H an s-P eter S ch ulz M u seo virasto
ptuita tietoa pmjnttkuopista
aarijärvellä vuonna 1993 aloitettua arkeologista kai- vausprojektia jatkettiin tänä Kohteina oli kivikautisia asuinpaikkoja Summassaaressa Hotel
lin eteläpuolella ja Haikanniemellä, Pyhäjärven Jänissaaressa ja pyynti- kuoppa Kalmarissa Julmien Lampien itäpuolella. Lisäksi etsittiin uusia kuoppia viime vuonna huomattujen pyyntikuoppajärjestelmien jonoista (ks. Saarijärven Joulu 1993).
Yllättävän runsaasti pyyntikuop- pia löytyi Summassaaresta ja Mäke- länlammen eteläpuolelta. Saarijärven
tunnettujen kuoppien lukumäärä nousi näin 131:een. Ne jakautuvat 9 eri ryh
mään seuraavasti (ks. kartta 1):
Lannevesi Paskomäki
alunperin 18 kpl
Lannevesi Kopanniemi 2 kpl
Summassaan 59 kpl
Saarijärvi Voudinniemi 2 kpl Saarijärvi Mäkelänlammen
eteläpuoli 28 kpl
Kalmari Julmat lammet itäpuoli 3 kpl
Linna Hemeniemi 2 kpl
Rahkola Multapakanniemi 14 kpl Rahkola Raiskangas 3 kpl
Kuopparyhmät muodostavat jono
ja hirvien ja peurojen vaellusreittejä pitkin ja seuraavat tarkasti jääkautisia harjamuodostelmia. Niistä pisin kul
kee Lanneveden länsipuolelta Kopan- niemeltä, Summassaaren yli, Voudin- niemeltä Kirkonkylän läpi Kolkanlah
den pohjoispuolelle jatkuen sieltä Kalmarin harjuna luoteeseen. Toinen alue, jossa esiintyy harjuaineksia, on Herneniemi ja Pyhäjärven itäranta Multapakanniemestä pohjoiseen.
Suurin osa kuopista liittyy peuran- pyyntiin. Niiden koko vaihtelee kah
desta kolmeen metriin ja syvyys puo
lesta metristä metriin. Monissa on vie
lä ympäröivää vallia jäljellä. Kaiva
matta niiden alkuperäistä muotoa on vaikea päätellä. Käytössä oli erilaisia rakenteita. Tunnetaan kuoppia, jotka olivat neliömäisiä tai suorakulmaisia (n. 2 x 2 m - 2 x 3 m), ja joiden suorat seinämät olivat vajaat kaksi metriä syvät.Toiset kuopat olivat suppilomai
sia, läpimitaltaan 2-3 m, ja niiden pohjalla oli yksi tai useampia teroitet
tuja pystypaaluja. Pyyntikuoppia on käytetty noin neljän vuosituhannen ajan myöhäiseltä kivikaudelta (n.
2500 e.Kr. alkaen) keskiajan lopulle, mahdollisesti jopa 1700-luvulle. Saa
rijärven pyyntikuoppien ikää ei vielä tiedetä. Summassaaren kuoppien osal
ta voidaan kuitenkin maatumisproses- sien perusteella arvioida, että ne sor
tuivat 400-600 vuotta sitten. Niiden käyttöajan pituus ei kuitenkaan selviä sortumisajankohdasta. Kaksi kuoppaa on selvästi muita suurempia, halkaisi
jat noin 5 m. Kuopat löytyvät Mäke
länlammen eteläpuolelta Uuraisten maantien itäpuolelta ja Kalmarista Julmien lampien itäpuolelta. Kuopat liittyvät mahdollisesti hirvenpyyntiin, mutta ne voivat olla myös susihautoja.
Samaan ryhmään kuuluu toinenkin kuoppa Kalmarissa, eikä se ole vielä kokonaan sortunut, sen mitat ovat 3 x 3 x 2 m (ks. alhaalla).
Lapin eteläpuolelta tähän mennes
sä löytyneistä merkitsevin on ehkä Summassaaren 59 kuopan järjestelmä K artta 1. Saarijärveltä tunnetut pyyntikuopparyhm ät
38
K artta 2. Sum m assaaren pyyntikuoppajärjestelm ä
(kartta 2). Vaikka siitä osan onkin luultavasti soranotto ja muu rakennus
toiminta tuhonnut, on sen rakenne vie
lä erotettavissa. Haikanniemellä kuo
pat ovat harjun päällä 400 m pitkässä jonossa, niemen keskiosassa on ran
nan lähellä erillinen seitsemän kuopan ryhmä kivikautisella asuinpaikalla.
Niemen tyvestä luoteeseen järjestelmä jakautuu kahdeksi haaraksi (700 m ja 500 m) harjun rinteille. Saaren keski- ja pohjoisosiin harjun koillispuolelle muodostuu kolmas, noin 500 m pitkä haara. Sorakuopan kohdalla on mah
dollisesti ollut neljäs haara. Kuoppa- systeemin rakenne viittaa selvästi ajo
jahtiin, jonka tapahtumat voidaan melko varmana rekonstruoida. Luo
teesta joko Voudinniemeltä tai Tar- vaalasta salmen yli saarelle tuleva peuralauma ajettiin Haikankärjen suuntaan. Haarojen välissä oli aitaus ja niemen tyvessä aukko. Harjusta si
vuun pyrkineet peurat jäivät haarojen kuoppiin, eteenpäin harjun päällä juosseet pääsivät kyllä aukon läpi Hai- kaniemelle, mutta osan niistä verotti seuraava harjua pitkin kulkenut kuop
pajono. Kuopat oli peitetty todennä
köisesti risuilla. Kaikki kuopat eivät ehkä olleet samanaikaisesti käytössä.
Säännöllisen vuotuisen saaliin kaata
miseksi oli varmistettava, että suurin osa laumasta pääsi vahingoittumatta läpi. Peuralaumat käyttivät Summas
saaren yli menevää reittiä ilmeisesti vain kaakkoon vuotuisella vaelluksel
laan.
Summassaaren kuoppasysteemi on laaja muinaisjäännös, joka peittää melkein 26 ha. Se on ainutlaatuinen nähtävyys, jota kannattaisi hyödyntää nähtävyyskohteena, varustaa se opas
tein, ja rekonstruoida osa aitauksesta.
Näin se palvelisi lähellä olevia matkai
lukohteita ja edistäisi muinaisjäännös
ten suojelua ja tuntemusta esittelemäl
lä yhden heikosti tunnetun muinais- jäännöstyypin.
Mäkelänlammen eteläpuolella ole
va ryhmä on toisenlainen (kartta 3).
Ei kuitenkaan tiedetä, paljonko sitä on säilynyt. Sen keskellä on omakotitalo
ja pihoineen, eikä niitä ole kartoitettu.
Myös maisema on muuttunut soran
oton takia aika lailla, koska suurin osa harjusta on kaivettu pois. Kuopparyh- mä sijaitsee entisen harjun ja Mäke- länlammesta etelään virtaavan puron välissä. Alueen reunoilla voi vielä nähdä pätkittäin pieniä kuoppajonoja.
Järjestelmän erikoisuutena ovat kaksi peräkkäistä poikkisuunnassa olevaa sulkua, jotka muodostaa 5 -7 kuoppaa.
Sulut ovat haljun länsipuolen tasaran- teella, jota pohjoisessa rajaa lampi.
Todennäköisesti ainakin poikittais- jonoissa oli aitausta. Tämän järjestel
män toimintaa on vaikea rekonstruoi
da sen huonon kunnon vuoksi. Ilmei
sesti peuralauma joko ajettiin tai sen annettiin kulkea häiritsemättä kaakos
ta Mäkelänlammen suuntaan. Järjes
telmä olisi näin ollut käytössä joko eri vuodenaikaan tai jopa aivan eri ajalla kuin Summassaaren kuopparyhmä.
Syyskuun alussa tuli erikoinen löytö Saarijärven museon tietoon.
Biologi Jouko Rikkinen teki ilmoituk
sen kuopasta Julmien lampien itäpuo
leiselta suolta. Kuoppa oli siihen asti ollut aina veden täyttämä (peruskartal
le merkitty lähteenä!). Nyt veden pin
ta oli laskenut niin paljon, että teroi
tettuja puupaaluja tuli näkyviin. Kun kävimme Saarijärven museon arke
ologin Eero Muurimäen kanssa pai
kalla, vettä oli entistäkin vähemmän, ja kuoppa oli melkein tyhjä. Kuopan yläosassa oli 60 cm:n vahvuudelta ristikkäin kaatuneita tai sinne heitetty
jä puita. Niiden alla oli neliömäinen (3 x 3 m) kuoppa, joka oli kaivettu noin kahden metrin syvyyteen turpee
seen. Yhdellä reunalla oli metrin sy
vyydessä 3 vaakasuoraa seinämästä ulos tulevaa teroitettua paalua, joista yhdessä oli selviä rautakirveen jälkiä.
Alustavassa tutkimuksessa löytyi vie
lä kaksi muuta paalua. Kuopan alku
peräisen yläpinnan tasolla (n. 60 cm syv.) oli poikittain paksu hirsi. Kuo
pan seinämät olivat osaksi sortuneet.
Koska suokaivaukseen tarpeelliset va
rusteet puuttuivat, kuopan lopullinen tutkiminen joudutaan siirtämään ensi vuoteen. Kuoppa on melko varmasti pyyntikuoppa, joka oh tarkoitettu
39
K artta 3. M äkelänlam m en pyyntikuoppajärjestelm ä. A lue on U uraisten tien länsi
puolella. *:llä on m erkitty M akro-Sasm on tehdasalue.
suurriistan, ehkä hirven, pyyntiin.
Vaakasuorat teroitetut paalut estivät saaliin karkaamisen, paksu poikkihirsi oli tarpeen painavan lastin nostami
seen. Löytö on ainutlaatuinen Suo
messa. Aikaisemmin ei ole ollut mah
dollisuutta tutkia pyyntikuoppia, jois
sa puurakenteita olisi säilynyt. Siksi ensi vuoden kaivaukselle voi asettaa suuria odotuksia.
40
