Viite Kaskisten edustan tarkkailu vuonna 2017
Ohessa lähetämme Kaskisten edustan vesistö- ja kalataloustarkkailun raportin vuodelta 2017.
Oulussa 25.6.2018 Pöyry Finland Oy
Eeva-Leena Anttila, FM
Jakelu Metsä Board Oyj / S. Vilen Metsä Group / Timo Kanerva
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus / kirjaamo ja Päivi Karttunen
Varsinais-Suomen ELY-keskus / kirjaamo (kalatalousviranomainen) Suomen ympäristökeskus / kirjaamo
Länsirannikon ympäristöyksikkö, Närpiö Närpiön–Kaskisten kalastusalue
Elektroniikkatie 13 FI-90590 OULU Finland
Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Puh. +358 10 3311 www.poyry.fi
KASKISTEN EDUSTAN TARKKAILU 2017
101001458 18.6.2018
METSÄ BOARD OYJ
Kaskisten edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna 2017
TIIVISTELMÄ
Metsä Board Oyj:n Kaskisten tehtaan jätevesien vaikutusta Kaskisten edustan merialu- eella tarkkailtiin vuonna 2017 vuonna 2009 uudistetun ja vuonna 2012 päivitetyn tark- kailuohjelman mukaisesti. Tehtaan puhdistamolla käsitellään myös Kaskisten ja Närpi- ön kaupunkien ja Teuvan kunnan jätevedet. Tarkkailuun sisältyi veden laadun ajallinen tarkkailu Tallvarpenin kahdella näytteenottopaikalla sekä neljä kertaa vuodessa tehty veden laadun alueellinen tarkkailu seitsemällä havaintopaikalla. Kalataloustarkkailuun kuului vuotuinen kalastuskirjanpito. Tässä raportissa esitetään vuoden 2017 tarkkailutu- lokset.
Metsä Boardin Kaskisten tehtaan jätevedenpuhdistamo toimi vuonna 2017 lupaehtojen mukaisesti. Jätevesimäärä on vuosina 2014–2017 ollut keskimäärin 13 800–15 600 m3/d. Vuonna 2017 kiintoaineen, orgaanisen aineen (BOD7), kemiallisen hapenkulutuk- sen (CODCr) ja kokonaisravinteiden kuormitus oli edellisvuotta pienempää.
Tallvarpen-lahdella oli havaittavissa jätevesien vaikutusta noin puolella kaikista näyt- teenottokerroista. Lahden ulkopuolella selvää jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavis- sa. Jokivedet vaikuttivat ajoittain Kaskisten edustan vedenlaatuun, ja suurimmillaan vaikutus oli marraskuussa. Bernas sundin alueella havaittiin lisäksi väriarvojen sekä kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksien kasvua, joka johtui tehdasalueen jäähdytysvesien vaikutuksesta. Jäähdytysvedet ovat peräisin joesta eivätkä ne likaannu tehdasalueella, mutta jokiveden merivettä suuremmat ainepitoisuudet vaikuttavat Bernas sundin veden- laatuun.
Avovesikaudella Tallvarpen-lahden ja Närpesfjärdenin keskimääräiset kokonaistyppipi- toisuudet viittasivat vähäravinteisuuteen ja kokonaisfosforipitoisuudet keski- tai runsas- ravinteisuuteen. Muilla Kaskisten edustan näytepisteillä keskimääräiset ravinnepitoi- suudet viittasivat vähä- tai keskiravinteisuuteen, ja pienimmillään ravinnepitoisuudet olivat useimmiten Orionin alueella.
Kaskisten alueen väriarvoissa sekä kokonaisravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksissa ei ole tapahtunut kehitystä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kevättalvella Närpiön- joen vedet huonontavat usein Närpesfjärdenin vedenlaatua. Tallvarpen-lahdella havai- taan ajoittain jätevesikuormituksesta johtuvaa vedenlaadun heikentymistä. Kokonaisuu- tena lahden vedenlaatu on jätevesien käsittelyn parantumisen myötä ollut 1990-luvun loppupuolelta alkaen selvästi aiempaa parempi.
Kalastuskirjanpidon pääasialliset pyyntimuodot Kaskisten edustalla ovat siian verkko-, pesä- ja loukkukalastus, ahvenen verkkokalastus, lohen loukkukalastus ja silakan rysä- kalastus. Vuodesta 2002 lähtien verkoilla on kalastettu aiempaa enemmän ahventa. Sii- an yk-sikkösaalis verkoilla oli v. 2017 pieni eli 0,1 kg verkon kokukertaa kohden. Sii- kapesillä siikaa saatiin myös vähän eli 0,9 kg/pkk. Siikasaalis verkoilla ja siikapesillä oli v. 2017 pienempi kuin 2010-luvulla keskimäärin. Taimenen yksikkösaalis siikaloukuilla oli pieni eli 0,1 kg loukkuvuorokautta kohden. Lohiloukuilla saatu lohisaalis on vaihdel- lut vuosittain huomattavasti. Vuonna 2017 lohisaalis oli pieni eli 3,6 kg loukkuvuoro- kautta koh-den. Silakkarysillä ei kalastettu olenkaan v. 2017. Hylkeet ovat haitanneet jo
Metsä Board Oyj
Kaskisten edustan tarkkailu 2017 Sisältö
1 JOHDANTO ... 1
2 TARKKAILUVELVOITTEET JA SOPIMUKSET ... 1
3 TARKKAILUALUE ... 2
3.1 Yleiskuvaus ... 2
3.2 Ekologinen tila ja vesienhoito ... 2
4 HYDROLOGISET OLOSUHTEET VUONNA 2017 ... 4
5 JÄTEVESIKUORMITUS ... 5
6 TARKKAILUN TOTEUTUMINEN ... 8
7 VEDENLAATU ... 9
7.1 Tallvarpen... 9
7.2 Närpesfjärden–Österfjärden ... 15
7.3 Kaskistensalmi ... 15
7.4 Sälgrundin kaakkoispuoli–avomeri ... 16
7.5 Minimiravinne ... 16
7.6 Ekologinen tila vedenlaadun perusteella arvioituna ... 18
7.7 Veden laadun kehitys ... 19
8 KALASTUSKIRJANPITO ... 23
8.1 Aineisto ja menetelmät... 23
8.2 Yksikkösaaliit ... 24
8.3 Kalastajien kommentit v. 2017 ... 24
8.4 Yksikkösaaliiden kehitys vuosina 1980–2017 ... 27
9 VIITTEET ... 29
Liitteet
Kansikuva: Kaskisten kaupungin nettisivut
Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Eero Taskila, FM kalabiologi
Pirkko Virta, FM (tarkistus ja hyväksyntä) Yhteystiedot
Elektroniikkatie 13 90590 OULU puh. 010 3311
sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi
1 JOHDANTO
Metsä Board Oyj:n Kaskisten kemihierretehdas on aloittanut toimintansa vuonna 2005.
Tehtaan jätevedet käsitellään aktiivilietemenetelmään perustuvalla biologisella jäteve- denpuhdistamolla, mihin johdetaan myös Kaskisten kaupungin yhdyskuntajätevedet.
Alueella toiminut Metsä Fibren (ent. Metsä-Botnia) sellutehdas lakkautettiin kevättal- vella 2009. Jätevedenpuhdistamon toiminta ja tarkkailuvelvoite siirtyivät alueella toi- mintaa jatkavalle Metsä Boardille vuonna 2009. Vuosina 2009–2015 Kaskisten edustan tarkkailu kattoi sekä Metsä Board Oyj:n kemihierretehtaan tarkkailun että Metsä Fibren lakkautetun sellutehtaan jälkitarkkailun. Sellutehtaan jälkitarkkailu päättyi vuoteen 2015, ja vuodesta 2016 eteenpäin tarkkailusta vastaa Metsä Board Oyj.
Kaskisten edustan merialueen vesistö- ja kalataloustarkkailu on säilynyt perusosiltaan samana koko Metsä-Botnian sellutehtaan toiminnan ajan vuodesta 1977 lähtien. Jo sel- lutehtaan toiminta-aikana vesistökuormituksessa tapahtui suuria muutoksia ja sen toi- minnan lakkauttaminen vuonna 2009 vaikutti edelleen merialueelle kohdistuvaan kuor- mitukseen. Kuormituksessa tapahtuneiden muutosten ja tarkkailukäytänteiden muutos- ten vuoksi Kaskisten edustan tarkkailusuunnitelma uudistettiin vuonna 2009 ja tarkkai- lusuunnitelmaa päivitettiin edelleen vuonna 2012. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus hy- väksyi päivitetyn ohjelman 17.12.2012 (dnro EPOELY/151/07.00/2010). Tässä rapor- tissa esitetään vuoden 2017 tarkkailujen tulokset.
2 TARKKAILUVELVOITTEET JA SOPIMUKSET
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut M-real Oyj:n (nykyisin Metsä Board Oyj) kemihierretehtaalle uuden ympäristöluvan (päätös 65/2010/1) sekä Oy Metsä-Botnia Ab:n (nyk. Metsä Fibre Oy) sellutehtaan lakkauttamista koskevan luvan (päätös 63/2010/1) 31.12.2010. Metsä-Botnian lupaan sisältyy velvoite osallistua vesistötarkkai- luun vuoteen 2015 asti. M-realin ympäristöluvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka antoi asiasta päätöksen (12/0181/1) 14.6.2012. Päätöksen mukaan jätevedenpuhdis- tamolla on käsiteltävä laitosten prosessi- ja jäähdytysvedet, saniteettivedet sekä huleve- det ja ne epäpuhtauksia sisältävät vedet, joiden käsittely on perusteltua ja tarkoituksen- mukaista puhdistamon toiminta ja ympäristöön kohdistuva kuormitus huomioon ottaen.
Hallinto-oikeus poisti jätevedenpuhdistamon poistotehon vähimmäisvaatimukset ja kor- vasi ne kokonaistypen ja -fosforin puhdistuksen tavoitetason arvoilla. Lisäksi yhtiön on laadittava selvitys puhdistamon toiminnasta ja fosforin ja typen puhdistustuloksista teh- taan pitkien seisokkien aikana.
Metsä Board Oyj:n Kaskisten tehtaan ympäristölupapäätöksen mukaan tehtaan puhdis- tamolle saadaan johtaa myös Metsä Fibren omistaman jätehuoltoalueen ja sellutehtaan toiminnan lopettamisesta syntyvät jätevedet sekä Kaskisten kaupungin ja muiden Suu- pohjan alueen kuntien (Närpiö, Teuva, Kristiinankaupunki ja Karijoki) jätevedet. Vuon- na 2009 jätevedenpuhdistamon toiminta ja sen tarkkailuvelvoite siirtyivät Metsä Board Oyj:lle. M-real Oyj (nykyisin Metsä Board Oyj) on tehnyt Kaskisten kaupungin kanssa
3 TARKKAILUALUE
3.1 Yleiskuvaus
Tarkkailu toteutetaan Kaskisten saaren ympäristössä merialueella. Tarkkailualue on ku- vattu liitteessä 1. Metsä Board Oyj:n Kaskisten tehtaan puhdistetut jätevedet johdetaan Kaskisten niemen eteläpäässä Tallvarpen-lahteen, joka avautuu avomerelle etelälounaan suuntaan (liite 1). Oy Aqua Botnica Ab:n toimialueen (Kaskinen, Närpiö ja Teuva) noin 16 200 asukkaan asumajätevedet käsitellään samassa puhdistamossa.
Kaskinen sijaitsee Selkämeren pohjoisosan vähäsaarisella pohjois-eteläsuuntaisella ran- nikolla, jossa merivesi virtaa pääasiassa etelästä pohjoiseen. Vesisyvyys alueella on tyypillisesti 10–20 m ja yhteys Selkämereen on kynnyksetön. Veden vaihtuvuus Kaskis- ten merialueella on siten suuri. Merialueen yleisestä avoimuudesta huolimatta Kaskisten saaren lähialue on saarten rikkoma (liite 1).
Kaskisten saaren ja mantereen yhdistää tiepenger, jossa on kaksi aukkoa. Toinen sijait- see Kaskisten saaren pohjoisessa reunassa, ja se on tarkoitettu lähinnä pienten veneiden liikennöintiin. Toinen sijaitsee mantereen puoleisella osalla, ja sen kautta mereen laskee Närpiönjoki, joka purkautuu patoaltaan sulkujen kautta Närpesfjärdeniin. Närpiönjoen keskivirtaama on noin 8,5 m3/s, ja siitä merkittävä osa purkautuu hyvin lyhytjaksoisina tulvajuoksutuksina. Alueen lahtivesiin laskee muutamia vähäisempiä joki- ja purovesiä, joiden veden laatu on runsaan hajakuormituksen sävyttämä.
3.2 Ekologinen tila ja vesienhoito
Ympäristöhallinnon luokittelun mukaan Kaskisten edustalla Selkämeren sisemmät ran- nikkovedet ja myös osa ulommista rannikkovesistä on ekologisesti tyydyttävässä tilassa (Kuva 3-1). Avomerialueen ekologinen tila on hyvä. Lähes koko Kaskisten edusta kuu- luu Selkämeren ulommat rannikkovedet -tyyppiin (Seu). Renskärin tarkkailupaikka si- jaitsee Selkämeren sisemmät ja ulommat rannikkovedet -tyyppien rajalla ja Närpesfjär- den kuuluu tyyppiin Selkämeren sisemmät rannikkovedet (Ses). Närpiönjoen ja Väster- fjärdenin kemiallinen tila on hyvää huonompi. Närpiönjoessa kadmiumin ja mahdolli- sesti nikkelin ympäristönlaatunormi ylittyy, ja Västerfjärdenissä sedimentin metallipi- toisuudet ovat suuria ja sedimentissä on todettu toksisuusvaikutuksia. Rannikkovesien kemiallinen tila on hyvä (SYKE ja ELY-keskukset 2016).
Kaskisten rannikkovesiä kuormittavat pääosin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevedet ja jokien tuoma hajakuormitus. Jokivesien mukana rannikolle päätyy myös maaperästä huuhtoutunutta happamuutta ja metalleja. Rannikkovesien hyvän ekologisen tilan saa- vuttaminen ja turvaaminen edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen, happamuuden ja metallien aiheuttaman kuormituksen vähentämistä. Vesienhoidon toimenpideohjel- missa Kaskisten alueen vesimuodostumien ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien vähentä- mistarve on määritelty vesimuodostumakohtaisesti (Taulukko 3-1). Tavoitteet saavute- taan jatkamalla ensimmäisellä vesienhoidon kaudella aloitettuja toimenpiteitä sekä käynnistämällä uusia sektorikohtaisia toimenpiteitä (ml. yhdyskuntien jätevesien käsit- telyn parantaminen, hajakuormituksen vähentäminen, vesistöjen kunnostukset ja sään- nöstelyn kehittäminen). Tarvittaessa tavoitteiden toteutumisen tueksi voidaan käynnis- tää myös aluekohtaisia täydentäviä toimenpiteitä. Suunnitelman mukaan Kaskisten ran- nikon vesimuodostumat ovat hyvässä tilassa vuonna 2021 (Räike ym. 2015, Westberg 2015 ja Bonde 2016). Kaskisten edustan merialueen tilaa parantavat myös alueelle las- kevien jokien valuma-alueilla tehtävät toimenpiteet.
Kuva 3-1 Kaskisten edustan merialueen vesimuodostumat, vesistötarkkailun näytteenottopaikat ja alueen ekologinen tila (ympäristökarttapalvelu Karpalo 26.5.2016). Ses = Selkämeren sisemmät rannikkovedet, Seu = Selkämeren ulommat rannikkovedet, Kt = keskisuuri turvemaiden joki, Rh = runsashumuksinen järvi
Taulukko 3-1 Kaskisten rannikkovesien ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien vähennystarve (Räike ym.
2015 ja Bonde 2016).
Vesimuodostuma
Kok.P Kok.N Klorofylli-a
Närpesfjärden ei tarvetta ei arviota 16
Kaskinen-Kristiinankaupunki 20 5 28
Kaskinen-Siipyy 2 ei arviota 22
Vähennystarve (%)
4 HYDROLOGISET OLOSUHTEET VUONNA 2017
Vuonna 2017 Närpiönjoen keskivirtaama oli 9,8 m3/s eli noin 10 prosenttia vertailujak- son 1991–2010 keskivirtaamaa 8,8 m3/s suurempi. Kevään 2017 tulvahuippu oli kaksi- osainen, ja se ajoittui maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin (Kuva 4-1). Loka- marraskuun vaihteesta joulukuun alkupuoliskolle saakka virtaamat olivat suuria runsai- den sateiden takia.
Kuva 4-1 Närpiönjoen virtaamat vuonna 2017 (SYKE ja ELY-keskukset, tammikuu 2018) sekä jaksolla 1991–2010 keskimäärin (Korhonen ja Haavanlammi 2012).
Meriveden korkeus ja näytteenoton ajoittuminen suhteessa vertailujakson keskiveden- korkeuteen Kaskisissa vuonna 2017 on esitetty kuvassa (Kuva 4-2). Tammikuussa, maa- lis-huhtikuussa ja marras-joulukuussa merivesi oli selvästi tavanomaista korkeammalla.
Helmikuussa vedenkorkeus oli sen sijaan selvästi tavanomaista alhaisempi.
Kuva 4-2 Meriveden korkeus Kaskisissa vuonna 2017 ja näytteenoton ajoittuminen suhteessa vedenkorkeuteen (Ilmatieteen laitos 2018).
0 10 20 30 40 50 60
1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12.
m3/s Närpiönjoen virtaama
1991–2010 2017
-60 -40 -20 0 20 40 60 80
1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12.
cm Meriveden korkeus Kaskisissa
2017 ka. 2017
1926–2005 näytteenotto Tallvarpen 2017
näytteenotto laaja 2017
Talvella 2016–2017 Kaskisten edusta jäätyi ensi kerran 9.11.2017 ja pysyvä jääpeite muodostui 5.1.2017. Pysyvä jääpeite päättyi 5.4.2017 ja jäät lähtivät 18.4.2017. Todelli- sia jääpäiviä Kaskisissa oli 119 (vertailujaksolla keskimäärin 125) (J. Vainio/Ilmatieteen laitoksen Ilmastopalvelu 5.6.2018).
5 JÄTEVESIKUORMITUS
Metsä Board Oyj:n Kaskisten tehdasalueella syntyvät jätevedet käsitellään tehtaan omalla jätevedenpuhdistamolla, joka on toimintaperiaatteeltaan aktiivilietelaitos. Jäte- vesiä syntyy pääasiassa tehtaalla ja kuorimolla. Lisäksi vähäisiä määriä likaisia vesiä johdetaan jätevedenpuhdistamolle voimalaitokselta, vesilaitokselta, lietteen käsittelystä sekä Metsä Fibre Oy:n omistamalta tehdaskaatopaikalta. Puhdistamolla käsitellään myös Kaskisten, Närpiön ja Teuvan asumajätevedet.
Voimassa olevat Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen (14.6.2012) mukaiset lupaehdot ovat:
suure päästö puhdistustehon
tavoite
BOD7 1 000 kg/d
CODCr 12 000 kg/d
kokonaisfosfori 12 kg/d 80 %
kokonaistyppi 120 kg/d 70 %
Lupaehtojen toteutumista tarkastellaan kalenterikuukauden keskiarvoina kalenteripäivää kohden häiriö- ja poikkeustilanteiden sekä ohijuoksutusten päästöt mukaan laskettuna.
Jätevesien yhteiskäsittelyn laajentuessa siten, että yhdyskuntajätevesien yhteenlaskettu asukasvastineluku ylittää 10 000 saavat typpipäästöt olla enintään 150 kg/d ja fosfori- päästöt enintään 15 kg/d kalenterikuukauden keskiarvona kalenteripäivää kohti häiriö- ja poikkeustilanteiden sekä ohijuoksutusten päästöt mukaan laskettuna. Lisäksi ympä- ristöluvassa on määrätty, että mereen johdettavien jätevesien elohopeapitoisuus saa olla enintään 5 µg/l ja kadmiumpitoisuus 10 µg/l.
Jätevedenpuhdistamon toiminta oli vuonna 2017 lupaehtojen mukaista (Taulukko 5-1).
Jätevedenpuhdistamo täytti puhdistustehon tavoitearvot fosforin ja typen osalta (Taulukko 5-2). Tammikuussa kuormitus oli suurimmillaan ja puhdistustehot pienim- millään kiintoaineen, CODCr:n ja kokonaisfosforin osalta. Syynä oli talviaikainen jäte- vesien jäähtyminen, jonka seurauksena puhdistusteho laskee. Kokonaistypen kuormitus oli suurta kesäkuussa, mutta puhdistusteho oli tällöin hyvä. Pienimmillään typen puhdis- tusteho oli tammikuussa jätevesien jäähtymisen takia.
Taulukko 5-1 Metsä Board Oyj:n Kaskisten tehtaan jätevesikuormituksen kuukausikeskiarvot vuonna 2017.
Taulukko 5-2 Metsä Board Oyj:n Kaskisten tehtaan puhdistustehot vuonna 2017.
Kaskisten edustan jätevesikuormitus on pienentynyt selvästi vuosina 1980–2017. Suurin muutos tapahtui vuonna 1996 (Kuva 5-1), jolloin otettiin käyttöön aktiivilietelaitos.
Vuonna 2009 tapahtunut sellutehtaan lakkauttamien vähensi niin ikään kuormitusta huomattavasti ja AOX-kuormitus mereen päättyi kokonaan. Vuosina 2005–2009 sekä Metsä Botnian (nyk. Metsä Fibre) sellutehdas että M-realin (nyk. Metsä Board) kemi- hierretehdas olivat toiminnassa.
Kokonaispäästöt Kiintoaine CODCr BOD7 Kok.P Kok.N
t/d t/d t/d kg/d kg/d
Tammikuu 2,6 6,8 0,74 8,5 49,9
Helmikuu 1,1 4,4 0,73 4,7 35,6
Maaliskuu 0,4 4,1 0,24 2,9 31,3
Huhtikuu 0,5 3,1 0,22 4,5 47,5
Toukokuu 0,3 1,6 0,07 2,8 28,4
Kesäkuu 0,4 2,3 0,08 6,8 79,5
Heinäkuu 0,3 2,2 0,06 4,8 34,7
Elokuu 0,2 3,1 0,07 4,8 34,2
Syyskuu 0,2 3,3 0,10 2,7 27,8
Lokakuu 0,1 2,6 0,07 3,6 34,3
Marraskuu 0,1 2,9 0,11 3,4 38,8
Joulukuu 0,1 3,0 0,13 3,0 31,7
Vuosikeskiarvot, 2017 0,5 3,3 0,22 4,4 39,5
Vuosikeskiarvot, 2016 0,7 4,3 0,30 6,9 42,1
Vuosikeskiarvot, 2015 0,5 4,5 0,36 6,0 60,4
Vuosikeskiarvot, 2014 0,9 4,9 0,23 6,6 50,6
Reduktiot Kiintoaine CODCr BOD7 Kok.P Kok.N
% % % % %
Tammikuu 64 79 91 83 75
Helmikuu 85 85 90 93 89
Maaliskuu 93 86 98 95 89
Huhtikuu 89 80 94 90 84
Toukokuu 95 90 99 94 92
Kesäkuu 94 88 98 89 80
Heinäkuu 96 89 98 93 91
Elokuu 99 83 99 89 88
Syyskuu 99 84 98 95 93
Lokakuu 99 90 99 95 94
Marraskuu 99 88 99 93 85
Joulukuu 99 86 98 93 85
Vuosikeskiarvot, 2017 95 86 97 92 88
Vuosikeskiarvot, 2016 81 82 97 86 82
Vuosikeskiarvot, 2015 91 82 96 87 77
Vuosikeskiarvot, 2014 92 87 98 91 88
Kuva 5-1 Kaskisten metsäteollisuuslaitoksilta vesistöön johdettu kuormitus vuodesta 1980 lähtien.
Vuonna 1996 otettiin käyttöön aktiivilietelaitos ja vuonna 2009 sellutehdas lakkautettiin.
Jätevesimäärä lähes kaksinkertaistui vuosien 2012 ja 2013 välillä, mutta vuodesta 2014 alkaen vuosittainen vesimäärä on ollut noin 13 800–15 600 m3/d. Kuormitus kasvoi hieman vuosina 2010–2013, minkä jälkeen kuormitus on jälleen hieman laskenut tai py- sytellyt lähes samalla tasolla. Vuonna 2017 BOD7:n, CODCr:n, kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuormitus oli edellisvuotta pienempää.
Metsä Board Oy:n Kaskisten BCTMP-tehtaan tuotantokapasiteetti on yhteensä noin 300 000 t/a valkaistua kemihierremassaa. Toteutunut tuotantomäärä on ollut vuosina 2010–2017 nousussa. Vuonna 2017 tuotanto oli 340 175 t/a eli noin 4 prosenttia edellis- vuotta suurempi.
0 100 200 300 400 500 600
1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017
kg/d
Typpi- ja fosforikuormitus
Kok.N Kok.P
0 2 4 6 8 10 12
0 20 40 60 80 100 120
1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017
BOD7 Kiintoaine
t/d CODCr
t/d
CODCr-, BOD7- ja kiintoainekuormitus
CODCr BOD7 Kiintoaine
6 TARKKAILUN TOTEUTUMINEN
Kaskisten edustan tarkkailusuunnitelma päivitettiin vuonna 2012 (Pöyry Finland Oy 2012). Vuosi 2017 oli perustarkkailun vuosi, jolloin tehtiin veden laadun tarkkailu ja kalastuskirjanpito. Tarkkailusuunnitelman mukaisesti vesinäytteet otettiin tarkkailupai- koilta 26 Tallvarpen ja 25 Tallvarpen sisä yhteensä 13 kertaa ja muilta seitsemältä tark- kailupaikalta neljä kertaa (huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa ja loka-marraskuun tait- teessa).
Jääolot olivat talvella 2017 Kaskisissa haastavat. Maaliskuun laajan kierroksen näytteet pystyttiin ottamaan ainoastaan Granskärin, Tjärhovetin ja Dicksholmenin pisteiltä. Va- jaaksi jäänyttä kierrosta täydennettiin huhtikuussa siten, että 3.4.2017 otettiin näytteet Tallvarpen-lahden pisteiden lisäksi myös Renskärin, Ådskäretin, Storremmargrundin ja Orionin pisteiltä.
Tarkkailupaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja tarkkailupaikkojen perustiedot tau- lukossa (Taulukko 6-1). Näytteenotosta ja näytteiden analysoinnista vastasi Eurofins Nab Labs Oy. Analyysimenetelmien määritysrajat ja mittausepävarmuudet on esitetty liitteessä 2. Tarkkailutulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3.
Tallvarpen-lahden suun pisteeltä 26 yhden metrin näytteenotto tehtiin erehdyksessä vir- heellisesti 6.6.2017, sillä tältä syvyydeltä otettiin vain happinäyte.
Taulukko 6-1 Veden laadun tarkkailun tarkkailupaikat (sulkeissa ko. tarkkailupaikan nimi ympäristö- hallinnon OIVA-tietokannassa).
nro nimi koordinaatit
ETRS-TM35FIN
syvyys m
näytesyvyydet m
12 Granskär 6928468 204038 8 1, 7
14 Renskär 6925562 202863 18 1, 5, 10, 17
19 Ådskäret 6925994 200390 13 1, 5, 12
24 Storremmargrund (Vav/6 VII-4)
6923892 200295 21 1, 5, 10, 20
26 Tallvarpen 6925222 201123 14 1, 5, 10, 13
25 Tallvarpen sisä
(Tallvarpen 2) 6926442 201882 4 1, 3
27 Tjärhovet 6929741 201111 9 1, 5, 8
33 Orion 6921117 199311 28 1, 5, 10, 15, 20, 25, 27
42 Dicksholmen 6927294 202799 6 1, 5
Näytteistä tehtiin seuraavat määritykset:
· happi · kokonaistyppi
· hapen kyllästysaste · ammoniumtyppi (NH4-N)
· pH · nitraatti-nitriittityppi (NO2+NO3-N)
· sähkönjohtavuus · kokonaisfosfori
· väri · fosfaattifosfori (PO4-P)
· kiintoaine · TOC (Tallvarpenin tarkkailupaikat)
· a-klorofylli (huhti-lokakuu)
7 VEDENLAATU
7.1 Tallvarpen
Jätevesivaikutus näkyy Tallvarpen-lahdella useimmiten ravinnepitoisuuksien nousuna.
Erityisesti nitriitti-nitraattityppeä havaitaan runsaasti, kun jätevesien vaikutus on suurta.
Kuormitus saattaa näkyä myös kokonaishiilen (TOC) ja kiintoaineen määrän nousuna, mikä nostaa puolestaan veden väriarvoa. Jätevesien sähkönjohtavuusarvot ovat pieniä merivesille tyypillisiin arvoihin verrattuna, joten runsas jätevesimäärä alentaa myös Tallvarpen-lahden veden sähkönjohtavuusarvoja. Vuonna 2017 sähkönjohtavuusarvot pysyivät kuitenkin poikkeuksellisesti suurina koko vuoden (kuvat Kuva 7-1 ja 7-2), eikä tason 800 mS/m alittavia arvoja havaittu lainkaan. Jätevesikuormituksen vaikutukset näkyvät useimmiten selkeimpinä lahden pohjukassa (piste 25), mutta kuormituksen ol- lessa suurta vaikutukset ulottuvat myös lahden suulle (piste 26).
Vuonna 2017 Tallvarpen-lahden vesi oli lievästi emäksistä (pH 7,5–8,3), ja happitilanne oli useimmiten vähintään hyvä (Kuva 7-1). Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksissa sekä väriarvoissa havaittiin kuitenkin vaihtelua (Kuvat 7-3, 7-4 ja 7-5). Jätevesien vaikutuk- sia oli havaittavissa Tallvarpen-lahden pohjukassa noin puolella näytteenottokerroista.
Etenkin kokonaistypen, nitriitti-nitraattitypen ja fosforin pitoisuudet olivat tällöin kohol- la Kaskisten edustan yleiseen vedenlaatuun nähden. Lahden suulla selviä jätevesivaiku- tuksia havaittiin lähinnä vain syyskuussa ja marraskuun alussa, mutta lieviä, mahdolli- sesti jätevesistä johtuvia pitoisuusnousuja havaittiin lisäksi kolmella–neljällä näyt- teenottokerralla. Heinäkuun alussa havaittiin Tallvarpen-lahden suulla poikkeavan pieni happipitoisuus 5,5 mg/l 10 metrin syvyydellä. Muissa vedenlaadun analyysituloksissa ei ollut havaittavissa poikkeavuutta, joten kyseessä saattaa olla analyysissä tapahtunut vir- he.
Kaskisten tehtaan jätevesien kuormitus oli lähes kaikkien muuttujien osalta suurimmil- laan tammikuussa (Taulukko 5-1), jolloin myös puhdistustehot jäivät tavanomaista pie- nemmiksi (Taulukko 5-2). Helmikuun puolessa välissä otetuissa näytteissä havaittiin lahden pohjukan pisteellä 25 tavanomaista suurempia ainepitoisuuksia ja alhainen säh- könjohtavuus (Kuva 7-1), mikä saattaa olla yhteydessä tammikuun kuormitustilantee- seen. Jokivirtaamat olivat suurimmillaan keväällä tulva-aikaan sekä loka-marraskuun taitteessa (Kuva 4-1), ja jokivesien laatu vaikutti todennäköisesti jonkin verran Kaskis- ten edustan merialueen vedenlaatuun (kuva 7-4).
Kasvukaudella Tallvarpen-lahden pohjukan kokonaisfosforipitoisuudet viittasivat keski- ja runsasravinteisuuteen ja kokonaistyppipitoisuudet lähinnä vähäravinteisuuteen. Lah- den suulla kokonaisfosforipitiosuudet viittasivat lähinnä keskiravinteisuuteen ja koko- naistyppipitoisuudet vähäravinteisuuteen. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat keskimäärin verrattain pieniä, mutta jätevesivaikutuksen ollessa suurta havaittiin myös kohonneita epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksia. Keskimääräiset klorofylli-a- pitoisuudet viittasivat lahden kummallakin näytepisteellä vähä- tai keskiravinteisuuteen (Kuva 7-6). Kaskisten edustalla kesän 2017 ravinnepitoisuudet olivat kokonaisuutena suurempia ja vedenlaatu hieman huonompi kuin kesällä 2016.
Kuva 7-1 Veden laadun vaihtelu Tallvarpen-lahden suulla (26) ja lahden pohjukassa (25) vuonna 2017 päällysvedessä (1 m) ja alusvedessä.
7 8 9 10 11 12 13 14
mg/l Happi
25 1 m 25 3 m 26 1 m 26 13 m
700 750 800 850 900 950 1000
mS/m Sähkönjohtavuus
25 1 m 25 3 m 26 1 m 26 13 m
0 10 20 30 40 50 60 70
mg Pt/l Väri
25 1 m 25 3 m 26 1 m 26 13 m
0 2 4 6 8 10 12 14 16
mg/l Kiintoaine
25 1 m 25 3 m 26 1 m 26 13 m
0 100 200 300 400 500 600 700
µg/l Kok.N
25 1 m 25 3 m
26 1 m 26 13 m
0 10 20 30 40 50 60
µg/l Kok.P
Kuva 7-3 Kaskisten edustan päällysveden (1 m) vedenlaatu maalis-huhtikuussa 2017.
Kuva 7-5 Kaskisten edustan päällysveden (1 m) vedenlaatu elokuussa 2017.
Kuva 7-6 Klorofylli-a-pitoisuus Tallvarpen-lahdella vuonna 2017. Kuvaan on lisäksi merkitty Forsbergin ja Rydingin (1980) määrittelemät rehevyystason luokkarajat.
7.2 Närpesfjärden–Österfjärden
Närpesfjärdenin alueen (pisteet 12 Granskär, 42 Dicksholmen ja 14 Renskär) vesi oli lievästi emäksistä ja happitilanne hyvä tai erinomainen. Väriarvoissa ja kiintoaine- sekä ravinnepitoisuuksissa esiintyi vaihtelua, johon vaikutti ennen kaikkea Närpiönjoen vesi- en esiintyminen tarkkailualueella. Jokivesien vaikutuksen ollessa suurimmillaan vesi oli tummempaa sekä kiintoaine- ja ravinnepitoisempaa kuin silloin, kun jokivesivaikutus oli pientä. Suurimmillaan jokivesivaikutus oli marraskuussa (liite 3). Dicksholmenin pisteelle Bernas sundiin johdetaan tehdasalueen jäähdytysvesiä. Vesi on jokivettä eikä se likaannu tehdasalueella, mutta jokiveden merivettä suuremmat ravinne- ja kiinto- ainepitoisuudet vaikuttavat Dicksholmenin alueen vedenlaatuun jäähdytysvesien purku- paikalla.
Kasvukaudella 2017 kokonaisravinnepitoisuudet viittasivat Närpesfjärdenin alueella kokonaisfosforin osalta keski- tai runsasravinteisuuteen ja kokonaistypen osalta vähära- vinteisuuteen. Jokivesivaikutuksen ollessa suurta havaittiin kuitenkin ravinnepitoisuuk- sien kohoamista päällysvedessä ja Bernas sundin alueella myös alusvedessä. Klorofylli- a-pitoisuudet olivat pääosin keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa (Kuva 7-7).
7.3 Kaskistensalmi
Kaskistensalmen alueella (näytepisteet 27 Tjärhovet ja 19 Ådskäret) vesi oli vuonna 2017 lievästi emäksistä ja runsashappista. Väriarvoissa sekä kiintoaine- ja ravinnepitoi- suuksissa havaittiin jonkin verran vaihtelua. Vesi oli ruskeampaa ja ravinnepitoisempaa silloin, kun makean veden vaikutus oli suurimmillaan (kuvat 7-3, 7-4, 7-5). Kasvukau- della Kaskistensalmen ravinnepitoisuudet viittasivat vähä- tai keskiravinteisuuteen. Klo- rofylli-a-pitoisuudet viittasivat Kaskistensalmessa vähä- tai keskiravinteisuuteen (Kuva
0 1 2 3 4 5 6 7 8 µg/l
25 26
karu
keskiravinteinen rehevä
Kuva 7-7 Kaskisten edustan klorofylli-a-pitoisuudet kesäkuussa ja elokuussa 2017.
7.4 Sälgrundin kaakkoispuoli–avomeri
Sälgrundin kaakkoispuolella ja Kaskisten edustan avomerialueella (pisteet 24 Storrem- margrund ja 33 Orion) vesi oli vuonna 2017 lievästi emäksistä, pääosin runsashappista ja yleensä lähes väritöntä. Kokonaistyppipitoisuudet viittasivat lähinnä vähäravinteisuu- teen ja kokonaisfosforipitoisuudet vähä- tai keskiravinteisuuteen (kuvat 7-3, 7-4, 7-5).
Klorofylli-a-pitoisuudet olivat vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa (Kuva 7-7).
Huhtikuussa ja elokuussa havaittiin lievää laskua sähkönjohtavuusarvoissa päällysve- dessä Storremmargrundin pisteellä. Orionin pisteellä havaittiin kohonnut kokonaistyp- pipitoisuus 350 µg/l 25 metrin syvyydessä kesäkuussa sekä alentunut happipitoisuus 7,2 mg/l viiden metrin syvyydessä marraskuussa. Näille yksittäisille muutoksille ei ollut havaittavissa selittävää tekijää, sillä muuten vedenlaatu oli alueella hyvä.
7.5 Minimiravinne
Fosfori ja typpi ovat perustuotannon välttämättömiä tarveaineita, ja kun tuotanto mui- den tekijöiden taholta ei ole rajoitettu, rajoittajaksi muodostuu toinen tai molemmat pää- ravinteista. Ravinnesuhteen ohella tulee kiinnittää huomiota myös itse pitoisuustasoihin (Kuva 7-8). Ravinteen kuluminen loppuun tai lähes loppuun on selvä osoitus sen rajoit- tavuudesta. Toisaalta suurilla pitoisuuksilla on todennäköistä, että tuotanto ei ole lain- kaan ravinnerajoitteista. Seuraavassa Kaskisten edustan ravinnepitoisuuksia on tarkas- teltu Forsberg ym. (1978) tekemän minimiravinneluokituksen sekä kuvan 7-8 tietojen perusteella.
Tallvarpen-lahdella (Kuva 7-9) epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet viittasivat pää- osin luokkiin 5 ja 4 eli yhteisrajoitteisuuteen ja typpirajoitteisuuteen. Fosforirajoitteisuu-
gaaniset typpipitoisuudet olivat koholla jätevesikuormituksesta johtuen. Muilla Kaskis- ten edustan näytepisteillä (Kuva 7-10) ravinnepitoisuudet viittasivat yhteisrajoitteisuu- teen (luokka 4, Kuva 7-8) tai mahdollisesti fosforirajoitteisuuteen (luokka 3). Tutkimus- ten mukaan avomerellä Selkämeren pohjoisosassa perustuotantoa rajoittavat typpi ja fosfori yhdessä. Rannikon läheisyydessä minimiravinne vaihtelee osin jokivesien tuo- mien ravinteiden määristä riippuen (Raateoja ym. 2012).
Kuva 7-8 Vesistöjen jakautuminen ravinnerajoitteisuusluokkiin päällysveden tuotantokauden aikaistein mineraaliravinnepitoisuuksien ja -suhteiden tyypillisten esiintymisalueiden perusteella (Pietiläinen & Räike 1999). DIN = liukoinen epäorgaaninen typpi, DIP = liukoinen epäorgaaninen fosfori
Kuva 7-9 Perustuotantoa rajoittava laskennallinen minimiravinne Tallvarpen-lahdella kasvukaudella (touko-syyskuu) vuonna 2017
Kuva 7-10 Perustuotantoa rajoittava laskennallinen minimiravinne Kaskisten edustalla (pl.
Tallvarpen-lahti) kasvukaudella (touko-syyskuu) vuonna 2017.
7.6 Ekologinen tila vedenlaadun perusteella arvioituna
Rannikkovesien ekologista tilaa voidaan tarkastella heinä-elokuun keskimääräisten ko- konaisravinnepitoisuuksien ja näkösyvyyksien perusteella. Klorofylli-a-pitoisuuksien keskiarvojen laskennassa hyödynnettiin heinäkuun toisen viikon ja syyskuun ensimmäi- sen viikon välisenä aikana otettujen näytteiden tuloksia. Selkämeren sisempien ja ulom- pien rannikkovesien tuloksille on laadittu vesimuodostumakohtaiset tilaluokkarajat (Aroviita ym. 2012), joihin keskimääräisiä pitoisuuksia verrattiin.
Granskärin, Tjärhovetin ja Dicksholmenin näytepisteiden vedenlaatu viittasi kokonais- ravinteiden ja klorofyllin perusteella lähinnä välttävään–tyydyttävään tilaan (Taulukko
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
0 2 4 6 8 10 12 14
Eo.N µg/l
PO4-P µg/l Tallvarpen
Tallvarpen sisä 25 Tallvarpen 26
P rajoittaa N ja P rajoittavat
N rajoittaa
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
0 2 4 6 8 10 12 14
Eo.N µg/l
PO4-P µg/l Muut alueet
Granskär 12 Dicksholmen 42 Renskär 14 Tjärhovet 27
Ådskäret 19 Storremmargrund 24 Orion 33
P rajoittaa N ja P
rajoittavat
N rajoittaa
7-1). Tallvarpen-lahdella kokonaistyppipitoisuudet viittasivat hyvään tilaan, klorofylli- pitoisuudet tyydyttävään tilaan, kokonaisfosforipitoisuudet välttävään tai tyydyttävään tilaan ja näkösyvyydet välttävään tilaan. Närpesfjärdenin alueella ravinnepitoisuudet ja klorofylli viittasivat välttävään–tyydyttävään tilaan ja näkösyvyydet lähinnä huonoon ti- laan. Kauimpana rannikosta sijaitsevalla pisteellä Orion 33 kokonaistyppipitoisuus viit- tasi hyvään tilaan, kokonaisfosfori ja klorofylli tyydyttävään tilaan ja näkösyvyys vält- tävään tilaan.
Taulukko 7-1 Kaskisten edustan keskimääräinen näkösyvyys ja pintaveden (0–1 m) keskimääräiset ravinnepitoisuudet ja a-klorofyllin pitoisuudet heinä-elokuussa 2017. Lisäksi on ilmoitettu tuloksen ilmentämä ekologinen tila. E = erinomainen, HY = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, HU = huono, n = havaintojen lukumäärä
Vuoden 2017 vedenlaatu viittasi pääosin hieman edellisvuotta parempaan ekologiseen tilaan kaikilla näytepisteillä. Tallvarpen-lahdelta näytteitä otetaan kesän aikana neljä kertaa, mutta muilta pisteiltä vain kerran, joten sattuma vaikuttaa voimakkaasti ekologi- sen tilan arvioon. Ympäristöhallinnon virallisen, pääosin vuosien 2006–2012 tarkkailu- aineistoon perustuvan luokittelun mukaan Kaskisten rannikkovesien ekologinen tila on tyydyttävä ja kauempana rannasta sijaitsevan merialueen tila on hyvä.
7.7 Veden laadun kehitys
Veden laadun kehitystä on tarkasteltu kevättalvella ja kesällä yhden metrin syvyydestä otetuista näytteistä Närpesfjärdenissä (näytepiste 12 Granskär), Tallvarpen-lahdella (pis- te 26 Tallvarpen), lahden eteläpuolella (24 Storremmargrund) ja avomerellä (36/33 Vi- ten/Orion). Kesälle on laskettu keskiarvot kesäkuun ja elokuun näytekierrosten tuloksis- ta. Tallvarpenilta näytteitä on otettu vuosina 2010–17 muita tarkkailupaikkoja tiheäm- min, mutta tarkasteluun on otettu tulokset vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi vain niil-
pintavesi- n
tyyppi
Granskär 12 Ses 29 V 380 V 6,1 V 1,5 V 1
Tjärhovet 27 Ses 22 T 280 HY 4,3 T 1,6 V 1
Dicksholmen 42 Ses 30 V 320 T 4,4 T 1,1 HU 1
Renskär 14 Seu 27 V 310 T 4,3 V 1,6 HU 1
Ådskär 19 Seu 24 V 280 T 3,6 T 1,7 V/HU 1
Storremmargrund 24 Seu 24 V 270 HY 3,6 T 1,9 V 1
Tallvarpen sisä 25 Seu 26 V 258 HY 3,4 T 2,8 V 4
Tallvarpen 26 Seu 18 T 235 HY 2,5 T 2,7 V 4
Orion 33 Seu 22 T 270 HY 3,1 T 2,8 V 1
kok.P kok.N klorofylli-a näkosyv.
µg/l µg/l µg/l m
Jätevesien vaikutukset Kaskisten rannikkoalueeseen olivat 1980-luvulla selviä.
Kuormituksen pienentymisen vuoksi vedenlaadun vaihtelut ovat sittemmin pienen- tyneet, ja jokivesien vaikutus vedenlaatua heikentävänä tekijänä on voimistunut.
Jätevesiin viittaavia vaikutuksia on viime vuosina ollut havaittavissa ajoittain lä- hinnä Tallvarpen-lahdella.
7-12 ja Kuva 7-13). Selvää jätevesivaikutusta oli tällöin havaittavissa ajoittain myös Tallvarpen-lahden eteläpuolella Storremmargrundin näytteenottopaikalla. 1980-luvun jälkeen erittäin suuria pitoisuuksia ei ole mitattu. 1990-luvun alusta lähtien Tallvarpen- lahden veden laadun ajalliset muutokset ja alueelliset erot ovat olleet kevättalven pitoi- suuksia lukuun ottamatta pieniä.
Kuva 7-11 Veden väriluvun kehitys Kaskisten edustalla vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2012 näytteenottopiste 36 Viten korvattiin pisteellä 33 Orion. 26 Tallvarpen kevättalvi 1983–
1987: 1200–3470 mg/l Pt ja 1989: 300–361 mg/l Pt.
0 50 100 150 200
mg/l Pt 300- 1200-3470 Väri kevättalvi
361
0 20 40 60 80 100
mg/l Pt Väri kesä
12 Granskär 24 Storremmargrund
26 Tallvarpen 36/33 Viten/Orion
180
Kuva 7-12 Fosforipitoisuuksien kehitys Kaskisten edustalla vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2012 näytteenottopiste 36 Viten korvattiin pisteellä 33 Orion. 26 Tallvarpen kevättalvi 1983–
1987: 500–770 µg/l.
0 20 40 60 80
µg/l 162 Fosfori kevättalvi
0 20 40 60 80
µg/l Fosfori kesä
12 Granskär 24 Storremmargrund 26 Tallvarpen 36/33 Viten/Orion max 230
Kuva 7-13 Typpipitoisuuksien kehitys Kaskisten edustalla vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2012 näytteenottopiste 36 Viten korvattiin pisteellä 33 Orion. 26 Tallvarpen kevättalvi 1983–
1984: 1660–2700 µg/l, 1986–1987: 2400–3200 µg/l.
Vuosina 2010–2014 ja 2016 Närpesfjärdenin alueella Granskärissä on havaittu kevättal- vella selvää jokivesien vaikutusta, joka ilmeni kohonneina väriarvoina ja ravinnepitoi- suuksina. Kesäaikaan alueen vedenlaatu on ollut keskimäärin samaa tasoa kuin muilla näytepisteillä. Avomerialueella (37/33 Viten/Orion) vedenlaatu on ollut koko 2000- luvun hyvä sekä kevättalvella että kesällä.
Kesäajan keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet 1990–luvun loppupuo- lelta lähtien pääosin vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa ja kokonaistyp- pipitoisuudet pääosin vähäravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Klorofylli-a-pitoisuudet ovat olleet enintään keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa (Kuva 7-14). Rehevyysta- so on pienimmillään avomerellä. 1990-luvun lopulta lähtien vedenlaadussa ei ole ha- vaittavissa selvää kehitystä millään tarkastelun pisteellä. Eniten vedenlaadussa on ha- vaittu vaihtelua Närpesfjärdenin alueella, jossa jokivesien vaikutus on ajoittain merkit- tävä.
0 200 400 600 800 1000 1200 1400
µg/l max 3200 Typpi kevättalvi
0 100 200 300 400 500 600 700
µg/l Typpi kesä
12 Granskär 24 Storremmargrund 26 Tallvarpen 36/33 Viten/Orion
Kuva 7-14 Klorofylli-a-pitoisuus Kaskisten edustalla vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2012 näytteenottopiste 36 Viten korvattiin pisteellä 33 Orion.
8 KALASTUSKIRJANPITO
8.1 Aineisto ja menetelmät
Kalastuskirjanpitotiedot v. 2017 saatiin 6 kalastajalta. Kirjanpitoaineisto on tulostettu kahdelle alueelle siten, että pohjoiseen alueeseen kuuluvat osakaskunnat Nämpnäs, Tjärlax sekä Kalax ja eteläiseen alueeseen Kaskinen, Böle, Pjelax ja Kristiinankaupun- ki. Alueiden raja on siten Sälgrundin saaren pohjoisosan tasolla (liite 1). Pohjoisella alueella kalasti 2 kalastajaa ja eteläisellä alueella 4 kalastajaa. Pääosa tiedoista koskee verkko- ja loukkukalastusta eteläisellä alueella. Pohjoisella alueella verkkokalastusai- neisto on kohtuullisen laaja, mutta loukku- ja pesäkalastusaineistot eivät ole kaikilta vuosilta kovin laajoja, eikä niitä ole kaikilta vuosilta ollenkaan. Pesäkalastusta ei ole harjoitettu eteläisellä alueella ollenkaan v. 2012–2016. Kalastuskirjanpidon perustulos- tus alueittain on esitetty liitteessä 4.
0 1 2 3 4 5 6 7 8
µg/l a-klorofylli kesä
12 Granskär 24 Storremmargrund
26 Tallvarpen 36/33 Viten/Orion
Teollisuuden jätevesien mahdollisia vaikutuksia Kaskisten edustan kalastukseen v. 2017 ei kirjanpitotuloksista ole havaittavissa. Teollisuuden kuormituksella ei ole nykyisin merkit- tävää vaikutusta tärkeimpien saalislajien eli vaelluskalojen ja ahvenen sekä kuhan kantoi- hin tai pyyntiin. Siikakannat ovat pitkällä aikavälillä heikentyneet. Ahvenen kalastus ja sen suhteellinen osuus saaliissa on kasvanut 2000-luvulla. Hylkeiden aiheuttamat kalastushai- tat ovat nykyisin Kaskisten edustalla voimakkaita. Kalastus käytännössä estyy ajoittain, ja nykyisin varsinkaan rysien yksikkösaalit eivät anna enää täysin oikeaa kuvaa alueen kala- kannoista.
8.2 Yksikkösaaliit
Verkko- ja pesäkalastus
Verkkokalastus harvoilla verkoilla (# pääasiassa 43–45 mm) keskittyi Kaskisten edus- talla 2000-luvun alkupuolelle asti pääasiassa siian kalastukseen. Vuonna 2002–2009 verkoilla kalastettiin kuitenkin ahventa kilomääräisesti noin 2–5 kertaa enemmän kuin siikaa. Vuonna 2010–2017 siikasaalis on ollut 6–34 % ahvensaaliin määrästä. Verkko- kalastuksella saatiin v. 2017 lisäksi merkittävästi kuhaa ja haukea (liite 4). Siikapesillä pyydettiin vain vähän (39 pkk), ja niillä saatu saalis oli pääosin siikaa ja haukea.
Siian yksikkösaalis verkoilla oli v. 2017 pieni molemmilla alueilla eli keskimäärin 87 g/pkk (Taulukko 8-1). Taimenta verkoilla saatiin vain hiukan eli keskimäärin 2 g/pkk.
Ahvenen yksikkösaalis oli pieni molemmilla alueilla eli keskimäärin 203 g/pkk. Kuhaa saatiin eteläiseltä alueelta 224 g/pkk. Muiden kalalajien yksikkösaaliit olivat vähäisiä.
Siikapesillä kalastettiin v. 2017 vähän (33 pkk) pohjoisella alueella, jossa siian yksik- kösaalis oli pieni eli 545 g/pkk (Taulukko 8-1). Muiden kalalajien yksikkösaaliit olivat myös pieniä; haukea ja ahventa siikapesillä saatiin 0,1–0,7 kg/pkk. Eteläisellä alueella pyyntiä siikapesillä vain kokeiltiin (6 pkk). Siikaa saatiin 2667 g ja taimenta 750 g ko- kukertaa kohden.
Hylkeet ovat haitanneet jo pitkään sekä verkko- että pesäkalastusta, millä on vaikutusta myös yksikkösaaliisiin.
Rysäkalastus
Siikaloukuilla kalastettiin v. 2017 vain eteläisellä alueella ja saatu saalis oli siikaa, loh- ta, taimenta ja kirjolohta (liite 4). Yksikkösaaliit olivat pieniä eli siialla 0,4 kg/rd ja lo- hella sekä taimenella 0,1–0,2 kg/rd (Taulukko 8-2). Lohen yksikkösaalis lohiloukuilla oli pieni eli 3,6 kg/rd. Silakkarysillä ei kalastettu ollenkaan v. 2017 (Taulukko 8-3).
Hylkeet ovat jo pitkään haitanneet voimakkaasti myös rysäkalastusta. Rysäpyynti on jouduttu ajoittain keskeyttämään, ja rysien yksikkösaalit eivät anna enää täysin oikeaa kuvaa alueen kalakannoista.
8.3 Kalastajien kommentit v. 2017
Kirjanpitokalastajat kommentoivat hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamia ongelmia ka- lastukselle (liite 4). Hylkeet rikkovat pyydyksiä ja syövät saalista. Eteläisellä alueella, etenkin Pjelaxfjärdenillä, verkkojen limoittuminen vaikeutti kalastusta. Kalojen maku- virheitä ei kommentoitu.
Taulukko 8-1 Pyydyskokukertakohtainen saalis (g/pkk) Kaskisten edustan pohjoisella ja eteläisellä alueella v. 2010–2017. Verkot # 40–55 mm (hiukan # 60–100 mm) ja siikapesät.
Verkot Vuosi Siika Taimen Kirjol. Hauki Ahven Kuha
Pohj. alue 2010 136 45 3 90 415 4
2011 367 42 - 136 339 -
2012 266 62 25 215 402 13
2013 327 8 2 60 172 16
2014 370 98 1 70 119 33
2015 246 10 3 89 61 36
2016 107 27 5 52 69 7
2017 207 16 - 43 43 12
Etel. alue 2010 87 4 1 33 1172 97
2011 79 3 1 55 1558 60
2012 145 2 - 27 1332 21
2013 139 2 9 22 1099 108
2014 118 2 11 22 737 229
2015 114 3 3 31 641 431
2016 122 - 3 23 385 478
2017 67 - 11 23 229 224
Yhteensä 2010 92 8 2 39 1095 88
2011 95 5 1 60 1491 56
2012 164 11 4 57 1187 20
2013 185 4 7 32 872 86
2014 149 14 9 28 663 206
2015 134 4 3 40 554 372
2016 120 3 3 26 350 426
2017 87 2 9 26 203 194
Siikapesät Vuosi Siika Taimen Kirjol. Hauki Ahven Kuha
Pohj. al. 2010 2637 668 - - 438 -
2011 2081 892 54 378 405 -
2012 2863 831 7 327 1270 22
2013 1449 244 - 101 285 -
2014 3306 528 - 444 250 -
2015 3333 - - 1048 905 -
2016 1278 - - 667 111 -
2017 545 - 91 667 61 152
Etel. al. 2010 2051 172 26 28 1057 -
2011 2795 100 - - 936 -
2017 2667 750 - - - -
Yhteensä 2010 2465 523 8 8 619 -
2011 2347 597 34 237 603 -
2012 2863 831 7 327 1270 22
2013 1449 244 - 101 285 -
2014 3306 528 - 444 250 -
2015 3333 - - 1048 905 -
2016 1278 - - 667 111 -
Taulukko 8-2 Pyydysvuorokausikohtainen saalis (g/rd) Kaskisten edustan pohjoisella ja eteläisellä alueella v. 2010–2017. Siika- ja lohiloukut.
Siikaloukut Vuosi Siika Taimen Lohi Kirjol.
Pohj. alue 2010 938 841 - -
2011 2767 721 - 23
2012 1696 668 - -
2013 1926 559 - -
2014 2941 735 - -
2015 2528 340 - -
2016 200 - - -
Etel. alue 2010 324 90 867 23
2011 459 175 928 66
2012 477 336 855 31
2013 729 254 1714 60
2014 811 270 116 232
2015 1120 123 380 66
2016 956 206 1002 -
2017 408 109 229 75
Yhteensä 2010 484 285 642 17
2011 723 238 822 61
2012 797 423 630 23
2013 1002 323 1323 46
2014 1134 341 98 196
2015 1388 164 307 54
2016 863 181 880 -
2017 408 109 229 75
Lohiloukut Vuosi Taimen Lohi
Pohj.al. 2010 - 7813
2012 - 7000
2013 - 8333
Etel. al. 2010 89 1261
2011 438 2106
2012 36 1520
2013 323 4285
2014 143 1316
2015 277 1567
2016 - 3969
2017 - 3648
Yhteensä 2010 66 2938
2011 438 2106
2012 30 2464
2013 207 7087
2014 143 1316
2015 277 1567
2016 - 3969
2017 - 3648
