H a n s-P eter S ch ulz M u seovirasto
Saarijärven voudinniemen kaivaukset
K artta 1. V oudinniem en m uinais jään nösalue (pohja Saarijärven kaupungin kaava
kartta 1:1000) Museovirasto aloitti yhteistyönä Saa
rijärven museon kanssa syyskuussa 1993 kolmivuotisen projektin työvoi
maministeriön varoilla. Projektilla on tarkoitus kartoittaa Saarijärven mui
naisjäännöksiä ja selvittää tunnettujen kivikautisten asuinpaikkojen laajuutta.
Aluksi painopisteinä olivat Summas- järven luoteisranta, Summassaan ja Pyhäjärven lounaisosa, jonka rantaa parhaillaan kaavoitetaan.
Laajimmat tasokaivaukset ja koe- kuopitus tehtiin Summasjärven luo
teispäässä Voudinniemen alueella.
Koekaivauksin tutkittiin Rantalan tilaa Voudinniemen vieressä sekä Multapa- kanniemeä Pyhäjärven länsirannalla.
Lisäksi tarkastettiin kohteita Kopanie- men tuntumassa Summasjärven etelä
päässä.
Voudinniemellä oli tehty Saarijär
ven ensimmäinen arkeologinen kaiva
us vuonna 1934 A. Äyräpään johdolla.
Silloin tutkittiin pieni osa kivikautista asuinpaikkaa niemen tyvessä. Asuin
paikka oli Äyräpään mukaan esikeraa- miselta (^m esoliittiselta) ajalta, n.
7000-4500 e.Kr. Matti Huurre inven
toi aluetta vuonna 1969 ja löysi merk
kejä asuinpaikasta vielä Voudinnie- mestä n. 100 m itään. Sen jälkeen on aivan vuoden 1934 kaivausalueen vie
reen rakennettu huvila ja tuhottu osa asuinpaikasta. Maanviljelijä Veikko Hänninen on viime aikoina löytänyt Voudinniemen länsipuolelta tulisijoja ja yhden kiviesineen pelloltaan. Koska osa pellosta oli syksyllä 1993 viljele
mättä, keskitettiin kaivaukset siihen, muualla tehtiin koekuoppia. Voudin
niemen tien koillispuoleista peltoa ei voitu tutkia, koska se oli puimatta.
Tutkimukset paljastivat ainakin 2 ha suuren, runsaslöytöisen ja monipuo
lisen muinaisjäännösalueen, yhteensä löydettiin 7 esihistoriallista asuinpaik
ka, joista 3 (no:t 1,2 ja 5) on kokonaan säilynyt, 2 (no:t 4 ja 7) viljelyksen ja rakennustöiden osittain tuhoamat ja 2
(no:t 6 ja 8) etupäässä maanpinnan eroosion melkein kokonaan tuhoamat.
Voudinniemen korkeimmasta kohdas
ta ja Lannevedelle johtavan maantien varresta löytyi pyyntikuopparyhmiä, joista toinen jatkuu vielä maantien yli n. 400 m luoteeseen Mäkelälampeen asti. Kolmelta asuinpaikalta löytyi myös raudanvalmistuksen merkkejä, jotka saattavat olla vasta historiallisel- takin ajalta peräisin.
Aivan Voudinniemen kärjessä si
jaitsevaa asuinpaikkaa (1) ei voitu ajoittaa tarkasti. Vähäisten löytöjen perusteella se on voinut olla käytössä kivikaudelta rautakaudelle. Sinne kai
vettiin pieni koekuoppa (noin 1,6x1,6x0,7 m), jonka pohjalla oli run
saasti rautakuonaa ja alinna järvimal- mikerros. Asuinpaikan kulttuurikerros peitti kuopan osittain. Siten se on ai
noa varma merkki esihistoriallisesta raudanvalmistuksesta Voudinnie
mellä.
Asuinpaikka n:o 2 sijaitsee edellä mainitun välittömässä läheisyydessä n.
1000 m2 laajalla tasanteella, joka ny
kyään on 6 m järven pinnan yläpuolel
la. Sieltä löydetyt pienet asbestikera- miikan palaset ajoittavat sen joko kivi
kauden lopulle (n. 2000 e.Kr.) tai rau
takauden alkuun (n. 600 e.Kr.-2 00 j.Kr.). Asuinpaikka n:o 4 on Voudin
niemen itäpuolella niemen tyvessä. Se käsittää kahdella eri rantaterassilla ole
vat löytövyöhykkeet (n. 5 ja 7 m jär
ven pinnan yläpuolella). Alemmalta terassilta paikallistettiin Äyräpään vanha kaivausalue. Nyt tehtyjen löytö
jen perusteella paikalla asuttiin n.
6000-7000 vuotta sitten. Keskellä asuinpaikkaa on suuri ja matala rau- danpelkistyskuoppa todennäköisesti 1800-luvulta. Alueiden 4 ja 5 välissä melkein suorassa linjassa on 3 isoa pyöreää kuoppaa, jotka liittynevät myös (historiallisen ajan?) raudanval
mistukseen.
Runsaslöytöisin ja suurin asuin- paikka-alue (5) sijaitsee Voudinnie
men yläpäässä entisen virkatalon ete
läpuolella ja jatkuu todennäköisesti koilliseen pellolle. Peltoa viljelevän isännän mukaan palanutta maata ja palaneita kiviä esiintyy vielä n. 100 m:n matkalla koilliseen. Koekuopissa havaittiin 30—40 cm vahva kulttuuri- kerros, josta löytyi hyvin runsaasti pa
lanutta luuta ja kvartsi-iskoksia. 'Yh
destä koekuopasta löytyi kivinen sii- 44
manpaino ja kaksi kivitaltan katkel
maa. M ielenkiintoisimpiin löytöihin kuuluvat pieni ruotokärki ja ryhmä kapeita sivuteriä, kaikki kvartsista. Ne osoittavat, että ihminen saapui Saari- järvelle jo 9000-8000 vuotta sitten.
Nämä esineet edustavat mesoliitisen ajan varhaisimpia tyyppejä, ja ne jäi
vät pois käytöstä jo noin 6000 vuotta e.Kr. Samalta alueelta on myös ns.
viistoteräinen kvartsikärki mesoliitisen ajan lopulta eli vuosilta 5000-4000 e.Kr. Asuinpaikkaa käytettiin myös paljon myöhemmin, sitä todistaa pronssikautinen keramiikka.
Asuinpaikat n:t 6-8 sijaitsevat en
tisellä rantatörmällä varsinaisesta nie
mestä 100-350 m koilliseen. Törmän yläreuna on 9 m vedenpintaa korke
ampi. Alue 6 on melkein kokonaan tuhoutunut, kiinteitä rakenteita ei ha
vaittu ensinkään. Pintalöytöinä saatiin mm. mesoliitinen kivikirves ("alkeel
linen kirves”) ja kampakeraaminen sa
viastian pala. Alueesta 7 tutkittiin ta- sokaivauksena n. 120 m2. Sieltä löytyi kampakeraminen asuinpaikka (n.
4000-3500 e.Kr.), joka keramiikka- löytöjen perusteella oli ollut useita ker
toja käytössä. Suurin osa saviastian paloista oli ns. nuorempaa tyypillistä kampakeramiikkaa (tyyli 11:2), mutta löytöjen joukossa oli myös vanhempaa tyypillistä kampakeramiikkaa (11:1) ja varhaiskampakeramiikkaa (1:1). Vaik
ka osa löydöistä tuli kyntökerroksesta, oli syvemmälläkin vielä hyvin säily
neitä kiinteitä rakenteita kuten liesiä, paalunsijoja ja jätekuoppia. Kaivaus- alueen koillisosasta tavattiin myös mesoliittisia löytöjä. Asuinpaikka 8 oli kokonaan tuhoutunut, jäljellä oli vain muutama pintalöytö, mm. kvartsia, palanutta luuta ja rautakuonan kappa
leita.
Kun yhdistää näiden kaivausten tulokset aikaisempiin tutkimuksiin, saadaan jo melko selvä kuva esihisto
riallisesta asutuksesta Saarijärvellä.
Noin 9000 vuotta sitten syntyi Keski- Suomeen suuri sisäjärvi, Muinais-Päi- jänne. Summasjärvi oli osa suurjärveä, ja kuroutui itsenäiseksi pieneksi jär- veksi vasta noin 6000 vuotta sitten.
Melko pian Muinais-Päijänteen muo
dostumisen jälkeen ihminen saapui Saarijärvelle. Kivikautiset metsästäjät eivät asuneet koko vuotta samassa pai
kassa. He kiersivät laajalla alueella, jossa heillä oli erilaisia vuodenajasta sekä riistan ja kalastuksen kohteesta riippuvaisia sesonki-asuinpaikkoja.
Summasjärven pohjoisosa kuului sel
laiseen vuotuiskiertoon, toistaiseksi emme kuitenkaan tiedä, mihin vuoden
aikaan ihmiset sinne tulivat. Mesoliit
tisella kivikaudella syntyivät Voudin- niemen ja Summassaaren etelärannan laajat asuinpaikka-alueet. Asutus näyt
tää jatkuneen vielä jonkin aikaa Sum
masjärven kurouduttua pienjärveksi n.
4000 e.Kr. Sitä todistavat Voudinnie- men ja Kopaniemen kampakeraamiset asuinpaikat. Seuraavalta ajanjaksolta ei ainakaan vielä ole löytöjä. Vasta ki
vikauden lopulta tunnetaan taas jouk
ko asuinpaikkoja, joista ehkä mielen
kiintoisin on Pyhäjärven länsirannalla sijaitseva Multapakanniemi. Sieltä löytyi asbestikeramiikan lisäksi lou
naissuomalaisista kiukaistenkeramiik- kaa. Voudinniemen nuorimmat asuin- paikkalöydöt ovat pronssikautiset sa
viastian palat (n. 1500-500 e.Kr.).
P yy n tiku op paj ärj estelm ät Kaivausten ja inventoinnin yhteydessä löytyi 7 uutta pyyntikuopparyhmää (2- 14 kuoppaa), tähän asti oli vain Lanne- veden Paskomäen pyyntikuopparyhmä (18 kuoppaa) tiedossa. Pyyntikuoppa- ryhmät sijaitsevat todennäköisesti van
hoilla hirven vaellusreiteillä. Nyt voi
daan erottaa kaksi eri järjestelm ää (kartta 2), joista toinen alkaa Lanneve
den pohjoispäästä (Paskomäki - Ko- paniemi) kulkien Summasjärven yli Summassaareen (Haikanniemi - Har
ju), sieltä edelleen Voudinniemen kautta ainakin Mäkelänlammelle saak
ka. Toisesta järjestelmästä tunnetaan vain lyhyt osa Herneniemestä Pyhäjär
ven yli Multapakanniemeen ja sieltä Raiskankaalle.
