Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet Esitutkintaa ei toimiteta -päätöksenteossa
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro Gradu -tutkielma 15.3.2018
Tekijä: Harri Hauhia 280413 Ohjaaja: Matti Tolvanen
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Harri Hauhia
Työn nimi
Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet Esitutkintaa ei toimiteta -päätöksenteossa
Pääaine
Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus
Työn laji
Pro Gradu -tutkielma
Aika
15.3.2018
Sivuja
VIII+64
Tiivistelmä
Poliisin suorittamaa esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja, jolla tyypillisesti tarkoitetaan pidättämiseen oikeutettua päällystöön kuuluvaa virkamiestä, komisariota tai rikoskomisariota. Tutkinnanjohtajana voi toimia myös ylikonstaapeli tai rikosylikonstaapeli asian laatuun liittyvästä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä. Alipäällystöön kuuluvat ylikonstaapeli tai rikosylikonstaapeli toimivat niin sano- tuilla rajoitetuilla tutkinnanjohtajan valtuuksilla. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitä rajoitetuilla tutkinnanjohtajan valtuuksilla tarkoitetaan sekä kuinka käsitteet "asian laatu" ja "muu vastaava perus- teltu syy" käytännön päätöksenteossa määrittyvät.
Alipäällystön tutkinnanjohtajan valtuuksia rajoittaa tehokkaimmin pidättämisoikeuden puuttuminen.
Toinen valtuuksia merkittävästi määrittävä tekijä on oikeus päättää esitutkinnan toimittamisesta tai toimittamatta jättämisestä. Tutkimus rajattiin koskemaan asioita, joista oli kirjattu ilmoitus esitutkin- talain 3:3.2 § mukaisesta esiselvityksestä. Esiselvityksiksi kirjataan tyypillisesti asiat, joissa ei suoraan voida tehdä päätöstä aloittaa esitutkinta. Varsinaiseksi tutkimusaineistoksi valittiin ne tapaukset, joi- hin alipäällystötutkinnanjohtaja oli tehnyt päätöksen, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta.
Tutkimus osoitti, että käsite "asian laatu" oli suhteellisen helposti määriteltävissä ja liitettävissä tiet- tyihin tapahtuman kuvauksiin. Ongelmalliseksi osoittautui käsitteen "muu vastaava perusteltu syy"
määrittäminen. Tutkinnanjohtajan erityistä harkintaa vaativien päätösten jakautuminen alipäällystön ja päällystön kesken ei muodostunut ongelmaksi. Tutkimus osoitti myös, että valta johtaa tutkintaa sekoitetaan herkästi muuhun työnjohdolliseen valtaan, eikä rajoitettuja tutkinnanjohtajan valtuuksia voida lopulta tyhjentävästi määritellä.
Avainsanat
Esitutkinta, tutkinnanjohtaja, päätösvalta, vallanjako
SISÄLLYS
LÄHTEET ... IV LYHENNELUETTELO ... VIII
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUKSEN KUVAUS ... 3
2.1 Tutkimuskysymykset ... 3
2.2 Aiheen rajaus ... 4
2.3 Tutkimusmetodi ja aineistonkeruumenetelmät ... 5
3 ESITUTKINNASTA JA TUTKINNANJOHTAJUUDESTA ... 8
3.1 Esitutkinnan toimittaminen ... 9
3.2 Tutkinnanjohtaja ... 10
3.3 Tutkinnanjohtajan tehtävistä ... 12
3.4 Alipäällystö tutkinnanjohtajana ... 16
3.5 Tutkinnanjohtajajärjestelyt Itä-Suomen poliisilaitoksessa ... 20
3.6 Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän yhteistyö ... 23
4 TUTKINNANJOHTAJAN PÄÄTÖSVALTA... 26
4.1 Valta käsitteenä ... 27
4.2 Päätösvalta... 29
4.3 Vallan jakaminen ... 31
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 32
5.1 Päätökset ... 33
5.2 Haastattelut ... 41
5.3 Aineiston analyysi ... 48
6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 50
6.1 Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet ... 50
6.2 Asiassa ei ole syytä epäillä rikosta -päätöksenteko ... 53
6.3 Asian laatuun liittyvä tai muu vastaava perusteltu syy ... 56
6.4 Tutkimuksen luotettavuus ja mahdolliset jatkotutkimukset ... 60 LIITTEET
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Alasuutari, Pertti: Laadullinen tutkimus. Tampere 1994.
Eskola, Jari – Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere 2004.
Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Marko:
– Esitutkinta ja pakkokeinot. 2. uudistettu painos. Helsinki 2012. (Helminen ym.
2012)
– Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Helsinki 2014. (Helminen ym.
2014)
Hirsjärvi, Sirkka – Hurme, Helena:
– Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki 2001.
– Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki 2008.
Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. Helsinki 2000.
Huotari, Vesa – Puttonen, Eeva: Sisäinen toimintaympäristö poliisissa. Tampere 2012.
Jonkka, Jaakko: Syytekynnys – tutkimus syytteen nostamiseen vaadittavan näytön arvioin- nista. Vammala 1991.
Jääskeläinen, Petri: Syyttäjä tuomarina: rikos- ja prosessioikeudellinen tutkimus seuraa- musluonteisen syyttämättä jättämisen ja rangaistusmääräysmenettelyn ehdoista Suo- messa ja Ruotsissa. Helsinki 1997.
Kiehelä, Hannu – Raivola, Petri: Rikokset–tilastot ja tutkimus: Johdatus kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja rikosanalyysiin. Helsinki 1996.
Koljonen, Eero: Poliisin ja syyttäjän yhteistyön kehittäminen esitutkinnan johtamisen ja laadun näkökulmasta. akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto johtamistietei- den laitos. Tampere 2010. Saatavana osoitteesta: [https://tampub.uta.fi/bitstream/
handle/10024/66666/978-951-44-8237-3.pdf?sequence=1] (13.2.2018)
Kuusela, Sari: Valta ja vuorovaikutus johtamisessa. Väitöskirja, Tampereen yliopisto, So- siaalitutkimuksen laitos. Tampere 2010.
Laukkanen, Tuomo: Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukainen esiselvitys. Oike- usnotaarin tutkielma, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos. Joensuu 2015.
Launiala, Mika: Esitutkinnan tarkoitusperistä ja esitutkintaperiaatteista. Edilex 15.1.2018.
Saatavana osoitteesta: [www.edilex.fi/artikkelit/16178] (15.1.2018)
Lavikkala, Marko: Esitutkinnan aloittaminen ja tutkintakynnys – Tutkimus esitutkinnan aloittamisen problematiikasta. Helsingin yliopisto 2005.
Lehtelä, Jennimari: Syyttäjän asema esitutkinnassa. Pro Gradu- tutkielma. Helsingin yli- opisto, oikeustieteellinen tiedekunta, rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleis- tieteiden laitos. Helsinki 2009.
Leppilahti, Antti: Tutkinnan johtaminen, laatu ja syyttäjäyhteistyö. Poliisihallituksen kyse- lytutkimus tutkinnanjohtajille ja syyttäjille. Helsinki 2015.
Lintu, Seija: Esitutkintaprosessit Euroopan unionin jäsenmaissa. Helsinki 2005.
Lovio Raimo – Kivisaari, Sirkku: Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta – Kat- saus kansainväliseen kirjallisuuteen. VTT:n tiedotteita 2540. Helsinki 2010.
Metsämuuronen, Jari (toim.): Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Jyväskylä 2006.
Pfeffer, Jeffrey: Understanding power in organizations, California management review 1992, s. 29–50.
Ratamäki, Outi – Vartiainen, Niko: Johdatus empiiriseen oikeustutkimukseen. Joensuu 2017. Saatavana osoitteesta: [https://moodle.uef.fi/pluginfile.php/1850697/mod_
resource/content/0/johd_emp_oikeustut_opintomoniste_2017valmis.pdf]
(30.10.2017)
Saaranen-Kauppinen, Anita – Puusniekka, Anna:
– KvaliMOTV, teemahaastattelu. Menetelmäopetuksen tietovaranto, verkkojulkaisu.
Tampere2006. Saatavana osoitteesta: [http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/
L6_3_2.html] (22.1.2018).
– KvaliMOTV, kyllääntyminen. Menetelmäopetuksen tietovaranto, verkkojulkaisu.
Tampere2006. Saatavana osoitteesta: http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/
L6_2_2.html] (22.1.2018.)
Solatie, Jim: Focusryhmät, kvalitatiiviset ryhmäkeskustelut strategisen markkinointitutki- muksen apuna. Helsinki 2001.
Tielinen, Saku: Asianosaisen oikeusturva esitutkintapäätöksissä. Pro gradu tutkielma, Itä- Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos. Joensuu 2015.
Tolvanen, Matti: Esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön keskeiset muutokset – mikä muuttui? Defensor legis 3/2014, s. 303–312.
Tolvanen Matti: Esitutkinnan uusi työnjako: Poliisi johtaa, syyttäjä ohjaa. Oikeus 1/2004, s. 55–72.
Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima: Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet. Talen- tum 2011.
Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli:
– Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä 2002.
– Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 6.uudistettu laitos. Helsinki 2009.
Turpeinen, Tuija – Fredman, Markku: Eriävä mielipide esitutkinta- ja pakkokeinotoimi- kunnan mietintöön (KM 2009:2) esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain koko- naisuudistuksesta 17.4.2009. [http://fredman-mansson.fi/eriava.pdf] (15.1.2018) Valtakunnansyyttäjänvirasto: Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö. Valta-
kunnansyyttäjän yleiset ohjeet VKS 2007:4.
Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi:
– Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I. Jyväskylä 2003.
– Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus II. Porvoo 2004.
VIRALLISLÄHTEET
HE 14/1985 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 79/1989 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeudellisista toimenpiteistä luo- pumista koskevien säännösten uudistamiseksi.
HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi.
LaVM 9/1986 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksen (HE 14/1985 vp) johdos- ta esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa koskevaksi lainsäädännöksi.
LaVM 17/1989 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksen (HE 79/18989 vp) joh- dosta rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopumista koskevien säännösten uudis- tamiseksi.
KM (2003) 3, lopull: Valtioneuvoston 20.6.2001 asettaman tuomioistuinlaitoksen kehittä- miskomitean mietintö tuomioistuinlaitoksen kehittämislinjoista.
INTERNETLÄHTEET
Eduskunnan oikeusasiamies: Vanhempi oikeusasiamiehen sihteeri Juha Haapamäen lau- sunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalle esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilaeista 8.12.2010(4073/10). [http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip?${APPL}=
ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.21/1444216881_20824&$
{TRIPPIFE}=PDF.pdf] (15.1.2018)
Eduskunnan oikeusasiamies:
– Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2012.
[https://www.oikeusasiamies.fi/documents/20184/42383/2012-fi] (15.1.2018) – Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2013.
[https://www.oikeusasiamies.fi/documents/20184/42383/2013-fi] (15.1.2018) OIKEUSTAPAUKSET
Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätökset
AOK 5.5.2004 nro. 625/1/01: Apulaisoikeuskanslerin 5.5.2004 antama päätös tutkinnan- johtajan toimenpiteistä esitutkinnan käynnistämiseen liittyvässä asiassa.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisut
AOA 20.10.2009 nro. 2975/4/08: Apulaisoikeusasiamiehen 20.10.2009 antama kantelurat- kaisu esitutkinnan rajoittamispäätökseen liittyvässä asiassa.
Valtakunnansyyttäjän päätökset
VKS 5.7.2004 nro. 518/21/02: Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös 5.7.2004 esitutkinnan toimittamisesta päättämiseen liittyvässä asiassa.
MUUT LÄHTEET
Poliisipalvelut linjan työjärjestys POL–2017–12531. Itä-Suomen poliisilaitos 13.10.2017.
[https://sinetti.poliisi.fi/o/itsu/ohjeet/ohjekirjasto/ItSuomen%20ohjekirjasto/Ohjesään tö%0ja%20työjärjestykset/Poliisipalvelut%20linjan%20työjärjestys%20POL-2017- 12531.pdf] (17.1.2018)
LYHENNELUETTELO
AOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies
AOK apulaisoikeuskansleri
EIOS yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18–19/1990)
EKY esikäsittely-yksikkö
EOA Eduskunnan oikeusasiamies
ETL esitutkintalaki 805/2011
HE hallituksen esitys
HL hallintolaki 434/2003
HO hovioikeus
KM komitean mietintö
LaVM lakivaliokunnan mietintö
PATJA poliisiasiain tietojärjestelmä
PKL pakkokeinolaki 806/2011
PL Suomen perustuslaki 731/1999
POHA poliisihallitus
PORA poliisin rakenneuudistus
RIKITRIP rikosilmoitustietokannan kyselysovellus
RVL rajavartiolaki 578/2005
RYK rikosylikonstaapeli
SM/PO sisäasiainministeriön poliisiosasto
VKS valtakunnansyyttäjä
1 JOHDANTO
Esitutkinnan toimittaminen ja johtaminen kuuluvat Suomessa pääsääntöisesti poliisin teh- täviin.1 Poliisissa tutkinnanjohtajuus on yleensä komisariotasoisilla päällystöviran haltijoil- la, tutkinnanjohtajilla.2 Tutkinnanjohtajuutta on tutkittu ja siitä on kirjoitettu viimeaikoina paljon, etenkin ajankohtaiseen keskusteluun nousseen syyttäjä tutkinnanjohtajana keskuste- lun myötä. Näkökulma on silloin ollut poliisi – syyttäjä vastakkainasettelussa. Vähemmäl- le huomiolle kirjallisuudessa ja tutkimuksessa ovat jääneet niin sanotuilla rajoitetuilla tut- kinnanjohtajan valtuuksilla toimivat ylikonstaapelitasoiset poliisit ja heidän roolinsa tut- kinnan johtamisessa.
Esitutkintalain (ETL, 805/2011) mukaan tutkinnanjohtaja vastaa esitutkinnan toimittami- sesta kokonaisuudessaan. Tutkinnan johtaminen käytännössä tarkoittaa tutkinnan aloitta- misesta tai aloittamatta jättämisestä päättämistä, tutkintatoimien suunnittelua ja linjausta, tutkinnassa tarvittavien pakkokeinojen käyttöä ja operatiivisten tutkintatoimien valvontaa sekä valmiin esitutkinnan saattamista syyteharkintaan tai tutkinnan päättämistä muuten.
Huomioiden tehtävien vastuullisuuden, tutkinnanjohto on pääsääntöisesti ammattipäällys- töllä, komisarioilla tai rikoskomisarioilla. Myös pakkokeinojen käyttö edellyttää tutkinnan- johtajan olevan pidättämiseen oikeutettu viranomainen, komisario tai rikoskomisario.
Esitutkintalaki ja poliisilaitosten työjärjestykset mahdollistavat myös muun kuin päällys- töön kuuluvan poliisin toimimisen tutkinnanjohtajana. Tyypillisimmillään tutkinnanjohta- jan rinnalla toimii rikosylikonstaapeli rajoitetuin tutkinnanjohtajaoikeuksin. Oleellisin ero päällystö- ja alipäällystötutkinnanjohtajien toimenkuvassa on oikeudessa käyttää pakko- keinoja. Alipäällystöllä oikeutta ei ole. Tutkinnat, joissa on tarve pakkokeinolle, jäävät päällystön vastuulle. Poliisissa on tutkittavana kuitenkin suuri määrä asioita, joissa tarvetta pakkokeinoille ei ole. Niillä tarkoitetaan käytännössä yksinkertaisia ja selviä rutiiniluontei- sia asioita. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi rangaistusmääräysmenettelyllä tai muuten nopeasti hoidettavat asiat.
1 Koljonen 2010, s. 87: "Poliisin roolina on yksiselitteisesti esitutkintaviranomaisena toimiminen. Rikospro- sessin roolit ovat normaalitapauksissa selkeitä, eli esitutkintaviranomaiset suorittavat esitutkinnan, syyttäjät syyteharkinnan ja syyttämisen tuomioistuimessa, tuomioistuimet käyttävät tuomitsemisvaltaa ja täytäntöön- panoviranomaiset huolehtivat omasta roolistaan." Rikosprosessista ks. Helminen ym. 2012, s. 17: rikospro- sessin vaiheet ovat 1. esitutkinta, 2. syyteharkinta, 3. oikeudenkäynti tuomioistuimessa ja 4. rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpano.
2 Koljonen (2010, s. 88) lainaa Niemi-Kieseläistä (Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Johdatus esitutkinta- ja pak- kokeinolakeihin 2000, s. 16–41) todetessaan, että "syyttäjän rooli esitutkinnassa on poliisia täydentävä eikä syyttäjälle ole annettu yleistä toimivaltaa esitutkinnan johtamiseen".
Hallinnon lainalaisuusperiaatteen3 mukaan kaiken viranomaistoiminnan tulee perustua la- kiin ja viranomainen saa käyttää toimivaltaansa vain laissa määrättyihin tehtäviin. Rajoite- tun tutkinnanjohtajuuden osalta valtuuksista on mainittu vain hyvin suppeasti esitutkinta- laissa. Tutkinnanjohtajan vallan ja vastuun jakautumista alipäällystön ja päällystön kesken ei oikeuskirjallisuudessa ole juurikaan käsitelty. Tyypillisesti on tyydytty viittaamaan esi- tutkintalaissa mainittuun asian laatuun sitä laajemmin kuitenkaan avaamatta. Vuoden 1985 Hallituksen esityksessä Eduskunnalle esitutkintaa ja pakkokeino- ja rikosasioissa koske- vaksi lainsäädännöksi on todettu, että "erityisistä syistä tutkinnanjohtajana voisi toimia poliisissa rikosylikonstaapeli ja ylikonstaapeli, jotka ovat poliisialipäällystöön kuuluvia poliisimiehiä. Tutkinnanjohtajan ja tutkijan määräytyminen yksittäisessä rikosasiassa jäisi poliisilainsäädännön ja sen perusteella hallinnollisessa järjestyksessä annettujen määräys- ten varaan".4
Poliisin vuonna 2008 alkaneiden rakenneuudistusten5 myötä tarve päällystön määrän vä- hentämiseen on aiheuttanut sen, että yhä suurempi määrä asioita kasautuu yhä pienemmälle määrälle tutkinnanjohtajia. Esitutkintalaki kuitenkin asettaa tutkinnanjohtajille lukuisia velvoitteita, jotka on hoidettava virkavastuulla. Esitutkintaa sitovat esitutkintaperiaatteet kuten yhdenmukaisuus ja joutuisuus sekä hyvän hallinnon periaatteet kuten yhdenvertai- suus- ja suhteellisuusperiaatteet.6 Yhtälö on pakottanut poliisin etsimään ratkaisuja tutkin- nanjohtajien työkuorman helpottamiseen sekä sen varmistamiseen, että tutkinta hoituu koh- tuullisessa ajassa. Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet vaikuttaisivat olevan lainsäätäjän ratkaisu asiaan.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mitä lainsäätäjä on tarkoittanut rajoitetuilla tutkinnan- johtajan valtuuksilla. Tutkimuksella haettiin vastausta siihen onko alipäällystö tarkoitettu tutkinnanjohtajaresurssiksi ja tekevätkö he päätöksiä asioista joihin heillä on oikeus. Val- tuuksia haluttiin määritellä ennen kaikkea esitutkinnan toimittamatta jättämiseen liittyvän päätösvallan näkökulmasta.
3 Perustuslain (PL, 731/1999) 2 §:ään perustuva vaatimus, jonka mukaan julkisen vallan käytön on perustut- tava lakiin.
4 HE 14/1985 vp. s. 13 ja s. 14. Poliisihallitus ei ole suoraan ohjeistanut rajoitetuilla tutkinnanjohtajanval- tuuksilla toimimista. Itä-suomen poliisilaitoksessa asia on kirjattu poliisilaitoksen työjärjestykseen rikostor- junnan ryhmänjohtajan toimenkuvaan. Ryhmänjohtajan toimenkuvaan on kirjattu: "Toimii erikseen määrät- täessä tutkinnanjohtajana esitutkintalaissa määritellyin valtuuksin" ja varajohtajan: "Toimii erikseen määrät- täessä esitutkintalaissa säädetyillä rajoitetuilla tutkinnanjohtajaoikeuksilla".
5 Poliisin hallintorakenneuudistukset PORA I–III vuosina 2008–2014.
6 Esitutkintalaki (ETL, 805/2011) 4 luku esitutkintaperiaatteet sekä Hallintolaki (HL, 434/2003) 2 luku, hy- vän hallinnon perusteet.
2 TUTKIMUKSEN KUVAUS
2.1 Tutkimuskysymykset
Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet on määritelty voimassa olevassa lainsäädännössä ja poliisin sisäisessä ohjeistuksessa avoimin tulkinnanvaraisin käsittein. Määrittelyssä käyte- tyt termit eivät sellaisenaan kerro kuka ja mitä tehtäviä valtuuksilla saadaan konkreettisesti hoitaa. Tutkimuksella haluttiin löytää vastaus kysymyksiin: "Mitä tarkoitusta varten ra- joitetut tutkinnanjohtajan valtuudet on säädetty" sekä " Mitä rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet sallivat tehdä tutkinnan aloittamatta jättämisestä päätettäessä?" Tutkimusky- symyksiin vastaamisessa olennaiseksi muodostui, mitä lainsäätäjä tarkoittaa käsitteillä
"asian laatu" ja "muu vastaava perusteltu syy ". Käsitteiden määrittelyn tarkoitus oli selvit- tää, minkä tyyppisten asioiden ratkaisemiseen lainsäätäjä on valtuudet tarkoittanut. Haas- tatteluiden ja päätösaineiston sisällönanalyysillä pyrittiin selvittämään, kuinka päätöksiä Itä-Suomen poliisilaitoksessa käytännössä tehdään. Haastattelututkimusta varten teema rajattiin tutkinnanjohtajien empiiristen kokemusten selvittämiseen eikä heiltä kysytty lain- opillisia näkemyksiä asiaan. Haastatteluiden yläteemaksi muodostui sen määrittäminen, mikä merkitys rajoitetuilla tutkinnanjohtajan valtuuksilla käytännössä on esitutkinnan aloittamatta jättämisestä päätettäessä?
Teemahaastatteluja varten tutkimuskysymys jaettiin kolmeen teemaan: 1. Tutkinnanjohta- jan valta ja valtuudet 2. Alipäällystötutkinnanjohtajien päätöksenteko sekä 3. Päätösten sisältö ja määrä. Tutkimuskysymykset jaettiin valittujen teemojen mukaisesti kvalitatiivi- siin ja kvantitatiivisiin. Laadullisilla kysymyksillä määrittelin tutkinnanjohtajien käsityksiä ja näkemyksiä tekemistään päätöksistä sekä heidän käsityksiään valtuuksista joilla toimi- vat. Kysymyksillä ei haettu lukumäärävastauksia vaan subjektiivisia kokemuksia. Kysy- mykset olivat tarkoituksella avoimia ja yleisluontoisia, koska tämän typpisessä tutkimuk- sessa on aina vaara, että tutkija antaa haastateltavalle vastausvaihtoehtoja ja ohjaa tutki- musta sitä kautta haluamaansa suuntaan. Määrällisillä kysymyksillä haettiin vastausta ky- symykseen, missä laajuudessa ja minkä tyyppisissä asioissa alipäällystö tekee eniten pää- töksiä. Määrällisillä kysymyksillä oli tarkoitus pyrkiä tekemään jonkun asteisia yleistyksiä päätettyjen asioiden laadusta. Tutkimus ei kuitenkaan ollut miltään osin määrällinen, vaan lukumääriä käytettiin havainnollistamaan eri tapausten yleisyyttä koko päätösmassassa.
2.2 Aiheen rajaus
Tutkimuksen tarkoitus oli vastata kysymykseen tehdäänkö rajoitetuilla valtuuksilla niitä päätöksiä joihin lainsäädäntö antaa valtuudet sekä määritellä, mitä rajoitetuilla tutkinnan- johtajan valtuuksilla tarkoitetaan. Tutkinnanjohtajan valtuuksiin lukeutuu esitutkinnan joh- tamisen lisäksi lukusia muita muun muassa henkilöstöhallinnollisia valtuuksia. Kysymyk- siin mahdollisimman syvällisen vastauksen saamiseksi aineistohankinta päätösaineiston osalta rajattiin esitutkintalain 3:3.2 §:n mukaan tehtyihin esiselvityksiin ja niiden päätök- siin.7 Aineistonkeruu muilta osin rajattiin koskemaan rajoitettujen tutkinnanjohtajavaltuuk- sien vaikutusta esitutkintapäätöksiin, ennen kaikkea päätöksiin olla aloittamatta esitutkin- taa.
Rajaaminen oli tärkeää, koska vaara ryhtyä tutkimaan syytä epäillä kynnyksen ylittymistä oli suuri. Syytä epäillä rikosta ja asiassa ei ole syytä epäillä rikosta ovat saman asian kään- töpuolia. Mielestäni niitä ei voida kuitenkaan pitää kategorisesti toistensa negaatioina.
Kumpiakin päätöksiä tehdessä tulee harkinnassa säilyttää oma näkökulma ja muodostaa perustelut sen mukaisesti. Merkityksellistä on myös se että poliisin järjestelmät tuntevat päätökset ei rikosta ja ei syytä epäillä rikosta. Tutkimus rajattiin esiselvityksissä useimmi- ten käytettyyn päätöstyyppiin: Asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, esitutkintaa ei toimiteta.
Päätösaineiston keruuseen merkittävästi vaikutti se, että poliisi on pyrkinyt ohjeistamaan tietojärjestelmiin kirjattavan tiedon muotoseikkoja tietojen yhdenmukaisuuden ja tilastoi- tavuuden vuoksi. Tietyssä määrin järjestelmä myös ohjaa ja pakottaa käyttämään tiettyjä vaihtoehtoja. Ominaisuutta voidaan käyttää hyväksi etenkin tietyn tyyppisiä päätöksiä ha- ettaessa. Kerätty aineisto myös tehokkaasti rajasi siitä tehtyä tyypittelyä ja analyysiä tutki- muskysymysten suuntaan. Tutkimusongelma oli tarkoituksenmukaista rajata mahdolli- simman tarkasti rajoitettuihin tutkinnanjohtajan valtuuksiin. Rajauksen toteuttamiseksi koko tutkimuksen viitekehyksenä käytetystä esitutkintalain määritelmästä johdettiin lain- opillisen tutkimuksen yläteemaksi kysymys, mitä tarkoitusta varten rajoitetut tutkinnanjoh- tajan valtuudet on säädetty?
7 Jatkossa esitutkintalailla (ETL) tarkoitetaan esitutkintalakia 805/2011 ellei muuta ole mainittu. ETL 3:3.2 §:
Ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä 1 momentissa tarkoitet- tuun rikosepäilyyn liittyvät seikat erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan ja että asian sitä edellyttäessä voidaan tehdä 9 §:n 1 momentissa tai 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu ratkaisu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä.
2.3 Tutkimusmetodi ja aineistonkeruumenetelmät
Metodologisesti tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä käytet- tiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi soveltuu laadullisen tutkimuksen perusanalyysimenetelmänä kaiken kirjoitun ja kuullun aineiston analysointiin.8 Tutkimus- metodin tulisi olla se, jolla tutkimusongelmaan todennäköisesti saadaan paras mahdollinen vastaus. Käytettävän teorian ja sen, mitä halutaan tutkia, tulisi myös vaikuttaa menetelmän valintaan. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi valikoituivat tutkimusmenetelmiksi, koska ne täyttivät edellytykset parhaiten.9 Aineistonhankintamenetelmiä olivat laadulliselle tutkimukselle tyypilliset teemahaastattelut sekä valmiiden dokumenttien keruu.10
Tutkimuksessa käytettiin vain primääriaineistoa eli poliisin tietojärjestelmästä suoraan ky- selyliittymästä saatuja vastauksia sekä itse toteutettuja haastatteluja. Kvalitatiivisessa tut- kimuksessa, jossa pyritään selvittämään ilmiön tarkoitus tai saamaan käsitys koko ilmiöstä, analyysi tapahtuu tyypillisesti useita dokumentteja vertailemalla.11 Aineiston osalta oli oltava huolellinen, että aineisto koostui tutkimuksen kannalta vain relevanteista dokumen- teista, eikä sellaisilta jotka vaikuttavat samankaltaisille sitä kuitenkaan olematta. Ei rikosta ja ei syytä epäillä rikosta -päätökset voi helposti sekoittaa keskenään ja on olemassa vaara, että niitä myös käytetään väärissä yhteyksissä. Ei rikosta -päätös ei jätä päätöksentekijälle tulkinnanvaraa, vaan tapaus ei saa täyttää minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Ei syytä epäillä rikosta -päätös jättää päätöksentekijälle tulkinnanvaraa ja koska se on tutkinnanjoh- tajan harkintavaltansa rajoissa tekemä, siitä voi kannella ylimmälle laillisuusvalvojalle.
Ei rikosta -päätös voi olla vain oikea tai väärä. Tutkimuksessa, jossa haetaan merkityksiä käsitteille, jyrkkä oikea tai väärä jako ei ole tarkoituksenmukainen. Päätösten tarkan ra- jaamisen voisi ajatella samalla muodostavan hypoteesin, jota tutkimuksella pyritään todis- tamaan oikeaksi. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija ei saa sekoittaa omia uskomuksiaan, asenteitaan ja arvostuksiaan tutkimuskohteeseen, mutta hänen on hyvä tunnistaa ennakko- oletuksensa.12 Tässä tutkimuksessa hypoteesi olisi voinut olla, että alipäällystötutkinnan- johtajien tekemät päätökset eivät ole sellaisiin asioihin liittyviä joihin rajoitut valtuudet
8 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 97–99.
9 Hirsjärvi – Hurme 2008, s. 13–19.
10 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 73. Tässä tutkimuksessa dokumentteina toimivat alipäällystötutkinnanjohtajien tekemät päätökset olla aloittamatta esitutkintaa. Päätöksistä voidaan kerätä myös määrällistä aineistoa jota voidaan käyttää rinnakkain ja yhdistettynä laadulliseen tutkimuskysymykseen vastausta haettaessa.
11 Soininen 1995, s. 34–40.
12 Eskola – Suoranta 1998, s. 13–20.
antavat oikeudet. Tutkimuksen tarkoitus ei ollut esittää hypoteeseja tai vastahypoteeseja, vaan tutkia objektiivisesti minkälaisista asioista päätöksiä tehdään.
Dokumenttien keräämistä voitaisiin ajatella myös määrällisen aineiston hankintana. Mää- rällistä aineistoa tutkittaessa puhutaan tyypillisesti kvantitatiivisesta tutkimuksesta. Tutki- muksessa, jossa määrällistä aineistoa ei kuitenkaan pyritä saattamaan numeeriseen muo- toon, on kyseessä enemmän kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Kvantitatiivisessa tutkimukses- sa puhuttaisiin otannasta käsiteltäessä tiettyä joukkoa näytteitä jostain kokonaisuudesta.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa otannan sijaan puhutaan harkinnanvaraisesta näytteestä.
Harkinnanvaraisena näytteenä voidaan pitää muutamaa tarkasti valittua haastateltavaa tai tiettyä tarkasti rajattua muuta selvitystä. Harkinnanvaraisia näytteitä valittaessa tulee huo- lehtia, että niistä kyetään saamaan merkittävästi tietoa tutkimukseen tarkasti rajatusta ilmi- östä.13 Tutkimuksen kannalta oli tärkeä huomata, että vaikka haastatteluissa kartoitettiin myös määriä, ei tutkimus ollut miltään osin tilastollinen.
Puolistrukturoitu eli teemahaastattelu, sopii hyvin käytettäväksi tilanteissa, joissa kohteena ovat intiimit tai arat aiheet, tai joissa halutaan selvittää ihanteita, arvostuksia ja perustelui- ta.14 Kun halutaan saada selville, mitä työntekijät ajattelevat, haastattelu on oikea metodi.15 Teemahaastattelu edellyttää huolellista aihepiiriin perehtymistä ja haastateltavien tilanteen tuntemista, jotta haastattelu voidaan kohdentaa juuri tiettyihin teemoihin. Teemahaastattelu etenee etukäteen päätettyjen teemojen puitteissa. Teemahaastattelussa keskustelua ei ole sidottu tarkasti määriteltyihin kysymyksiin. Yksityiskohtaisia kysymyksiä käytetään lähin- nä tarkentamaan teemoista esiin nousseita asioita.
Teemahaastattelussa korostuvat haastateltavien käsitykset, tutkimuksessa alipäällystötut- kinnanjohtajien näkemykset.16 Kysymykset voisivat muodostua esimerkiksi seuraavasti:
Päätösaineiston perusteella te teette päätöksiä merkittävästi vähemmän kuin päällystötut- kinnanjohtajat. Kuinka itse koet asian? Keskustelua viedään eteenpäin apukysymyksillä kuten: Mistä luulet sen johtuvan ja mitä ajattelet sen merkitsevän oikeusvarmuudelle?
Haastatteluun tultaessa haastattelijalla pitää olla selkeä runko ja teemat, joiden puitteissa edetä, mutta keskustelun annetaan soljua vapaasti ja sitä viedään apukysymyksillä eteen- päin.
13 Hirsjärvi – Hurme 2008, s. 58–60.
14 Metsämuuronen 2006 (toim.), s. 115.
15 Hirsjärvi ym. 2000, s. 95 ja s. 184.
16 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 77.
Teemahaastattelussa on mahdollista harkinnanvaraisesti valita haastateltaviksi henkilöitä, joiden voidaan olettaa tietävän asiasta paljon. Harkinnanvaraisessa valinnassa voidaan aina kyseenalaistaa tutkijan valinnat ja asiantuntijuus valinnoissa. Tutkimuskohteena olevien päätösten pitäisi kansalaisten oikeusturvan kannalta olla mahdollisimman tasalaatuisia, joten päätöksentekijöiden näkemyksillä ei voi olla suuria eroja. Haastateltaviksi valittiin tutkijan kokemuksen perusteella ne henkilöt, joiden voitiin arvioida edustavan parasta asi- antuntijuutta ja joiden päätösten voitiin olettaa olevan linjausten mukaisia. Valinnan koh- distumista pieneen joukkoon voidaan kutsua myös eliittiotannaksi.17
Koska kyseessä oli harkinnanvaraisesta määrästä haastateltavia, haastateltavia otettiin tut- kimukseen yksi kultakin esikäsittelyä jossain muodossa tekevältä poliisiasemalta. Tutki- mukseen harkittiin otettavaksi haastateltavia myös pienemmiltä poliisiasemilta. Aineisto kuitenkin osoitti, ettei niillä alipäällystö juurikaan tee esitutkinnan toimittamattajättämis- päätöksiä. Harkinnan perusteella haastatteluun valittujen määrää ei voitu pitää liian sup- peana. Heidän roolinsa tutkimuksessa oli lähinnä esittää mielipiteitä aineiston osoittamiin faktoihin. Mielipide ei sellaisenaan tarjoa näkemystä syvempää faktatietoa tutkimukseen, joten haastateltavien määrän lisäyksellä ei olisi ollut tutkimuksellista merkitystä.
Lomakehaastattelua ei myöskään nähty järkevänä, sillä suullisessa haastattelussa on huo- mattavasti helpompi esittää mielipiteitä kuin lomakkeelle kirjoittamalla. Tutkimuksessa, jossa faktatieto on saatavissa muuta kautta, haastattelua voidaan pitää myös kyselyä pa- rempana vaihtoehtona. Haastattelun etu on ennen kaikkea sen joustavuudessa.18 Toiseksi haastateltavien ryhmä voidaan pitää suppeana, mikä antaa mahdollisuuden käyttää jokai- seen aikaa.
Harkittavaksi olisi voinut tulla myös syvähaastattelumenetelmä, jos haastatteluista olisi alkanut nousta esiin jotain täysin uutta ja ratkaisevaa. Erona puolistrukturoituun teema- haastatteluun syvähaastattelu on äärimmillään täysin strukturoimatonta.19 Syvähaastattelul- la olisi ehkä päästy tutkimusaiheen hyvinkin perusteelliseen käsittelyyn, mutta samalla se olisi edellyttänyt edellyttää useita saman henkilön haastatteluja ja lisäresursseja. Äärimmil- lään syvähaastattelussa olisi määritelty vain tutkittava ilmiö ja kaikki muu olisi käsitelty avointen kysymysten kautta.
17 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 88: Eliittiotannassa haastateltaviksi tulisi valikoitua perusjoukon koosta riippu-
matta ne, joilta on saatavissa parhaat tiedot tutkittavasta asiasta.
18 Tuomi – Sarajärvi 2002 s. 74–75.
19 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 78.
Tutkimuksessa, jossa tutkijalla on tutkittavaan ilmiöön henkilökohtainen kontakti, haastat- telumenetelmäksi olisi soveltunut myös dialogi.20 Dialogi tutkimusmenetelmänä on par- haimmillaan keskustelua kahden vertaisen kesken aiheesta, joka kiinnostaa heitä molem- pia. Puhtaassa haastattelussa asiaa tuntematon esittää kysymyksiä saadakseen vastauksia.
Dialogissa osallisten ajatustenvaihdosta muodostuu keskustelu, jossa kumpikin ovat sen osapuolia.21 Kuten syvähaastattelussa myös dialogissa on omat haasteensa tutkimuksen toteuttamisen kannalta. Dialogissa missä tutkija ei saa peitellä omia käsityksiä ja näkemyk- siään on aina riski, että tutkija lähtee todistamaan omia näkemyksiään oikeaksi ja keskuste- lu kääntyykin kahden asiantuntijan väittelyksi. Yhtä lailla kuin syvähaastattelu on par- haimmillaan täysin strukturoimatonta, tulisi dialogin olla ennalta määrittelemätöntä ja sen lopputuloksen aina avoin.22
20 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 80.
21 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 82.
22 Tuomi – Sarajärvi 2002, s. 81.
3 ESITUTKINNASTA JA TUTKINNANJOHTAJUUDESTA
3.1 Esitutkinnan toimittaminen
Esitutkinta on osa rikosprosessiksi kutsuttua kokonaisuutta, joka koostuu esitutkinnasta, syyteharkinnasta, oikeudenkäynnistä sekä rangaistuksen täytäntöönpanosta. Esitutkinta voidaan nähdä rikosprosessin valmisteluvaiheena, jonka tarkoituksena on tuottaa materiaa- lia rikosprosessin muihin vaiheisiin eli syyteharkintaan ja oikeudenkäyntiin. Esitutkinnan ensisijaisena tavoitteena on riittävän selvityksen hankkiminen syyteharkintaa varten sekä turvata keskitetty, välitön ja suullinen oikeudenkäynti.23
Esitutkintaan liittyy olennaisesti esitutkinnan aloittamiskynnyksen määrittely. Esitutkinnan aloittamista ja syytä epäillä kynnystä on käsitelty useissa tutkimuksissa.24 Tässä tutkimuk- sessa näkökulma on käänteinen, eikä syytä epäillä rikosta kynnyksen ylittymiseen syven- nytä tarkemmin.25 Esitutkinnan aloittamiskynnystä sivutaan pohdittaessa, milloin syytä epäillä rikosta kynnys ei ylity, eikä esitutkintaa asiassa ole syytä aloittaa. Koljonen viittaa valtakunnan syyttäjä Nissisen lanseeraamaan käsitteeseen "jatkuva syyteharkinta" kuvates- saan esitutkinnan aikana tapahtuvaa poliisin ja syyttäjän käymää keskustelua turhien toi- menpiteiden poisrajaamiseksi.26 Yhtä lailla voitaisiin puhua "jatkuvasta esitutkinnan toi- mittamattajättämisharkinnasta" kuvaamassa poliisin sisällä ja yhteistyössä syyttäjän kanssa käymää keskustelua turhien tutkintojen poisrajaamiseksi.
Rikosprosessin ja selvittämisintressin lisäksi esitutkinnan aloittamiskynnyksen määrittelyl- lä on myös yleisempiä oikeusturvaan ja kriminaalipoliittisiin tavoitteisiin liittyviä vaiku- tuksia. Esitutkinnan aloittamiskynnys määrittelee samalla minkä tyyppiset asiat ohjautuvat syyteharkintaan ja sitä kautta tuomioistuimiin. Esitutkinnan aloittamisella tai aloittamatta jättämisellä esitutkintaviranomainen omalta osaltaan osallistuu oikeutta ja oikeuskäytäntöjä luovaan toimintaan.27 Rikosasioiden sekä kriminalisointien määrän jatkuvasti kasvaessa tehokkuus- ja tarkoituksenmukaisuussyyt ovat pakottaneet lainsäätäjää miettimään, kuinka kuormitusta voitaisiin jakaa poliisille ja syyttäjälle. Tuomioistuinlaitoksen kehittämisko-
23 Lehtelä 2009, s. 15.
24 Syytä epäillä rikosta kynnyksestä ja esitutkinnan aloittamisesta Lavikkala 2005, s. 7–10 sekä Tielinen 2015, s. 10 ja s. 18–21 sekä Laukkanen 2016, s. 5–10.
25Esitutkinnan aloittamisen problematiikasta ja päätösten perustelemisesta laajemmin myös Maija Salmi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan 2014 tekemässään pro gradu- tutkielmassa: "Perusteltua esitutkintaa: esitutkintaviranomaisen perusteluvelvollisuus esitutkintapäätöksissä - erityisesti kun esitutkinta- kynnys ei ylity sekä esitutkintaa päätettäessä "ei rikosta" -perusteella".
26 Koljonen 2010, s. 88.
27Launiala 2009, s. 4–9 sekä oikeussuojasta tarkemmin Launiala Oikeus 2010:2 s. 116–134. Lisäksi Tolva- nen 2004, s. 56–59 sekä Jonkka 1991, s. 248–296.
mitean mietinnössä tuomioistuinlaitoksen kehittämislinjoista on todettu, että rikosasioiden ratkaisuvaltaa ei tulisi laajemmin siirtää poliisille ja syyttäjälle, vaan tehokkuutta olisi haet- tava yhteistyötä tehostamalla sekä tuomioistuimen prosesseja kehittämällä.28
3.2 Tutkinnanjohtaja
Paikallispoliisissa rikostorjunnan päällystön toimenkuvaa kuuluu lähes aina tutkinnanjoh- tajuus. Lähinnä valtakunnallisissa erikoistoiminnoissa ja hallinnollisissa tehtävissä työs- kentelee rikoskomisarioita, jotka eivät ole tutkinnanjohtajia. Alipäällystön osalta tilanne on hieman toinen. Tutkintaryhmien johtajina toimivat alipäällystökoulutuksen käyneet ri- kosylikonstaapelit tai ylikonstaapelit. Perinteisesti tutkintaryhmän johtajan roolina on to- teuttaa tutkinnanjohtajan linjaamat tutkintatoimet käytännössä, ilman että tutkinnanjohtaja itse niihin aktiivisesti puuttuu. Ryhmänjohtajalla on siis käytännössä työnjohtovastuu ja tutkinnanjohtajalla johtovastuu esitutkinnoista.
Esitutkintauudistuksen ja poliisin rakenneuudistusten myötä alipäällystötutkinnanjohtajien toimenkuviin on tuotu työnjohtovastuun lisäksi myös tutkinnanjohtovastuuta. Tilanne on heidän kannaltaan kaksijakoinen. Toiminta ryhmänjohtajana edellyttää tietyssä määrin itse perustyöhön osallistumista ja myös tutkijana toimista. Samalla toimenkuva edellyttää tut- kinnanjohtajalle kuuluvien tehtävien hoitamista ja niistä vastuun kantamista. Voidaankin sanoa, että uudistus on lisännyt tutkinnan ryhmänjohtajien valtaa ja vastuuta merkittävästi.
Hallituksen esityksessä 14/1985 Eduskunnalle esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa koskevaksi lainsäädännöksi todetaan, että tutkinnanjohtajina voivat toimia rikosylikonstaa- pelit erityisestä syystä. Erityisen syyn on katsottu voivan olla esimerkiksi rikoksen vähäi- syys. Toisena perusteena mainitaan poliisipiirit, joissa tutkittavia rikoksia on paljon. Niis- sä kokeneimmille rikosylikonstaapeleille ja ylikonstaapeleille voitaisiin antaa osa esitut- kinnoista johdettavaksi.29 Vaikka valmistelu on tehty vuoden 1985 taloudellisessa tilan- teessa, on ajatus työmäärän jaosta nyt entistä ajankohtaisempi. Valtion budjetin kiristyessä ja oikeusturvavaatimusten kasvaessa on perusteltua edellyttää myös esitutkintaviranomai- silta kustannustehokasta ja laadukasta palvelua. Lovio ja Kivisaari näkevät, että julkisilla varoilla tulee tuottaa laadukasta, taloudellista ja sosiaalisiin vaikutuksiin johtavaa palvelua joka samalla lisää luottamusta julkisen vallan toimintaan.30
28 Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö, KM 2003:3, s. 121–125.
29 HE 14/1985 vp, s. 13 ja s. 14.
30 Lovio – Kivisaari 2010, s. 30.
Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksista vuosilta 2012 ja 2013 on tulkittavissa, että lainsäätäjän tahto olisi lisätä poliisin ja syyttäjän harkintavaltaa siinä, mitä rikoksia tutkitaan. Oikeusasiamies viittaa kertomuksissaan niukkenevien resurssien tarkoituksen- mukaiseen käyttöön sen estämiseksi, että rikosprosessijärjestelmän ennustettavuus ja ih- misten yhdenvertaisuus eivät heikkenisi.31
Vuoden 1985 hallituksen esityksestä on luettavissa, että ylikonstaapeleita voitaisiin käyttää tutkinnanjohtajina myös pienissä nimismiespiireissä, joissa ei ole muita pidättämiseen oi- keutettuja virkamiehiä kuin nimismies.32 Esimerkiksi silloin, kun nimismies on estynyt ryhtymästä tutkinnanjohtajaksi käräjien takia. Nimismiespiirien lakkautumisen jälkeen perusteella ei sellaisenaan enää ole merkitystä. Perusteluissa mielenkiintoista on kuitenkin viittaus pidättämisoikeuteen, jota alipäällystöllä ei ole. Lainsäätäjän voidaan ajatella tar- koittaneen, että resurssien niin vaatiessa myös ylikonstaapeleille voidaan antaa johdetta- vaksi pakkokeinoja vaativia asioita. Niissä tilanteissa päällystö käyttää pakkokeinoja, mut- ta alipäällystö vastaa muutoin tutkinnan johtamisesta. Kyseinen menettely on käytössä useissa piireissä nykyään esimerkiksi törkeiden rattijuopumusten osalta. Niissä päällystö- tutkinnanjohtaja vahvistaa pakkokeinot, muuten ylikonstaapeli vastaa tutkinnan toimitta- misesta.
Tutkinnanjohtajat on määritelty tyhjentävästi esitutkintalainlain 2 luvun 2 §:ssä, jonka mu- kaan tutkinnanjohtajana toimii pakkokeinolaissa mainittu pidättämiseen oikeutettu virka- mies.33 Esitutkinnassa selvitettävät asiat ja tutkinnanjohtajan tehtäviä koskevat säännökset löytyvät pääasiassa esitutkintalain 1 ja 2 luvuista. Esitutkintalain 2 luvun 1 §:ssä on lueteltu esitutkintaa toimittavat viranomaiset. Pykälän pääsääntö on, että esitutkinnan toimittaa poliisi. Vuoden 1985 esitutkintalakiehdotusta valmisteltaessa harkittiin mahdollisuutta, että poliisin kuulumaton syyttäjä voisi ottaa esitutkinnan johtaakseen. Ehdotuksesta kuitenkin luovuttiin ja päädyttiin esittämään syyttäjän aseman jättämistä entiselleen. Esityksen mu-
31 Eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) toimintakertomukset vuosilta 2012 ja 2013. Vuosikertomuksissaan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota erityisesti esitutkinnan viivästymiseen. Oikeusasiamiehen kannanot- tojen mukaan vastuu esitutkinnan viipymisestä on ennen kaikkea tutkijalla ja tutkinnanjohtajalla.
32 HE 14/1985 vp, s. 14.
33 PKL (806/2011), 2 luku 9 §: "Pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä poliisissa ovat poliisiylijohtaja, polii- sihallituksen poliisijohtaja, poliisiylitarkastaja ja poliisitarkastaja, poliisipäällikkö, apulaispoliisipäällikkö, keskusrikospoliisin päällikkö ja apulaispäällikkö, suojelupoliisin päällikkö, esitutkintatehtäviin määrätty apulaispäällikkö, esitutkintatehtäviin määrätty osastopäällikkö, esitutkintatehtäviin määrätty ylitarkastaja ja tarkastaja, rikosylitarkastaja, rikostarkastaja, rikosylikomisario, ylikomisario, rikoskomisario ja komisario."
kaan syyttäjälaitoksen asema tuli selvittää perusteellisesti ja vasta sen jälkeen ottaa asia uudelleen harkintaan.34
Poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Niiden esitutkintatoimivallasta säädetään rajavartiolaissa (RVL, 578/2005), tullilaissa (1466/1994), sotilaskurinpitolaissa (331/1983) ja poliisin tehtävien suorittamisesta puolus- tusvoimissa annetussa laissa (1251/1995). Esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan osallistuu syyttäjä. Muiden esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksia ei tässä tutkimuksessa käsitellä syvemmin.
3.3 Tutkinnanjohtajan tehtävistä
Esitutkintalain 2 luvun 2 §:n mukaan esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Helminen ym. ovat todenneet, että laissa mainitaan asiat, joista tutkinnanjohtajan on tehtävä päätökset. Muita tutkinnanjohtajan johtamistehtäviä ei ole laissa tarkoin säädelty.35 Tutkinnanjohtajan tärkeimpänä tehtävänä on siis lain mukaan päätöksenteko esitut- kintaan liittyvissä asioissa. Esitutkinnan toimittamiseen liittyy kiinteästi syytä epäil- lä rikosta -kynnys ja siihen liittyvä päätöksenteko. Jo aloitetun esitutkinnan johtami- sen lisäksi yksi tutkinnanjohtajan tärkeimpiä tehtäviä on päättää aloitetaanko asiassa esitutkinta vai ei.
Tutkinnanjohtajan toimenkuvan ja vaadittavien valtuuksien hahmottamisen kannalta on tärkeä ymmärtää ero päivittäistutkinnan ja pitkäkestoisen tutkinnan tutkinnanjoh- tajien rooleissa. Etenkin päivittäistutkinnassa toimivan tutkinnanjohtajan päivittäisen suurimman työmäärän muodostavat tutkinnan aloittamisesta ja loppuunsaattamisesta päättäminen sekä tutkinnoista vastuun kantaminen. Niiden väliin jäävän varsinaisen tutkinnan suorittavat tutkijat hyvin pitkälle itsenäisesti tutkinnanjohtajan linjausten mukaisesti. Pitkäkestoisessa tutkinnassa tutkinnanjohtajan roolina on hyvin pitkälle olla mukana aktiivisessa tutkinnassa, joissain tapauksissa jopa kuulustelijana. Vaikka tutkinnanjohtajan tehtäviin ei yleensä kuulu kuulustelujen suorittaminen, ei lainsää- däntö sitä suoranaisesti kiellä.36
Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan tutkinnanjohtaja päättää siitä, toi- mitetaanko esitutkinta ja toimitetaanko se täydellisenä vai suppeana. Tutkinnanjohta-
34 HE 14/1985 vp, s. 13.
35 Helminen ym. 2012, s. 143.
36 Helminen ym. 2012, s. 147.
ja huolehtii päätöksen tekemiseen mahdollisesti tarvittavien seikkojen selvittämises- tä. Lain 3 luvun 14 §:ään on kirjattu suppean esitutkinnan edellytykset. Suppeassa esitutkinnassa ei pääsääntöisesti ole tutkinnanjohtajaa, mutta tutkinnanjohtaja päättää tarvittaessa siitä, toimitetaanko esitutkinta täydellisenä vai suppeana. Pykälän 1 mo- mentin mukaan "Yksinkertaisissa ja selvissä asioissa esitutkinta saadaan suorittaa suppeana, jos teosta ei ole yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti odotettavissa an- karampaa rangaistusta kuin sakkoa". Pykälän 3 momentin mukaan "Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen johdosta saadaan toimittaa suppea esitutkinta vain, jos asia käsitellään rikesakko- tai rangaistusmääräysasiana".
Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan: "Esitutkintaviranomaisen on toi- mitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty". Pykälän 2 momentin mukaan: "Ennen esitutkinnan aloit- tamista esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä 1 momentissa tarkoitet- tuun rikosepäilyyn liittyvät seikat erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan ja että asian sitä edellyttäessä voidaan tehdä 9 §:n 1 momentissa tai 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu ratkaisu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä. Esitutkinnan aloittamista edeltäviin toimenpiteisiin sovelletaan soveltu- vin osin tämän lain säännöksiä". Käytännössä päätös esitutkinnan toimittamisesta tehdään päivittäistutkinnassa tai esikäsittely-yksikössä niiden tutkinnanjohtajien toi- mesta. Pitkäkestoiseen tutkintaan siirtyvät vain tutkintatoimenpiteitä vaativat asiat kunkin poliisilaitoksen asiajaon mukaisesti.
Esitutkintalain 3 luvun 1 §:n mukaan: "Kun esitutkintaviranomaiselle ilmoitetaan rikos tai tapahtuma, jota ilmoittaja epäilee rikokseksi, esitutkintaviranomaisen on viipymättä kirjattava ilmoitus. Jos ilmoitus on epäselvä tai puutteellinen, ilmoituksen tekijää on tarvittaessa kehotettava täsmentämään tai täydentämään sitä". Oikeus il- moituksen täydentämiseen voidaan katsoa olevan merkittävä oikeusturvan tae. Ilmoi- tuksen tekoon riittää, että ilmoittaja epäilee asiaa rikokseksi. Lähtökohtaisesti oikeus- tieteissä noudatetaan periaatetta iura novit curia37, jota vastaavaa menettelyä voidaan myös poliisin edellyttää noudattavan. Kansalaiselta ei lähtökohtaisesti voida edellyt- tää rikoslain syvällistä tuntemista kuten lain sanamuoto "jota ilmoittaja epäilee" antaa
37Iura novit curia (lat.). Jura novit curia, tuomioistuin tuntee lain. Periaate tarkoittaa, että oikeudenkäynnin asianosaisten ei tarvitse tuntea lain yksityiskohtia, vaan tuomioistuin huomioi ne oma-aloitteisesti. Yhtä lailla kansalaisten ei tarvitse osata rikosten tunnusmerkistöjä rikoksesta ilmoittaessaan.
ymmärtää. Esiselvityksen yksi funktio on varmistaa, että lakia tuntevilla on riittävä faktatieto konkreettisista tapahtumista arvion tekemiseksi.
Hallituksen esityksessä uudeksi esitutkintalaiksi on korostettu esitutkinnan aloitta- miskynnystä harkittaessa sitä, että ketään ei saa aiheettomasti asettaa epäillyn ase- maan. Tarvittavien lisäselvitysten hankkimiseksi selvityksiä voidaan tehdä esitutkin- talain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti niin sanottuna esiselvityksenä esitutkin- taa aloittamatta. Esiselvityksen yksi funktio on varmistaa, että tapauksissa missä epäillyn syyttömyys on varmistettavissa esitutkintaa toimittamatta, näin tulee tehdä.38 Poliisille tehdyt ilmoitukset voidaan karkeasti jakaa niihin, jotka automaattisesti joh- tavat tutkintaan sekä niihin, joissa edellytyksiä tutkinnan aloittamiseen sillä hetkellä ei ole. Lisäksi on ilmoituksia, jotka vaativat tutkinnanjohtajan harkintaa aloitetaanko asiassa esitutkinta vai ei.39 Harkinnanvaraiset ilmoitukset pyritään kirjaamaan esisel- vityksiksi. Esiselvityksessä hankittu selvitys, ilmoituksen täydentäminen ja niiden pohjalta annettu perusteltu päätös varmistavat sen, että oikeusturva toteutuu sekä asianomistajan että epäillyn näkökulmista. Esiselvitysten tarkoitus on saada riittävä aineisto harkinnan perusteeksi ja samalla varmistaa, että lakia tuntematon kansalai- nen saa esittää perustelunsa riittävässä laajuudessa.
Tutkinnanjohtajan yksi päätehtävistä ja velvollisuuksista on virkavastuulla päättää missä asioissa aloitetaan esitutkinta. Varsinaisen tutkinnan johtamisen ja tutkinnallis- ten linjausten lisäksi merkittävän osan tutkinnanjohtajan työajasta vie niiden asioiden ratkaiseminen, joita ei oteta tutkintaan. Hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asiassaan. Perusteluvelvollisuus on mai- nittu myös esitutkintalaissa.40 Riittävän hyvin perusteltua päätöstä ei voida tehdä puutteellisin tai virheellisin tiedoin ja pahimmassa tapauksessa liian vähäisillä tie-
38 HE 222/2010 vp, s. 146 ja s. 177 ja s. 179 sekä Helminen ym. 2014, s. 298.
39 Tutkinta aloitetaan automaattisesti tapauksissa, joissa teonkuvaus täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja teki- jä on tiedossa. Tyypillisesti tapaukset, joissa sillä hetkellä ei ole edellytyksiä esitutkinnan aloittamiselle, ovat niin sanotut pimeät omaisuusrikokset joissa tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Niissä tilanteissa asiasta kirja- taan rikosilmoitus mutta tutkinta keskeytetään. Tyypillinen keskeytyksissä käytettävä vakiofraasi on esimer- kiksi: "Epäillyn rikoksen esitutkinta keskeytetään ETL (805/2011) 3:13 §:n nojalla, koska epäillystä rikokses- ta ei epäillä ketään eikä asiaan vaikuttavaa selvitystä ole saatavissa. Esitutkintaa voidaan jatkaa ilman aihee- tonta viivytystä huomioiden epäillyn rikosasian vanhentumisaika, mikäli asiassa ilmaantuu uutta selvitystä, joka on kohdennettavissa tutkittavana olleeseen rikosasiaan".
40 ETL 11:1 §: "Esitutkinnan toimittamatta jättämisestä, lopettamisesta 3 luvun 9 §:n 1 momentin taikka 10 tai 10 a §:n nojalla sekä päättämisestä saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi on tehtävä kirjallinen päätös.
Sama koskee muuta vastaavaa esitutkintapäätöstä, joka voi vaikuttaa asianosaisen oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin. (22.8.2014/672). Päätöksestä on pykälän 4 kohdan mukaan ilmettävä sen perustelut."
doilla tehty päätös johtaa oikeusturvan loukkaamiseen. Esitutkinnan toimittamattajät- tämispäätös voidaan jossain määrin rinnastaa syyttäjän tekemään syyttämättäjättä- mispäätökseen. Molemmilla on käytännössä sama oikeusvaikutus osalliselle. Lailli- suusvalvojien kannanottojen41 perusteella päätösten ei tarvitse olla yhtä perusteelli- sesti perusteltuja kuin syyttäjien, mutta myös poliisin päätöksistä tulee sen perustee- na olevat tosiseikat käydä riittävän kattavasti ilmi. Perustelu myös osaltaan varmis- taa, että kansalaisella on mahdollisuus valvoa poliisin toimintaa ja osaltaan toimii informaatiokanavana lain käytöstä kansalaisten suuntaan.
Esitutkintalain 3 luvussa on lueteltu tutkinnanjohtajan keinot asian esitutkintaan ot- tamatta jättämiseksi, joko omalla päätöksellä tai esityksellä syyttäjälle:
9 § Esitutkinnan toimittamatta jättäminen ja lopettaminen
"Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta tai jo aloitettu esitutkinta lopettaa sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuutena arvostellen pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia. Tässä pykälässä tarkoitetut päätökset tekee tarvittaessa tutkinnanjohtaja."
10 § Esitutkinnan rajoittaminen
"Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista. Syyttäjä voi tutkin- nanjohtajan esityksestä myös päättää, että esitutkinta lopetetaan, jos tutkinnan jatka- misesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen, tai jos jo suoritettu- jen esitutkintatoimenpiteiden perusteella on varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta muulla kuin 1 momentissa mainitulla perusteella. Esi- tutkinnan lopettaminen edellyttää lisäksi, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan jatkamista."
41 VKS 2007:2, s. 12–13 ja AOA 2975/4/08.
12 § Esitutkintatoimenpiteiden siirtäminen
"Esitutkintatoimenpiteet saadaan tutkinnanjohtajan päätöksellä siirtää myöhempään ajankohtaan, jos siirtäminen on välttämätöntä tutkittavana olevan rikoksen tai toisen siihen liittyvän rikoksen selvittämiselle ja jos siirtämisestä ei aiheudu vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon vaaraa."
13 § Esitutkinnan keskeyttäminen
"Esitutkinta saadaan sen aloittamisen jälkeen tutkinnanjohtajan päätöksellä keskeyt- tää, jos rikoksesta ei epäillä ketään ja jos asiaan vaikuttavaa selvitystä ei ole saatavis- sa."
3.4 Alipäällystö tutkinnanjohtajana
Esitutkintalain 2 luvun 2 §:n mukaan "Poliisin toimittamassa esitutkinnassa saa ri- kosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli toimia tutkinnanjohtajana asian laatuun liittyväs- tä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jonka oikeudesta toimia tutkinnanjohtajana säädetään laissa erikseen". Helminen ym. mukaan: "Tutkinnanjohtajan määräytyminen yksittäisessä rikosasiassa on jätetty esitutkintaviranomaisten sisäisten hallinnollisten määräysten varaan. Se voi tapahtua yleismääräyksin tai esimiehen yksittäistapauksessa antamin määräyksin. Tutkinnanjohtajan käsitteen ottaminen esitutkintalakiin ei kumoa polii- sin tai muun esitutkintaviranomaisen esimiesjärjestelmää".42 Käytännössä siis rajoite- tuilla tutkinnanjohtajan oikeuksilla toimivan esimies on myös tutkinnanjohtaja, mutta siinä tapauksessa komisario tai rikoskomisario.
Tutkinnanjohtajan oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta asiassa on huomioi- tava kaksi seikkaa: Alipäällystötutkinnanjohtajan esimies ei ole tutkinnan ylijohtaja vaan alipäällystötutkinnanjohtaja vastaa itsenäisesti tutkinnanjohtajuudestaan. Toi- seksi, pakkokeinoja vaativissa asioissa alipäällystötutkinnanjohtaja kuitenkin joutuu kääntymään esimiehensä puoleen, jolla siinä tapauksessa on oikeus päättää tutkinnan kulkuun olennaisesti vaikuttavasta seikasta. Operatiivisesti asia on ratkaistu useim-
42 Helminen ym. 2012, s. 145–146.
miten niin, että asian tutkinnanjohtajuus säilyy alipäällystötutkinnanjohtajalla ja ko- misario vahvistaa pakkokeinot.
Esitutkintalaissa tutkinnanjohtajan tehtävät on rajattu pääasiassa pidättämiseen oi- keutetulle viranomaiselle. Pakkokeinojen käyttöä lukuun ottamatta valtuuksia ei ole määritelty yksityiskohtaisemmin. Esitutkintalaissa puhutaan valtaosin tutkinnanjoh- tajasta määrittelemättä käsitettä sen tarkemmin. Lain sanamuodon perusteella myös rajoitetuilla oikeuksilla toimivilla tutkinnanjohtajilla voidaan katsoa olevan pakko- keinovaltuuksia lukuun ottamatta kaikki samat valtuudet kuin pidättämiseen oikeute- tuilla, ellei niitä ole erikseen pidättämiseen oikeutetuille rajattu.
Operatiivisessa toiminnassa asia näkyy päivittäisen työnjohdon jakautumisessa tut- kinnanjohtajien kesken. Mitä kokeneempi rikosylikonstaapeli esimerkiksi esikäsitte- lytoimintoa vetää, sitä enemmän hänen kauttaan asioita kulkee. Ideaalitilanteessa hän jopa tekee rajoittamisesityksiä syyttäjälle. Joka tapauksessa rikosylikonstaapeli päät- tää valtaosin päivittäisten asioiden jakautumisesta tutkijoille. Rutiiniasioissa tutkin- nan aloittamisesta tai keskeyttämisestä päättäminen on myös ylikonstaapelien vas- tuulla. Päällystötutkinnanjohtajan rooli etenkin päivittäistutkinnassa on valvoa ja toimia henkilöstöhallinnollisena esimiehenä. Rikoskomisario hoitaa esitutkintaan liittyvät sidosryhmäyhteistyöt ja yhteydenpidon tärkeimpään yhteistyökumppaniin syyttäjään.
Pitkäkestoisessa tutkinnassa rajoitettujen tutkinnanjohtajanoikeuksien merkitys on vähäisempi, koska tutkittavat asiat ovat nimensäkin mukaisesti pitkäkestoisia. Pitkä- kestoisella tarkoitetaan monimutkaisia, usein pakkokeinoja ja erikoisosaamista vaati- via asioita. Asiat edellyttävät usein aktiivista, jutuissa sisällä olevaa tutkinnanjohta- jaa. Pitkäkestoisessa tutkinnassa ryhmänjohtajat, rikosylikonstaapelit ovat yleensä kokeneita osaavia tutkijoita, joille myös vaativimmat asiat annetaan tutkittavaksi.
Vaikka heillä ryhmänjohtajina usein on rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet, komi- sariotason tutkinnanjohtaja useimmiten hoitaa varsinaisen tutkinnanjohdon. Ri- kosylikonstaapelin tehtävänä on viedä jutun tutkintaa käytännössä ryhmänsä johtaja- na eteenpäin.
Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet näkyvät käytännössä päivittäistutkinnassa ja massarikosasioiden käsittelyssä tapahtuvassa päätöksenteossa. Helminen ym. mukaan
"Säännös (rikos)ylikonstaapelin mahdollisuudesta toimia tutkinnanjohtajana otettiin
aiempaan 14,1 §:ään pienten nimismiespiirien takia, joissa henkilöstömäärä oli pie- ni".43 Lakivaliokunnan mietinnössä 9/1986 hallituksen esityksen HE 14/1985 johdos- ta esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa koskevaksi lainsäädännöksi todetaan, että "esitutkinnan uudistaminen edellyttää, kuten hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, muun muassa tutkinnan nopeuttamista entisestään, päivystysten lisäämis- tä sekä uusia tutkimusmenetelmiä ja -välineitä".44 Uusilla tutkimusmenetelmillä voi- daan ajatella tarkoitettaneen myös johtamismenetelmiä.
Yksi poliisin tärkeimmistä tehtävistä on saattaa rikolliset vastaamaan teoistaan oi- keudessa. Nykyisessä suurten poliisilaitosten maailmassa työntekijämäärä on isompi, mutta vastaavasti sisään tuleva asiamääräkin on isompi. Työmäärän ja vaatimustason kasvamisen myötä onnistumisen edellytyksenä on, että poliisi on kyvykäs käyttä- mään omaa harkintavaltaansa ja kykenee monipuoliseen ongelmanratkaisuun. Polii- sin toimintaympäristön muutoksia tutkittaessa on todettu että nykyinen jäykkärajai- nen hierarkkinen organisaatio ei enää kykene täyttämään poliisille asetettuja päte- vyyden ja toimivuuden vaatimuksia.45 Kun vielä poliisin rakenneuudistuksissa pääl- lystön määrää on jatkuvasti vähennetty, ovat rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet muodostuneet ratkaisuksi, jolla selvitä edes siedettävässä ajassa lain ja oikeudenmu- kaisen esitutkinnan vaatimusten mukaisesti poliisille ilmoitetuista asioista. Rajoitetun tutkinnanjohtajuuden sijasta olisikin kuvaavampaa puhua jaetusta (tutkinnan) johta- juudesta.
Hallituksen esityksessä Eduskunnalle esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa kos- kevaksi lainsäädännöksi vuodelta 1985 tutkinnanjohtajalla tarkoitetaan sitä, jonka välittömän johdon ja valvonnan alaisena tutkinta toimitetaan. Tutkinnanjohtajalla on sen mukaan varsin laaja päätäntävalta. Hän päättää muun muassa, toimitetaanko esi- tutkinta ja missä laajuudessa. Esityksen mukaan tutkinnanjohtaja ei yleensä itse osal- listu tutkintaan, mutta tutkittavaan asiaan hyvin perehtyneenä tutkinnanjohtajalla on parhaat edellytykset päättää tarvittaessa myös pakkokeinojen käyttämisestä esitut- kinnassa. Kun pakkokeinojen käyttäminen vaatii hyvää lainsäädännön tuntemusta ja harkintakykyä, tutkinnanjohtajalla olisi oltava riittävä koulutuksellinen ja ammatilli- nen pätevyys. Pätevyyden kriteeriksi esityksessä asetettiin vangitsemisoikeus. Van-
43 Helminen ym. 2012, s. 146.
44 LaVM 9/1986 vp, s. 4.
45 HE 222/2010 vp, s. 146 ja s. 179.
gitsemisesta päättämisen siirryttyä tuomioistuimille määritelmä muutettiin pidättämi- seen oikeutetuksi.46
Esityksen mukaan tutkinnanjohtajana voi toimia poliisissa myös rikosylikonstaapeli ja ylikonstaapeli, jotka ovat poliisialipäällystöön kuuluvia poliisimiehiä. Esityksessä viitattiin myös rajavartiolaitoksesta annettuun lakiin (5/75) ja siinä olevaan säädök- seen eräistä virkamiehistä, joilla olisi samanlainen oikeustoimia tutkinnanjohtajana, vaikka heillä ei olisikaan pidättämisoikeutta. Sääntelyn tarkoitus oli tehdä mahdolli- seksi esitutkinnan nopea ja joustava läpivieminen varsinkin pienemmissä rikosasiois- sa sellaisissa poliisipiireissä, joissa ei ollut muita pidättämiseen oikeutettuja virka- miehiä kuin piirinpäällikkö, sekä tulli- ja rajavartiolaitoksen syrjäisemmissä toimi- paikoissa.
Vanhan esitutkintalain (ETL, 449/1987) mukaan erityisestä syystä sai tutkinnanjohta- jana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli, jolle tämä oikeus oli lailla erikseen annettu.47 Säädöksen perusteluissa todettiin lain- kohdassa tarkoitetun erityisen syyn voivan olla esimerkiksi rikoksen vähäisyys.48 Vähäisyydellä voidaan olettaa halutun antaa signaali, että kynnystä käyttää rikosyli- konstaapeleja ja ylikonstaapeli ei ollut tarkoitettu asettaa kovin korkealle. Valtaosa rikosasioista on vähäisiä rutiiniluonteisia juttuja, joiden tutkinnanjohdosta erityisesti kokeneet rikosylikonstaapelit ja ylikonstaapelit vaikeuksitta selviävät. Lisäksi on otettava huomioon poliisin rajallisten voimavarojen tarkoituksenmukaiseen kohden- tamiseen ja rikostutkinnan tehokkuuteen liittyvät näkökohdat, jotta tutkinnanjohtajil- le ei kasaannu kohtuuttoman paljon vastuulla olevia asioita.
Voimassa olevan esitutkintalain mukaan poliisin toimittamassa esitutkinnassa saa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli toimia tutkinnanjohtajana asian laatuun liitty- västä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä.49 Laatua tai perusteltua syytä ei laissa tai sen esitöissä ole sen tarkemmin edelleenkään määritelty. Käytännössä asian laadun voidaan katsoa tarkoittavan rutiiniluonteisia, yksinkertaisesti ja nopeasti hoi- dettavia vähäisiä tapauksia, joissa ei edellytetä vaativaa juridista pohdintaa. Mitä
46 HE 14/1985 vp.
47 ETL 449/1987 14 §:n 1 momentti.
48 HE 14/1985 vp.
49 ETL 2 luku 2 §.
