Täysikuu nousemassa Keurusselän ylle. Toisin kuin Kuussa, Maassa kallioperän rapautum inen ja laattojen liikkeet hävittävät jä lkiä törmäyksistä.
M uinainen
ta iv a a n k a p p a le id e n k o h ta a m is p a ik k a lö ytyi
K e u ru sse lä ltä
K e u ru u n ja lähialueiden h is to ri
aan tuli m ie le n kiin to ise n a lis ä y k senä v. 2 0 0 3 lö y d e tty m e te o - riittik ra a tte ri. K e u ru s s e lk ä on y h d e s to is ta S u o m e s ta lö y d e tty m e te o riittik ra a tte ri ja e n sim m ä i
nen h a rra s ta ja g e o lo g ie n
lö y tä m ä . K o k o m a ailm alta tu n n e ta a n tällä h e tke llä noin 18 0 m e te o riittik ra a tte ria . S uom en o su u s on m a in itse m ise n a rv o i
nen p in ta -a la a n ja lö y tö tih e y te e n n ä hde n. K e u ru sse lä n k ra a tte ri y litti u u tis k y n n y k s e n S u o m e n lisäksi m yö s ulkom ailla N A S A a ja Intiaa m y ö te n .
K omeetan tai asteroidin törmäys syn
nyttää maankamaraan tiettyjä törmäyk
sille ominaisia jälkiä. Taivaankappaleiden yhteentörmäystä voidaan verrata ydinräjäh- dykseen, jolloin lämpö- ja paineolosuhteet m uuttuvat rajusti. Tällainen geologinen
”ydinräjähdys” on tapahtunut Keurusselän kohdalla lähes kaksi miljardia vuotta sitten.
Geologisten ajanjaksojen pituudet häm mentävät, koska asioita tarkastellaan parhaim millaan neljän miljardin vuoden aikajänteellä.
Geologian eräs tunnuslause onkin: "Mitään ei ole niin paljon kuin aikaa”.
Vaikka asteroidin tai komeetan törmäyk
sestä Keurusselälle on kulunut paljon aikaa, on törmäyksen merkkejä yhä nähtävillä Keu
ruun, Vilppulan ja Mäntän kallioperässä.
60
Törmäävällä kappaleella on ollut vastassaan kovaa Keurusseudun peruskalliota. Sen ver
ran peruskallio antoi "periksi”, että törmäyk
sessä syntyi kuoppa kun törmäyksen synnyt
tämä paine ja lämpö kaasuunnutti, sulatti ja murskasi sekä lennätti ilmaan kiveä miljoonia tonneja. Samalla kappale jätti kiviin merkkejä törmäyksestä. Törmäyksen aikoihin Suomi sijaitsi lähellä päiväntasaajaa ja elämä Maassa oli silloin vielä alkutekijöissään. Ehkä joku yksisoluinen niveljalkaisen esiaste on saat
tanut havainnoida törmäyksen vähäisillä ais
teillaan. Jos törmäys tapahtuisi nyt, tuhon määrä olisi hirvittävä.
K e u r u s s e lä n m e t e o r iit t ik r a a t - te r in s ija in ti ja nim i
Keurusselän meteoriittikraatteri sai nim en
sä paikallisen vesistön mukaan, joka on 27 km pitkä järvi Keuruun, M äntän ja Vilppu
lan alueella. Kraatterin nim en suhteen pää
dyttiin Keurusselkään, koska vesistö kattaa nimellään kiitettävästi huom attavan osan me-
teoriittikraatterin alueesta. Törmäyksen jälkiä löytyy myös Keurusselän vesistön itäpuolelta ja Kolhosta.
Keurusselän jakaa kahdeksi kapeaksi ve
sireitiksi luoteesta työntyvä maakaistale ja suurin osa törmäyksen todisteista löytyy tältä maakaistaleelta ja sieltä löytyneistä loh
kareista paljastuivat ensimmäiset todisteet muinaisesta kosmisesta osumasta. Keurus- selkä löytyi vuoden 2003 marraskuussa maan ollessa vielä lumeton. Kirjoittaja löysi häm mentäviä kiviä Keuruulta Harmaaniemen itärannalta. Kivien erikoinen ulkoasu paljasti niiden olevan asteroidin tai komeetan tör
mäyksen aiheuttamia. Näiden törmäyksen kokeneiden kivien ulkoasua leimaa pirste- kartiot. Pirstekartiot syntyvät asteroidin tai komeetan törmäyksen synnyttämän paine- eli shokkiaallon kulkiessa kiven läpi. Ne ovat kartiomaisia rikkoutumisrakenteita kivissä ja erottuvat kivessä olevina erisuuntaisina viuh
kamaisina jälkinä. Pirstekartioita ei synny kiveen missään muussa geologisessa proses
sissa ja ne ovat ainoita makroskooppisia eli paljain silmin nähtäviä varmoja todisteita törmäyksestä. M uut törmäyksestä kertovat merkit ovat mikroskooppisia eli niitä tutki
taan mm. elektronimikroskoopin avulla.
M ite n k r a a t t e r ia t u t k it a a n Tieteessä ei päde se, mitä presidentti Kek
konen sanoi itsestään tehdystä m uotoku
vasta: ”Niin on, jos siltä näyttää”. Muinainen kosminen osuma on pystyttävä todistamaan tieteellisin keinoin. Keurusselän meteoriitti- kraatterin tutkim ukset alkoivat välittömästi löydön jälkeen ja niitä jatkettiin kesällä 2004 mm. Helsingin yliopiston toimesta. Keurus
selän kohdalla tilanne on onnekas, vaikka selvää kraatterikuoppaa ei olekaan jäljellä ja itse törmännyt kappale tuhoutui törmäyk
sessä täysin. Eroosio eli kallioperän kemial
linen ja fysikaalinen kulum inen on hävittä
nyt kuopan satojen vuosimiljoonien aikana.
Keurusselän m eteoriittikraatterin sijainti.
Kuvaan m erkitty 12-13kni läpimitaltaan oleva rengas kertoo alueelta löytyvien törm äyksestä kertovien kivien sijainnin. Todellinen kraatterin koko saattaa olla n. 20-30 km.
61
Kookas pirstekartiolohkare nk. ”Valkeaniemen m annekiini” läheltä oletettua törmäyskeskipistettä.
Kiven vierellä tutkim usryhm ää johtava geofyysikko, professori Lauri J. Pesonen Helsingin yliopis
tosta.
Kuitenkin pirstekartiot ja mikroskooppiset m uutokset mineraaleissa säilyvät ja kertovat kiistattomasti törmäyksestä.
Geofysikaalisilla menetelmillä on myös suuri merkitys geologisten yksityiskohtien selvittämisessä silloin kun tutkitaan sellaisia kuluneita kraattereita kuten Keurusselkä.
Tärkeimpiä mittauksia ovat gravitaatio- eli painovoimamittaukset sekä magneettiset ja sähköiset mittaukset ja myös seismiset luo
taukset. Geofysiikan avulla voidaan analysoi
da mm. kraatterin rakennetta sekä sen m it
tasuhteita. Keurusselkään näyttää liittyvän gravimetrinen anomalia eli poikkeama kal
lioperän tiheydessä.
Törmäysalueelta on kerätty kallionäytteitä kesällä 2004. Kerätyistä kivinäytteistä te
hdään paleomagneettisia mittauksia, joiden avulla voidaan tutkia tarkemmin törmäyksen ajankohtaa. Tähän mennessä tehdyt havain
62
not antavat syyn jatkotutkim uksiin, mutta tutkiminen on hidasta ja kestää yleensä vuo
sia.
Helsingin yliopistossa tutkitaan tällä hetkel
lä myös vanhoja kairasydämiä, jotka tehtiin jo vuosikymmeniä sitten kun alueelta etsittiin malmia. Niistä saattaa löytyä myös merkkejä törmäyksestä. Tietoja niistä saadaan toden
näköisesti ensi talvena. Jatkossa olisi tarpeen tehdä myös seismisiä luotauksia, joiden avul
la selvitetään kraatterin syvyysulottuvuuksia.
K e u r u u n ja lä h ia lu e id e n g e o lo g ia s ta y le e n s ä
Kertoopa alueella muinoin sijainneet tulivuo
retkin omaa kivistä historiaansa paikallisessa kallioperässä. Tulivuoret ilmentävät itseänsä mm. alueen kivilajistossa. Keurusselän alu
een kallioperä kuuluu Keski-Suomen gra
niittisten kivien vyöhykkeeseen. Graniittiset kivet syntyvät syvällä sulasta magmasta kitey
tymällä. Pääkivilajeina esiintyy tasarakeista graniittia, ja muita graniitin kaltaisia kiviä mm. grano- ja kvartsidioriittia ja liuskejään- teitä. Graniittisten kivien ikä on 1900-1800 miljoonaa vuotta.
M ie le n k iin to is ia m a t k a k o h t e it a - G e o m a tk a ilu
Keuruun ja lähialueiden geologisia, arkeolo
gisia ja luonnonsuojelukohteita voisi käyt
tää hyväkseen matkailussa. Tässä jo hyvänä lähtökohtana toimi kesällä 2004 perustettu Kivimuseo Keuruun kotiseutum useon yhtey
teen. Kivimuseota on tarkoitus kehittää ja laajentaa sekä markkinoida tulevaisuudessa.
Matkailukohteisiin voi sisällyttää mm. alueel
la olevia suuria siirtolohkareita, jotka kerto
vat jääkautista tarinaa ja joista mm. Murron kivi on geologinen suojelukohde. Kivikauti
sia asuinjäämistöjä on myös runsaasti näillä seuduilla sekä löydettyjä artefakteja. Geomat- kailukohteita varmasti löytyy monenlaisia, mahdollisuuksia on paljon.
M itä h y ö t y ä k r a a t t e r in o le m a s s a o lo s ta
Meteoriittikraattereiden tutkimisella on suuri tieteellinen merkitys tutkittaessa maapal
lon geologista historiaa, sen syntyä ja kal
lioperää muokkaavia prosesseja. Toisinaan meteoriittikraattereiden tutkim usten yhtey
dessä löydetään merkittäviä malmi-, teollisu
usmineraali-, rakennuskiviesiintymiä. Myös pohjavesivarantoja, timantteja ja öljyä sekä jalokiviä on löydetty kraattereista. Suomessa mm. Lappajärven meteoriittikraatterista on löydetty törmäystimantteja sekä pohjavesi- varantoja. Useimmat toimivat myös turis
tinähtävyyksinä .
T ie t o K e u r u s s e lä s tä kiiri s a la m a n a m a a ilm a lle
Keurusselkä tuli varsin nopeasti löydön julkis
tamisen jälkeen tunnetuksi niin Suomessa kuin muuallakin. Tieto löydöstä löytyi m onen maan uutisotsikoista. Keurusselkä oli esillä myös Brasiliassa: 67th Annual Meeting of the Meteoritical Society-päivillä elokuussa 2004.
Lisäksi Keurusselästä kirjoitettu abstrakti löytyy NASAn sivuilta (LPI; Lunar and Plan- etary institute) osoitteesta: http://www.lpi.
usra.edu/meetings/lpsc2004/pdf/l 619.pdf Hietala S, Moilanen J. 2004. Keurusselkä - A New Impact Structure in Central Finland.
Lunar and Planetary Science XXXV (2004) - konferenssin abstrakti.
Sekä Tähdet ja avaruus -lehdestä:
Hietala, S., Moilanen, J. 2004. Keurusselkä on m uinainen osuma. Tähdet ja avaruus 1/2004, 24-29.
Satu Hietala
”Löytäjän on helppo hym yillä”. Keväällä 2004 tutkim ukset ja tku iva t kevät- auringon häikäistessä ja maan ollessa vielä suurim m aksi osaksi lumen peitossa.
