari 12.08.2020 24292 4,9 erinomainen 0,3914 erinomainen 13,0

Biomassa (mg/l) ilman

limalevää

Luokitus biomassan mukaan ilman lima-

levää

Haitallisten sinilevien

%-osuus

Luokitus sinilevä-

osuuden mukaan TPI Luokitus TPI:n mukaan

Taksoni

lkm Pintavesityyppi

0,3143 erinomainen 4,87 erinomainen -0,20 hyvä 54 Sh

Pielinen 131, näyte 24294

Suurimman 19 % biomassan tässä näytteessä muodostavat monadit ja flagellaatit, jotka voi- vat jakaantua eri leväluokkiin, koska niitä ei pysty tarkemmin tunnistamaan. Seuraavaksi tulevat nielulevät (Cryptophyceae) n. 18 % sekä piilevät (Diatomophyceae) n. 17 % osuuksil- laan. Kultalevien biomassa on n. 12 % (Chrysophyceae ja Synurophyceae) ja sinilevien n. 5

%. Gonyostomum semen -limalevän osuus on tässä näytteessä n. 16,5 %, mikä ei vielä hei- kennä biomassaindeksiä, koska biomassataso on muutenkin alhainen. Kultalevissä on yleensä niukkaravinteisuuden ilmentäjälajeja paljon. Vaikka kultaleviä on tässä näytteessä runsaasti, TPI-arvo ei saavuta erinomaisen luokan rajaa. Tämä johtuu muutamista lajeista, jotka nousevat lajilistauksessa esille ja joilla on positiivisia TPI-pistearvoja. Kyse on mm. pii- levälajeista Aulacoseira ambigua ja A. subarctica, joiden yhteinen osuus on n. 5 %. Molem- milla on TPI-pistearvo +1. Myös kierteinen sinilevärihma Dolichospermum spp. vaikuttaa pie- nellä n. 2 % biomassallaan TPI-arvoon, koska sen TPI-pistearvo on +3.

Pielinen 3 Ikolanniemi, näyte 24293

Runsain leväryhmä ovat tässäkin näytteessä monadit ja flagellaatit (n. 25 %). Piileviä (Diato- mophyceae) löytyy n. 19 %. Kolmanneksi suurin ryhmä n. 18 % biomassallaan ovat Raphi- dophyceae, joihin limaleväkin kuuluu. Näitä seuraavat kultalevät (Chrysophyceae ja Sy- nurophyceae), joiden biomassa on n. 11 %. Panssarisiimalevien (Dinophyceae) osuus on n.

7 %. Valtalajiksi paljastuu tietenkin limalevä Gonyostomum semen, joka yksin tuottaa n. 17

% koko näytteen biomassasta. Rehevyyden suhteen se on kuitenkin neutraali, eikä vaikuta TPI:n laskentaan. Panssarisiimalevissä Peridinium umbonatum var. goslaviense:n osuus on n. 5 %. Sen TPI-pistearvo on +1, mikä selittää, miksi TPI-arvo ei ole erinomaisella tasolla.

(25)

Pielinen 62 Törökari, näyte 24292

Myös tässä näytteessä monadit ja flagellaatit muodostavat suurimman osan biomassasta (n.

20 %). Toiseksi tärkeimmän ryhmän muodostavat kultalevät (Chrysophyceae ja Sy- nurophyceae), joita löytyy lähes neljänneksen biomassasta (n. 24 %). Piileviä on tässä näyt- teenottopaikassa n. 21 % ja limalevää Gonyostomum semen n. 13 %. Seuraavaksi tulevat panssarisiimalevät (Dinophyceae) n. 7 % ja nielulevät (Cryptophyceae) n. 5 %. TPI-arvo on -0,73, eli suurelle humusjärvelle hyvässä ekologisessa laatuluokassa. Tämä johtuu mm. Do- lichospermum macrosporum -sinilevästä (n. 2 %), jolla on +2 TPI-pistearvo. Piilevälajeista näytteessä esiintyvät Aulacoseira ambigua ja A. subarctica, joiden yhteinen osuus on n. 8 %.

Molemmilla on TPI-pistearvo +1. Sama TPI-pistearvo on annettu panssarisiimalevällä Peri- dinium umbonatum var. goslaviense, jonka osuus näytteessä on n. 3 %. Nämä ovat siis lievän rehevyyden indikaattorilajeja, mutta niukkaravinteisuuden ilmentäjälajien (mm. kultalevissä) vaikutus on vielä suurempi.

Yhteenveto

Pielisen biomassatasot ovat niin alhaisia, että kaikki kolme näytettä voidaan luokitella erinomaisiksi. Klorofylli-a:n tulokset tukevat tätä näkemystä. Limalevää esiintyy kohtalaisesti, mutta tasaisesti paikasta riippumatta (13–17 %). Sinileväindeksi näyttää myös erinomaista ekologista laatua, ja haitallisia sinileviä on näytteissä vain ykkösprosentteina biomassasta.

TPI-luokitukset kolmessa näytteessä ovat hyvän laatuluokan rajojen sisällä.

6.3.3 Pohjaeläimet

Vuonna 2020 pohjaeläinnäytteet otettiin kahdesta Lieksanjoen suvannosta ja kolmesta Pie- lisen syvänteestä sekä lisäksi kolmelta Pielisen litoraaliasemalta (taulukko 5, kuva 18). Näyt- teet otti Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n sertifioitu näytteenottaja. Näytteiden poimin- nasta, punnituksesta, määrityksestä ja raportoinnista vastasi KVVY Tutkimus Oy:n hydrobio- logi, FT Johanna Salmelin. Hattusaaren rannan litoraaliasemalta ei ole aiempia näytteenot- toja, ja asema on lisätty pohjaeläintarkkailuun vuonna 2020.

Pohjaeläinnäytteet otettiin 15.–28.9.2020. Pohjaeläinnäytteenotto ja näytteiden käsittely suo- ritettiin ympäristöhallinnon uusimpien ohjeistusten (Järvinen ym. 2019) ja näytteenottostan- dardien SFS 5076 (1989) ja SFS 5077 (1989) mukaan.

Taulukko 5. Lieksanjoen ja Pielisen pohjaeläintarkkailun näytteenottopaikat, syvyys, koordi- naatit, pohjanlaatu, näytteenotin ja näytteiden lukumäärä vuonna 2020.

(26)

Kuva 18. Lieksanjoen ja Pielisen pohjaeläinseurannan näyteasemien sijainti vuonna 2020.

Pielisen syvänteiden ja Lieksanjoen suvantojen pohjaeläimistöstä laskettiin tiheyden (yks/m2) ja biomassan (g/m2) lisäksi pohjaeläinyhteisöjen rakennetta kuvaava taksoniluku sekä tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva surviaissääski- indeksi (Chironomidiindeksi, CI) (Paasivirta 2000). Syvänneasemille laskettiin myös ekologisen tilan luokittelussa käytettävät indeksit, syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Inver- tebrate Community Metric), joka huomioi surviaissääskien ohella myös muita taksonomisia ryhmiä (Jyväsjärvi ym. 2014, Aroviita ym. 2019) sekä prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA), joka kuvaa pohjaeläimistön runsaussuhteita ja taksonomista koostumusta (Novak & Bode 1992, Aroviita ym. 2019). PICM- ja PMA-muuttujia ei laskettu Lieksanjoen havaintopaikoille, koska em. muuttujat on kehitetty järvisyvänteiden ekologisen tilan luokitteluun.

Rantavyöhykkeen näyteasemien pohjaeläinyhteisöstä laskettiin yksilömäärän ja taksonilu- vun lisäksi ekologisen tilan luokittelussa käytettävät indeksit TT ja PMA (TT=tyyppiominaisten taksonien esiintyminen, PMA=prosenttinen mallinkaltaisuus) (Aroviita ym. 2019) ja pohja- eläinyhteisön monimuotoisuutta kuvaava Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi (H') (Shan- non & Weaver 1949, Krebs 1985).

(27)

Lieksanjoen ja Pielisen syvännealueet

Pohjaeläimistön tiheys oli Lieksanjoen luusuan (00) havaintopaikalla 159 yks/m² ja Lieksan- joen jokisuun (84) paikalla 736 yks/m². Pielisen syvännepaikoilla pohjaeläintentiheys vaihteli välillä 463–1453 yks/m², ja pienin tiheys mitattiin aiempien vuosien tapaan Pielisen Sipolan- saaren edustan syvänteellä. Pohjaeläintiheydet olivat vuonna 2020 Lieksanjoen havaintopaikoilla selvästi aiempia vuosia pienempiä, ja Pielisen syvännepaikoilla pääsääntöisesti aiempia vuosia suurempia. (kuva 19.)

Kuva 19. Pohjaeläinten tiheys (yks/m²) Lieksanjoen luusuan ja jokisuun sekä Pielisen syvän- teiden havaintopaikoilla vuosina 2011–2020.

Pohjaeläinten biomassa ilmensi niukkaravinteista tai jokseenkin niukkaravinteista pohjaa Lieksanjoen näyteasemilla (0,17–0,55 g/m2). Pielisen syvänneasemilla pohjaeläinten biomassa vaihteli välillä 0,65–5,08 g/m2. Biomassa oli suurimmillaan Pielisen Törökarin näy- teasemalla ilmentäen lievästi ravinteikasta pohjaa. Myös Pielisen näyteasemalla 131 pohja oli biomassan perusteella lievästi ravinteikasta, kun taas Pielisen Sipolansaaren syvänne- asemalla pohjaeläimet ilmensivät jokseenkin niukkaravinteista pohjaa. (kuva 20.)

Kuva 20. Pohjaeläinbiomassa (g/m²) Lieksanjoen luusuan ja jokisuun sekä Pielisen syvän- teiden havaintopaikoilla vuosina 2011–2020.

(28)

Havaintopaikkojen pohjaeläinten taksoniluku vaihteli välillä 7–18. Taksoniluku oli alhaisin Lieksanjoen ylävirran, luusuan, havaintopaikalla ja korkein Lieksanjoen jokisuussa, näy- teasemalla 84. (kuva 21.)

Kuva 21. Lieksanjoen luusuan ja jokisuun sekä Pielisen syvänteiden pohjaeläinten takso- niluku vuosina 2011–2020.

Pohjan ravinteisuutta ilmentävä surviaissääski-indeksi (Chironomidi-indeksi, CI) vaihteli Pie- lisen syvänneasemilla välillä 1,67–4,00. Indeksi oli aiempien vuosien tapaan alhaisin Pielisen Törökarin syvänteessä ilmentäen pohjan rehevyyttä, ja korkein Pielisen Sipolansaaren sy- vänteessä indikoiden karua pohjaa. (kuva 22.)

Kuva 22. Lieksanjoen luusuan ja jokisuun sekä Pielisen syvänteiden surviaissääski-indeksi (Chironomidi-indeksi, CI) vuosina 2011–2020. Indeksi voi saada arvoja välillä 1–5 (hyvin re- hevä–hyvin karu). Vuonna 2020 indeksiarvoa ei voitu laskea Lieksanjoen luusuan ja jokisuun

(29)

Pohjaeläintutkimuksen tulokset on esitetty koottuna alla taulukossa 6. Syvännealueiden lajisto kokonaisuudessaan löytyy liitteen 3 raportista.

Taulukko 6. Pielisen syvänteiden näytepisteiden PICM- ja PMA-indeksien sijoittuminen eko- logisiin tilaluokkiin vuonna 2020. PICM-arvoja verrataan johdettuihin paikkakohtaisiin PICM- luokkarajoihin. Taulukossa Aroviidan ym. (2019) mukaan korjatut luokkarajat PMA-indeksille järvityypissä suuret humusjärvet (Sh). Tilaluokkia on viisi: erinomainen (E), hyvä (Hy), tyydyt- tävä (T), välttävä (V) ja huono (Hu).

Rantavyöhyke

Pielisen rantavyöhykkeen näyteasemien pohjaeläinten kokonaisyksilömäärissä oli paljon vaihtelua. Ikolanniemen rannassa kokonaisyksilömäärä oli 107, Sipolansaaren rannassa 428 ja Hattusaaren rannassa 72 yksilöä. (kuva 23.)

Kuva 23. Pohjaeläimistön yksilömäärä Pielisen rantavyöhykkeen näyteasemilla vuosina 2011–2020. Hattusaaren rannan näyteasema liitettiin mukaan tarkkailuun vuonna 2020.

(30)

Taksoniluku vaihteli välillä 13–22 (kuva 24).

Kuva 24. Pohjaeläimistön taksoniluvut Pielisen rantavyöhykkeen näyteasemilla vuosina 2011–2020. Hattusaaren rannan näyteasema liitettiin mukaan tarkkailuun vuonna 2020.

Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi (H’) ilmensi aiempien vuosien tapaan matalaa monimuotoisuutta. Sipolansaaren rannan näyteasemalla indeksi sai hiukan suuremman arvon (2,35) kuin Ikolanniemessä ja Hattusaaressa ilmentäen jonkin verran monimuotoisempaa pohjaeläimistöä. Indeksi on ollut samalla tasolla koko seurannan ajan. Myös uuden Hattu- saaren rannan näyteaseman pohjaeläimistön monimuotoisuus oli samalla tasolla kuin muilla näyteasemilla (kuva 25).

Kuva 25. Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi (H') Pielisen rantavyöhykkeen näytease- milla vuosina 2011–2020. Hattusaaren rannan näyteasema liitettiin mukaan tarkkailuun

(31)

Järvien kivikkorantojen ekologisen tilan luokittelussa käytettävistä muuttujista tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT) sijoittui hyvään tilaluokkaan, ja prosenttisen mallinkaltaisuus (PMA) erinomaiseen tilaluokkaan vuonna 2020 (taulukko 7). Rantavyöhykkeen lajisto kokonaisuudessaan löytyy liitteen 3 raportista.

Ekologisen tilan muuttujat ilmensivät siten parempaa tilaa kuin edellisenä tarkkailuvuonna 2017, jolloin TT-muuttuja sijoittui välttävään ja PMA hyvään luokkaan (Iso-Tuisku 2018).

Vaikka näytemäärä on ollut molempina vuosina sama (kuusi potkuhaavinäytettä) ja aineisto siten vertailukelpoinen, on huomioitava, että vuonna 2020 havaintopaikkojen lukumäärä kas- voi kahdesta kolmeen, ja mukana oli ensimmäistä kertaa myös Hattusaaren rannan pohja- eläimistö.

Taulukko 7. Järvien kivikkorantojen pohjaeläimistön ekologisen tilan luokittelussa käytettä- vien muuttujien, tyyppiominaisten taksonien esiintymisen (TT) ja prosenttisen mallinkaltai- suuden (PMA) sijoittuminen eri tilaluokkiin Pielisen litoraalissa vuonna 2020. Tilaluokkia on viisi: erinomainen (E), hyvä (Hy), tyydyttävä (T), välttävä (V) ja huono (Hu).

Tulosten tarkastelu

Vuonna 2020 Lieksanjoen alavirran jokisuun näyteasemalla pohjaeläimistön tiheys, biomassa ja taksoniluku olivat vuoden 2017 tapaan suurempia kuin ylävirran luusuan näytease- malla. Aiemmista vuosista poiketen ylävirran näyteasemalla ei esiintynyt lainkaan har- vasukasmatoja tai surviaissääsken toukkia, ja niukka lajisto koostui lähinnä päivänkoren- noista ja vesiperhosista. Näyteasemalla havaittiin myös uhanalainen virtalude. Indeksilajien puuttumisen vuoksi Lieksanjoen havaintopaikoille ei voitu laskea CI-surviaissääski-indeksiä, mutta pohjaeläimistön tilaa voi luonnehtia hyväksi.

Pielisellä oli havaittavissa vähenevä gradientti pohjan rehevyyden suhteen Törökarin näy- teasemalta 131-asemalle ja edelleen Sipolansaareen mentäessä niin pohjaeläimistön biomassan kuin surviaissääski-indeksinkin (Chironomidi-indeksi, CI) perusteella.

(32)

Törökarin syvänteessä oli havaittavissa aiempien vuosien tapaan selviä kuormitusvaikutuksia, ja pohjaeläimet ilmensivät ravinteikkaampaa pohjaa kuin muilla näyteasemilla. Näytease- malla 131 pohjan rehevyys oli Törökaria vähäisempää ja Sipolansaaren näyteasemalla pohja oli jokseenkin niukkaravinteinen CIindeksin ilmentäessä karua pohjaa. Myös ekologisen tilan luokittelussa käytettävä PICM-indeksi ilmensi samansuuntaista muutosta, ja indeksi sijoittui Törökarin asemalla tyydyttävään, 131-asemalla hyvään ja Sipolansaaren asemalla erinomaiseen tilaluokkaan. Pielisen litoraalin näyteasemien pohjaeläinlajistossa ei ollut havaittavissa kuormitusvaikutuksia. Ekologisen tilan luokittelumuuttujat sijoittuivat hyvään (tyyppiominaiset taksonit, TT) tai erinomaiseen (prosenttinen mallinkaltaisuus, PMA) tilaluokkaan. Lajisto oli melko niukka, mutta Sipolansaaren rannan näyteasemalla runsaampaa ja monimuotoisempaa kuin muilla näyteasemilla. Uuden Hattusaaren rannan näyteaseman pohjaeläimistö oli alhaisemmasta yksilömäärästään huolimatta monimuotoisuudeltaan samankaltainen kuin muut näyteasemat. Ikolanniemen ja Sipolansaaren asemilla pohjaeläimistön monimuotoisuudessa ei ole tapahtunut muutoksia vuosina 2011–2020. Sen sijaan ekologisen tilan muuttujat ilmensivät litoraalin parempaa tilaa kuin edellisenä tarkkailuvuonna 2017.

6.3.4 Piilevät

Vuonna 2020 tutkittiin viisi Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n 15.9.2020 keräämää peri- fytonnäytettä, joista neljä Lieksanjoesta ja yksi Mähkönjoesta. Tutkimusmenetelmä noudat- taa vesienhoidon biologisen seurannan menetelmiä päällysleväyhteisöistä (vedessä erilai- silta pinnoilta kerättävät levät). Piileviä käytetään standardien mukaisesti kuvaamaan pääl- lyslevien ekologista tilaa. Näytteiden määrityksestä ja tulosten raportoinnista vastasi Ecomo- nitor Oy:n Juha Miettinen, FT. Kokonaisuudessaan piileväraportti löytyy liitteestä 4.

Piilevien määritykset tehtiin kansallisten ohjeiden (Eloranta ym. 2007) ja eurooppalaisen standardin (CEN 2004) mukaisesti.

Virtavesien päällyslevien perusteella määräytyvät ekologisten laatuluokkien rajat on määri- telty IPS-indeksin (Indice de polluo-sensitivité, Cemagref 1982) arvoina (taulukko 8), minkä lisäksi muita indeksejä ja ekologisia jakaumia voidaan käyttää apuna ekologisen laadun luo- kituksessa erityisesti humuspitoisissa vesissä. IPS-indeksin virhemarginaalina määritystyön osalta kokeneella määrittäjällä pidetään ±0,5 IPS-yksikköä, kun IPS>12, ja ±1 IPS-yksikkö, kun IPS<12 (Kahlert ym. 2009).

Taulukko 8. Ekologisten laatuluokkien luokkarajat päällysleville Suomen ympäristökeskuk- sen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen luokitteluoppaan ”Pintavesien ekologisen luo- kittelun vertailuolot ja luokan määrittäminen”, 15.1.2008, mukaan.

(33)

IPS-tulosten lisäksi esitetään Suomessa käytettyjen TDI:n ja %PTV:n arvot. TDI (Trophic Diatom Index; Kelly 1998) on Britanniassa jätevesipuhdistamojen seurantaan kehitetty in- deksi, joka korreloi lähinnä veden fosforitason kanssa. Tässä TDI:stä esitetään versio, jossa maksimiarvo on 20 (vähäravinteinen) ja minimiarvo 1 (fosforipitoisuus erittäin korkea; yksik- könä mg/l). TDI-indeksin tulkinnassa käytetään apuna kuormitusta sietävien lajien osuutta (%PT; Pollution Tolerant valves), joka kertoo orgaanisesta likaantumisesta.

Happamissa vesissä Omnidian laskemat indeksit pyrkivät antamaan aina erinomaisia tulok- sia, joten lisäksi käytettiin Ruotsissa kehitettyä ACID-indeksiä (Andrén & Jarlman 2008), joka mallittaa vesistön happamuutta (taulukko 9). Jos ACID sijoittuu luokkaan E, vesistössä on happamuutta siinä määrin, että IPS ei ole käyttökelpoinen.

Taulukko 9. ACID-indeksin luokkarajat. Luokat C, D, ja E osoittavat happamuutta.

Tulokset

Taulukossa 10 on esitetty aineiston perustiedot ja tärkeimmät Omnidia-ohjelmiston laskemat muuttujat. ACID-arvon perusteella näytteet edustavat lievästi hapanta veden laatua. IPS-arvo on erinomaisessa laatuluokassa näytteille Lieksanjoki 4 ja Lieksanjoki 30, erinomaisen rajalla näytteelle Lieksanjoki 29, ja hyvässä luokassa näytteelle Lieksanjoki 84. Mähkönjoen näyt- teen IPS-arvo sijoittuu hyvän ja tyydyttävän luokan rajalle. Lieksanjoen TDI-arvot ovat oligotrofisella tai lievästi mesotrofisella tasolla, Mähkönjoen meso-eutrofisella tasolla.

Taulukko 3. Näytteistä laskettujen leväyksikköjen (piileväkuorien) määrä ja taksonien luku- määrä, Achnanthidium minutissimum-lajikompleksin keskileveys, ACID-arvot, sekä tärkeim- pien Omnidia-ohjelmiston indeksien arvot.

(34)

Näytteissä havaitut piilevät jakautuvat happamuusvaatimuksiltaan eniten asidofiileihin eli happamuutta suosiviin, paitsi Mähkönjoessa neutrofiileihin (pH-taso lähellä 7). (Kuva 26).

Kuva 26. Näytteistä laskettujen piilevien jakautuminen pH-vaatimusten mukaisiin luokkiin (%).

Lähinnä hapenkulutusta kuvaavat saprobiatasot ovat luokitusten perusteella alhaisia kaikissa näytteissä (Kuva 27).

Kuva 27. Näytteistä laskettujen piilevien jakautuminen saprobia-vaatimusten mukaisiin luok- kiin (%).

(35)

Trofiavaatimuksiltaan Mähkönjoki erottuu rehevämpänä (eutrofeja on Mähkönjoen näyt- teessä enemmän kuin oligotrofeja). (Kuva 28).

Kuva 3. Näytteistä laskettujen piilevien jakautuminen saprobia-vaatimusten mukaisiin luok- kiin (%).

Tulosten tarkastelu

Kaikissa tutkituissa näytteissä havaitaan runsaasti Aulacoseira-suvun planktisia piileviä, jotka suosivat humuksisia ja meso-eutrofisia vesiä. Erityisesti tämä korostuu Mähkönjoen näyt- teessä, joka osoittaa korkeampaa ravinnetasoa kuin muut näytteet.

Luonnontilaisimpia olosuhteita (suurin osuus tyypillisiä, ei kuormitusta osoittavia taksoneita) näytteistä osoittaa Lieksanjoki 4, jossa siinäkin on noin neljännes planktonia. Enemmistö näytteen piilevistä on kuitenkin tyypillisiä turvemaiden joille, esim. Eunotia- ja Frustulia-suvut, Tabellaria flocculosa.

Näytteessä Lieksanjoki 29 havaitaan eniten aikaisempien havaintojen (Maa- ja metsätalou- den hajakuormituksen seurannan aineisto) perusteella humuskuormitusta suosivia päällys- levästön taksoneita Achnanthes stolida ja Karayevia suchlandtii. Näyte Lieksanjoki 30 on samankaltainen, mutta siinä havaitaan samalla myös runsaasti Brachysira-suvun voimakasta happamuutta kestäviä piileviä.

Mähkönjoen näytteestä planktinen Aulacoseira-suku muodostaa yli puolet. Näytteessä on muita näytteitä enemmän erityisesti runsasravinteisuutta suosivaa lajia A. ambigua. Päällys- levästö jää tämän takia vähälajiseksi. Planktonin perusteella Mähkönjoki on rehevämpi kuin Lieksanjoki.

Lieksanjoki 84 on koostumukseltaan kuin yhdistelmä muista näytteistä. Tyypillinen Tabellaria flocculosa on runsain taksoni, mutta seuraavaksi runsaimpia ovat planktiset Aulacoseira sub- borealis, A. valida, Stauroforma exiguiformis.

(36)

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY

Ossi Lappalainen tutkija, FM

(37)

oC mg/l Kyll % mS/m mg/l Pt FNU mg/l O2 µg/l µg/l µg/l µg/l ^pmy/100ml ^{MPN/100 ml} µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 25.3.2020 5094 / 4 Lieksanjoki 4 (Til.nro 263210) Jää 0 cm; Lumi 0 cm;

Klo 10:55; Näytt.ottaja SaRa; lt.ilma 7 ºC; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 225 ast.;

0,1 0,40 12,6 87 6,1 1,7 130 0,39 16 280 9

25.3.2020 5094 / 29 Lieksanjoki 29 (Til.nro 263211) Jää 0 cm; Lumi 0 cm;

0,1 0,40 12,9 89 6,0 1,8 0,43 19 320 12

0,1 0,40 12,6 87 6,1 1,7 0,53 16 280 9

25.3.2020 5094 / 37 Mähkönjoki 37 (Til.nro 263214) Jää 0 cm; Lumi 0 cm;

0,1 0,40 12,0 83 6,1 2,8 160 2,5 20 480 18 7 10

25.3.2020 5094 / 84 Lieksanjoki 84 (Til.nro 263213) Kok.syv. 5,5 m; Näk.syv. 1,8 m; Jää 18 cm; Lumi 0 cm;

1,0 0,60 12,6 88 6,1 1,7 130 0,45 16 300 8 6 10

25.3.2020 5094 / 62 Pielinen 62 Törökari (Til.nro 263207) Kok.syv. 18,0 m; Näk.syv. 1,8 m; Jää 43 cm; Lumi 0 cm;

1 0,30 12,3 85 6,2 1,9 16 330 10 29 70

9 1,5 9,5 68

17,0 3,9 2,4 18 6,2 3,3 440 23

25.3.2020 5094 / 3 Pielinen 3 Ikolanniemi (Til.nro 263208) Kok.syv. 19,0 m; Näk.syv. 1,8 m; Jää 40 cm; Lumi 0 cm;

1 0,30 12,3 85 6,1 1,8 160 17 300 10 13 43

10 1,7 9,7 69

18,0 3,7 2,8 21 6,1 4,9 120 690 34

25.3.2020 5094 / 131 Pielinen 131 (Til.nro 263209) Kok.syv. 17,0 m; Näk.syv. 1,8 m; Jää 40 cm; Lumi 0 cm;

1 0,50 11,8 82 6,1 1,9 16 320 11 11 12

10 0,90 11,4 80

16,0 1,8 7,4 53 6,0 2,5 470 18

3.6.2020 5094 / 84 Lieksanjoki 84 (Til.nro 265914) Kok.syv. 9,3 m; Näk.syv. 1,6 m; Jää 0 cm; Lumi 0 cm;

1,0 14,6 9,8 97 6,2 1,4 130 0,68 15 280 <5 11 <2 1 5

3.6.2020 5094 / 62 Pielinen 62 Törökari (Til.nro 265913) Kok.syv. 17,1 m; Näk.syv. 1,7 m; Jää 0 cm; Lumi 0 cm;

1 14,0 10,0 97 6,2 1,5 15 300 <5 9 <2 0 0

9 9,4 10,2 89

(38)

oC mg/l Kyll % mS/m mg/l Pt FNU mg/l O2 µg/l µg/l µg/l µg/l ^pmy/100ml ^{MPN/100 ml} µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 3.6.2020 5094 / 3 Pielinen 3 Ikolanniemi (Til.nro 265912) Kok.syv. 19,7 m; Näk.syv. 1,7 m; Jää 0 cm; Lumi 0 cm;

1 14,6 10,1 100 6,3 1,5 130 15 320 <5 11 <2 0 0

10 10,9 10,0 91

18,7 8,7 9,6 82 6,1 1,6 140 16 340 13

0-2 14,5 4,5

3.6.2020 5094 / 131 Pielinen 131 (Til.nro 265911) Kok.syv. 17,5 m; Näk.syv. 1,7 m; Jää 0 cm; Lumi 0 cm;

1 13,0 10,3 97 7,1 1,8 14 350 21 11 <2 0 1

10 8,0 11,3 96

16,5 7,4 11,3 94 6,5 2,0 370 10

0-2 13,0 2,7

4.6.2020 5094 / 4 Lieksanjoki 4 (Til.nro 265977) Klo 12:30; Näytt.ottaja Santeri Rautio;

0,1 15,1 10,0 100 6,0 1,5 110 0,66 15 470 <5 9 <2

0,1 18,6 9,8 110 6,0 1,6 1,0 17 600 <5 19 <2

0,1 15,1 10,2 100 6,1 1,5 0,61 15 480 <5 10 <2

4.6.2020 5094 / 37 Mähkönjoki 37 (Til.nro 265981) Klo 13:30; Näytt.ottaja Santeri Rautio;

0,1 21,0 9,4 110 6,3 2,6 120 5,5 17 750 <5 31 <2 6 2

0,1 20,0 <5 <2

0,1 19,6 5 <2