Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja 2/1910

(1)

Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N

A I K A K A U S K I R J A

T O I M I T U S :

J . H . V E N N O L A O. W . L O U H I V U O R I J . F O R S M A N M A R T T I K O V B R O

S i s a 11 y s: Teollisunstydviien tyfisopimnsten kestUvyysaika Suomen lainsaadannSssa, kirj. Y r j O J a h n s s o n . KttnnalHnen asnnto- politiikka Suomessa, kirj. E i n a r B o o k . ErS.it3 nusia tilastotietoja Suomen siirtolaisundesta, kirj. E d v a r d G y l l i n g . Kansantaioudelli- nen Yhdistys raotatietariffien muutoksista. Kirjallisuutta: J u h o T o r - T e 1 a i n e n, Osunstoiminnan Opas, arv. H. P. O t t o B a u e r , Die Nationa- litatenfrage und die Soiialdemokratie, arv. K, Yhtelsknnnallista lai&saS- dant6a: Hangon satamahallitus ja satamakapteeni. Valtion tulo- ja meno-arvio Tuodelle 1909. Suomen rautateiden valvontu. Rautateiden palveluksessa olevat henkilot ja jnovutusjuomain kaytto. Sahausmaksu j a puutavaroiden vientitulli.

Tietoja eri aloilta: Pankkitilastoa Saksasta. Naisten ja alaikaisten kayttS Suo- men ja Ruotsin telitaissa. Saksa ja Englanti taloudellisina kilpailijoina. Kiinan taloudelliset edellytykset. Preuasin kehittyminen teoUisuusvaltioksi.

N:o a

^{1 9 1 0}

(2)

2 S .2 CO » 4) J E E

C8 «««•-=

S I «

M <» ta • tJ S 5

1^1

^{c8 H}

tn

1 e..3

O OJ

p i

^{J2 ts}

•• « 2 tn

•as 5 s i

«2

I t

^ "5 .2 I §

c S 5

C O

S

C D 0 0

•a

JS

09 S n J ! .2

£EITSCHRIFT

F O R

S O Z I A L O K O N O M I E

Herausgegeben von

J . H . V E N N O L A ,

Professor der Natioiialokonomie und St»tistik an der UniversitSt Helsingfors

6:ter J a h r g a n g . ^{N : o 2.}

I n h a 1 1 : Die Datier der Arbeitsvertrlige der gewerbltchen Arbeiter nach der finnlandischen Gesetzgebung von V r j 6 J a h n s s o n , Kommunale Wohnungspolitik in Finnland, von E i n a r B S o k . Einige neue statistische Angaben fiber die finnlandische Auswandernng von E d v a r d G y l l i n g . Der nationalokonomische Verein Uber di6 Anderttngen in den Eisenbahntarifen.

Litteratur: J u h o T o r v e l a i n e n , Leitfaden des Genossenschaftswesena, bespr.

yon H . P. O 11 o B a u e r, Die Nationalitatenfrage und die Sozialdemofcratie, bespr. von K . R. Soziale Gesetzgebung: Das Hafenamt und der Hafenmei- ster von Hango. Der Staatshaushaltseiat filr das Jahr 1909. Die Kontrolle ilber die finnlandischen Eisenbahnen. Die Eisenbahnangestellten und die alkoholischen Getranke. Sagegebuhren und AustubrzoU auf Holzwaren.- Verschiedenes: Bank- statistisches aus Deutschland. Die Verwendung von Frauen und Minderjahrigen in den finnlandischen und schwedischen Fabriken. Deutschland und England in der wirtschaftlichen Konkurrenz. Ueber die wirlschaftlichen Vorbedingungen Chinas. Die Entwicklung Preussens zum Industriestaat. Die Verteilung der Betriebe auf versahiedene Grossenklassen in Deutschland. Die Indusrie Italiens.

Die polnische Massenauswanderung in die westdeutschen Bergwerksdiatrikte.

Die Zeitschrift erscheint in 5 Heftcn, jedcs wenigstens 50 Seiten stark. Abonnementspreis 5 F m k , im Auslande 6 F r .

H e r r o i l l e

E. A. K N A P E

17 Aleksanterinkatu 17.

(3)

T E O L L I S U U S T Y O V A E N T Y O S O P I M U S T E N K E S - T A V Y Y S A I K A S U O M E M L A I N S A A D A N N O S S A .

Kirjoittanut

• Yrjo Jahnsson.

I .

Ensi-silmayksella saattaisi luulla, ettei tyonantajain j a tyontekijain etujen valilla olisi sopimusajan pituuden suhteen olemassa ristiriitaa. Tuottaahan pitempi tyosopimus, samalla kuin se tyonantajille turvaa- varmuuden tyontekijain saamisesta, tyontekijoille- kin vakuuden siita^ ettei heidan ansiotyonsa tule keskeytymaan.

Samalla tavalla voi kuitenkin liika pitkasta tyosopimusajasta oUa molemmille asianomaisille epakohtiakin. Tyonantaja ei tieda, onko hanen liikkeensa menestyva niin, etta han pitemman ajan voi antaa tyota yhta monille tyontekijoille j a entisilla ehdoilla.

Jos tyonantaja tekee pitkaksi ajaksi tyosopimuksen tyomiehen kanssa, jonka han sittemmin huomaa toimeensa vahemman ky- kenevaksi, voi hanelle siita koitua paljonkin vahinkoa. Tyonte- kijoita taas estaa liika pitka sopimusaika kayttamasta muualla mahdoUisesti tarjoutuvia tilaisuuksia elinehtojensa parantamiseen.

Siita huolimatta, etta ulkonaisesti katsoen todella voi sanoa tyoantajain ja tyontekijain etujen tassa suhteessa viittaavan samaan suuntaan, taytyy kuitenkin myontaa, etta puheena olevassa- kin suhteessa on asianosaisten kesken olemassa ristiriita, vielapa varsin laajakantoinen.

Syyna ristiriidan syntymiseen on se, etta eri asianosaisten kyky kayttaa hyvakseen niita etuisuuksia tai valttaa niita vai- keuksia, joita eri pitkista tyosopimuksista johtuu^ on aivan erilainen. Pitka tyosopimus voi antaa tyonantajalle tilaisuuden huo-

(4)

70 YrJo Jahnsson

nosti kohdella tyontekijaa, jonka han tietaa varmasti saavansa edelleen luonaan pitaa, eika tyomiehella ole talloin mitaan var- maa keinoa kaytettavana taman vaarinkaytoksen poistamiseksi.

Toiselta puolen eivat tyonantajan etuisuudet lyhytaikaisesta tyosopimuksesta ole -suhteellisesti yhta suuret kuin tyontekijan.

K u n tyontekija jattaa entisen paikkansa, on hanen verrattain helppo siirtya tarvittaessa vaikka toiselle paikkakunnalle, j a siten saada uutta tyota. Tyonantajalle,. jolla koneteollisuuden aikana rakennuksissa j a koneissa on suuret paaomat kiinnitettyina, tuot- taa hetkellinenkin keskeytys tyossa suuria vahinkoja, eika han suinkaan aina voi olla varma siita, etta han kohta saa uuden, tyohon tottuneen tyomiehen.

Miten tyonantaja arvostelee tyosopimuksen pituutta, se riip- puii paljon siita, minkalainen tyovaensaanti kunakin aikana on.

Jos tyomiehia olisi niin paljon saatavissa, etta tyonantaja voi uuden tyontekijan saada helpommallakin kuin entisen, ei hanella tietysti olisi mitaan tyontekijain vaihtumista vastaan. Mutta huomattavaa on, etta kehitys suurissa piirteissa nayttaa kayneen siihen suuntaan, etta tyontekijain palkkamaarat ovat lisaantyneet.

Lyhyita taantumusaikoja lukuunottamatta, ovat tyovaen palkka- suhteet aina olleet parantumaan pain. Taten voimme sanoa, etta uuden tyosopimuksen teko keskimaarin on merkinnyt etuisuutta tyontekijalle j a tappiota tyonantajalle. Tasta kehityksen. yleisesta suunnasta ovat tyonantajat olleet tietoisia, j a se on erittain saanut heita kannattamaan pitempia tyosopimuksia. Sama seikka on taas entista enemman aiheuttanut tyontekijoita vaatimaaij lyhempaa sopimusaikaa, jotta he useammin tulisivat tilaisuuteen saamaan etuja kehityksen yleisesta suunnasta.

Usein nakee puhuttavan siita, kuinka tyonottajaluokka aina on heikompi kuin tyonantajaluokka. Jos tama taloudelliseen ko- konaiskehitykseen nahden olisi totta, silloin ei suinkaan tyovaki yaatisi lyhyita j a tyonantajat pitempia tyosopimuksia. Joskin

(5)

Teollistutstydvaen tydsofimusten kestdvyysaika Suomen lainsdadannossa. 11

on ollut aikoja, jolloin tyovaki on ollut suojaton tyonantajaa vastaan ja jolloin siis pitempiaikainen tyosopimus on merkinnyt tyovaelle suojelusta, niin on olosuhteiden kehitys taas muuttanut aseman vastaiseksi. Vallankin myohempina aikoina on tyontekijain yhtyminen antanut heille aivan erikoisen voiman puolus- taa omia etujaan tyonantajien vaatimuksia vastaan. Niihinkin aikoihin, jolloin ei viela varsinaista tyovaenliiketta ollut, oli kuitenkin tyonantajain valinen kilpailu j a taloudellisen elaman kehitys siksi suuri, etta tyontekijain palkka ynna muut olosuhteet vahitellen paranivat, joskaa,n eivat niin nopeaan kuin nykyaan.

K u n tyovaen olojen parantumisesta voimme erottaa eri aikakausia, jolloin kehityksen vauhti, jopa ajottain suuntakin, oli erilainen, niin saatamme myos ymmartaa, etta kysymysta tyosopimusten pituudesta tyonantajain j a tyonottajain etujen kannalta eri aikoina on saatettu arvostella eri lailla.

Sita ilmiota, etta yleensa — j a varsinkin nykyaan — tyontekijain puolelta ollaan taipuvaisia kannattamaan lyhyempia sopimuksia, ei kuitenkaan voida taydellisesti ymmartaa, jos silmalla pidetaan yksinomaa kysymyksen taloudellista puolta. Pitempia sopimuksia ei tyovaen puolelta vastusteta ainoastaan siita syysta, etta ne taloudellisesti olisivat tyovaelle epaedulliset. Tyovaeston kantaan nayttaa vaikuttavan jonkunlainen niin sanoaksemme kysymyksen ihanteellinen arvostelu. Vaaditaan, etta ihmisen tulee mahdollisimman suuressa maarassa sailyttaa itselleen itsemaaraa- misoikeus omaan tyohon nahden. Tyovoiman myynnissa toiselle nahdaan, vaikka sita ei suoraan sanota, jotakin ihmiselle alenta- vaa. K u n pitempia tyosopimuksia tyovaen lehdissa nakee kut- suttavan »orjankontrahdeiksi» j a kehoitetaan tyontekijoita niita valttamaan, niin ei silla tarkoiteta ainoastaan kysymyksen taloudellista puolta, vaan pannaan paino yllamainittuun vapau- den vaatimukseen sinansa. Kuinka paljon tama teoreettinen va- pauden vaatimus eri tapauksissa on merkinnyt, sita on vaikea

(6)

72 Y7yd Jahnsson.

erikseen sanoa, mutta varmaankin on silla vaikutusta kysymyksen arvosteluun seka yleensa, etta erittainkin tyovaeston piireissa.

Tama vaikutus on ollut sita voimakkaampi, mita suurempaan itsetuntoon tyovaenluokka on kohonnut.

K u n edella on mainittu, etta tyonantajien intressit yleensa ovat vaatineet tyosopimusaikaa pidennettavaksi, tyontekijain edut taasen lyhennettaviksi, niin ei siita saa johtaa sita vaitetta, etta tyontekijain todellisen edun olisi katsottava vastustavan kaikkia tyosopimusajan maarayksia j a etta tyonantajain eduille muka mahdollisimman pitka tyosopimusaika olisi ollut edullisempi.

Edella on ainoastaan tahdottu esittaa se" yleinen vastakkainen suunta, mika epailematta tyonantajain j a tyontekijain eduilla tassa kysymyksessa, ainakin johonkin maarattyyn asteeseen saakka, on.

2.

Jo varsin varhain naemme teollisuuden alalia ryhdyttavan vastustamaan liika' pitkia tyosopimuksia. Tosin ei ammattikunta- laitoksen aikana Suomessa ollut taydellista lainsaadantoa tassa suhteessa, mutta jonkunlaisia alkeita kuitenkin oli havaittavissa taman tapaiseen lainsaadantoon. Samoin kuin tyovaen suojelus- lainsaadanto yleensa varhaisempana aikana kaantyy etupaassa lasten tyota suojelemaan, kohdistuvat tyosopimusajan kestavyytta koskevat maarayksetkin paaasiallisesti oppilas-suhteeseen. Vuo- den 1720 ammattikuntalaissa oli maarayksia, etta oppilaita ei saisi pitaa opissa lyhempaa kuin kolme vuotta eika pitempaa aikaa kuin 5 vuotta. Edellinen aikamaara oli epailematta tehty kasityotaidon edistamiseksi j a mestarien edun turvaamiseksi, mutta jalkimainen maarays pisimmasta 5 vuoden oppiajasta sita vastoin oli varmaankin saadetty suojelustarkoituksessa. Kuitenkin on huomattava, etta mainittu maarays ei ollut ehdoton. Jos oli eri- tyisia syita, saivat mestari j a oppipoika toisinkin sopia. Tallai-

(7)

Teollistiustyovaen tyosopimusten kestdvyysaitia Suomen lainsddddnndssd, 73

sista syista mainittiin erikseen se, etta oppipoika jo oli »jotakin»

oppinut, tai etta hanella oli erityinen taipumus ammattiin, poikkeus joka tietysti oli tehty oppilaan etua silmalla pitaen. Arve- luttavampaa sen sijaan oli se etta,' niinkuin nimenomaan sanotaan, kysymys oppiajan maaraamisesta jai kokonaan vapaaksi siina tapauksessa, etta oppilas-. sai ruuan j a vaatetuksen mesta- rilta, mika oli tavallisin oppiajan j a r j e s t e l y S e , etta oppilas sai ruuan j a asunnon kodistaan j a oli ainoastaan tyotunnit mestarin luona, osotti yleensa oppilaan lahteneen suhteellisesti varakkaasta kodista. Ainoastaan naille oli siis suojelus tarkoitettu.

Oppiaikaa koskevista maarayksista mainittakoon viela, etta mestarilla oli oikeus kahden kuukauden pituisen koetusajan jalkeen eroittaa oppipoika, jos tama huomattiin kasityohon sopi- mattomaksi (obeqvam). Vasta koetusajan jalkeen katsottiin oppilas virallisesti otetuksi j a silloin hanet kirjoitettiin ammatin kirjoihin, jos mestari ilmoitti asiasta ammatin toimimiehille.

Kisalleista oli mainitussa 1720 vuoden. laissa mainittu ai- noastaan, etta sopimus'oli tehtava maaratyksi ajaksi. Jos kisalli oli tullut mestarin tyohon taman' tilaamana toisesta kaupungista, velvoitettiin hanet olemaan puolen vuotta taman mestarin tyossa.

Jos kisalli ei tata tehnyt, tuli kanen maksaa sakkoa puolen vuoden palkka j a korvata mestarille matkasta syntyneet kulut. Mi- taan maaraysta ei muuten ole tassa laissa, kuinka pitkaksi ajaksi tyosopimuksia saatettiin tehda. Ainoaksi ^ tyovaen suojelusmaa- raykseksi, joka puheenaolevassa suhteessa loytyi 17 20 vuoden laissa, jaa nain ollen ylla esitetty maarays pisimmasta sallitusta oppiajasta, joka sekin oli puolueellinen varakkaampien hyvaksi.

Vuoden 1770 hallijarjestyksessa, joka jarjesti manufaktuu- rein j a tehdasteollisuuden oloja, ovat maaraykset jossakin maarin erilaiset. Siina ei enaa ole mitaan nimellista pisinta sopimusaikaa oppilaita varten, vaan sanotaan. siina, etta oppivuodet las- ketaan tyon laadun j a niiden kustannusten mukaan, joita tyon-

(8)

74 Yrjo yaJnisso?i.

antajalla on. ollut opetuksesta. Onpa laissa eras maarays lyhim- masta oppiajasta ilman, etta pisimmasta oppiajasta puhutaan mi- taan. Laissa naet sanotaan etta »k6yhempien oppilaitten, jotka nauttivat mestarin ruokaa j a vaatetusta, tulee olla opissa vahin- taan 5 vuotta». Ne oppipojat taas, jotka varhemmin ovat saa- neet huolellisen (vardad) kasvatuksen, tulevat kisalleiksi niin pian kuin voivat nayttaa 9maavansa • vaaditun taidon. Tassa siis oli suorin sanoen julki lausuttu, etta nimenomaan oli tarkoitus tehda erotus koyhien j a varakkaiden oppilaiden valilla. Koyhien oppilaitten oppisopimukset jatettiin mestarien mielivallasta riippuviksi.

Mestarien etujen mukaista taas oli saada niin pitkaksi aikaa kuin mahdollista sidotuksi oppilas luoksensa, koska he.siten voivat oppiajan alussa levollisemmin kayttaa oppilasta ammatin ulkopuolella oleviin toihin j a taas oppilaan vartuttua saavat kauem- min hyotya hanen ammattitaidostaan.

Jonkunlaista suojelusta oppilaille voi katsoa senkin maarayksen sisaltavan, etta jos mestari pani ennen aikaansa pois oppipojan, tuli hanen maksaa sakkoa 5 taalaria. (Venajan ra- hassa teki tama sakko sittemmin.2 ruplaa 40 kopeekkaa). K u i - tenkin oli tyonantaja, samaten kuin 1720-vuoden laissa oli kasi- tyomestareista saadetty, oikeutettu kahden kuukauden kuluttua oppisopimuksen tekemisesta ilman muuta panemaan oppipojan pois. Jos vertaa 1770 vuoden lainsaadoksia puheena olevassa suhteessa vuoden 1720 saadoksiin, huomaa etta niissa on viela vahemman tyovaensuojeluksellisia piirteita, kuin mita 1720-vuoden laissa oli ollut.

Kisallien suhteen oli kuitenkin l770-vu6den laissa eras mak- simimaarays. Siina nimittain saadettiin, etta sopimus on tehtava maaraajaksi, ei kuitenkaan pitemmaksi aikaa kuin 6 vuodeksi.

A i k a on kylla tassakin varsin pitka, 6 vuotta, mutta itse maarays on siita huolimatta periaatteellisesti tarkea koska se todistaa,

(9)

TeolUsuusiydvaen tydsofimusten kestavyysaika Siiometi lainsaadcinndssa. 75

miten valttamattomyys ryhtya tassalcin Icohden jarjestamaan ylc- sityisten sopimuksia aikaa tuUa yleisemmin tunnustetuksi.

Paitsi oppipoikia j a kisalleja oli hallijarjestyksen alle kuu- luvilla laitoksilla oikeus pitaa muutakin tyovakea, joilta ei vaa- dittu erityista ammattitutkintoa. Nama olivat siis nykyiseri teh- dastyovaeston varsinaiset edellakavijat. Ylossanomiseen nahden olivat nama palkollissaannon alaisia. Muuten ei sopimusajan suhteen naista tyontekijoista oltu annettu minkaanlaisia maarayksia.

Se, seikka etta 1770 vuoden hallijarjestyksessa oppilassuo- jeluksessa oli menty taaksepain, viittaa jo siihen, etta oppilasten

merkitysta tehdasteollisuudessa alettiin katsoa pienemmaksi kuin vanhoissa kasityoammateissa. Samoin oli kuitenkin myoskin lai- minlyoty varsinaisen opinkaymattoman tehdastyovaen asema.

Tama tyovaenluokka oli talloin viela niin uusi, ettei sen tarpeita oltu ehditty viela huomata. Viela 1800-luvun alkupuolella pi- dettiin sita etta oppimaton kansanluokka, josta nama tyontekijat tulivat, yleensa paasi teollisuuden palvelukseen, niin suurena siu- nauksena maalle, ettei tahdottu rajoittaa tehtailijoitten vapautta heidan suhteensa.

Etta kisallein, siis parhaassa asemassa olevain tyontekijain • sopimusaikaa oli rajoitettu, joskin hyvin vahan, osoittaa vaan, etta oli jo herannyt ajatus siitii, etta yleensa oli pantava joku este tyontekijain elinkautiselle tehtaisiin sitomisell'e.

Edella esitetyt ammattikuntalaissa j a hallijarjestyksessa loy- tyvat sopimusaikaa koskevat maaraykset pysytettiin muuttamat- tomina voimassa siihen saakka kunnes 1868 vuoden elinkeino- laki ne muutti. Suomen teollisuus oli 1800-luvun alkupuolella niin vahan kehittynyt, etteivat siina vallinneet epakohdat saaneet suurtakaan huomiota osakseen. Vuosisadan keskipaikoilla teki teollisuustyovaki Suomessa ainoastaan noin 4 "/o rnaan koko asukasluvusta. Tastakin vahaisesta teollisuustyovaesta oli suuri

(10)

76 Y-tyd Jahnsson.

osa itsenaisia yrittelijoita, kasityolaismestareita. Teollisuustyo- vaesta oli nimittain noin 85 °/o tahan aikaan kasityolaisia j a naista taas enemman kuin puolet mestareita ^).

Teollisuustyovaeston vahalukuisuuden rinnalla oli yhtena syyna lainsaadannon seisahdukseen sekin, ettei valtiopaivia vuosisadan alkupuolella kutsuttu kokoon. Tasta syysta puuttui tana aikana se uudistuksiin kehottava voima, joka seuraavana aikana kansaneduskunnasta lahti. Sitapaitsi vaikeutti se seikka, ettei entista saatylakia voitu perustuslaillista tieta muuttaa, niidenkin hallituksen jasenten toimintaa, jotka uudistuksia olisivat halun- neet puoltaa. Vasta silloin kuin • olot tulivat suorastaan mah- dottomiksi, taytyi joihinkin poikkeustoimiin ryhtya. Niinpa kun'

1859 oltiin pakotetut muuttamaan elinkeinolakia tapahtui se »Iain selityksen» nimessa, vaikka tama selitys todellisuudessa merkitsi suurta mullistusta teollisuusoloissamme.

Vaikka tyosopimusaikaa koskevat maaraykset nain jaivat muuttumattomiksi i86o-luvun lopulle saakka, tapahtui kuitenkin muutoksia niiden alojen suhteen, joita nama maaraykset koski- vat. Yleensa kavi kehitys siihen suuntaan, etta eri elinkeino- aloja vapautettiin ammattikuntapakosta. Niinpa 1859 saadettiin, etta kaikki muut kasityoammatit paitsi 15 mainittua, tulisivat sen jalkeen kuulumaan hallijarjestyksen alle. Nain 1860-luvulla ainoas- taan naita 15 ammattia koski ylla esitetty maarays siita, etta oppisopimuksia* eraissa tapauksissa saisi tehda ainoastaan 5 vuo- deksi, jota vastoin kisallien sopimusaika naissa 15 ammatissa oli rajaton. Kaikkia muita ammatteja siis koski hallioikeuden maarays, joka teki oppisopimuksen kestavyyden vapaaksi samoin kuin varsinaisen tehdastyovaen tyosopimuksen, rajoittaen ainoas- taan kisallien sopimusajan 6 vuodeksi.

^) Nama luvut perustuvat Manufakturijohtokunnan ja virallisen tilaston tietoihin.

(11)

Teollismistydvaen tyosopimusten kestavyysaika Suomen lainsaaiiannossa. 77

Ne tulokset, jotka puheena olevissa kohdissa olivat saa- vutetut, eivat, jos niita kokonaisuudessaan tarkastaa, suinkaan ole suuria. Kisallien sopimusajan suhteen tehty rajoitus oli kylla teo- reettisesti tarkea, mutta kaytannossa se merkitsi vahan, koska niin pitkia tyosopimuksia kisallien kanssa • harvoin lienee tehty.

Oppilassopimuksia sita vastoin tehtiin "hyvinkin pitkia. Niinpa Voionmaa mainitsee, etta Tampeireella iSSoluvulla oli tehty eraita l o — 1 3 vuoden pituisia oppilassopimuksia i). Jos nain aarimmaisyyksiin voitiin edes joissakin tapauksissa mehna, oli todellakin valitettavaa, etta oppilassopimuksia koskevat maaraykset olivat niin vaillinaisia kuin edella on kerrottu.

3" •

K u n sitte valtiopaivakausi meilla alkoi, tuli tietysti tamakin kysymys huomionalaiseksi. ^) Tammikuun valiokunnassa j a 1863

—64 valtiopaivilla ei ollut tyovaensuojeluslainsaadannosta mitaan keskustelua, eika siis myoskaan kysymys tyosopimuksen pituudesta talloin tullut esille. Sen sijaan teki se komitea, jonka hallitus asetti laatimaan ehdotusta uudeksi elinkeinolaiksi, tassa huo- mattavan muutosehdotuksen. Tahan komitean mietintoon perus- tuen ehdotettiin sitte hallituksen vuoden 1867 valtiopaiville anta- massa esityksessa, etta pisin aika, minka oppi- tai tyosopimus saisi kestaa, olisi 3 vuotta. Taten oli siis edellisiin verraten eh-

Wdino TVallin, Tampereen kaupungin historia I I . Tampereella 1905 Siv. 317.

^) Tata ennen v 1857, oli tosin kysymys tyosopimuksen kestavyysajasta ollut keskustelun alaisena manufakturijolitokunnassa,' johou asiantuntijoiksi oli kut- suttu suuri joukko teollisuuden harjoittajia. Tulos keskusteluista oli se, etta paa- tettiin puoltaa vanhaa, 6 vuoden pisinta sopimusaikaa kisalleille ja ehdottaa 4 vuoden lyhinta oppiaikaa mestarin talossa ja ruuassa oleville oppilaille. Tama muutosehdotus ei kuitenkaan johtanut mihinkaan lainsaadantotoimenpiteeseen (Vrt Manufactur Direktionens Utlitande ang. dtgdrder till befrmnjatide of finska ijida- strin och bergskandteringen. Helsingissa 1857.)

(12)

78 Vrjo yahnsson.

dotettu tehtavaksi varsin jyrkka muutos. Tehty ehdotus nahta- vasti lahti siita yleisesta periaatteesta, ettei kellaan ollut oikeutta pitemmaksi ajaksi riistaa itseltaan sopimuksen tekemisvapautta, mahdollisuutta tehda uusia sopimuksia. Mikali se koskee taysi- ikaisia voi tata periaatetta katsoa tana aikana vallalla olevan liberalismin vastaiseksi. Toiselta puolen kuitenkin tallainen maarays perustui tunnetta varsin lahella olevaan, toisenlaiseen yk- silon vapausvaatimukseen.

Omituista kylla, ei tama maarays valtiopaivilla herattanyt mitaan huomiota. Pappissaadyssa tosin viitattiin tahan maaraykseen, sita sen enempaa suosittelematta tai vastustamatta. A i - noastaan porvarissaadyssa y k s i . puhuja, raatimies Ahlberg, eri- tyisemmin kosketteli tata seikkaa. Han nimittain ehdotti, etta 3 vuoden maaraaika muutettaisiin 5 :deksi vuodeksi. Mitaan muita motiiveja ei han poytakirjaan painetussa lausunnossaan talloin eh- dotukselleen esittanyt, kuin etta 3 vuoden palvelusaika on liian ly- hyt. Tahan lausuntoon ei kukaan vastanhut, ei myota eika vastaan.'

Nain tuli hallituksen esitys saadyissa tassa kohden hyvaksytyksi. Yhtena syyna siihen, etta tama tarkea maarays tuli nain aivan kuin ohimennen hyvaksytyksi, voi olla se, etta sa- massa pykalassa olleet maaraykset lasten tyoajan rajoittamisesta veivat niin kaikkien huomion, etta puheenaolevaan maaraykseen ei suorastaan ehditty panna huomiota. Sitapaitsi kasiteltiin asia valtiopaivien lopulla, joten sen kasittelylla oli verrattain kiirekin.

Edelleen oli tarkeana vaikuttimena tahan tulokseen varraaan sekin etta nailla valtiopaivilla kasityolaismestarit olivat hyvin huonosti edustetut. Syysta kylla naihin aikoihin porvarissaatya kutsuttiin

»pormestarisaadyksi». Vuoden 1867—68 valtiopaivilla oli por- varissaadyssa lahes puolet jasenista pormestareita ja raatimiehia.

Kauppiaita oli myoskin runsaasti, mutta kasityolaisia ainoastaan kaksi, varjarimestari Petrelius Joensuusta j a suutarimestari Wahr- man Kakisalmesta, molemmat valtiopaivilla varsin vahapuheisia

(13)

Teollismistyovaen iydsopimusien kestdvyysaika Suomen lainsadddnndssd. 79

miehia. E i Icumpilcaan naista kasityolaismestareista iiuomauttanut siita, etta lyliyt oppiaika olisi tyonantajille haitallinen, koska kor- vauksen saaminen annetusta opetuksesta nain tuli vaikeammaksi.

Kauan ei' kuitenkaan kestanyt ennenkuin tyonantajat huo- masivat, etta heidan etunsa hyvaksytyn maarayksen kautta oli tullut karsimaan. Melun asiasta nostivat kasityolaismestarit, koska tama maarays lahinna koski oppilasoloja, oppilassopimukset kun yleensa olivat pisimmat. Turun kasityolaisyhdistys ryhtyi en- si nna toimenpiteisiin taman lain muuttamiseksi. Vuoden 1872 valtiopaiville valituille Turun porvariston edustajille jatti tama yhdistys memorialin, jossa lausuttiin se toivomus, etta vuoden 1868 lain puheenaoleva maarays kumottaisiin. Sitapaitsi lahetti mainittu yhdistys muillekin maan kasityolaisyhdistyksille kehoi- tuksia ryhtya samantapaisiin puuhiin. Nain oli mielipiteita val- mistettu vuoden 1872 valtiopaivien varalle, joten oli luonnollista, etta ehdotus oli tuleva valtiopaivilla esille.

Anomusehdotuksen esittivat valtiopaivilla Turun porvariston kaikki edustajat, pormestari H. Hockert, kauppaneuvos Gustaf A. Lindholm j a konsuli John Julin. Naemme siis, etteivat yk- sinomaan kaupungin kasityolaismestarit olleet asiata omakseen ottaneet. Anomuksen perustelut olivat melkein samat kuin siina memorialissa, jonka Turun kasityolaisyhdistys oli naille edustajille jattanyt, joka memoriali oli anomukseen liitetty. Paaasiassa nojautuivat anomuksen tekijat siihen, etta oppilaat eivat kaikissa ammateissa ehtineet 3 vuotena oppia ammattiaan. E h k a viela tarkeampi oli anomuksen tekijoille kuitenkin esitetty huomautus, etta mestarit eivat 3 vuoden oppilastyosta ehtineet saada riitta- vaa korvausta opettamisvaivasta j a etta mestarit nain ollen eivat olleet halukkaita ottamaan oppilaita. Nain ollen aiheuttaa, se oli anomuksentekijain kasitys, lyhyt oppiaika tyovaen, erittainkin taitavan tyovaen puutetta j a saattaa samalla taitamattomat tyontekijat epavarmoille teille.

(14)

So • Yrjo yahnsson,

Asia heratti lieti porvarissaadyssa vill«liaan keslcustelun, jonka jalkeen anomus lahetettiin saadyn yksityiseen anomusvalio- kuntaan. Tassa valiokunnassa oli puheenjohtajana Pietarsaaren edustaja, pormestari Gabriel" Tengstrom, tunnettu jyrkka »libe- raali», joka jo evastyskeskustelussa oli sopimusvapauden nimessa puoltanut anomusta.' Valiokunnan paatokseksi tulikin, etta olisi pyydettava muutosta kysymyksessa olevaan lain maaraykseen.

Perustelut olivat melkein samat kuin edella esitetyt.

Kun valiokunnan mietinto esitettiin porvarissaadyssa, ai- heutti se siella uudelleen laajan keskustelun. Mietinnon vastus- tajista olivat huomattavimmat hovioikeuden notari C. K. Sfdros, kauppias A. J . Kurten j a silloinen lakitiedetten kandidaatti Leo Mechelin. Paa-argumentteina esittivat he, etta voimassa oleva asetus oli niin uusi, ettei viela oltu voitu saada kokemusta sen -vaikutuksesta. Samaten huomautettiin, etta tama asetus ei suinkaan pakottanut tekemaan sellaista oppilassopimusta, etta oppilaat 3 vuoden kuluttua tulisivat kisalleiksi, vaan etta mestari ainoastaan sitoutui ottamaan oppilaan opetettavaksi 3 vuoden ajaksi, jonka jalkeen, jos niin tahdottiin, voitiin tehda uusi sopimus. Kuten nakyy, tahtoivat siis nama jyrkiksi tunnetut libe- raalitkin lainsaadannon kautta rajoittaa alaikaisen tyontekijan vapautta mielensa mukaan myyda tyovoimaansa. Tengstrdmiin verraten edustivat Mechelin, Kurten j a Sjdroos siis tyovaenysta- vallisempaa liberalismia. Nama mielipiteet eivat kuitenkaan saa- vuttaneet enemmistoa. • Porvarissaaty paatti, hyvaksyen valiokunnan ehdotuksen, pyytaa hallitukselta asiassa armollista esitysta. Muihin saatyihin ei tama asia nailla valtiopaivilla lainkaan tullut. Saatyvaltiopaivillamme varhemmin noudatetun ta- van mukaan tekivat naet saadyt tallaisia yksityisiakin anomuksia hallitsijalle.

Vuoden 1877 valtiopaiville oli hallitus valmistuttanut ehdo- tuksen koko elinkeinolain uudistamiseksi. Luonnollista oli, ettei

(15)

Teollisuustydvaeti tyosopimusten kestavyysaika Siiomen lainsadddnnossa. 81

porvarissaadyn anomasta kohdasta annettu erikoista esitysta, vaan se sisaltyi koko elinkeinolaista annettuun esitykseen. Tata lakiehdotusta tehdessa oli. kysytty paitsi kuvernoorien j a maist- raattien, myoskin kaikkien kasityolais- j a tehdasyhdistysten mieli- pidetta. Nain sai oppisopimusta koskeva kohta. hallituksen esityksessa seuraavan muodon: »oppisopimus, joka tekee elinkeinon harjottajain velvolliseksi, oppilaiden tyota siten palkitak- sensa, opettamaan j a harjottamaan hanta elinkeinoon, kasitta- kdon korkeintaan 5 vuoden ajan». Tahan oli viela ehdotettu

• lisattavaksi seuraava uusi lisays, johon ei voimassa olevassa laissa ollut vastinetta: »siihen luettuna puolen vuoden koetusaika, jonka loppua ennen sopimus voidaan purkaa, jos jompi kumpi asialli- nen katsoo itsellansa olevan syyta siihen». Tama maarays muis- tutti vuoden 1720 ammattikuntalaissa j a 1770 hallija^estyksessa ollutta saannosta. Tassa oli kuitenkin maaraaika toinen j a irtisanomisoikeus oli ainoastaan tyonantajalla, kun se nyt oli mo- lemminpuolinen. Tama lisays siis lievensi tehdyn muutosehdotuksen merkitysta, koska oppilassopimus yleensa nain ollen saat- toi ylossanomattomana kestaa ainoastaan 4 Y2 vuotta.

Tassa ehdotuksessa pistaa heti silmaan sen omituinen sana- muoto. Siina otetaan lahtokohdaksi se tyo, jonka oppilas tekee isannalleen ja jota tyota palkitakseen mestari opettaa hanelle ammatin. Tavallisestihan on asia kasitetty — niinpa viimeksi mainitussa porvarissaadyn keskustelussakin — painvastoin siten, etta opetus on sopimuksessa paaasia j a etta oppilaan tyo on vain korvaus opetuksesta. Tama on vain muodollinen seikka;

epavarmaa on, voiko siita tehda mitaan johtopaatoksia, lakiteks- tin muodostajien kantaan nahden.

K u n oppisopimusaika hallituksen esityksen mukaan tulisi pidennettavaksi, taytyi tyo- j a oppisopimus asettaa eri maaraysten alaiseksi. Edellinen jatettiin samalle kannalle, kuin se vuo-

(16)

82 Yrjo yahnsson.

den 1868 asetuksessa oli ollut, Pisin sallittu aika tyosopimuk- selle ehdotettiin siten edelleen olemaan 3 vuotta.

Hallituksen esityksen uudeksi elinkeinolaiksi lahettivat saadyt ensin tarkastettavaksi yhdistettyyn laki- ja talousvaliokuntaan.

Valiokunta paattikin puoltaa hallituksen ehdotusta oppisopimus- ajan pidentamisesta kolmesta viiteen vuoteen. Samoin saadyissa, kun asia sinne joutui, tuli ;^heena oleva hallituksen ehdotus hyvaksytyksi. Suurempaa huomiota ei tama kysymys talla kertaa nayta saadyissa herattaneen. Muita uusia ehdotuksia ei tassa suhteessa saadyissa tehty, kuin etta pappissaadyssa rovasti J . M.

Hackzell ehdotti oppiajan saadettavaksi vahintain 5:ksi, enintain 7:ksi vuodeksi. Ehdotusta perusteli han silla, etta kasityolais- mestarit ovat yleisesti tuoneet esille valituksia, etta lyhyt oppiaika haittaa ammatteja. T a m a ehdotus ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta.

Porvarissaadyssa, jossa 1872 valtiopaivilla pitempaa sopimus- aikaa oli kiivaasti vastustettu, tuli valiokunnan ehdotus nyt hyvaksytyksi ilman keskustelua. Muissakaan saadyissa ei kysy- myksesta pitempia puheita pidetty. Edustajien mielenkiinto oli kohdistunut muihin tarkeampiin kysymyksiin.

Paitsi nyt esitettya muutosta, tehtiin vuosien 1877—78 val- tiopaivilla toinenkin samaan suuntaan kayva korjaus vuoden 1868 hyvaksyttyihin oppisopimusta koskeviin saadoksiin. Viimeksi mainituilla valtiopaivilla oli naet alaikaisten sopimusten suhteen annettu myoskin maarays, etta sopimus, ei missaan tapauksessa saa ulottua yli sen ajan jolloin alaikainen tulee taysi-ikaiseksi.

T a t a maaraysta vastaan oli mestarien tahoita esitetty paljon muistutuksia. Vuoden 1872 valtiopaiville esitetyssa Turun kasi- tyolaisyhdistyksen memorialissa sita erikoisesti moitittiin. Maa- raysta pidettiin haitallisena varsinkin eraissa ruumiiliisia voimia kysyvissa ammateissa, niinkuin esim sepan ammatissa. Naissa ei toiselta puolen ollut edullista ottaa oppilaiksi aivan nuoria

(17)

TeoUisuusiyovdeit tyosopimusten kestdvyysaika Suomen lainsddddnndssd. 83

henkiloita, toiselta puolen esti tama laki ulottamasta oppilassopimusta yli taysikaiseksi tulonr Nain ollen taytyi mestarin ottaa liika nuoria oppilaita, koska tama lakimaarays esti niita, jotka olivat lahella 21 vuotta, enaa paasemasta oppilaaksi, heidan kans- saan kun ei voitu tehda riittavan pitkaa kontrahtia.

Vuoden 1872 anomuksen tekijat eivat kuitenkaan itse eh- dotukseensa ottaneet viimeksimainittua kohtaa, joten se ei tullut sisaltymaan porvarissaadyn paatokseen mainituilla valtiopaivilla.

Myoskaan hallituksen uudeksi elinkeinolaiksi antamassa esityksessa ei sita oltu otettu huomioon. Sen sijaan teki laki j a ta- lousvaliokunta, johon esitys lykattiin, asetusehdotukseen eraan lisayksen, jonka tarkoitus oli poistaa ne vaikeudet, joita 1868 vuoden valtiopaivilla hyvaksytty asetus tuotti oppilaaksi paase- miseen sellaiselle, joka oli jonkun verran alia taysi-ikaisyyden rajan. Yleisena saantona ehdotettiin sailytettavaksi maarays, ' etta alaikaisten kanssa tehty sopimus ei saa kestaa y l i sen ajan, jolloin alaikainen tulee taysi-ikaiseksi. Tasta ehdotettiin nyt myon- nettavaksi se poikkeus, etta, 18 vuotta tayttaneen nuorukaisen puolesta saatettiin tehda pitempiaikainenkin sopimus. Samalla ehdotettiin lakisaadoksessa kuitenkin, etta tallainen sopimus oli tehtava elinkeinoyhdistyksen valtuusmiesten edessa j a oppilaan seka hanen holhojansa suostumuksella. Nain koetettiin suurem- man julkisuuden kautta estaa vaarinkaytoksia. Tallaisella sopimuksen tekotavalla oli sekin merkitys, etta se tarjosi jotenkin saman turvan kun kirjallinen sopimus.

L a k i - j a talousvaliokunnan ehdotus tassa suhteessa tuli kaikissa saadyissa ilman keskustelua'hyvaksytyksi. T a m a maarays tuli siis sellaisenaan elinkeinolakiimme.-

Tyosopimusmaaraysten rikkomisesta ei 1868 vuoden laissa oltu saadetty mitaan rangaistusta. T a m a puute ehdotettiin jo hallituksen esityksessa uudeksi laiksi korjattavaksi. Tama-ehdo- tus hyvaksyttiin j a siten tuli vuoden 1879 elinkeinolakiin maa-

(18)

84 Yrjo Jahnsson.

rays etta puheena olevien maaraysten rikkomisesta elinkeinon- harjottajan tuli maksaa sakkoa 10—500 markkaan ja korvata va- hingot j a kulungit, jotka olivat lain rikkomisesta aiheutuneet.

Edellisesta nakyy, etta 1877^—78 vuosien valtiopaivilla tyo- sopimusajan pituudesta anrietut maaraykset, jos niita tarkastaa tyovaensuojeluksen kannalta, oikeastaan osoittivat taantumusta.

Mutta huomattava on, etta vuoden 1868 lain maaraykset oppi- lassopimuksista, jos niita vertaa niihin suojelusmahdollisuuksiin, joita tyovaella tahan aikaan yleensa oli, todellakin olivat jotenkin jyrkkia tyontekijain eduksi. Epailematta oli oppipojalle hyotya siita, etta han ainoastaan kolmeksi vuodeksi sitoutui toimeensa, koska hanella kolme vuotta vanhempana jo oli mah- dollisuus saada aikaan itselleen edullisempi sopimus. Mestarin, jonka taytyi pelata, etta oppilas kolmen vuoden kuluttua lahtisi hanen luotaan, taytyi tana aikana osoittaa parempaa kohtelua j a panna oppiajan alkupuolellakin suurempaa huomiota opetuk-

seen, kuin mika olisi ollut asianlaita, jos hanella heti alussa olisi ollut varmuus, etta oppilas tulisi viipymaan hanen luonaan esim.

5 vuotta. Toiselta puolen ei ole outoa, etta niin jyrkka saados kuin vuoden 1868, oli omiaan herattamaan vastustusta tyonanta- jain puolelta. Etta tama vastustus myoskin sai aikaan muutok- sia laissa, se todistaa, etta vuonna 1868 oli menty kauvemmaksi kuin mita lainsaatajain j a vallassa olevien yleinen mielipide viela kannatti. E i kuitenkaan voi vaittaa, etta tyovaensuojeluslainsaa- dannossa naihin aikoihin olisi tapahtunut mikaan yleinen taan- tumus. Vuosien 1877^—78 valtiopaivilla oli kylla kasiteltavana toisia kysymyksia, joissa tyovaensuojelussaadannoUisessa suh- teessa mentiin kauvemmaksi, kuin vuoden 1868 valtiopaivilla.

4-

Siihen elinkeinolakiin, joka vuosien 1877—78 valtiopaivilla hyvaksyttiin, ei naissa kohdissa mista nyt on kysymys, ole myo-

(19)

TeoUiszuistySvaen tyosopiiimsien kestdvyysaika Stiomen lainsadddnndssd.

hemmin tehty mitaan muutolfsia, Tarkein poikkeus, jonka ko- mitea 1877 vuoden lain puheena oleviin maarayksiin ehdotti, on se, etta myoskin alle 18 vuoden ikaisen henkilon kanssa voitai- siin tehda oppisopimus, joka jatkuisi yli taysi-ikaisyyden rajan.

K u n tallainen oikeus ennen oli rajotettu yli* 18 vuotta taytta- neiden nuorten kanssa tehtyihin oppisopimuksiin, merkitsee komitean ehdotus huomattavaa taantumusaskelta alaikaisten suojeluk- seen nahden. Nykyisen lainsaadannon maarays etta tallainen sopimus on tehtava virallisen yhdistyksen valtuutettujen tieten, on niinikaan komitean ehdotuksessa jatetty pois.

Tahan komitean ehdotukseen liittyi laheisesti hallituksen vuoden- 1907 valtiopaiville jattama elinkeinolakiehdotus. Ylei- sissa maarayksissa asettui se voimassa olevan elinkeinolain kannalle. Senkin mukaan olisi tavalKnen tyosopimus edelleen voitu te'hda kolmeksi vuodeksi j a oppisopimus viideksi vuodeksi, jolloin ensimainen puoli vuotta olisi koetusaikaa, jonka kuluessa sopimus molemmin puolin voidaan irtisanoa. Mita tulee mahdol- lisuuteen tehda alaikaisen kanssa sopimus, joka kestaisi yli taysi- ikaisyysrajan, hyvaksyi arm. esitys asiaa valmistaneen komitean kannan, mutta esitti siihen sen tarkean lisayksen, etta tallainen sopimus on tehtava ammattivaltuuston edessa, jos sellainen paikka- kunnalla on.

Eduskunnassa joutui lakiehdotus uudelle tolalle. Tyovaen- asiainvaliokunta, johon eduskunta oli arm. esityksen lahettanyt valmistelevaa kasittelya varten, katsoi hallituksen epaonnistuneen tehtavassaan, koska se esitysta laatiessaan oli pannut liian suu- ren painon kasi- j a tehdasteollisuuteen jattaen syrjemmalle kauppa-ammattialalla tyoskentelevien edut. Mutta kun erikoinen lakiehdotus kauppa-ammattia varten oli odotettavissa, ehdotti valiokunta, etta puheenaoleva lakiehdotus jaettaisiin kahteen eri lakiin, nim. lakiin elinkeinon harjottamisen oikeudesta seka lakiin teoUisuusvaltuustoista, jarjestyssaannoista kuin' myos

(20)

oppi- j a tyosopimulcsista teollisuusammateissa. Valiokunta ei kuitenkaan ehtinyt asiata loppuun kasitella nailla enempaa kuin seuraavankaan vuoden ensimaisilla valtiopaivilla, joille sama lakiehdotus jalleen oli jatetty.

1908 vuoden toisille valtiopaiville ei asiasta uutta arm.

esitysta annettu, mutta silti pysytettiin se vireilla niiden kolmen eri eduskuntaesityksen kautta, jotka silloin tehtiin (ed. Leo Ehrn- rootli). Tyovaenasiain valiokunta antoi samoin kolme mietin- toa, jattaen • kuitenkin niiden ulkopuolelle oppi j a tyosopimusta koskevat saannokset, syysta etta erityinen arm. esitys naista asioista oli odotettavissa.

Senaatti oli naet jo vuoden 1907 helmikuussa jattanyt Lainval- mistelukunnan' toisen osaston toimeksi ehdotuksen valmistamisen taydellisiksi lakisaannoksiksi tyosopimuksesta. Seuraavan vuoden heinakuussa oli Lainvalmistelukunta saanut tehtavansa suori- tetuksi j a jatti silloin ehdotuksensa hallitukselle. Tasta lakieh- dotuksesta on senaatti hankkinut lausuntoja erinaisilta virastoilta seka tyonantajain etta tyontekijain ammattijarjestoilta, mutta sita ei ole viela senaatissakaan iopullisesti kasitelty.

Lainvalmistelukunnan ehdotuksessa on sailytetty nykyisen lain maarays, etta tyosopimus on korkeintaan tehtava 3 vuodeksi (3 §)• Tyosopimus joka tehdaan pitemmaksi aikaa kuin 3 vuo- deksi on mitaton, mikali se ulottuu yli taman ajan; jos tyosuhde kuitenkin jatkuu, pidetaan sopimus sen jalkeen toistaiseksi teh- tyna (5 §). »Toistaiseksi* tarkottaa tassa sita etta kummallakin puolella sen jalkeen on irtisanomisoikeus.

Neljannen pykalan maarays joka saataa, etta jos tyosuhde jatkuu yli sovitun ajan ilman nimenomaista valipuhetta, pidetaan sopimus uudistettuna entisilla ehdoilla, ei kuitenkaan kauemmaksi aikaa kuin yhdeksi vuodeksi, tarkoittaa epailematta sopimusta joka tehdaan korkeintaan 3 vuodeksi, koskapa se muuten tavallaan olisi ristiriidassa 5 § mainitun tyosopimuksen suhteen.

(21)

Teollisutistydvaen tyosopmmsten kestavyysaika Sitojnen lainsaiidannossa. 87

Puheenaolevassa lakiehdotuksessa on sitapaitsi erikoinen maarays tyosopimuksen kestamisajasta, jos on kysymys n. k.

tariffisopimuksista. Silloin voidaan lain mukaan tehda 5 vuo- tisiakin tyosopimuksia, mutta mUutoin, ellei maaraajasta ole so- vittu, pidetaan. tyosopimus vuodeksi tehtyna. Aivan oikeutettua onkin, etta yksityisiin j a tariffisopimuksiin nahden on sallittu erilainen kestamisaika. _ Tyomies voi yksinaan helposti tehda kohtuuttoman tyosopimuksen, mutta milloin tyomiehet tyosopi- muksensa tekevat ammattiyhdistykseen liittyneena, silloin on tama vaara paljon vahempi. Sitapaitsi ei tallainen tariffisopimus eh- dottomasti sido yksityista tyontekijaa. Tariffisopimuksessa naet ainoastaan sanotaan milla palkka- y. m. ehdoilla jonkun tyomiehen on tyohon ryhdyttava, jos han palvelukseen tulee, mutta se ei esta yksityista tyomiesta eroamasta tyosta kokonaan pois tai jo ennen yhteisen sopimuksen loppumista jattamasta tyota j a ryhtymasta

•sellaisten tyonantajain palvelukseen, jotka eivat kuulu tariffiliittoon.

Pitkilla' tariffisopimuksilla on kuitenkin se etu etta ne, niinkuin kaytanto on osoittanut, saattavat verrattain varmasti tur- vata tyorauhan siksi ajaksi kun- sopimus kestaa. Tama nako- kohta siis yhteiskunnankin kannalta puolustaisi pitkia tariffisopi- muksia. Kuitenkaan ei tassakaan saa menna liiallisuuksiin. Lain taytyy asettaa joku maksimiaika, jota pitemmaksi ei tyonantaja saa sitoa edes liittoutuneita tyomiehia. 5 vuotta nayttaa olevan tassa suhteessa sopiva maksimiajaksi. Kaytannossa tullaan sita verrattain harvoissa tapauksissa kayttamaan, koska teollisuuden harjoittajain usein on vaikea niin kaukaa ennakolta sanoa minka- laiset menekkisuhteet eri teollisuustuotteilla tulevat olemaan. On kuitenkin eraita aloja. joissa tallainen on mahdoUinen. Esim.

kuljetustoissa (kuten raitioteilla, rautateilla j . n. e.) eivat olosuhteet niin akkia vaihtele, ettei pitempiaikaisia sopimuksia voi- taisi tehda. Kirjanpainajilla meilla on myoskin 5' vuotinen ta- riffisopimusaika.

Its*

(22)

Tahan tulee lisaksi se seikka etta tycsopiniukset nayttavat kehittyneimmissa oloissa jakaantuvan kahteen osaan. Toisissa saadetaan yleisempia maarayksia esim. siita, mita on noudatettava silloin kuin tyosopimus lakkaa, maarayksia irtisanomisesta j . .n. e. Toisissa taas saadetaan maarayksia palkka- y. m. sei- koista. Naille edellisille maarayksille tavallisesti asetetaan pitempi kestamisaika kuin jalkimaisille. Jos tyonantajat j a tyontekijat ovat keskenaan sopineet esim. jostakin riitojen valitys- tavasta, jota on noudatettava silloin kuin tulee erimielisyyksia esim. palkoista, niin on yhteiskunnan kannalta erittain suotava, etta tallaisen sopimuksen kestavaisyysaika jatkuu vahan kauvem- min kuin palkkasopimuksen aika. Taten voidaan valttaa moni- kin tyoriita, joka syntyisi, jos sopimukset .palkasta j a palkkarii- tojen valitysmuodoista samalla kertaa menisivat umpeen. Nain ollen taytynee yhteiskunnan puheena oleville sopimuksille palkka- riitojen valitysmuodoista sallia jonkun verran pitempi aika. Milta kannalta siis asiaa kasitteleekin, niin taytyy lakiehdotuksen eh- dotusta 5 vuoden maksimiajasta kollektiivisille tyosopimuksille pitaa onnistuneena.

Onko yksityissopimuksille edelleen sailytettava 3 vuoden kestavyysaika, siita epailematta voi olla eri mielia. Mitaan suu- rempaa ty5^ymatt6myytta ei kuitenkaan tassa suhteessa ole kuulu- nut. 3-vuotiset yksityiset sopimukset lienevat aivan harvinaisia, jos niita lainkaan enaan lienee kaytannossa. Talla kysymyk- sella on siis enemman teoreettinen k u i a kaytannoUinen luonne.

Jos jossakin kohden olisi suurempiin rajoituksiin ryhdyttava, kuin naita hallituksen esityksessa ehdotetaan, niin olisi se juuri tassa .yksityisten sopimuksia koskevassa maarayksessa. -

Onnistuneen tyosopimuksen aikaansaaminen on katsottava olevan mita vaikein tehtava. Ainoastaan harvat valtiot ovatkin toistaiseksi saataneet erikoisen tyosopimuslain. Meillakin ovat antamissaan lausunnoissaan seka tyonantajain etta tyontekijain

(23)

Kun7zaUinen asu?ztopolitiikka Suomessa, 89

edustajat asettuneet vastustamaan lainvalmistelukunnan siksi laati- maa ehdotusta. Tama vastustus ei kuitenkaan johdu niin pal- josta erimielisyydestii lakiehdotuksen tyosopimuksen kestavyys- aikaa koskevien maaraysten suhteen kuin maarayksista, joita lakiehdotukseen sisaltyy. Nain ollen on viela hyvin epavarmaa, kuinka pian meilla voidaan saada aikaan tyosopimuksen kaikkia eri puolia jarjestava laki.

K U N N A L L I N E N A S U N T O P O L I T I I K K A S U O M E S S A .

Kirjoittanut

Einar Book.

(Jatk.)

Jonkinlainen maa- ja tonttipolitiikka on kunnilla aina ollut, . vaikka se enimmakseen on enhen itsetiedottomasti noudattanut

perinnaisia tapoja tai riippunut sattumuksista taikka toisinaan pakottavasta tarpeesta lisata kaupunkikunnan alaa (nain erikoisesti Tampereella). Vasta viime aikoina voidaan sanoa, etta laaja- nakoisemmat sosialiset suunnat ovat astuneet nakyviin kaupunki- kuntiemme maa- j a tonttipolitiikassa. Kokonaan uutta, viime vuosikymmenille ominaista on taas, etta kaupunkikunnat ovat ruvenneet rakennustoimintaa supranaisesti edistamaan tai harjoit- tamaan siten enentaakseen kelvoUisten j a huokeiden asuntojen tarjontaa kunnan vahavaraisille.

Ainoastaan Helsingin kaupunki on toistaiseksi itse raken- nuttanut huoneustoja tyovaelle. Kaupunginvaltuusto oli v. 1902

(24)

go Kinar Book.

varannut lainavaroista miljoonan markkaa sellaisten rakennusyri- tysten edistamiseksi, joiden tarkoituksena on pienten asuinhuo- neistojen aikaansaaminen etusijassa tyovaestolle, Valtuusto paatti sitten V. 1905:

»Ne I miljoonan markan lainavarat,,jotka on varattu pienia, etupaassa tyovaelle aiottuja asuinhuoneistoja sisaltavain rakennus- yritysten edistamiseksi, maarataan sita varten, etta sopiville kay- tettavissa oleville tonteille rakennetaan kunnalle rakennuksia, joissa on pienia yhden huoneen, yhden huoneen j a keittion tai kahden huoneen vuokrahuoneistoja, joita kohtuullisesta vuokrasta annetaan etupaassa sellaisille tyontekijoille, jotka kauemman aikaa ovat olleet kaupungin palveluksessa, seka tyovaenperheille, joilla on paljon lapsia, ynna tyovaenmajataloja, joissa on pienia yksityishuoneita naimattomille mies- j a naispuolisille tyontekijoille seka yhteinen oleskeluhuone y. m. s. tarpeellisia huoneistoja.

Enintaan 3,000 markkaa sanotusta maararahasta kaytettak65n mallipiirustusten hankkimiseen tyovaenasuntotaloja varten».

Taman paatoksen johdosta rakennettujen perheasuntojen laatu, luku j a vuokrahinta selviaa seuraavasta. taulusta:

Huoneiston laatu: Huoneistojen luku: Vuokrahinta kuukau- dessa Smk:

I huone 30' 21—24 I huone j a keittionurkkaus 63 24—30 • ,

I huone j a keittio 13 44-—45 Kuhunkin huoneistoon kuuluu eteinen, kaksi kellaria, W .

C. j a ullakkokonttori. Rakennuskustannukset tekevat yhteensa 730,000 mkaa, jonka lisaksi tulee kaupunginvaltuuston tonteille maaraama arvo 100,000 mkaa.

Niista perusteista, joita on noudatettava Helsingin kunnalli- sissa tyovaenasunnoissa olevain huoneistojen vuokraamiseen nah- den, ovat kaupunginvaltuusmiehet 28 p:na huhtikuuta 1908 paat-

(25)

Kunnallinejz asuntopolitiikka Suomessa. 91

taneet, etta asunnot ensisijassa ovat varattavat kaasulaitoksessa, vesi johdossa, tarvekalupihassa y. m. laitoksissa palveleville tyolaisille, joiden asettuminen asutnaan asianomaisten tyopaikkojen lahei- syyteen, kunnollisen tyovaen saannin helpoittamiseksi, on toivot- tava, seka etta siina maarin, kuin huoneistoja riittaa, on niita muille kunnan palveluksessa' toimiville tyolaisille vuokrattaessa otettava huomioon, a) etta se henkilo, joka on kauemman aikaa ollut vakinaisesti kaupungin tyossa j a siina osoittanut moittee- tonta kaytosta, on ehsi sijassa otettava huomioon seka b) etta useammista yhta ansiokkaista tulee niilla, joilla on suuremmat perheet, olla etusija.

Vuokra-aikaan nahden ovat kaupunginvaltuusmiehet paat- taneet, etta sitoumukset ovat tehtavat vuokravuodeksi kerrallaan silla rajoituksella kuitenkin etta, jos vuokralainen muuttaa pois tai muuten lopettaa toimintansa kunnan palveluksessa, vuokra- sopimuksen tulee lakata' voimassa olemasta seuraavan vuokraneljanneksen alusta. Huoneistoissa asuvia ei saa haataa, eivatka vuokralaiset saa vuokrata huoneistoja toiselle henkiloUe uhalla etta sitoumus pidetaan rikottuna j a vuokralainen voidaan kaskea muuttamaan pois seuraavan vuokraneljanneksen alusta.

Taman ohessa ovat kaupunginvaltuusmiehet uskoneet mai- nittujen asuntojen hoidon lautakunnalle, johon kuuluu kolme j a - senta j a jonka toimena on, neuvoteltuaan tarpeen tullen kaupungin teknillisten laitosten asianomaisten johtajain kanssa,

a) maarata se jarjestys, missa huoneistonhakijat tulevat saamaan asunnon;

b) vahvistaa vuokramaksut asianomaisia huoneistoja varten;

c) tarkastaa ja vastata kuukausittain annettavista selon- teoista, jotka ovat lahetettavat rahatoimikamariin;

d) ratkaista niita riitoja, joita saattaa syntya vuokralaisten valilla j a joita he eivat sovinnolla saa selvitetyiksi;

e) laatia j a allekirjoittaa vuokrasitomukset; seka

(26)

92 Eijiar Book,

f) laatia jarjestyssaannot noudatettaviksi huoneistoja kay- tettaessa.

Nama kunnalliset vuokra-asunnot Ovat muuten kokonaan joutuneet kunnan tyomiesten j a niiden perheiden asuttaviksi, paitsi naimattomien miesten asuinrakennus, johon haluUisten kun- nallistyomiesten puutteessa on taytynyt ottaa muita tyolaisia vuok- ralaisiksi. Enimmin haluttuja ovat huokeat mutta mukavasti rakennetut yhden huoneen asunnot olleet; kaupungissa valitetaan sellaisten puutetta. Tamakin on osoituksena siita, kuinka vahaiset ne vaatimukset ovat, mitka suomalaiset tyomiehet, jbpa paa- kaupungissakin, katsovat voivansa asettaa asuntonsa tilavuuteen.

Aikaisemmin on jo kerrottu, etta Helsingin kaupunki jar- jestelynalaiselle Vallilan alueelle' rakentaa 1 3 rakennusta vahittais- maksuilla myytaviksi.

Turun kaupunginvaltuustolle oli v. 1904 tehty ehdotus; etta valtuusto, tunnustaen seka etenkin Turun varattomimpien tyolaisten asunto-olojen parannuksen etta kunnan toimesta tapahtu- van asuntopulan poistamisen oikeutuksen, paattaisi koetteeksi kaupunkiin useampiin eri paikkoihin rakennuttaa joukon tyovaen- asuntoja, jotka kaupunki vuokraisi tyolaisille, etupaassa varatto- mille, lapsirikkaille perheille, niin halvasta vuokrasta, etta se kor- vaisi alhaisen koron j a yllapitokustannukset.

Tasta ehdotuksesta annettiin valtuustoUe mietinto vasta ke- vaalla 1909 j a paattivat valtuusmiehet sen mukaisesti m. m. an- taa asken kerrotun ehdotuksen silla kertaa raueta, mutta kuitenkin rakennuttaa j a sisustaa kaksi rakennusta, toisen keuhkbtau- tisia naimattomia miehia ja toisen keuhkotautisia naimattomia naisia varten ja jarjestaa ne niin etta ruokaa on niissa sairaille tarjona. Tarkoitukseen, jolla tahdottiin vahentaa eraita asukki- jarjestelman terveydellisia haittoja, osotettiin 100,000 markan

maararaha.

(27)

Ku7znalli7ien asimiopolitiikka Suomessa. 93

Muista kuntien rakennusyrityksista tyovaen asuntopulan lieventamiseksi ei toistaiseksi ole taalla tietoa.

Laajetnmassa 'maarin ovat sita' vastoin kaupunkikunnat myontaneet luottoa asuntojen hankkimisyrityksiin. Yleisin luotto- muoto on tontin lunastushinnan velaksijattaminen. Suoranaista rakennusluottoa varten on Tampereen kaupungilla erityinen »Tam- pereen tyovaen rakennusrahasto» j a samaan tarkoitukseen ovat eraat kaupungit, joskin toistaiseksi ilman tulosta, anoneet val- tiolta huokeakorkoisia lainoja. Kaytannossa olevista luottomuo- doista ja' niiden rahallisista ehdoista on senaattori Otto Stenroth, kuten jo mainittiin, laatinut erikoisen esityksen, johon pyydan saada viitata, mita kuntien myontamaan luottoon tulee.

Rakennuslainarahastojen perustamiseksi ovat, kuten kerrot- tiin, Porvoon, Viipurin (1906) j a Oulun (1907) kaupungit ano- neet huokeakorkoisia kuoletuslainoja valtionvaroista, Viipuri 300,000 markkaa, toiset 100,000 markkaa. Tarkoitukseen kay- tettavien varojen puutteessa eivat nama hakemukset vielakaan ole tuUeet lahemman kasittelyn alaisiksi asianomaisessa paikassa, mutta koska naihin hakemuksiin liittyvat tyovaensiirtolain suun- nitelmat sellaisinaan osottavat' taalla nykyaan asuntokysymyksen alalia liikkuvien kunnallisten pyrkimysten suuntaa, kerrottakoon lyhyesti Viipurin j a Oulun kaupunkien viranomaisten laatimat paaasiallisimmat lainausehdot, rahallisia ehtoja sivuuttamalla.

Viipurin rahatoimikamari j a asiaa varten asetettu komitea ovat valmisteltaessa taman kaupungin asuntolainakysymysta, eh- dottaneet, mitka maaraykset olisivat lainanottajien noudatettavat, j a koskevat nama ehdot asuntojen eninta maaraa yhdella tontilla, asuntojen • eninta huonemaaraa, rakennusten j a huoneiden vahinta pinta-alaa j a huoneiden vahinta korkeutta, rakennusten sijoituksen j a piirustusten tarkastamista j a hyvaksymista, kasvi- tarhan pitamista tontilla, rakennusten luovuttamista, vuokralaisten ottamista asuntoon ainoastaan rahatoimikamarin luvalla y. m.

(28)

94 Ehiar Book.

Lainat myonnettaisiin asuntojen rakentamiseksi vuokrapalstoille n. k. Loikkasen osalla kaupungin omistamaa Papulan tilaa.

Samantapaisia maarayksia sisaltyy myos Oulun kaupungin- valtuuston kevaalla 1907 tekemiin paatoksiin. Niissa on asukki- kielto ehdoton. Erityisen asuntolautakunnan asettamista oli ehdotettu j a puollettu, jonka tulisi Rahatoimikamarin avulla valmis- taa kaikkia valtuuston paattamia »ty5vaensiirtoloita» koskevia asioita^ joita Rahatoimikamari sitten Iopullisesti paattaisi.

Yhta vahan kuin Viipuri j a Oulu on Porvoo saanut hake- maansa valtiolainaa, mutta kuten useinmainitussa senaattori Stenroth'in kirjoituksessa lahemmin kerrotaan, on kaupungin saas- topankista toistaiseksi saatu tarpeellinen luotto sita tyovaensiirto- laa varten, joka on jarjestetty kaupungin asemakaavan ulkopuo- lelle, n. k. 5.0stermalm»in asuntotonteille. Naita tontteja on tois- taiseksi yhteensa 37, niista 25 isompaa, 2,500 m^ suuruista, j a

12 pienempaa, 1,700 m^ suuruista. Tontit ovat ryhmitetyt kort- teleihin, joita erottavat 6 m. levyiset tiet. Vahin vuokramaksu on suuremmilta tonteilta .30, pienemmilta 20 markkaa vuodessa, mutta nousee useasti sen yli, koska tontteja on annettu vuokralle enimman tarjoavalle. Vuokraaika on 50 vuotta. Vuokratulle tontille saa vuokraaja rakentaa ainoastaan yhden yksikerroksisen asuinrakennuksen, sisaltava korkeintaan kuusi huonetta tulisijoi- neen, niihin myoskin kyokki luettuna, seka yhden ulkohuonera- kennuksen tarpeellisine ulkohuoneineen; j a on uikohuonerakennus rakennettava tontin rajaan laskuojan viereen, ei kuitenkaan kol- mea metria likemmaksi naapuritonttia, seka asuinrakennus vastak- kaiselle sivulle, ei kymmenta metria likemmaksi naapuritontteja, seka, mikali mahdollista, saman matkan paahan niista. Jos vuokraaja tekee itsensa syypaaksi kapakoitsemiseen tai epasiveel- liseen elamaan j a se tulee laillisesti selvitetyksi, niin on vuokra- valikirja, jos kaupungin Valtuusto j a Rahatoimikamari sita vaa- tivat, rikottu j a vuokraaja velvollinen heti, korvausta nauttimatta.

(29)

Kunnallinen asuntopoliiiikka Suomessa. 95

pois muuttamaan huoneensa j a ralcennuksensa seka jattamaan maan kaupungin vapaaseen nautintoon.

Merkitsemista ansaitsee viela eras puoli- sita "kannatusta, minka kunnat suovat tyovaenasuntojen varaamista tarkoittaville yrityksille. Siita osuudesta, minka vakijuomien anniskelu- ja va- hittainmyyntiosakeyhtiot ovat velvoUiset voittovaroistaan suoritta- maan kunnalle, on nimittain Helsingissa annettu apurahoja kodin yllapitamiseksi tehdastyolaisnaisia varten, kesasiirtolan jarjesta- miseksi tyolaisnaisille, palvelijataryhdistyksen yllapitamaa palveli- jatarkotia varten j a Turussa miesten yomajalle.

•Verrattain niukat ovat edellisessa annetut tiedot kunnalli- sesta asuntopolitiikasta maassamme j a viela niukemmassa muo- dossa ne on taytynyt esittaa, kuin mihin lahteet olisivat tilai- suutta suoneet. Tassa selonteossa esitetyn j a senaattori Sten- roth'in ennenmainitussa kirjoituksessa tarjona olevan aineiston pohjalla voidaan kuitenkin, muistaen etta enimmat pikkukaupun- kimme eivat viela ole heranneet minkaanlaiseen toimintaan talla alalia, kunnallisen asuntopolitiikan suhteen esityksen johtopaa- toksina merkita seuraavat tosiseikat: •

1. Useissa kaupungeissa on toimeenpantu asunto-olojen tutkimuksia, jotka ovat paljastaneet talla alalia vallitsevat epakohdat. Helsingissa on asuntojen tarkastamista varten terveys- hoitolautakunnan avuksi palkattu arkkitehti. Vakinaista, tehoisaa asuntojentarkastusta ei siis viela ole.

2. Kaupungit laajentavat asemakaavojansa j a Helsingin kaupunki ennen muita lunastaa kaupungin laheisyydessa olevia suuria maa-aloja. Esikaupunkeja j a huvilasiirtoloita muodostuu kaupunkien ymparistoon j a niiden olojen jarjestelya valmistellaan.

(30)

96 Einar Book.

3. Tontin luovutusmuotona yksityisten rakennusyrityksiin aletaan jarjestelmallisesti yha enemman ottaa vuokraa kaytantoon tai ainakin suunnitellaan sellaisia luovutustapoja.

4. Maan ansiottoman arvonnousun verottaminen ei kay- tannoUisesti katsoen viela ole edistynyt teoreettisten kasittelyjen asteelta.

5. Kunnallisia tyovaen vuokra-asuntoja on toistaiseksi vasta Helsingissa, etupaassa kunnallista tyovakea varten. Turussa on paatetty rakentaa naimattomien keuhkotautisten tyolaisten koteja.

— Helsingin kunta rakentaa koetteeksi vuokrapalstoille muutamia malliasuntoja kunnallisten tyomiesten lunastettaviksi.

6. Tontin saantia tyovaenasuntojen rakennusyrityksiin on eraissa kaupungeissa helpotettu huokeilla tontin kauppahinnan maksuehdoilla. Suoranaista rahallista osanottoa osakkeenmerkit- Beinisemnuodossa on harjoitettu Turussa. Samassakaupungjssa, ja Tampereella on kunnan varoista myonnetty lainoja tallaisiin rakennusyrityksiin. Muutamat kunnat ovat sellaiseen tarkoitukseen hakeneet valtiolainoja.

On ehka rohkeata edella lyhyesti merkittyjen tosiseikkojen nojalla ja siihen lyhyeen kokemukseen .nahden, mika toistaiseksi on tarjona kunnallisen asuntopolitiikan alalia meilla, viitata suunnat enemmille toimenpiteille kuntien puolelta. Olen kuitenkin arvellut, etta tama esitys ehka tuntuisi puutteelliselta, ellei sellaisia viittauksia kaytannon varalle annettaisi. Teen niita tassa, noudattaen yllaolevien kohtien ryhmitysta, asianharrastajien edelleen pohdittaviksi:

1. Asunto-olojen tutkimukset olisivat, terpeellisten vertailu- jen helpottamiseksi, toimitettavat ajottaisin useissa kaupungeissa samana vuonna. Asuntojen tarkastus on tehtava tehoisaksi j a suuremmissa kaupungeissa saannolliseksi.

2. Kaupunkien on varattava kylliksi paljon omaa alaa laa- jentuakseen j a puistosiirtolain jarjestamista varten. Missa esikau-

(31)

Erditd uusia tilastotieioja Suomen siirtolaisuudesta. 97

punkeja ei voida kaupunkiin yhdistaa, on niiden hallinto jarjes- tettava niiden erikoisten olojen vaatimalla tavalla.

3. Tonttien luovutusmuotona on tontinvuokraa .yha kehi- tettava.

4. Maan ansiottoman arvonnousun verottaminen on yleisesta ohjelmasta siirrettava paivajarjestykseen.

5. Kunnallisten vuokra-asuntojen rakentamista on toistaiseksi pidettava varatoimenpiteena terveydellisten olosuhteiden sita vaa- tiessa, tai harjoittakoon kaupunki sita tyonantajana oman vaki- naisen tyovaestonsa hyvaksi mallitoimena.

6. Kuntien tulee huolehtia, etta niiden omista tai muiden raha- laitosten varoista on saatavissa edullista rakennusluottoa tyovaen- asuntoja varten, jolloin kunnan on seka- hallinnoUisilla maarayk- silla etta tontinkauppa- taikka vuokrakirjain-ehdoilla ohjattava rakennustoimintaa yleishyodylliseen suuntaan, j a tulee kunnan i kohdassa mainitulla tarkastuksella valvoa nain syntyneiden tyovaenasuntojen tarkoituksenmukaisuutta j a sellaisina pysymista.

E R A I T A U U S I A T I L A S T O T I E T O J A S U O M E N S I I R T O L A I S U U D E S T A .

Suomen siirtolaisuustilasto perustuu, mita maasta lahtevaan siirtolaisuusliikkeeseen tulee, passiluetteloihin j a saadaan sen kautta tietoja kaikista »maasta muuttaneista j a tyota hakevista» henki- loista, joille on annettu passi matkaa varten Euroopan ulkopuo- lisiin maihin. Tama tilasto ei siis ilmoita todella lahteneiden siirtolaisten lukua, mutta tosioloissa ei tavallisesti suurta eroa liene passinsaajain j a todella lahteneiden siirtolaisten luvuilla. Passi- luetteloihin perustuvan siirtolaisuustilaston voidaankin nain ollen katsoa antavan varsin luotettavan kuvan maasta :lahtevasta siir- tolaisliikkeesta. Tata ei sensijaan voida sanoa maan virallisesta tilastosta, mikali se koskee kotimaahan palanneita siirtolaisia.

(32)

98 EriiUa. uusia tilastoiietoja Suomen siirtolaisuudesta.

Tama tilasto, jonka lukuja julaistaan Tilastollisessa vuosikir- jassa, perustuu luetteloihin, jotka henkikirjoituksissa laaditaan hen- kiloista, jotka tiettavasti viimekuluneena vuonna ovat palanneet maahan, oltuaan tyonansioilla Euroopan ulkopuolella sijaitsevassa maassa. Tilasto palanneista siirtolaisista onkin yleensa katsottu varsin' epaluotettavaksi.

Varsin tervetuUeita lisia yllamainitun siirtolaistilastomme taydennykseksi ovatkin nain ollen ne tilastotiedot,-joita siirtolais- liiketta valittaneet hoyrylaivaosakeyhtiomme ovat koonneet yhtioiden laivoilla kuljetettujen siirtolaisten luvusta. Tilastollinen Paa- toimisto on erityisesta pyynnosta saanut nailta hoyrylaivaosake- yhtioilta tietoja aina vuodesta 1892 alkaen yhtioiden laivoilla matkustaneista lahteneista j a palanneista siirtolaisista j a on taten kaynyt mahdoUiseksi saada kontrolh virallisen .tilastomme siirto- laisnumeroille varsin pitkalta ajalta. Hoyrylaivaosakeyhtioiden siirtolaisuustilasto perustuu melkein yksinomaan Suomen hoyry- laivaosakeyhtion antamiin tiedonantoihin. Ainoastaan muuta- malta vuodelta ovat toiset hoyrylaivayhtiot ilmoittaneet valitta- neensa siirtolaisuusliiketta. Mahdollista on kuitenkin, etta tilas- tossa tasta S}^sta on eraita aukkoja.

Asetamme seuraavalla sivulla olevaan taulukkoon virallisen tilastomme ilmoittaman passinsaajain luvun rinnalle lahteneiden siirtolaisten lukumaaran hoyrylaiva yhtioiden ilmotusten mukaan kultakin vuodelta, alkaen vuodesta 1892 seka palanneiden siirto- laisten lukumaaran Tilastollisen vuosikirjan j a hoyrylaivayhtioi- den ilmoitusten' mukaan samalta ajalta.

Vertaamalla keskenaan taulukon molemmissa ensimmai- sissa sarekkeissa olevia lukusarjoja lahteneiden siirtolaisten koko maarasta, huomaa etta kumpaisetkin lahteet odottamattoman hyvin tukevat toisiaan. Ainoastaan vuosina 1892 j a 1893 on eroavaisuus niiden valilla suuri. Pienempia eroavaisuuksia kylla eri vuosina voi havaita, mutta ne saavat ainakin paaasiassa selvityksensa siita, etta ensimainen sareke ilmottaa passinsaajain luvun passinottoajan mukaan, kun taas toinen ilmoittaa siirtolaisten lukumaaran todellisen lahtoajan mukaan. Yhdistamalla siirtolaiset viisivuotisjaksottain sensijaan namakin vahaiset eroa- vaisuudet poistuvat. Hoyrylaivaosakeyhtioiden ilmoittamat luvut