Edellä alipäällystötutkinnanjohtajan valtaa on käsitelty lähinnä tutkinnanjohtajien välisen yhteistyön kautta. Rikostutkinnan tila -selvityshankkeen loppuraportissa todetaan, että "eri-tyisesti alipäällystön johtamista ja valmiutta toimia esimiehenä tulee vahvistaa ja vanhoja toimintamalleja uudistaa".53 Rikostutkinnan osalta yhtenä toimenpiteenä voidaan nähdä alipäällystön tutkinnanjohtajuuden lisääminen. Johtamis- ja toimintavalmiuksien lisäämi-nen sekä toimintojen uudistumilisäämi-nen käytännössä toteutuu jo nyt rajoitetuissa tutkinnanjoh-tajan valtuuksissa. Alipäällystön tutkinnanjohtajuuden lisääminen on käytännössä lisännyt myös tarvetta syyttäjäyhteistyölle.
Syyttäjä ei ole lain tarkoittama esitutkintaviranomainen, vaan esitutkinnan asianmukaisuu-desta huolehtii ensi kädessä poliisi. Suomessa syyttäjä on rikosprosessin asianosainen sen jälkeen, kun hän on nostanut syytteen. Syyttäjäyhteistyöstä on säädetty esitutkintalain 5 luvun 3 §:ssä. Lain mukaan esitutkintaviranomaisen tulee asian laadun tai laajuuden edel-lyttämällä tavalla ilmoittaa syyttäjälle esitutkinnan toimittamiseen ja esitutkintatoimenpi-teisiin liittyvistä seikoista sekä tutkinnan edistymisestä muuten. Muuten yhteistyötä teh-dään esitutkinnan aikana sen verran kuin asian laatu ja laajuus edellyttävät.
Yhteiskunnan, lainsäädännön ja rikollisuuden monimutkaistuminen ovat tekijöitä, jotka asettavat yhä suurempia haasteita viranomaisten ammattitaidolle. Rajoitetuilla tutkinnan-johtajan valtuuksilla joudutaan tekemään harkintaa yhä vaativammissa tapauksissa. Rikos-prosessin tehokkuus ja tuomioistuinten kasvanut työmäärä pakottavat poliisin ratkaisemaan yhä enemmän asioita saattamatta niitä tuomioistuimeen. Toiminnan lainmukaisuuden var-mistamiseksi poliisin on lisättävä yhteistyötä syyttäjän kanssa.54 Yhteistyön määrää tai laatua ei ole laissa tarkemmin määritelty, vaan siitä päättäminen jää osapuolten keskinäi-seen harkintaan. Käytännössä syyttäjät osallistuvat yhteistyön merkeissä myös esitutkinnan aloittamisesta tai aloittamatta jättämisestä päättämiseen. Päätös esitutkinnan toimittamatta jättämisestä on yksin tutkinnanjohtajan, mutta käytännössä vähänkin monimutkaisemmasta tapauksesta käydään keskustelua syyttäjän kanssa.
Suomessa syyttäjä ja poliisi ovat eri viranomaisia, mutta tekevät tiivistä yhteistyötä. Eu-roopan unionin jäsenmaissa syyttäjän ja poliisin roolit ovat kansallisella lainsäädännöllä tukevaksi eikä rasitteeksi. Itä-suomen poliisilaitoksessa esikäsittelytoiminnolla on pyritty juuri tutkinnanjoh-tovastuiden oikeaan kohdentamiseen.
53 Koljonen 2010, s. 100. Sisäasiainministeriön 19.3.2002 asettama rikostutkinnan tila -selvityshanke ja sen loppuraportti SM/PO 4/2003 s.18–19 ja loppupäätelmät.
54 Koljonen 2010, s. 101–103 sekä Jääskeläinen 1997 s. 22–23 ja s. 147.
säädettyjä ja osassa maita esitutkinta tapahtuu tutkintatuomarin tai syyttäjän alaisuudessa.
Pääsääntöisesti maissa, joissa poliisi ja syyttäjä ovat eri viranomaisia, poliisi vastaa tutkin-nanjohtajuudesta. Poliisi kuitenkin tekee tiivistä yhteistyötä syyttäjän tai tuomarin kanssa.
Kansainvälistymisen myötä myös Suomessa oikeustieteelliseen keskusteluun on tuotu aja-tus syyttäjän toimimisesta tutkinnanjohtajana. Kansainvälisesti toiminta vaihtelee Iso-Britannian suhteellisen itsenäisestä poliisitoiminnasta Ranskan malliin, jossa syyttäjällä on oikeus puuttua esitutkintaan ja tutkintatuomari on esitutkinnassa aktiivisesti mukana.55 Tutkinnanjohtajuuteen liittyen on esitetty näkemyksiä, että koska syyttäjillä on laajempi kokonaisnäkemys oikeusprosessista, on heillä myös paremmat edellytykset toimia etenkin vaativien asioiden tutkinnanjohtajana. On myös esitetty näkemyksiä, että tutkinnanjohtajan olisi hyvä olla poliisin ulkopuolinen, jolloin laillisuusvalvonta ja oikeusturvanäkökohdat tulisivat paremmin huomioiduiksi.56 Suomessa syyttäjä voi toimia tutkinnanjohtajana tie-tyissä laissa erikseen määrätie-tyissä asioissa, kuten esimerkiksi poliisirikosasioissa.57 Suo-messa syyttäjä on perinteisesti halunnut olla erillään poliisista mutta tehdä tiivistä yhteis-työtä. Maissa, joissa tutkintaa johtaa syyttäjä, yleensä yksinkertaisten ja vähäisten asioiden tutkinnanjohtajuus on säilytetty poliisilla.58
Syyttäjäyhteistyö on kolmitasoista. Esitutkintaviranomaisen on ensinnäkin ilmoitettava syyttäjälle esitutkinnan toimittamiseen liittyvistä seikoista ja tutkinnan edistymisestä. Toi-seksi syyttäjän on tarvittavassa määrin osallistuttava esitutkintaan ja kolmanneksi syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen tulee neuvotella esitutkintayhteistyön järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä.59 Syyttäjäyhteistyö mielletäänkin useimmiten kuuluvaksi jo aloitettuun esi-tutkintaan. Päätös jättää esitutkinta toimittamatta ei ole esitutkintatoimenpide. Keskustelua esitutkinnan toimittamisesta poliisin ja tutkinnanjohtajan välillä on kuitenkin syytä käydä, koska syyttäjällä voi olla eriävä näkemys syytä epäillä kynnyksestä.
55 Koljonen 2010, s. 92–99.
56Aiheesta enemmän mm. Carita Lehtola Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan 2016 tekemässä pro gradu -tutkielmassa: Syyttäjä esitutkinnassa sekä Jennimari Lehtelä Helsingin yliopiston oikeustieteelli-sen tiedekuntaan 2009 tekemässä pro gradu -tutkielmassa: Syyttäjän asema esitutkinnassa.
57 ETL 2 luku 4 § 1 momentin mukaan: "Syyttäjä johtaa esitutkintaa, jos poliisimiehen epäillään tehneen rikoksen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä. Vaikka poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta ei ole tehty virkatehtävien suorittamisen yhteydessä, syyttäjä voi rikoksen vakavuuden tai asian laadun sitä muuten edel-lyttäessä päättää ryhtymisestään tutkinnanjohtajaksi. Syyttäjä voi edellä tarkoitetuissa tapauksissa johtaa esitutkintaa myös siltä osin kuin asiassa on poliisimiehen lisäksi muu epäilty, jos se on asian selvittämiseksi tarkoituksenmukaista. Syyttäjä ei toimi tutkinnanjohtajana, jos asia käsitellään rikesakko- tai rangaistusmää-räysasiana."
58 Lintu 2005, s. 32 ja s. 55–56.
59Helminen ym. 2012, s. 166–169.
Syyttäjän roolia esitutkinnan toimittamatta jättämisestä keskustellessa voidaan tarkastella esimerkiksi syyksilukevan syyttämättäjättämispäätösharkinnan kautta. Syyttämättäjättä-misharkinnassa syyttäjä ottaa itselleen merkittävässä määrin tuomiovaltaa, mikä edellyttää harkinnan perusteellisuutta ja päätösten perusteluiden yleistä hyväksyttävyyttä. Päättäes-sään, että esitutkintaa ei toimiteta, tutkinnanjohtaja puuttuu merkittävässä määrin yksilön oikeusturvaan. Voidaan ajatella, että tutkinnanjohtajan päätöksillä puututaan siinä määrin merkittävästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) 6 artiklan mukaiseen oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, että päätösten tulisi olla syyttäjän perusteluihin ver-tailukelpoisia.60 Valtakunnansyyttäjän päätöksen VKS 518/21/02 mukaan tapauksessa, jossa tutkinnanjohtaja oli tehnyt päätöksen olla aloittamatta esitutkintaa, syyttäjällä oli oi-keus määrätä selvitettäväksi oliko asiassa todennäköisiä syitä syytteen nostamiseksi.61 Alipäällystötutkinnanjohtajien kautta syyttäjille kulkeutuu merkittävä määrä suppealla esi-tutkinnalla, rangaistusmääräyksellä tai muuten nopeasti hoidettavia asioita. Alipäällystö-tutkinnanjohtajien merkitys tutkittavien asioiden hoidossa on korostunut poliisin rakenne-uudistusten (PORA I - III) ja etenkin rikosilmoitusten esikäsittelytoiminnon (EKY) laaja-mittaisen käyttöönoton myötä. Etenkin päivittäistutkinnassa monimutkaisten ja pohdintaa vaativien asioiden ratkaisu on vastuutettu komisariotutkinnanjohtajille. Missään ei kuiten-kaan ole kielletty alipäällystötutkinnanjohtajaakuiten-kaan olemasta suoraan yhteydessä syyttä-jään asioita ratkaistessaan.
Perinteisen komisariotutkinnanjohtajan ja syyttäjän käymän keskustelun rinnalle on siis noussut ylikonstaapelitutkinnanjohtajan ja syyttäjien käymä keskustelu sekä suora syyttä-jän ja tutkijan välinen keskustelu. Monesti on jopa toivottavaa, että koska tutkinnanjohtaja vastaa tutkittavana olevastaan asiasta, keskustelu käytäisiin suoraan eikä päällystötutkin-nanjohtajan välityksellä. Helminen ym. kirjoittavat, että yhteistyö toimii jos ja vain jos se toimii henkilötasolla. Yhteistyö ei synny määräämällä, mutta lainsäädännöllä on kuitenkin syytä määritellä yhteistyön ääriviivat.62
60 Jääskeläinen 1997, s. 182–185 ja s. 434. EIOS 6 artikla 1. kohta: "Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puo-lueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä."
61 Lavikkala 2005, s. 123.
62 Helminen ym. 2012, s. 165–166. Lisäksi syyttäjän ja poliisin yhteistyötä konkreettisella tasolla on tutkinut
mm. Dennis Pasterstein Tampereen yliopiston johtamistieteiden laitokseen 2009 tekemässään pro gradu -tutkielmassa: Poliisin ja syyttäjän yhteistyön kehittyminen Helsingissä seurantatutkimus.
Poliisihallitus toteutti syyskuussa 2015 kyselyn poliisin esitutkintaa johtaville tutkinnan-johtajille.63 Kyselyssä selvitettiin heidän näkemyksiään poliisin ja syyttäjän välisestä esi-tutkintayhteistyöstä, sen vaikutuksista tutkinnan johtamiseen ja esitutkinnan ja rikosproses-sin laatuun. Vastauksista on havaittavissa tiettyjä yhdenmukaisuuksia edellä kuvattuihin tutkinnanjohtajien erilaisiin toimenkuviin ja syyttäjäyhteistyöhön liittyviin asioihin.
Tutkimus toteutettiin kyselyasteikolla 0-5, jossa 0=erittäin huono/täysin eri mieltä ja 5=erinomaista/täysin samaa mieltä. Itä-Suomen poliisilaitoksen vastauksissa esitutkinta-prosessia kokonaisuutena (poliisin ja syyttäjän toiminta ja yhteistyö) piti erinomaisena tai hyvänä (asteikon numeroilla 3-5) 100 % vastaajista. Asteikon arvosanoja 0-2 (huono tai erittäin huono) ei ollut lainkaan. Poliisin ja syyttäjän välisen yhteistyön näki toimivan erin-omaisesti tai hyvin 84 % vastaajista (asteikon arvosanat 3-5). Vastaajista puolet oli lisäksi sitä mieltä, että esitutkinnan laadusta keskustellaan riittävästi poliisin ja syyttäjän kesken (arvosana 4).
Eniten lisäyhteistyötä vastaajat kaipasivat päällystötutkinnanjohtajien toimenkuviin kuulu-vissa tapauksissa. Esitutkinnan aloittamisesta päättämisessä 42,86 %, esitutkinnan toimit-tamatta jättämisessä 50 %, esitutkinnan rajaamisessa 78,57 % ja esitutkinnan rajoittamises-sa 85,71 %. Merkittävänä havaintona oli, että pakkokeinojen käytössä lisäyhteistyötä kai-pasi vain 7,14 % vastaajista.
Rajoitetuilla tutkinnanjohtajan valtuuksilla toimivien ylikonstaapelien ja syyttäjän yhteis-työn toimivuus näkyy selkeimmin esitutkintayhteisyhteis-työn lisäämistarvetta koskevassa kysy-myksessä.64 Pääasiassa alipäällystötutkinnanjohtajien toimenkuvaan kuuluvissa asioissa ei juurikaan nähty tarvetta lisästä syyttäjäyhteistyötä. Vastauksesta voidaan vetää johtopäätös, että alipäällystötutkinnanjohtajien ja syyttäjien välisen yhteistyö on toimivaa jo nykyisessä laajuudessaan.
63 Leppilahti 2015, s. 2.
64 Leppilahti 2015, s. 32.