PÄÄTÖS
Nro 33/06/1
Dnro ISY-2004-Y-235 Annettu julkipanon jälkeen
20.3.2006
ASIA Sunila Puhdistamo Oy:n ympäristölupa, Kotka.
HAKIJA
Sunilan Puhdistamo Oy c/o Sunila Oy
Sunilantie 1
48900 SUNILA
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Jätevedenpuhdistamolle tarvitaan ympäristölupa ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin kohdan 13 a) mukaan.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen puhdistamoa koskevassa asias- sa ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 mo- mentin kohdan 8 nojalla.
ASIAN VIREILLETULO
Asia on tullut vireille Itä-Suomen ympäristölupavirastoon 22.12.2004. Hakemusta on täy- dennetty 14.2.2005 (ammattikalastajatiedot ns. yhteisiin asiakirjoihin) ja 11.5.2005 (meri- alueen vesialueomistajatiedot yhteisiin asiakirjoihin).
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT
Kymen lääninhallituksen ympäristölupa koskien Sunilan Puhdistamo Oy/Sunila Oy, bio- logista jäteveden puhdistamoa, lietteen kuivaamoa ja kuorikattilan muuttamista, YA 5009, 27.7.1994.
Itä-Suomen vesioikeuden päätös jätevesien mereen johtamisesta,76/96/1, 19.11.1996.
Turvatekniikan keskuksen päätös kemikaalien käyttöä koskien: Biologisen puhdistamon ja lietteenkäsittelylaitoksen rakentaminen 5955/360/94, 30.3.1994.
LAITOKSEN SIJAINTI
Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevedenpuhdistamo sijaitsee Kotkassa, Sunilan kaupungin- osassa mereen pistävän niemen kärjessä. Puhdistamon koillispuolella sijaitsee asuntoalue ja pohjoispuolella Sunila Oy:n sellutehdas ja Keräyskuitu Oy. Tehdasalueen rannassa on Sunila Oy:n oma satama ja Kotkan Satama Oy:n satamalaituri sekä Imerys Minerals Oy:n Sunilan Lietetehdas. Länsipuolella sijaitsee Hietasen satama. Tehdasalueen itäpuolella ovat Sunilan ja Popinniemen asuinalueet. Lähimmät asuintalot sijaitsevat noin 350 m etäi- syydellä puhdistamosta.
Sunilan Puhdistamo Oy:n tehdastontin kiinteistörekisteritunnus on 285-37-1-5. Alueen kaavamerkintä on teollisuusalue (T).
Tehdasalueen kiinteistöt omistaa Sunila Oy. Alueella ei ole maanvuokrasopimuksen mu- kaisia vuokralaisia.
Lähimmät yleisessä käytössä olevat kohteet ovat:
Naapuri Etäisyys tehtaasta (m)
Yhteystiedot Sunilan asuntoalue 200
Keräyskuitu Oy 200 Sunilan Sisu/Sunilan Pirtti: urheiluseura 300 Sunilan urheilukenttä 700 Päiväkodit
Hakala 1000 Poikkikatu 7, puh. 234 5517 Karhulan Toukola Popinniemessä 700 Reimarinkatu 2, puh. 225 7578 Metsäkulma 1500 Metsäkulmankatu 19, puh. 234 5528 Sunilan seurakuntatalo 700 Valliniemenkatu 20, puh. 225 7123 Hakalan koulu 1000 Poikkitie 7, puh. * 23 451
Äijänniemen uimaranta 1700
YMPÄRISTÖN TILA Alueen luonnon tila
Lähin Natura 2000-kohde on noin 4 km puhdistamosta länteen sijaitseva Kymijoen Natu- ra-alue (SCI-alue, F10401001). Eteläpuolella noin 15 km päässä on Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet –niminen Natura 2000-kohde (SPA/SCI-alue, FI 0408001).
Ilman laatu
Kotkan kaupungin toimesta on mitattu ilman laatua Sunilassa ja lähialueilla. Mittausten mukaan ilman laatu on hyvä. Rikkidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet ovat olleet alle valtioneuvoston asettamien ohjearvojen.
Hajurikkiyhdisteiden pitoisuus Sunilassa on laskenut. Vuoden 2003 ilmanlaadun tarkkai- lussa Rauhalassa haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat ohjearvoon verrannolliset vuoro- kausiarvot, 50 % ohjearvosta, mitattiin helmi- ja maaliskuussa. Vuonna 2002 vuorokau- siohjearvoon 10 µg/m3 verrannollinen toiseksi korkein TRS pitoisuus oli 4 µg/m3.
Typpidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat pysyneet 1990-luvulla varsin tasaisina.
Yleisesti typpidioksiditasot ovat lähempänä ohjearvoja kuin rikkidioksiditasot, vaikkei yli- tyksiä juuri ole ollut. Typpidioksidia mitattiin vuonna 2003 ympäri vuoden Kouvolan ja Kuusankosken keskustoissa. Korkeimmat raja-arvoihin verrattavat pitoisuudet mitattiin Kouvolassa, jossa pitoisuudet jäivät 53 prosenttiin (21 µg/m³) vuosittaisesta raja-arvosta 40 µg/m³ ja 45 prosenttiin (89 µg/m³) tuntikohtaisesta raja-arvosta 200 µg/m³. Kuusan- koskella pitoisuudet olivat enimmillään 28 prosenttia (11µg/m³) vuosittaisesta ja 37 pro- senttia (74 µg/m³) tuntikohtaisesta raja-arvosta.
Hengitettävien hiukkasten (PM10) vuosikeskiarvot ovat pysytelleet 1990-luvulla samalla tasolla, joka on uuden vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Sen sijaan vain muutamilla asemilla vuorokausiraja-arvo 50 µg/ m³ ei ylittynyt kertaakaan vuoden 2000 aikana. 80 % ylityksistä tapahtui maalis-huhtikuussa. Vuonna 2000 yksittäisistä asemista korkeimmat vuosipitoisuudet mitattiin Kotkan Karhulasta. Vuonna 2003 hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo (23 µg/m³) oli 58 prosenttia vuosittaisesta raja-arvosta ja korkein vuoro- kausikeskiarvo (39 µg/m³) 78 prosenttia vuorokausiraja-arvosta 50 µg/m³. PM10
-hiukkasten korkein ohjearvoon verrattava pitoisuus maaliskuussa (83µg/m³) oli 119 pro- senttia vuorokausiohjearvosta 70 µg/m³. Muutoin pitoisuudet jäivät alle 70 prosenttiin (49 µg/m³) vuorokausiohjearvosta. Hengitettävien hiukkasten korkeimmat vuorokausiarvot olivat vuonna 2003 Rauhalan mittausasemalla 84 % ohjearvosta.
Vuonna 2000 haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) ohjearvot eivät ylittyneet Kymenlaaksos- sa. TRS-vuosikeskiarvot ovat laskeneet vuosina 1994 – 2000 Kotkassa, Kuusankoskella ja Valkealassa, mutta pysyneet samalla tasolla Kouvolassa. Hajurikkiyhdisteiden pitoisuus Sunilassa on laskenut. Vuoden 2003 ilmanlaadun tarkkailussa Rauhalassa haisevien rik- kiyhdisteiden korkeimmat ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot, 50 % ohjearvosta, mitattiin helmi- ja maaliskuussa. Vuonna 2002 vuorokausiohjearvoon 10 µg/m3 verran- nollinen toiseksi korkein TRS pitoisuus oli 4 µg/m3.
Pohjavesi ja maaperä
Puhdistamo ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue on noin 1,7 kilometriä lai- tosalueesta itä-koilliseen sijaitseva Suulisniemen II-luokan pohjavesialue (tunnus 0528503).
Vesistötiedot
Kymijoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan Suomen neljänneksi suurin joki. Kymijo- en vesistön keskusjärvenä on Päijänne, jonka luusuasta (Kalkkisista) joki alkaa. Kalkkisis- ta Kuusankoskelle joki kulkee useiden järvialtaiden läpi (Ruotsalainen, Konnivesi, Kirk- kojärvi, Pyhäjärvi). Kymijoen alaosa alkaa Iitin Pyhäjärven luusuasta. Pyhäjärven jälkeen järvilaajentumia on vähän. Joki saa Kuusankosken kohdalla lisävettä Valkealan reitiltä ja etelämpänä Tammijärven alueelle laskevista Tallus- ja Teutjoesta. Pernoon kohdalla Ky- mijoki jakaantuu kahteen virtaamaltaan lähes yhtä suureen haaraan. Läntinen haara laskee mereen Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla, itäinen päähaara Kotkan kaupungin kohdalla.
Kotkan edustan merialue on osa itäistä Suomenlahtea. Merialue kuuluu pääasiassa saaris- tovyöhykkeeseen. Uloimmat osat kuuluvat merivyöhykkeeseen. Suomenlahden pohjuk- kaan laskevan Nevan makeiden vesimassojen vaikutus tuntuu vielä täällä lähes 200 km päässä. Kymijoen länsihaara laskee Pyhtään ja Ruotsinpyhtään edustalle mataliin ja saar- ten sulkemiin Ahvenkoskenlahteen ja Purolanlahteen. Näistä vedet pääsevät kapeiden
salmien kautta varsinaiselle merialueelle. Kymijoen itäinen haara laskee Kotkan edustalle, joka on suhteellisen avoin. Pyhtää-Kotka merialue on matalaa, pääasiassa syvyys on alle 20 m. Ulompana on syvännealueita, joiden syvyys on 40 – 50 m.
Meriveden korkeus vaihtelee säätilojen mukaan. Vuonna 2002 Haminan mareografilla HW oli 85 cm ja NW –70 cm. Kymijoen jokihaarojen virtaamia säädellään voimalaitospa- tojen avulla. Kymijoen alaosalla on 10 voimalaitosta, ja niiden yhteinen teho on n. 170 MW. Putouskorkeutta Pyhäjärvestä mereen on n. 65 m.
Kymijoen alaosan ja Kymijoen edustan merialueen veden tilaa seurataan kaikkien kuor- mittajien yhteisesti rahoittaman tarkkailuohjelman mukaisesti. Yhteistarkkailuohjelma pe- rustuu Itä-Suomen vesioikeuden määräämään velvoitteeseen (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Käytän- nön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tarkkailu perustuu Kymen vesi- ja ympäristöpiirin (nykyisin Kaakkois-Suomen ympäristökeskus) hyväksy- mään tarkkailuohjelmaan (kirje no Kyvy 0492A265/111, 23.12.1992). Tarkkailuun kuuluu veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta, rehevöitymisen seuranta ja haitallisten ainei- den kertymisseuranta. Kuormittajilla on lisäksi velvoite seurata jätevesien vaikutuksia ka- lakantoihin ja kalastukseen Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalo- usyksikön hyväksymän ohjelman mukaisesti. Uusi ohjelma astui voimaan vuoden 2004 alussa.
Vesistön tila
Kotkan merialueen teollisuuden fosforikuormitus on vähentynyt 40 % ja typpikuormitus 50 % vuoden 1995 tasosta. Vastaavana aikana Kymijoen teollisuuden fosforikuormitus on vähentynyt 60 % ja typpikuormitus 45 %. Merialueen yhdyskuntajäteveden fosforikuor- mitus on vähentynyt 65 % ja typpikuormitus 30 %. vuosien 1991 – 95 tasosta. Vastaavana aikana yhdyskuntien jätevesien aiheuttama fosforikuormitus on Kymijoella vähentynyt 25
%, mutta typpikuormitus on kasvanut 30 %
Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus on laskenut kuormitetulla osalla lähes puoleen 1980- luvun puolivälistä, vastaten nykyisin luokkaa lievästi rehevä. Vaikka Kymijoen kokonais- fosforipitoisuus on laskenut selvästi, sen edustan merialueella ei vastaavaa kehitystä ole havaittavissa. Pintaveden fosforipitoisuus on pysytellyt pitkään samalla tasolla, alusvedes- sä pitoisuus näyttää nousseen. Pitkän aikavälin tarkastelussa alusveden happikyllästysaste on laskenut Kymijoen edustan merialueella. Fosforia vapautuu sedimentistä huonon hap- pitilanteen aikana.
Merialueen typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut mitään selvää muutosta 80-luvun puolivä- lin jälkeen. Pintaveden typpipitoisuudet kevättalvella ovat Pyhtään edustalla nousseet ja Kotkan edustalla jopa laskeneet. Kesällä pitoisuudet ovat laskeneet lähes koko alueella.
Kymijoen veden typpipitoisuus on talvella korkeampi kuin merialueen, mikä näkyy meri- alueella korkeampina pintaveden kokonaistyppipitoisuuksina pohjan läheisiin vesikerrok- siin verrattuna. Kesällä alus- ja pintaveden typpipitoisuudessa ei ole eroa.
Kymijoen alaosalle tulevaa happea kuluttavaa kuormitusta on vähentänyt huomattavasti 1980-luvun lopulla aktiivilietelaitosten valmistuminen. Kotkan merialueen happea kulut- tavan kuormituksen selvä pieneneminen vuosina 1995 – 96 on seurausta Sunila Oy:n bio- logisen puhdistamon valmistumisesta. BOD-kuormituksen pääosa tulee teollisuudesta, yhdyskuntien osuus kokonaiskuormituksesta on ollut hyvin pieni.
Kymijoen ja Kotkan merialueen teollisuuden kuormituksen aiheuttama kemiallinen ha- penkulutus on vähentynyt 45 % vuoden 1995 tasosta, mikä vastaa valtioneuvoston koko Suomen teollisuudelle keskimäärin asettamia tavoitteita vuodelle 2005. Kymijokeen koh- distuva happea kuluttava kuormitus on nykyisin jo niin alhaisella tasolla, että joen keski- määräinen happipitoisuus on hyvä. Joen virtaaman ollessa kohtalaisen suuri vesi hapettuu säännöllisesti voimalaitosten ja koskien kohdalla. Kymijoen edustan merialueella pohjan- läheisen kerroksen happipitoisuuteen vaikuttaa kuormituksen lisäksi syvyyssuhteet ja sää- olot. Jokisuiden alueet ovat matalia, minkä takia happipitoisuus on kerrostuneisuuskausina hyvä huolimatta orgaanisesta kuormituksesta. Pitkän aikavälin tarkastelussa hapen kylläs- tysaste on laskenut.
Vuosien 1996 – 97 KYPRO-tutkimuksissa Kymijoen PCDD/F-yhdisteiden kuormitus oli havaittavissa jokisuun sekä itä- että länsihaaralta lähes 30 – 40 km:n etäisyydellä olevien akkumulaatioalueiden pintasedimentissä. Yli 50 km:n etäisyydellä jokisuilta pitoisuudet olivat selvästi pienempiä. Vaikka valkaisuperäisten kloorifenolien (S2PCP) pitoisuudet olivat vuoden 1994 velvoitetarkkailututkimuksissa kohtuullisen pieniä, ei tutkimusalueella kuitenkaan päästy taustatasolle.
EOX (Extractable Organic Halogen)-analyysillä pyritään kuvamaan sedimentin sisältämi- en organohalogeenien kokonaismäärää. Pyhtää-Kotka edustan merialueen pintasedimentin EOX -pitoisuudet olivat merentutkimuslaitoksen vuosien 1993 – 94 tutkimuksissa suu- rimmillaan Kotkan läheisyydessä. Kohonneita EOX-pitoisuuksia voitiin havaita vielä 30 km:n päässä Sunilan tehtaasta. Nykyisin luonnollinen organohalogeenituotanto on Suo- menlahdella EOX:in suurin lähde. Keväinen levätuotanto aikaansaa suurimman osan EOX-tuotannosta.
Vuoden 2000 merialueen velvoitetarkkailututkimuksessa sedimentin kloorifenolipitoisuu- det olivat pieniä, pääosin alle määritysrajojen. Korkeimmat pitoisuudet olivat Karhulan edustan näytteessä.
Merialueen sedimenttien velvoitetarkkailututkimuksissa vuonna 1994 Kotkan satama- alueelta löytyi kaikkia tutkittuja kloorihiilivety-yhdisteitä enimmäkseen pieninä pitoisuuk- sina. PCB-pitoisuus satama-alueella oli koko tutkimusohjelman selvästi korkein (290 ng/g kuiva-ainetta, koko tutkimusalueen mediaani 16 ng/g), mutta kuitenkin alle saastuneen maan raja-arvon. Sedimentin PCB-pitoisuuden alueelliset erot olivat muualla.
Merialueen yhteistarkkailututkimuksissa vuonna 1994 suurimmat elohopeapitoisuudet määritettiin Ahvenkoskenlahdella. Kotkan edustan pintasedimentissä oli elohopeaa lähes yhtä paljon. Elohopeapitoisuudet olivat suurimmillaan yli 7-kertaisia Suomenlahden avo- merialueeseen verrattuna. Elohopeapitoisuus laski tasaisesti ulospäin merelle. Pintasedi- mentin kadmiumpitoisuuden suurimmat arvot mitattiin sen sijaan itäisimmillä pisteillä.
Ahvenkoskenlahden pitoisuudet kuuluivat tutkimuksen pienimpiin. Suurimmat sedimentin lyijypitoisuudet mitattiin Kotkan lähialueelta ja itäisimmiltä pisteiltä. Pienimmillään lyijy- pitoisuudet olivat Pyhtää-Kotka –merialueen uloimmilla asemilla. Raskasmetallien pitoi- suudet olivat kaukana maaperän saastuneisuuden raja-arvoista.
Merialueen vuoden 2000 velvoitetarkkailututkimuksissa suurimmat sedimentin lyijy- ja kadmiumpitoisuudet mitattiin tutkimusalueen itäisistä osista Kirkonmaan selältä ja Mus- tamaan saaren eteläpuolelta, joissa pitoisuudet olivat noin 90 mg/kg kuiva-ainetta lyijyä ja noin 3,5 mg/kg ka kadmiumia. Lyijy- ja kadmiumkuormitus on siis suuremmalta osin pe-
räisin muualta kuin Kymijoesta. Saastuneen maan raja-arvo lyijylle on 300 mg/kg ja kad- miumille 10 mg/kg ka, joten nämä arvot eivät ylittyneet. Sedimentin korkein elohopeapi- toisuus, 0,6 mg/kg ka, mitattiin Kotkan edustalta. Muita korkeampia pitoisuuksia mitattiin myös Ahvenkoskenlahdella, Korkiasaaren ja Kuutsalon väliltä sekä Kirkonmaan selältä.
Saastuneen maan raja-arvo elohopealle on 5 mg/kg ka.
Merialueen vuoden 2003 velvoitetarkkailututkimuksissa suurin pintasedimentin lyijypitoi- suus, 58 mg/kg ka, mitattiin itäisimmältä näytepaikalta Tammiosta koilliseen. Pitoisuudet olivat kaikilla näytepaikoilla pienempiä kuin vuonna 2000. Suurin kadmiumpitoisuus, 2,8 mg/kg ka, saatiin Kaunissaaren kaakkoispuolelta. Seuraavaksi suurimpia kadmiumpitoi- suudet olivat Rankin ja Uolionselän näytepaikoilla. Kauempana rannikosta, tutkimusalu- een itäosassa, kadmiumpitoisuudet olivat laskeneet. Elohopean korkeimmat pitoisuudet, 0,69 ja 0,52 mg/kg ka, mitattiin Munapirtin ja Kotkan edustalta. Useimmilla näytepaikoil- la pitoisuudet olivat laskeneet vuoden 2000 tasosta. Kotkan edustalla pitoisuudet olivat kuitenkin nousseet neljällä näytepaikalla.
Kalasto
Merialueella särkien ja haukien PCB-pitoisuudet olivat vuoden 1994 velvoitetarkkailutut- kimuksissa samaa tasoa alueella Ahvenkoskenlahti – Mussalo – Summanjoki. Kuorsalon vertailualueella pitoisuudet olivat pienempiä. DDT:n jäljet näkyivät kaikilla alueilla.
Hauissa määrä väheni lännestä itään. Särkien kohdalla DDT-yhdisteiden pitoisuudet olivat alueella saman tasoisia lukuun ottamatta Mussaloa, jossa pitoisuus oli selvästi korkeampi.
Suurin osa DDT-yhdisteistä oli DDE:tä kuten Kymijoen puolellakin. Klordaania havaittiin Ahvenkoskenlahden ja Mussalon kaloissa ja Summanjoen edustan hauissa. HCBz:iä löy- tyi Ahvenkoskenlahdelta ja Mussalosta, lindaania Ahvenkoskenlahdelta. Näyttäisi siltä, että eri torjunta-aineiden jäämiä löytyy Kymijoen välittömästä vaikutuspiiristä, mutta ei jokisuiden ulkopuolelta DDT-yhdisteitä lukuun ottamatta. Tammijärven tuloksiin verrat- tuna DDT-yhdisteiden pitoisuudet olivat merialueella korkeampia. Kuorsaloa lukuun ot- tamatta DDT-yhdisteiden pitoisuudet olivat merialueen hauilla noin kolminkertaisia ja sär- jillä koko merialueella 6 – 20-kertaisia. Kuorsalon PCB:n pitoisuus oli samaa tasoa kuin Pyhäjärvellä ja muiden merinäytealueiden taso ei poikennut Tammijärvestä. Kuorsaloa lukuun ottamatta merialueen haukien pitoisuudet ylittivät lievästi PCB:n normaalin tausta- tason. Pestisidikloorihiilivetyjen pitoisuudet olivat taustatasoa.
Merialueen kaloissa S2PCP-pitoisuudet olivat vuoden 1994 velvoitetarkkailututkimuksis- sa korkeampia kuin Kymijoella. Hauen osalta pitoisuudet olivat puolitoistakertaisia Tam- mijärven pitoisuuksiin verrattuna, särjen osalta yli kaksinkertaisia. S1PCP-pitoisuudet oli- vat pieniä. Kloorianisoleja havaittiin pieni määrä Ahvenkoskenlahden haukinäytteissä.
Muiden alueiden haukinäytteissä PCA/PCV-yhdisteiden määrä jäi alle määritysrajan. Sär- jistä sen sijaan mitattiin pieniä PCA/PCV-pitoisuuksia kaikilta alueilta. Vuonna 1996 KYPRO-tutkimuksissa PCDD/F-pitoisuudet olivat Kymijoelta ja Kotkan edustalta pyydet- tyjen kalojen lihaksissa alhaisia. Kymijoen hauen PCDD/F-pitoisuudet olivat hieman kor- keampia verrattaessa pitoisuuksia Suomen järvien pitoisuuksiin. Todettu pitoisuustaso ei aseta rajoituksia Kymijoen kalojen käytölle. I-TEQ-arvoina (kansainvälinen toksisuuse- kvivalentti) mitattuna kaloissa ei ollut havaittavissa samanlaista alueellista pitoisuuksien nousua Kuusankosken alapuolella kuin sedimentissä. Sen sijaan kokonaispitoisuuksia tar- kasteltaessa Ky-5-peräisten yhdisteiden osuuden nousu Kymijoella oli selvästi havaitta- vissa. Myös merialueen kaloissa lohta ja silakkaa lukuun ottamatta oli havaittavissa Ky-5- peräisten yhdisteiden suhteellinen nousu verrattuna Pyhäjärveen. Silakassa ja lohessa mi- tatut PCDD/F-yhdisteet olivat valtaosin muita kuin Ky-5-peräisiä. Kalojen maksan ja mä-
din dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat jopa 10 – 100-kertaisia lihaksen pitoisuuteen verrattuna, johtuen näiden yhdisteiden taipumuksesta kerääntyä rasvaan. Suurimmat pitoi- suudet olivat Keltin alueen mateiden mädissä ja maksassa. PCDE-yhdisteitä oli Kymijoen kaloissa melko runsaasti. Suurimmat pitoisuudet olivat Keltin kaloissa ja pitoisuudet las- kivat yleensä Kymijokea alaspäin mennessä. Kalanäytteistä määritettiin myös kloori- fenoliset yhdisteet (PCP, PCG, PCC, PCA, PCV). Kymijoen ja merialueen kalojen pitoi- suudet eivät poikenneet Pyhäjärven pitoisuuksista.
Vuoden 1998 – 99 velvoitetarkkailututkimuksissa Tammijärven ja Kymijoen edustan me- rialueen haukien PCB-pitoisuudet olivat kaksin – kolminkertaisia Pyhäjärveen verrattuna.
Särkien osalta Kymijoen molemmilla näyteasemilla PCB-pitoisuus oli alle määritysrajan tai juuri määritysrajan tasolla. Kalanäytteiden korkeimmat PCB-pitoisuudet mitattiin Ah- venkoskenlahden särjistä. Kalojen PCB-pitoisuudet eivät oleellisesti poikenneet yleisestä taustatasosta. Kaikkien tutkittujen simpukoiden PCB-pitoisuudet jäivät alle määritysrajan.
Vuoden 1999 velvoitetarkkailututkimuksissa kaikkien Kymijoella tutkittujen simpukoiden elohopeapitoisuus jäi alle määritysrajan, eli 0,03 mg/kg tuorepainoa. Vuoden 1999 kalata- loustarkkailun yhteydessä määritettiin kalojen elohopeapitoisuuksia Kymijoelta ja meri- alueelta. Elohopean keskimääräiset pitoisuudet eri alueilla vaihtelivat välillä 0,33 – 0,97 mg/kg tuorepainoa. Jokialueen kalojen elohopeapitoisuus oli keskimäärin 0,82 mg/kg ja merialueella 0,58 mg/kg. Hurukselassa ja Tammijärvellä mitattiin korkeimmat pitoisuu- det. Alhaisimmat keskimääräiset pitoisuudet mitattiin Kaunis- ja Haapasaaren ahvenista, muualla tutkittiin haukia.
Melu ja liikenne
Puhdistamon toiminnasta ei hakemuksen mukaan aiheudu meluhaittaa ympäristöön. Puh- distamon toimintaan liittyvä liikenne on vähäistä.
LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta
Sunila Oy:n sellutehtaan ja Keräyskuitu Oy:n siistauslaitoksen prosessivedet käsitellään Sunilan Puhdistamo Oy:n biologisessa aktiivilietelaitoksessa. Sunilan Puhdistamo Oy:n omistajia ovat Sunila Oy:n lisäksi Keräyskuitu Oy ja Kotkan kaupunki. Kuormittajien kesken on sopimus prosessijätevesien johtamisesta ja puhdistamisesta puhdistamossa (18.5.1994).
Puhdistamo aloitti toimintansa kesällä 1995. Puhdistamolle tulevat jätevedet ovat pääosin Sunilan sellutehtaalta. 5 - 10 % jätevesikuormasta tulee Keräyskuitu Oy:ltä. Kotkan kau- punki ei ole johtanut jätevesiä Sunilan puhdistamoon.
Aktiivilietelaitos toimii pitkäilmastusperiaatteella. Puhdistamolle tulevat kolmessa putkes- sa seuraavat vesijakeet:
1. Alkalinen viemäri: selkeytetyt kuituvedet, valkaisun alkaliset suodokset ja lipeälinjan prosessivedet.
2. Hapansuodosviemäri: valkaisun happamat suodokset.
3. Jäähdytyksen ohittava viemäri: kuorimon jätevedet, Sunila Oy:n saniteettivedet ja Ke- räyskuitu Oy:n prosessivedet.
Prosessit
Jätevedet johdetaan puhdistamolle sellutehtaalta ja keräyskuitulaitokselta esikäsiteltynä.
Kuitupitoiset vedet johdetaan etuselkeyttimen kautta, jossa suurin osa kiintoaineista ote- taan talteen. Sunila Oy:n vanhat selkeyttimet toimivat esiselkeyttiminä. Kuituvesiselkeytin on halkaisijaltaan 50 m ja kuorivesiselkeytin 22 m. Alkaliset vedet ja hapansuodos johde- taan neutralointiin, jossa pH säädetään joko kalkilla tai rikkihapolla. Neutraloinnista vedet johdetaan jäähdytykseen. Jäähdytys suoritetaan ulkoilmalla kahdessa jäähdytystornissa.
Mitoituskapasiteetti on 3710 m3/h, sisään tulevan veden lämpötila on 50 oC ja ulostulevan 38 oC. Jäähdytyksen jälkeen vedet tulevat tasausaltaaseen, jonne tuodaan myös kuorimon esiselkeytetyt jätevedet, Sunila Oy:n saniteettivedet sekä Keräyskuitu Oy:n prosessivedet.
Keräyskuitu Oy:n prosessivedet käsitellään mekaanisessa Krofta-flotaatioselkeyttimessä, joka on rakennettu 1979. Pumppuamislinjalla on vuonna 1980 rakennettu tasausaltaana toimiva puskurisäiliö. Tasausaltaan tilavuus on 25 000 m3 ja viipymä 2 000 m3/h virtaa- malla on 12,5 tuntia. Varoaltaan tilavuus on 20 000 m3.
Ilmastusallas on rakennettu jälkiselkeyttimen ympärille. Sen kokonaistilavuus on 55 000 m3, jakautuen kolmeen osaan seuraavasti: 11 000 m3, 16 500 m3 ja 27 500 m3. Ilmastusal- taan tilavuuskuorma on 0,18 kg BOD7/m3/d ja lietepitoisuus keskimäärin 3,5 kg
MLVSS/m3. Lietekuorma on 0,05 kg BOD7/kg MLVSS/d. Ilmastusallas on jaettu kolmeen osaan, joissa voidaan säätää liete- ja happipitoisuutta. Ensimmäisessä on suurin ilmastus- teho. Ensimmäinen ja toinen osa on erotettu toisistaan seinämällä. Toisessa osassa ilmas- tustehoa on vähemmän ja kolmannessa on vähiten ilmastimia. Mikäli jossakin jätevesija- keessa tiedetään poikkeuksellisesti olevan toksisia aineita tai muuten, esimerkiksi poik- keavan pH:n tai korkean COD-kuorman ansiosta epäillään sen aiheuttavan riskin puhdis- tamon toiminnalle, johdetaan kyseinen vesi varoaltaaseen, josta se vähitellen pieninä an- noksina johdetaan ilmastukseen.
Tarvittaessa jäteveteen lisätään vielä ennen tasausallasta ravinteina typpeä tai fosforia, joskin viime vuosina siihen ei ole ollut useinkaan tarvetta. Tasausaltaan jälkeen jätevesi johdetaan ilmastusaltaaseen, jossa vesi sekoitetaan aktiivilietteen kanssa ja näin syntynyttä seosta ilmastetaan. Ilmastuksessa käytetään kalvoilmastimia, joissa hienokuplamuodostus tapahtuu ilman läpäistessä kumikalvoon tehdyt mikroviillot. Ilmastusallas on jaettu kol- meen osaan, joissa jäteveden liete- ja happipitoisuutta voidaan säätää. Ilmastusaltaassa on varauduttu myös vaahdonestoaineiden käyttöön. Vaahdonestoaineita voidaan tarvittaessa lisätä puhdistusprosessiin jo ennen tasausallastakin.
Ilmastuksen jälkeen liete ja vesi johdetaan jälkiselkeytykseen, jossa liete ja vesi erottuvat.
Liete palautetaan takaisin puhdistusprosessiin ja puhdistettu vesi johdetaan ylikaatona me- reen. Jälkiselkeytin on pyöreä allas, joka on tilavuudeltaan 26 600 m3 ja halkaisijaltaan 92 m. Reunavesisyvyys on 4 m ja mitoituspintakuorma 0,6 m/h. Viipymä on noin 13,3 h.
Ylijäämäliete pumpataan kahdella pumpulla gravitaatiotiivistäjään. Lietettä arvioidaan syntyvän kuiva-aineena max. 16 t/d. Primääri- ja ylijäämäliete sekoitetaan ja kuivatetaan ruuvipuristimella. Kuivatuksessa käytetään polymeeriä flokkausaineena.
Puhdistamolla syntyvä liete tiivistetään tiivistimessä noin 3 %:n kuiva-aineeseen. Tiivis- tetty liete pumpataan voimalaitokselle ja kuivataan yhdessä primäärilietteen kanssa. Kui- vauksessa käytetään apuaineena polymeerejä. Kuivattu liete sekoitetaan kuoripolttoainee- seen ja poltetaan Sunila Oy:n kattilassa.
Käsitellyt jätevedet johdetaan putkea myöten mereen niemen eteläkärjessä sijaitsevan pin- tavirran kehittimen luo. Talvisin pintavirran kehittäjää käytetään helpottamaan sataman sulana pitoa. Jäteveden mukana vesistöön johdettava lämpöteho on suuruusluokkaa 100 MW. Purkupaikan koordinaatit ovat 670850-349778.
Puhdistamolle tulevan jäteveden laatua ja määrää tarkkaillaan Sunila Oy:n laboratorion toimesta. Sunilan Puhdistamo Oy:lle tuleva kuormitus vuonna 2003 vuosikeskiarvoina:
Kuormitus Sunila Oy Keräyskuitu Oy Yhteensä Virtaama m3/d 37330 2290 39620 COD t/d 40,1 2,9 43 BOD t/d 10,2 1,3 11,5 Fosfori kg/d 47,4 1,6 49 Typpi kg/d 171 10 181 AOX kg/d 340 - 340 Kiintoaine t/d 3,7 0,2 3,9
Sunila Oy:n ja Keräyskuitu Oy:n COD -kuormitus kuukausittain jäteveden puhdistamolle vuosina 2001 – 2003 kuukausikeskiarvona:
COD t/d
0 10 20 30 40 50 60
tammi.01 huhti.01 heinä.01 loka.01 tammi.02 huhti.02 heinä.02 loka.02 tammi.03 huhti.03 heinä.03 loka.03
Keräyskuitu Sunila
Jätevesikuormitus
Jätevesikuormitus mereen vuosikeskiarvona vuosina 2001–2003 ja ennuste tulevalle kuormitukselle vuosikeskiarvona, kuukausikeskiarvona sekä hakijan ehdotukset lupaeh- doksi:
2001 2002 2003 Ennuste vuosi-
keski- arvona
Ennuste max kuu- kausi- kes- kiarvo- na
Ehdotus lupaehdoksi kuukausi- keskiarvona
Ehdotus lupaehdoksi vuosi- keskiarvona
nyk. lupa- ehto kk/a
Virtaama, m3/d
33 698 33 718 34 622 40 000 48 000 - - -/- Kiintoaine,
t/d
1,03 0,81 0,8 1 1,2 (4)* (2)* -/- BOD7, t/d 0,54 0,66 0,38 0,8 1 (3)* (2)* 4/2 CODCr, t/d 18,8 16,75 16,94 22 25 35 25 40/25 Pkok, t/d 0,025 0,021 0,029 0,03 0,04 (0,06)* (0,035)* 0,06/0,035 Nkok, t/d 0,1 0,107 0,104 0,15 0,2 (0,3)* (0,2)* -/- AOX, t/d 0,167 0,14 0,16 0,2 0,24 (0,3)* (0,25)* 0,6/0,5
()* hakijan ehdotuksia vuosiluparajoiksi, mikäli ne katsotaan tarpeellisiksi.
Jätevesikuormitus mereen sellutonnia kohden laskettuna olettaen, että Keräyskuidun ja Sunilan jätevesien reduktio jäteveden puhdistuksessa on sama:
yks. 2001 2002 2003
Kiintoaine kg/t 1,2 0,93 0,84
BOD7 kg/t 0,7 0,8 0,4
CODCr kg/t 21 19 17
P kg/t 0,03 0,02 0,03
N kg/t 0,12 0,13 0,11
AOX kg/t 0,2 0,17 0,17
Selluntuotanto t/a 300 536 301 840 330 588
Sunilan Puhdistamo Oy:n puhdistustehokkuus vuonna 2003:
Parametri Reduktio %
COD 64 BOD 99
Pkok 43
Nkok 68
AOX 54
Kemikaalit
Jätevedenpuhdistamon kemikaalit hankitaan sellutehtaan toimesta. Kemikaalit tuodaan alueelle autokuljetuksina.
Tärkeimmät Sunilan Puhdistamon käyttämät kemikaalit sekä käyttömäärät vuonna 2003 ja ennuste vuosittaisesta käyttömäärästä:
Kemikaali Käyttö 2003 t/a
Ennuste t/a Varastoitu määrä
Varastointitapa
Rikkihappo 532 500 15 t säiliö Polymeeri 21 30 2 000 kg suursäkki
liuotettuna säiliös- sä
Kalkki 1650 2000 20 t siilo
Päästöt ilmaan
Jäteveden käsittelyssä vapautuu ilmaan kaasuja, jotka voivat ajoittain olla haisevia. Va- pautuvien kaasujen laatua on mitattu vuonna 2002 tehdyssä selvityksessä (Enwin Oy, 2002). Jäteveden käsittelystä vapautuu pieniä määriä terpeenejä, ammoniakkia ja metaa- nia. Terpeenit ovat peräisin sellutehtaan lauhteista.
Terpeenien pitoisuudet jäteveden puhdistamon hajapäästöissä puhdistuksen eri vaiheissa:
Terpeenit jätevedenpuhdistamolla 12.2.2002
0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2
Tasausallas 1 Tasausallas 2
Tasausallas 3 Tasausallas 4
Ilm astus 5
Ilm astus 6
Ilm astus 7
ppm
a-pinene ppm b-pinene ppm 3-carene ppm Terpeetit yhteensä ppm
Jätehuolto
Kuivattu liete poltetaan Sunila Oy:n kuorikattilassa. Muut puhdistamon toiminnassa syn- tyvät jätteet, kuten kunnossapitotoiminnan jäte, käsitellään osana Sunila Oy:n jätehuoltoa.
Sunilan Puhdistamo Oy:ssä syntyvät jätteet ja niiden käsittely:
Jätenro Jäte Syntypaikka Määrä vuonna 2003
t kuiva-ainetta/a
Käsitte- ly
Loppusijoitus
030311 jätevesilietteet jäteveden käsittely
2 279 kuivaus poltto kuoren mu- kana Sunila Oy:n kattilassa
Toiminnassa syntyvät jätteet ovat kuituvesien etuselkeyttimen kuituliete ja aktiivilietelai- toksen bioliete. Kuitulietteen määrää vähennetään tuotantoprosesseja kehittämällä. Vuon- na 2003 kuitulietteen määrä oli keskimäärin 3,4 t/d. Koska liete poltetaan kuorikattilassa,
lietteen kuiva-aineen tulee olla mahdollisimman korkea. Ilman kuitulietettä biolietettä ei saada kuivattua. Kuitulietteen vähentäminen nykyisestä aiheuttaisi ongelmia lietteen kui- vauksessa.
Mikäli lietteen poltto siirretään tapahtuvaksi soodakattilassa, tarvitaan vähemmän kuitu- lietettä ja kuitulietteen määrän vähentäminen on mahdollista.
Biolietteen määrää voi vähentää antamalla lietteen mineralisoitua puhdistamossa pidem- mälle. Tällöin ravinnepäästöjen hallinta voi vaikeutua. Tällä hetkellä ei ole erityistä tarvet- ta pienentää biolietteen määrää.
PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT)
Jätevedenpuhdistamo on parasta käyttökelpoista tekniikkaa metsäteollisuuden jätevesien käsittelyyn. Pitkäilmasteinen aktiivilieteprosessi poistaa tehokkaasti puusta liuenneita or- gaanisia aineita sekä sitoo ravinteita.
YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ
Jätevedenpuhdistamon toiminta sisältyy Sunila Oy:n ympäristöasioiden hallintajärjestel- mään. Vuonna 2003 sertifioitiin Sunila Oy:n toimintajärjestelmä, joka yhdistää entiset turvallisuus-, laatu- ja ympäristöjärjestelmät.
Standardin ISO 9001:2000 mukainen sertifikaatti on myönnetty 14.11.2003. Käytössä oleva ympäristöjärjestelmä on ISO 14001-standardin mukainen. Alkuperäinen sertifikaatti on myönnetty 18.6.1999 ja se on uusittu 30.1.2002. Sertifikaatit on myöntänyt Det Norske Veritas.
Sunila Oy:llä on lisäksi käytössä EMAS-järjestelmä. Sunila Oy hyväksyttiin EMAS- rekisteriin 8.1.2003.
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN VÄHENTÄMINEN Vesistön veden laatua seurataan yhteistarkkailuna.
Orgaaninen aines
Kymijoen edustan merialueella pohjanläheisen kerroksen happipitoisuuteen vaikuttavat kuormituksen lisäksi syvyyssuhteet ja sääolot. Jokisuiden alueet ovat matalia, minkä vuoksi happipitoisuus on kerrostuneisuuskausina hyvä huolimatta kuormituksesta. Pitkän aikavälin tarkastelussa hapen kyllästysaste on laskenut.
Ravinteet ja rehevöityminen
Merialueella jokien mukana ja suoraan rannikolta tuleva ravinnekuormitus on vain yksi rannikkovesien tuotantoa säätelevä osatekijä. Alusvedessä on huomattavia ravinnevaroja, joiden päätyminen tuottavaan kerrokseen riippuu mm. säätekijöistä. Tietyissä oloissa myös Nevan veden vaikutus havaitaan Suomen rannikkovesissä asti. Erityisesti talvella
Nevan vesi pääsee leviämään laajalle jään alla. Kymijoki laskee Pyhtää-Kotkan saaristoi- selle vesialueelle, jolle on ominaista suhteellinen mataluus ja rikkonaisuus. Jokisuun lä- heisen vesialueen mataluuden takia joen mukana tulevat ravinteet eivät pääse sedimentoi- tumaan pohjalle, vaan kierto alus- ja päällysveden välillä on jatkuvaa, mikä lisää ravintei- den rehevyysvaikutusta.
Talvella makea Kymijoen vesi kulkeutuu suolaisemman meriveden päällä 3 - 5 metriä paksuna kerroksena. Jääpeitteen ansiosta tuuli ei pääse sekoittamaan kerroksia, jolloin jo- kiveden vaikutukset pintavedessä ulottuvat laajalle.
Vaikka Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus on laskenut selvästi, sen edustan merialueella ei vastaavaa kehitystä ole havaittavissa. Pintaveden fosforipitoisuus on pysytellyt pitkään samalla tasolla, alusvedessä pitoisuus näyttää nousseen. Pitkän aikavälin tarkastelussa alusveden happikyllästysaste on laskenut Kymijoen edustan merialueella. Fosforia vapau- tuu sedimentistä huonon happitilanteen aikana.
Merialueenkaan typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 1980-luvun puoli- välin jälkeen. Pintaveden typpipitoisuudet kevättalvella ovat Kotkan edustalla jopa laske- neet. Kesällä pitoisuudet ovat laskeneet lähes koko alueella. Kymijoen veden typpipitoi- suus on talvella korkeampi kuin merialueen, mikä näkyy merialueella korkeampina pinta- veden kokonaistyppipitoisuuksina pohjan läheisiin vesikerroksiin verrattuna. Kesällä alus- ja pintaveden typpipitoisuudessa ei ole eroa.
Merialueella nitriitti-nitraattitypen pitoisuus on keväällä selvästi suurimmillaan. Kesällä perustuotanto ottaa nitriitti-nitraattitypen käyttöönsä, ja pitoisuus vedessä vähenee nopeas- ti.
Haitalliset aineet
Sellutehtaan jäteveden orgaanisten klooriyhdisteiden päästöt ovat vähentyneet kymme- nesosaan kymmenen vuoden aikaisesta tasosta. Samaan aikaan ovat päästöt laskeneet merkittävästi myös alueen muilla kuormittajilla. Sedimentin EOX-pitoisuutta on mitattu vuosina 1993 ja 1994. Sedimentissä havaittiin kohonneita pitoisuuksia Kotkan edustan merialueella. Nykyisin luonnollinen organohalogeenien tuotanto (levätuotanto) on Suo- menlahdella merkittävin EOX-lähde. Sedimentin kloorifenolipitoisuudet merialueilla oli- vat pääosin alle määritystarkkuuden vuoden 2000 mittauksissa. Muiden haitallisten ainei- den osalta Sunilan päästöt eivät ole olleet merkittäviä.
Kesällä 2003 on tutkittu haitallisia aineita Kymijoen edustan sedimentissä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toimesta (julkaisu no 112/2004, Pallonen, 2004). Elohopea- ja kad- miumpitoisuudet ovat edelleen koholla.
Pohjan laatu ja pohjaeläimistö
Meren pohjan tilan Kotkan edustalla on parantunut viime vuosina. Sulfidiliejun määrä on vähentynyt vuoden 1996 jälkeen. Myös pohjaeläinten avulla arvioituna meren pohjan tila on parantunut. Taksoniluvun perusteella käänne parempaan tapahtui vuoden 1997 jälkeen.
Vuoden 1999 mittauksissa ei enää tavattu kuolleita pohjia Kotkan edustalla.
Hygieeninen laatu
Jätevesi sisältää bakteereita, jotka ovat osallistuneet jäteveden puhdistukseen. Saniteettijä- tevesien mukana jäteveden puhdistamolle johtuu myös suolistoperäisiä eli fekaalisia bak- teereita. Puhdistusprosessin aikana ne poistuvat suurelta osin jätevesistä.
Jätevesien vaikutus kalastoon
Jätevesien vaikutusta kalastoon tarkkaillaan yhteistarkkailuna. Tulosten perusteella ei voi- da osoittaa mitään vaikutusta, joka olisi erityisesti Sunilan Puhdistamo Oy:n aiheuttama.
Kalaston tila on viime vuosina parantunut merkittävästi. Petokalojen elohopeapitoisuudet ovat edelleen korkeita. Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevesissä ei ole elohopeaa. Kalojen li- sääntyminen onnistuu. Koekalastuksissa on saatu useiden ikäryhmien kaloja.
Vuonna 2003 on tehty Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueella kalastustiedustelu Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toimesta (julkaisu no 116/2004, Ritari, 2004). Merialu- eella kalastetaan eniten harvoilla verkoilla. Suurimmat saaliit olivat ahventa, haukia ja ku- haa. Itäisellä Suomenlahdella kalastuksen ongelmat ja haitat liittyivät rehevöitymiseen.
Vaikutukset ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen
Sunilan Puhdistamo Oy sijaitsee sellutehtaan takana asutuksesta katsoen. Puhdistamon toiminnalla ei voida olettaa olevan erityisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai viihtyvyy- teen. Jäteveden haitalliset aineet eivät esiinny vesistössä sellaisissa pitoisuuksissa, jotka voisivat aiheuttaa terveyshaittaa. Sunilan Puhdistamon toiminnalla ei ole vaikutusta lä- heisten uimarantojen viihtyvyyteen. Ilman kautta leviävät kaasumaiset yhdisteet eivät ai- heuta terveysriskiä ihmisille.
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN
Sellutehtaan ja puhdistamon yhteisessä ympäristönäkökohtien tarkastelussa on arvioitu merkittävimmät ympäristöriskit sekä tehtaan toiminnassa että puhdistamon toiminnassa.
Jäteveden puhdistuksesta on tunnistettu kolme merkittävää ympäristöriskiä, joiden estämi- seksi on tehty alla mainittuja toimenpiteitä:
1) Jäteveden puhdistuksen häiriintyminen sähkön syötön katkon seurauksena. Sähkönsyöt- töhäiriö voi aiheutua mm. sähkökeskuksen palamisen seurauksena. Jäteveden puhdista- mossa elävät mikrobit tuhoutuvat, jos jäteveden ilmastus on pysähdyksissä. Puhdistamon käynnistäminen vie useita viikkoja, jos koko mikrobikanta on ehtinyt tuhoutua. Tällaises- sa tilanteessa jäteveden johtaminen jäteveden käsittelyyn lopetetaan niin pian kuin mah- dollista. Tehtaan alasajon aikana jätevedet johdetaan varoaltaaseen. Parhaillaan on myös käynnissä selvitys puhdistamon sähkönsyötön ja ilmastuksen varmentamiseen liittyen.
2) Jätevesialtaiden reunat voivat murtua tai sortua, jos altaat tyhjennetään väärässä järjes- tyksessä. Tällaisen tapahtuman seurauksena jäteveden käsittelyn korjaaminen vie aikaa useita viikkoja. Jäteveden johtaminen puhdistamoon joudutaan keskeyttämään korjauksen ajaksi. Tapahtuman välttämiseksi on puhdistamon altaiden tyhjennysjärjestys määritelty ja ohjeistettu.
3) Jäteveteen pääsee aineita, jotka voivat olla haitallisia jäteveden käsittelyn mikrobeille, jolloin aktiivilietteen toimintakyky alenee ja jäteveden puhdistuminen estyy. Biolietettä voi karata puhdistetun jäteveden mukana vesistöön. Tällaisen tapahtuman havaitsemiseksi tulevien vesien laatua seurataan jatkuvatoimisesti pH-, johtokyky ja lämpötilamittauksilla ja päivittäisillä laboratoriomittauksilla. Mikäli jäteveden laatu poikkeaa normaalista, jäte- vesi ohjataan varoaltaaseen ja ryhdytään toimenpiiteisiin tilanteen normalisoimiseksi.
Häiriötilanteiden hallinta
Puhdistamon toimintaa valvoo sellutehtaan henkilökunta. Puhdistamo kuuluu sellutehtaan ympäristöjärjestelmään. Häiriötilanteiden hallinnasta on ohjeet ympäristöjärjestelmässä, jonka liitteenä on kaksi toimintajärjestelmän työohjetta ("Toiminta puhdistamon häiriöti- lanteissa" sekä "Biologisen puhdistamon ajo-ohjeita poikkeustilanteissa"), joissa on kuvat- tu toimintamalli.
LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU 1. Käytöntarkkailu
Puhdistamon käytöstä vastaa Sunila Oy. Sunilan Puhdistamo Oy:n ja Sunila Oy:n käytön- tarkkailusta ja jätevesien tarkkailusta sekä raportoinnista vastaa Sunila Oy:n laboratorio.
Keräyskuitu Oy tarkkailee omien jätevesiensä määrää ja laatua sekä toimittaa tulokset Su- nila Oy:n laboratoriolle raportointia varten.
2. Päästöjen tarkkailu
Puhdistamon toiminnan tehokkuutta seurataan laskemalla kunkin päästöparametrin (COD, fosfori, typpi ja AOX) reduktio laitoksessa. Päästön tarkkailemiseksi seurataan puhdista- molta lähtevän jäteveden virtaamaa ja epäpuhtauspitoisuuksia.
Tarkkailtavat suureet ja analysointitiheys:
suure yksikkö Poistuva vesi Tuleva vesi Ilmastusallas Palautusliete Virtaama m3/d Jatkuva
Lämpötila oC Jatkuva Jatkuva pH 5/vk*, jatkuva 5/vk*, jatkuva
Johtokyky mS/m 5/vk*, jatkuva 5/vk*
Kiintoaine mg/l 5/vk* 5/vk* 5/vk 5/vk
Laskeuma 5/vk
CODCr mg/l 5/vk* 5/vk*
BOD7 mg/l 1/kk 1/kk
Rikki mg/l 1/kk 1/kk
Natrium mg/l 1/kk 1/kk
Typpi mg/l 1/vk 1/vk
Fosfori mg/l 1/vk 1/vk
AOX mg/l 1/kk** 1/kk**
* viikonloppuna kerätty näyte analysoidaan maanantaina
** kokoomanäyte koko kuukauden ajalta, näyte säilytetään pakastimessa vk = viikko, kk = kuukausi
Näytteenottomenetelmät
Näytteenottokohteissa on aikaan sidottu jatkuvatoiminen näytteenottolaite. Näyte edustaa näytevälin keskiarvoa. Automaattiset näytteenottimet ovat alipainetoimisia, jolloin tuk- keutumisvaara on pieni. Näytteenhaun yhteydessä tarkistetaan näytteenottolaitteistot ja puhdistetaan astiat, joihin näyte kerätään.
Mittaus- ja analyysimenetelmät Virtaamamittaukset
Puhdistamolta mereen menevä jätevesimäärä mitataan venturista hydraulisella painelähet- timellä. Valkaisun hapan suodos mitataan magneettisella määrämittarilla ja jäähdytyksen ohittava viemäri ultraäänimittarilla. Alkalisen veden määrä lasketaan taseesta vähentämäl- lä poistuvasta määrästä kaksi muuta tulevaa.
Näytteiden analytiikka
Määritykset tehdään Sunila Oy:n laboratoriossa. Kokonaisfosfori-, rikki- ja -
typpimääritykset sekä biologisen hapenkulutuksen määritykset teetetään Kotkan kaupun- gin ympäristölaboratoriossa. Rikkiä lukuun ottamatta määritykset on akkreditoitu. AOX- arvot määritetään Stora Enson tutkimuskeskuksessa Imatralla. Analyysit voidaan tarvitta- essa teettää muussa vastaavan tason laboratoriossa. Sunilan laboratorio osallistuu Suomen ympäristökeskuksen järjestämiin yhteisiin vertailuanalyyseihin voidakseen todeta ana- lyysien oikeellisuuden. Ulkopuolisilta laboratorioilta vaaditaan vähintään vastaava taso.
Analyysimenetelmät ja laboratoriot:
Suure Menetelmä PARNCC-koodi Laboratorio BOD7 SFS-EN1899-1:0998 BOD7
NWE
Kotkan kaupungin ympä- ristölaboratorio
CODCr Hach putket + fotometri CODCR NC
Sunila Oy Pkok SFS 3026 PTOT
NS
Kotkan kaupungin ympä- ristölaboratorio
Johtokyky CTY
25L
Sunila Oy Kiintoaine SFS 3037 RE
S
Sunila Oy Natrium Suodatus + liekkifotometri NA
DEF
Sunila Oy
pH PH
L25
Sunila Oy
Rikki Kotkan kaupungin ympä-
ristölaboratorio N kok SFS 5505s NK
N
Kotkan kaupungin ympä- ristölaboratorio
AOX SFS-EN 1485 Stora Enso Oyj, tutkimus- keskus
Tarkkailu poikkeustilanteissa
Mikäli tehtaalla mahdollisesti tapahtuvien poikkeustilanteiden tai häiriöiden takia joudu- taan ajamaan tai vesistöön pääsee jätevesiä, jotka menevät ohi normaalin kuormitustark- kailun, ryhdytään erikoistoimenpiteisiin päästön laadun ja määrän selvittämiseksi. Jos
päästö on luonteeltaan sellainen, että sen voidaan olettaa vaikuttavan ympäröivään vesis- töön, laajennetaan näytteenottoa vesistöön sen vaikutusten selvittämiseksi.
Tulosten käsittely ja raportointi
Jätevesikuormitus lasketaan seuraavasti:
Vuorokausikuormitus = 86.4 * vuorokauden virtauksen keskiarvo (l/s) * pitoisuus.
Kuormitus kuukausikeskiarvona/d = kk:n vuorokausikuormien aritmeettinen keskiarvo.
Kuormitus/kk = kuukauden vuorokausien summa.
Kuormitus vuosikeskiarvona/d = vuoden vuorokausikuormien aritmeettinen keskiarvo.
Kuormitus/a = kuukausikuormien summa.
Reduktio-% vuorokausitasolla = kuormitus ulos/edellisen päivän kuormitus sisään * 100
%.
Reduktio-% kk-tasolla = kk:n kuormitus ulos/kuormitus sisään * 100 %.
Epävarmuuden arviointi
Virtaamamittaus: venturin tarkkuus ± 3,0 % ja paineanturin tarkkuus ± 1,5 %. Näistä saa- daan virtausmittauksen laajennetuksi kokonaisepävarmuudeksi 7 %.
Suureiden laajennetut kokonaisepävarmuudet 95 % luotettavuustasolla:
suure yksikkö Laajennettu kokonaisepävarmuus %
Laboratorio v. 2004 Virtaama m3/d 7 Sunila Oy Lämpötila oC 3 Sunila Oy
pH 5 Sunila Oy
Johtokyky mS/m 10 Sunila Oy Kiintoaine mg/l 3 Sunila Oy
CODCr mg/l 5 Sunila Oy
BOD7 mg/l 10 Kotkan kaupunki
Rikki mg/l 8 Kotkan kaupunki
Natrium mg/l 5 Sunila Oy
Typpi mg/l 6 Kotkan kaupunki Fosfori mg/l 5 Kotkan kaupunki AOX mg/l 15 Stora Enso, Imatra
Arvot perustuvat muiden laboratorioiden osalta heidän ilmoitukseensa ja Sunila Oy:n la- boratorion osalta analyysimenetelmien ja -laitteiden tarkkuuteen.
Kuukausiraportti, joka sisältää sovitun velvoitetarkkailulomakkeen (yhteenveto kuormi- tuksista, vertailu lupaehtoihin, tuotantotiedot ja aktiivilietelaitoksen reduktiot), toimitetaan tarkkailukuukautta seuraavan kuukauden kuluessa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksel- le sekä Kotkan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille. Raporttiin on koottu yhteen Sunila Oy:n ja Keräyskuitu Oy:n tiedot.
Mahdollisista poikkeuksellisista päästöistä ja lupaehtojen ylitykseen johtaneista seikoista annetaan kirjallinen selvitys kuukausiraportin yhteydessä ilman eri pyyntöä. Poikkeuksel- lisista tapahtumista aiheutuvista tilapäisistä luvan mukaisten raja-arvojen ylityksistä tai ylityksen uhkasta ilmoitetaan viipymättä Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle sekä Kotkan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ilmoituksessa tulee olla selvitys ti- lanteesta, korjaustoimenpiteestä, väliaikaisen johtamisen suunnitelma ja selvitys päästöjen laadun ja määrän muutoksista.
Tarkkailutiedot, kuten käyttöpäiväkirjat ja jäteveden laadun sekä määrän tulokset säilyte- tään siten, että edellisen ja kuluvan vuoden tiedot ovat viranomaisten käytettävissä tarvit- taessa. Tarkkailutulokset, yhteenvetoraportit, laboratorioanalyysien perustiedot ja virtaa- matiedot säilytetään vähintään viiden vuoden ajan.
3. Vaikutustarkkailu Veden laadun tarkkailu
Vesistön veden laatua tarkkaillaan yhdessä alueen muiden kuormittajien kanssa. Kymijo- en Vesi ja Ympäristö ry tarkkailee veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia Ha- minan, Kotkan ja Pyhtään merialueella. Yhteistarkkailua on tarkoitus jatkaa nykyisen kal- taisena. Vesistön tarkkailuohjelman kolme pääosaa ovat:
1. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta.
2. Rehevöitymisen seuranta.
3. Haitallisten aineiden kertymisen seuranta.
Kalaston tarkkailu
Jätevesien vaikutusta kalakantoihin ja kalastukseen seurataan yhdessä muiden kuormitta- jien kanssa. Nykyinen tarkkailuohjelma on vuodelta 2004. Tarkkailun suorittaa Kymijoen Vesi- ja Ympäristö ry. Tarkkailun painopiste on kalanpoikasten esiintymisen seurannassa.
Tarkkailu sisältää siian ja mateen poikasten esiintymisen seurannan, koeverkkokalastuk- sia, poikasnuottauksia ja nahkiaistoukkakartoituksia. Joka toinen vuosi tehdään lisäksi elohopeamäärityksiä sekä kalan aistinvaraisia määrityksiä. Kalastustiedustelu tehdään kolmen vuoden välein. Sunilan puhdistamo ei lisää vesistön elohopeapitoisuutta, joten Sunilan puhdistamo ei osallistu elohopeamäärityksiin.
HAKIJAN ESITYS PÄÄSTÖTASOISTA JA LUPAEHDOISTA
Jätevedenpuhdistamon toiminnan kannalta kuvaavin päästösuure on jäteveden kemiallista hapenkulutusta kuvaava suure CODCr. Muut päästöparametrit myötäilevät COD-päästöä.
Aiemmista lupamääräyksistä BOD ja AOX eivät ole enää nykytilanteessa tarpeellisia. Ak- tiivilietelaitoskäsittelyn jälkeen veden BOD-kuormitus on hyvin vähäinen ja mikäli se jos- tain syystä kasvaisi, se näkyisi myös COD-kuormitusarvossa.
AOX eli orgaanisten klooriyhdisteiden päästö on nykyisin alhainen eikä vesistössä ole ha- vaittavissa vaikutuksia, joita voisi arvioida AOX-päästön avulla.
Hakija esittää COD-lupaehdoksi 35 tonnia vuorokaudessa kuukausikeskiarvona ja 25 ton- nia vuorokaudessa vuosikeskiarvona. Lyhyempikestoiset päästörajat eivät ole tarpeen.
Mahdolliset muutokset puhdistamon toiminnassa ovat melko hitaita. Hakijan mielestä lu- paehtoa ei ole tarpeen määrätä ravinnepäästöille, koska ne seuraavat happea kuluttavan kuormituksen päästöä.
Hakija esittää lupaehdoiksi fosforille 60 kg/d ja typelle 300 kg/d kuukausikeskiarvona las- kettuna, mikäli lupaviranomainen päätyy määräämään lupaehtoja fosforille ja typelle. Ra- vinnepäästöstä tulee voida vähentää raakaveden mukana tulevien ravinteiden määrä.
Mikäli lupaviranomainen katsoo välttämättömäksi määrätä luparajan BOD-päästölle, tulee sen olla vähintään 3 t/d.
Puhdistamon aiemmissa luvissa on käsitelty jäteveden aiheuttamaa haittaa ja määrätty suoritettavaksi korvauksia. Tällä hetkellä toiminta ei aiheuta sellaista haittaa, jota tulisi korvata. Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevedet johdetaan joen luusuaan, jossa laimeneminen on tehokasta. Vesistö- ja kalastotarkkailujen mukaan Sunilan jätevesien ei voida osoittaa aiheuttavan sellaista haittaa, jota tulisi korvata.
TOIMINNAN ALOITTAMINEN
Lupaa haetaan olemassa olevan toiminnan jatkamiseen.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY
Lupahakemuksesta tiedottaminen
Ympäristölupahakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Kotkan ja Haminan kaupungissa sekä Pyhtään kunnassa 8.3.2005 – 22.4.2005 välisenä ai- kana. Kuulutus on julkaistu Kymen Sanomat -nimisessä sanomalehdessä 8.3.2005. Hake- muksesta on lisäksi ympäristönsuojelulain 38 §:n mukaisesti erikseen annettu tieto tiedos- sa oleville asianosaisille.
Tarkastukset ja neuvottelut
Laitoksella on suoritettu tarkastus 16.2.2006.
LAUSUNNOT
Ympäristölupavirasto on pyytänyt lausunnon lupahakemuksesta Kaakkois-Suomen ympä- ristökeskukselta, Kaakkois-Suomen TE-keskukselta, Kotkan kaupungin ympäristönsuoje- luviranomaiselta, Kotkan kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta, Kotkan kaupungin- hallitukselta ja Etelä-Suomen lääninhallitukselta.
Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on lausunut seuraavaa:
Tehdyssä meluselvityksessä ei ole käsitelty jätevedenpuhdistamoa. Siinä ei ole mainittu puhdistamon kompressoriaseman ja jäteveden jäähdyttäjien meluarvoja. Huonosti toimi- essaan kyseiset laitteet voivat olla varsin meluavia. Näitä koskien onkin voimassa olevas- sa luvassa (YA 5009) määrätty laitteiden enimmäismelusta. Laitteiden mitatuista äänite- hotasoista olisi ollut suhteellisen helppoa arvioida myös laskennallisesti kyseisten laittei- den aiheuttama melutaso Popinniemen asuntoalueella. Puhdistamoalueen erillisestä sijain- nista johtuen ympäristökeskus pitääkin edelleen perusteltuna puhdistamon nykyisen ym- päristöluvan melumääräyksiä myös uudessa puhdistamon luvassa.
Valtioneuvosto on hyväksynyt vesiensuojelun tavoiteohjelman vuoteen 2005. Tavoitteet on esitetty myös valtioneuvoston hyväksymässä Itämeri-ohjelmassa. Itämeren suojelu on Suomen ympäristönsuojelun keskeisiä toimintatavoitteita. Sunilan puhdistamolla onkin
kohtuullisesti onnistuttu vähentämään happea kuluttavien aineiden (CODCr) vesistökuor- mitusta näiden tavoitteiden mukaisesti. Positiivista toiminnassa on ollut myös se, että jäte- vedenpuhdistus on saatu käymään varsin vakaasti ja suuret satunnaispäästöt on pystytty toistaiseksi välttämään. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on monisteessaan (13/1999) laskenut tehdaskohtaisia päästöjen vähentämistavoitteita alueensa eri laitoksille ja luvut on esitetty mm. oheisessa taulukossa Sunilan laitoksia koskien. Kemiallisen hapenkulutuksen vähenemä on ollut tavoitearvojen mukaista (vähenemä yli 45 %), samoin kokonaistyppi- päästöt ovat selkeästi tavoitteiden alapuolella. Sen sijaan fosforipäästöt ovat jonkin verran tavoitteita korkeammalla.
Itäisen Suomenlahden vedet ovat rehevöityneet ja ongelmien taustalla on alueen raskas ravinnekuormitus. Se on edelleen vaikuttava lähtökohtana arvioitaessa päästöraja-arvojen määrittämistä. Kotka-Haminan merialueelle tulevaa happea kuluttavaa ja ravinnekuormi- tusta on onnistuttu merkittävästi vähentämään ja Kymijoen mukanaan tuomat ainemäärät että myös Kotkan ja Haminan merialueen jätevesikuormitus ovat viimeisen vuosikymme- nen aikana pienentyneet. Merialueella tämä on näkynyt pintaveden vedenlaadun parantu- misena mutta huolestuttavana suuntauksena on kuitenkin ollut pohjan läheisten vesiker- rosten ravinnepitoisuuksien kohoaminen. Sekä fosforia että typpeä molempia pidetään Suomenlahden rannikkovesissä purkuvesistön rehevyyttä säätelevänä minimiravinteena, joten molemmat on syytä asettaa myös lupaparametreiksi. Niille tulisikin antaa ympäris- tönsuojeluasetuksen liitteen 2 kohdan 11 mukaisesti asianmukaiset lupamääräykset. Asiaa voidaan perustella myös ympäristönsuojeluasetuksen 19 § kohdan 4 perusteella. Varsinkin talviaikana tehtaan päästöt voivat levitä laajalle Suomen aluevesien ulkopuolelle. Samat säännökset ovat sovellettavissa myös orgaanisiin klooriyhdisteisiin ja niiden summapara- metriin (AOX).
Ympäristökeskus pitää tarpeellisena, että jätevesipäästöille annetaan ehdottomat päästöra- ja-arvot, jotka lähtökohtaisesti on aina kyettävä täyttämään. Suomen metsäteollisuudessa on menneinä vuosina ollut melko tyypillisesti tilanteita, joissa lietteen karkaamisen ja ak- tiivilietelaitoksen häiriöiden johdosta ylitetään päästörajat viikkojen ja kuukausien ajan.
Tätä ei nykytilanteessa ja nykyisin ympäristönsuojeluodotuksin voida enää hyväksyä. Pe- riaatteessa tällaiset tilanteet ovat uhkana kaikilla laitoksilla, joissa puhdistamon lietteen- poisto perustuu vain hyvin toimivaan aktiivilietelaitoksen jälkiselkeytykseen. Sama on ti- lanne myös etuselkeytyksen ylikuormituksesta johtuvien ohiajojen suhteen. Kaakkois- Suomen ympäristökeskus aikookin valvontatoimessaan tulevalla lupakaudella ottaa nämä tilanteet huomioon kohtuullisten varautumisjaksojen jälkeen asian vaatimalla tavalla.
Lupaehtoparametreina voimassa olevassa luvassa ovat BOD7, CODCr, P ja AOX ja ohitta- van jakeen kiintoaine. Parametrit on annettu kuukausi- ja vuosikeskiarvoina. Ympäristö- keskus esittää em. parametrien lisäksi uutena typen kuukausi- ja vuosikeskiarvoa sekä CODCr:n vuorokausiarvoa, joka olisi asetettava poikkeuksellisten tilanteiden aiheuttamien haittojen mm. kalakuolemien ehkäisemiseksi. Eräitten viimeaikaisten muilla tehtailla ta- pahtuneiden poikkeuksellisten päästöjen yhteydessä on tapahtunut, että vuorokausipäästöt ovat nousseet kuukausiluparajan sallimissa puitteissa niin korkeiksi, että päästöistä on voinut aiheutua merkittävää haittaa vesistölle tai että, jätevesien suora laskeminen käsitte- lemättä vesistöön on ollut lyhytaikaisesti mahdollista. Varsinkin sellutehtaiden kyseessä ollessa on olennaista, että jätevedet käsitellään aina aktiivilietelaitoksessa, koska käsitte- lyn tiedetään vähentävän jätevesien toksisia aineita ja vähentävän muidenkin prosesseista tulevien erilaisten haitallisten aineiden määriä. Näille aineille ei voida antaa yksilöllisiä lupamääräyksiä. On esim. tunnettua, että aktiivilietekäsittely poistaa kuorimon jätevesien toksisuuden. Tässä suhteessa BOD on edelleen tärkeä parametri, koska se kuvaa myös
osaltaan puhdistamon yleistä toimivuutta. Ympäristökeskus ei esitä siten jo joissakin maissa käytössä olevien toksisuusraja-arvojen asettamista. Sen sijaan esitetään edellä sa- notun lisäksi että hakija velvoitettaisiin säännöllisesti aika ajoin selvittämään jätevesiensä toksisuutta ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia käytössä olevin yleisin standardi- menetelmin.
Poikkeustilanteiden ja onnettomuuksien varalta saattaisi olla tarpeen, että tehtaan viemäri- järjestelmät olisivat suljettavissa ja myös sadevesiviemärit johdettaisiin mereen tasa- us/vahinkoaltaiden kautta. Tämä olisi hyödyllistä mm. laajojen tulipalojen sattuessa. Täl- laisten järjestelmien toteuttamismahdollisuuksia tulisi jatkossa selvittää. Tehdasalueen hu- levesien vesistökuormitus tulisi myös selvittää. Hulevesien sekä sataman puhtaanapidon ja lumen poiston mukana vesiin ei tulisi päästä kelluvaa roskaa.
Ympäristökeskus pitää käytännöllisenä, että Sunilan Puhdistamo Oy:n ympäristöluvan päästölupa-arvoihin laskettaisiin edelleen mukaan myös Sunilan sellutehtaan puhdas- vesiviemärien päästöt eikä niille asetettaisi erillisiä raja-arvoja. Ympäristökeskus ei ole periaatteessa vastaan päästöjen nettolaskentaa, jossa raakaveden sisältämät aineet, varsin- kin typpiravinteet otettaisiin laskennassa huomioon vähentävänä tekijänä. Tässäkin käy- tännöllisintä lienee kuitenkin menettely, että raakaveden keskimääräiset ravinnepitoisuu- det otetaan huomioon asianmukaisella tavalla lisäävänä tekijänä jo raja-arvoja määritettä- essä, jolloin ei raakavettä ole tarpeen seurata enää kovin kiinteästi kuukausittaisia ja päi- vittäisiä päästöraja-arvoja määritettäessä ja valvottaessa.
Kaakkois-Suomen ympäristökeskus esittää, että voimassa olevan lupapäätöksen lupaehto- ja tarkistetaan seuraavasti:
Jätevesien mukana vesistöön joutuvat päästöt ovat enintään seuraavat:
Parametri Päiväarvo Kuukausi-
keskiarvo
Vuosi- keskiarvo BOD7 kg O2/d 3 500 2 000 CODCr kg O2/d 105 000 35 000 25 000 Fosfori kg/d 55 32 AOX kg Cl/d 300 250
Typpi kg/d 300 200
Sen lisäksi välitön happea vesistössä kuluttava kuormitus ei saa nousta niin suureksi, että siitä aiheutuu jätevesien purkuputken ympäristössä laajalla alueella kalakuolemia ja hap- pipitoisuuden laskua alle arvon 4 mg/litra. Kuormitusarvot määritetään voimassa olevien standardien mukaisesti, ellei Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen kanssa toisin sovita.
Vesistöön johdettavien jätevesien käsittelyä on lisäksi tehostettava siten, että viimeistään 1.1.2009 alkaen teollisuuslaitosten päästöt ovat enintään seuraavat:
Parametri Päiväarvo Kuukausi-
keskiarvo
Vuosi- keskiarvo BOD7 kg O2/d 3 000 1 500 CODCr kg O2/d 90 000 30 000 20 000 Fosfori kg/d 32 22 AOX kg Cl/d 300 200
Typpi kg/d 300 180
Jälkimmäiset lupamääräykset tulisivat voimaan lupaviranomaisen harkinnan mukaan otta- en huomioon, mitä luvassa on määrätty esim. ilmansuojeluun liittyvistä päästöistä ja mitä mahdollisia investointeja luvassa edellytetään muilta ympäristönsuojelun sektoreilta kuin vesiensuojelusta. Edellä mainittujen päästöraja-arvojen lisäksi tulisi pitää ennallaan ohit- tavan jakeen kiintoaine Sunilan tehtaiden päästöille.
Jätevesien päästötarkkailu sujunee paljolti aiemman käytännön mukaisesti. Tarkkailussa on tarpeen kuitenkin, että häiriötilanteiden aikana tai niiden uhatessa viikonlopun kolmen päivän keräilynäytteen sijasta otetaan ja analysoidaan erilliset vuorokausinäytteet kuten tehdään arkipäivinäkin.
Kaakkois-Suomen ympäristökeskus esittää, että uusi hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi tehtäisiin kahdeksan vuoden kuluessa lupapäätöksen antamisesta.
Kaakkois-Suomen TE-keskus on lausunnossaan esittänyt, että "lähtökohtana on, että ka- latalousmaksut säilyvät ennallaan" ja vaatinut, että Sunilan Puhdistamo Oy:lle on määrät- tävä kalatalousmaksu seuraavasti "Luvan saajan on vuosittain maksettava Kaakkois- Suomen työvoima- ja elinkeinokeskukselle 96 835 euron suuruinen kalatalousmaksu käy- tettäväksi kalakantojen hoitoa tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen jätevesien vai- kutusalueella. Maksu on suoritettava vuosittain tammikuun kuluessa. Maksun käytöstä päätettäessä on kuultava Kymijoen ja Kotkan kalastusalueita".
Etelä-Suomen lääninhallitus on lausunut seuraavaa: "Sen lisäksi mitä (Kotkan kaupun- gin) ympäristölautakunta lausunnossaan toteaa, lääninhallitus katsoo, että laitoksen mah- dollisesti aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi on edelleenkin syytä tutkia alueen vesistön kaloista maku- ja hajuvirheiden lisäksi ravintoketjussa ihmisen terveydelle merki- tyksellisiä aineita".
Kotkan kaupungin ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt seuraavaa: "Ympä- ristönsuojelulain 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan tulee olla selvillä toimintansa ympä- ristövaikutuksista. Pelkkä COD-arvon tarkkailu ei anna riittävää kuvaa tehtaan jätevesi- päästöistä. Sekä typpi että fosfori ovat vesistöjä rehevöittäviä ravinteita, joille on esitetty selkeät vähennystavoitteet valtioneuvoston hyväksymässä vesiensuojelun tavoiteohjel- massa. Sunila Oy:n tuotannon ennustetaan nousevan nykyisestä (v. 2003) noin 360 000 tonnista 380 000 tonniin vuoteen 2010 mennessä. Samassa ajassa Keräyskuitu Oy:n tuo- tannon ennustetaan kasvavan nykyisestä noin 55 800 tonnista (v. 2003) 70 000 tonniin.
Tuotannon kasvusta huolimatta tavoitteena tulisi olla jätevesien kokonaispäästöjen pie- nentäminen tai vähintäänkin säilyttäminen nykyisellä tasolla. Jätevedenpuhdistamon liet- teet poltetaan tällä hetkellä kokonaisuudessaan. Mahdollisiin muutoksiin lietteiden käsitte- lyssä tulee varautua ja lietteen muita hyötykäyttökohteita tulee kartoittaa".
Muistutukset
Asunto-osakeyhtiö Kotkan Sunivalli on muistutuksessaan, joka koskee sellutehtaan, kaatopaikan, sataman ja puhdistamon toimintaa, esittänyt, että toiminnan aiheuttaman me- lun on pysyttävä ohjearvojen rajoissa, kaatopaikkaa on hoidettava niin hyvin, ettei sieltä pääse leviämään pölyä läheisille asuntoalueille ja maaperän happamoitumisen ehkäisemi- seksi myös typpipäästöjen ehkäisemiseksi on käytettävä parasta käyttökelpoista teknolo- giaa.
