2.4.2020
ETELÄ-POHJANMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS, Ympäristö ja luonnonvarat Vaihde 0295 027 500
www.ely-keskus.fi/etela-pohjanmaa Alvar Aallon katu 8
PL 156, 60101 Seinäjoki Wolffintie 35
PL 262, 65101 Vaasa Pitkänsillankatu 15 PL 77, 67101 Kokkola NÄRINGS-, TRAFIK- OCH MILJÖCENTRALEN I SÖDRA ÖSTERBOTTEN, Miljö och naturresurser
Växel 0295 027 500
www.ntm-centralen.fi/sodraosterbotten Alvar Aallon katu 8
PB 156, 60101 Seinäjoki Wolffskavägen 35
PB 262, 65101 Vasa Långbrogatan 15 PB 77, 67101 Karleby
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMINEN, KASKISTEN EDUSTAN KALANKASVATUSHANKE
HANKKEESTA VASTAAVA Nordic Trout Ab Fiskhamnsvägen 10 AX-22 710 Föglö Åland
HANKKEESTA VASTAAVAN TOIMITTAMAT TIEDOT
Nordic Trout Ab suunnittelee kalankasvatushanketta Kaskisten kaupungin edustan merialueelle. Hanke sisältää kirjolohen jatkokasvatuksen verkkokasseissa avomerellä, kalojen talvisäilytyksen ja teuraskalojen väliaikaisen varastoinnin Kaskisten sataman läheisyydessä rannikkovesissä. Hankkeeseen kuuluu myös kalojen verestys (tainnutus ja verestys) sekä mahdollisesti kalojen perkuu Kaskisten satama-alueella. Suunniteltu vuotuinen tuotantovolyymi on 950 tonnia kalan lisäkasvua. Hanke ei sisällä poikaskasvatusta.
Jatkokasvatus
Kirjolohen poikaset (n. 500 g) tuodaan poikaslaitokselta joko Kaskisten kalasatamaan talvisäilytykseen marras-joulukuussa tai huhti-toukokuussa suoraan jatkokasvatusalueelle avomerelle. Kalat viettävät jatkokasvatusalueella yhden merikesän, minkä aikana ne kasvavat noin 2500-3000 g painoon. Merikesän jälkeen ne tuodaan loka-marraskuussa takaisin Kaskisten kalasatamaan.
Jatkokasvatuksessa kalat kasvatetaan 10 verkkokassissa, joiden halkaisija on 32 m, ympärysmitta 100 m ja syvyys enintään 10 m. Verkkokassien vaatiman alueen koko on yhteensä 130 x 325 m. Jatkokasvatus tapahtuu huhti-marraskuun välisenä aikana ja lisäkasvuun tarvitaan noin 1100 tonnia rehua vuodessa (keskimääräisellä rehukertoimella 1,15). Kalojen rehuna käytetään itämerirehua.
Jatkokasvatusalue sijaitsee Metsähallituksen hallinnoimilla kiinteistöillä 231-894-1-1 ja 545-894-1-2, noin 9 km etäisyydellä Kaskisten satamasta (liite 1). Alueella meren syvyys on noin 20 km ja se sijoittuu Selkämeren merenhoitoalueelle. Vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa (2014) alue on tunnistettu kalan jatkokasvatukseen erinomaisesti soveltuvaksi ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemässä FinFarmGIS- analyysissa hyvin kalan jatkokasvatukselle soveltuvaksi.
Talvisäilytys ja teuraskalojen väliaikainen varastointi
Kalat ovat talvisäilytyksessä vuosittain loka-marraskuusta huhti-toukokuuhun.
Talvisäilytyksessä voi olla sekä poikasia että teurastusta odottavia kirjolohia.
Talvisäilytyksessä kaloja ruokitaan vähemmän kuin merikesän aikana, yhteensä enintään 2 000 kg talvikautena. Teuraskalojen varastointialueilla kaloja ei ruokita.
Suunniteltu talvisäilytysalue ja kolme teuraskalojen väliaikaista varastointialuetta sijaitsevat satama-alueen läheisyydessä Kaskisten kaupungin omistamalla kiinteistöllä 231-401-1-20 (liite 1). Alueet sijaitsevat Kokemäenjoen-Saaristomeren- Selkämeren vesienhoitoalueella. Talvisäilytysalue sijaitsee Järvöfjärden (FI3_SES_015) vesimuodostumassa, Kaskinen-Kristiinankaupunki-vesimuodostuman välittömässä läheisyydessä. Varastointialueet sijaitsevat Kaskinen-Kristiinankaupunki vesimuodostumassa. Alueet ovat kooltaan 50 x 300 metriä.
Rantatoiminnot
Kalaa teurastetaan ainoastaan talvikaudella. Kalojen verestys tapahtuu Kaskisten satama-alueella joko mobiiliverestysyksikössä tai perkaamossa. Verestyksessä käytettävä huuhteluvetenä käytetään merivettä tai vesijohtovettä.
Perkaus tapahtuu joko olemassa olevassa perkaamossa Kaskisissa, yhtiön Kustavissa sijaitsevassa perkaamossa tai Kaskisten satama-alueelle perustettavassa uudessa perkaamossa. Kaloja verestyksestä syntyy jätevesiä noin 900 m3 vuodessa.
Mikäli Kaskisissa tehdään myös kalojen perkuu, verestyksestä ja perkuusta syntyy jätevesiä yhteensä noin 1 500 m3 vuodessa. Verestys- ja perkuutoimintojen jätevedet johdetaan kaikissa tapauksissa viemäriin ja jätevedenpuhdistamolle.
Rehu varastoidaan satama-alueella 1 000 kg:n suursäkeissä olemassa olevissa varastoissa tai rakennettavassa varastossa. Rantatoimintoihin kuuluu lisäksi verkkoaltaiden tyhjien raamien säilytys talvikaudella.
Syntyvät jätteet ja kuljetukset
Verestyksestä ja perkauksesta syntyy jätettä vain talvikaudella (marras-huhtikuu).
Verestyksessä syntyy sivutuoteasetuksen mukaisena kat.3 jätteenä käsiteltävää verta enimmillään noin 300 kg vuorokaudessa ja yhteensä noin 9 tonnia vuodessa.
Perkauksessa syntyy sivutuoteasetuksen kat.3 perkuujätettä vuodessa yhteensä noin 180 tonnia. Perkausjätteet ja veri varastoidaan suljettuihin säiliöihin muurahaishapon kanssa. Jätteet toimitetaan jalostettavaksi joko turkiseläinten rehuksi tai laitokseen, jolla on lupa vastaanottaa kyseistä jätettä. Kasvatuksessa kuolleet kalat, arviolta noin 19 tonnia vuodessa, varastoidaan suljetussa säiliössä, josta se toimitetaan laitokseen, jolla on lupa vastaanottaa kyseistä jätettä.
Kaskisten kalasatamaan rehut kuljetetaan maanteitse, arviolta 25-40 kuljetusta kaudessa. Verkkokasseille rehut toimitetaan päivittäin ns. ruokinta-aluksella (noin 180-200 käyntiä kaudessa). Ruokinta voidaan toteuttaa myöhemmin myös automaattisesti ruokintalautalta. Kalanpoikaset kuljetetaan maanteitse poikaslaitoksilta Kaskisten kalasatamaan ja perattavat kirjolohet tai kalafileet kuljetetaan maanteitse myyntiin ja jatkojalostukseen. Myös hankkeesta syntyvät jätteet kuljetetaan maanteitse.
Merialueen nykytila
Jatkokasvatusalueella ei ole voimassaolevaa asemakaavaa tai yleiskaavaa eikä Pohjanmaan maakuntakaavassa vuoteen 2030 tai luonnoksessa Pohjanmaan maakuntakaavaksi vuoteen 2040 ole jatkokasvatusaluetta koskevia aluevarauksia.
Jatkokasvatusalueelta on 2,6 km väyläalueelle ja 2,9 km lähimmälle väylälle.
Talvisäilytysalue on Kaskisten sataman läpi kulkevan väylän välittömässä läheisyydessä, kassien sijoittelusta riippuen 20-50 m väylän varoalueesta rantaan päin. Jatkokasvatusalue on niin syvä ja avomerellä, että se soveltuu ainoastaan troolaamiseen, mutta alueella ei ole pysyviä troolauslinjoja.
Merenhoitoalueen ja vesimuodostumien tila
Jatkokalastusalue sijoittuu Selkämeren merenhoitoalueelle, noin 1,6 km etäisyydelle vesienhoitoalueen ulkoreunasta. Jatkokasvatusaluetta lähimmät vesienhoitoalueella sijaitsevat vesimuodostumat ovat Kaskinen-Siipyy (FI3_SEU_070) ja Kaskinen- Kristiinankaupunki (FI3_SEU_060).
Selkämeren alue on vuonna 2018 julkaistussa merenhoitosuunnitelman arvioinnissa luokiteltu rehevöitymisen ja haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta heikkoon tilaan.
Biodiversiteetti-indikaattoreista pohjaeläimistön tila oli arvioitu hyväksi, ulapan elinympäristöjen, norpan ja harmaahylkeen sekä yleinen kalojen tila on arvioitu heikoksi.
Kaskinen-Siipyyn vesimuodostuman ekologinen tila luokiteltu vesienhoidon 2.
suunnittelujaksolla hyväksi, mutta 3. suunnittelukauden luonnoksessa ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Järvöfjärdenin ja Kaskinen-Kristiinankaupungin vesimuodostumien ekologiset tilat on arvioitu sekä vesienhoidon 2.
suunnittelukaudella että 3. suunnittelukauden luonnoksessa tyydyttäviksi.
Jatkokalastusalueesta noin 3,2 km koilliseen sijaitsevassa pintaveden laadun havaintopisteessä kokonaisfosforin pitoisuus oli vuosina 2017-2019 keskimäärin 13,9 µg/l ja kokonaistypen 243,3 µg/l. Molemmat pitoisuudet viittaavat vesimuodostuman hyvään tilaan. A-klorofyllin pitoisuuksia ei ole tiedossa kaikilta vuosilta, viimeisimpien näytteenottovuosien 2016 ja 2018 keskiarvo on ollut 2,1 µg/l, joka on erinomaisen ja hyvän rajalla.
Noin 1,2 km etäisyydellä talvisäilytysalueesta sijaitsevassa vedenlaadun havaintopisteessä vuosina 2016-2019 kokonaisfosforin pitoisuus oli keskimäärin 22,6 µg/l ja kokonaistypen (suodattamaton) 285,6 µg/l. Kokonaisfosforin määrä viittaa rannikkoveden tyydyttävään tilaan ja kokonaistypen määrä hyvään tilaan.Klorofylli-a on ollut keskimäärin 3,3 µg/l, joka viittaa tyydyttävään tilaan.
Kalakantojen valossa Selkämeren tilan on todettu olevan kuhan, silakan, kilohailin, ahvenen ja rannikon petokalojen osalta hyvässä tilassa. Meritaimenen ja rannikon särkikalojen osalta alue on heikossa tilassa.
Riutat, luonnon monimuotoisuus ja muinaismuistokohteet
Jatkokasvatusalueella ei mallinnusten mukaan ole merkittäviä arvokkaiden luontotyyppien esiintymiä. Alue on liian syvä yhteyttäville kasveille ja leville.
Jatkokasvatusalueen lähistöllä ei ole myöskään hylkeiden lepopaikoiksi soveltuvia luotoja tai kareja. Lähimmät mahdolliset paikat ovat 5,5 – 8 km päässä alueesta, joten on epätodennäköistä, että alue olisi merkittävä hylkeille. Lähimmät tiedossa olevat muinaismuistolain perusteella suojellut hylyt sijaitsevat 5,5 ja 7 km kasvatusalueesta koilliseen.
Natura 2000- ja muut suojelualueet
Lähin Natura 2000 –alue, Kristiinankaupungin saaristo (SAC & SPA FI0800134), sijaitsee jatkokasvatusalueesta noin 7 km koilliseen ja noin 1,5 km talvisäilytysalueesta lounaaseen. Närpiön saariston Natura 2000 -alue (SAC & SPA FI0800135) sijaitsee jatkokasvatusalueesta noin 8 km koilliseen ja noin 2 km talvisäilytysalueesta lounaaseen. Sälgrundin saari jää suurelta osin talvisäilytysalueen ja Natura-alueen väliin.
Jatkokasvatusalueesta lähin suojelukohde on niemen kärjessä noin 0,5 km etelään sijaitseva muinaismuistolain nojalla suojeltu Kriminsodan aikainen rintamavarustus.
Noin 1 km jatkokasvatusalueelta lounaaseen Sälgrundissa sijaitsee RKY-luokiteltu alue Sälgrundin majakka, luotsiasema ja Laxhamn. Yksityisellä maalla sijaitsevia luonnonsuojelualueita sijaitsee Kristiinankaupungin saariston ja Närpiön saariston Natura-alueilla sekä noin 7 km talvisäilytysalueesta koilliseen sijaitsevat Pjelax skärgård, Pjelax, Pjelaxfjärdenin perä, Norrfjärd ja kaakossa Westerback.
Hankkeen ympäristövaikutukset Vaikutukset vedenlaatuun
Kalojen ruokinta aiheuttaa typpi- ja fosforikuormitusta avomerellä merikesän aikana (huhtikuusta marraskuuhun) enintään 40 000 kg typpeä ja 4 000 kg fosforia. Suurin kuormitus vesistöön on syksyllä (elo-syyskuu), kun ruokintamäärät ovat suurimmillaan. Talvisäilytysalueella ylläpitoruokinnan ravinnekuormitus on enintään 10 kg fosforia ja 90 kg typpeä.
Suunnitellun jatkokasvatuksen ravinnekuormituksen leviämisestä ja sen aiheuttamista muutoksista vedenlaatuun on tehty mallinnus yhteistyössä SYKEn merikeskuksen kanssa käyttäen Suomen rannikkoalueen kokonaiskuormitusmallia (FICOS). Vedenlaatu on mallinnettu 1 merimailin (n. 1800 m) hilakoolla.
Talvisäilytyksen aiheuttaman ravinnekuormituksen vaikutuksia on arvioitu massataselaskentana mallinnuksen yhteydessä.
Mallinnuksen mukaan 950 tonnin jatkokasvatus aiheuttaa suurimman muutoksen kokonaisravinteisiin hilaruudussa, jossa kalankasvatus sijaitsee. Kokonaisravinteiden pitoisuudet laimenevat jatkokasvatusalueelta poispäin mentäessä. Mallin keskipisteessä kokonaisfosforin lisäys on keskimäärin 0,3-0,6 µg/l ja kokonaistypen 3,1-6,0 µg/l, pitoisuuksien ollessa pienimmillään heinäkuussa ja suurimmillaan syyskuussa.
Kaskinen-Siipyy -vesimuodostumassa jatkokasvatus aiheuttaa noin 0,010-0,052 µg/l muutoksen kokonaisfosforin pitoisuuksissa ja noin 0,10-0,61 µg/l muutoksen typen pitoisuuksissa. Suurimmat pitoisuuslisäykset ajoittuvat syys-lokakuulle. Kaskinen- Kristiinankaupunki -vesimuodostumassa muutokset fosforin ja typen pitoisuuksissa
ovat tätä pienemmät. SYKEn mukaan kokonaistypen suhteen vertailua ei ole mielekästä tehdä Itämeren suuren tausta-arvon vuoksi, vaan typpikuormituksen vaikutus tulee paremmin esiin levämäärän muutoksessa.
Läheisille vesimuodostumille on annettu hyvän ja tyydyttävän tilan väliseksi raja- arvoksi typen osalta 275 µg/l ja fosforin osalta 14 µg/l, joten jatkokasvatuksen aiheuttama lisäys kokonaisfosforin pitoisuudessa on noin 0,07-0,4 % ja typpipitoisuudessa noin 0,04-0,2 % hyvän ja tyydyttävän tilan välisestä raja-arvosta Kaskinen-Siipyy -vesimuodostumassa. Jatkokasvatusaluetta lähimmässä veden laadun havaintopaikassa kokonaisfosforin pitoisuus on ollut keskimäärin 13,9 µg/l ja kokonaistypen pitoisuus keskimäärin noin 243,3 µg/l, joten jatkokasvatuksen aiheuttama suhteellinen lisäys näihin pitoisuuksiin olisi samaa luokkaa kuin raja- arvoihin verratessa. Pitoisuuksien suhteelliset muutokset ovat pienempiä Kaskinen- Kristiinankaupunki-vesimuodostumassa.
Vuosien 2007-2012 säätietojen perusteella jatkokasvatusalueella pintakerroksissa (alle 7,5 m syvässä vedessä) virtaussuunnat olivat pääsääntöisesti ulkomerelle (luoteeseen) ja syvemmissä kerroksissa sekä luoteeseen että rannikolle (kaakkoon).
Suurin osa kalankasvatuksen aiheuttamasta kuormituksesta kohdentuu pintakerroksiin.
Talvisäilytyksen aiheuttaman kuormituksen vaikutuksia ei mallinnettu.
Talvisäilytyksen aiheuttama kuormitus vastaa suuruudeltaan 37 henkilön vuotuista fosforikuormitusta ja 24 henkilön vuotuista typpikuormitusta haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti puhdistettuna.
Mallinnusten perusteella hanke ei todennäköisesti vaikuta Kaskinen-Siipyy ja Kaskinen-Kristiinankaupunki –vesimuodostumien tilaluokitukseen tai vedenlaatuun.
Kaskinen-Siipyy vesimuodostumaan kohdistuu typen ja a-klorofyllin pitoisuuksien nousua pintavedessä kasvukauden lopulla syys-lokakuussa. Pitoisuuksien nousut ovat mallin tarkkuuden alarajalla ja erityisesti kesäkaudella vaikutukset eivät ole merkittäviä. Pitoisuuksien nousut ovat suurimmillaankin niin vähäisiä, ettei niitä todennäköisesti pystytä havaitsemaan perinteisillä mittausmenetelmillä ja ne jäävät huomattavasti vuosien välistä vaihtelua pienemmiksi. Lisäksi vaikutukset kohdistuvat vain pieneen osaan vesimuodostumaa.
Lähempänä rantaa olevaan Kaskinen-Kristiinankaupunki vesimuodostumaan jatkokasvatuksen vaikutukset ulottuvat ohjavirtauksien kautta, jolloin vaikutukset a- klorofylliin ja näkösyvyyteen ovat pienemmät. Vesimuodostumaan asti ulottuvat pitoisuusnousut ovat niin pieniä, ettei niitä todennäköisesi pystytä havaitsemaan perinteisillä mittausmenetelmillä ja ne ovat huomattavasti luonnollista vuosittaista vaihtelua pienempiä.
Hankkeen vaikutukset kohdistuvat merenhoitoalueella Selkämeren merialueeseen, joka on Suomen merialueista suurin. Selkämeren typpikuormitus on vuosittain 79 372 t ja fosforikuormitus 2 773 t, joten hankkeen kuormitus olisi 0,05 % Selkämeren vuosittaisesta typpi- ja 0,14 % fosforikuormituksesta.
Vaikutukset merenalaisen luonnon monimuotoisuuteen
Hankkeen vaikutukset meriluonnon monimuotoisuuteen syntyvät ravinnelisäyksestä ja sen suorista ja epäsuorista vaikutuksista meriekosysteemeihin. Merkittävin suora vaikutus on a-klorofyllin lisääntyminen. A-klorofyllin leviämisalue on laajempi kuin kokonaistypen tai kokonaisfosforin ja a-klorofyllin muutoksen katsotaankin olevan kokonaisravinteita parempi indikaattori arvioitaessa hankkeen vaikutuksia.
Mallinnuksen mukaan hanke aiheuttaa jatkokasvatusalueen hilaruudun alueella a- klorofyllin pitoisuuden kasvua 0,05-0,17 µg/l. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti hankkeen vaikutusalueeksi on oletettu alue, jolla a-klorofyllipitoisuus nousee yli 0,1 µg/l, käyttäen mallivuotta, jolla levinneisyysalue oli mallinnetuista vuosista suurin (2009). Tämän perusteella jatkokasvatusalueen vaikutusalueeksi on arvioitu enintään noin 3,6 km x 3,6 km (2 x 2 hilaruutua) eikä tätä suuremmalla alueella nähdä havaittavia jatkokasvatuksen ravinnekuormituksesta johtuvia vaikutuksia. Valittu 0,1 µg/l raja merkittävyydessä on noin 4,3 % nousu alueen keskimääräiseen 2,3 µg/l a- klorofyllipitoisuuteen.
Kaskinen-Siipyy -vesimuodostumassa jatkokasvatuksen aiheuttaman a-klorofyllin määrän lisäys on noin 0,010-0,018 µg/l. Vesimuodostumille annettu hyvän ja tyydyttävän tilan välinen raja-arvo a-klorofyllille on 2,1 µg/l, joten mallinnettu a- klorofyllin lisäys on raja-arvoon nähden enimmillään noin 0,9 %. Kaskinen- Kristiinankaupunki -vesimuodostumassa leväkasvun lisääntyminen on tätä vähäisempää. Kuormitus tulee pääasiassa pohjavirtauksien mukana, jolloin pintavedessä ei välttämättä nähdä leväkasvun lisääntymistä.
Ulapan ekosysteemiin kohdistuvat vaikutukset jäävät paikallisiksi. Hankkeen lähialueella kasviplanktonin määrä todennäköisesti lisääntyy hieman, mikä voi lisätä eläinplanktonin määrää. Tämä voi houkutella eläinplanktonia syöviä lajeja, kuten silakkaa ja kilohailia. Loppukesästä todennäköisesti ravinnelisäyksestä hyötyvät syanobakteerit eli sinilevät.
Jatkokasvatuksen merenpohjien ekosysteemejä ei ole kartoitettu, mutta mallinnusten perusteella alueella on kova tai sekapohja. Pohjalla elää todennäköisesti sinisimpukkaa ja alue on ns. eroosiopohjaa, jolla vajoava aines kulkeutuu laajemmalle alueelle. Jatkokasvatus voi vaikuttaa välillisesti myös kauempana oleviin riuttojen ja rantojen ekosysteemeihin, mutta vaikutukset ovat todennäköisesti niin lieviä, ettei niitä pystytä havaitsemaan. Lähimmät riutat sijaitsevat noin 3 km pohjoiseen ja 4 km koilliseen, joten mallinnuksen perusteella ne sijaitsevat vaikutusalueen reunalla. Kokonaisravinteiden leviämisalueet eivät ulotu riutoille asti.
Massataselaskentaan perustuvan arvion mukaan talvisäilytys lisää leväkasvua 0,8 - 1,1 % kyseisellä merialueella.
Vaikutukset Natura-alueisiin
Mallinnusten perusteella jatkokasvatuksen ravinnekuormituksen vaikutukset eivät ulotu Natura 2000 –alueille, joten kasvattamolla ei arvioida olevan vaikutuksia Kristiinankaupungin saariston tai Närpiön saariston Natura 2000 –alueiden suojelun perusteena oleviin arvoihin. Talvisäilytyksen ravinnekuormitus on siinä määrin vähäistä, ettei myöskään sillä arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 - alueiden suojeluperusteena oleviin luonnonarvoihin.
Haitallisten ympäristövaikutusten ehkäiseminen
Nordic Trout Ab tekee yhteistyötä eri toimijoiden kanssa vaihtoehtoisten kasvatusmenetelmien ja erilaisten teknisten vaihtoehtojen löytämiseksi, jotta kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia voitaisiin edelleen vähentää.
Kasvattamossa käytetään Itämerirehua, jonka avulla kierrätetään Itämeren ravinteita ja siten pienennetään kalankasvatuksen nettokuormitusta.
Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa
Jatkokasvatusalueen läheisyydessä ei ole tiedossa olevia muita kalankasvatuslaitoksia tai pistekuormittajia, mutta Kaskisten ja Kristiinankaupungin edustan rannikkovesissä toimii useita kalankasvatuslaitoksia. Vuonna 2018 yhteistarkkailuun osallistuvien kalankasvatuslaitosten vuosikuormitus Kristiinankaupungin-Närpiön merialueella oli 2,14 tonnia fosforia ja 21,7 tonnia typpeä. Kuormitus oli hieman vähäisempää kuin edellisenä vuonna.
Lähin muu merkittävä pistekuormittaja on Metsä Board Oyj:n Kaskisten tehtaan jätevedenpuhdistamo, jossa puhdistetaan myös Kaskisten kaupungin, Närpiön kaupungin ja Teuvan kuntien jätevedet.
Kalankasvatuslaitokset tai Metsä Boardin puhdistamo eivät sijaitse vesistömallinnuksen perusteella arvioidulla jatkokasvatusalueen alustavalla vaikutusalueella, eikä toiminnoilla siten katsota olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia.
Nordic Troutin suunnittelema talvisäilytysalue sijaitsee lähempänä edellä mainittuja pistekuormittajia, mutta talvisäilytyksen kuormitus on niin vähäistä, ettei talvisäilytyksen ja muiden pistekuormittajien yhteisvaikutusten arvioida olevan merkittäviä.
Merialueelle aiheutuu vaikutuksia myös hajakuormituksesta, muista seudun jätevedenpuhdistamoista, meren sisäisestä kuormituksesta sekä ilmalaskeumasta.
ASIAN KÄSITTELY Asian vireilletulo
Hankevastaava on toimittanut pyynnön ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisen tarpeesta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle 26.2.2020.
Harkintapyyntöä on täydennetty 26.3. Asiasta on pidetty ennakkoneuvottelu 22.10.2019.
Viranomaisten kuuleminen
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on kuullut ennen päätöksen tekoa Kaskisten kaupunkia, Länsirannikon ympäristöyksikköä, Metsähallitusta, Närpiön kaupunkia.
Pohjanmaan liittoa ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaista.
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueiden käyttö- ja vesihuolto-, luonnonsuojelu-, vesistö- ja ympäristönsuojeluyksiköille on annettu kommentointimahdollisuus.
Kaskisten kaupunki
Kaupunki toteaa, ettei sillä tässä vaiheessa ole huomautettavaa.
Länsirannikon ympäristöyksikkö
Ympäristöyksikkö pitää ympäristövaikutusten arviointia välttämättömänä.
Kaskisten edustan merialuetta kuormittavat jo Metsä-Boardin tehtaat ja jäteveden puhdistamo, satama ja sataman liikenne sekä nykyiset pienemmät kalankasvatuslaitokset. Kaikkien toimintojen kokonaiskuormitus tulee tutkia ja ottaa huomioon kalakasvatuslaitoksesta aiheutuva paikallinen kuormitus. Tämän kokoluokan kalankasvatuslaitoksia ei ole Pohjanmaan vesialueella ja alueemme rannikkovedet ovat herkkiä. Pohjoisen Selkämeren ulommalla merialueella on hyvä ekologinen ja kemiallinen tila, eikä tällaista tilaa tule vaarantaa. Rannikkoalueella tilan katsotaan olevan tyydyttävä tai kohtalainen. Suomen tavoitteena on saada kaikille vesialueille hyvä fysikaalis-kemiallinen tila, joten toimenpiteet, jotka voivat vaarantaa tavoitteita, olisi tutkittava huolellisesti.
Kalankasvatuslaitoksen mahdolliset vaikutukset vaikutusalueen pohjaeläimistöön ja lajirakenteeseen on tutkittava. Tietojen mukaan pohjaeläimistö muodostuu kovan pohjan lajeista (=hitaasti kasvavista) ja pohjaeliöstön rakenne muuttuu ainakin kalanviljelyn läheisyydessä orgaanisen aineksen lisääntymisen seurauksena. Kuinka suuri tämä vaikutus on?
Mallinnukset perustuvat muutamiin näytteenottopisteisiin ja pitkäaikaisten sarjojen määrä on epäselvä; toisin sanoen mallit antavat karkean yleiskuvan. Olosuhteita (veden laatu, etenkin pohjaeläimistö ja leväyhteisöt ulkosaariston kovien pohjien alueella) olisi tutkittava tarkemmin. Tietojen mukaan merivirtojen suunta on pohjoiseen ja luoteeseen. Pohjoisessa sijaitsee kovan pohjan eliöstölle sopivia elinympäristöjä (levät, eläimistö) sekä Natura 2000- ja luonnonsuojelualueita.
Ulkosaaristossa merivirrat ovat sisäsaaristoa voimakkaammat ja ravinteet voivat levitä pitkiä matkoja. Leviämisen vaikutus kalanviljelystä syntyvien orgaanisten hiukkasten leviämiseen tulee tutkia. Kuinka paljon ruokintamenetelmä aiheuttaa jätettä ja miten se on otettava huomioon?
Sekä kalankasvattamon että talvivarastoinnin pitkäaikaiset vaikutukset on tutkittava.
Satama-alueella ei ole talvella jääpeitettä ja mikäli alueen ravinnepitoisuudet kasvavat, on tutkittava, onko olemassa riski, että kasviplanktonit muodostavat talvisin massaesiintymiä. Jos talvet muuttuvat leudommiksi eikä muodostu jäätä, sillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia.
Tietojen mukaan suurin kuormitus aiheutuu elo-syyskuussa, joka on sinilevien kasvukautta (massaesiintymät ovat mahdollisia myös ulkosaaristossa).
Antibioottien käyttöä kalanviljelyssä ja talvisäilytyksessä sekä sen vaikutuksia luonnonvaraisiin kaloihin ja muihin lähialueen kalankasvatuslaitoksiin voi olla tarpeen tutkia. Onko olemassa riski, että kalankasvatus aiheuttaa kalatautien leviämistä?
Koska suunnitelmana on teurastaa kalat Kaskisten kalasatamassa, hankkeella on vaikutuksia myös jätevedenpuhdistamoon. Vaikutukset jätevedenpuhdistamon ravinnepäästöjen kasvuun on myös tutkittava.
Perkuujätteiden käsittelyn ja jätekuljetusten vaikutukset on tutkittava.
Metsähallitus
Metsähallituksen näkemyksen mukaan hankkeessa olisi tarpeellista soveltaa YVA- menettelyä seuraavilla perusteilla:
- Suunniteltu kasvatusalue sijaitsee Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman (2014) mukaan kalankasvatukseen erinomaisesti soveltuvalla alueella, mutta hanke on kooltaan noin kaksinkertainen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa todettuun laitoskokosuositukseen verrattuna.
- Sijainninohjaussuunnitelman mukaan vesiviljelytoimintaa ohjaavana periaatteena on, ettei elinkeinotoiminta saa heikentää vesien tilaa ja sen vuoksi uusi toiminta ohjataan alueille, joilla se ei vaaranna vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 28 §:n mukaan valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvin osin toiminnassaan huomioon merenhoitosuunnitelma ja vesienhoitosuunnitelmat.
- Alue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen, jolle on laadittu vesienhoitosuunnitelma sekä rannikkovesien toimenpideohjelma vuosille 2016-2021.
- Selkämeren merenhoitoalueen ekologinen tila on vesienhoitosuunnitelmassa luokiteltu rehevöitymisen osalta heikkoon tilaan. Metsähallitus huomauttaa, että Ekologinen tila on huonontunut edelleen sijainninohjaissuunnitelman valmistumisen jälkeen, mikä on todettu Merentila 2018 arvioinnissa. Uusi sijainninohjaussuunnitelma on tekeillä.
- Vesienhoitolainsäädännön tavoitteena on joko hyvän tilan turvaaminen tai sen saavuttaminen.
- Hankkeen vaikutusalue kartalla ei käy ilmi YVA-tarvearvioinnista.
- Liitteen 1 FICOS-mallinnuksen johtopäätösten mukaan jatkokasvatuksen vaikutukset ulottuvat myös rannikon vesimuodostumiin, vaikka itse jatkokasvatusalue sijaitsee niiden ulkopuolisella merialueella. Virtausten suunta ja voimakkuus vaikuttavat suuresti leviämiskuvaan.
- Jo tämänhetkisen (merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman) arvion mukaan on todennäköistä, että vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteillä rannikkovesien ravinnekuormituksen vähennykset eivät ole riittäviä tai niiden vaikutukset eivät heijastu kuormitukseen riittävän nopeasti, jotta rannikkovesiä koskevat tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä.
ELY-keskus / luonnonsuojelu
SYKEn laatimassa FICOS mallinnuksessa voimakkaimmat vaikutukset havaittiin lähellä kuormituslähdettä (1 800 m x 1 800 m alueella). Mallinnuksen mukaan
jatkokasvatusalueen kuormitusvaikutukset kohdistuvat lähinnä vesipatsaan pintakerroksiin, joiden virtaukset ovat pääsääntöisesti ulkomerelle (1,5 ja 7,5 m).
Syvemmällä (13,7 ja 16,8 m) virtaussuunta on osin rannikkoon päin, minkä vuoksi osa kuormituksen vaikutuksesta ulottuu rannikolle saakka.
Sekä jatkokasvatusalueen, että talvisäilytysalueen vesimuodostumat ovat vesienhoidon 3. suunnittelukaudella luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi.
Hankesuunnitelmassa todetaan, että jatkokasvatusalueella ei mallinnusten mukaan ole merkittäviä arvokkaiden luontotyyppien esiintymiä ja että alue on liian syvä yhteyttäville kasveille ja leville. Sen sijaan hankekuvauksessa on todettu, että lähimmät mallinnetut riutat sijaitsevat noin 350 m suunnitellusta jatkokasvatushankkeesta ja 1,5 km päässä talvisäilytysalueesta. Lähimmät merkittävät riuttaekosysteemit sijaitsevat yli kilometrin päässä jatkokasvatusalueesta.
Huomioiden, että jatkokasvatusalueen vaikutusalue olisi hanketoimijan mukaan noin 3,6 km x 3,6 km luonnonsuojeluyksikkö toteaa, että jatkokasvatusalueella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia jatkokasvatusalueen lähellä oleviin riuttoihin. Riutat ovat tärkeitä vedenalaisen luonnon kalojen kutupaikkoja ja tarjoavat ravintoa ja suojaa kaloille ja kalanpoikasille. Niillä esiintyvät, mahdolliset sinisimpukkayhdyskunnat muodostavat tärkeän ravintolähteen vesilinnustolle, kuten haahkalle. Luonnonsuojeluyksikkö katsoo, että jatkokasvatusalueen pohjaa ja pohjalla esiintyvä eliöstöä tulee tutkia maastokartoituksin.
Natura 2000 arvioinnin tarveharkinta: Hankkeen YVA tarveharkinnan yhteydessä hankkeesta on tehty tarveharkinta luonnonsuojelulain 65 a § edellyttämästä Natura 2000 vaikutusten arvioinnista. Jakokasvatusaluetta lähimpänä on noin 7 km päässä koilliseen sijaitseva Kristiinankaupungin saariston Natura 2000 alue. Pohjoisempana, noin 8 km jatkokasvatusalueelta sijaitsee Närpiön saariston Natura 2000-alue.
Matkaa talvisäilytysalueelta edellä kuvatuille Natura alueille on n. 1,5 km. Natura 2000 alueiden suojeluperusteina ovat valtioneuvoston hyväksymien, alueiden tietolomakkeissa esitetyt luontotyypit ja lajisto. Luonnonsuojeluyksikkö toteaa, että Kristiinankaupungin Natura 2000 alueella on arvioitu esiintyvän riuttoja n. 100 ha alueella ja Närpiön saariston alueella vastaava luku on 350 ha. Muita erityisesti rehevöitymiselle tai vedenlaadun heikkenemiselle altistuvia, näille alueille merkittäviä luontotyyppejä ovat ulkosaariston saaret ja luodot, kasvipeitteiset merenrantakalliot ja merenrantaniityt. Alueiden pesivän ja levähtävän linnuston arvo on erittäin merkittävä.
Hanketoimija Nordic Trout on todennut, että hankkeen vaikutusten kannalta oleellisia suojeluarvoja ovat riutat ja kalliorantojen leväyhteisöt, joihin kohdistuvien vaikutusten kautta hankkeella voisi olla vaikutusta muihin suojeluarvoihin, kuten lintuihin.
Tarvearvioinnin johtopäätös on, että jatkokasvatuksen mallinnetut vaikutukset eivät ulotu Natura 2000-alueille. SYKEn (Kuosa 2020) mallinnuksen mukaan jatkokasvatuksen vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös rannikon vesimuodostumiin (syvemmällä veden virtaussuunta on luoteeseen ja kaakkoon), jolloin luonnonsuojeluyksikkö pitää mahdollisena, että kuormitus voisi kohdistua eteenkin Kristiinankaupungin saariston Natura 2000 alueeseen. Koska jatkokasvatusalueen kuormituksen pääosa kohdistuu pintakerrokseen ja a-klorofyllin lisäystä tapahtuu lähinnä vain valaistussa pintakerroksessa, syvemmän veden virtauksien mukana aiheutuva kuormitusvaikutus on vähäistä. Ottaen huomioon jatkokasvatusalueen ja Natura 2000-alueiden välinen pitkä etäisyys, ELY-keskus pitää hanketoimijan tavoin
epätodennäköisenä, että jatkokasvattamon ravinnekuormituksella olisi merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura 2000-alueiden suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin.
Talvisäilytyksen aikana kaloja ruokitaan vähemmän, jolloin myös kuormitus on suhteellisesti vähäisempää. SYKEn mallinnuksen mukaan talvisäilytyksen vaikutukset lähialueen levien kevätkukinnan tuotantoon on n. 1 % lisäys maksimilaskelman mukaan, eikä luonnonsuojeluyksikkö katso, että hankkeella itsessään olisi todennäköisesti merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura 2000- alueen suojeluperusteisiin.
Tarveharkinnassa on esitetty alueelle kohdistuva muu pistekuormitus ja arvioinnissa on todettu, etteivät rannikkoalueella esiintyvät kymmenkunta kalankasvatuslaitosta tai Metsä Boardin puhdistamot sijaitse vesistömallinnuksen perusteella arvioidulla jatkokasvatusalueen alustavalla vaikutusalueella, eikä toiminnoilla siten katsota olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia. Koska SYKEn mallinuksen johtopäätöksessä on todettu, että jatkokasvatusalueen vaikutukset ulottuvat myös rannikon vesimuodostumiin ja talvisäilytysalue lisää vähäisessä määrin levien kukintaa, sekä rannikon läheisyydessä toimii useampi pieni kalankasvatuslaitos, luonnonsuojeluyksikkö katsoo, että kalankasvatushankkeen ja muiden kuormituslähteiden yhteisvaikutuksen merkittävyydestä Kristiinankaupungin Natura 2000-alueen rannikon luontotyyppeihin, kuten riuttoihin, on tehdyn arvioinnin perusteella vaikea muodostaa selkeätä kuvaa. Tarveharkinnassa olisi myös ollut tarpeen huomioida, että rannikon suuntaiset virtaukset tuovat pintavesiä etelästä, minkä vuoksi Porin edustan rantakuormitus ilmenee tällä alueella mm. lievinä rautapitoisuuksien nousuna (Natura 2000 tietolomake).
Hankesuunnitelmassa on kuvattu hanketoiminnasta aiheutuvat kuljetukset.
Jatkokasvatusalueella käydään päivittäin huhti-toukokuun ja loka-marraskuun välillä (180-200 käyntiä kaudessa). Saaristoalueiden linnuston arvo on erittäin merkittävä ja luonnonsuojeluyksikkö pitää puutteellisena, että Natura arvioinnin tarveharkinnassa ei ole huomioitu kalankasvatushankkeesta johtuvaa lisääntyvää vesiliikennettä ja sen mahdollisia kuormittavia vaikutuksia Natura 2000-alueiden luontotyyppeihin sekä sen häiritseviä vaikutuksia pesivään ja levähtävään linnustoon. Kristiinankaupungin ja Närpiön saaristoalueet osuvat usean uhanalaisen lintulajin, kuten kuikkalintujen, naurulokin ja haahkan päämuuttoreiteille, jolloin avoimella ulapalla on suuri merkitys myös lintujen levähdysalueena.
ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikkö huomauttaa myös, että Sälgrundissa pesii rauhoitettuja lintulajeja, joiden häiritseminen pesintäaikaan on kiellettyä. Veneliikenne tulee lisääntymään huomattavasti Kaskön sataman ja jatkokasvatusalueen välillä, mikä saattaa vaikuttaa Sälgrundin saaressa pesiviin lintuihin. Kaksi varastoaluetta on suunniteltu Sälgrundin itäpuolelle, joista toinen, varastoalue 1, sijaitsee hyvin lähellä saaren rantaa. Vaikka suurin osa Sälgrundin saaresta on Natura 2000 aluerajauksen ulkopuolista aluetta, luonnonsuojeluyksikkö katsoo, että varastoalue tulisi siirtää, jotta saaren linnustoa ei häiritä pesimäaikaan ls 39 § vastaisesti.
LS yksikkö pitää tärkeänä, että mikäli kalankasvattamon toiminnalle myönnettäisiin lupa, olisi vedenlaadun seurantapisteiden sijaintia tarkistettava niin, että pisteet
palvelevat sekä jatkokasvatusalueen, että talvisäilytysalueen kuormituksen seurantaa. Myös Natura 2000 alueiden mahdollisesti altistuville luontotyypeille tulisi laatia seurantasuunnitelma.
Lopuksi: Luonnonsuojelulain 65 § pitää sisällään arvioinnin hankkeiden yhteisvaikutuksesta. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.
Huomioiden, että SYKEn mallinnuksen mukaan hankkeen jatkokasvatusalueen vaikutukset voivat ulottua myös rannikolle, hankkeen talvisäilytys sijaitsee jo ennestään kuormitettujen vesimuodostumien yhteydessä ja rannikkoaluetta kuormittaa sekä piste- että hajakuormituslähteet (kalankasvattamot, Metsä Boardin puhdistamo, seudun jätevesipuhdistamot ja merialueeseen laskevat joet) luonnonsuojeluyksikkö katsoo, että tarvearvioinnissa ei ole riittävästi arvioitu hankkeen vaikutuksia yhdessä muiden alueella toimivien hankkeiden kanssa.
Yhteisvaikutuksen arvioinnin puute koskee erityisesti Natura 2000-alueisiin kohdistuvia vaikutuksia vedenalaisiin luontotyyppeihin, kuten riuttoihin. Arvioinnissa tulisi myös huomioida veden rajassa esiintyviä ja rehevöitymiselle herkkiä merenrantakallioita, boreaalisia luotoja ja saaria sekä merenrantaniittyjä.
Merenalaisen luontoon kohdistuvien vaikutuksien arvioinnissa on myös todettu, että jatkokasvatusalueen pohjalla elää todennäköisesti sinisimpukkaa. Sinisimpukka muodostaa tärkeän ravintolähteen Natura alueilla esiintyvälle levähtäville ja pesiville linnuille kuten erittäin uhanalaiseksi luokitellulle haahkalle, jolloin kuormitus saattaa välillisesti vaikuttaa Natura-alueiden lajistoon. Luonnonsuojeluyksikkö pitää puutteellisena, että SYKEN laatiman mallinnuksen tulkinnassa kuormitusta on tarkasteltu ainoastaan vuositasolla, eikä hanketoimija ole ottanut kantaa kalankasvattamon pitkäaikaisvaikutuksiin.
ELY-keskus / vesistö
Hankkeella voi mahdollisesti olla merkittävä paikallinen vaikutus sekä pitkäaikaisvaikutuksia rannikon vesimuodostumilla, mutta niitä on vaikeita arvioida esitetyn mallinnuksen perusteella. Kyseisen merialueen ja lähellä olevan rannikkovesimuodostuman fosforitilanne on heikkenemässä. Hyvän tilan saavuttaminen olisi vielä vaikeampi kalankasvatuslaitoksesta tulevan lisäkuormituksen takia.
ELY-keskus / vesihuolto
Vesihuoltoryhmän osalta YVA-menettelyyn ko. hankkeessa ei ole tarvetta.
ELY-keskus / Ympäristönsuojeluyksikkö
Kaskisten ja Kristiinankaupungin alueella nykyisin olevien kalakasvatuslaitosten tuotantomäärä on viime vuosina ollut 500-600 000 kg lisäkasvua. Laitosten yhteinen vuosikuormitus on ollut noin 2 500 kg fosforia ja noin 25 000 kg typpeä. Suunniteltu laitos lähes kolminkertaistaisi alueen kalankasvatuksen rehunkäytön ja kuormituksen.
Nykyiset laitokset sijaitsevat pääosin suunnitellun laitoksen eteläpuolella ja lähempänä mannerta.
Alueen nykyisin merkittävimmän pistekuormittajan, Metsä Board Oyj Kaskisten tehtaan jätevedenpuhdistamon (mihin johdetaan myös yhdyskuntajätevesiä Kaskisista, Närpiöstä ja Teuvalta) kuormitus on ollut viime vuosina noin 1 500- 1 800 kg fosforia ja noin 15 000 kg typpeä. Siihen nähden suunnitellun kalankasvatuslaitoksen kuormitus on suurta.
Suunnitellun laitoksen talvisäilytyksen aikana käytettäisiin rehua noin 2 000 kg.
Selvityksessä on kerrottu, että talvisäilytyksen aikana fosforipäästöjä syntyy 9 kg, tämä vastaa noin 30 hengen käsittelemättömän jäteveden fosforikuormitusta (2,2 g/hlö d; 150 d). Typen kuormitus, 89 kg vastaa noin 40 hengen käsittelemättömän jäteveden typpikuormitusta (14 g/hlö d; 150 d).
Talvisäilytyksen kuormitus ei tämän perusteella ole merkittävää. Teuraskalojen varastointialueella kaloja ei ruokittaisi.
Kalojen verestyksessä syntyy verijätettä noin 4 % kalantuorepainosta eli vuositasolla noin 40 000 kg, joka otetaan selvityksen mukaan talteen. Tällainen jäte tulee toimittaa luvalliseen vastaanottopaikkaan, esimerkiksi biokaasulaitokselle. Verestyksessä ja mahdollisessa perkauksessa syntyvät jätevedet on suunniteltu johdettavan rasvanerotuksen jälkeen Metsä Boardin Kaskisten tehtaan jätevedenpuhdistamolle.
Tällaisten jätevesien johtaminen yleiseen viemäriverkkoon edellyttää teollisuusjätevesisopimusta, jossa johdettavalle jätevedelle asetetaan tarpeelliset raja-arvot. Jätevesiä arvioidaan selvityksessä syntyvän verestyksessä ja perkauksessa keskimäärin noin 250 m3 kuukaudessa, enimmillään noin 50 m3 vuorokaudessa.
Ympäristönsuojeluyksikön näkemyksen mukaan Nordic Trout Oy:n kalankasvatushanke ei toimitetun alustavan selvityksen perusteella vaadi YVA - menettelyä.
Hankevastaavan vastine
Nordic Troutilla ei ole huomautettavaa Kaskisten kaupungin lausunnon johdosta.
Yhteenvetona Metsähallituksen ja Länsirannikon ympäristöyksikön lausuntojen johdosta Nordic Trout toteaa, ettei lausunnoissa ole esitetty sellaisia seikkoja, jotka antaisivat perusteen YVA-menettelyn edellyttämiselle. Metsähallituksen ja Länsirannikon ympäristöyksikön antamien lausuntojen johdosta Nordic Trout kiinnittää huomion seuraaviin seikkoihin.
Merialueella tapahtuvan kalankasvatushankkeen YVA-velvollisuus voi ensinnäkin perustua YVA-lain 3.1 §:n ja liitteen 1 kohtaan 1 d). Nyt käsiteltävä hanke on kokoluokaltaan pienempi kuin laitosluettelossa tarkoitettu hanke, jolloin laitosluettelokriteeri ei tule sovellettavaksi. Toiseksi YVA-velvollisuus voi YVA-lain 3.2
§:n mukaan esiintyä harkinnanvaraisesti, jos hanke todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen laitosluettelossa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia. Harkinnassa on otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Täydentäviä kriteereitä harkintaa varten on säädetty YVA-lain liitteessä 2. Nyt kysymys on siitä, täyttääkö hanke YVA-lain 3.2 §:ssä säädetyt kriteerit.
Metsähallitus näkemyksen mukaan hankkeessa olisi tarpeellista soveltaa YVA- menettelyä. Perusteluina YVA-menettelyn tarpeelle Metsähallitus esittää ensiksi Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman laitosmitoituksen ja toteaa, että
”hanke on kooltaan noin kaksinkertainen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa todettuun laitoskokosuositukseen verrattuna”.
Ensinnäkin, Nordic Trout huomauttaa, että Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma ei ole oikeudellisesti sitova ja sen laatiminen ei ole perustunut mihinkään aihetta koskevaan lainsäädäntöön.
Sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on keskittää ja kestävästi lisätä nykyistä tuotantoa. Lisäksi sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on ollut esittää kohteita, mistä lupia todennäköisesti olisi saatavilla. Sijainninohjaussuunnitelman valmisteluaineistosta tai YVA-lainsäädännöstä ja sen esitöistä ei löydy käsitystä, jonka mukaan sijainninohjaussuunnitelmaa tulisi käyttää YVA-tarveharkinnan perustana.
Toiseksi Nordic Trout toteaa, että Kaskisten edustalle suunnitellun hankkeen sijainti ja volyymi (950 t lisäkasvua) eivät ole sijainninohjaussuunnitelman vastaisia, kuten Metsähallitus esittää. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman sivulla 17 (kappale 6.1. Pohjanlahti) todetaan, että ”Sinne voidaan kuvien 5 a - c sinisellä värillä tunnistetuilla alueille sijoittaa vastaavan kokoisia laitoksia (400 – 600 tn) kuin mallinnusten mukaan Saaristomeren ulko-osiin. Violetin värisille avoimille ulkomerialueille voidaan perustaa näitä huomattavasti isompia yksiköitä.”
Sijainninohjaussuunnitelman sivulla 19 olevassa kartassa (5 b) Nordic Troutin esittämä hankealue ja sen ympäristö on merkitty violetilla värillä, eli erinomaisesti kalankasvatukseen soveltuvaksi avoimeksi ulkomerialueeksi, jolle voidaan sijainninohjaussuunnitelman mukaan sijoittaa huomattavasti suurempia yksiköitä kuin 400-600 t. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman mukainen aluevalinta on ollut Nordic Troutin lähtökohta lupaprosessin alusta asti.
Metsähallituksen lausunnossa myös todetaan hankkeen sijoittuvan Selkämeren merenhoitoalueelle, joka on luokiteltu rehevöitymisen osalta heikkoon tilaan. Sen osalta Nordic Trout toteaa, että Itämeri Suomen osalta on Ahvenanmaa mukaan lukien jaettu kuuteen merialueeseen, joista kaikki ovat tuoreimman luokituksen perusteella rehevöitymisen osalta heikossa tilassa. Selkämeri muodostaa noin viidenneksen koko Itämeren pinta-alasta. Kalankasvatuksen osuus koko Itämeren ihmisperäisestä ravinnekuormituksesta on noin yhden prosentin luokkaa.
Selkämerellä kalankasvatus muodostaa 1 % sekä typpi- että fosforikuormituksesta.
Lisäksi Nordic Trout toteaa, että YVA-lain hankeluettelossa kalankasvatukselle on säädetty YVA-velvollisuuden rajaksi 1 000 000 kg/a lisäkasvua. Jos tästä poiketaan
alaspäin, lainsäätäjän tavoitteen silmälläpitäen, syyn täytyy liittyä hankkeen sellaisiin erityispiirteisiin, jotka eivät toistu jokaisessa kalankasvatushankkeessa. Tästä ei vielä sinällään voi johtaa päätelmää, että YVA-velvollisuus esiintyisi kategorisesti kaikissa kalankasvatushankkeissa Itämerellä, etenkin kun Itämeren merenhoitoalueiden tila ei ole heikentynyt siitä tilanteesta, jossa ne olivat noin vuosi sitten, kun kalankasvatus lisättiin YVA-lain hankeluetteloon.
Metsähallitus esittää YVA-menettelyn perusteeksi myös sen, että FICOS- mallinnuksen mukaan jatkokasvatuksen vaikutukset ulottuvat myös rannikon vesimuodostumiin, ja että tämänhetkisen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman arvion mukaan on todennäköistä, että vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteillä rannikkovesien ravinnekuormituksen vähennykset eivät ole riittäviä, jotta rannikkovesiä koskevat tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä.
Nordic Trout toteaa, että mallinnuksen perusteella ravinnekuormitus ja sen aiheuttama levämäärän lisääntyminen on suurinta jatkokasvatusalueen välittömässä läheisyydessä ja laimenee merkittävästi etäisyyden kasvaessa. Vaikka hankkeen vaikutukset ulottuisivat rannikkovesimuodostumiin, vaikutusten arvioidaan olevan erittäin vähäisiä. Mallinnuksen perusteella kokonaisravinteiden ja a-klorofyllin pitoisuudet kasvavat lähimmissä rannikkovesimuodostumissa keskimäärin enimmilläänkin prosentin kymmenesosia. Siten vaikutuksen ei katsota vaarantavan rannikkovesien hyvän ekologisen tilan saavuttamista. Se, jos vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteet eivät ole riittäviä rannikkovesiä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, ei ole sinällään peruste YVA-menettelylle.
Länsirannikon ympäristöyksikkö esittää lausunnossaan, että hankkeelle on tarpeen tehdä ympäristövaikutusten arviointi.
Länsirannikon ympäristöyksikkö perustelee tätä ympäristötiedon lisätarpeilla esimerkiksi pohjaeläinten ja makrofyyttiyhteisöjen tilan selvittämiseksi ja vedenlaadun mittaamiseksi. Lausunnossa todetaan myös, että hankkeen vaikutukset pohjaeläimiin ja makrofyytteihin sekä muihin arvokkaisiin luontotyyppeihin tulisi selvittää tarkemmin.
Nordic Trout huomauttaa, että ympäristölupahakemuksessa on joka tapauksessa selvitettävä toiminnasta aiheutuvien päästöjen vaikutukset meriympäristöön lausunnonantajan esittämällä tavalla. Nordic Trout aikoo ympäristö- ja vesiluvan hakemisen yhteydessä toteuttaa kattavat ympäristötutkimukset suunnitellulla hankealueella ja sen läheisyydessä sekä ympäristön nykytilan tiedon tarkentamiseksi, että toiminnan vaikutusten tarkkailun pohjaksi. Ympäristötutkimusten laajuudesta ja menetelmistä neuvotellaan lupaviranomaisen kanssa ja kaikki vaaditut tutkimukset toteutetaan. Tältä osin YVA-menettely ei siis lisäisi alueelta kerättävän ympäristötiedon määrää.
Lisäksi Nordic Trout muistuttaa, että alueen nykytilaa on jo selvitetty erittäin laajasti VELMU-kartoituksissa sekä videoinneilla että sukelluksilla. Näitä tutkimustuloksia ja muutenkin parasta saatavilla olevaa ympäristötietoa on hyödynnetty jo esitetyn hankealueen valintavaiheessa ja tullaan hyödyntämään myös lupavaiheessa.
Hankealueen valinnan tueksi tehtiin laaja analyysi, jonka tavoitteena oli tunnistaa alue, jossa ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Analyysissa
huomioitiin mm. pohjan laatu, vedenlaatu, lähialueiden arvokkaat luontotyypit, kuten riutat, sekä suojelualueet ja muinaismuistot. Hankkeen etäisyys rannikolle on noin 9 km, lähimpiin riuttoihin noin 3 km ja Natura-alueelle noin 7 km. Hankkeelle tullaan ympäristöluvassa asettamaan tiukat lupaehdot ja velvoitetarkkailu, jossa seurataan laitoksen vaikutuksia sen vaikutusalueella.
Länsirannikon ympäristöyksikkö vaatii lausunnossaan selvittämään pohjaan laskeutuvan aineksen vaikutuksia ja leviämistä. Ensinnäkin Nordic Trout toteaa tähän, että esitetyllä hankealueella on erinomaiset laimenemisolosuhteet ja kova pohja, jolloin laskeutuva aines leviää laajemmalle alueelle, mikä vähentää laskeutuvan aineksen vaikutuksia merenpohjassa. Lisäksi ravinteiden tehokas laimentuminen voi vähentää leväkasvua ja siten vähentää myös perustuotannossa syntyvän laskeutuvan aineksen määrää.
Toiseksi Nordic Trout toteaa, että pohjaan laskeutuvan aineksen vaikutukset ja leviäminen ovat kirjallisuudessa hyvin tunnettuja. Kalankasvatuksesta veteen päätyy hyvin vähän orgaanisessa muodossa olevaa ainesta. Pääosa pohjalle laskeutuvasta aineksesta on epäorgaanisessa muodossa olevia liukenemattomia ravinteita kalojen ulosteista. Epäorgaaninen aines kuluttaa vain vähän happea sedimentoituessaan.
Laskeutuvat kiintoaineet ovat määrältään vähäisiä eivätkä todennäköisesti vaaranna esimerkiksi sinisimpukoiden mahdollisuuksia löytää kovia kiinnittymisalustoja.
Pohjalle laskeutuvan orgaanisen aineksen määrä lisääntyy lisääntyvän kasviplanktonin määrän kautta. Kasviplankton kuitenkin leviää laajalle alueelle, eikä sen esiintyvyydessä tapahdu voimakkaita piikkejä SYKE:n mallinnuksen (2020) mukaan.
Esimerkiksi Laitakarin Kalan saamassa YVA-päätöksen perusteluissa 5 todetaan, että ”kalankasvatuksen fosforikuormituksen heikko liukoisuus vähentää merkittävästi sen vesistöä rehevöittävää vaikutusta.” Hankkeen suunnitellulla sijainnilla ekosysteemit ovat fosforirajoitteisia, joten fosforilisäyksen vaikutus leväkasvuun on suurempi kuin typpilisäyksen. Lausunnossa mainittu syanobakteerien määrän lisääntyminen avomerialueella ei tästä johtuen ole todennäköisesti voimakasta, tai päinvastoin syanobakteerien määrä voi jopa laskea kasvattamon lähialueella.
Syanobakteerit ovat typensitojia, jotka saavat kilpailuedun fosforin loppuessa pintavedestä. Kasvattamosta aiheutuva fosforin lisäys saattaa pidentää mikrolevien kasvukautta, joka syrjäyttävän kilpailun kautta mahdollisesti jopa vähentää sinilevän kasvua paikallisesti.
Länsirannikon ympäristöyksikkö toteaa lausunnossaan mallien olevan karkeita ja huomautetaan syanobakteerien kasvukauden jatkuvan elo-syyskuulle, jolloin kuormitus on suurinta. Nordic Trout toteaa, että kasviplanktonin ja kokonaisravinteiden leviäminen on mallinnettu SYKEn toimesta ottaen huomioon alueen voimakkaat virtaukset ja vallitsevat tuulensuunnat. Mallin taustalla on käytetty parasta saatavilla olevaa sää- ja virtaustietoa. Mallinnus kattaa myös elo-syyskuun.
Näitä parempaa tietoa ei ole saatavilla, vaikka hankkeelle toteutettaisiin ympäristövaikutusten arviointi. Mallin oletukset ovat konservatiivisia, joten mallinnuksen mukainen vaikutus on maksimiarvio. Lisäksi mallin pohjalta tehty vaikutusalueen arviointi on laadittu perustuen syyskuun suurimpiin kuormitusarvoihin ja sen tausta-aineiston vuoden pohjalta, jonka tiedoilla vaikutus oli laajin ja
voimakkain. Siten myös esitetty alustava vaikutusalue on konservatiivisesti arvioitu maksimivaikutusalue.
Lausunnossa pyydetään selvittämään ruokinnasta syntyvää hukkaa. Nordic Trout toteaa, että esitetty ruokintamenetelmä perustuu suurimpaan mahdolliseen tarkkuuteen ruokinnassa ja huomauttaa, että rehuhukan minimointi on kalankasvattajalle myös taloudellinen intressi. Ruokintaa on mahdollista tehostaa mm. erilaisilla teknisillä seurantalaitteilla. Nordic Trout seuraa ruokintateknologian kehitystä ja soveltaa toiminnassaan BAT-tekniikkaa (paras käyttökelpoinen tekniikka).
Tehokkailla ruokintamenetelmillä pyritään minimoimaan ravinnekuormitus ympäröivään vesistöön.
Lausunnossa kysytään myös, onko laitoksella riskiä kalatautien leviämisestä. Nordic Trout toteaa, että kalatautien torjunta perustuu eläintautilakiin ja kalatautien torjuntastrategiaan (MMM 2003:19). Suomessa kalanviljelylaitosten kalatautitilannetta valvotaan Ruokaviraston toimesta. Suunniteltu kalankasvatuslaitos ei vaaranna luonnonkalapopulaatiota eikä muiden lähialueiden kalankasvattamojen toimintaa.
Nordic Trout huomauttaa, että kaikki viljelyssä olevat kalat ovat rokotettuja, eikä lausunnossa mainittuja antibiootteja käytetä lainkaan. Lisäksi suuren kalankasvattamon perustaminen lisää mahdollisuuksia yhteistyöhön olemassa olevien kalankasvattamojen kanssa niin tuotannollisesti kuin kalatautien ehkäisemiseen tähtäävissä toimissa.
Lausunnossa todetaan, että perkauksessa syntyvien jätevesien johtaminen jätevedenpuhdistamolle ja jätteenkuljetusten järjestäminen tulee selvittää. Nordic Trout muistuttaa, että jätevesien viemäröinti ja jätteenkuljetusten järjestäminen ovat tyypillisesti ympäristöluvassa käsiteltäviä asioita, joita varten ei ole tarpeen toteuttaa YVA-menettelyä. Kaikki verestys- ja perkuuvaiheessa syntyvät jätevedet tullaan johtamaan jätevedenpuhdistamolle ja päästöt puhdistamolle tullaan esittämään ympäristöluvassa. Kaikki prosessissa syntyvät jätteet tullaan toimittamaan asianmukaiseen käsittelyyn ja jätemäärät sekä käsittelytavat tullaan esittämään ympäristöluvassa. Jätteiden kuljetukset tullaan järjestämään asianmukaisesti.
Lausunnossa todetaan myös, että talvisäilytysalueen aiheuttama kuormitus ja vaikutus kasviplanktonin määrän kasvuun tulee selvittää, myös talviolosuhteissa.
Nordic Trout toteaa, että talvisäilytysalueen kuormitus ja siitä aiheutuva leväkasvu on arvioitu SYKEn asiantuntijoiden toimesta. Ravinnelisäyksen kokonaismäärät ovat niin pienet (kuormitus vastaa 37 henkilön vuotuista fosforikuormitusta ja 24 henkilön vuotuista typpikuormitusta haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti puhdistettuna), että vaikka niiden vaikutukset arvioitiin ottamatta huomioon laimentumista ympäröiville vesialueille, vaikutukset olivat vähäiset. Kuormitus kohdistuu lisäksi satama-alueelle, jossa on valmiiksi muista ihmistoiminnoista johtuvaa taustakuormitusta, jota talvisäilytys ei lisää merkittävästi. Satama-alue on nykyisinkin vapaa jäästä, ja vedessä on talvisin tuottajille käytettävässä muodossa olevia ravinteita. Talvisäilytyksestä koituva vähäinen ravinnekuormitus ei merkittävästi muuta satama-alueen olosuhteita nykyisestä, joten lausunnossa esille tuotu huoli siitä, että talvisäilytys aiheuttaisi talvella kasvavien sinilevien kukintaa rannalla, ei ole perusteltu.
Nordic Trout huomauttaa lopuksi, että Suomessa on kymmeniä kalankasvattamoita merialueilla. Hankkeiden yleiset piirteet kalojen ulosteiden joutumisesta sedimenttiin, kalatautien vastustamisesta, jätekuljetusten järjestämisestä ja rantatoimintojen vesienkäsittelyn järjestämisestä koskevat melko yhdenmukaisesti näitä kaikkia laitoksia niiden sijainnista tai kokoluokasta riippumatta. Ne eivät ole nyt käsiteltävän hankkeen sellaisia erityispiirteitä, jotka rinnastuisivat YVA-lain 3.2 §:ssä ja liitteessä 2 tarkoitettuihin ympäristövaikutuksiin.
Muilta osin Nordic Troutilla ei ole huomautettavaa Metsähallituksen ja Länsirannikon ympäristöyksikön lausuntoihin.
Täydennys riuttoja koskeviin tietoihin
Nykytilan kuvauksessa viitataan GTK:n pohjanlaatuanalyysin perusteella mallinnettuihin potentiaalisiin geologisiin riuttoihin eli kovan pohjan muodostumiin, jotka nousevat merenpohjasta ja jotka sopivissa olosuhteissa tarjoavat kiinnittymisalustan riuttalajeille. Lähimmillä merkittävillä (mallinnetuilla) riuttaekosysteemeillä tarkoitetaan niitä GTK:n pohjanlaatuanalyysin perusteella mallinnettuja geologisia riuttoja, joissa voisi mallinnuksen mukaan esiintyä useita HUB-luontotyyppejä, kuten sinisimpukoita, rihmamaisia leviä, makroleviä jne. HUB- luontotyyppien esiintymistä mallinnettiin SeaGIS 2 -hankkeessa. Nämä aineistot eivät totea riuttaekosysteemien olemassaoloa vaan osoittavat mallinnuksen perusteella sellaiset paikat, joissa riuttaekosysteemejä saattaisi esiintyä.
Alustavassa arvioinnissa viitataan Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman VELMUn aineistojen pohjalta mallinnettuihin makrolevien esiintymisalueisiin. Makrolevien voidaan katsoa olevan paras indikaattori riuttaekosysteemien esiintymisestä. VELMU-aineistoissa on huomioitu sekä edellä mainittu GTK:n pohjanlaatuaineisto että kattavia biologisia aineistoja.
YVA-tarveharkinnassa kuvattu alustava vaikutusarviointi on laadittu sillä periaatteella, että tieto lähimmistä riuttaekosysteemeistä pohjautuu aineistoltaan paremman VELMU-inventointiohjelman tuloksiin.
RATKAISU
Nordic Trout Ab:n Kaskisten edustan kalankasvatushankkeeseen (liite 1) sovelletaan ympäristövaikutusten arvioinnissa annetun lain (252/2017) mukaista arviointimenettelyä.
Perustelut
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä edellyttävät sellaiset hankkeet ja niiden muutokset, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia (YVA-laki 3 § 1 mom.). Hankkeet, joihin sovelletaan aina arviointimenettelyä, on määritelty YVA-lain liitteenä 1 olevassa hankeluettelossa.
Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, hankeluettelon mukaisten hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä
ympäristövaikutuksia (YVA-lain 3 § 2 mom). Päätöksenteossa on huomioitava hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne.
YVA-lain (126/2019) liitteen 1 hankeluettelon kohdan 1) d) mukaan merialueella sijaitseviin kalakasvatuslaitoksiin, joissa kalan lisäkasvu on vähintään 1 000 000 kg vuodessa, sovelletaan aina YVA-menettelyä.
Hankkeen ominaisuudet, sijainti ja luonne
Hankkeen ympäristövaikutukset kohdistuvat pääosin pintavesiin. Hankkeen koko (950 000 kg lisäkasvua vuodessa) on 95 % YVA-lain hankeluettelon mukaisesta hankkeesta (1 000 000 kg lisäkasvua vuodessa), joten hanke on kooltaan hyvin lähellä YVA-menettelyn mukaista hanketta. Hankkeesta aiheutuvaan kuormitukseen vaikuttaa erityisesti hankkeen koko, mutta vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten virtauksien vuosittaiset vaihtelut, vesistön nykytila ja sen sietokyky vastaanottaa lisäkuormitusta sekä luontoarvot. Koska hanke on kokoluokaltaan hyvin lähellä hankeluettelon rajaa ja kun huomioidaan merkittävyyteen liittyvät epävarmuustekijät, pitkällä aikavälillä hankkeesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia voidaan laajuudeltaan ja laadultaan pitää hankeluettelon mukaisen hankkeen kaltaisina.
Merenhoitoalueen tila
Jatkokasvatusalue sijaitsee noin 9 km etäisyydellä rannikosta Selkämeren merenhoitoalueella, jonka tilatavoitteena on Itämeren hyvän tilan saavuttaminen viimeistään vuonna 2020. Suomen ympäristökeskuksen laatiman Suomen meriympäristön tila 2018 –raportin mukaan Selkämeren tila on kuitenkin rehevöitymisen osalta edelleen heikko ja rehevöitymisen on arvioitu lisääntyvän alueella. Suomen ympäristökeskuksen 31.3.2020 julkaisemassa tiedotteen mukaan liukoisen fosforin pitoisuudet ovat 2010 –luvulla olleet Selkämerellä nousussa ja pitoisuudet ovat lähes kaksinkertaistuneet 10 vuodessa.
Tehdyn mallinnuksen perusteella jatkokasvatus aiheuttaa suurimman muutoksen kokonaisravinteisiin hilaruudussa (1800x1800 m), jossa kalankasvatus sijaitsee ja ravinnepitoisuudet laimenevat jatkokasvatusalueelta poispäin mentäessä.
Kuormituksen on todettu kohdistuvan lähinnä vesipatsaan pintakerroksiin, joiden virtaukset ovat pääsääntöisesti ulkomerelle, joten ravinteet kulkeutuvat erityisesti Selkämeren merenhoitoalueelle. Jatkokasvatusalueen merikesäaikainen kuormitus, 40 000 kg typpeä ja 4 000 kg fosforia, on 0,05 % Selkämeren vuosittaisesta typpi- ja 0,14 % fosforikuormituksesta. Selkämeri on Suomen laajin merialue, joten hankkeen vaikutukset koko Selkämeren alueelle on vähäiset, mutta alueellisesti vaikutukset voivat olla merkittäviä huomioiden Selkämeren nykyinen tila ja sen kehitys.
Vesienhoitoalueen tila
Hankkeen vaikutukset ulottuvat Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueelle, jonka vesistöalueille on vahvistettu toimenpideohjelma 2.
suunnittelukaudelle 2016-2021. Uudet toimenpideohjelmat kaudelle 2022-2027 ovat valmisteilla ja vesien tilasta vuodelta 2019 saatavat tiedot ovat käytettävissä.
Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen kuuluva Kaskinen- Siipyy –vesimuodostuma sijaitsee jatkokasvattamosta noin 1,6 km itään.
Harkintapyynnössä hankkeen merkittäväksi vaikutusalueeksi on arvioitu 3,6 km x 3,6 km a-klorofyllipitoisuuden lisäyksen perusteella, joten jatkokasvattamosta aiheutuu kuormituksesta myös vesienhoitoalueelle. Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa kaikilla vesialueilla hyvä ekologinen tila, mutta tilatavoitteista poiketen Kaskinen- Siipyy -vesimuodostuman ekologinen tila on heikentynyt viime vuosina. Vuoden 2019 arvioinnissa muodostuma oli tyydyttävässä tilassa, kun vuoden 2013 arvioinnissa sen tila oli vielä hyvä. Tilan heikkeneminen johtuu pintaveden klorofylli- ja kokonaisfosforipitoisuuksien kasvusta. Klorofyllipitoisuus on kaudella 2012-2017 ollut keskimäärin 3,18 ug/l, kun klorofyllin hyvän tilan raja-arvo on 2,1 ug/l.
Kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 16,81 ug/l, kun hyvän tilan raja-arvo on 14 ug/l.
Laaditun mallinnuksen perusteella jatkokasvatus aiheuttaa Kaskinen-Siipyy - vesimuodostumassa noin 0,010-0,052 µg/l muutoksen kokonaisfosforin ja noin 0,10- 0,61 µg/l muutoksen typen pitoisuuksissa suurimpien pitoisuuslisäykset ajoittuessa syys-lokakuulle. Erityisesti hankkeen on arvioitu lisäävän pintakerroksessa elävien yhteyttävien mikrobien eli kasviplanktonien määrää, jota kuvataan a-klorofyllin avulla.
Kaskinen –Siipyyn –vesimuodostumassa A-klorofyllipitoisuuden lisäys on noin 0,010- 0,018 µg/l.
Jatkokasvatuksesta aiheutuu vaikutuksia myös lähempänä rantaa sijaitsevaan Kaskinen-Kristiinankaupunki –vesimuodostumaan, mutta vaikutukset ovat Kaskinen – Siipyyn –vesimuodostumaan kohdistuvia pienemmät ja syntyvät lähinnä syvän veden virtauksista. Vesimuodostuman ekologinen tila on vesienhoidon 2.
suunnittelukaudella ollut tyydyttävä. Sen tila on viime vuosina huonontunut, mutta tilaluokka on pysynyt samana vesienhoidon 3. suunnittelukauden luonnoksessa.
Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma
Maa- ja metsätalousministeriön 2014 laatiman Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman tarkoituksena on ohjata tuotantoa vesialueille, joilla päästöt eivät vaaranna vesienhoitosuunnitelmissa, merenhoitosuunnitelmissa sekä Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman 2016-2021 mukaan kalankasvatuksen sijoittamisessa tulee ottaa huomioon vesiviljelyn kansallisen sijainninohjaussuunnitelma, mutta vesienhoitosuunnitelmassa todetaan myös, että kalankasvatuksesta aiheutuvaa kuormitusta tulee vähentää erityisesti niillä alueilla, joilla ekologinen tila on hyvää huonompi tai tila uhkaa heikentyä kalankasvatuksen kuormituksen johdosta. Hanke sijoittuu ko. sijainninohjaussuunnitelmassa vesialueelle, joka soveltuu erinomaisesti kalankasvatukseen. Suunnitelman mukaan alueelle voidaan sijoittaa kalankasvatuslaitoksia, joiden lisäkasvu vuodessa on 400 000 – 600 000 kg ja mikäli kasvatusalueen syvyys on yli 20 km, voidaan alueelle sijoittaa myös suurempia laitoksia. Koska Nordic Trout Ab:n jatkokasvatusalueella syvyys on noin 20 km, hanke ei ole yksiselitteisesti sijainninohjaussuunnitelman mukainen.
Ranta- ja rannikkovesialueen toiminnot
Talvisäilytysalue sijaitsee kapealla merialueella rannikon läheisyydessä Järvöfjärden vesimuodostumassa, Kaskinen-Kristiinankaupunki -vesimuodostuman välittömässä läheisyydessä. Järvöfjärdenin ja Kaskinen-Kristiinankaupunki –vesimuodostumat on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäviksi. Talvisäilytyksestä aiheutuva ravinnekuormitus ja vaikutukset levien kevätkukinnan lisääntymiseen alueella on arvioitu vähäisiksi. Kaskinen-Kristiinankaupunki –vesimuodostumassa rannikon läheisyydessä sijaitsevien kalojen varastoalueiden (3 kpl) mahdollisia ympäristövaikutuksia ei harkintapyynnössä ole esitetty, mutta koska kaloja ei ruokita varastoalueilla, pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia voidaan pitää ennalta arvioiden vähäisinä.
Kalojen verestyksestä ja mahdollisesta perkauksesta syntyvät jätevedet johdetaan Metsä Board Oyj:n jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi, jolloin toiminnoista aiheutuu välillisiä vesistövaikutuksia jätevedenpuhdistamon kuormituksen lisääntymisen kautta.
Luontovaikutukset
Harkintapyynnön yhteydessä tehdyn Natura 2000 arvioinnin tarveharkinnan perusteella hankkeesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Natura 2000 –alueiden suojeluperusteisiin. ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikkö on yhtynyt tarveharkinnassa esitettyyn näkemykseen. Myöskään talvisäilytyksestä ei arvioida olevan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura 2000 –alueen suojeluperusteisiin.
ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikkö on kuitenkin todennut, että hankkeella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia mm. jatkokasvatusalueen vaikutusalueella sijaitseviin riuttoihin, joten hankkeen vaikutusalueen luontoarvot tulee tutkia tarkemmin. Lisäksi hankkeen aiheuttamasta vesiliikenteestä sekä Sälgrundin saaren itäpuolelle suunnitellusta varastoalueesta (varastoalue 1, liite 1) saattaa aiheutua haitallisia vaikutuksia Sälgrundissa pesiville rauhoitetuille lintulajeille.
Muut vaikutukset
Jatkokasvatusalueella tai sen läheisyydessä ei ole erityisiä kalastusalueita eikä alue sijoitu veneväylien läheisyyteen, joten vaikutukset kalastukseen tai vesiliikenteeseen ovat vähäiset. Varsinainen kasvatusalue sijoittuu avomerelle, jonka läheisyydessä ei ole häiriintyviä kohteita kuten asutusta tai virkistyskohteita, mutta talvisäilytysalue, satama-alueen toiminnot ja kuljetukset sijoittuvat suhteellisen lähellä asutusta, millä voi olla vaikutusta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen.
Haittojen lieventämistoimenpiteet
Yhtiö on sitoutunut käyttämään kalojen ruokinnassa Itämerirehua, joka osaltaan lieventää Itämereen kohdistuvaa ravinnekuormitusta. Rehun käytöllä ei voida kuitenkaan ehkäistä paikallista kuormitusta.
Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa
Jatkokasvatusalueen läheisyydessä ei ole muita hankkeita, mutta tehdyn mallinnuksen mukaan jatkokasvatuksen vaikutukset voivat ulottua myös rannikkoalueen vesimuodostumiin, joiden tila on huonontunut viime vuosien aikana.
Vesimuodostumia kuormittavat nykyisin mm. alueen olemassa olevat
kalankasvatusyksiköt sekä Metsä Board Oyj:n jätevedenpuhdistamo, jonka vesistökuormitusta tulee lisäämään hankkeen rantatoiminnoista syntyvien jätevesien käsittely. Kun huomioidaan Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelman tavoitteet, vesimuodostuman nykyinen tila, hankkeen eri toiminnoista ja vesimuodostuman nykyisistä pistekuormittajista aiheutuva ravinnekuormitus, eri hankkeiden pitkäaikaisista yhteisvaikutuksista saattaa aiheutua laadultaan sen kaltaisia veden laatuun ja rehevöitymiseen kohdistuvia vaikutuksia, että niitä on tarpeen arvioida tarkemmin. Suorien vesistövaikutusten lisäksi yhteisvaikutuksista saattaa aiheutua välillisiä vaikutuksia läheisten Natura 2000 – alueiden suojeluperusteisiin ja merenpohjan luontoarvoihin.
Yhteenveto
Merenhoito- ja vesienhoitosuunnitelmien uusimpien seurantatietojen perusteella hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvien vesistöalueiden vesien tila ei ole parantunut viime vuosina vaan se on paikoin heikentynyt, minkä vuoksi hankkeen ympäristövaikutusten on katsottava olevan merkittäviä meren- ja vesienhoidon hyvän tilatilatavoitteen saavuttamisen kannalta. Hankkeesta aiheutuu lisäksi vaikutuksia mm. merenpohjan luontoarvoihin, ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen, linnustoon ja liikenteeseen. Siksi tarkasteltaessa hanketta kokonaisuutena, sen ominaisuuksia, sijaintia ja vaikutusten luonnetta, hankkeesta ja sen yhteisvaikutuksista todennäköisesti aiheutuu laajuudeltaan tai laadultaan YVA-lain hankeluettelon hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.
Hankkeeseen on siten tarpeen soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.
ELY-keskus toteaa, että hankkeen vaikutusalueelle sijoitettava perkaamotoiminta kuuluu hankekokonaisuuteen ja se tulee sisällyttää YVA-menettelyyn.
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (252/2017) sekä liitteet 1 ja 2 Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (277/2017) MUUTOKSENHAKU
Hankkeesta vastaava saa hakea tähän päätökseen muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava Vaasan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa siitä, kun hankkeesta vastaava on saanut tiedon päätöksestä.
Valitusoikeus on päätöksen liitteenä.
Tähän päätökseen ei saa muutoin erikseen hakea valittamalla muutosta.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 37 § 2 momentissa tarkoitetut tahot saavat kuitenkin hakea muutosta tähän päätökseen samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin hanketta koskevasta lupapäätöksestä valitetaan.
Ympäristönsuojelupäällikkö Päivi Kentala
