Esitutkintalain 2 luvun 2 §:n mukaan "Poliisin toimittamassa esitutkinnassa saa ri-kosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli toimia tutkinnanjohtajana asian laatuun liittyväs-tä tai muusta vastaavasta perustellusta syysliittyväs-tä ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jonka oikeudesta toimia tutkinnanjohtajana säädetään laissa erikseen". Helminen ym. mukaan: "Tutkinnanjohtajan määräytyminen yksittäisessä rikosasiassa on jätetty esitutkintaviranomaisten sisäisten hallinnollisten määräysten varaan. Se voi tapahtua yleismääräyksin tai esimiehen yksittäistapauksessa antamin määräyksin. Tutkinnanjohtajan käsitteen ottaminen esitutkintalakiin ei kumoa polii-sin tai muun esitutkintaviranomaisen esimiesjärjestelmää".42 Käytännössä siis rajoite-tuilla tutkinnanjohtajan oikeuksilla toimivan esimies on myös tutkinnanjohtaja, mutta siinä tapauksessa komisario tai rikoskomisario.
Tutkinnanjohtajan oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta asiassa on huomioi-tava kaksi seikkaa: Alipäällystötutkinnanjohtajan esimies ei ole tutkinnan ylijohtaja vaan alipäällystötutkinnanjohtaja vastaa itsenäisesti tutkinnanjohtajuudestaan. Toi-seksi, pakkokeinoja vaativissa asioissa alipäällystötutkinnanjohtaja kuitenkin joutuu kääntymään esimiehensä puoleen, jolla siinä tapauksessa on oikeus päättää tutkinnan kulkuun olennaisesti vaikuttavasta seikasta. Operatiivisesti asia on ratkaistu
42 Helminen ym. 2012, s. 145–146.
miten niin, että asian tutkinnanjohtajuus säilyy alipäällystötutkinnanjohtajalla ja ko-misario vahvistaa pakkokeinot.
Esitutkintalaissa tutkinnanjohtajan tehtävät on rajattu pääasiassa pidättämiseen oi-keutetulle viranomaiselle. Pakkokeinojen käyttöä lukuun ottamatta valtuuksia ei ole määritelty yksityiskohtaisemmin. Esitutkintalaissa puhutaan valtaosin tutkinnanjoh-tajasta määrittelemättä käsitettä sen tarkemmin. Lain sanamuodon perusteella myös rajoitetuilla oikeuksilla toimivilla tutkinnanjohtajilla voidaan katsoa olevan pakko-keinovaltuuksia lukuun ottamatta kaikki samat valtuudet kuin pidättämiseen oikeute-tuilla, ellei niitä ole erikseen pidättämiseen oikeutetuille rajattu.
Operatiivisessa toiminnassa asia näkyy päivittäisen työnjohdon jakautumisessa tut-kinnanjohtajien kesken. Mitä kokeneempi rikosylikonstaapeli esimerkiksi esikäsitte-lytoimintoa vetää, sitä enemmän hänen kauttaan asioita kulkee. Ideaalitilanteessa hän jopa tekee rajoittamisesityksiä syyttäjälle. Joka tapauksessa rikosylikonstaapeli päät-tää valtaosin päivittäisten asioiden jakautumisesta tutkijoille. Rutiiniasioissa tutkin-nan aloittamisesta tai keskeyttämisestä päättäminen on myös ylikonstaapelien vas-tuulla. Päällystötutkinnanjohtajan rooli etenkin päivittäistutkinnassa on valvoa ja toimia henkilöstöhallinnollisena esimiehenä. Rikoskomisario hoitaa esitutkintaan liittyvät sidosryhmäyhteistyöt ja yhteydenpidon tärkeimpään yhteistyökumppaniin syyttäjään.
Pitkäkestoisessa tutkinnassa rajoitettujen tutkinnanjohtajanoikeuksien merkitys on vähäisempi, koska tutkittavat asiat ovat nimensäkin mukaisesti pitkäkestoisia. Pitkä-kestoisella tarkoitetaan monimutkaisia, usein pakkokeinoja ja erikoisosaamista vaati-via asioita. Asiat edellyttävät usein aktiivista, jutuissa sisällä olevaa tutkinnanjohta-jaa. Pitkäkestoisessa tutkinnassa ryhmänjohtajat, rikosylikonstaapelit ovat yleensä kokeneita osaavia tutkijoita, joille myös vaativimmat asiat annetaan tutkittavaksi.
Vaikka heillä ryhmänjohtajina usein on rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet, komi-sariotason tutkinnanjohtaja useimmiten hoitaa varsinaisen tutkinnanjohdon. Ri-kosylikonstaapelin tehtävänä on viedä jutun tutkintaa käytännössä ryhmänsä johtaja-na eteenpäin.
Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet näkyvät käytännössä päivittäistutkinnassa ja massarikosasioiden käsittelyssä tapahtuvassa päätöksenteossa. Helminen ym. mukaan
"Säännös (rikos)ylikonstaapelin mahdollisuudesta toimia tutkinnanjohtajana otettiin
aiempaan 14,1 §:ään pienten nimismiespiirien takia, joissa henkilöstömäärä oli pie-ni".43 Lakivaliokunnan mietinnössä 9/1986 hallituksen esityksen HE 14/1985 johdos-ta esitutkinjohdos-taa ja pakkokeinoja rikosasioissa koskevaksi lainsäädännöksi todejohdos-taan, että "esitutkinnan uudistaminen edellyttää, kuten hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, muun muassa tutkinnan nopeuttamista entisestään, päivystysten lisäämis-tä sekä uusia tutkimusmenetelmiä ja -välineilisäämis-tä".44 Uusilla tutkimusmenetelmillä voi-daan ajatella tarkoitettaneen myös johtamismenetelmiä.
Yksi poliisin tärkeimmistä tehtävistä on saattaa rikolliset vastaamaan teoistaan oi-keudessa. Nykyisessä suurten poliisilaitosten maailmassa työntekijämäärä on isompi, mutta vastaavasti sisään tuleva asiamääräkin on isompi. Työmäärän ja vaatimustason kasvamisen myötä onnistumisen edellytyksenä on, että poliisi on kyvykäs käyttä-mään omaa harkintavaltaansa ja kykenee monipuoliseen ongelmanratkaisuun. Polii-sin toimintaympäristön muutoksia tutkittaessa on todettu että nykyinen jäykkärajai-nen hierarkkijäykkärajai-nen organisaatio ei enää kykene täyttämään poliisille asetettuja päte-vyyden ja toimivuuden vaatimuksia.45 Kun vielä poliisin rakenneuudistuksissa pääl-lystön määrää on jatkuvasti vähennetty, ovat rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet muodostuneet ratkaisuksi, jolla selvitä edes siedettävässä ajassa lain ja oikeudenmu-kaisen esitutkinnan vaatimusten mukaisesti poliisille ilmoitetuista asioista. Rajoitetun tutkinnanjohtajuuden sijasta olisikin kuvaavampaa puhua jaetusta (tutkinnan) johta-juudesta.
Hallituksen esityksessä Eduskunnalle esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa kos-kevaksi lainsäädännöksi vuodelta 1985 tutkinnanjohtajalla tarkoitetaan sitä, jonka välittömän johdon ja valvonnan alaisena tutkinta toimitetaan. Tutkinnanjohtajalla on sen mukaan varsin laaja päätäntävalta. Hän päättää muun muassa, toimitetaanko esi-tutkinta ja missä laajuudessa. Esityksen mukaan tutkinnanjohtaja ei yleensä itse osal-listu tutkintaan, mutta tutkittavaan asiaan hyvin perehtyneenä tutkinnanjohtajalla on parhaat edellytykset päättää tarvittaessa myös pakkokeinojen käyttämisestä esitut-kinnassa. Kun pakkokeinojen käyttäminen vaatii hyvää lainsäädännön tuntemusta ja harkintakykyä, tutkinnanjohtajalla olisi oltava riittävä koulutuksellinen ja ammatilli-nen pätevyys. Pätevyyden kriteeriksi esityksessä asetettiin vangitsemisoikeus.
43 Helminen ym. 2012, s. 146.
44 LaVM 9/1986 vp, s. 4.
45 HE 222/2010 vp, s. 146 ja s. 179.
gitsemisesta päättämisen siirryttyä tuomioistuimille määritelmä muutettiin pidättämi-seen oikeutetuksi.46
Esityksen mukaan tutkinnanjohtajana voi toimia poliisissa myös rikosylikonstaapeli ja ylikonstaapeli, jotka ovat poliisialipäällystöön kuuluvia poliisimiehiä. Esityksessä viitattiin myös rajavartiolaitoksesta annettuun lakiin (5/75) ja siinä olevaan säädök-seen eräistä virkamiehistä, joilla olisi samanlainen oikeustoimia tutkinnanjohtajana, vaikka heillä ei olisikaan pidättämisoikeutta. Sääntelyn tarkoitus oli tehdä mahdolli-seksi esitutkinnan nopea ja joustava läpivieminen varsinkin pienemmissä rikosasiois-sa sellaisisrikosasiois-sa poliisipiireissä, joisrikosasiois-sa ei ollut muita pidättämiseen oikeutettuja virka-miehiä kuin piirinpäällikkö, sekä tulli- ja rajavartiolaitoksen syrjäisemmissä toimi-paikoissa.
Vanhan esitutkintalain (ETL, 449/1987) mukaan erityisestä syystä sai tutkinnanjohta-jana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli, jolle tämä oikeus oli lailla erikseen annettu.47 Säädöksen perusteluissa todettiin lain-kohdassa tarkoitetun erityisen syyn voivan olla esimerkiksi rikoksen vähäisyys.48 Vähäisyydellä voidaan olettaa halutun antaa signaali, että kynnystä käyttää rikosyli-konstaapeleja ja ylikonstaapeli ei ollut tarkoitettu asettaa kovin korkealle. Valtaosa rikosasioista on vähäisiä rutiiniluonteisia juttuja, joiden tutkinnanjohdosta erityisesti kokeneet rikosylikonstaapelit ja ylikonstaapelit vaikeuksitta selviävät. Lisäksi on otettava huomioon poliisin rajallisten voimavarojen tarkoituksenmukaiseen kohden-tamiseen ja rikostutkinnan tehokkuuteen liittyvät näkökohdat, jotta tutkinnanjohtajil-le ei kasaannu kohtuuttoman paljon vastuulla otutkinnanjohtajil-levia asioita.
Voimassa olevan esitutkintalain mukaan poliisin toimittamassa esitutkinnassa saa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli toimia tutkinnanjohtajana asian laatuun liitty-västä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä.49 Laatua tai perusteltua syytä ei laissa tai sen esitöissä ole sen tarkemmin edelleenkään määritelty. Käytännössä asian laadun voidaan katsoa tarkoittavan rutiiniluonteisia, yksinkertaisesti ja nopeasti hoi-dettavia vähäisiä tapauksia, joissa ei edellytetä vaativaa juridista pohdintaa. Mitä
46 HE 14/1985 vp.
47 ETL 449/1987 14 §:n 1 momentti.
48 HE 14/1985 vp.
49 ETL 2 luku 2 §.
enemmän pohdintaa asia vaatii ja mitä vaikeaselkoisemmasta asiasta on kyse, sitä suurempi on esitutkinnan aloittamiskynnyksen oikeellisuuden arvioinnin tarve.
Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan mitä vakavammasta asiasta on kyse, sitä paremmin asia olisi selvitettävä.50 Kannanotto ei kuitenkaan tarkoita, että tutkin-nan laatuvaatimuksista myöskään yksinkertaisissa asioissa voitaisiin tinkiä. Poliisin perus- ja alipäällystötutkinto muuttuivat vuonna 2014 ammattikorkeakoulututkin-noiksi ja päällystötutkinto vuonna 2017 ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi.
Koulutus sekä opetuksen vaatimustason nosto varmistavat sen, että etenkin päällys-tön juridinen osaaminen nousee lain edellyttämälle tasolle. Nykyisen tutkintojärjes-telmän myötä myös poliiseiden korkeakouluttautuminen on lisääntynyt ja useilla tutkinnanjohtajilla on oikeus- tai hallintotieteellinen ylempi korkeakoulututkinto.
Lisäksi tutkinnanjohtaja–syyttäjäyhteistyöllä sekä tutkinnanjohtajien koulutuksella pyritään varmistamaan, että toiminta on yhdenmukaista koko valtakunnassa.